Kasvomaskeihin otettiin tuntumaa jo vuosisatoja sitten. Kuva: <span class="photographer">Getty Images</span>
Kasvomaskeihin otettiin tuntumaa jo vuosisatoja sitten. Kuva: Getty Images

Koronavirusta kampitetaan nyt ikiaikaisilla keinoilla.

Olen jo sen verran setä, että muistin sopukoihin on painunut vuosien varrella monta vanhaa sananlaskua. Niissä kiteytyvät pienemmät ja suuremmat kansanviisaudet. Hyvä kello kauas kuuluu, paha vielä kauemmas. Ei oppi ojaan kaada, eikä tieto tieltä työnnä. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo.

Lohkaisujen idea on opettaa. Joskus tavoite toteutuu, usein ei.

Vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia tuntuu kuitenkin juuri nyt kovin ajankohtaiselta. Maailmaa kiertävää koronavirusta suitsitaan keinoilla, joista monet ovat ikiaikaisia.

Käsihygienia on yksi tehokkaimmista tavoista välttää koronatartunta ja olla levittämättä sitä kanssaihmisiin. Siksi käsienpesuun kannustetaan kaikkialla.

Käsihygienian historia alkaa 1840-luvun Itävallasta wieniläisen sairaalan synnyttäneiden osastolta. Joka vuosi useat sadat tuoreet äidit menehtyivät lapsivuodekuumeeseen. Tarttuvaa tautia epäiltiin. Lääkäri Ingaz Semmelweiss tajusi, että lääkärien likaiset kädet levittivät kuolemaa. Oivallus kannusti käsienpesuun. Kuolleisuus romahti.

Kasvomaskien käyttöön otettiin tuntumaa jo 1600-luvulla. Ruttolääkärien varustukseen kuului yrteillä täytetty nokkamaski, jonka hyödystä voi olla montaa mieltä. Vasta myöhemmin ymmärrettiin, että taudinaiheuttajat leviävät ilmateitse ja pisaroista. Historiankirjoista tuttu mustanpuhuva kuva piikkinokkaisesta ruttolääkäristä voi yhä vaikuttaa alitajuntaisesti ajatuksiimme nykymaskeista.

Koronaa vastaan kehitetään rokotetta. Sekin on ikiaikainen konsti. Rokonistutus tunnettiin Intiassa jo yli 2 000 vuotta sitten. Eurooppaan menetelmä levisi 1700-luvulla, kun englantilainen Edward Jenner havaitsi, että lehmärokkotartunta antaa suojan isorokkoa vastaan.

Vaikka koronavirusta vastaan ei saataisi rokotetta vielä aikoihin, apu voi tulla toisen vanhan keinon muodossa. Taudista jo toipuneiden ihmisten elimistössä syntyvillä vasta-aineilla voidaan kenties sekä estää että parantaa covid-19-tautia. Menetelmä, seerumihoito on peräisin vuodelta 1891. Sen keksijä Emil von Behring palkittiin nobelilla 1901.

Yhdysvaltalaiset asiantuntijat arvioivat arvostetussa Science-lehdessä, että vasta-aineet saattavat ehtiä hätiin jo ennen rokotetta. Palaisimme tavallaan aikoihin, jolloin tauteja hoidettiin seerumilla. Aikoihin, jolloin Terveyden ja hyvinvoinnin laitos tunnettiin vielä nimellä Valtion seerumilaitos.

Vakavasti puhuen: vanhojen keinojen lisäksi tarvitaan pussillinen uusia.

Kommentit (3)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Totta toistaiseksi

Jukka Ruukki on Tiede-lehden päätoimittaja, joka poistaa varmistimen kuullessaan sanan tieteellisesti todistettu. Hän jakaa pääkirjoituksensa tässä blogissa.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat