Karhulla on vahva yläruumis. Kuva: <span class="photographer">Shutterstock</span>
Karhulla on vahva yläruumis. Kuva: Shutterstock

Tieteen huippuhetket syntyvät mielen harhapoluista.

Unohda pikkuasiat, keskity suuriin linjoihin, opasti yläkoulun historian opettaja.

Oppi on mennyt perille. Kovin montaa päivämäärää tai vuosilukua en ole tallentunut muistin sopukoihin.

Yksi on sentään jäänyt elävänä mieleen: 28. syyskuuta 1928. Tuon päivän aamuna skotlantilainen lääkäri ja tutkija Alexander Fleming palasi parin viikon lomalta laboratorioonsa. Hän oli epähuomiossa unohtanut bakteeriviljelymaljan laboratorion pöydälle. Maljalla kasvoi nyt homepesäke , ja sen ympärille oli muodostunut kirkas kehä, josta bakteerit olivat hävinneet. Mikä tappoi bakteereja?

Fleming ei heittänyt pilalle mennyttä näytettä pois vaan jatkoi kysymistä. Tutkimustensa perusteella hän päätteli, että Penicillium notatum -home oli erittänyt viljelmään ainetta, joka esti bakteerien kasvua.

Kysyminen kannatti. Kymmenen vuoden päästä eläinkokeissa oli lääke, penisilliini, joka pystyi parantamaan vakavia infektioita. Vuonna 1941 ihmelääkkeellä hoidettiin ensimmäinen ihmispotilas.

Penisilliini muutti historian kulkua. Miljoonat pelastuivat, koska aiemmin varmaan kuolemaan johtaneet taudit voitiin pysäyttää. Lapsikuolleisuus väheni dramaattisesti. Kun siihen asti lääkäri oli pystynyt ennustamaan tunnilleen, milloin potilas tulee kuolemaan keuhkokuumeeseen, oli nyt tarjota parantava hoito.

Kummastelu ja kysyminen vievät maailmaa eteenpäin. Vaikka tutkijan arki voi olla monesti puuduttavaa pähkäilyä ja mittaamista, sen huippuhetket, uudet teoriat ja keksinnöt syntyvät usein mielen harhapoluista.

Tarina kertoo, että Albert Einsteinin suhteellisuusteoria sai sytykkeen villistä ajatuksesta. Mitä jos istahtaisin valonsäteen selkään? Mitä sieltä näkisin?

Kysyminen on tieteessä itse asiassa paljon olennaisempaa kuin varma vastaus. Tieteen tieto on harvoin pysyvää ja lopullista. Kyse on todennäköisyyksistä.

Ihmettely, kysyminen ja leikkisä mieli ovat tärkeä osa ihmisyyttä. Ne vapauttavat kaavamaisesta ajattelusta, johon meillä on taipumusta.

Siksi riemuitsen jokaisesta lukijan kummastelevasta viestistä, varsinkin niistä, joihin en minä tai edes fiksu tutkija osaa antaa varmaa vastausta. Yksi sellainen tuli muutama vuosi sitten Tiede-lehden pitkäaikaiselta lukijalta. Hän halusi tietää kaiken Suomen kansalliseläimen maksimivoimista: paljonko karhu nostaisi penkistä? Sitä ei ole kukaan tutkinut, mutta biologi Heidi Kinnunen ja hänen voimanostajatuttunsa lähtivät innolla mukaan ajatusleikkiin. Yllättävän vastauksen voi lukea naputtelemalla kysymyksen internetin hakukoneeseen.

Ihmetelkää te lisää, me otamme tutkijoiden kanssa selvää: tiede.fi/kysy

Kommentit (8)

Living123
10/8 | 

It's time to throw away all of those cookie-cutter date questions (What's your sign, what are your hobbies, what's your favorite color etc.

Keijona
Liittynyt13.3.2015
Viestejä22778
15/8 | 

Tässä keskustelussa olisi sensuroijilla hommia

Rikkaalla riittävästi, köyhä haluaa lisää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Totta toistaiseksi

Jukka Ruukki on Tiede-lehden päätoimittaja, joka poistaa varmistimen kuullessaan sanan tieteellisesti todistettu. Hän jakaa pääkirjoituksensa tässä blogissa.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat

Sisältö jatkuu mainoksen alla