Hyötyä hyödyttömästä

Perustutkimus ei etsi hyötyjä, mutta siitä voi seurata mullistavia asioita.

Mitä hyötyä on hyödyttömästä? Kerrotaan, että Britannian valtionvarainministeri William Gladstone tivasi 1800-luvun alkupuolella eräältä tieteentekijältä, mitä hyötyä tämän tutkimasta ilmiöstä olisi yhteiskunnalle. ”Sir, en tiedä, mutta jonain päivänä teidän hallituksenne voi kenties periä siitä veroa.”

Vastaaja oli fyysikko ja kemisti Michael Faraday, joka oli vastikään havainnut sähköisten ja magneettisten voimien yhteyden. Ilmiötä kutsutaan sähkömagneettiseksi induktioksi, ja siihen perustuvat niin sähkön tuotanto, siirto kuin kaikki sähköllä toimivat koneet ja laitteet. Koko maailma pyörii nykyään energian ja enenevässä määrin sähkön ympärillä.

Tieteellinen tutkimus jaetaan yleensä perustutkimukseen ja soveltavaan tutkimukseen. Sovellukset pohjaavat aina perustutkimukseen, jossa tieteentekijällä on vapaus hämmästellä ja kummastella juuri sitä, mikä häntä eniten kiinnostaa – aivan kuten Faradaylla aikoinaan.

Perustutkimuksen tarkoitus ei ole hakea hyötyä eikä ratkoa täsmäongelmia, mutta siitä voi seurata mullistavia asioita. Onkohan olemassa yhtään suurta keksintöä tai löydöstä, joka olisi syntynyt määrätietoisen prosessin tuloksena eikä sivutuotteena yleisestä tieteellisestä uteliaisuudesta? Kun laser noin 60 vuotta sitten keksittiin, kukaan ei voinut ennustaa, että sen tärkein sovellus tulee olemaan internet, jossa sitä käytetään tiedonsiirtoon.

Tiede on riskien ottamista, uuden etsimistä. Ilmiöiden perusteellinen selvittäminen kysyy valtavasti aikaa, rahaa ja istumalihaksia. Tarina kertoo, että Thomas Edison testasi toistatuhatta ratkaisua ennen kuin hän keksi hehkulampun. Ulkopuoliset ihmettelivät, miksi mies viitsi tehdä niin paljon turhaa työtä. Edison vastasi, ettei työ ollut turhaa, koska hän tiesi jo tuhat ratkaisua, jotka eivät toimi.

Rahoittajien harmiksi perustutkimuksen tuottama ymmärrys ei muutu euroiksi silmänräpäyksessä. Sähkön ja koko tieteen historia osoittaa, että takaisinmaksua voi joutua odottamaan kymmeniä tai jopa satoja vuosia. Joskus tutkimus vetää vesiperän: ei synny uusia aluevaltauksia eikä eurojakaan. Sekin kuuluu asiaan.

Nopeiden voittojen tavoittelun huumassa voi olla vaikea nähdä perustutkimuksella minkäänlaista arvoa. Se valitettavasti näkyy päättäjien puheissa ja teoissa. Julkinen rahoitus on alkanut siirtyä yhä enemmän soveltavaan tutkimukseen. Tieteeltä odotetaan nyt innovaatioita ja suoria vastauksia yhteiskunnan ongelmiin.

Se on kuin rakentaisi hiekalle. Pikkunättiä, mutta pitkällä aikajänteellä kestämätöntä.