On hulluutta jättää hyvä raaka-aine hyödyntämättä.

Mitä me syömme tulevaisuudessa?

Jos ennusteisiin on uskominen, viidenkymmenen vuoden päästä arkiruoka on vain kalpea varjo entisestä. Kiinteä vaihtuu jauheisiin ja puristeisiin. Yksi kapseli aamuin illoin korvaa päivän ateriat.

Ajatus ruokapillereistä on ikivanha. Se esiintyy melkein kaikissa tieteistarinoissa. Jo vuonna 1893 yhdysvaltalainen naisasialiikkeen aktivisti Mary E. Lease ennakoi, että kotiäidit vapautuvat hellan ikeestä 1900-luvun loppuun mennessä. Ruoka ja ruoanlaitto muuttuvat eilispäivän ongelmiksi. Apuun tulevat bioinsinöörit. Kapseleiksi puristetut luonnon antimet pitävät perheen miehet tiellä useita päiviä.

Sopii epäillä. Veikkaan, ettei ruokailu koskaan hoidu pillereitä popsimalla. Jo käytännön ongelmat panevat vastaan.

Aikuinen ihminen tarvitsee noin 2 000 kilokaloria energiaa päivässä. Rasvaksi muutettuna se tarkoittaa yli 222 gramman edestä kapseleita jok’ ikinen päivä. Sekään ei vielä riitä. Elimistö tarvitsee lisäksi proteiineja, hiilihydraatteja ja monia muita välttämättömiä ravintoaineita.

Ennustaminen on vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden ennustaminen, sanoi aikoinaan tanskalaisfyysikko ja nobelisti Niels Bohr. Ruokavisioihin liittyy ylimääräinen vaikeuskerroin. Syöminen ei ole pelkkää suolen täyttämistä eikä nälän tyydyttämistä. Se on nautintoa, sosiaalista käyttäytymistä ja vahvasti sidoksissa paikalliseen kulttuuriin. Valintoihin kytkeytyy yhä useammin arvolataus. Luomua suosiva Kallion partahipsteri saa osakseen rispektiä, arvostusta. Toisin on Pörsänmäellä.

Omat ja kansalliset tottumukset istuvat tiukassa. Ilman pakkoa suuret ihmismassat eivät hevin muuta syömistään. Siksi on turha kuvitella, että suomalaiset ryhtyvät sankoin joukoin popsimaan hyönteisruokaa. Jotkut tutkijat tarjoavat sitä vaihtoehdoksi nykyiselle lihansyönnille, koska hyönteisten tuotanto kuormittaa ympäristöä vähemmän kuin lihakarja. Sirkoista ja toukista saa myös proteiinia tehokkaasti.

Suomalaisille paljon luontaisempi keino syödä ekologisesti on lähempänä kuin lähin sirkkafarmi. Jauhomatonugetteja ja torakkarisottoa odotellessa kannattaa syödä kotimaista kalaa.

Valitettavan harva syö. Tonnikaupalla Itämeren silakoita ja sisävesien särkikaloja menee joko tunkiolle tai minkkien suihin. Molemmat kalat ovat entisaikojen herkkuja. Nyt ne kärsivät imago-ongelmista.

Villikalan syönti on todellinen ekoteko. Jokainen pyydetty eväkäs poistaa ravinteita vesistöistä. Itämeri ja rehevöityneet järvet kiittävät.

On silkkaa hulluutta jättää hyvät raaka-aineet hyödyntämättä. Särjet eivät järvistä syömällä lopu.

Herkullista syyskuuta Tieteen lukijat!

Kommentit (1)

Käyttäjä5035
Liittynyt19.10.2017
Viestejä2

Täytyy kyllä sanoa, että olen kerrankin niin samaa mieltä kanssasi. Miksi kotimaista kalaa ei syödä? Ehkä vähän huonosti markkinoitu viime aikoina. Joka kauppakeskuksesta löytyy nykyisin Sushi-ravintola, joka käyttää raaka-aineina näppärästi Kiinasta tuotuja rapuja ja belgialaista lohta, mutta missä ovat Kotimaiset silakkaravintolat?

Seuraa 

Totta toistaiseksi

Jukka Ruukki on Tiede-lehden päätoimittaja, joka poistaa varmistimen kuullessaan sanan tieteellisesti todistettu. Hän jakaa pääkirjoituksensa tässä blogissa.

Teemat