Kirjoitukset avainsanalla tilastotiede

Aikamme kuva asioista: tarkkuus ohittaa oikeellisuuden. Kuva: <span class="photographer">Getty Images</span>
Aikamme kuva asioista: tarkkuus ohittaa oikeellisuuden. Kuva: Getty Images

Maailman monimutkaisuutta ei voi puristaa prosenttiyksiköiksi.

0,9 prosenttiyksikköä. Sen verran perussuomalaisten kannatus putosi, kertoo Ylen helmikuussa teettämä puoluekannatusmittaus. Perussuomalaisia äänestäisi nyt 22,4 prosenttia suomalaisista.

Gallup-kakkosen kokoomuksen suosio nousi 0,5 prosenttiyksikköä ja on 18,0 prosenttia. Myös sosiaalidemokraattien suunta on ylöspäin, tällä kertaa 0,6 prosenttiyksikön verran.

Uutisten mukaan kokoomus on saanut uusia tukijoita erityisesti vihreiltä. Pääministeripuolue SDP:n nousua selittää Sanna Marin -ilmiö. Perussuomalaisten etumatka puolestaan tasaantuu.

Mistä tämä kaikki tiedetään? Ei mistään. Väitteet ovat silkkaa spekulointia.

Keneltäkään ei ole kysytty, mistä minimaaliset kannatuksen heilahtelut johtuvat. Gallup-kyselyyn vastanneet ovat ainoastaan kertoneet, mitä puoluetta voisivat äänestää. Vastaukset eivät tuota suoraan minkäänlaista aineistoa väitteiden tueksi. Vihreistä saattaa vuotaa väkeä kokoomukseen – tai sitten ei.

Mielipidetutkimusten tuloksia ylitulkitaan ja ymmärretään helposti vääriin. Gallup-journalismi on eräänlainen aikakauden kuvastin. Elämme aikaa, jona tiedolta vaaditaan prosentin kymmenesosan tarkkuutta, mutta sen oikeellisuudella ei ole niin väliä.

Eksakteilla luvuilla perustellaan yhtä jos toista asiaa. Monimutkainen maailma puristetaan yhdeksi yksinkertaiseksi ja varmaksi faktaksi, josta vain ymmärtämätön rohkenee olla eri mieltä.

Todellisuudessa maailma ei ole mustavalkoinen. Se on hypermoniulotteinen.

Näinä ehdottoman varmuuden aikoina edes tutkijoiden sanomisia ei kannata niellä sellaisinaan. Tiede ei ole monoliitti eikä yhden tutkijan lausunto lopullinen sana: se voi olla tosi tai epätosi.

Tutkijalla on henkilöhistoriansa ja ennakkoasenteensa. Ne kumpikin vaikuttavat tulkintaan. Tieteentekijäkin on vain ihminen.

Tavallinen lukija, katselija ja kuuntelija on helisemässä. Mihin tai keneen luottaa?

Hyvä neuvo on katsoa, kuka puhuu ja mistä. Tieteentekijäkin on profeetta vain omalla maallaan, omalla tutkimusalallaan.

Erityisen epäluuloisesti kannattaa suhtautua kellokkaisiin, jotka latelevat numeroiden höystämiä totuuksia oman osaamisalueensa ulkopuolelta. Taiteen maisterin lausunto Suomen metsien hiilinieluista on yhtä asiantunteva kuin metsäprofessorin arvio Mona Lisan hymystä. Kansalaismielipide muiden joukossa, ei muuta.

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Totta toistaiseksi

Jukka Ruukki on Tiede-lehden päätoimittaja, joka poistaa varmistimen kuullessaan sanan tieteellisesti todistettu. Hän jakaa pääkirjoituksensa tässä blogissa.

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat