Meidän, viikon 41/2014 seitsemän TET-ryhmäläisen, aiheena oli tietotekniikan suhde luma-kysymyksiin

Ryhmäämme kuuluu mahtavan mentorimme Sanna Mönkölän ja virtuaalicoachimme Sara Peltolan lisäksi kuusi Kirkkonummelaista nuorta, Taru Niemenperä, Sinna Pohja, Anna Huttunen, Sampo Uusitalo, Oona Kontio ja Noah Bergenstad, sekä Emilia Forssell Heinolasta.

Tutkimme tietokoneiden käyttöä, niiden erilaisia sovelluskohteita, luonnontieteen ongelmien (kuten eläinten lisääntymisnopeus, luonnonvoimien vaikutus rakennuksiin jne.) ratkaisua, sekä erilaisten ilmiöiden simulointia tietokoneella.

Lähestyimme kysymyksiä monin eri tavoin. Laskimme matematiikkaa, etsimme tietoa eri hakukoneista, luimme kirjoja, katsoimme videoita, tutustuimme postereihin, haastattelimme alalla työskenteleviä tutkijoita ja opettajia sekä muita, joiden työhön tai vapaa-aikaan kuuluu tietotekniikan käyttöä, ja tutustuimme moniin netistä löytyviin ohjelmiin, joita pystyi käyttämään valtavaan kirjoon asioita, kuten tieteellisen artikkelin muotoiluun tai aaltoliikkeen simulointiin. Pääsimme myös osallistumaan webinaariin liittyen luonnonilmiöiden vaikutukseen rakennuksiin.

Työskennellessä haasteisiinkin törmättiin. Aina ei tekniikka toiminut, niin kuin oltaisiin haluttu, ja tietoa etsiessä vastaan tuli vaikeitakin asioita.

Selville saadut asiat

Saimme selville, että tietotekniikkaa löytyy lähes kaikkialta ja sen käyttömahdollisuuksia on melkein loputtomiin. Sitä käytetään apuna luma-ongelmien ratkaisemisessa ja myös luma-aineiden opetuksessa. Melko pitkälti kaikissa töissä käytetään tietokoneita ainakin johonkin, ja tietokoneet kuuluvat suuressa määrin monien vapaa-aikaan.

Opimme myös lisää monista tiedealan ammattilaisista, eri koulutusreiteistä tutkijaksi pääsemistä varten ja luma-käsitteistä.

Opimme paljon uutta tietokoneiden historiasta ja kehityksestä. Mietimme myös, mitä hyötyä tutkimistamme asioista ja tutkimuksestamme on muille, jotka ehkä jatkaisivat sitä. Päädyimme siihen, että ainakin kouluissa olisi hyötyä, kun innostettaisiin muitakin ehkäpä ottamaan selvää asioista ja kehittämään päättelykykyään.

Joka päivä töitä tehtiin eri ryhmissä, mahdollistaen näin kaikkien kanssa työskentelyn ja vielä monipuolisemman työskentely-ympäristön. Näin päästiin tutustumaan kaikkiin. Tämä oli loistava tapa suorittaa töitä ja samalla tutustua toisiin tieteestä kiinnostuneisiin nuoriin.

Jos voisimme palata takaisin maanantaihin, yrittäisimme ennakoida teknisiä ongelmia paremmin, uskaltaisimme jutella toisillemme nopeammin ja ryhtyisimme hommiin vielä ripeämmin, mutta ennen kaikkea olisimme todella iloisia, sillä edessä olisi vielä koko viikko ihanaa tiedeTETiä.

Yhteenvetona viikosta jäi kaikille hyvä maku suuhun, ja haluamme kiittää loistavia ohjaajiamme!

Sinna Pohja ja Anna Huttunen, Kirkkonummi