Ainakin eskimot ja monet Pohjois-Siperian alkuperäiskansat, joilla ei ollut käytettävissä kasvisravintoa juuri ollenkaan, söivät aina saaliista osia raakana yleensä heti saaliin saannin tai porojen teurastuksen jälkeen. Tällä tavoin he turvasivat vitamiinien saannin, koska nehän tuhoutuvat kypsennettäessä.
Suomessa trikiiniä on saatu lähinnä karhun lihasta. Kotona kasvatetut siat ovat myös mahdollisia lähteitä. Niillä on tapana syödä rottia, jos saavat kiinni. Ja rotilla voi olla trikiiniloinen.
Onhan kalankin liha lihaa? Sitähän syödään ihan yleisesti "raakana". Tosin vaikkapa sitruuna kypsentää lihaa, joten raaka ei olekaan raakaa.
Tartar-pihvit ovat monen herkkua, raakaa naudanlihaa.
Liha on erittäin nopeasti pilaantuvaa, joten erilaiset säilyttävät kypsennykset ovat olleet erinomainen tapa saada proteiinia niinäkin päivinä, kun ilma tai vaikkapa sairaus ovat estäneet metsästyksen. Muutenkin yhdestä eläimestä saattaa tulla lihaa enmmän kuin kylä jaksaa kerralla syödä... (metodeina vaikkapa savustus, kylmäsavustus, mädättäminen, suolaus, kuivaus...)
Uskoisin, että eläimestä on osia syöty heti verekseltään ja toisia osia kypsytettyinä. Huonommat palat ainakin menee alas keitoissa ja liemissä, vaikka jänteisiin ei ihmisen hammas pysty. Myös rasva saadaan talteen kuumennuksella. Harva eläin oli 30 000 vuotta sitten yhtä lihaisa kuin broileri tai possu nykyään.
Liha (ja monet muutkin ruoka-aineet) kypsennetään että se sulaisi elimistössä paremmin.
Liha voidaan myös raakakypsyttää riiputtamalla, joka tarkoittaa sitä, että se alistetaan mikrobitoiminnalle, joka käynnistää mureutumisen, eli sulamisen.
Eikös riiputtamisessa ole lähinnä kyse lihan sisältämän maitohapon aiheuttamasta mureuttamisesta? Juuri se mikrobitoimintahan on ei-toivottua, sehän on mätänemistä.
Eikös silläkin ole väliä, että mitkä mikrobit siinä jyllää. Anaerobinen mätäneminen ja sitä aiheuttavat mikrobit ovat tosi pahoja. Happea käyttävät bakteerit kaiketi vähemmän haitallisia, vai olenko väärässä?
Tavallisessa raakakypsytytetyssä pihvissä ei lopputulos ole bakteerien, tai muiden mikrobien tulos vaan ihan lihassolujen omien prosessien aikaansaama. Kuivat makkarat ja ilmakuivattu kinkku ovat oikeastaan ainoat suomessa käytössä ovat lihankäsittelytavat joissa bakteeritoiminta on haluttua.
Karppaajien foorumilla on lihan mädätys-ketju. Liha pannaan kuutioina lasipurkkiin ja purkki kaapin hyllylle. Mädäntynyt liha sitten popsitaan, kypsennystä ei tarvita. Idea oli keksitty hapansilakasta ja islantilaisten hainlihan mädättämisestä.
Sanonnan mukaan kaikkea pitää kokeilla paitsi kansantanhua ja sukusrutsaa. Tämän mädän lihan syönnin voisi lisätä listalle. Ymmärtääkseni terveysriskejä sisältyy harrastukseen koska ei voida kontrolloida mitkä bakteerit pääsevät vallalle mädätysprosessissa. Salmonella voisi olla kiva tai jos kolibakteeri jostain syystä jylläisi mädätyspurkeissa. Voisi olla kiva käppäillä avanteen kanssa loppuelämä kokeilunhaluisesta luonteesta johtuen.
Siis varsinainen pahis on botuliini. Ei voi olla totta tuollainen mädätyshomma.
Tunnin etsimisen jälkeen juttu löytyi Keken kauhupöperöt-ketjusta. Oli (taas) aika vääristänyt muistikuvia. Tosiasiassa Keke oli laittanut lihan- ja maksanpaloja lasipurkkeihin, kaatanut päälle light-colaa niin että lihat peittyivät. Purkit yön yli huoneenlämmössä ja seuraavana päivänä Keke paistoi lihat ja maksat ja pisti poskeensa. Kukaan muu ei kertonut kokeilleensa mädätystä, eikä Kekekään kertonut tehneensä temppua toistamisiin.
Lihan suhteen ei välttämättä kannata kokeilla omin päin uusia juttuja jos siihen liittyy säilytys huoneenlämmössä tai vastaavaa missä voi lihalle tapahtua ties mitä. Paitsi jos haluaa ruokamyrkytyksen. Kyllä siinä on hyvä tietää mitä tekee kun lihan kanssa säätää. Kukahan noita aina uskaltaa kuitenkin maistaa, siis alunperin, ensimmäistä kertaa? Kun on ollut kova nälkä eikä muuta saatavilla kuin suolakasaan vahingossa hautautunut kuukauden vanha lihapötkö joka näyttääkin yllättäen aika hyvältä?
Liha muuttuu kypsennettäessä sitkeäksi ja sulaa hitaammin. Ruuansulatus joutuu tekemään enemmän töitä kypsennetyn kuin raa'an lihan sulattamiseen.
Ruoansulatuksesta en tiedä, mutta osta kaupasta vaikka kilo naudan etuselkää ja yritä syödä se raakana, niin huomaat, että kypsentäminen ei ehkä sittenkään ole hassumpi idea.
Liha pannaan kuutioina lasipurkkiin ja purkki kaapin hyllylle. Mädäntynyt liha sitten popsitaan, kypsennystä ei tarvita. Idea oli keksitty hapansilakasta ja islantilaisten hainlihan mädättämisestä.
Tietääkseni Aajonus Vonderplanitz ja osa hänen dieettiään noudattavasti syö yli vuodenkin ajan mädätettyä lihaa. Tuohon dieettiin kyllä kuuluu muitakin erikoisempia piirteitä, mutta jo tältä osin vaikuttaa melko äärimmäiseltä ja riskialttiilta.
Sivut
Ei mätäneminen sinällään lihaa pilaa, jos mätänemisen aiheuttamat bakteerit ovat oikeat. Esim. eskimot ovat perinteisesti syöneet mädätettyä lihaa.
Teuvo: "Aweb on tosi tyhmä eikä Hänen tyhmempää ole kuin Phony, asdf, Mummo"
Ainakin eskimot ja monet Pohjois-Siperian alkuperäiskansat, joilla ei ollut käytettävissä kasvisravintoa juuri ollenkaan, söivät aina saaliista osia raakana yleensä heti saaliin saannin tai porojen teurastuksen jälkeen. Tällä tavoin he turvasivat vitamiinien saannin, koska nehän tuhoutuvat kypsennettäessä.
Se saattaa lisätä K2-vitamiinin määrää.
Reductio ad Trivium
http://www.tiede.fi/keskustelu/807/ketju/tiedevitsit_kiertoon/sivu/21/#c...
Everything you know, is about to change.
Everything you know, is about to change.
Esmes hain lihassa on niin hirveästi ureaa, että vuoden mädättelyllä saivat siitä syötävää.
Eniten kotimaisia salmonella tartuntoja saadaan juuri naudanlihasta. Joten siinäkin tapauksessa jättäisin senkin raakana syömättä.
Onhan kalankin liha lihaa? Sitähän syödään ihan yleisesti "raakana". Tosin vaikkapa sitruuna kypsentää lihaa, joten raaka ei olekaan raakaa.
Tartar-pihvit ovat monen herkkua, raakaa naudanlihaa.
Liha on erittäin nopeasti pilaantuvaa, joten erilaiset säilyttävät kypsennykset ovat olleet erinomainen tapa saada proteiinia niinäkin päivinä, kun ilma tai vaikkapa sairaus ovat estäneet metsästyksen. Muutenkin yhdestä eläimestä saattaa tulla lihaa enmmän kuin kylä jaksaa kerralla syödä... (metodeina vaikkapa savustus, kylmäsavustus, mädättäminen, suolaus, kuivaus...)
Uskoisin, että eläimestä on osia syöty heti verekseltään ja toisia osia kypsytettyinä. Huonommat palat ainakin menee alas keitoissa ja liemissä, vaikka jänteisiin ei ihmisen hammas pysty. Myös rasva saadaan talteen kuumennuksella. Harva eläin oli 30 000 vuotta sitten yhtä lihaisa kuin broileri tai possu nykyään.
Mä syön loismadot mielummin hengiltä paistettuina.
Tavallisessa raakakypsytytetyssä pihvissä ei lopputulos ole bakteerien, tai muiden mikrobien tulos vaan ihan lihassolujen omien prosessien aikaansaama. Kuivat makkarat ja ilmakuivattu kinkku ovat oikeastaan ainoat suomessa käytössä ovat lihankäsittelytavat joissa bakteeritoiminta on haluttua.
Karppaajien foorumilla on lihan mädätys-ketju. Liha pannaan kuutioina lasipurkkiin ja purkki kaapin hyllylle. Mädäntynyt liha sitten popsitaan, kypsennystä ei tarvita. Idea oli keksitty hapansilakasta ja islantilaisten hainlihan mädättämisestä.
Sanonnan mukaan kaikkea pitää kokeilla paitsi kansantanhua ja sukusrutsaa. Tämän mädän lihan syönnin voisi lisätä listalle. Ymmärtääkseni terveysriskejä sisältyy harrastukseen koska ei voida kontrolloida mitkä bakteerit pääsevät vallalle mädätysprosessissa. Salmonella voisi olla kiva tai jos kolibakteeri jostain syystä jylläisi mädätyspurkeissa. Voisi olla kiva käppäillä avanteen kanssa loppuelämä kokeilunhaluisesta luonteesta johtuen.
Siis varsinainen pahis on botuliini. Ei voi olla totta tuollainen mädätyshomma.
Hiirimeluexpertti. Majoneesitehtailija. Luonnontieteet: Maailman suurin uskonto. Avatar on halkaistu tykin kuula
Tunnin etsimisen jälkeen juttu löytyi Keken kauhupöperöt-ketjusta. Oli (taas) aika vääristänyt muistikuvia. Tosiasiassa Keke oli laittanut lihan- ja maksanpaloja lasipurkkeihin, kaatanut päälle light-colaa niin että lihat peittyivät. Purkit yön yli huoneenlämmössä ja seuraavana päivänä Keke paistoi lihat ja maksat ja pisti poskeensa. Kukaan muu ei kertonut kokeilleensa mädätystä, eikä Kekekään kertonut tehneensä temppua toistamisiin.
http://karppaus.info/forum/index.php
Lihan suhteen ei välttämättä kannata kokeilla omin päin uusia juttuja jos siihen liittyy säilytys huoneenlämmössä tai vastaavaa missä voi lihalle tapahtua ties mitä. Paitsi jos haluaa ruokamyrkytyksen. Kyllä siinä on hyvä tietää mitä tekee kun lihan kanssa säätää. Kukahan noita aina uskaltaa kuitenkin maistaa, siis alunperin, ensimmäistä kertaa? Kun on ollut kova nälkä eikä muuta saatavilla kuin suolakasaan vahingossa hautautunut kuukauden vanha lihapötkö joka näyttääkin yllättäen aika hyvältä?
くそっ！
Tietääkseni Aajonus Vonderplanitz ja osa hänen dieettiään noudattavasti syö yli vuodenkin ajan mädätettyä lihaa. Tuohon dieettiin kyllä kuuluu muitakin erikoisempia piirteitä, mutta jo tältä osin vaikuttaa melko äärimmäiseltä ja riskialttiilta.
ripleys believe it or not - "Rotten Meat"
Aajonuksen dieettikirja on näköjään suomennettukin:
Aajonus Vonderplanitz - Tahdomme elää terveinä. Primal-ruokavalio.
Saa nähdä, saako tuo suuntaus suurempaa suosiota Suomessa... Mädätetyn lihan osuutta varmaan korostetaan hieman turhankin paljon monissa yhteyksissä.
Sivut