Punarinta tarjoaa ilmaiskonsertteja kautta maan. Kuva: <span class="photographer">Getty Images</span>
Punarinta tarjoaa ilmaiskonsertteja kautta maan. Kuva: Getty Images

Metsissä ja rannoilla soivat nyt pasuuna, huilu ja solistien sekakuoro.

Tunnustan. En ole elävän musiikin suurkuluttaja. En harrasta oopperaa enkä erityisemmin seuraa klassista musiikkia. Viimeisestä konserttikäynnistä alkaa olla jo aikaa. Hikiset kesäfestivaalit eivät sovi minun pirtaani. No, tänä vuonna niitä ei koronapandemian takia edes pidetä.

Silti kuuntelen ja nautin elävästä musiikista joka päivä. Ei tarvitse kuin mennä puistoon tai lähimetsään niin kuulen ääniä, kymmenien solistien sekakuorolaulua ja fantastisen taitavaa musisointia.

Luonnon ilmaiskonsertit ovat nyt parhaimmillaan. Kiihkeällä kevätlaululla koiraslinnut merkitsevät oman reviirinsä, houkuttelevat naaraita paikalle ja varoittavat muita: Tunkeilijat, pysykää loitolla!

Lähiseudun koiraat intoutuvat usein kilpalaulantaan. Kun yksi aloittaa, täytyy toisen koettaa vähän komeammin. Paikalle sattunut yleisö saa koko rahan edestä taidenautintoa.

Kevään ja alkukesän äänekkään konsertoinnin jälkeen lintumaailma hiljenee. Solisti toisensa jälkeen lakkaa joko esiintymästä tai laulujaksot jäävät satunnaisiksi. Äänet vaimenevat, koska pesä on jo perustettu. Luritteluun ei enää ole tarvetta. Siksi metsään kannattaa mennä korvat höröllä juuri nyt.

Meillä kaikilla on omat suosikkimme. Taitavimpiin ja pidetyimpiin laulajiin kuuluvat mustarastas ja punarinta. Mustarastaan laulu on tuttua huilumaista lurittelua, joka on täynnä tummia sävyjä ja vaihtelevia melodioita.

Punarinta on kuin jazz-solisti. Se keksii koko ajan uusia sävelkulkuja. Myös sävelkorkeudet vaihtelevat. Mikään muu lintu ei laula samalla tavalla. Sen taiturimainen liverrys helskyy kirkkaana varsinkin aamu- ja iltahämärässä. Lintu saattaa jatkaa minuuttikaupalla katkeamatonta lauluaan.

Omat lempisolistini löytyvät vesistöjen ääreltä. Kaulushaikaran aavemainen bassosoolo kesäyössä säväyttää jok’ikinen kerta. Kumea reviirihuuto muistuttaa ääntä, joka syntyy, kun puhaltaa puolillaan olevaan pulloon.

Yhtä alkukantaisen kaunista kuultavaa on kuikan soolo kesäyössä: surumielistä ammumista ja kimakoita kiljahduksia.

Tänä vuonna kevään ilmaiskonsertit tavoittavat suuremman yleisön kuin koskaan. Arkikokemus kertoo, että luonnossa liikkuminen on lisääntynyt koronapandemian aikana merkittävästi. Luontopoluilla riittää tunkua.

Toivon mukaan yhä useampi herää huomaamaan rikkaan lähiluonnon arvon. Se tuo rauhaa ja lohtua, kun maailma ympärillä myllertyy ja tuntuu turvattomalta.

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Totta toistaiseksi

Jukka Ruukki on Tiede-lehden päätoimittaja, joka poistaa varmistimen kuullessaan sanan tieteellisesti todistettu. Hän jakaa pääkirjoituksensa tässä blogissa.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat

Sisältö jatkuu mainoksen alla