Matkapuhelinjätti ripustautui vanhaan.  Kuva: Lehtikuva
Matkapuhelinjätti ripustautui vanhaan. Kuva: Lehtikuva

Joskus luovuttaminen on parempi ratkaisu.

Se taotaan päähän viimeistään koulussa: Sitkeä yrittäminen palkitaan. Kun olet aloittanut, se pitää viedä loppuun asti.

Aina ei onnistu, vaikka kuinka yrittäisi. Joskus luovuttaminen on parempi ratkaisu.

Hyvä esimerkki löytyy taloushistoriasta. Teknologiajätti Nokiasta tuli vuosituhannen vaihteessa osa kansallista identiteettiä ja jokaisen suomalaisen menestystarina. Se kehittyi lyhyessä ajassa pioneerihenkisestä startupista jättiyritykseksi.

Loiston päivät ajoittuvat 1990-luvun puolivälistä 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulle. Nokia ja sen kännykät tunnettiin ympäri maailmaa. On vaikea uskoa, että jokin toinen suomalainen tuote saavuttaisi enää samanlaista asemaa.

Nokia oli alansa kiistaton ykkönen vuosina 2007–2008, kunnes yhdysvaltalainen Apple julkaisi ensimmäisen iPhonen. Heti perään Google julkaisi oman Android-käyttöjärjestelmän. Nokian Symbian-käyttöjärjestelmä alkoi näyttää jälkeenjääneeltä.

Nokia pärjäsi vielä nipin napin halpapuhelinvalmistajille, mutta otti rankasti pataan Applelta. Ennen niin laadukkaat kännykät huonontuivat. Käyttöliittymistä tuli sekavia ja vaikeasti käytettäviä. Uusia malleja suollettiin silti kymmenittäin joka vuosi.

Miksi suomalaisjätti romahti? Nokian murrosvuosiin perehtyneet tutkijat nostavat esiin yhden keskeisen syyn. Yrityksen johto ei malttanut luopua valitusta tiestä. Tunneside vanhaan Symbian-käyttöjärjestelmään esti vaihtoehtojen löytämistä. Sen eteen oli tehty paljon työtä ja siihen oli sijoitettu valtavia summia. Rakkaasta ei luovuta!

Psykologit kutsuvat ilmiötä kognitiiviseksi vinoumaksi. Ripustaudumme vanhaan, vaikka parempi tulos syntyisi suuntaamalla uuteen.

Tapa on luultavasti syvällä biologiassa. Niin hiiret, rotat kuin ihmiset tarraavat samalla lailla vanhaan, vaikka ei kannattaisi. Amerikkaistutkijat selvittivät asiaa kokeissa, jossa tarjottiin erilaisia makupaloja. Jotkin olivat houkuttelevimpia kuin toiset. Makupalan valinnan ja saamisen välillä oli viive, ja koeyksilöt saivat vapaasti luopua yrityksestä ja siirtyä toisen herkkupalan valintaan , jos viive tuntui liian pitkältä.

Tulos oli karu. Alkuperäisestä valinnasta pidettiin kynsin hampain kiinni, vaikka odotus ei enää näyttänyt kohtuulliselta panokselta palkintoon nähden. Ripustautuminen vahvistui, mitä pidemmäksi herkun odotus venähti. Päätökseen vaikutti lopulta enemmän panostus kuin luvattu palkinto.

Kävi kuin Nokialle. Tuotti tuskaa panna piste asialle, johon oli uskottu ja sijoitettu niin paljon.

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Totta toistaiseksi

Jukka Ruukki on Tiede-lehden päätoimittaja, joka poistaa varmistimen kuullessaan sanan tieteellisesti todistettu. Hän jakaa pääkirjoituksensa tässä blogissa.

Teemat

Blogiarkisto