Tälle vuodelle saatiin satoisa mustikkakesä. Kuva: <span class="photographer">Getty Images</span>
Tälle vuodelle saatiin satoisa mustikkakesä. Kuva: Getty Images

Metsään jätetty mustikka ei mene hukkaan.

Eletään perimätiedon mukaan mätäkuuta, kesän kuuminta ja kosteinta aikaa. Vanha kansa uskoi, että heinäkuun 23. ja elokuun 23. päivän välisenä aikana kaikki turmeltuu. Leipä homehtuu, ja pöydälle jätetty maito happanee hetkessä. Puita ei kannata mätäkuussa kaataa, koska niistä rakennettava talo lahoaa. Haavat märkivät, ja matoja sikiää kuolleesta lihasta.

Jos mediaa on uskominen, kuumuudesta ja kosteudesta sikiävä tulehdusriski ei ole juuri nyt se kaikkein päällimmäisin uhka. Suurempi vaara muhii metsän siimeksessä. Kansallisomaisuus tuhoutuu jossain tuolla mättäillä. Mustikat mädäntyvät metsiin ja soiden reunamille.

Olkaa huoletta, eivät mätäne. Yksikään marja ei mene hukkaan. Luonto pitää huolen omistaan.

Vaikka koronapandemia on tyhjentänyt Suomen metsät ahkerista ulkomaalaisista poimijoista, mustikoille ja muillekin marjoille riittää ottajia. Metsän satoa hyödyntävät melkein kaikki eliöt hyönteisistä karhuihin. Maahan pudonneinakin marjat ravitsevat maaperää ja hyödyttävät metsäluontoa.

Niin eläimillä kuin ihmisillä on mistä ottaa. Marjat eivät äkkiä lopu. Neljä satoisinta luonnonmarjaa, mustikka, puolukka, variksenmarja ja juolukka, tuottavat hyvänä vuonna jopa miljardin kilon sadon. Mustikkaa siitä on noin kolmannes.

Monille eliölajeille marjat ovat suorastaan elinehto. Kanalintujen poikaset etsivät suojaa varvikoista ja syövät mustikan nuoria lehtiä ja varpujen alapinnalla viihtyviä hyönteisiä. Myöhemmin niille maistuvat itse marjat.

Karhu on todennäköisesti metsän tehokkain marjastaja. Se etsii parhaita mättäitä samaan tapaan kuin ihminen. Yksi karhu saattaa syödä elokuussa kymmeniä kiloja mustikkaa päivässä. Satokauden saalis kontiota kohti on jopa tuhat kiloa. Parintuhannen yksilön karhukannan mustikkasaalis on jo miljoonaluokkaa.

Apunaan karhulla on ylivertainen poimuri. Se kauhoo mustikoita pitkillä kynsillä varustettuihin kämmeniinsä. Mausteeksi suuhun menee koko joukko lehtiä ja varpuja.

Mesikämmen aloittaa kauden mustikoilla ja siirtyy juolukoiden, variksenmarjojen ja puolukoiden kautta karpaloihin. Ilman marjasaalista se ei ehkä selviäisi pitkästä talvesta.

Jotta totuus ei unohtuisi: kaikki tässä maailmassa ei ole vain ihmistä varten.

Kommentit (5)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Totta toistaiseksi

Jukka Ruukki on Tiede-lehden päätoimittaja, joka poistaa varmistimen kuullessaan sanan tieteellisesti todistettu. Hän jakaa pääkirjoituksensa tässä blogissa.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat