Paras luontokokemus saattaa löytyä kaupungista.
Takapihalla käy kuhina. Korea fasaanikukko ja sen kolme naarasta astelevat edestakaisin nurmikolla. Keväthuumassa touhuileva seurue ei välitä minusta tuon taivaallista.
Kukko tekee tämän tästä itseään tiettäväksi kiekaisemalla kimeän soidinhuudon ja päräyttämällä siipiään. Samalla se hypähtää puolisen metriä ilmaan.
Fasaaninherran keikarointia on suorastaan hellyttävää katsella. Se on kuin menestystä janoava sliipattu bisnesmies – hieman säälittävä, mutta yritteliäs.
Aitoja luontoelämyksiä voi kokea ihan kotikulmilla. Minulle fasaanikukon epävireinen rääkäisy on takuuvarma kevään merkki.
Monille suomalaisille kaupunkipuisto saattaa olla tärkein ja jopa ainoa kosketus luontoon. Siinä ei ole mitään surkuteltavaa. Aarniometsä ja kaupunkipuistikko tarjoavat erilaisia luontokokemuksia, mutta toinen ei ole välttämättä toista huonompi.
Kaupunkiluonto on rikkaampaa kuin äkkiseltään luulisi. Esimerkiksi Helsingistä voi löytää yhtä monipuolista lajistoa kuin pohjoisen erämaista. Ei mitään ikimetsää, mutta yhtä oikeaa ja parhaimmillaan hienoa kuin niin sanottu villi luonto.
On reheviä lehtoja ja karuja kalliomaita. On hienoja kosteikkoja, saaria ja merenrantoja. On vanhoja metsiä kääpäisine lahopuineen ja hyönteistoukkineen. Pääkaupungin sydämessä sijaitsevan keskuspuiston lahottajalajistoa on verrattu valtakunnallisesti arvokkaiden suojelumetsien lajistoon.
Maailmankuulu ekologi Edward Wilson esitti 1980-luvulla, että meillä ihmisillä on synnynnäinen, geeneistä kumpuava kaipuu luontoon. Wilson kutsui ominaisuutta biofiliaksi. Sen mukaan kaikki eläimet ihminen mukaan lukien etsivät vaistomaisesti olemassaolonsa kannalta parasta ympäristöä. Siksi tunnemme metsän siimeksessä olomme niin kotoisaksi.
Totta tai ei, helposti saavutettava kaupunkiluonto on vastaus ikiaikaiseen kaipuuseen. Meidän on vain huolehdittava siitä, että urbaanista ympäristöstä löytyy riittävästi puistoja ja muita vehreitä henkireikiä.
Kädessäsi on uuden Tiede Luonto -lehden ensimmäinen numero. Me lupaamme toimituksessa pitää huolen siitä, ettei luonnosta nauttimiseen tarvitse nähdä turhan suurta vaivaa. Ota mukava asento ja uppoudu lehteen – pääset elämysmatkalle matkustamatta yhtään mihinkään. Ymmärrät paremmin sekä itseäsi että muuta luontoa.
