Sivut

Kommentit (175)

Karkottako "Akatemian" haistapaskantiede miehet lääketieteen väittelijöiden joukosta?

Sellaistkin voi ounastella, asiaa vähän tuntien, Hesarin mielipidekirjoitukseta.

(Minulla ei valitettavasti ole arkiston tunnuksia, ole 10 vuotta sitten lopettanut Hesarin tilauksen.)

http://www.hs.fi/haku/?kaikkiSanat=Avikainen

" Mihin nuoret innokkaat miehet oikein katoavat?

Heräsin todellisuuteen lääketieteellisen alani koulutuspäivillä. Totesin, että 70 prosenttia osallistujista oli innokkaita nuoria naisia. Missä olivat nuoret miehet? Onko niin, että miesopiskelijat eivät enää pärjää kilpailussa ahkerien ja tunnollisten naisten kanssa, vaan he pyrkivät eteenpäin sieltä, missä aita on matalin? Vai onko vika koulutus- ja karsintasysteemeissä, joissa nuorten miesten ehkä piileviä vahvuuksia ei osata riittävästi huomioida? Onko miesten kypsyminen ehkä naisia hitaampaa? Tuskin nykyisessä maailmassa on varaa uhrata tärkeillä akateemisilla aloilla toisen sukupuolen panosta esimerkiksi huippututkimuksessa.
....

3.5.2010 Mielipide
HAE HS DIGILEHDEN ARKISTOSTA > "

Ehkäpä yliopistojen sisäänpääsykriteerejä voisi tarkistaa. Joku proffa sanoi suunnilleen, että kunnollisen tieteen, tutkimuksen ja sivistämisen sijaan kaikki heidän aikansa kuluu täydellisten idioottien typeryyksien torjumiseen.

Arkkis
Heräsin todellisuuteen lääketieteellisen alani koulutuspäivillä. Totesin, että 70 prosenttia osallistujista oli innokkaita nuoria naisia. Missä olivat nuoret miehet? Onko niin, että miesopiskelijat eivät enää pärjää kilpailussa ahkerien ja tunnollisten naisten kanssa, vaan he pyrkivät eteenpäin sieltä, missä aita on matalin? Vai onko vika koulutus- ja karsintasysteemeissä, joissa nuorten miesten ehkä piileviä vahvuuksia ei osata riittävästi huomioida? Onko miesten kypsyminen ehkä naisia hitaampaa? Tuskin nykyisessä maailmassa on varaa uhrata tärkeillä akateemisilla aloilla toisen sukupuolen panosta esimerkiksi huippututkimuksessa.



Vikaa voisi lähteä hakemaan sieltä, että monella alalla tuijotetaan vähän turhan paljon ylioppilastodistukseen. Loppujen lopuksi se ei kerro paljoakaan siitä, millainen ihmisestä aikuisena tulee. Joku voi kirjoittaa kuusi L:ää ja silti olla täysin pihalla reaalimaailmasta. Jonkinlainen tarvittavia ominaisuuksia - tietohan on tarkoitus oppia itse oppilaitoksessa - mittaava pääsykoe on aina paikallaan.

Fëanor
Ehkäpä yliopistojen sisäänpääsykriteerejä voisi tarkistaa. Joku proffa sanoi suunnilleen, että kunnollisen tieteen, tutkimuksen ja sivistämisen sijaan kaikki heidän aikansa kuluu täydellisten idioottien typeryyksien torjumiseen.



Ensimmäiseksi pitäisi torjua täydelliset idiootit ja typerykset "Akatemiasta", sitten Yliopistojohdosta ja Opetuminiteriöstä (hallitusten pöyristyytävimmät ääliöt ovat yleensä olleet opetusministereitä, kuten "maaiman kaunein petolinnunperse", kenkävaras Kaarina Suonio, Arja "Suffelle miljoonat" Alho, Leena "veroton vaalikampanja" Luhtaääliö, Tuula Haatainen ja Olli-UMTS-Paska Heinonen.

Arkkis
Heräsin todellisuuteen lääketieteellisen alani koulutuspäivillä. Totesin, että 70 prosenttia osallistujista oli innokkaita nuoria naisia. Missä olivat nuoret miehet? Onko niin, että miesopiskelijat eivät enää pärjää kilpailussa ahkerien ja tunnollisten naisten kanssa, vaan he pyrkivät eteenpäin sieltä, missä aita on matalin? Vai onko vika koulutus- ja karsintasysteemeissä, joissa nuorten miesten ehkä piileviä vahvuuksia ei osata riittävästi huomioida? Onko miesten kypsyminen ehkä naisia hitaampaa? Tuskin nykyisessä maailmassa on varaa uhrata tärkeillä akateemisilla aloilla toisen sukupuolen panosta esimerkiksi huippututkimuksessa.



Vikaa voisi lähteä hakemaan sieltä, että monella alalla tuijotetaan vähän turhan paljon ylioppilastodistukseen. Loppujen lopuksi se ei kerro paljoakaan siitä, millainen ihmisestä aikuisena tulee. Joku voi kirjoittaa kuusi L:ää ja silti olla täysin pihalla reaalimaailmasta. Jonkinlainen tarvittavia ominaisuuksia - tietohan on tarkoitus oppia itse oppilaitoksessa - mittaava pääsykoe on aina paikallaan.



Esitin kysymyksen, onko vika opetuksen sisällössä...

Ne jotka ovat repineet koulussakin kymppinsä uskonnosta, eivät tietenkään edes huomaa mitään...

post1110961.html?hilit=kympintytt%C3%B6*#p1110961

Arkkis
Arkkis
tli
Kohta ollaan kyllä tilanteessa, että tiedeyliopistoista ei Suomessa enään voi puhua ollenkaan, jos nuo kaikki ns. uudistukset menevät läpi, sillä niissä yksinkertaisesti katoaa tieteen harjoittamiselle välttämätön yliopistojen autonomia. Tämän autonomian turva, hauskaa kyllä, on nimenomaan valtion rahoitus ja yliopistojen laissa määritelty itsehallinnollinen asema. Näistä molemmistahan ollaan luopumassa, kuten edellisissäkin viesteissä on ilmaistu.

Erityisen paljastavaa asian suhteen ovat ne monet esim. Aalto-yliopistoa ylistävät puheenvuorot, joita on julkaistu vaikkapa Hesarin sivuilla niin suomalaisilta kuin ulkomaisilta ns. asiantuntijoilta. Jos lukee tarkemmin noita puheenvuoroja, niin niiden sanankäänteet ja ilmaisut ovat täsmälleen samoja, joilla normaalisti ylistetään jonkin yksityisen yrityksen tuotekehittelyosaston tai myyntikonttorin onnistunutta toimintaa.

Tästä nimenomaan pohjimmiltaan onkin kysymys. Yliopistoista halutaan tehdä vain yksityisten yritysten tuotekehittelyosastoja ja myyntikonttoreita. Tämähän merkitsee yksinkertaisesti tieteen hautaamista, mistä pitkällä tähtäimellä tulee kärsimään vakavasti myös tämä yritysten tuotekehittely ja myynti, puhumattakaan yleisen sivistystason romahduksesta.




Jokohan sitten pohja alkaisi häämöttää (eikä vain "pohjanoteerausyliopisto", joka saa KAIKEN MUUN "näyttämään huipputiteeltä", ja jota siksi "kannattaa tukea"!):



"Alivaltioshteeri Pohjanoteerusyliopisto" tiedotti hiljattain kehittäneensä periaatteeltaan uudenlaisen mullistavan potenssilääkkeen: oikein annosteltuna se lyhentää kaikkien muiden miesten piliä 5 cm.



Olen suorastaan lumoutunut tuosta Alivaltiosihteeristä, se petraa kuin sika juoksua:

Vikon palindrami: "Nollapelle-EU lainaa maani alueelle pallon"

Arkkis
RJK
RJK
Kumpi seuraa kummasta?

Jos tiedeyliopistot eivät tee paikkansa pitävää uutta perustutkimusta, niin onko niillä mitään todellista omaa annettavaa myöskään "innovaatiojärjestelmälle", sillä kyllä firmoissa osataan ilman niitäkin maailman tiedelehtiä lukea...

Tiede ei suinkaan ole AINOA innovaatioden lähde, ja niistä muista edellytyksitä taas tiedeyliopistoissa tiedetä senkään vertaa...

http://www.vapaa-ajattelijat.fi/keskust ... #msg-18773

Mitä mieltä: tiede- vai innovaatioyliopisto? Pistetään vielä pari muutakin vaihtoehtoa. Kaikkia alla olevia äänestysvaihtoehtoja löytyy maailmalta.




Kappas vaan, tuo linkki meni viestiketjun alkuun, jossa tarvitaan tunnukset, että sieltä löytää vaivattomasti asianomaisen viestin:

Pannaan tähän uudistettu versio koko "Pekkarinen lakkauttaa tieteen"- jutusta:

TIEDEYLIOPISTOJEN TEHTÄVÄ: TIEDE VAI INNOVAATIOT?

Hallitus ja muut päättävät piirit ovat julistaneet Suomessa ´tieteen´ kirosanaksi. Tiedejärjestelmän sijasta hallitus julistaa rakentavansa maahan ”maailman parasta innovaatiojärjetelmää” tiedeyliopistojen perustalle.

Ennen kuin puhutaan mistään määräraha-, opintososiaalisista ja sivistyksellisen tasa-arvon kysymyksistä koulutus- tiedepolitiikassa, kaikkien kansalaisten oikeudesta paikkansapitävään tietoon jne., on selvitettävä tämän kyseisen peruslinjanvedon mielekkyys, ja sen onnistumisen mahdollisuudet ilman asianmukaisesti järjestyttyä valtion ylläpitämää julkista ja toimintakykyistä tiedejärjestelmää. Kenenkään ei nimittäin kannata satsata uppoavaan laivaan esimerkisi elämänuraa valitessaan, on sen kyytiin pääsy kuinka ”tasa-arvoista” hyvänsä tai erilaiset ”edut” vaikka suorastaan houkuttelevia.

Vaikka tiede on yhä keskeisempi tuotantovoima innovaatioiden, hieman yksinkertaistaen kaupallisesti menetyvien tuotteiden kehittämiseksi, niin se ei suinkaan ole ainoa tällainen tekijä, vaan tieteen merkitys innovaatioiden tuottamisessa vaihtelee (varsin tavallisesta) 0 %:sta tuonne 90 %:in tuotetyypistä riippuen korkeimpien prosenttien koskiessa välittömästi tiedettä itseään palvelevia tutkimusvälineitä. Uusi, mieluiten siis itse tuotettu muita paremmin paikkansa pitävä tieteellinen perustutkimustieto on ainoa innovaatiotoiminnan ”komponetti”, mitä nimenomaan tiedeyliopistot voivat innovaatioprosessiin tarjota.
Muita perustärkeitä innovaatioita tuottavia ilmiöitä ovat taide, esimerkiksi muotoilu ja innovaatioita hyödyntävät kulttuurihyödykkeet, markkinoiden kautta välittyvät haasteet ja tuotannollinen kokemus, joka ei ole kaikin puolin tieteellisesti ennakoitavissa. Noista innovaatiotoiminnan muista puolista (meidän) ”homenokkaisten” perustutkijoiden asiantuntemus on varmaan muuta yhteiskuntaa keskimääräistä huonompi, eikä suinkaan parempi...

Jos tiedeyliopisto ei tee kunnollista perustutkimusta, sillä ei ole innovatioprosessiin MITÄÄN TODELLISTA ANNETTAVAA, eikä se opi erottamaan muidenkaan tuottaman tiedon joukosta oikeaa väärästä. Sama koskee Suomen akatemiaa, ja sen mallin mukaan Suomen ehdotuksesta pystyyn ajettua EU:n ”European Research Coucilia”, jonka johtoon valittiin HY:n vararehtorina oikean ja väärän tutkimuksen erottamisessa toisistaan pahasti epäonnistunut biokemian professori Marja Makarow: Kansan ääni on aikaisemmin käsitellyt mm. HY:n ”peilisolututkimuksia”.

Peruskäsitteitä: mitä ovat tiede ja innovaatio ?

Taatusti asiantuteva ”Sovjetskaja Entsiklopedija” määrittelee tieteen seuraavasti, 1:

" Tiede, inhimillisen toiminnan alue, jonka funktiona on objektiivisten tietojen tuottaminen ja teoreettinen systematisoiminen todellisuudesta; yksi yhteiskunnallisen tajunnan muodoista; historiallisessa kehityksessä tiede muuttuu yhteiskunnan tuotantovoimaksi ja mitä tärkeimmäksi yhteiskunnalliseksi instituutioksi. Käsite tiede sulkee piiriinsä sekä uuden tiedon aikaansaamisen että tämän toiminnan tuloksen, kullakin hetkellä kootuksi tulleiden tieteellisten tietojen summan, joka kokonaisuuden ominaisuudessa käsittää (kulloisenkin) tieteellisen maailmankuvan. Termiä ´tiede´ käytetään myös merkitsemään eri tieteenaloja."

" Tieteen(alan) välittömät päämäärät ovat (sellaisten) todellisuuden ilmiöiden kuvaaminen, selittäminen ja ennustaminen, jotka muodostavat sen tutkimuskohteen sen löytämien lakien pohjalta, eli laajassa mielessä (se on) todellisuuden teoreettinen heijastaminen. "

” Ollen yhteydessä maailman käytännölliseen omaksumiseen tiede on tiedon tuotantona laatuaan aivan erityinen toiminnan muoto, joka olemuksellisesti eroaa toiminnasta materiaalisessa tuotannossa, kuten myös muista erityisesti henkisistä toiminnan muodoista. "

” Kun materiaalisessa tuotannossa tietoja vain käytetään ideaalisen työkalun ominaisuudessa, niin tieteessä niiden aikaansaaminen on pääasiallinen ja välitön päämäärä... "

" Erotukseksi toiminnan muodoista, joiden tulos on pääasiassa ennalta tiedossa, toimintaa nimitetään aiheellisesti tieteelliseksi vain siinä määrin kuin se johtaa uuden tiedon keksimiseen, ts. tieteellisen (perustutkimus)toiminnan tulos on periaateessa ennalta tuntemanton. Juuri tästä syystä tiede ilmenee voimana, joka "kumouksellistaa" muut toiminnan lajit. "

Innovaation Wikipedia määrittelee seuraavasti,2:
” Innovaatio eli uudennus on jokin uutuus, tavallisimmin jokin uutuustuote, esimerkiksi teollinen tai tekninen keksintö. Innovaatio voidaan ymmärtää ideana, käytäntönä tai esineenä, jota yksilöt pitävät uutena. Innovaatiot jakautuvat karkeasti kahteen luokkaan. On mullistavia innovaatioita ja vähittäisin muutoksin syntyviä innovaatioita. ”
” Innovaatiotoiminta sekoitetaan joskus virheellisesti tutkimustoimintaan. Pelkkä tutkimustulos ei kuitenkaan ole innovaatio ellei sitä pystytä kaupallisesti hyödyntämään. Hieman yksinkertaistaen voidaankin sanoa, että tutkimusprosessi muuttaa rahaa tiedoksi, ja että innovaatioprosessi muuttaa tietoa rahaksi. Esimerkiksi Tekes (Tekes - teknologian ja innovaatioiden kehittämiskeskus) on määritellyt innovaation seuraavasti: "Innovaatio tarkoittaa kaupallisesti tai yhteiskunnallisesti uudella tavalla hyödynnettyä tietoa ja osaamista."
Innovaatiotieto on siis bisnestietona salaista ja suojattua, esimerkiksi patentoitua, kun taas tieteellinen tieto ei määritelmällisesti voi olla kumpaakaan. Mitä innovaatioyliopisto sitten firmoille antaakin (kaikesta huolimatta...), niin muille yhteiskunnan tahoille se ei anna mitään, paitsi korkeintaan niiden firmojen välityksellä. Tiedettä tarvitsevat kuitenkin muutkin tahot: tavalliset kansalaiset, kansalaisjärjestöt, poliittiset päättäjät, oikeuselimet, muutkin yritykset kuin innovaatioyliopiston bisneskumppanit.
Mauri Pekkarinen lakkauttamassa tiedettä?

Tampereen teknillisen yliopiston lehti TTY&Co viime vuodelta haastatteli ohi asian menevällä otsikolla "Lisää yrittäjyyskasvatusta koulutusohjelmiin" jo silloisenkin Kepu-sosdem-hallituksen kuten nykyisenkin kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarista, jonka linajukset edustavat kaikkien europuolueiden linjauksia:

TTY&Co: " Suomalainen innovaatiojärjestelmä on toiminut hyvin. Maailman muuttuessa on katsottava kuitenkin, millaisiin uudistuksiin on tarvetta. Ensinnäkin on tukittava innovaatioketjun vuodot. Innovaatiojärjestelmämme kyllä tuottaa runsaasti uutta tietoa ja innovaatioita, mutta patenteista, uudesta tiedosta ja innovaatioista ei synny riittävästi tuotteita ja kasvavia, jopa kansainvälisiä yrityksiä, sanoo kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen. "

Ei sanaakaan TIEDEjärjestelmästä, vain "innovaatiojärjestelmästä", eli tuotekehitysjärjestelmästä, ELI yhdenlaisesta SUUNNITTELUjärjestelmästä. Teknillisten korkeakoulujen nimenvaihto ja "tunnustautuminen" tiedeyliopistoiksi olivat siis huijausta. Jos Pekkarisen linjanveto pitää, ja sillä on kannatusta ko. yhteisöissä, niin TK, TTY ja LTY olisi muutettava virallisestikin ammattikorkeakouluiksi. Ne eivät pysty omin keinoin erottamaan oikeaa tietoa väärästä, mikä onkin nähty viime vuosien aikana.

Tarvitttaisiin KOKONAAN UUSI teknillisen alan todellinen yliopisto, joka erotettaisiin "innovaatiojärjestelmästä" katsomaan sen munausten perään, ja kansainväliseen yhteistyöhön oikeiden tieteentekijöiden eikä huijareiden ja disinformaattoreiden kuten M(assachusetts)I(nstitute of)T(echonologyn):n kanssa!

Tiedeyliopistojärjestelmän vaihtaminen "innovaatiojärjestelmään" on vastaavantasoinen yhteiskunnallinen muutos kuin olisi oikeusjärjestelmän korvaavinen pelkällä poliisijärjestelmällä ja siihen liittyen mm. Eduskunnan ja tuomioistuimien ja muun sellaisen "turhan" lakkauttaminen...

Ja innovaatioiden todelliseen syntymiseen tuo Pekkarisen muutos vaikuttasi samoin kuin tuo jälkimmäinen "reformi" järjestykseen: hölynpölytieteen pohjalta ei synny innovaatioita, eikä tyhjän viranomaisterrorin pohjalta "järjestystä"!

Perustutkimukselle vaatimus tulosten välittömästä liiketaloudellisesta sovellettavuudesta on asiaankuulumaton myllynkivi, jota yksikään suuriin teknisiin keksintöihin johtanut yksittäinen yhden tieteenalan tutkimustulos ei ole varmaan koskaan sen julkistamishetkellä täyttänyt. Lisäksi jos tutkimusta halutaan jarruttaa esimerkiksi ylipiston johtoon Pekkarisen mallin mukaan tulevien tieteellisesti asiantuntemattomien yritysten edustajien taholta pelossa että se hyödyttää kilpailijoita tai vaikka aatteellispoliittista syistä, niin jakamalla tutkimusprojekti riittävän pieniin pätkiin löytyy varmasti sellaisia pätkiä, joista ei varmasti erillisinä tule bisnestä, ja nuo lakkauttamalla voidaan torpata koko projekti.

TTY&Co: " Pekkarisen mukaan toinen tärkeä kehittämiskohde on innovaatiojärjestelmän muuttaminen tarjontalähtöisestä kysyntälähtöiseksi tiivistämällä entisestään elinkeinoelämän ja tiedeyhteisön välisiä suhteita. ... "

Se mitä Pekkarinen tiedeyliopistoilta vaatii, on liike-elämän valmiiden ideoiden toteuttaminen (vaikka kaikki sellaiset markkinoilla tiedostetut ideat on varmaan toteutettu, joiden toteuttamisella tieteellinen perusta on olemassa. Sitaatti osoittaa, että Pekkarinen ei ymmärrä tieteestä eikä tieteelle perustuvista innovaatioista mitään. Pekkarinen sekoittaa tieteen tutkimusinsinöörin toimintaan, joka on yhdentyyppistä suunnittelua . 3. Lakkauttaessaan aidon tieteen hän tulee kyllä lakkauttaneeksi myös tutkimusinsinöörien kyvyn erottaa itse oikea tieto väärästä, ja johtaa yliopistojen asiakkaat, niin opiskelijat kuin firmatkin, täydelliseen avuttomaan riippuvuuteen jostakin enemmän tai vähemmän satunnaisesta ulkomaisesta "auktoriteettitahosta", ihan yhtä hyvin tiedemafiakeskuksesta kuin oikeastakin osaajatahosta. Tämäkin katastrofaalinen kehitys onkin ollut havaittavissa.

TTY&Co: " Olemme siirtymässä palkkayhteiskunnasta yrittäjyysyhteiskunnaksi. Yhä useampi yliopistosta valmistunut päätyy uransa jossakin vaiheessa yrittäjäksi.Kkaikenlaisten alojen koulutuksessa tulisi antaa perusvalmiudet yrityksen pyörittämiseen. "

Tiedeyliopistojen perustutkintoja ei tule rasittaa pakollisella yrittäjäkoulutuksella. Sitä on yhteiskunnassa tarjolla joka paikassa muualla vaikka kuinka paljon. Ja lisäksi on pilvin pimein palveluksiaan innokkaasti maksukykyisille tarjoavia yrityshallintokonsultteja sekä asiakkaitaan neuvovia yritystarhoja, -puistoja, -halleja, -maneeseja jne. Tämä yrittäjäkoulutus on sitä paitsi lähinnä syötti, jotta teollisuustutkijan ura kuulostaisi houkuttelevalta, vaikka teollisuuden tutkijat ja tuotekehittäjät tekevät tunnetusti ”orjakontrahteja”, jossa sitoutuvat olemaan käyttämättä missään muualla tässä työssä itse tuottamaansakaan tietoa. Vapaaehtoista yrittäjäkoulutusta tietysti voi olla, mutta sillä ei saa korvata tieteellisiä perusasioita. Ja monilla erityisteiteenaloilla kuten kauppatieteissä ja teollisuustaloudessa yritysjohtajakoulutus on entuudestaan tärkeässä asemassa.

TTY&Co: " Euroopan unionissa valmistellaan esitystä Euroopan uudeksi teknologiainstituutiksi. Pekkarinen pitää ajatusta kannatettavana: Tarvitsemme useisiin yliopistoihin, tutkimusinstituutioihin ja bisnekseen verkottuvan EIT:n. Soveltavalla tutkimuksella ja kehitystyöllä pitää olla siinä keskeinen sija. "

Mitenkähän tämä EIT suhtautuu "European Research Council":in, joka on Suomen "akatemian" suden mallin mukaan pystyyajettu erityisen "eurotieteen" rahoitusorganisaatio... Eli ei tieteellinen, vaan rahoituslaitos, joka ei ole tieteellisessä vastuussa kenellekään, joka joka rahoituspäätöksillään kuitenkin ohjaa valtio(ide)n tiedepolitiikkaa. Tuo kansallisten ja kansainvälisten ”tiedejärjestöjen”, joissa pyörivät kaikissa samat naamat, niiniluodot, raiviot, makarowit, enqvistit, kasvaa kuin kuplatalousyrittäjän yritysrypäs tai taistolaisteinitoimitsijan etujärjetöviidakko... On Tieteellisten seurain valtuuskuntaa, ”Kansainvälistä tiedyliopistojeliittoa” (johon kuuluu nimenomaan niitä ”innovaatioyliopistoja”), Euroopan tutkimussäätiötä, Euroopian teknologiaintituuttia, Skepsistä, Höpsistä... Kunnolliset tulokset vaan loistavat poissaolollaan: tiedettä ollaan tekevinään, mutta ”peilisolua” pukkaa...

Nykyinen Suomen akatemia on lakkautettava, ja se on korvattava esimerkiksi Venäjän/NL:n tai Ruotsin mallin mukaisella aidolla Tiedeakatemialla, joka on tieteellisin perustein ja tieteellisellä virkavastuulla toimiva tieteellinen, toiminnassaan kaikin puolin julkinen tiede-elin. 4.

1. http://www.vapaa-ajattelijat.fi/keskust ... #msg-18762

2. http://fi.wikipedia.org/wiki/Innovaatio

3. http://www.nakokulma.net/index.php?topi ... #msg166957

4. http://www.nakokulma.net/index.php?topi ... #msg302641




Hesari paaluttaa tänään, miten EIT on hölynpöly-yliopisto MIT:n kopio:

http://www.hs.fi/haku/?kaikkiSanat=esikuva

" Eurooppa haluaisi soveltaa tiedettä kuin USA ja Japani

EU avaa lokakuussa uuden huippututkimuksen yksikön, Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin (EIT). Sen päämaja on Budapestissa. EIT yrittää tarttua siihen, mitä on pidetty eurooppalaisen tutkimuksen ydinongelmana.

. . . EIT:n esikuva on tunnettu. . .

. . . on EIT:n esikuva siinä, miten. . .

29.9.2009 Tiede & Luonto

EIT:n esikuva on MIT

Massachusetts Institute of Technology (MIT) on maailman ehkä arvostetuin teknillinen korkeakoulu. Se sijaitsee Yhdysvaltain itärannikolla Bostonin lähellä Cambrigessa.

29.9.2009 Tiede & Luonto "

http://human-brain.org/mitecs.html

Ja ajaa pääministeriksi Mauri Pekkarista:

http://www.hs.fi/juttusarja/relander/ar ... 5249645764

" Uusi pääministeri?

29.9.2009 9:00

Jukka Relander

Poliittinen journalismi on alkanut muistuttaa laivanupotuspeliä, sillä erotuksella, että jokainen laukaus osuu, mutta laiva ei vaan uppoa.

Keskustan poliitikot taas vaikuttavat teinikatraalta, jonka bileet keskeytyivät vanhempien palattua yllättäen kotiin. ”Mitään näyttöä lakien rikkomisesta ei kuitenkaan ole”, sopertaa kaiken keskellä absolutistiksi esittäytyvä nuorukainen, samalla kun jokaisesta kaapista löytyy vajaita ja kumottuja, jos vain viitsii avata oven.

Median kärkkään uutisoinnin takana on paitsi aitoa huolta politiikan moraalista, myös ihan yhtä vilpitön halu ratsastaa matti meikäläisen poliitikkokaunalla, ja parhaassa tapauksessa päästä upottamaan tasavallan hallitus. Toimittajapiireissä juuri tämä sulka on näet se halutuin. Anneli Jäätteenmäen pudottanut Pekka Ervasti valittiin vuoden journalistiksi, Vanhasen kaatajalle on sama kunnia luvassa.

Jos Vanhanen todella kaatuu – vain naisethan eroavat meillä omatoimisesti – pitäisi alkaa jo kartoittaa vaihtoehtoja. Pitäisikö järjestää uudet vaalit ennen kuin uutta vaalirahalakia edes ehditään säätää?

Olisivatko verovähennyskelpoisista ay-liikkeen jäsenmaksuista (ja siten väärinkäytetystä julkisesta rahasta) vaalitukensa saaneet demarit parempi vaihtoehto?

Vai pitäisikö valta antaa mahdollisen rökälevoiton saaville viattomille, kuten vihreille ja perussuomalaisille? Minkälainen hallitus siitä tulisi?

Yksi tapa kriisin ratkaisemiseksi voisi olla se, että Vanhanen väistyisi ja tilalle valittaisiin – niin, kuka? Mauri Pekkarinen?

Vaalirahaskandaali saa osan voimastaan siitä, että kaupunkilaiset journalistit pääsevät sen varjolla lyömään kepua oikein kunnolla. Arkkikepulainen Jyväskylän pikkujätti vasta olisikin varsinainen palkinto hyvin tehdystä työstä. Eikä muitakaan vaihtoehtoja oikein ole. Vetovastuun siirtäminen kokoomuksellekaan ei paljon auttaisi, ovat näet aika syvällä samassa sopassa.

On päivänselvää, että kriisiä ei voi kuitata vetoamalla maan tapaan, eikä sen ratkaisemiseksi riitä, että säädetään laki, joka kieltää julkisen rahan käytön ehdokkaiden tukemisessa. Yhtä päivänselvää on se, että mitään kovin selkeää ratkaisua ei ole näköpiirissä.

Olennainen kysymys skandaalissa on se, mitä tiesimme asiasta aikaisemmin, ja mitä olemme saaneet tietää lisää. Itse muistelen tienneeni ennen ensimmäistäkään paljastusta sen, että kokoomus ja kepu ovat saaneet avokätistä tukea elinkeinoelämältä, vasemmisto taas lähinnä ay-liikkeeltä (siitä alkaen kun KGB ja CIA menettivät mielenkiintonsa vasemmistomme keskinäisiin kähinöihin).

Nyt tiedän, että elinkeinoelämä todella tukee kokoomusta ja kepua, vasemmisto taas saa tukea ay-liikkeeltä. Lisäksi olen saanut tietää, että suuret puolueet ovat käyttäneet käsittämättömät määrät energiaa salatakseen asioita, jotka kaikki jo tiesivät.

Puolisalaileva maan tapa on eri asia kuin todelliset rikkomukset, joita on tehty. Koska minkä tahansa rahan vastaanottaminen näyttää näinä päivinä likaiselta, palautettakoon mieleen, että todellisia väärinkäytöksiä on kahta lajia: on väärin myöntää puoluekaverille tai itselleen yleishyödyllistä rahaa, jolla pitäisi tukea nuorten hyvinvointia. Lisäksi on väärin vastaanottaa vastikkeellista yksityistä rahaa, jolla sitten vaalien jälkeen kaavoitetaan Sukarille ostoskeskuksia, jonnekin kanervikkoon kauas kaikesta.

Kolmas väärinkäytöstyyppi ei ole vielä tullut lainkaan esiin. Olen joskus ihmetellyt, miten kevyin perustein suomalaisissa pikkukaupungeissa on purettu vanhoja kauniita taloja nykyaikaisten, täysin tyylittömien ja kaupunkikuvaan sopimattomien tötteröiden tieltä. En ihmettele enää.

Koko julkinen keskustelu on rajoittunut toistaiseksi vain eduskuntavaaleihin ja niissä ehdokkaille ja puolueille jaettuun tukeen. Iso pommi muhii kuitenkin paikallistasolla. Kuka rahoittaa piirijärjestöjä ja paikallisosastoja, ja mitä sillä rahalla saa? Veikkaisin, että sillä rahalla saa liiketilaa kaupungin parhailta paikoilta kautta maan.

Neljäs ja vähintään yhtä vakava kysymys on se, onko Vanhanen tietoisesti päästellyt perättömyyksiä unohdellessaan rahoituskuvioiden yksityiskohtia. Jos on, silloin pääministerin on vaihduttava (mutta ei välttämättä hallituksen). Tämäkin asia pitää perata huolella.

Presidentinvaaleissa ymmärrän oikein hyvin, jos ehdokas itse ei ole tietoinen kampanjansa rahoituksen yksityiskohdista, mutta pääministerin virka-asunnossa järjestetyn liikemiestapaamisen unohtaminen tuntuu aika erikoiselta, teemana kun oli isojen rahojen järjestely ja huolellinen kohdentaminen siten, että porvaripuolueet voittavat vaalit. Onko tämä vain pieni kuriositeetti, joka kepun puheenjohtajalta unohtuu tuosta vain? "




Kauppa- ja teollisuusministerin kansliapäällikkö Erkki Virtanen kertoo Pekkarisen sekoittaneen minisreion asiat, eritytisesti II ministerikaudellaan.

Muuten en tätä uskoisikaan, mutta kun hän yritti uittaa Tunnetun täystuhotädin, yliopistomaailamassakin pölhöilleen nykyisen Fortumin johtajan Anne Kankkulan-Prunnilan ministeriön virkamiesjohtoon...

http://www.hs.fi/haku/?kaikkiSanat=Iivonen

" Pekkariselle pyyhkeitä kansliapäällikön elämäkerrassa

Ministeri Mauri Pekkarisen (kesk) käytös aiheuttaa sekasotkua ja johtamisongelmia työ- ja elinkeinoministeriössä. Näin arvioivat Pekkarisen alaiset kansliapäällikkö Erkki Virtasen elämäkerrassa.

13.5.2010 Talous "

Arkkis

Kauppa- ja teollisuusministeriön kansliapäällikkö Erkki Virtanen kertoo Pekkarisen sekoittaneen minisriön asiat, eritytisesti II ministerikaudellaan.

Muuten en tätä uskoisikaan, mutta kun hän yritti uittaa Tunnetun täystuhotädin, yliopistomaailamassakin pölhöilleen nykyisen Fortumin johtajan Anne Kankkulan-Prunnilan ministeriön virkamiesjohtoon...

http://www.hs.fi/haku/?kaikkiSanat=Iivonen

" Pekkariselle pyyhkeitä kansliapäällikön elämäkerrassa

Ministeri Mauri Pekkarisen (kesk) käytös aiheuttaa sekasotkua ja johtamisongelmia työ- ja elinkeinoministeriössä. Näin arvioivat Pekkarisen alaiset kansliapäällikkö Erkki Virtasen elämäkerrassa.

13.5.2010 Talous "




Kuviohan on ollut sellainen, että Halonen on nimitellyt noita kankkulanprunniloita minhin ikinä on pystynyt hoitaakseen hiedän kauttaan rikollisia manööverejään, kuten vaikkapa tätä (lopultakin kaikista karmein esimerkki, menee jopa ohi "pierupeilisolujenkin", jos mahdollista)::

post1285344.html?hilit=Helj%C3%A4#p1285344

Mauri taas on "suosinut" kankkulanprunniloita, jotta vanhat "Tippavaaran isännät" voivat näiden helmikanojen selän takana ja heidän mannertenväliseen typeryyteensä täydellisesti luottaen meuhkata mitä tykkäävät veronmaksajien rahoilla...

Ruosin sekoomuksella on muuten uusi linja suuntaustumisessaan ensi vaaleihin, joskin se koskee valitettavasti vain ehdokkaiden ulkoista esiintymistä: "Kravatit pois ja helmikanat pannan!" sanoo kampanjapäälikkö. "Pitää olla tavallisen kansalaisen näköinen ja oloinen!"

Helsingin yliopiston innovatiojohtaja Ilkka Arminen kirjuuttelee Hesarissa niitä näitä:

http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli ... SI1MA01s7s

VIERASKYNÄ

Korkeakouluissa pitäisi keskittyä laatuun

Julkaistu: 4.6.2010 lehdessä osastolla Pääkirjoitus

Ilkka Arminen

Suomessa korkeakoululaitokseen sijoitettavat summat ovat kansainvälisesti huipputasoa, mutta suomalainen tieteen harjoittaminen on vain OECD-maiden keskitasoa. Viime aikoina suomalaisen tieteen kuntokäyrä on osoittanut alaspäin: vaikka tutkimus- ja kehitystyön osuus kansantuotteesta on kasvanut, suomalaisen tieteen kansainvälinen laatu ja näkyvyys eivät ole parantuneet vastaavalla tavalla.

Hallinnon mielestä yliopistojen organisaatioissa on pysyviä rakennevikoja, jotka estävät tai rajoittavat resurssien tehokasta käyttöä ja heikentävät lisäinvestointien tehoa. Opettajat ja tutkijat taas näkevät asian niin, että opiskelijoiden määrä opettajaa kohti on liiallinen, rahoituksen määrä on riittämätöntä, henkilökuntaan kohdistuu ylenmääräistä byrokraattista seurantaa ja valtaosalla on liian lyhytkestoinen määräaikainen työsuhde.

Yliopistojen näkökulmasta tarvittaisiin siis huomattavia lisäinvestointeja. Hallinnon ja kansantalouden näkökulmasta suomalainen korkeakoululaitos on jo nyt niin kallis, ettei lisäinvestointeja ole realistista odottaa.

Korkeakoulujen umpikuja saattaa kuitenkin olla vain näennäinen. Jos voimavaroja pystytään ohjaamaan ja käyttämään nykyistä tehokkaammin, voidaan yltää selvästi parempaan tulokseen.

Suomalainen korkeakoululaitos on lyhyitä taantumia lukuun ottamatta elänyt jatkuvaa kasvua koko itsenäisyyden ajan. Myös laitoksen seuranta perustuu kasvun ajatukseen: yliopistoja koskevilla tuottavuusindikaattoreilla on mitattu lähinnä tutkintojen määrää, jolloin laatu on jäänyt toissijaiseksi. Mikäli korkeakoululaitoksen kansainväliseen laatuun halutaan kiinnittää enemmän huomiota, indikaattoreita on kehitettävä.

Kasvun ideologiaa ilmentävät myös tohtorituotannon tavoitteet, joita on kasvatettu jatkuvasti. Suomessa koulutustason nostamista on pidetty arvona sinänsä - on uskottu, että se lisää tuottavuutta. Yleisen koulutustason nousu onkin johtanut liki teolliseen tohtorituotantoon.

Tohtoriopintoja on pidetty yleissivistävänä koulutuksena, joka automaattisesti tuottaa parempaa työvoimaa. Tohtorikoulutus on kuitenkin nimenomaan koulutusta ammattitutkijaksi; yleissivistys ja työkelpoisuus tulisi tuottaa muita väyliä, mikä olisi myös paljon edullisempaa.

Suomessa vallitsee voimakas kehitysoptimismi. Sen vuoksi hallinnon kehityshankkeiden määrä kasvaa jatkuvasti.

Sosiologi Kettil Bruun kirjoitti aikoinaan, että valvonnan lisääminen ei ainoastaan vähennä ongelmia vaan myös tuottaa sosiaalisia kustannuksia eli kuluttaa ihmisten voimavaroja. Vastaavalla tavalla olisi syytä kiinnittää huomiota hallinnon kehittämisen sosiaalisiin kustannuksiin. Mikäli yhä suurempi osa korkeakoululaitoksen henkilökunnan työajasta menee kehityshankkeisiin, kehitys ei ole kestävää.

Korkeakoululaitoksen tehottomuuteen on vastattu myös lisäämällä kilpailua, jolloin yhä pienempi osa korkeakoululaitoksen varoista on budjetoituna suoraan yksiköihin. Kilpailun lisäämisen on uskottu johtavan toiminnan tehostumiseen, mutta siihenkin pätee Bruunin periaate: ylikilpaillussa tilanteessa hankkeiden valmisteluun kuluu suurempi määrä aikaa ja voimavaroja kuin niiden toteuttamiseen. Pitäisi pystyä löytämään optimitaso, jossa kilpailu on keino resurssien oikeanlaiseen käyttöön eikä itseisarvo.

Korkeakoululaitoksen ongelmien ratkaisu vaatii tilanteen uudelleenmäärittelyä. Jatkuvan kasvun sijasta resurssit on kohdennettava laadun parantamiseen. Tohtorituotannosta on siirryttävä tuottaviin tohtoreihin, itseisarvoisesta kilpailusta kilpailukykyiseen tiedejärjestelmään ja kilpailuttamisesta luovaan työyhteisöön.

Tohtoriksi koulutettavien määrää pitäisi pienentää nykyisestä selvästi. Tohtoreita kannattaisi tuottaa vain ennakoitavissa olevan 6-10 vuoden tarpeen mukainen määrä. Jos tohtoreita olisi jollakin alalla hetkellisesti liian vähän, se synnyttäisi tarpeen lisätä kansainvälistä rekrytointia, mikä olisi suomalaisen korkeakoululaitoksen kannalta pelkästään toivottavaa. Tohtorikoulutuksen lisäämisen ja tiedejärjestelmän näennäisen kasvattamisen sijasta voitaisiin panostaa tutkijakunnan osaamiseen ja kansainväliseen kilpailukykyyn.

Kilpailutetusta rahoituksesta osa voitaisiin siirtää tuloksellisten yksiköiden perusrahoitukseen ja sellaisille strategisille alueille, joiden kautta korkeakoululaitosta voitaisiin uudistaa toivottuun suuntaan. Tuottavien yksiköiden nykyistä runsaampi palkitseminen kannustaisi tuottavuuteen muissakin yksiköissä, ja strategisen rahoituksen lisääminen turvaisi riittävän uudistumisen.

Myös tuottavia tutkijoita tulisi palkita entistä suoremmin. Maailmanluokan tutkijoille olisi tarjottava vähintäänkin pysyviä työsuhteita projektimuotoisen rahoituksen sijaan. Viime aikoina esitetyt urapolkujärjestelyt eivät ole riittäviä.

Jotta osaavien tutkijoiden rekrytointi voidaan turvata, saatetaan tulevaisuudessa tarvita muutakin kuin pätkärahoitusta. Suomalaisten tutkijoiden kansainvälisen tason nostaminen edellyttää tiedejärjestelmän tason nostamista.

Kirjoittaja on Helsingin
yliopiston korkeakoulu-
ja innovaatiotutkimuksen
verkoston johtaja. "

Sikäli mitä olen Armisen "hengentuotteisiin" perehtynyt, hän ei tiedä yhtään mitään, ei iitä ässän leuan alta noista asioista, joita professerraa. Myös muut HY:nkin proffat ovat joutuneet hänen alkeellisia sekoilujaan oikaisemaan esimerkiksi omia laitoksiaan koskien, ja painottamaan, että "Arminen on tutkinut", MUTA YHTÄ KAIKKI EI YMMÄRRÄ ASIASTA MITÄÄN (ja olisi parempikun ei siten puhuisikaan mitään).

http://nakokulma.net/arkisto/index.php? ... #msg166957

" Otanpa itsekin vastakseni, teknisten tieteiden näkökulmasta, tuon Ilkka Armisen artikkelin tieteen tuottaistamisesta Aamulehdestä 14.02.2005, johon yhteiskuntatieteiden näkökulmasta jo vastasivat Helsingin yliopiston Toiminnan tutkimuksen ja kehittävän työntutkimuksen laitoksen professorit. (Yrjö Engesrtröm ym., artiikeli on linkin sivulla ennen lainaamaani vistiä)

Aamulehti 14.02.2005

Alakerta

IA:” Tuleeko tieteestä kauppatavaraa?

Perinteisesti tiede on haluttu nähdä pyyteettömänä totuuden tavoitteluna. Se on
kuvattu avoimeksi, universaaliksi ja intressittömäksi. ”

RK: Arminen ei MÄÄRITTELE, mitähän tieteellä tarkoittaa.

Jotakin vain sellaista, mikä ”on nähty” noin, ja ”sitä on kuvattu” näin.

Hän toisin sanoen jättää ´tieteen´ käsitteen, TUTKIMUSKOHTEENSA!, JONKUN MUUN MÄÄRITELTÄVÄKSI, mutta kenen ja miten, siitä hän vaikenee.

Kun hän siis kirjoittaa ”tieteestä”, me emme tarkasti ottaen tiedä, mitä hän tarkoittaa.

Eikä hän tiedä sitä välttämättä itsekään.

IA: ” Viime aikoina tieteen on kuitenkin nähty muuttuneen toimeksiantoihin pohjautuvaksi, tuloksiltaan ei-julkiseksi, käytännöiltään eriytyneeksi ja toimintamalliltaan ylhäältä ohjatuksi. Uutta muotoa John Ziman on kutsunut post-akateemiseksi tutkimukseksi. ”

RK: Perinteisen määritelmän mukaan ´tiede´, tieteellinen tieto, on MÄÄRITELMÄLLISESTI objektiivista, julkista, kriittistä ja kumuloituvaa, ainakin näitä.

Perinteiseen määritelmään nähden Arminen siis tulee sanoneeksi, että ”Viime aikoina tiede on muuttunut joksikin muuksi kuin tieteeksi”!

Ja juuri näin monin paikoin aivan epäilemättä todella onkin käynyt. (Tosin on sen nimen aina ennenkin jonkin verran tehty kaikkea muutakin...) Kyllä "sokeakin kana" JOSKUS jyvän löytää!

IA: ” Akateemisen vapauden tilalle on tullut ulkopuoliseen sopimusrahoitukseen tukeutuva tiedeyrittäjyys. Myös suomalaisissa yliopistoissa yhä suurempi osa tutkimuksesta tehdään ulkopuolisella, ei-julkisella rahoituksella. ”

RK: Rahoitusmuoto ei sinänsä tee tieteestä ”epätiedettä”, erityisesti jos on valistunut yksityinen sponsorirahoittaja, joka hyötyy nimenomaan sen tuotettavan tiedon LEVIÄMISESTÄ eikä sen PANTTAAMISESTA (vain itselleen, mihin ei perustutkimuksessa voida edes suostua, ainakaan ”virallisesti”).

Mutta jonkin uuden tieteellisen tiedon tuottamisesta, ongelman ratkaisemisesta, jota kukaan muu ei ole annen ratkaissut eikä ehkä asettanutkaan, EI VOI TEHDÄ ”RAKENNUSURAKKAA” fuskaamatta, sillä tieteessä ongelman ratkaisu MÄÄRITELMÄLLISESTI EI OLE TIEDOSSA ongelmaan tartuttaessa!

Jos se on jo silloin tiedossa, vaikka vain varmasti toteutuvana mahdollisuutenakin, tietona, joka VARMASTI löytyy esimerkiksi joistakin tietokannoista tai jokin kaava ratkaisemalla, niin kyseessä on jokin muu ilmiö kuin tiede itse. Se voi olla esimerkiksi tekninen (ym.) laskenta, tietojournalismi tai kirjastonhoito, joita kaikkia myös yliopistoissa tehdään, mutta jotka eivät ole tiedettä itseään.

Eikä NIITÄ VARTEN tarvita välttämättä YLIOPISTOA.

IA: ” Sopimusrahoitteisen tutkimuksen tavoite ei ole tuottaa avoimesti levitettävää, yleispätevää tietoa, vaan ratkaista rajattuja, sopimusehdoissa määriteltyjä,
toimeksiantajaa hyödyttäviä tutkimusongelmia. Toimeksiannot kampeavat tutkijat kammioistaan avokonttoreihin, osaksi muuta tuotantoprosessia. ”

RK: Tämä ei tarkoita tiedettä, vaan esimerkiksi teknistä, kaupallista, hoidollista tai sosiaalista suunnittelua! Jos se tapahtuu BISNESpohjalta YLIOPISTOSSA, niin se ”yliopisto” TAATUSTI PANTTAA EIKÄ LEVITÄ sitä tietoa, joille nuo myytävät ratkaisut perustuvat!

Teknisiä tieteitä koskien tuossa on tarkasti ottaen kyseessä TUTKIMUSINSINÖÖRIN toiminta, joka ratkaisee millaisella fysikaalisella jne. keinolla asettu tekninen ongelma ratkaistaan. Tutkimusinsinööri (research engineer, inzhenjer-izledovatelj) ratkaisee teknisen ratkaisun SISÄLLÖN. Hän EI OLE (toimintansa funktiolta) teknisen tieteenalan tieteellinen tutkija, ”tekninen tieteilijä”, joka selvittää, millaiset objektiiviset lainalaisuudet minkäkin tyyppisessä teknisessä kohteessa todella objektiivisesti ovat olemassa ja miten vaikuttaen siihen, mitä suunnitelmiemme tuloksena todella syntyy ja mitä ei (vaikkakin hän on ja yleensä aiheellisesti huomattavastikin paremmin palkattu henkilö), vaan hän on nimenomaan SUUNNITTELIJA, tuotekehittäjä, (yleensä kaupallisen) tuotantoprosessin tärkeä lenkki. Ja YLEENSÄ sitä hommaa meidän järjestelmässämme tehdään FIRMOISSA EIKÄ YLIOPITOISSA! Mutta kyllä sitä yliopistoissakin tehdään, ja se pitää myös siellä osata, joskaan ei kaikkien, eikä mikään ”maailmanmestari” tarvitse YLIOPISTOLLA olla, enempikin sitä pitää olla siellä yksityisessä firmassa TUOSSA SUHTEESSA, jos sen markkinat ovat globaalit.

Kun tutkimusinsinööritoiminnassa ongelma nousee (suoraan tai välillisesti, toisten suunnittelijoiden kauutta) markkinoilta tai polliittisilta päättäjiltä, ja sen ratkaisemiseksi raavitaan esiin sopivat tarvittavat luonnon jne. ilmiöt ja lainlaisuudet, joita hyödyttäen tekninen ongelma ratkaistaan, niin teknisten niin kuin muidenkin tieteenalojen perustukimuksessa ongelma on TIEDOLLINEN, tieteellinen siis, "tietoa tieteellisestä tietämättömyydestä", ja se nousee esiin uusien kohteiden teknisessä suunittelussa sellaisena teknisenä ongelmana, jonka oikeaksi ratkaisemiseksi ei tarvittavaa luonnonlakitietoa ilmiöiden objektiivista yhteyksistä ole riittävästi olemassa (tai olemassa oleva tieto ei pidä riittävällä tarkkuudella paikkaansa).

Perustukimuksessa edetään kokeellisesti tai teoreettisesti TODISTETUSTA FAKTASTA TOISEEN tavallisesti niin kauan kuin relevattia tietoa syntyy, jättäen ensin alkuun sovellutukset niille, jotka ne luultavimmin parhaiten osavat, eli edellä mainituille tutkimusinsinööreille.

Jos perustutkimuksessa jokaiselta selvittettävältä ongelmalta vaaditaan TIEDOSSA OLEVA TALOUDELLISESTI VARMASTI TUOTTOISA SOVELLUTUS heti, niin ketju katkeaa hyvin pian alalla kuin linnun kinttu. Ja kiero terroristinen "tutkimusjohtaja", joka on projektia vastaan, saa projektin kuin projektin katkaistuksi "kaupallisin perustein" jakamalla se riittävän pieniksi "askeliksi", joista kaiklle erikseen vaatii "kaupallista tuottavuutta"...

Todellisuudessa tosi tutkimustulos kertautuu kertautumistaan vastaisessa kumuloituvassa kehityksessä, ja sen "taloudellinen arvo" on "ääretön", jos taas päin vastoin (yhtä kierosti) noin päin puliveivataan... (Se, että noin ei ole, johtuu siitä, että joku muu sen joskus kuitenkin keksii, toisin kuin esimerkiksi jonkin teknisen tai taiteelisen ratkaisun.)

Ja tuollaisella perustutkimuksella luodaan kilpalukykyynkin se varsinainen kärki, jota muut eivät eivät ainakaan toistaiseksi osaa, ja joka tekee muiden ratkaisuista (toki ”omistakin”, ja aikaisemman tiedon jostakin ”sektorista”) VANHENTUNEITA, syrjäyttää ne mahdollistamillaan uusilla ratkaisuilla. Muiden ratkaisujen arvon putoaminen alkaa jo siitä, kun uusien tulosten tai ratkaisujen TIEDETÄÄN OLEVAN TULOSSA, ei välttämättä vasta siitä, kun ne jo ovat markkinoilla. Tämä saattaa aiheuttaa raivoisaa tieteenvastaista poliittista, taloudellista ym. muutosvastarintaa.

Tässä suhteessa perustukimuksen merkitys sen kun kasvaa vaan, eikä missään tapauksessa vähene, kuten toht. Arminen luulee (kun osaa niin huonosti sitä tieteensosiologiaa).

Perustutkijan yliopistolla PITÄÄ olla TUTKIMASSAAN AIHEESSA ”maailmanmestari”, muuten hän tekee turhahkoa työtä. (Tosin kaikilla on hiukan eri tutkimusaihe, joten se ei ole niin kauhean tyrmäävä vaatimus kuin äkkiseltään vaikuttaisi…jokin äkkituottvaatimus voi olla vielä tyrmäävämpi.)

Muita ”insinöörityyppejä” kuin tutkimusinsinööri ovat sitten rakenneinsinööri eli konstruktööri, joka määrää teknisen ratkaisun lopullisen yksityikohtaisen MUODON, ja valmistusinsinööri eli teknologi, joka määrää, miten suunnitelman mukainen tuote valmistetaan. (Ehkä tuo viimemainittu on se "varsinainen perusinsinööri". Se voi kyllä paradoksaalisesti joskus olla myöskin duunari.)

Kun Yksityisen Firman oma tutkimusinsinööri ottaa yhteyttä (johtajan vältyksellä tietysti, Arminenhan korostaa "tieteellisen työn johdettavuuden" vaatimusta...) ”Armisen Yksityisen Teknillisen Yliopiston” asianomaiselle laitokselle, ja sopii yhteistyöpalaverista kannaltaan ongelmallisen teknistieteellisen asiakokonaisuuden erikoisasiantuntijan kanssa, niin pöydän toiselle puolelle ei ehkä tulekaan uusinta tietoa tuottanut ja sitä innokkaasti sovellettavksi tarjoava (jos se vain suinkin käy) teknisen tieteen perustutkija, vaan valtion raskaasti subventoiman ja omille suunnitelmilleen automaattisesti ”TIETEEN ETIKETIN” (niihin "tavallisiin” kuten siihen toiveikkaaseen asiakkaaseen verrattuna…) "liimaavan" KILPAILEVAN INSINÖÖRITOIMISTON mustasukkaisesti kaikkea taloudellisesti potentiaalisesti tuottoisaa tietoaan, varsinaista leipähämmastaan, PANTTAAVA suunitteluinsinööri!

IA: ” *- Nojatuolista tuotantoketjuun -*

Zimanin kuvaus on kärjistys, mutta se nostaa esiin tutkimusmaailman monimuotoisuuden ja sen ristipaineet. Suuriin organisaatioihin, massiiviseen rahoitukseen ja eriytyneisiin tutkimusaloihin nojaava tiede eroaa nojatuolitieteestä, jossa tutkija odotti ilmestyksenomaista uutta ideaa. ”

RK: Muut ”porvarilliset (ja feodaaliset) sosiologit” (anteeksi vaan, poliittiset porvarit, ei varsinaisesti ollut tarkoitus loukata…) ennen Armista ehkä ovatkin ”istuneet nojatuolissa ja odottaneet ilmestyksen omaista ideaa” (vaikkapa, että mitä sotapropagandaksi kelpaavaa naapurimaasta ehkä saattaisi vielä löytyä…), mutta muilla aloilla tuollaista ”tieteenteonmallia” ei kyllä ole varmaan koskaan "sosiologisesti havaittu" (filosofiaa ehkä lukuun ottamatta)…

IA: ” Monimutkaiseen organisaatioon perustuvaa tutkimusta onkin parempi ajatella tuotantoketjuna, johon osallistuu innovaattoreita, vakiinnuttajia, soveltajia ja popularisoijia.

Tutkimusohjelman menestys edellyttää kaikilta osiltaan toimivaa tuotantoketjua. ”

RK: Arminen ilmeisesti tarkoittaa, että kunhan noita löytyy, niin ”se on sitten sitä tietettä!”

Noin vain ei ole. Sosiologit ovat havainneet, että kaikkia noita asennoitumistyyppejä esiintyy esimerkiksi uskonlahkoissa, poliittisissa kuppikunnissa (tästä omaakin kokemusta), gangsterijengeissä, urheiluseuroissa, teatteriryhmissä, rokkibändeissä ja tietysti vähän kaikessa tuotannossa, ei vain tieteellisen tiedon. Eikä se tee noista muista ”tietettä”.

Ma. professori Armisen tiedot vain eivät ole ihan ajan tasalla kaikkein uusimmasta ja edistyneimmästä sosiologisesta(kaan) tutkimuksesta…:-)

IA: ” Hyvä esimerkki tieteen onnistuneesta tuotteistamisesta on kehittävä työntutkimus, jonka laitos Helsingin yliopistossa on toistuvasti valittu yhdeksi Suomen Akatemian huippuyksiköistä. ”

RK: Tähän asiakokonaisuuteen en sitten kommentoi mitään, koska kyseisen laitoksen johto siihen jo vastasi (linkki), eikä meikäläisellä yhteiskuntatieteiden pelkkänä harrastajana (joskin hartaana ja pitkäaikaisena, ja monenlaisia suhteita omaavana siihen suuntaan...) ole vähäisintäkään kompetenssia arvostella todellisten asiantuntijoiden näkemystä! Asiantuntijat painottavat teoriaperustan fundamentaalista merkitystä, ja juuri sen teoriaperustan kanssahan perustutkimus määritelmällisesti askartelee (joskin sovelletun alan perustukimuskohde rajautuu toisin kuin yleisen psykologian, ja soveltavan tutkimusotteen osuus painottuu).

Arminen vastasi aamulehdessä 1.3., että ” Jatkaessaan tieteen tuotteistamisesta käytyä keskustelua professorit Engeström, Miettinen ja Virkkunen muistuttavat, että tutkimus pohjautuu aina teoriaan (Al 25.2.). Kehittävän työntutkimuksen tekee kuitenkin kiinnostavaksi muu kuin sen perustana oleva 1920-luvun neuvostomarxismi. ”

Arminen ei sanallakaan kuitenkaan kerro, MIKÄ tässä asiassa olisi YHT´ÄKKIÄ tehnyt ”20-luvun neuvostomarximin” ”epäkiinnostavaksi”!

Armisen varsinainen ”neronlaimaus” sisälttyy seuraavaan:

IA: ” *- Onko se enää uuden keksimistä? -*

Tuotteena tieteellinen tutkimus on asiakkaalle toimitettava hyödyke, jonka sisältö ja käyttötarkoitus ovat ennalta määriteltävissä. ”

Jumalauta, ”sosiopuoskari” (ei ole rikos, kuten lääketieteessä...) Arminen! TUOTA TIETEELLINEN TUTKIMUS NIMENOMAISESTI JA MÄÄRITELMÄLLISESTI EI OLE!

Jos tulos on ENNALTA TARKALLEEN TIEDOSSA, niin kyseessä NIMENOMAAN EI OLE TIETEELLINEN TUTKIMUS, UUDEN tiedon tuottaminen!

IA: ” Tuotteen tunnusmerkit tutkimus täyttää, kun se on monistettavissa pienin muutoksin eri tapauksia koskevaksi. ”

RK: Juu, niin on, mutta määritelmällisesti tuo ei ole TIETEELLISTÄ tutkimusta, eikä missään tapauksessa perustutkimusta, jonka suora päämäärä on teorianmuodostus, tyypillisenä esimerkkinä vaikka jonkin sairauden tai teknisesti jotakin prosessia häiritsevän ilmiön MEKANISMIN selvittäminen. (Sitä vastoin esimerkiksi lääkkeiden standardisoidut vaikuttavuustutkimukset ovat aina SOVELTAVAA tutkimusta, koska ne eivät kerro mekanismeista. (Vaikuttavuustutkimus on, tietääkseni, samanlainen, tunnetaan mekanismi tai ei.)

IA: ” Tutkimus tuotteena koostuu osista, joita vaihtelevasti yhdistelemällä sisältöä voidaan muunnella. Tuotteen tutkimuksesta tekee se, että sen osat on etukäteen määritelty ja yhteensopivuus testattu. Tuotteena tutkimus edellyttää kuitenkin aina asiakas- ja tapauskohtaisia asetuksia tai sovituksia. Tuotteistetulle tieteelle on ominaista, että myös sen asetuksiin ja käyttöön liittyvät tekniset vaatimukset on ennakkoon määritelty. ”

RK: Tämä, mitä ma. prof. Arminen tässä määrittelee, on määritelmällisesti teknistä (hoidollista, agronomista, markkina- jne.) STANDARDIsuunnittelua ("rutiinisuunnittelua") ja selvitystä, sen paikka ei oikeastaan lainkaan olisi yliopistoissa, vaan firmoissa ja ammattikorkeakouluissa!

Esimerkiksi teknillisistä yliopistoista on epäonnistunein ammattikuvapohjaisin tutkinnonuudistuksin yritetty ennenkin tehdä ”ammattikorkeakouluja”, Tampereellakin, mutta nyt sellainen ei enää käy, koska meillä ON JO AMMATTIKORKEAKOULULAITOS! Heh-hee, se on mitä parhain juttu myös teknillisten yliopistojen kehittämisen kannalta nimeomaan yliopistoina, tiedekouluttajina ja perustutkimustiedon tuottajina!

IA: ” Tiede palvelutuotteena sisältää erityisiä piirteitä. Tieteen monistettavuuden rajahyöty on jyrkemmin laskeva kuin useimpien muiden tuotteiden. Toisin sanoen, pääosalle tuotteista riittää se, että ne tyydyttävät asiakkaan vaatimukset mahdollisimman tehokkaasti. ”

RK: Tietessä ei voi pokkuroida pelkille ”asiakkaan vaatimuksille”.

Asiakkaan vaatimusta tunnetusti tyydyttää, kun ”todistetaan” (vaikka kuinka falskisti, kuten Arminen tässä taitaa tehdä, kuka se "asiakas" sitten lieneekin, ollut…) ”asiakkaan olevan oikeassa”, mikä tieteessä ei vetele: TIETEELLISEN tuloksen tulee määräytyä tukimukohteesta, objektista, olla siis OBJKETIIVISTA, eikä ”asiakkaan odotuksista”! Tämä jos mikä, ma. prof. Arminen, EROTTAA tieteenmuista ilmiöistä , osoittaa sen OMINAISLAADUN!

IA: ” Tuotteistettua tiedettä ei kuitenkaan pidetä enää ainakaan innovatiivisena tieteenä, jos se monistaa samaa konseptia tai toistaa samaa asetelmaa uudessa tilanteessa. ”

RK: Kuten ei pidäkään pitää!

IA: ” Perinteisesti tieteessä on arvostettu juuri uusia ratkaisuja. ”

RK: Ja ennen kaikkea uusia ja ennen puutteellisesti tunnettuja todellisuuden, teknisenkin, OBJEKTIIVISA LAINALAISUUKSIA!

IA: ” Kaikkein arvostetuinta tiedettä on uusia paradigmoja eli tutkimusotteita synnyttävä tutkimustyö. ”

RK: ”Uusi paradigma” tarkoittaa ennen kaikea sitä, että uusi teoria ja tutkimusote SYRJÄYTTÄVÄT suuren osan alan aikaisempaa tietoa, ja muuttavat ns. ”normaalitieteen” oletusarvoja, esimerkiksi että mitä nimenomaisesti PITÄÄ erikseen näyttää toteen, ja mitä taas voidaa olettaa ”ennestään tunnetuksi”. Eli millaisen väitteen esittäjällä on TODISTUSVELVOLLISUUS (mikä ei ole tieteessä ihan vähäinen velvoite!)

IA: ” Käytännössä tutkimustyötä tehdään jatkuvassa tuloksellisuus- ja innovatiivisuusvaatimusten ristipaineessa. Yksittäisten tutkijoiden ja tutkijaryhmien tuloksellisuutta mitataan yhä toistuvammin, useammin ja
tarkemmin. ”

RK: Kaikenlainen ulkoinen ”paine” on tietessä pahaksi, mutta tutkijoiden motivaation täytyy olla kova. Ja se tavallisesti ON sitä omien tulosten eteenpäinviemisessä. Muissa hommissa se on selvästi vähäisempi.

IA: ” Tuloksellisuuden kannalta pienten askeleiden politiikka on kaikkein viisainta. Tutkimusasetelmia lievästi varioiden voidaan päästä monistettavaan
tuloksellisuuteen, joka ylittää tuottavuudeltaan moninkertaisesti ainutkertaiseen käsityöhön nojaavan otteen. ”

RK: Arminen tarkoitta tässä rahallista tuottavuutta…

Oma rahallinen tuottavuus EI OLE valtiollisen tieteen keskeinen päämäärä, sen päämäärä on välillinen tuottavuuden lisäys yhtenä tuotannollisen toiminnan perusedellytyksenä, jonka toimiva perustutkimusjärjestelmä muodostaa ja jota Suomessa ollaan raimoväyrysten ja Armisten toimesta ajamassa alas, aina silloin tällöin myös ”neuvostotieteeksikin” haukkuen…

IA: ” Tuloksellisuusmittareiden kannalta "vakiinnuttajat" ovat ylivoimaisia.

Vakiinnuttajat palvelevat tiedettä viemällä "innovaattoreiden" työtä eteenpäin
määrittelemällä yhä tarkemmin tutkimuksen sovellusehtoja monistettavissa tapaustutkimuksissa. Nykyinen määrällisiin kriteereihin pohjautuva tiedepolitiikka suosii teollista otetta ja varovaista innovatiivisuutta. ”

RK: Pläp pläp pälää…

Puhetta tulee.

IA: ” Määrällisissä mittareissa innovaattorit eivät koskaan menesty. ”

RK: Eivät ainakaan ”Armisten, Väyrysten ja Halosten kaudella”... Eivät edes tekniset innovaattorit, tieteellisistä puhumattakaan.

IA: ” Toisaalta tieteen tuotteistamisen edut ovat kiistattomat. ”

RK: ”Armisen tuoteistaminen” tarkoittaa suomeksi tieteen lakkauttamista.

Ja sitten lakkaa aika pian myös kilpailukykyinen suunnittelu, vähän alalla kuin alalla.

IA: ” Kompleksisen jälkimodernin yhteiskunnan osana tiedettä ei voida enää ajatella yksilöiden sattumanvaraisena ideointina. ”

RK: Se ei ole ollut sitä koskaan, missään yhteiskunnassa.

IA: ” Tiede on yhä keskeisempi osa yleistä tuotantoprosessia, ja sen myötä tieteelliseltä tutkimukselta voidaan edellyttää samaa rationaalia ennakoitavuutta kuin muultakin tuotannolta. Ainoastaan tuotteistettuna tieteestä tulee myös kansainvälisesti kilpailukykyistä. ”

RK: Tieteeltä EI VOI EDELLYTTÄÄ tulosten ennakoitavuutta. Systemaattinen tasan ennakoitavissa olleiden ”tulosten” tuottaminen on sitä nollatutkimusta.

Ainoastaan valtiollinen tiede voi pidemmän päälle olla kansainvälisesti kilpalukykyistä.

”Yksityinen tiede” on poikkeus,ja sen kehityssuunta on tieteestä jonnekin muualle, esimerkiksi teknologiaksi.

IA: ” Tutkimuksen tuotteistaminen on toistaiseksi ollut kehittymätöntä. Tiedettä ei ole osattu ajatella tuotteena, saati ottaa suunnitelmallisesti huomioon sen erityisluonnetta. Tuotteistaminen on kuitenkin keskeinen kysymys, jos halutaan tavoitella korkeatasoista, kansainvälisestikin menestyskykyistä tutkimusta. Keskeistä olisi nähdä, ettei tieteellinen menestys koostu yksittäisistä neroista vaan innovatiivisista ympäristöistä, jotka sallivat lahjakkuuksien nousta esiin. ”

RK: TUOLLAISEN innovatiivisen ympäristön TUTKIMUSINSINÖÖREILLE (-agronomeille,-lääkäreille jne) LUO nimenomaan TOIMIVA VALTIOLLINEN PERUSTUTKIMUSJÄRJESTELMÄ, joka pistää myös firmat kilpailemaan uuden tiedon soveltamisella eikä esimerkiksi alhaisilla palkoilla.

Sellaisen perustutkimusjärjestelmän Arminen haluaa kuitenkin ROMUTTAA ”tieteen tuotteistamisen” nimissä, eikä rakentaa, muuttamalla tiedeyliopistot ”insinööritoimistoiksi”.

IA: ” Tuotenäkökulma johtaa myös uudenlaisiin tapoihin arvioida tutkimusta. Mekaanisten tuloksellisuusarviointien sijasta tulisi arvioida tieteen sisäisesti tutkijan erityisessä roolissaan tutkimusympäristössään. Toisaalta tulisi arvioida tutkimuksen yhteiskunnallista merkitystä rajautumatta pelkästään tieteen sisäisiin kriteereihin. ”

RK: Tiedettä on arvioitava tieteellisistä, paikkansapitävyys-ja uutuusnäkökulmista, ja tiedejohdolla on oltava siihen pätevyys ja taito. Uuden perustukimustiedon tuottaminen on myös aina laitettava tärkeysjärjestyksessä sen vanhan tiedon soveltamisen edelle, aina kun ”langanpää” uuteen relevanttiin tietoon aukeaa. (Se prosessi voi olla vaikka kuinka pitkä ja hedelmällinen, tai sitten lyhyt, SITÄKÄÄN ei tieteessä ”kortteja katsomatta” voi mitenkään tietää.

IA: ” *- Tilaajat ja tieteilijät saatettava yhteen -*

Pääongelma tieteen kehityksen kannalta on sen tuotantoketjujen vaillinaisuus. ”

RK: Arvoituksellista. Minulla on pitkä sivuaine teollisuustalouden alaan kuuluvasta rakentamistaloudesta ”tuotantoketjuineen”, ja olen toiminut niin tutkimusinsinöörinä kuin teknisen tieteenalan perustutkijanakin, mutta tuo termi ”tuotantoketju” ei mielestäni MITENKÄÄN sovi koko tieteellisen tutkimuksen yhteyteen (teknisen sellaisen yhteyteen kylläkin), ei ainakaan perustutkimuksen. Arminen taitaa nyt vain pistää insinööreiltä kuulemiaan sanoja ns. maiskuttelutuntumalta peräkkäin, jotta siten vaikuttaisi ”hienolta” kuulostavan, mutta minun korvaani se kuulostaa tyhjältä lässytykseltä…

IA: ” Menestynyt tutkimus kytkeytyy sovellusten kautta yhteiskuntaan, mikä virittää uusia tutkimuskysymyksiä. ”

RK: Totta helvetissä! (Vahingossako linevät sanat nyt menneet jonkinmoiseen järjestykseen..) Se virittää uusia perustutkimuskysymyksiä myös suoraan tieteensisäisesti (ja tämä taas on erityisen tärkeää tutkijoiden kouluttamisenkin kannalta, koska tohtoriopiskelijat tarvitsevat aitoja relevantteja perustutkimusongelmia oppiakseen sellaisia ratkaisemaan, minulla olisi niitä suorastaan perskeleesti perstaskussani, terveisiä vaan, rehtorit...)

IA: ” Tieteen tuotteistaminen ja sen mahdollistavien sovellusalustojen perustaminen on keskeinen haaste, joka vaikuttaa tieteen kehitykseen. Mekaanisen tasaresurssoinnin kannalta tulisi rakentaa laajempia tieteen tuotantoketjuja. ”

RK: Hepreaa… Erityisesti ”sovellutusalusta”, enpä ole ikinä tullut kuulleksikaan moisesta…

IA: ” Pirkanmaalla seutukunnalliset hankkeet, kuten e-Tampere, tarjoavat mahdollisuuden luoda tuotteistettavalle tieteelle soveltuvia ympäristöjä. ”

RK: Pirkanmaalla(kin) jyrätään maailman kärjessä aiheeltaan olemassa olevaa perustutkimusta, esimerkiksi minun tutkimuksiani sumeilematta ”matalaksi”, kun se ei ole ilmeisesti Tampereelle ”tarpeeksi hieno maailmankärki”… (SITÄ taas minä ole väärä henkilö arvioimaan…) Ja SIINÄKIN ne terroristit kuitenkin loppujen lopuksi epäonnistuvat (elleivät sitten ota pyssyä käyttöön ja passita meikäläistä oikopolvisten plutoonaan).

IA: ” Hankkeita arvioitaessa pitäisi välittömien vaikutusten lisäksi arvioida mahdollisia laajempia toimintatapojen muutoksia.

Tieteen tuotteistaminen on näkökulma, jota tulisi soveltaa sekä tiedepolitiikassa että laajemmin yhteiskuntapolitiikassa. Vain innovatiivisia
ympäristöjä luomalla on mahdollista toteuttaa kestävää tiedepolitiikkaa. ”

RK: Kun tuotteistetaan, on ensin oltava, mitä tuotteistetaan. Kun ”tiedettä on”, sitä todellakin voidaan eri tavoin ”tuotteistaa”, tuottaa sen avulla joitakin muita tuotteita kuin itse perustukimustietoa, joka EI OLE tuote, kun se ei ole myyntiin tarkoittu, ja sen myynti, esimerkiksi tieteellisten oikeuksien, on jopa rikos, koska se merkitsisi henkilöiden tieteellisen pätevyyden väärentämistä (vaikka Tieteellisten seurojen valtuuskunnan ”Tutkinmuseettiset ohjeet” vaatiikin rikollisesti ”edeltä käsin sopimaan tekijänoikeuksista”…)

Tule tänne TTY:lle, professori Arminen, minun kanssani suunnitelemaan, miten tuotteistaa valmiiksi maailmankärjessä olevaa teknistieteellistä perustutkimustietoa. Katsotaan miten päästään eteenpäin, ja ennen kaikkea, mistä saisi sitä rahaa.

IA: ” Tiedettä ei ole mahdollista tuotteistaa vain tutkimuslaitoksista käsin. Se edellyttää välittäjiä, jotka saattavat yhteen sovellusten tilaajat ja tieteen tekijät. Tuotantoketjujen kehittäminen ei muutakaan yksinomaan tieteen tekemisen tapoja, vaan se kehittää myös ympäröivää yhteiskuntaa. ”

RK: JUURI SITÄ tarvittaisiin Professori Arminen!

Tieteellinen puoli olisi kunnossa, yhteiskunnallinen ei! Voin siis vakuuttaa, että ongelma on sosiologinen, Teidän alaa!

Voitte vastata vaikka tällä palstalla tähän yhteistyötarjoukseen, jos kiinnostaa teknologian ja kilpailukyvyn esteenä olevien sosiologisten ongelmien (jotka siis on teidän ongelmanne tutkia, että mitä ne varsinaisesti ovat, kun minä en nimittäin todellakaan tiedä, eikä niitä pelkästään hyvälläkään sosiologian yleissivistyksellä selvitetä...) perkaaminen!

Mutta minun tieteenfilosofinen teoriaperustani on pilkulleen yhtä ”20-luvun neuvostoliittolainen” kuin Helsingin yliopiston Toiminnan teorian ja kehittävän työntutkimuksen laitoksenkin! Ja ilman juuri sitä filosofiaperustaa ainakaan minun tuloksiani EI OLISI syntynyt, Toiminnanteorian laitos siinä suhteessa arvoikoon itse omasta puolestaan! (Minä tulkitsen heidän tehneen omista tuloksistaan saman arvion, jonka kuitenkin Arminen kiistää, ja etsii sille muita selityksiä.)

RK "

Arkkis

I(lkka)A(rminen): ” Hyvä esimerkki tieteen onnistuneesta tuotteistamisesta on kehittävä työntutkimus, jonka laitos Helsingin yliopistossa on toistuvasti valittu yhdeksi Suomen Akatemian huippuyksiköistä. ”

RK: Tähän asiakokonaisuuteen en sitten kommentoi mitään, koska kyseisen laitoksen johto siihen jo vastasi (linkki), eikä meikäläisellä yhteiskuntatieteiden pelkkänä harrastajana (joskin hartaana ja pitkäaikaisena, ja monenlaisia suhteita omaavana siihen suuntaan...) ole vähäisintäkään kompetenssia arvostella todellisten asiantuntijoiden näkemystä! Asiantuntijat painottavat teoriaperustan fundamentaalista merkitystä, ja juuri sen teoriaperustan kanssahan perustutkimus määritelmällisesti askartelee (joskin sovelletun alan perustukimuskohde rajautuu toisin kuin yleisen psykologian, ja soveltavan tutkimusotteen osuus painottuu).

Arminen vastasi aamulehdessä 1.3., että ” Jatkaessaan tieteen tuotteistamisesta käytyä keskustelua professorit Engeström, Miettinen ja Virkkunen muistuttavat, että tutkimus pohjautuu aina teoriaan (Al 25.2.). Kehittävän työntutkimuksen tekee kuitenkin kiinnostavaksi muu kuin sen perustana oleva 1920-luvun neuvostomarxismi. ”

Arminen ei sanallakaan kuitenkaan kerro, MIKÄ tässä asiassa olisi YHT´ÄKKIÄ tehnyt ”20-luvun neuvostomarximin” ”epäkiinnostavaksi”!

Armisen varsinainen ”neronlaimaus” sisälttyy seuraavaan:

IA: ” *- Onko se enää uuden keksimistä? -*




Tuosta on TEHTY SUOMESSA "uuden" keksimistä, tarkemmin sanoen PYÖRÄN KEKSIMISTÄ UUDELLEEN iskemällä tiskiin Armisen palveleman ja lypsämän organisaation toimesta HAISTAPASKANTIETEELLINEN PEILISOLUTEORIA tieteellisen psykologian TILALLE:

http://nakokulma.net/arkisto/index.php? ... #msg166152

IA: " Toisaalta tulisi arvioida tutkimuksen yhteiskunnallista merkitystä rajautumatta pelkästään tieteen sisäisiin kriteereihin. ”



Tutkimuksessa on arvoitava sen TIETEELLISTÄ MERKITYSTÄ, erityisesti PYSYVÄÄ ANTIA TIETEELLE eli juurin sitä nimeomaista "tieteellistä komponettia".

"Tutkimuksen", jonka "tieteellinen komponentti" on negatiivinen (kuten "peilisolu-peudotutkimuksessa) YHTEISKUNNALLINEN VAIKUTUS ON MYÖS NEGATIIVINEN (vain lisää vahinkoja ja korjattavaa!) VAIKKA SIITÄ JOKU LIRUTTELISI HETKEN KUINKA HYVIN RAHAA.

Yhteiskunnallinen EDISTYS on nimittäin objektiivinen ilmiö, ja SITÄ VOIDAAN MITATA JOPA AINOASTAAN TIETEEN EDISTYKSELLÄ:

post1195647.html?hilit=Airaksinen#p1195647

" Olennainen luonnon ja yhteiskunnan objektiivisia lainalaisuuksia koskeva teoriatieto keksitään aina varmasti ennemmin tai myöhemmin, ellei sitten yhteiskunnallisen kehityksen suunta täysin käänny taaksepäin.

Tässä tiede poikkeaa jyrkästi taiteesta. Tieteessä jättiläisten harteilta voidaan nähdä entistä kauemmaksi, taiteessa suuret puut varjostavat pieniä.

Tieteessä kehityksellä voidaan olettaa, ja historiassa myös OSOITTAA, olevan objektiivisena edistyksellinen suunta, niiden teorioiden tai keksintöjen joukko, jotka ikäänkuin "odottavat keksimistään", olisivat mm. nykyisen teknologian puitteissa testattavissa, mutta joita ei vielä ole keksitty. Tästä tiedämme tätä hetkeä koskien vasta vuosien tai vuosikymmenten kuluttua, mutta jotkut normit saattavat edesauttaa toimintaa juuri objektiivisen edistyksen suuntaan. Tällainen eettinen normi on ennenkaikkea vaatimus tutkimuksen vapaudesta ja riippumattomuudesta sekä ennen kaikkea tieteellisen tiedon täydellisestä julkisuudesta ja kritisoitavuudesta, jota rikottaessa tiede oikeastaan muuttuu joksikin muuksi ilmiöksi, esimerkiksi bisnekseksi, politiikaksi tai pahimmassa tapauksessa uskonnoksi. Ilman lujaa pyrkimystä uuteen objektiiviseen tietoon se muuttuu tiedonvälitykseksi. "

(On syytä erottaa 'edistyksen' käsitteseen liittyen ensinnäkin
1. ASIA ITSE (mm. hyvinvointi ja teknologinen ulottuvuus, vaikkapa avaruuteen),
2. asian KRITEERI (Leninin mukaan = "tuotantovoimien KEHITYSEDUT"; tuotantovoimia ovat tuotantoväliseet ja osaava työvoima ja näiden molempien osana paikkansapitävä tieteellinen tieto; sitä vastoin tuotantoSUHTEET kuten omistussuhteet EIVÄT OLE tuotantoVOIMIA), sekä
3. asian OSOITIN, joka on sellainen, joka esimerkiksi ei "poukkoile turhia", esimerkiksi taaksepäin vaikkapa hyvinvoinnin heiketessä (tai parantuessa!) tilapäisesti vain huonojen ilmojen tai ohimenevien poliittisten suhdanteiden takia.
Tuollainen edityksen osoitin on tieteellinen tieto, ja varsinkin aikaisemmin erityisesti MATEMAATTINEN tieto, ei niinkään siksi, että matematiikka olisi jotenkin kaikkea muuta tärkeämpää, vaan enemmän siksi, että matematiikassa poikkeuksellisesti aiempi oikea tieto sisältyy uuteen edistyneempään aivan tai lähes sellaisenaan, toisin kuin esimerkiksi fysiikassa, biologiassa tai yhteiskuntatieteissä kuten psykologiassa.

http://nakokulma.net/arkisto/index.php? ... #msg354266 )

IA: " Tuotteena tieteellinen tutkimus on asiakkaalle toimitettava hyödyke, jonka sisältö ja käyttötarkoitus ovat ennalta määriteltävissä. ”

Jumalauta, ”sosiopuoskari” (ei ole rikos, kuten lääketieteessä...) Arminen! TUOTA TIETEELLINEN TUTKIMUS NIMENOMAISESTI JA MÄÄRITELMÄLLISESTI EI OLE!

Jos tulos on ENNALTA TARKALLEEN TIEDOSSA, niin kyseessä NIMENOMAAN EI OLE TIETEELLINEN TUTKIMUS, UUDEN tiedon tuottaminen!




http://www.vapaa-ajattelijat.fi/keskust ... #msg-18762

" " Tiede, inhimillisen toiminnan alue, jonka funktiona on OBJEKTIIVISTEN tietojen tuottaminen ja teoreettinen systematisoiminen todellisuudesta; yksi yhteiskunnallisen tajunnan muodoista; historiallisessa kehityksessä tiede muuttuu yhteiskunnan tuotantovoimaksi ja mitä tärkeimmäksi yhteiskunnalliseski instituutioksi. Käsite ´tiede´ sulkee piiriinsä sekä uuden tiedon aikaansaamisen että tämän toiminnan TULOKSEN, kullakin hetkellä kootuksi tulleiden tieteelisten tietojen summan, joka kokonaisuuden ominaisuudessa käsittää (kulloisenkin) TIETEELLISEN MAAILMANKUVAN. Termiä ´tiede´ käytetään myös merkitsemään eri TIETEENALOJA."

" Tieteen(alan) välittömät päämäärät ovat (sellaisten)todellisuuden ilmiöiden kuvaaminen, selittäminen ja ennustaminen, jotka muodostavat sen tutkimuskohteen sen löytämien lakien pohjalta, eli laajassa mielessä (se on) todellisuuden teoreettinen heijastaminen. "

" Erotukseksi toiminnan muodoista, joiden tulos on pääasiassa ennalta tiedossa, toimintaa nimitetään aiheellisesti tieteelliseksi vain siinä määrin kuin se johtaa uuden tiedon keksimiseen, ts. TIETEELLISEN TOIMINNAN TULOS PERIAATTEELLISESTI ON ENNALTA TUNTEMATON. Juuri tästä syystä tiede ilmenee voimana, joka "kumouksellistaa" muut toiminnan lajit. "

Arminen muuten paapattaa paskaa tasan sanakääntein kuin Mauri Pekkarinen ketjun alkuvietissä.

Kuka on pannut kenelle sanat suuhun?

Jokin olmas taho? Mitä ilmeisimmin! Mitän muuta sontaa se niille on syöttänyt, ja onko näiden päättäjien YRJÖREFLEKSI MUTATOINUT, kun paska vaan maistuu ja maistuu?

IA: ” Tuotteen tunnusmerkit tutkimus täyttää, kun se on monistettavissa pienin muutoksin eri tapauksia koskevaksi. ”

RK: Juu, niin on, mutta määritelmällisesti tuo ei ole TIETEELLISTÄ tutkimusta, eikä missään tapauksessa perustutkimusta, jonka suora päämäärä on teorianmuodostus, tyypillisenä esimerkkinä vaikka jonkin sairauden tai teknisesti jotakin prosessia häiritsevän ilmiön MEKANISMIN selvittäminen. (Sitä vastoin esimerkiksi lääkkeiden standardisoidut vaikuttavuustutkimukset ovat aina SOVELTAVAA tutkimusta, koska ne eivät kerro mekanismeista. (Vaikuttavuustutkimus on, tietääkseni, samanlainen, tunnetaan mekanismi tai ei.)




Objektiivista tieteellistä teoriaa EI TODELLAKAAN "TEHDÄ UUSIKSI PIENIN MUUTOKSIN ERI ASIAKKAILLE"...

On yhtä objektiivinen kysymys kuin teorian totuudellisuus itsessäänkin, että mitä tapauksia se kuvaa missäkin määrin oikein, eli MITKÄ OVAT SEN SOVELLETTAVUUDEN RAJAT.

Jos asiakkalle on tarpeen eri teorioista "surffattu" MALLI johonkin vaikka suunnittelutarkoitukseen, asiakkaalla on oltava saatavilla kaikki tieto mallin pohjana olevista eri teorioista.

IA: ” Tutkimus tuotteena koostuu osista, joita vaihtelevasti yhdistelemällä sisältöä voidaan muunnella. Tuotteen tutkimuksesta tekee se, että sen osat on etukäteen määritelty ja yhteensopivuus testattu. Tuotteena tutkimus edellyttää kuitenkin aina asiakas- ja tapauskohtaisia asetuksia tai sovituksia. Tuotteistetulle tieteelle on ominaista, että myös sen asetuksiin ja käyttöön liittyvät tekniset vaatimukset on ennakkoon määritelty. ”

RK: Tämä, mitä ma. prof. Arminen tässä määrittelee, on määritelmällisesti teknistä (hoidollista, agronomista, markkina- jne.) STANDARDIsuunnittelua ("rutiinisuunnittelua") ja selvitystä, sen paikka ei oikeastaan lainkaan olisi yliopistoissa, vaan firmoissa ja ammattikorkeakouluissa!

Esimerkiksi teknillisistä yliopistoista on epäonnistunein ammattikuvapohjaisin tutkinnonuudistuksin yritetty ennenkin tehdä ”ammattikorkeakouluja”, Tampereellakin, mutta nyt sellainen ei enää käy, koska meillä ON JO AMMATTIKORKEAKOULULAITOS! Heh-hee, se on mitä parhain juttu myös teknillisten yliopistojen kehittämisen kannalta nimeomaan yliopistoina, tiedekouluttajina ja perustutkimustiedon tuottajina!




Armisen "tuotetiedeidea" voidaan ymmärtää VIELÄ PALJON ILKEÄMMINKIN kuin yllä tutkimusinsinöörin toimintana, joka raapii maailmalta kasaan kaiken TEKNISTÄ ongelmaa koskevan teoria- ja muunkin tiedon, siirtää siitä ehkä osan itsensälainen koulutuksen omaavien ko. kysymysten perustutkijoiden pureskeltaviksi, esimerkiksi tarkistettaviksi, ja muotoilee keskeisen ongelman teknisen ratkaisun perusperiaatteet muiden asiantutijoiden, esimerkiksi muotoilijoiden jne. kanssa ja siirtää astetta konkreettisempaan konstruktiotekniseen suunnitteluun (josta se tietysti voi tulla veilä vaikka bumena takaisinkin).

VIELÄ IKÄVÄMPI "tulkinta" "armistieteelle" on, että "yliopisto" päätyökseen NIMENOMAAN PANTTAA JA PIILOTTAA (JA VÄÄRENTÄÄ!) "TIETOA", ja ANNOSTELEE SITÄ RAHASTA KUIN KARKKIAUTOMAATISTA asiakkaille, jotka ovat tarpeeksi tyhmiä käyttääkseen puoskari- ja muun gangsteri"tieteen" "palveluksia"...

IA: ” Tiede palvelutuotteena sisältää erityisiä piirteitä. Tieteen monistettavuuden rajahyöty on jyrkemmin laskeva kuin useimpien muiden tuotteiden. Toisin sanoen, pääosalle tuotteista riittää se, että ne tyydyttävät asiakkaan vaatimukset mahdollisimman tehokkaasti. ”

RK: Tietessä ei voi pokkuroida pelkille ”asiakkaan vaatimuksille”.

Asiakkaan vaatimusta tunnetusti tyydyttää, kun ”todistetaan” (vaikka kuinka falskisti, kuten Arminen tässä taitaa tehdä, kuka se "asiakas" sitten lieneekin, ollut…) ”asiakkaan olevan oikeassa”, mikä tieteessä ei vetele: TIETEELLISEN tuloksen tulee määräytyä tutkimuskohteesta, objektista, olla siis OBJEKTIIVISTA, eikä ”asiakkaan odotuksista”! Tämä jos mikä, ma. prof. Arminen, EROTTAA tieteenmuista ilmiöistä , osoittaa sen OMINAISLAADUN!

IA: ” Tuotteistettua tiedettä ei kuitenkaan pidetä enää ainakaan innovatiivisena tieteenä, jos se monistaa samaa konseptia tai toistaa samaa asetelmaa uudessa tilanteessa. ”

RK: Kuten ei pidäkään pitää!

IA: ” Perinteisesti tieteessä on arvostettu juuri uusia ratkaisuja. ”

RK: Ja ennen kaikkea uusien ja ennen puutteellisesti tunnettujen todellisuuden, teknistenkin, OBJEKTIIVISTEN LAINALAISUUKSIEN ESILLE SAAMISTA! (siis PERINTEISESTI.... VAAN TOISIN ON NYT!!!)

IA: ” Kaikkein arvostetuinta tiedettä on uusia paradigmoja eli tutkimusotteita synnyttävä tutkimustyö. ”

RK: ”Uusi paradigma” tarkoittaa ennen kaikea sitä, että uusi teoria ja tutkimusote SYRJÄYTTÄVÄT suuren osan alan aikaisempaa tietoa, ja muuttavat ns. ”normaalitieteen” oletusarvoja, esimerkiksi että mitä nimenomaisesti PITÄÄ erikseen näyttää toteen, ja mitä taas voidaa olettaa ”ennestään tunnetuksi”. Eli millaisen väitteen esittäjällä on TODISTUSVELVOLLISUUS (mikä ei ole tieteessä ihan vähäinen velvoite!)




http://www.vapaa-ajattelijat.fi/keskust ... #msg-14503

" Perustieteenalojen joskus jopa tärkeimmäksikin tehtäväksi, erotukseksi soveltavista tieteenaloista, on usein asetettu tieteellisen maailmankuvan luominen. Periaatteessa näin onkin jossakin määrin asia.

Tieteellinen maailmankuva koostuu kuitenkin ideologisista kokonaisuuksista: kulloinenkin fysikaalinen maailmankuva, ihmiskuva ja yhteiskuntakuva, jotka sisältävät todistetun tiedon ohella todistamatonta, ovat nekin ”tiedon kehityksen oman logiikan kannalta” myös ja ennen kaikkea välineitä, joita voi verrata silmälaseihin, valokeilaan tai siivilään, joka kohdistaa tieteellisen etsintätyön ja mielenkiinnon tiettyihin ilmiöihin, joidenkin muiden jäädessä ehkä entistä pahemmin taustalle tai sivulle /3/. (Hegelistinen ilmaus lainausmerkeissä on pelkkä kielikuva.)

Fysikaalisen maailmankuvan tai ihmiskuvan vaihtuminen merkitsee ns. normaalitiedetilan rikkovaa paradigmanvaihdosta mainitulla tieteenalalla, mutta tällainen paradigmanvaihdos ei milloinkaan hävitä kaikkea edellisten paradigmojen puitteissa kerättyä tietoa, sikäli kuin kyseessä todella on ollut objektiivinen, kohteesta määräytyvä tieto, vaan aiempi tieto sisältyy uuteen ns. kumoutuneessa muodossa, kuten erikoistapauksena, raja-arvona, kohteen kehitysvaiheen ilmentymänä jne /6/.

Jos jokin jossakin paradigmassa totena pidetty ”tieto” (esimerkiksi teoria) paradigmojen dialektisissa kumoutumisissa häviää pysyvästi olemattomiin, se on tuskin koskaan ollutkaan tosi. "

Paradigmanvaihdoksen on säliytettävä PITÄVÄSTI TODISTETTU AIKAISEMPI TIETO JOTTA SE EI JOHTAISI ULOS TIETEESTÄ, kuten terroristinen antipavlovismi Helsingin yliopiston ERÄILLÄ LAITOKSILLA! (Valitettavasti nimenomaan ne "muut kuin "eräät" on heitetty ulos ja juuri "ne eräät" jatkavat "Akatemian" miljardeilla lihomista...)

IA: ” Tuloksellisuuden kannalta pienten askeleiden politiikka on kaikkein viisainta. Tutkimusasetelmia lievästi varioiden voidaan päästä monistettavaan
tuloksellisuuteen, joka ylittää tuottavuudeltaan moninkertaisesti ainutkertaiseen käsityöhön nojaavan otteen. ”

RK: Arminen tarkoitta tässä rahallista tuottavuutta…

Oma rahallinen tuottavuus EI OLE valtiollisen tieteen keskeinen päämäärä, sen päämäärä on välillinen tuottavuuden lisäys yhtenä tuotannollisen toiminnan perusedellytyksenä, jonka toimiva perustutkimusjärjestelmä muodostaa ja jota Suomessa ollaan raimoväyrysten ja Armisten toimesta ajamassa alas, aina silloin tällöin myös ”neuvostotieteeksikin” haukkuen…

IA: ” Määrällisissä mittareissa innovaattorit eivät koskaan menesty. ”

RK: Eivät ainakaan ”armisten, raimoväyrysten ja halosten kaudella”... Eivät edes tekniset innovaattorit, tieteellisistä puhumattakaan.

IA: ” Toisaalta tieteen tuotteistamisen edut ovat kiistattomat. ”

RK: ”Armisen tuotteistaminen” tarkoittaa suomeksi tieteen lakkauttamista.

Ja sitten lakkaa aika pian myös kilpailukykyinen suunnittelu, vähän alalla kuin alalla.

IA: ” Kompleksisen jälkimodernin yhteiskunnan osana tiedettä ei voida enää ajatella yksilöiden sattumanvaraisena ideointina. ”

RK: Se ei ole ollut sitä koskaan, missään yhteiskunnassa.

IA: ” Tiede on yhä keskeisempi osa yleistä tuotantoprosessia, ja sen myötä tieteelliseltä tutkimukselta voidaan edellyttää samaa rationaalia ennakoitavuutta kuin muultakin tuotannolta. Ainoastaan tuotteistettuna tieteestä tulee myös kansainvälisesti kilpailukykyistä. ”

RK: Tieteeltä EI VOI EDELLYTTÄÄ tulosten ennakoitavuutta. Systemaattinen tasan ennakoitavissa olleiden ”tulosten” tuottaminen on sitä nollatutkimusta.

Ainoastaan valtiollinen tiede voi pidemmän päälle olla kansainvälisesti kilpalukykyistä.

”Yksityinen tiede” on poikkeus, ja sen kehityssuunta on tieteestä jonnekin muualle, esimerkiksi teknologiaksi.




Valtioiden on se asia opittava, että NE EIVÄT TULE SAAMAAN "ENNALTA TÄYSIN ENNAKOITAVAA TIEDETTÄ", vaikka niiden tehtävä on huolehtia tieteen toimintaedellytyksistä.

VAIN NE VALTIOT PÄRJÄÄVÄT, JOTKA TÄMÄN YMMÄRTÄVÄT!

Barrack Obama näyttäisi ymmärtävän ainakin alustavasti.

IA: ” Tutkimuksen tuotteistaminen on toistaiseksi ollut kehittymätöntä. Tiedettä ei ole osattu ajatella tuotteena, saati ottaa suunnitelmallisesti huomioon sen erityisluonnetta.

Tuotteistaminen on kuitenkin keskeinen kysymys, jos halutaan tavoitella korkeatasoista, kansainvälisestikin menestyskykyistä tutkimusta.

Keskeistä olisi nähdä, ettei tieteellinen menestys koostu yksittäisistä neroista vaan innovatiivisista ympäristöistä, jotka sallivat lahjakkuuksien nousta esiin. ”

RK: TUOLLAISEN innovatiivisen ympäristön TUTKIMUSINSINÖÖREILLE (-agronomeille,-lääkäreille jne) LUO nimenomaan TOIMIVA VALTIOLLINEN PERUSTUTKIMUSJÄRJESTELMÄ, joka pistää myös firmat kilpailemaan uuden tiedon soveltamisella eikä esimerkiksi alhaisilla palkoilla.

Sellaisen perustutkimusjärjestelmän Arminen haluaa kuitenkin ROMUTTAA IKÄRAKENTAA ”tieteen tuotteistamisen” nimissä muuttamalla tiedeyliopistot ”insinööritoimistoiksi”.

IA: ” Tuotenäkökulma johtaa myös uudenlaisiin tapoihin arvioida tutkimusta. Mekaanisten tuloksellisuusarviointien sijasta tulisi arvioida tieteen sisäisesti tutkijan erityisessä roolissaan tutkimusympäristössään. "

RK: Tiedettä on arvioitava tieteellisistä, paikkansapitävyys- ja uutuusnäkökulmista, ja tiedejohdolla on oltava siihen pätevyys ja taito.

Uuden perustutkimustiedon tuottaminen on myös aina laitettava tärkeysjärjestyksessä sen vanhan tiedon soveltamisen edelle, aina kun ”langanpää” uuteen relevanttiin tietoon aukeaa.

Se prosessi voi olla vaikka kuinka pitkä ja hedelmällinen, tai sitten lyhyt, SITÄKÄÄN ei tieteessä ”kortteja katsomatta” voi mitenkään tietää.

IA: " Toisaalta tulisi arvioida tutkimuksen yhteiskunnallista merkitystä rajautumatta pelkästään tieteen sisäisiin kriteereihin. ”

RK: " Kun perustutkimuksessa ei määritelmällisesti tiedetä tuloksia ennakolta ei tiedetä yleensä niiden yhteiskunnallista merkitystäkään. "




On kuitenkin yksi tärkeä poikkeus: kun jokin asia on laajasti ja myös käytäntöön laajasti levinneellä tavalla "RATKAISTU" AIKAISEMMIN VÄÄRIN. Silloin välittömät vaikutukset kyllä voidaan ennakoida, ja muut ovat sitten "ekstraa".

(Ne pystytään valitettavasti ennakoimaan myös ja erityisesti niiden toimesta, joka ovat rakentaneet pisneksensä niille väärille teorioille...)

IA: ” Menestynyt tutkimus kytkeytyy sovellusten kautta yhteiskuntaan, mikä virittää uusia tutkimuskysymyksiä. ”

RK: Totta helvetissä!

(Vahingossako lienevät sanat nyt menneet jonkinmoiseen järjestykseen..)

Se virittää uusia perustutkimuskysymyksiä myös suoraan tieteensisäisesti (ja tämä taas on erityisen tärkeää tutkijoiden kouluttamisenkin kannalta, koska tohtoriopiskelijat tarvitsevat aitoja relevantteja perustutkimusongelmia oppiakseen sellaisia ratkaisemaan, minulla olisi niitä suorastaan perskeleesti perstaskussani, terveisiä vaan, rehtorit...)

IA: ” Pirkanmaalla seutukunnalliset hankkeet, kuten e-Tampere, tarjoavat mahdollisuuden luoda tuotteistettavalle tieteelle soveltuvia ympäristöjä. ”

RK: Pirkanmaalla(kin) jyrätään maailman kärjessä aiheeltaan olemassa olevaa perustutkimusta, esimerkiksi minun tutkimuksiani sumeilematta ”matalaksi”, kun se ei ole ilmeisesti "Tampereelle tarpeeksi hieno maailmankärki”… (SITÄ taas minä ole väärä henkilö arvioimaan…) Ja SIINÄKIN ne terroristit kuitenkin loppujen lopuksi epäonnistuvat (elleivät sitten ota pyssyä käyttöön ja passita meikäläistä oikopolvisten plutoonaan).

IA: ” Hankkeita arvioitaessa pitäisi välittömien vaikutusten lisäksi arvioida mahdollisia laajempia toimintatapojen muutoksia.

Tieteen tuotteistaminen on näkökulma, jota tulisi soveltaa sekä tiedepolitiikassa että laajemmin yhteiskuntapolitiikassa. Vain innovatiivisia ympäristöjä luomalla on mahdollista toteuttaa kestävää tiedepolitiikkaa. ”

RK: Kun tuotteistetaan, on ensin oltava, mitä tuotteistetaan.

Kun ”tiedettä on”, sitä todellakin voidaan eri tavoin ”tuotteistaa”, tuottaa sen avulla joitakin muita tuotteita kuin itse perustukimustietoa, joka EI OLE tuote, kun se ei ole myyntiin tarkoittu, ja sen myynti, esimerkiksi tieteellisten oikeuksien, on jopa rikos, koska se merkitsisi henkilöiden tieteellisen pätevyyden väärentämistä (vaikka Tieteellisten seurojen valtuuskunnan ”Tutkinmuseettiset ohjeet” vaatiikin rikollisesti ”edeltä käsin sopimaan tekijänoikeuksista”…)




http://nakokulma.net/arkisto/index.php? ... #msg210654

IA: ” Tiedettä ei ole mahdollista tuotteistaa vain tutkimuslaitoksista käsin. Se edellyttää välittäjiä, jotka saattavat yhteen sovellusten tilaajat ja tieteen tekijät. Tuotantoketjujen kehittäminen ei muutakaan yksinomaan tieteen tekemisen tapoja, vaan se kehittää myös ympäröivää yhteiskuntaa. ”

RK: JUURI SITÄ tarvittaisiin Professori Arminen!

Tieteellinen puoli olisi kunnossa, yhteiskunnallinen ei!

Voin siis vakuuttaa, että ongelma on sosiologinen, Teidän alaa!

Mutta minun tieteenfilosofinen teoriaperustani on pilkulleen yhtä ”20-luvun neuvostoliittolainen” kuin Helsingin yliopiston Toiminnan teorian ja kehittävän työntutkimuksen laitoksenkin! Ja ilman juuri sitä filosofiaperustaa ainakaan minun tuloksiani EI OLISI syntynyt, Toiminnanteorian laitos siinä suhteessa arvoikoon itse omasta puolestaan! (Minä tulkitsen heidän tehneen omista tuloksistaan saman arvion, jonka kuitenkin Arminen kiistää, ja etsii sille muita selityksiä.) "

RJK
Eurohölynpöly-yliopisto perustettu?

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2007112 ... 6_uu.shtml

" EU päätti huippukorkeakoulusta
23.11.2007 20:21

Euroopan unionin kilpailukykyministerit vahvistivat perjantaina Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin EIT:n perustamisen.

EIT on eurooppalainen vastine amerikkalaisille huippuyliopistoille kuten Massachusetts Institute of Technologylle MIT:lle.

- Päätös innovaatio- ja teknologiainstituutista on tärkeä. Sen avulla vahvistetaan EU:n kykyä muuntaa osaamisen tuloksia kaupallisiksi tuotteiksi, palveluiksi ja innovaatioiksi, arvioi kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen (kesk), joka edusti Suomea kilpailukykyneuvostossa

Euroopan teknologiainstituutin perustamisella yritetään vahvistaa eurooppalaista korkeakoulutusta sekä tutkimus- ja innovaatiotoimintaa. EU:n vuosien 2008­2013 budjetista on tarkoitus varata instituutille 309 miljoonaa euroa. Muu rahoitus tulisi jäsenvaltioilta, yksityisistä lähteistä, oman toiminnan tuloista ja lahjoituksista.
STT "

MIT on USAN piilovaltiollinen disinformaatioylipisto, joka on erikoistunut tieteellisen ihmiskuvan väärentämiseen, Noam Chomskyn ja Steven Pinkerin "kotiluola":

http://human-brain.org/mitecs.html

Vieä jokin vuosi jopa Helssingin yliopistossakin saattoi aihellisesti irvistellä MIT:n hölmöyksille (ja härskiydelle):

http://keskustelu.skepsis.fi/html/Kesku ... iID=147665

Nyt loppukin järki lienee poisnormalisoitu, Pekkarisen määräyksestä.

EU:n teknologiaprojektin lippulaiva on tukevasti karilla, kuten koko teknologiapolitiikkakin:

viewtopic.php?t=20981

EU:n fuusioydin voimalasta ei tule kalua.

Ranskan Teknillisen tutkimuskeskuksen johtaja ja bisnis- ja hallinto(ammatti)korkeakoulun Ecole Superieurin (Ranskan ilmeisestikin arvostetuimman oppilaitoksen) teknisen fysiikan professori paljastaa Hesarin pääkirjoituspalstalla, että fuusioydinvoimalan kanssa on lähdetty soitellen sotaan: voimalaa on lähdetty rakentamaan, vaikka sen toimntaan saamiseksi välttämättömiä perututkimuskysymyksiä ei ole ratkaistu, ei edes polttoaineen valmitusta, joka on radioaktiivista puuhaa, vaikka itse vomalaprosessi ei sitä olekaan. Ei ole myöskään ratkaistu ongelmaa, miten saada aikaan fuusion käynnistämiseksi tarpeellinen miljoonien asteiden lämpötila. Polttokammion seinämille asettuu keskenään ristiriitaisia vaatimuksia: niiden on oltava huokoisia, jota reaktori ei räjähdä, ja toisaalta niiden on täydellisesti estettävä kaikenalinen prosessiin falskaaminen ulkopuolelle.

Projektin kustannukset ovat 50% suuremmat kuin CERNin, 500 mlj. euroa, ilmeisestikin vuodessa. Johtaja suosittelee rahojen siirämistä CERNille, muutta siellä on ihan samalaisia ongelmia: oli varsinainen jättijysäys, jos sen etsimä "jumalahiukkanen" Higgsin bosoni todella löytyisi!

EU:n tiede- ja teknologiapolitiikka näyttää nopeaan tahtiin rysähtävän täydellisesti kallioille. ”




http://yle.fi/alueet/tampere/2010/06/fu ... 30903.html

" Fuusioreaktorin tulevaisuus huolestuttaa tutkijoitakin

julkaistu ke klo 17:40, päivitetty ke klo 18:06

Mies demonstroi lisätyn todellisuuden käyttöä fuusioenergiatutkimuksessa.

Lisätty todellisuus: kamerakuvaan lisätty malli auttaa tutkijoita työssään.

Lisätty todellisuus: kamerakuvaan lisätty malli auttaa tutkijoita työssään. Kuva: YLE / Marko Melto Mies demonstroi lisätyn todellisuuden käyttöä fuusioenergiatutkimuksessa.

Fuusiovoimalan huoltojärjestelmiä testataan ja kehitetään Hervannassa VTT:n tiloissa. Kuva: YLE / Marko Melto Fuusiovoimalan huoltojärjestelmien testausympäristö.

Tampereella iloitaan fuusioenergiatutkimuksen edistysaskeleista taloudellisten uhkakuvien varjossa. VTT ja Tampereen teknillinen yliopisto ovat osoittaneet testiympäristössä, että fuusioreaktorin sisäosien huolto on mahdollista huoltorobotin avulla. Paisuneet kustannukset ovat saaneet rahoittajat epäileviksi.

Nelisenkymmentä tutkijaa VTT:ltä ja TTY:ltä ovat paiskineet töitä fuusiovoimalan huoltotekniikan kehittämiseksi jo puolentoista vuoden ajan. Tulokset ovat rohkaisevia.

- Olemme pystyneet osoittamaan, että tämä fuusioreaktorin sisäosien huolto on ylipäätään mahdollista. Siellä käytettävät tilat ovat hyvin pienet eli välykset ovat pahimmillaan muutaman millin luokkaa. Liikuteltavat massat ovat luokkaa kymmenen tonnia ja niitä käsitellään monen metrin varren päästä. Tehtävä ei ole todellakaan helppo, kuvailee haasteita VTT:n vt. tutkimusprofessori Mikko Siuko.

Työtä riittää vielä.

- Huoltotyön testaus on vasta alkuvaiheessa. Testeihin pitää tuoda mukaan myös virhetilanteita ja mahdollisia häiriötä, joita todellisuudessa voi tulla eteen.

Tampereella kehitetään etäoperointia ja virtuaalitekniikoita, sillä ihmisellä ei ole voimakkaan säteilyn takia enää mitään asiaa reaktorin sisälle kunhan se kerran käynnistyy.

Suuret haasteet ja huikea palkinto

Iter-hanketta on kuvailtu yhdeksi ihmiskunnan suurimmaksi rauhanomaiseksi yhteisprojektiksi. Tutkimushankkeena se ainakin hakee vertaistaan.

Kansainvälisessä yhteistyössä kehitetään fuusiotekniikkaa, jonka toivotaan ratkaisevan tulevaisuuden energiaongelmat ja tekevän nykyisestä fissioydinvoimasta tarpeetonta. Ranskaan Cadaracheen on jo rakennettu pohjia fuusiokoereaktorille.

Tampereella puolestaan suunnitellaan nykyisen etähuoltojärjestelmien testi- ja kehitysympäristön laajentamista lähivuosina 7-8 miljoonan euron edestä.
Kaatuko hanke rahoituskriisiin?

EU:n osuus Iterin kustannuksista on 45 prosenttia. Haastavan hankkeen kustannusarvio vuosille 2007-2020 on noussut jo 6 miljardista 15 miljardiin euroon. Koko voimalan tulevaisuus voi olla vaakalaudalla, sillä EU:n jäsenmaat ovat haluttomia kaivamaan kuvettaan lisärahoitusta varten.

Tamperelaistutkijat seuraavat tilannetta huolissaan.

- Onhan se tietysti huolestuttavaa, kun katsoo minkälaiset ympäristöt meille on rakennettu ja kuinka paljon tässä on ihmisiä tekemässä töitä. Jos siinä on jokin poliittinen riski rahotuksessa niin kyllähän se huolestuttaa, VTT:n teknologiajohtaja Risto Kuivanen kuvailee tutkimusryhmän mietteitä.

- Uskoisin kuitenkin, että kyse on niin isosta tulevaisuuden asiasta että on aika epätodennäköistä että siinä kovinkaan radikaaleja päätöksiä haluttaisiin tehdä.

Suomessa on tehty töitä Iter-hankkeen parissa jo vuodesta 1995. Tähän mennessä rahaa arvioidaan kuluneen yli 70 miljoonaa euroa.

Nykyisen aikataulun mukaan reaktorin pitäisi olla koekäytössä vuonna 2019.

YLE Tampere / Kirsi Matson-Mäkelä "

http://www.hs.fi/verkkolehti/mielipide/

Koulutusta ei voi alistaa vain liike-elämän palvelukseen

Juuri julkaistut Elinkeinoelämän keskusliiton koulutus- ja työvoimapoliittiset tavoitteet ovat kovaa luettavaa. Perinteisen virtensä, johon kuuluu korkeakouluopintojen tekeminen maksulliseksi kaikille ja opintotuen muuttaminen lainaksi, lisäksi EK haluaa alistaa liike-elämän palvelukseen koko suomalaisen koulutusjärjestelmän esikoulusta korkeakoulutukseen.

Tässä on niitä vanhoja tavoitteita:

http://webcache.googleusercontent.com/s ... =firefox-a

Täällä uudet:

http://www.ek.fi/www/fi/tutkimukset_jul ... tykset.pdf

Tiede ei ole näiden linjausten mukaan OLLENKAAN "TYÖELÄMÄÄ".

Arkkis
http://www.hs.fi/verkkolehti/mielipide/

Koulutusta ei voi alistaa vain liike-elämän palvelukseen

Juuri julkaistut Elinkeinoelämän keskusliiton koulutus- ja työvoimapoliittiset tavoitteet ovat kovaa luettavaa. Perinteisen virtensä, johon kuuluu korkeakouluopintojen tekeminen maksulliseksi kaikille ja opintotuen muuttaminen lainaksi, lisäksi EK haluaa alistaa liike-elämän palvelukseen koko suomalaisen koulutusjärjestelmän esikoulusta korkeakoulutukseen.

Tässä on niitä vanhoja tavoitteita:

http://webcache.googleusercontent.com/s ... =firefox-a

Täällä uudet:

http://www.ek.fi/www/fi/tutkimukset_jul ... tykset.pdf

Tiede ei ole näiden linjausten mukaan OLLENKAAN "TYÖELÄMÄÄ".




Missä helvein "sfääreissä" Tulevaisuusvaliokunta on oikein elänyt??!!

"Johtava" "skitsolallattekuyhteiskunta" muka ollut "johtava tietoyhteiskunta"!!!!

http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/06/t ... 87945.html

" Tulevaisuusvaliokunta: Suomi menettänyt asemansa johtavana tietoyhteiskuntana

julkaistu tänään klo 03:30, päivitetty tänään klo 07:52

Tulevaisuusvaliokunnan mukaan Suomi on menettänyt johtavan asemansa tietoyhteiskuntana. Asia selviää hallituksen toimenpidekertomuksesta. Lausunnossa todetaan erityisesti julkisen sektorin jääneen jälkeen vertailussa muihin maihin.

Kansainvälisissä arvioissa Suomi sijoittuu tietoyhteiskuntakehityksen osalta keskikastiin.

Valiokunta pitää erityisesti Viron tietoyhteiskuntamallia hyvänä esimerkkinä, jota Suomen tulisi soveltaa. Virossa sähköisen asioinnin ja varmentamisen pohjana toimii ID-kortti, jota käyttää yli 80 prosenttia väestöstä. Myös sähköinen äänestäminen on Virossa mahdollista.

Tulevaisuusvaliokunta vaatiikin hallitukselta nyt toimenpiteitä, joiden avulla vauhditettaisiin Suomen kehitystä tietoyhteiskuntana.

YLE Uutiset "

Arkkis
Arkkis
Arkkis

Jos HP-"tiede"-Marja nyt valitaan, niin hän johtaa kahta Suomen suurinta yliopistoa, ja sen lisäksi EU:n (hölynpöly)tiedeneuvostoa (joka on Suomen akatemian tapaan väärin organisoitu "perustutkimuksen" RAHOITUSJÄRJESTÖ periaatteella

"RAHALLA "SOPIVIA" "TULOKSIA", MUILTA TURPA KIINNI!

Neuvostosta käsin hän määräisi kaikesta Suomeen tulevasta EU:n rahoituksesta.

Sitä tulisi pelkälle haistapaskallle, sillä NOIN VANHAT ÄMMÄT EIVÄT OPI UUSIA TEMPPUJA kuten tiedetään...

Kai hänet nyt sitten vielä valitaan Turun, Tampereen, Oulun, Joesuun ja Lappeenrannakin yliopistojen johtoon...

Linnaan se pitäisi panna Helsingin yliopiston tiederikoksista kuten "peilisoluväitöskirjoista" hänen toimiessaan "tutkimuksesta" vastaavana vararehtorina!

Ja voidaan joskus vielä laittaakin.

Ajat muuttuu.




TV2:n "Mansikkapaikka" -ohjelmassa Mikko Kuustonen haastatteli Sota-Mara Ahtisaarta, joka päästeli mielenkiintoisia myös tiedettä ja ylipistoja koskien.

Hän kertoi itsensä sekä tieteen "VASTAKOHDAKSI" ja "VAIHTOEHDOKSI" nostetun kaupallisen "innovaatioajattelun" (jonka aivopierun "isä" hän ei suinkaan ole, minä tunnen ne "isätkin", valitettavasti, melko hyvin... toinen on jo Herrassa mennyt edes, mutta toinen varmaan elää...) yksi päällepäsmäri Aatto Prihti (yritti järjestää mm. pojallensa erityisen meheviä tukia...) ja Helsigin yliopioston silloisen "peilisoluaikaisen" rektorin ja sittemmin kangslerin, perinatinaalilääketieteen professotin Kari Raivion muodostaneen urheilullisen kaveripiirin (joka ei varmaan keskutellut treenien lomassa pelkästään muskeleista ja lisäravinteista...)

Mahtaakohan olla niin, että tässä se yliopistokatastrofin varsinainen "aivoriihi" olikin, ja tanttarallaaämmiä kuten NURINKÄÄNETYSTI hirohitolaista Halosta, Makarowia ja Haria käytettiin julkisivuna, jonka tarkoitus oli mm. leimata hölmöyksien vastustus "naisten syrjinnäksi", ja kerätä naisia muutenkin touhuun, jotta sitten oikein konkreettinen arvostelu voidaan leimata vaikka "seksuaaliseksi häirinnäksi"! (Trikkiä on käytetty asiaan yhtään mitenkään liityymättömilläkin aloilla, joten miksipä ei sitten puoskaripsykiatriassa!)

Asiasta varoitettiin rehtori Raiviota kurkku putkella, julkisesti ja yksityisesti, ja joskus härskissäkin äänilajissa.

Lienee ollut maailman ainoa professoritason perinatinalisti JONKA TIEDOT NEUROFYSIOLOGISTA OLIVAT TÄYDELLISTI PERSEESTÄ, alle valistuneen neuvostoliittolaisen maallikkotason viisitoista vuotta aikaisemmin!!!

Ei ole sitten todellakaan ihme, jos tapahtuu turhia aivovaurioita synnytyksissä!

http://nakokulma.net/arkisto/index.php? ... #msg168366

Henki oli jopa vähän sellinenkin, että tavallinen kansalainen ei oikein uskalla enää pannakaan ainakaan ilman välineitä, kun on kaikenlaisia peränatinalisteja, jos ongelmia sattuu...

Mitenkähän se on nykyään Raiviolla itsellään tuo mielenterveyspuoli...

(Että meinaan onko niinkun parantunut.... Hulluikisihan mm. tuolla puoskaroinnilla MEITÄ MUITA oli tarkoitus leimata...)




EU on omaksunut NATO.n vanhan roolin tiedepolitiikassa, joten NATO ilmeisesti puuhailee nykyään jotakin muuta, tai ei ehkä kohta puuhaile enää ainakaan yhtenä kappaleena yhtään mitään, mikä olisikin kaikkein parasta:

historia-kulttuurit-ja-yhteiskunta-f13/lissabonin-sopimus-nurin-tai-ei-ehka-sittenkaan-t31164-440.html

" PS: EU muuten vaatii ainakin noiden suomalaisten organisoimien (hölynpölytieteen) rahotusorganisaatioiden kautta vähintään 60%:n yksityistä, käytännössä suurfirmoilta tulevaa rahoituksosuutta kaikelle rahoittamalleen "perustutkimukselle" (jollaiseksi he nimittävät vähän kaikkea tutkimusta ja selvitystä), kun taas USA:n todellisessa maailmankärjessä olevat tieteenharjoittajat pitävät kunnia-asianaan TALOUDELLISTEN SIDONNAISUUKSIEN PUUTTUMISTA huipputieteeseen.

Tässä esimerkkis tajunnan biokemiallis-fysikaalisen perustan osalta neurofysiologiassa (joka ei todellakaan ole "spesiaalisti Keenistä ajattelevat/reagoivat" "peilisolut":

psykologia-aivot-ja-aistit-f12/miten-aivot-voivat-synnyttaa-tietoisuuden-t13269-1464.html

" Conflict of Interest Statement

The authors declare that the research was conducted in the absence of any commercial or financial relationships that could be construed as a potential conflict of interest. " "




http://www.hs.fi/haku/?kaikkiSanat=Raivio

HS DIGILEHTI - maksullinen palvelu
12 OSUMAA

Tiedeyhteisön velvollisuus on varmistaa, että luotettavaa tietoa on saatavilla

Kun potilas kääntyy vaivoineen lääkärin eikä poppamiehen puoleen, hän odottaa saavansa hoitoa, joka perustuu tutkittuun tietoon. Maailmalla syntyy joka vuosi tuhansia lääketieteellisiä julkaisuja, jotka voivat olla arvokkaita, tyhjänpäiväisiä, harhaanjohtavia tai jopa virheellisiä.

23.6.2010 Mielipide "

Tämän mielipiteen "takana" ovat "Suomen tiedekatemia"-nimisen KANSALAISJÄRJESTÖN edellinen puheenjohtaja Kari Raivio, joka raivoisasti yritti pimitellä tieteellistä pavlovilaista ihmiskuvaa Helsinkin yliopiston kangslerina, ja julistipa sen yhden alaisensa suulla ylipiston vuosijuhlien kunniaksi "kumotuksin"..., sekä tuon kansalaisjärjestön nykyinen puheenjohtaja syöpätutkija Sirpa Jalkanen.

psykologia-aivot-ja-aistit-f12/helsingin-yo-julisti-v-2002-ehdollistumisen-patemattomaksi-t45261.html?hilit=julisti

MYös "yhdysvaltainen tiedeakatemia" on vastaavanlainen bluffijärjestö verrattuna oikeisiin kuten Venäjän, Kiinan ja Ruotsin Tiedeakatemioihin. (Sellaisia ei kauheasti ASIANMUKAISESTI ORGANISOITUINA ole, eräät oikeatkin kuten Serbian(/ex.-Jugoslavian) ovat lisäksi joutuneet eurohaistapaskattajien potaksi... On vähän ikävää omaa ammaillistieteellistä kokemusta...

Suomen tieteen ongelmana on edelleen älytön nurkkakuntaisuus ja turha vaatimattomuus. Rahan ja elinkeinoelämän palvonta on vain uusin vitsaus, ja se koskee myös muiden maiden tiedeyhteisöjen viimeaikaista kehitystä.

Nurkkakuntaisuudella tarkoitan, että tulokset tehdään omalle väelle, ja useimmiten vielä "pomojen" näkemysten mukaan. Sillä saa pitää työpaikkansa jonkun ryhmän piikana tai renkinä, mutta mitään uutta sillä ei synny.

Turha vaatimattomuus tarkoittaa sitä, että meillä edelleen sinisilmäisesti uskotaan, ettei omia tuloksia tarvitse kuuluttaa maailmalla, vaan hyvät tulokset pääsevät muutenkin oikeuksiinsa. Valitettavasti vain ihmisiä ja tutkijoita on jo maailmassa niin paljon, että useimmat uudet ajatukset pienin muutoksin tehdään monessa paikassa yhtä aikaa. Tällöin nopein ja ärhäkkäin voittaa. Muissa maissa on pitkän perinteen omaavia julkaisukanavia, siis arvostettuja tiedelehtiä, jotka tietenkin julkaisevat omien kansalaisten tuloksia pienellä tai suurella preferenssillä. Tietenkin kaikki todella merkittävät tulokset saavat aina paikkansa; niitä vain on niin vähän kokonaisbulkkiin verrattuna, etteivät ne nosta yhden maan tasoa missään muussa suhteessa kuin suhteessa väestöpohjaan (vrt. huippunerojen lkm). Siksi julkaisukanavat, jotka merkitsevät julkisuutta, ovat niin tärkeitä.

Tästä päästäänkin yhteen tärkeään puutteeseen Suomen tieteessä. Se on avoimen tieteellisen debatin puute. Julkisuus merkitsee myös vastakkaisia äänenpainoja, jotka johtavat väittelytilanteeseen. Väittelykulttuuri meiltä puuttuu (paitsi "väitös"tilaisuuksissa, jotka ovat tuntikausien mittaisina koko maailman pisimpien joukossa). Löydöt saavat julkisuutta lehdissä ja seminaareissa, mutta sen tarkoitus on nimenomaan herättää keskustelua. Ja sitä meillä ei osata - suomalaisilta puuttuu kokonaan kyky olla myös väärässä ilman, että se merkitsee seuraavaksi fyysistä yhteenottoa. Koska tiede on itseään korjaavaa, debatista hyötyy, eikä siitä saa loukkaantua, vaan se käytetään hyödyksi. Näin saavutuksiin tulee nopeuttavia parannuksia. Meillä kuitenkaan oppilaat eivät opi debattia kuten muissa maissa, ja vain harvat pystyvät siihen luonnostaan ottaen huomioon suomalaisen hieman sisäänpäinkääntyneen kulttuurin. Kulttuuri on meilläkin muuttumassa nuorten tutkijoiden myötä, mutta tämä asia olisi myös syytä huomioida erikseen. Lähinnä asiaa voisi korjata perustamalla uusia tiedelehtiä, jotka julkaistaan meillä, ja joita myös oppilaat lukisivat opintojen alusta asti (alussa ehkä ohjatusti).

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat