Seuraa 
Viestejä45973

Huonosti alkoi TIETEEN keskustelupalstan muodonmuutos: Palstatasta näyttää tehtävän kolmen blogistin saarnastuolia, jossa he suorittavat varsinaisen julistuksensa asioista, joista eivät tiedä mitään.

Pohjat veti Syksy Räsänen "'vapaan tahdon' suhteellisuusteoria-analogiassan viimeisimmässä kirjoituksessaan.

" Aivojemme intuitiivinen kuva ajasta, avaruudesta ja aineesta on perusteiltaan täysin virheellinen, vaikka kuvaakin arkisia ilmöitä tarkasti. On kiehtovaa, että samanlainen tilanne tulee vastaan tarkasteltaessa aivojemme käsitystä monimutkaisimmasta tunnetusta fysikaalisesta systeemistä, ihmisaivoista itsestään.

Meillä on intuitiivinen malli siitä, miten ajattelemme ja teemme päätöksiä: esimerkiksi koemme että meillä on vapaa tahto. Tutkimus on kuitenkin osoittanut tämän kuvan olevan harhainen siinä missä luulomme aika-avaruudesta.

Tästä aiheesta pidin itse valaisevana Wolf Singerin CERNissä pitämää puhetta. "

Kun EU:n CERNin Higgsin bosoni "karkaa" (mikä ei ole esimerkiksi minulle ikinä ollut ainakaan mikään yllätys!) niin CERN rupeaa sekoilemaan asioden kanssa, jotka eivät sille ollenkaan kuulu ainakaan millään tieteellisesti erityisellä tavalla!

RÄSÄNEN EI JULISTA (maallikon tiedoilla!) OLEMATTOMAKSI VAIN "VAPAATA" TAHTOA (erotukseksi jostakin "SIDOTUSTA" sellaisesta!), VAAN HÄN JULISTAA OLEMATTOMAKSI TAHDON YLIPÄÄTÄÄN, ja samalla koko MATERIAN SOSIALLISEN LIIKEMUODON ja tajunnan tajunnan SOSIAALISENA INFORMAATIONA, valintoina vaitoehtojen valillä, joka voidaan yleisyyttä rajoittamatta "palauttaa" valintoihin kahden vaihtoehdon välillä eli BITTEIHIN. Aivoissa ei ole "fyysisiä bittejä", Bitti on informaaton MITTA eikä sen olemus, kuten esimerkiksi 'enegiakin' on LIIKKEEN MITTA (eikä "itse liike) ja 'massa' on mekaanisesti vuorovaikuttavan materian mitta mekaniikassa.

(Räsäsen jutut fysiikastakin ovat olleet "kummallisia" aina välillä, mutta palataan siihen toiste, sillä tässä nimenomaisessa kirjoituksessa fysiikka oli muuten kohdallaan, paistsi että rivien välistä väitettiin yleistä suhteellisuusteoriaa jotenkin samalla tasolla todeksi todistetuksi kuin erityinen suhteellisuuteoria, mitä se ei ei ainakaan toistaiseksi ole. Erityisen suhteellisuusteorian totuudellisuutta ei taas ainakaan vähentäisi millään tavalla, jos se osoittutuisi edelleen laajemman, muunkin kuin yleisen suhteellisuuteorian, esimerkiksi sellaisen, jossa valon nopeus ja Plancki vakio kuitenkin muuttuvat, erikoistapaukseksi. SEn sijaan tuo olis ohtalokasta YST:lle ja alkupaukkuteorialle kosmologisina teorioina, mutta ei paikallisina mekaanisina teorioina esimerkiksi aurinkokunnan mittakaavassa.)

Räsänen on kyllä siinä oikeessa, että "vapaa tahto" sellaisenaan ei ole kelvollinen tieteelinen käsite, eikä se sellaisenaan esinny esimerkiksi neivostoliittolaisessa tieteellisessä kirjallisuudessa muutoin kuin määreellä '"SUHTEELLISEN" vapaa tahto' varustettuna, sekä "absoluuttisen vapaa tahto" kritiikin kohteena.

Tämä ei koske ollenkaan käsitettä 'TAHTO' ylipäätään, joka on psykologian peruskäsitteitä, symbolirakentisen TAJUNNAN yksi keskeinen ILMAUS ja mateian sosiaalisen liikemuodon erityislaadun psykologinen perusta.

`Vapaan tahdon' käsitteen ongelmallisuus TIETEESSÄ on kuitenkin aivan muualla kuin kuin missä Räsänen ja CERN sen luuevat(?) olevan.

Se ei ole myöskään siinä kohdassa, missä missä paeudokäsitteiden yleisin vika piilee, että käsitteen kuvaamaa materiaalite entiteettiä, vaikkapa "Jumalaa" tai "peilisolua", EI LAINKAAN OLISI OLEMASSA, sillä TAHTO kyllä on taatusti olemassa psykologisena ilmiönä.

Se on LOGIIKASSA, Jolla (pseudo)käsite on muodostettu.

JO KÄSITTEESEEN 'TAHTO' SISÄLTYY MÄÄRITELMÄLLISESTI MAHDOLLISUUS VALITA KAHDEN ERI VAIHTOEHDON VÄLILLÄ, ELI VAPAUS(ASTE) AINA, KUN TAHTO TOIMII.

Tuo 'vapausaste' oan sana vapaus FYSIKAALINEN (mekaniikassa) ja matemaattinen merkitys (joissa sen määritelty näiden tieteenalojen omin kainoin ja tosien teorioiden välityksellä, joiden matematiikkaan se sisältyy, ainakin suhteellisksi todeksi todistettu.

Mekaaninen (fysikaalinen) 'vapaus(aste)' on yhtä kuin 'liikkeen mahdollisuus'.

(Vai väittäkö, joku, esimerkiksi Räsänen, vastaan?)

Kuitenkin sekä 'liike' että 'mahdollisuus' ovat ONTOLOGIAN, minun "kontekstissani" DIALEKTIIKAN, käsitteitä (MIKÄ EI SUINKAAN TEE NIITÄ "FYSIIKASSA OLEMATTOMIKSI", KAIKKEA MUUTA!), joten nei EIVÄT MÄÄRÄYDY ERITYIESTI NIMENOMAAN FYSIIKASTA SEN ERITYISEMIN KUIN MUISTA TIETEISTÄ, esimerkiksi juuri matematiikasta (ilman sisällöllisiä tulkintoja, jotka taas voivat aivan yhtä hyvin vaikka yhteiskunnan taloutta kuin materian fysiikkaakin!).

Kuten palstalla on ennenkin osoitettu, käsitteen "vapaa tahto" ongemallisuus on siinä, että sen "MÄÄRITELMÄSSÄ" ESIINTYY TOINEN KÄSITE "VAPAUS" KAHDESSA ERI MERKITYKSESSÄ YHTÄ AIKAA, jolloin toiseen tai toiseen tarttumlla tavallisesti voidaan "todistaa käsite olemattomaksi".

JA TÄMÄ SITTEN "TULKITAAN", ETTÄ MITÄÄN TAHTOA EI OLE OLEMASSA!

Tuollainen on LÄPIKOTAISIN EPÄREHELLISTÄ HUIJAUSTA muka "tieteen" ominaisuudessa!

psykologia-aivot-ja-aistit-f12/miten-aivot-voivat-synnyttaa-tietoisuuden-t13269-1294.html

Sosiaalisesta vapaudesta, jonka piirin tahdovapauksin kuuluu, Sovejtskaja entsikklopdija toteaa seuraavaa:

http://www.cultinfo.ru/fulltext/1/001/0 ... lp_378.htm

" Свобода (социальн.) "

http://www.cultinfo.ru/fulltext/1/001/008/100/344.htm

" Свобода - способность человека действовать в соответствии со своими интересами и целями, опираясь на познание объективной необходимости. "

"Vapaus (svoboda, sosiaalinen, A) ihmisen kykenevyys (sposobnostj) toimia omien etujensa ja päämääriensä mukaisesti nojautuen objektiivisen välttämättömyyden tiedostamiseen. "

" В истории общественной мысли проблема С. традиционно сводилась к вопросу: обладает ли человек свободой воли, иначе говоря, обусловлены или нет его намерения и поступки внешними обстоятельствами. Материалистическое понимание истории отвергает идеалистическое представление о С. личности как независимости её сознания от объективных условий. Марксизм выступает также против метафизического противопоставления С. и необходимости, распространённого среди философов и естествоиспытателей 17—19 вв. (Т. Гоббс, П. Гольбах, Ж. Ламетри, П. Лаплас, Е. Дюринг и др.). Марксистское понимание С. в её диалектическом взаимодействии с необходимостью противостоит как волюнтаризму, проповедующему произвольность человеческих поступков, так и фатализму, рассматривающему их как предопределённые. В отличие от идеалистов, ограничивающих проблему С. сферой сознания (Г. Гегель, экзистенциализм), марксизм считает, что одно сознание С., без возможности её практического воплощения в деятельности, — это лишь иллюзия реальной С. "

" Yhteiskunnallisen ajattelun historiassa kysymys vapaudesta on perinteisesti palautettu kysymykseen "onko ihmisellä vapaata tahtoa", toisin sanoen ovatko hänen tekonsa ja aikomuksensa ulkoisten olosuhteiden määräämiä. Materialistinen historiankäsitys kiistää idealistisen käsityksen persoonan vapaudesta hänen tajuntansa rippumattomuutena objektiivisista olosuhteista. Marxismi esiintyy lisäksi vapauden ja välttämättömyyden metafyysistä vastakkainasettelua vastaan, jota edustivat 17. - 19. vuosisadan filosofit ja luonnontieteilijät (Hobbes, Holbach, Lamettrie, Laplace, E. (ei siis A., A.) Düring ja muut). Marxilainen vapauskäsitys on dialektisessa yhteydessään välttämättömyyteen vastakkainen sekä voluntarismille, joka julistaa ihmisen tekojen mileivaltaisuutta, että fatalismille, joka pitää niitä ennaltamääräytyneinä. Erotukseksi idealisteista, jotka rajoittavat kysymyksen vapaudesta tajunnan alueelle (Hegel, eksistentialistit), marxismi katsoo, että pelkkä vapauden tajuaminen ilman mahdollisuutta sen käytännölliseen toteuttamiseen toiminnassaan on todellisen vapauden illuusio. "

" В повседневной практической деятельности люди сталкиваются не с абстрактной необходимостью как таковой, а с её конкретно-историческим воплощением в виде реально существующих социальных и экономических отношений, которые обусловливают круг их интересов, а также в виде материальных средств для достижения поставленных целей. Люди не вольны в выборе объективных условий своей деятельности, однако они обладают известной С. в выборе целей, поскольку в каждый данный момент обычно существует не одна, а несколько реальных возможностей, хотя и с разной долей вероятности; даже тогда, когда нет альтернативы, они в состоянии замедлить наступление не желаемых для них явлений либо ускорить приближение желаемых. Наконец, они более или менее свободны и в выборе средств достижения цели. С., следовательно, не абсолютна, а относительна и претворяется в жизнь путём выбора определённого плана действия. Она тем больше, чем лучше люди сознают свои реальные возможности, чем больше средств для достижения поставленных целей находится в их распоряжении, чем в большей мере совпадают их интересы со стремлениями больших масс людей, общественных классов и с объективными тенденциями общественного прогресса. "

" Jokapäiväisessä käytännöllisessä toiminnassaan ihmiset eivät törmää abstraktiin välttämättömyyteen sinänsä, vaan sen historialliskonkreettisiin ilmenemismuotoihin todellisten sosiaalisten ja taloudellisten suhteiden muodossa, joista seuraa joukko heidän etujaan ja myös materiaalisten keinojen muodossa, saavuttaa asettamiaan päämääriä. Ihmiset eivät ole vapaita valitsemaan objektiivisia toimintaolosuhteitaan, mutta heillä on tunnettu vapaus valita päämääriään sikäli kuin kullakin hetkellä on tavallisesti useampia todellisia mahdollisuuksia, vaikkakin erilaisin toteutumistodennäköisyyksin; jopa silloinkin, kun vaihtoehtoja ei ole, he voivat jarruttaa mielestään epätoivottavia ilmiöitä ja nopeuttaa toivomiensa asiaintilojen lähestymistä. Edelleen he ovat enemmän tai vähemmän vapaita valitsemaan keinot päämäärien saavuttamiseksi. Kaikesta tästä johtuen vapaus ei ole absoluuttista, vaan suhteellista, ja ilmenee elämässä tietyn toimintasuunnitelman valinnan muodossa. Vapaus on sitä suurempi, mitä paremmin ihmiset tiedostavat omat todelliset mahdollisuutensa, mitä enemmän heillä on käytettävissään keinoja saavuttaa asetettuja päämääriä, mitä enemmän heidän päämääränsä yhtenevät suurten ihmisjoukkojen ja yhteiskuntaluokkien päämäärien ja objektiivisesti edistyksellisten tendenssien kanssa. "

" Отсюда вытекает марксистское определение С. как «познанной необходимости», согласно которому С. личности, коллектива, класса, общества в целом заключается «не в воображаемой независимости» от объективных законов, а в способности выбирать, «... принимать решения со знанием дела» (Энгельс Ф., Анти-Дюринг, 1966, с. 112). Это относительная исторически, но вместе с тем реальная практически С. личности выбирать свою линию поведения в различных обстоятельствах возлагает на неё моральную и социальную ответственность за свои поступки. Т. н. «отрицательная свобода» (от лишений, эксплуатации, социального и национального гнёта) является условием «положительной свободы» (для творческого труда, самоуправления, всестороннего развития личности и т. д.). "

"Täältä seuraa marxilainen ´vapauden´ määritelmä "tiedostettuna välttämättömyytenä", jonka mukaan persoonan, kollektiivin, luokan ja kokonaisen yhteiskunnan vapaus ei sisälly niinkään "kuvitteelliseen riippumattomuuteen" objektiivista laeista, vaan mahdollisuuteen valita, "tehdä päätöksiä asiaan liityvällä tiedolla (so znaniem dela)" (Engels: Anti-Dühring).

Tämä historiallisesti riippuva mutta samalla käytännöllisesti todellinen persoonan vapaus valita toimintalinjansa asettaa hänelle moraalisen ja sosiaalisen vastuun teoistaan.

Ns. "negatiivinen vapaus" (menetyksistä, riistosta, sosiaalisesta ja kansallisesta sorrosta) on "positiivisen vapauden" edellytys (luovaan työhön, itsehallintoon, persoonallisuuden kaikinpuoliseen kehitykseen jne.). "

Jne.

Yhteiskunnallinen vapaus katsotaan siis olemukseltaan kyvyksi (oikeastaan kykenevyydeksi, ven. sama sana "sposobnostj"), ja psykologinen "(suhteellisen) vapaa tahto" (opituksi) taidoksi. Tästä lienee pääteltävissä, että vähän joka yhteiskunnassa on sekä "vapaita" että "epävapaita" persoonia monistakin syistä johtuen: missä määrin he voivat todella toteuttaa etujaan ja päämääriään, missä määrin nuo päämäärät ovat todella mahdollisia ja missä määrin objektiivisesti illusorisia, miten hyvin henkilö tiedostaa objektiiviset välttämättömyydet (jolloin hän vasta tiedosta myös, mitkä niitä EIVÄT ole!).

Erityisesti "vapaasta tahdostakin" on oma hakusana "tahdon vapaus":

http://www.cultinfo.ru/fulltext/1/001/008/100/345.htm

" Свобода воли, философская категория, обозначающая философско-этическую проблему — самоопределяем или детерминирован человек в своих действиях, т. е. вопрос об обусловленности человеческой воли.

Ожесточённые споры, ведущиеся вокруг С. в. со времён Сократа, вызваны особой жизненной значимостью этой проблемы, ибо от её решения зависит признание ответственности человека за свои поступки. Если каждое действие строго предопределено и не может быть иным, чем оно есть, то его нельзя вменить в вину или поставить в заслугу.

Но, с другой стороны, представление о воле как ничем заранее не обусловленной «конечной причине» действия предполагает разрыв причинного ряда явлений, что противоречит потребности научного объяснения. "

" Tahdon vapaus, filosofinen kategoria, joka merkitsee filosofis-eettistä ongelmaa, onko ihminen teoissaan itsemääräytynyt (itseohjautunut, itsensä määräämä) vai determinoitu(nut), eli kysymystä ihmisen tahdon riippuvaisuudesta (eri ilmiöistä).

Tämän kysymyksen erityinen merkitys elämälle on aiheuttanut ankaria riitoja Sokrateen ajoista alkaen, sillä sen ratkaisusta riippuu ihmisen vastuullisuuden tunnustaminen teoistaan.

Jos jokainen teko on ankarasti ennaltamäärätty eikä voi olla mikää muu kuin mikä on, niin sitä eisaa panna tejän syyksi eikä lukea hänen ansiokseen.
Mutta toisaalta käsitys tahdosta teon "perimmäisenä syynä", johon mikään aikeisempi ei ole vaikuuttanut, edellyttää syyseuraussuhteen "katkaisua" joukolta ilmiöitä, mikä on ristiriidassa (yhteiskunnallisten ilmiöden, A.) tieteellisen selittämisen välttämättömän tarpeen kanssa. "

" В соответствии с двумя сторонами этой антиномии в истолковании С. в. выявились главным образом две философские позиции: детерминизм, отстаивающий причинную обусловленность воли, и индетерминизм, отвергающий причинную зависимость воли. Сообразно факторам (физическим, психическим и др.), признаваемым причиной волевых актов, среди философских детерминистических концепций принято различать механический детерминизм (Б. Спиноза, Т. Гоббс) и менее строгий, детерминизм психический, или психологический (Т. Липпс).
Примером наиболее последовательного индетерминизма могут служить учения И. Фихте и М. Ф. Мен де Бирана. "

" Suhteessa tämän tahdonvapauden tulkintojen kahteen antinomiaan on esiintynyt pääasiassa kaksi filosofista positiota: ("psykologinen", A.) determinismi, joka pitäytyy tahdon syysuhdemäärytyneisyyteen (mikä ei vielä paljon selitä, koska syitä voidaan olettaa mitä moninaisemman tasoisia "(joukkona "ajattelevista" alkeihiukkasista" "peilisoluihin" ja calvinistiseen "jumalantahtoon"), ja indeterminismiin joka kiistää tahdon (luonnontieteellisen) syysuhdemääräytyneisyyden. Deterministien tahtotoimintojen "syyksi" tunnustamien tekijöiden (fyysisten, psyykkisten jne.) mukaan on tapana erottaa heidän joukossaan mekanistinen (Baruch Spinoza, Thomas Hobbes) ja vähemmän jyrkkä psyykkinen tai psykologinen determinismi (Theodore Lipps).
Esimerkkeinä eniten vaikuttaneista indeterministeistä mainittakoon J. Fichte ja M.F. Maine de Biran. "

" Однако в истории философии более распространены смешанные, эклектические доктрины С. в., сочетающие противоположные позиции. Таков дуализм И. Канта. Как разумное существо, принадлежащее интеллигибельному (умопостигаемому) миру, человек, по мысли Канта, обладает С. в. Но в эмпирическом мире, где господствует естественная необходимость, он несвободен в своём выборе, а воля его причинно обусловлена. Следы подобной непоследовательности носит и концепция Ф. Шеллинга: с одной стороны, он определяет свободу как внутреннюю необходимость, с другой стороны — признаёт самополагающий характер первоначального акта выбора. Г. Гегель, провозглашая С. в., по существу наделяет ею не человека, а «мировой дух», воплощающий «чистое» понятие С. в. "

" Mutta filosofian historiassa ovat levinneimpiä tahdonvapauden sekoitetut eklektiset doktriinit, jotka yhdistelevät loogisesti keskenään ristiriitaisia aineksia (mitä teoriamuodostuksessa ei saa milloinkaan tehdä, eikä kyseessä ole todellinen teoria, vaan aina jotakin muuta, A.). Sellaista on Immanuel Kantin dualismi. "Intelligiibeliin" (järkeilevään) maailmaan kuuluvana järkiolentona ihmisellä Kantin ajattelun mukaan on (täysin, A.) vapaa tahto. Mutta "empiirisessä maailmassa", jossa vallitsee luonnontieteellinen välttämättömyys, hän on epävapaa valinnassaan, ja hänen tahtonsa on luonnontietieteellisesti määräytynyt. Vastavanlaista epäjohdonmukaisuutta kantaa Schellingin käsitys: toisaalta hän määrittelee '(tahdon)vapauden' "sisäiseksi välttämättömyydeksi", ja toisaalta tunnustaa valinta-aktin itsensä luovan aidon alkuperäluonteen ("alkuvalinnan" siihen sisältyvänä aidosti uutena, emergenttinä, ilmiönä).

Vapaata tahtoa julistava Hegel ei pidä sitä olemukseltaan fyysisen ihmisyksilön ominaisuutena ollenkaan vaan "maailmanhengen" ominaisuutena, joka ilmenee (olennoituu, ruummillistuu, obektivoituu) 'vapaan tahdon' "puhtassa" konseptiossa.. (Ajatus ei ole ollenkaan niin "tyhmä" kuin miötä se äkkiseltään saattaa joillekuille kuulosta, jos "henkeä" ei käsitetäkään missään määrin mystisesti, vain symbolirakenteina objektivoituna tajuntana, kielenä, tieteenä taiteena, yhteiskunnassa! Sosiobilogistinen "fysikalistinen" "näkökanta" on sata kertaa tyhmempi! A.)

" В буржуазной философии конца 19—20 вв. среди тенденций в истолковании С. в. преобладает волюнтаристский и персоналистический индетерминизм, а также распространена позитивистская установка обходить эту проблему. У А. Бергсона, например, обе эти тенденции переплетаются. Отстаивая С. в., он ссылается на органическую цельность душевных состояний, не поддающихся разложению на отдельные элементы и, согласно Бергсону, причинно не обусловленных. В. Виндельбанд рассматривает волевые акты в одних случаях как причинно обусловленные, в других — как свободные. Проблема С. в. стоит в центре внимания атеистического экзистенциализма (Ж. П. Сартр, М. Хайдеггер), который усматривает в человеке носителя абсолютной свободы, противостоящего внешнему миру, сводя по существу С. в. к своеволию.

В теистических религиозных учениях проблема С. в. ставится в плане самоопределения человека по отношению к богу, причём само понятие С. в., без которого невозможна религиозная этика, сталкивается с понятием «благодати» и непреложного божественного предопределения. Попытки разрешить возникающие здесь противоречия порождали различные, часто противоположные течения религиозной философии [например, томизм и молинизм в католицизме, кальвинизм и арминианство (см. Арминиане и гомаристы.) в протестантизме]. Крайние религиозно-детерминистские варианты учений о предопределении, ставящие человеческую личность в абсолютную зависимость от сверхъестественной силы, божественной воли, составляют совместно с натуралистическим детерминизмом и с языческой верой в судьбу основной набор концепций фатализма.

В марксистской философии основой для оценки проблемы С. в. является диалектика свободы и необходимости. См. Свобода. "

" Marxilaisessa filosofiassa tahdonvapauden ongelman tarkateluperustana on vapauden ja välttämättömyyden dialektiika, Kts. Vapaus. "

Nyt mun on hiukan tarkennettava itseään maailman parasta tiedesanakirjaa sikäli, ettätuosta voi saada käsityksen, että vapaus ja välttämättömyys olisivat KESKINÄINEN DIALEKTINEN VASTAKOHTAPARI: ei toista ilman toista.

Näinhän ei ole asin laita (eikä siinä toki siten suoraan sanotakaan), vaan 'vaälttämättömän' dialektine vastakohta on 'satunnainen'. 'Vapaus(aste)' on kyllä kaikissa tieteissä esiintyvä dialektiikan käsite, mutta se ei ole itsenäinen sellainen, eikä sillä ole selvää omaa dialektista vastakohtaa, vaan se tarkoittaa 'mahdollista liikettä', jotka määreet ovat itsenäisiä dialektisten vastakohtaperien puoilikkaita.

Fysiikka ei kerro "vapaasta tahdosta" yhtään mitään, ei i:tä eikä a:ta, ja kaikkien viimeksi alkeishiukkasfysiikka!

Räsänen on päästänyt kovin kovin matalataajuisen aivopierun "korkeaan sivistykseensä ja tieteelliseen työpaikkaansa" nähden...

Räsänen on myös siirtynyt julistuksessaan LOOGISESTA PÄÄTTELYSTÄ ANALOGIAPÄÄTTELYYN, eli karkesti ottaen TIETEESTÄ "TAITEESEEN"!

Kenen leipää syöt...

Sivut

Kommentit (252)

Arkkis
Huonosti alkoi TIETEEN keskustelupalstan muodonmuutos: Palstatasta näyttää tehtävän kolmen blogistin saarnastuolia, jossa he suorittavat varsinaisen julistuksensa asioista, joista eivät tiedä mitään.

Pohjat veti Syksy Räsänen "'vapaan tahdon' suhteellisuusteoria-analogiassan viimeisimmässä kirjoituksessaan.

" Aivojemme intuitiivinen kuva ajasta, avaruudesta ja aineesta on perusteiltaan täysin virheellinen, vaikka kuvaakin arkisia ilmöitä tarkasti. On kiehtovaa, että samanlainen tilanne tulee vastaan tarkasteltaessa aivojemme käsitystä monimutkaisimmasta tunnetusta fysikaalisesta systeemistä, ihmisaivoista itsestään.

Meillä on intuitiivinen malli siitä, miten ajattelemme ja teemme päätöksiä: esimerkiksi koemme että meillä on vapaa tahto. Tutkimus on kuitenkin osoittanut tämän kuvan olevan harhainen siinä missä luulomme aika-avaruudesta.

Tästä aiheesta pidin itse valaisevana Wolf Singerin CERNissä pitämää puhetta. "

Kun EU:n CERNin Higgsin bosoni "karkaa" (mikä ei ole esimerkiksi minulle ikinä ollut ainakaan mikään yllätys!) niin CERN rupeaa sekoilemaan asioden kanssa, jotka eivät sille ollenkaan kuulu ainakaan millään tieteellisesti erityisellä tavalla!

RÄSÄNEN EI JULISTA (maallikon tiedoilla!) OLEMATTOMAKSI VAIN "VAPAATA" TAHTOA (erotukseksi jostakin "SIDOTUSTA" sellaisesta!), VAAN HÄN JULISTAA OLEMATTOMAKSI TAHDON YLIPÄÄTÄÄN, ja samalla koko MATERIAN SOSIALLISEN LIIKEMUODON ja tajunnan tajunnan SOSIAALISENA INFORMAATIONA, valintoina vaitoehtojen valillä, joka voidaan yleisyyttä rajoittamatta "palauttaa" valintoihin kahden vaihtoehdon välillä eli BITTEIHIN. Aivoissa ei ole "fyysisiä bittejä", Bitti on informaaton MITTA eikä sen olemus, kuten esimerkiksi 'enegiakin' on LIIKKEEN MITTA (eikä "itse liike) ja 'massa' on mekaanisesti vuorovaikuttavan materian mitta mekaniikassa.

(Räsäsen jutut fysiikastakin ovat olleet "kummallisia" aina välillä, mutta palataan siihen toiste, sillä tässä nimenomaisessa kirjoituksessa fysiikka oli muuten kohdallaan, paistsi että rivien välistä väitettiin yleistä suhteellisuusteoriaa jotenkin samalla tasolla todeksi todistetuksi kuin erityinen suhteellisuuteoria, mitä se ei ei ainakaan toistaiseksi ole. Erityisen suhteellisuusteorian totuudellisuutta ei taas ainakaan vähentäisi millään tavalla, jos se osoittutuisi edelleen laajemman, muunkin kuin yleisen suhteellisuuteorian, esimerkiksi sellaisen, jossa valon nopeus ja Plancki vakio kuitenkin muuttuvat, erikoistapaukseksi. SEn sijaan tuo olis ohtalokasta YST:lle ja alkupaukkuteorialle kosmologisina teorioina, mutta ei paikallisina mekaanisina teorioina esimerkiksi aurinkokunnan mittakaavassa.)

Räsänen on kyllä siinä oikeessa, että "vapaa tahto" sellaisenaan ei ole kelvollinen tieteelinen käsite, eikä se sellaisenaan esinny esimerkiksi neivostoliittolaisessa tieteellisessä kirjallisuudessa muutoin kuin määreellä '"SUHTEELLISEN" vapaa tahto' varustettuna, sekä "absoluuttisen vapaa tahto" kritiikin kohteena.

Tämä ei koske ollenkaan käsitettä 'TAHTO' ylipäätään, joka on psykologian peruskäsitteitä, symbolirakentisen TAJUNNAN yksi keskeinen ILMAUS ja mateian sosiaalisen liikemuodon erityislaadun psykologinen perusta.

`Vapaan tahdon' käsitteen ongelmallisuus TIETEESSÄ on kuitenkin aivan muualla kuin kuin missä Räsänen ja CERN sen luuevat(?) olevan.

Se ei ole myöskään siinä kohdassa, missä missä paeudokäsitteiden yleisin vika piilee, että käsitteen kuvaamaa materiaalite entiteettiä, vaikkapa "Jumalaa" tai "peilisolua", EI LAINKAAN OLISI OLEMASSA, sillä TAHTO kyllä on taatusti olemassa psykologisena ilmiönä.

Se on LOGIIKASSA, Jolla (pseudo)käsite on muodostettu.

JO KÄSITTEESEEN 'TAHTO' SISÄLTYY MÄÄRITELMÄLLISESTI MAHDOLLISUUS VALITA KAHDEN ERI VAIHTOEHDON VÄLILLÄ, ELI VAPAUS(ASTE) AINA, KUN TAHTO TOIMII.

Tuo 'vapausaste' oan sana vapaus FYSIKAALINEN (mekaniikassa) ja matemaattinen merkitys (joissa sen määritelty näiden tieteenalojen omin kainoin ja tosien teorioiden välityksellä, joiden matematiikkaan se sisältyy, ainakin suhteellisksi todeksi todistettu.

Mekaaninen (fysikaalinen) 'vapaus(aste)' on yhtä kuin 'liikkeen mahdollisuus'.

(Vai väittäkö, joku, esimerkiksi Räsänen, vastaan?)

Kuitenkin sekä 'liike' että 'mahdollisuus' ovat ONTOLOGIAN, minun "kontekstissani" DIALEKTIIKAN, käsitteitä (MIKÄ EI SUINKAAN TEE NIITÄ "FYSIIKASSA OLEMATTOMIKSI", KAIKKEA MUUTA!), joten nei EIVÄT MÄÄRÄYDY ERITYIESTI NIMENOMAAN FYSIIKASTA SEN ERITYISEMIN KUIN MUISTA TIETEISTÄ, esimerkiksi juuri matematiikasta (ilman sisällöllisiä tulkintoja, jotka taas voivat aivan yhtä hyvin vaikka yhteiskunnan taloutta kuin materian fysiikkaakin!).

Kuten palstalla on ennenkin osoitettu, käsitteen "vapaa tahto" ongemallisuus on siinä, että sen "MÄÄRITELMÄSSÄ" ESIINTYY TOINEN KÄSITE "VAPAUS" KAHDESSA ERI MERKITYKSESSÄ YHTÄ AIKAA, jolloin toiseen tai toiseen tarttumlla tavallisesti voidaan "todistaa käsite olemattomaksi".

JA TÄMÄ SITTEN "TULKITAAN", ETTÄ MITÄÄN TAHTOA EI OLE OLEMASSA!

Tuollainen on LÄPIKOTAISIN EPÄREHELLISTÄ HUIJAUSTA muka "tieteen" ominaisuudessa!

psykologia-aivot-ja-aistit-f12/miten-aivot-voivat-synnyttaa-tietoisuuden-t13269-1294.html

http://www.cultinfo.ru/fulltext/1/001/008/100/345.htm

" Свобода воли, философская категория, обозначающая философско-этическую проблему — самоопределяем или детерминирован человек в своих действиях, т. е. вопрос об обусловленности человеческой воли.

Ожесточённые споры, ведущиеся вокруг С. в. со времён Сократа, вызваны особой жизненной значимостью этой проблемы, ибо от её решения зависит признание ответственности человека за свои поступки. Если каждое действие строго предопределено и не может быть иным, чем оно есть, то его нельзя вменить в вину или поставить в заслугу.

Но, с другой стороны, представление о воле как ничем заранее не обусловленной «конечной причине» действия предполагает разрыв причинного ряда явлений, что противоречит потребности научного объяснения. "

" Tahdon vapaus, filosofinen kategoria, joka merkitsee filosofis-eettistä ongelmaa, onko ihminen teoissaan itsemääräytynyt (itseohjautunut, itsensä määräämä) vai determinoitu(nut), eli kysymystä ihmisen tahdon riippuvaisuudesta (eri ilmiöistä).

Tämän kysymyksen erityinen merkitys elämälle on aiheuttanut ankaria riitoja Sokrateen ajoista alkaen, sillä sen ratkaisusta riippuu ihmisen vastuullisuuden tunnustaminen teoistaan.

Jos jokainen teko on ankarasti ennaltamäärätty eikä voi olla mikää muu kuin mikä on, niin sitä eisaa panna tejän syyksi eikä lukea hänen ansiokseen.
Mutta toisaalta käsitys tahdosta teon "perimmäisenä syynä", johon mikään aikeisempi ei ole vaikuuttanut, edellyttää syyseuraussuhteen "katkaisua" joukolta ilmiöitä, mikä on ristiriidassa (yhteiskunnallisten ilmiöden, A.) tieteellisen selittämisen välttämättömän tarpeen kanssa. "

" В соответствии с двумя сторонами этой антиномии в истолковании С. в. выявились главным образом две философские позиции: детерминизм, отстаивающий причинную обусловленность воли, и индетерминизм, отвергающий причинную зависимость воли. Сообразно факторам (физическим, психическим и др.), признаваемым причиной волевых актов, среди философских детерминистических концепций принято различать механический детерминизм (Б. Спиноза, Т. Гоббс) и менее строгий, детерминизм психический, или психологический (Т. Липпс).
Примером наиболее последовательного индетерминизма могут служить учения И. Фихте и М. Ф. Мен де Бирана. "

" Suhteessa tämän tahdonvapauden tulkintojen kahteen antinomiaan on esiintynyt pääasiassa kaksi filosofista positiota: ("psykologinen", A.) determinismi, joka pitäytyy tahdon syysuhdemäärytyneisyyteen (mikä ei vielä paljon selitä, koska syitä voidaan olettaa mitä moninaisemman tasoisia "(joukkona "ajattelevista" alkeihiukkasista" "peilisoluihin" ja calvinistiseen "jumalantahtoon"), ja indeterminismiin joka kiistää tahdon (luonnontieteellisen) syysuhdemääräytyneisyyden. Deterministien tahtotoimintojen "syyksi" tunnustamien tekijöiden (fyysisten, psyykkisten jne.) mukaan on tapana erottaa heidän joukossaan mekanistinen (Baruch Spinoza, Thomas Hobbes) ja vähemmän jyrkkä psyykkinen tai psykologinen determinismi (Theodore Lipps).
Esimerkkeinä eniten vaikuttaneista indeterministeistä mainittakoon J. Fichte ja M.F. Maine de Biran. "

" Однако в истории философии более распространены смешанные, эклектические доктрины С. в., сочетающие противоположные позиции. Таков дуализм И. Канта. Как разумное существо, принадлежащее интеллигибельному (умопостигаемому) миру, человек, по мысли Канта, обладает С. в. Но в эмпирическом мире, где господствует естественная необходимость, он несвободен в своём выборе, а воля его причинно обусловлена. Следы подобной непоследовательности носит и концепция Ф. Шеллинга: с одной стороны, он определяет свободу как внутреннюю необходимость, с другой стороны — признаёт самополагающий характер первоначального акта выбора. Г. Гегель, провозглашая С. в., по существу наделяет ею не человека, а «мировой дух», воплощающий «чистое» понятие С. в. "

" Mutta filosofian historiassa ovat levinneimpiä tahdonvapauden sekoitetut eklektiset doktriinit, jotka yhdistelevät loogisesti keskenään ristiriitaisia aineksia (mitä teoriamuodostuksessa ei saa milloinkaan tehdä, eikä kyseessä ole todellinen teoria, vaan aina jotakin muuta, A.). Sellaista on Immanuel Kantin dualismi. "Intelligiibeliin" (järkeilevään) maailmaan kuuluvana järkiolentona ihmisellä Kantin ajattelun mukaan on (täysin, A.) vapaa tahto. Mutta "empiirisessä maailmassa", jossa vallitsee luonnontieteellinen välttämättömyys, hän on epävapaa valinnassaan, ja hänen tahtonsa on luonnontietieteellisesti määräytynyt. Vastavanlaista epäjohdonmukaisuutta kantaa Schellingin käsitys: toisaalta hän määrittelee '(tahdon)vapauden' "sisäiseksi välttämättömyydeksi", ja toisaalta tunnustaa valinta-aktin itsensä luovan aidon alkuperäluonteen ("alkuvalinnan" siihen sisältyvänä aidosti uutena, emergenttinä, ilmiönä).

Vapaata tahtoa julistava Hegel ei pidä sitä olemukseltaan fyysisen ihmisyksilön ominaisuutena ollenkaan vaan "maailmanhengen" ominaisuutena, joka ilmenee (olennoituu, ruummillistuu, obektivoituu) 'vapaan tahdon' "puhtassa" konseptiossa.. (Ajatus ei ole ollenkaan niin "tyhmä" kuin miötä se äkkiseltään saattaa joillekuille kuulosta, jos "henkeä" ei käsitetäkään missään määrin mystisesti, vain symbolirakenteina objektivoituna tajuntana, kielenä, tieteenä taiteena, yhteiskunnassa! Sosiobilogistinen "fysikalistinen" "näkökanta" on sata kertaa tyhmempi! A.)




Käännetään nyt tämä loppukin, kun vastausaika loppui kesken. Tässä on mielenkiintoist asiaa.

" В буржуазной философии конца 19—20 вв. среди тенденций в истолковании С. в. преобладает волюнтаристский и персоналистический индетерминизм, а также распространена позитивистская установка обходить эту проблему. У А. Бергсона, например, обе эти тенденции переплетаются. Отстаивая С. в., он ссылается на органическую цельность душевных состояний, не поддающихся разложению на отдельные элементы и, согласно Бергсону, причинно не обусловленных. В. Виндельбанд рассматривает волевые акты в одних случаях как причинно обусловленные, в других — как свободные. Проблема С. в. стоит в центре внимания атеистического экзистенциализма (Ж. П. Сартр, М. Хайдеггер), который усматривает в человеке носителя абсолютной свободы, противостоящего внешнему миру, сводя по существу С. в. к своеволию. "

" " 1800-luvun lopun ja 1900-luvun porvarillisessa tahdonvapauden tulkinnan tendensseissä hallitsee voluntaristinen ja personalistinen indeterminismi, mutta laajalle on levinnyt myös positivitinen asenne kiertää tämä ongelma. Esimerkiksi A. Bergsonilla nämä molemmat kannat limittyvät. Jäättääkseen tahdonvapauden kysymyksen käsittelemättä hän vetoaa henkisten tilojen orgaaniseen kokonaisuuteen, jota ei voisi jakaa erillisiin elementteihin ja jotka eivät Bergsonin mukaan ole syysuhdemääräytyneitä. W.Windelband tarkastelee tahtotoimintoja eräissä tapauksissa syyseurannaisina mutta toisissa vapaina.

Tahdonavapauden ongelma on ateististen eksistentialistien (Sartre, Heidegger) huomion keskipisteessä, joka oppi tarkastelee ihmistä absoluuttisen vapauden kantajana, joka on "ulkomaailmaa vastassa", sisällyttäen ihmisolemukseen (huom! EI "ihmislontoon", joka on olemuksellisesti 'tahdon' VASTAINEN pseudokäsite!) vapaan tahdon. "

(Tässä on mielenkiintoista, että NL:n/Venäjän Tiedeakatemia (jonka puheenjohtaja oli automaattisesti myös Sovejetskaja entsiklopedijan vastuullinen päätoimittaja) pitää kirjallisuuden nobelisti Sartrea, erittäin äkkiväärää äärivasemmistolaista, "hyvänä PORVARILLISENA filosofina".

Tähän on aivan ensimmäiseksi todettava, että on suunnaton kunnia varsinkin ei-dialektismaterialistiselle filosofille tulla ylipäätään SE:ssä luokitelluksi TIETEEN edustajaksi, vaikka sitten ("vain") porvarillisenkin tieteen (sillä todellisuudessa ei ole olemassa erikeen "proletaarista" ja "porvarillista tiedettä, koska tiede on yhden ja saman materiaalisen todellisuuden heijastusta; on vain porvarillista ja sosialistista IDEOLOGIAA!)

Helppoa ei ollut päästä Entsyklopedijaan valtavirtauksekaan edustajan, koska heitä oli paljon, huomattavia julkaisijoita kuten Serafim Meljuhin ja Evald Iljenkov jäi ulkopuolelle. Suomalaisista kynnyksen ylittivat O.W.Kuusinen ensimmäisen marximin kokonaisesityksen toimittajana, J. W. Snellman hegelistisenä kansallisuusaatteen filosofina ja valtiollisena toimijana ja Jaakko Hintikka tärkeän 'mahdollisuuden ja todellisuuden' kategoriaparin tutkijana. Ei ole Viipurissa syntynyttä ja suomalsieksi tunnustautunutta, vuosina 1923 - 1963 Kaunasin ja Vilnan ylipoistojen filosofianprofessorina toiminutta Vasili (Wilhelm) Sesemanniakaan, vaikka liiettualsiet pitävät häöntä maan tärkeimpänä filosofina. http://filosofia.fi/taxonomy/term/761

Eino Kaila, Goreg-Henrik von Wright ja Ilkaa Niiniluoto esimerkiksi olivat "nobodyja" ja ovat sitä yhä Venäjän filosofiassa., ja myös pysyvät sellaisina. Taiteilijalle vastaava kunnia oli päästä Entsiklopedijaan taitelijanimellä, joita neuvostoliittolaisia olikaksi, sosialistisen realismin tyylisuunnan perustja Aleksei Peṥkov (kirjailija "Maksim Gorki") ja Mihail Rumjantsev (kääpiöklovni "Karandaṥ").

Sartrea ei pidetä tieteen eikä politiikan filosofina, vaan moraali- ja uskonnonfilosofina näiden ateistisesta ei-sosiobiologistisesta leiristä. Hänen yhteiskuntafilosofiansa oli "atomistien" "yksilöiden tekojen summa", mikä aiheutti kauhean moraalisen vastuun jokaisesta teosta, koska jokainen teko "muodosti yhteiskuntaa".

Dialektista materialistia taas ei kuollakseen häiritse, vaikka tekisi jonkin virheenkin, jonka muut sitten vahingosta viisastuneina välttävät ja korjaavat varsinkin omassa toiminnassaan...

Samalla tästä selviää, että sartrelaisella ranskalaisella ja perstainilaisvaikutteisella saksalaisella "uusvasemmistolla" EI OLLUT EIKÄ OLE OPPEINA MITÄÄN TEKEMISTÄ KESKENÄÄN, vaan ne "tarkistivat" vasemmistoalista eli marxilaista ulkoista determinsmiä TÄYSIN ERI SUUNTAAN: perstainilaiset vaihtavat sen "sisäiseen geneettisen determinismin", kun taas Sartre ei hyväksynyt ULKOISTAKAAN determinismiä, vaan kaikki oli yhteiskunnassa joko "sovittua" tai "toisten mallista matkittua", aivan kuten eräät porvarillisetkin liberaalit virtaukset (kuten Locke ja Holbach) katsovat. Moraali oin todellinen ilmiö yhteiskunnassa, eikä se ole tiettä, eikä myöskään politiikkaa (vaikka silläonkin esimerkiksiluokkaluonne).

" В теистических религиозных учениях проблема С. в. ставится в плане самоопределения человека по отношению к богу, причём само понятие С. в., без которого невозможна религиозная этика, сталкивается с понятием «благодати» и непреложного божественного предопределения. Попытки разрешить возникающие здесь противоречия порождали различные, часто противоположные течения религиозной философии [например, томизм и молинизм в католицизме, кальвинизм и арминианство (см. Арминиане и гомаристы.) в протестантизме].

Крайние религиозно-детерминистские варианты учений о предопределении, ставящие человеческую личность в абсолютную зависимость от сверхъестественной силы, божественной воли, составляют совместно с натуралистическим детерминизмом и с языческой верой в судьбу основной набор концепций фатализма. "

"Teistisillä uskonnollisilla oppineilla vapaan tahdon ongelma asettuu kuvioon "ihmisen itsemääräytyneisyys suhteessa jumalaan", josta syystä itse vapaan tahdon käsite, JOTA ILMAN USKONNOLLINEN ETIIKKA EI OLE MAHDOLLISTA (eikä USKONNOLLINEN MORAALIKAAN, A.), törmää "autuuden" ja arvaamattoman jumalallisen ennaltasäätämisen (predestinaation) kanssa. Yritykset ratkaista tästä nousevat ristiriidat johtivat erilaisiin usein vastakkaisiin uskonnollisen filosofian virtauksiin (esimerkiksi tomismiin ja molinismiin katolisuuden piirissä, kalvinismiin ja arminismiin protestantismissa).

Äärimmäisiä uskonnollis-deterministisiä predestinaatio-oppeja, jotka asettavat ihmispersoonallisuuden absoluuttisen riippuvaiseksi yliluonnollista voimista, jumalantahdosta, rinnastetaan naturalistisen determinismin ja pakanauskontojen kanssa fatalismin peruskäsitevalikoimassa "kohtalossa". "

" В марксистской философии основой для оценки проблемы С. в. является диалектика свободы и необходимости. См. Свобода. "

" Marxilaisessa filosofiassa tahdonvapauden ongelman tarkateluperustana on vapauden ja välttämättömyyden dialektiika, Kts. Vapaus. "

Nyt mun on hiukan tarkennettava itseään maailman parasta tiedesanakirjaa sikäli, ettätuosta voi saada käsityksen, että vapaus ja välttämättömyys olisivat KESKINÄINEN DIALEKTINEN VASTAKOHTAPARI: ei toista ilman toista.

Näinhän ei ole asin laita (eikä siinä toki siten suoraan sanotakaan), vaan 'vaälttämättömän' dialektine vastakohta on 'satunnainen'. 'Vapaus(aste)' on kyllä kaikissa tieteissä esiintyvä dialektiikan käsite, mutta se ei ole itsenäinen sellainen, eikä sillä ole selvää omaa dialektista vastakohtaa, vaan se tarkoittaa 'mahdollista liikettä', jotka määreet ovat itsenäisiä dialektisten vastakohtaperien puoilikkaita.

Fysiikka ei kerro "vapaasta tahdosta" yhtään mitään, ei i:tä eikä a:ta, ja kaikkien viimeksi alkeishiukkasfysiikka!

Räsänen on päästänyt kovin kovin matalataajuisen aivopierun "korkeaan sivistykseensä ja tieteelliseen työpaikkaansa" nähden...

Räsänen on myös siirtynyt julistuksessaan LOOGISESTA PÄÄTTELYSTÄ ANALOGIAPÄÄTTELYYN, eli karkesti ottaen TIETEESTÄ "TAITEESEEN"!

Kenen leipää syöt...

psykologia-aivot-ja-aistit-f12/sattuma-ja-ihminen-t43531-48.html

Ökkömönkiäinen

Niin, voin näennäisesti ajatella, että voisin ajatella miten haluan. Kuitenkin päädyn aina ajattelemaan ja toimimaan yhdellä tavalla aikaulottuvuudessa. Kaikki valinta on vain näennäistä ja subjektiivista kokemuksellisuutta.




Ei ole. Asia on tasan päin vastoin: ET VOI AJATELLA OLLENKAAN ETKÄ AINAKAAN PÄÄTELLÄ MITÄÄN, ELLET TEE KOKO AJAN VALINTOJA!

Muodollinen logiikka jakaa kaikki väitelauseet kahteen ryhmään: TOSIIN JA EPÄTOSIIN, joskaan konkreettisen lauseen kuuluvuutta jompaan kumpaan ryhmään EI AINA TIEDETÄ.

Päätellessäsi jousut kuitekin AINA vähintäänkin OLETTAMAAN, VALITSEMAAN, KULLEKIN LAUSEELLE TOTUUSARVON KAHDESTA MAHDOLLISESTA! Muuten päättelystä ei tule mitään!

Jos sitten jonkin lauseen totuusarvo on kuitenkin tullut valituksi väärin, erityisesti jos objektiivisesti epätotta lausetta on kuitenkin päättelyssä käsitelty totena, on päättely omiaan paljastamaan tämän virheen, kun se saattaa ko. olettamuksen loogiseen yhteyteen aikaisemman tiedon kanssa. Tämä "epätotuuskriteeri" on kuitenkin SEKUNDARINEN,koska se on subjektiivinen, ja totuus taas on määritelmällisesti objektiivista.

Lauseen totuutta ei kuitenkaan RATKAISE tuo yhteys vanhaan tietoon, vaan sen ratkaisee vartaaminen lauseen kuvaamaan objektiivisen todellisuuden kohteeseen, kuten esimerkiksi tieteellinen koe.

Kun sitten olet pitkään päättelyketjun seurauksena tullut johonkin uuteen tiedolliseen JOHTOPÄÄTÖKSEEN, joudut TAAS TEKEMÄÄN VALINNAN, uskotko tämän johtopäätöksen todeksi vai et, ja korvaatko sillä nuo askelet, joilla siihen olet päätynyt.

Et voi painaa tehokkaasti muistiisi tietoa, johon et usko, jota siis ET OLE "PÄÄTTÄNYT", "VALINNUT" TODEKSI mielessäsi, eikä sellainen varauksellinen tietoaines myöskään toimi ajattelussasi samalla tavalla kuin sellainen aines, jonka totuudellisuudesta OLET VARMA (on se sitten todella objektiivisesti totta tai ei).

Jos "valitsen", etten vaivaudu, on sekin vain loogisen ketjun tulosta, joka taas kerran vain tuntuu valinnalta, mutta jonka loogiset ja luonnontieteelliset syy-seuraussuhteet voitaisiin jäljittää ajassa taaksepäin.



Logiikka EI OLE "LUONNONTIEDE" EIVÄTKÄ (MUODOLLIS)LOOGISET SYYSEURAUSSUHTEET OLE "LUONNONTIETEELLISIÄ"

Muodollisloogiset ristiriidat esimerkiksi eivät ole (ainakaan ensisijaisesti) RISTIRIITOJA KUVATUSSA KOHTEESSA, vaan ne ovat RISTIRIITOJA KIELELLISESSÄ JÄRJESTELMÄSSÄ, JOSSA KOHDE ON KUVATTU.

Ensimmäisen kappaleesi loppu on konstruktivismia, joka on humanismin perinteinen suojakuori merkityksetöntä ja valinnatonta maailmaa vastaan.



Valinnat tapahtuvat aina YHTEISKUNNASSA, eivät luonnossa!

"Valintojen kiistäminen" on "YHTEISKUNNAN KIISTÄMISTÄ"! "

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ovolo
Seuraa 
Viestejä7667

Arkkiksesta on tainnut tulla spämmirobotti, joka sivukaupalla saarnaa ja yksinpuhelee kommunistista maailmankatsomustaan.

Mitä, jos jättäisit kirjoituksesi pöytälaatikkoasteelle, jookosta?

ovolo
Arkkiksesta on tainnut tulla spämmirobotti, joka sivukaupalla saarnaa ja yksinpuhelee kommunistista maailmankatsomustaan.



Kapitalismilla ei ole milliäkään enempää varaa nojautua sekoteorioihin kuin jo tähän mennessä on tapahtunut, tai muutakin rytisee kuin valuuttajärjestelmät.

Mitä, jos jättäisit kirjoituksesi pöytälaatikkoasteelle, jookosta?



Ehei!!!

Jorma
Seuraa 
Viestejä2351
Hannu Tanskanen
Herrajumala ! Onko pakko ottaa mailin mittaiset lainaukset kokonaan, linkki
riittäisi? Ja jos miehen nimi on Syksy, mitä voi odottaa?

Syksyn kirjoitukset ovat lehden parasta antia. Voimme varmasti odottaa samaa jatkossakin.

Japetus
Seuraa 
Viestejä12478
Arkkis
Huonosti alkoi TIETEEN keskustelupalstan muodonmuutos: Palstatasta näyttää tehtävän kolmen blogistin saarnastuolia, jossa he suorittavat varsinaisen julistuksensa asioista, joista eivät tiedä mitään...

Lähdet liikkeelle aivan väärästä premissistä. Vapaa tahto yhtesikunnallisena ilmiönä eroaa täysin sen fysikaalisesta perustasta. Räsänen ei ole tässä väärässä. Fyysisessä mielessä vapaa tahto on subjektiivisen kokijan illuusio. On kokonaan toin asia miten tätä ilmiötä tulisi yhteiskunnaliisessa mielessä käyttää.

Määrittelysi tahdon a priori vapaasta olemuksesta ontuu sekin. Tahto subjektiivisena jännitteenä ei ole missään mielessä vapaa. Emme voi valita mitä tahdomme. Vapaa tahto taas ei käsitteenä sisällä tahtoa tuossa mielessä, vaan kysymys on aidosta valinnan mahdollisuudesta. Vapaa tahto ei siis tarkoita kirjaimellisesti, että meillä on tahto, joka on vapaa, vaan että meillä on mahdollisuus valita aidosti. Jos haluat osoittaa vapaan tahdon aktuaalisesti olemassa olevaksi - sen sijaan, että se olisi pelkkä apukäsite - esitä, miten on fyysisesti mahdollista, että voimme toimia kaiken kausaalisuuden tuolla puolen.

Olli S. paljastaa salaisuutensa: "Mä puhun tahallani ristiin, että Japetus saisi oikeita aiheita syyttää mua."
Sääpeikolla leikkaa: "No ihmisen vaikutus ei ole alle 50% ja ei ole alle 50%... eiköhän se olisi silloin 50-50 suurimman osan mukaan papereista... näin nopeasti pääteltynä"
Keijona ymmärtää naisia: "Onkohan sellaista munasolua edes olemassa ? Onko joku nähnyt sellaisen?"

Japetus
Arkkis
Huonosti alkoi TIETEEN keskustelupalstan muodonmuutos: Palstatasta näyttää tehtävän kolmen blogistin saarnastuolia, jossa he suorittavat varsinaisen julistuksensa asioista, joista eivät tiedä mitään...



Lähdet liikkeelle aivan väärästä premissistä.



Lähden tieteellisestä käsiteanalyysistä.

Vapaa tahto yhtesikunnallisena ilmiönä eroaa täysin sen fysikaalisesta perustasta.



Tahdon fysikaalinen perusta ei poikkea millään tavalla ihmisen EHDOLLISTUMISMEKANISMIN fysikaalisesta perustasta yleensä. Tahto on sen ja vain sen piirissä esiintyvä ilmiö, ja lisäksi vain ihmisyhteiskunnan oloissa. Tämä ei siis koske vain "vapaata tahtoa", vaan TAHTOA YLIPÄÄTÄÄN.

Ehdollistumismekanismilla taas on välitön luonnontieteellinen perusta biologinen. Siitä on saanut kunnollisia uusia tuloksia maailman johtava neurofysiologi, myös Barrack Obaman neuvonantaja(na toimivasta) sikäläisestä Kennedyn klaanin tutkimulaistoksesta NIH:sta.

Jotta pääsisi "tahdon kvanttiperustan" jäljille, PITÄISI SUORASTAAN PERKELEEN TARKASTI TUNTEA TUO PAVLOVIN-FIELDSIN MEKANISMI, että voisi edes kuvitella oikeasta suunnasta osaavansa etsiäkään.

Ja kuten sanottu: MITÄÄN EI VÄLTTÄMÄTTÄ KVANTTITASOLTA LÖYDY OLLENKAAN.

Kuitenkin: Pavlovin-Fieldsin mekanismi ei tuota tahtoa MUUALLA KUIN YHTEISKUNNASSA (ja se "yhteiskunnan kvantittaminen" se vasta pirua olisikin se...)

Toisaalta kyllä aivot, jotka "käyttävät tahtoa", ovat fyysisestikin suuresti erilaiset, aivan eri tavalla myelinisoituneet ja muutenkin rakentuneet neuronien ns. Levi-Montalcinin (102 v. istuva Italian kansanedustaja) valintaperiaatteella toisin rakentuneet, kuin sellaiset GEENEILTÄÄN SAMANLAISET, joihin tahtoa ei ole "ulkoa tuotu" kielen mukana. (Sitä ei tietekään "siirretä" eikä "peilata" SELLAISENAAN ja vaan se emergoituu muista konkreettisista matkituista ja muista sosiaalisesti omaksutuista taidoista!)

Kyseessä on siis OPITTU TAITO, ja edelleen voidaan LISÄÄ OPPIMALLA vapauttaa tahtoa myös sosiaalisesti entistä enemmän. Tällöin on kuitenkin muistettava, että pelkkään tahdon ylipäänsä olemassaoloon sisältyy ehdottomasti "luonnontieteellinen (lähinnä informaatioteoreettinen) vapauaste eli VALINTA KOHDEN VAIHTOEHDON VÄLILLÄ, jota eläimillä ei psyykkisesti ole, joka mm. edellyttää mahdollisuutta pitää yhtä aikaa päässään kahta erilaista toimintamallia sekoittamatta niitä toisiinsa (jota sitäkään mahdollisuutta eläimillä ei ole, eikä vapautta palauttaa malleja mieleen YMPÄRISTÖSTÄ RIIPPUMATTA).

Räsänen ei ole tässä väärässä.



Räsänen EI sano, että "tahtoa ei ole kvanttifysiikassa".

Hän sanoo, että "tahtoa EI OLE MISSÄÄN, EI MYÖSKÄÄN YHTEISKUNNASSA", "koska sitä ei ole kvanttifysiikassa"!

Aivan yhtä "hyvällä syyllä" hän voisi väittää, että "kvanttifysiikassa ei ole "VITALISMIA", JOTEN ELÄMÄÄ EI OLE OLEMASSA!"

Vai osaatko sanoa, missä tuossa "periaate" jotenkin poikkeaisi noiden kahden "premiisin ja johtopäätöksen" välillä!?

Fyysisessä mielessä vapaa tahto on subjektiivisen kokijan illuusio.



EI SE OLE MIKÄÄN ILLUUSIO!!!

SE MUUTTAA KÄYTTÄYTYMISEN TÄYDELLISESTI, JA SE MUUTTAA MYÖS AIVOT PERUSTEELLISTI, ERITYISESTI TOIMINNALLISESTI!!!

Jos olet viitsinyt lukea linkkaamani Fieldsin jutut, niin tiedät, mitä tarkoitan. (Muuten sitä et voi tietää.)

[/quote]On kokonaan toinen asia miten tätä ilmiötä tulisi yhteiskunnaliisessa mielessä käyttää. [/quote]


SITÄ EI OLE OLEMASSA MUUALLA KUIN YHTEISKUNNALLISESSA KÄYTÖSSÄ!

(Sen heijastumia on kyllä niin "alaspäin" aivojen rakenteeseen kuin yhteiskunnan luomaan "tekniseenkin todellisuuteen", ns. alemmille tai vain "muille" emergenssitasoille!)

MUTTA YHTEISKUNNASSA SE ON YHTÄ JYRISEVÄN TODELLINEN JA MAAILMAA MUUTTAVA ILMIÖ KUIN RAUTAKANKI, SÄHKÖMOOTTORI/-VOIMALAITOS TAI VAIKKAPA ATOMIPOMMI!

Määrittelysi tahdon a priori vapaasta olemuksesta ontuu sekin.



Määrittelyni siitä, että KUKIN TAHTOTOIMINTO SISÄLTÄÄ MÄÄRITELMÄLLISESTI VALINNAN KAHDEN VASTKKAISEN VAIHTOEHON VÖLITÄ (esim. "rupeisko töihin vai panisko maata?"), YHDEN BITIN INFORMAATIOTA, jos niin mielummin sanotaan, ja oli se valinta iso tai pieni, ei onnu eikä heilu milliäkään.

Vai MITÄ oikein luulet sen 'tahdon' olevan?

Tahto subjektiivisena jännitteenä ei ole missään mielessä vapaa.



Paapati. Tuo lallattelupuoli "vapaasta tahdosta", jossa (pseudo)käsitemäärtyksessä 'vapaa' esiintyy kahdessa eri merkityksessä, on tältä erää loppun käsitelty. Sitä en rupea NYT toistamaan.

Käsitellään ilmiötä TAHTO YLIPÄÄTÄÄN, onko sellaista olemassa erotukseksi eläinkunnasta (joka vain reagoi), vai ei.

Emme voi valita mitä tahdomme.



Voimme kyllä, valitsemalla hakeutumisen tietynlaisten asioiden pariin.

Vapaa tahto taas ei käsitteenä sisällä tahtoa tuossa mielessä, vaan kysymys on aidosta valinnan mahdollisuudesta. Vapaa tahto ei siis tarkoita kirjaimellisesti, että meillä on tahto, joka on vapaa, vaan että meillä on mahdollisuus valita aidosti. Jos haluat osoittaa vapaan tahdon aktuaalisesti olemassa olevaksi - sen sijaan, että se olisi pelkkä apukäsite - esitä, miten on fyysisesti mahdollista, että voimme toimia kaiken kausaalisuuden tuolla puolen.



Jätetään lallattelu sisäisesti ristiriitaisesti määritellyllä käsittellä, JOLLA VOIDAAN TARKOITTAA TAI OLLA TARKOITTAMATTA MITÄ TAHANSA, toiseen paikkaan, kun perusasiat eivät kerran ole selvillä.

Ei tässä siis taaskaan auta kuin kääntyä jälleen kerran "Raamatun" puoleen (huoh!):

http://www.cultinfo.ru/fulltext/1/001/008/006/552.htm

" Воля, способность к выбору цели деятельности и внутренним усилиям, необходимым для её осуществления. В. — специфический акт, не сводимый к сознанию и деятельности как таковой. "

"Tahto, kyky valita päämäärä toiminnalle ja sisäisille ponnistuksille sen toteuttamiseksi.

Tahto on erityinen toiminto (akti), joka ei redusoidu tajuntaan ja toimintaan sellaisenaan. "

" Не всякое сознательное действие, даже связанное с преодолением препятствий на пути к цели, является волевым: главное в волевом акте заключается в осознании ценностной характеристики цели действия, её соответствия принципам и нормам личности. "

" Jokainen tietoinen teko ei ole tahdonalainen, vaikka siihen sisältyisi esteiden voittamista tiellä päämäärään: pääasia tahtotoiminnossa liittyy teon päämäärän arvojen tiedostamiseen, sen vastaavuuteen persoonan normien ja periaatteiden kanssa. "

" Для субъекта В. характерно не переживание «я хочу», а переживание «надо», «я должен». Осуществляя волевое действие, человек противостоит власти актуальных потребностей, импульсивных желаний. "

"Tahdon subjektille ei ole luonteenomaista "minä haluan" -elämys (-kokemus), vaan "on pakko, minun täytyy" -elämys. Tahtotoimintoa toteuttaessaan ihminen torjuu aktuaalisten tarpeiden ja impulsiivisten toiveiden vallan. "

" По своей структуре волевое поведение распадается на принятие решения и его реализацию. При несовпадении цели волевого действия и актуальной потребности принятие решения часто сопровождается тем, что в психологической литературе называют борьбой мотивов (акт выбора). "

" Rakenteeltaan tahtokäyttäytyminen jakautuu ratkaisuun (joka voidaan aina palauttaa yhteen tai useampaan valintaan kahdesta vaihtoehdosta, niiden minimi on "ratkaisun informaatioteoreettinen bittimäärä", A.) ja sen toteuttamiseen. (Minä olen yllä asian psykologisesta alkeisilmiöpuolesta puhuessani tarkoittanut vain psyykkistä ratkaisua ja senkin yhden bitin erikoistapausta, mutta ratkaisuun vaikuttavat aina sen vaatimat ponnistukset; jos tutkitaan vain täysin merkityksettömiä valintoja, tulokset eivät kuvaa todellisia tahtotoimintoja, ja voivat jopa pahimmassa tapauksessa hoitua eri mekanismillakin!) Kun tahtotoiminnon päämäärä ei käy yhteen aktuaalisten tarpeiden kanssa, ratkaisu johtaa usein sellaiseen, mitä psykologisessa kirjallisuudessa nimitetään motiivien taisteluksi (valinta-akti). "

" Принятое решение реализуется в разных психологических условиях, начиная от таких, в которых достаточно принять решение, а действие после этого осуществляется как бы само собой (например, действия человека, увидевшего тонущего ребёнка), и кончая такими, в которых реализации волевого поведения противостоит какая-либо сильная потребность, что порождает необходимость в специальных усилиях для её преодоления и осуществления намеченной цели (проявление «силы» В.). "

" Tehty ratkaisu toteutetaan erilaisten psykologisten ehtojen vallitessa, alkaen sellaisista, joissa riittää ratkaisun teko ja toiminta tämän jälkeen seuraa siinä samassa (esimerkiksi henkilön toiminta, joka näkee hukkuvan lapsen), ja päätyen sellaisiin, joissa tahtokäyttäytymistä vastustaa jokin voimakas tarve, joka aiheuttaa tarpeen erityisille voimille sen voittamiseksi ja asetetun päämäärän toteuttamiseksi (erityisen "tahdonvoiman" ilmenemiseksi). "

" Различные истолкования В. в истории философии и психологии связаны прежде всего с противоположностью детерминизма и индетерминизма: первый рассматривает В. как обусловленную извне (физическими, психологическими, социальными причинами или же божественным предопределением — в супранатуралистическом детерминизме), второй — как автономную и самополагающую силу (см. Свобода воли). "

" Erilaiset 'tahdon' tulkinnat filosofian ja psykologian historiassa liittyvät ennen kaikkea determinismin ja indeterminismin vastakkaisuuteen: ensin mainittu tarkastelee tahtoa ulkoa määrättynä (fyysisin, psyykkisin, sosiaalisin syin tai jopa jumalallisella ennaltamääräytyneisyydellä - yliluonnollisella determinimillä) , toinen taas tarkastelee tahtoa autonomisena ja itsealkuisena voimana.

" В учениях волюнтаризма В. предстаёт как изначальное и первичное основание мирового процесса и, в частности, человеческой деятельности. "

" Voluntarismin opeissa tahto esiintyy maailmanmenon ja erityisesti ihmisen toiminnan itseriittoisena ja ensisijaisena perustana. "

" Различие философских подходов к проблеме В. нашло своё отражение в психологических теориях В., которые могут быть разделены на две группы: «автогенетические» теории В., рассматривающие её как нечто специфическое, не сводимое к каким-либо другим процессам (В. Вундт, Н. Ах, И. Линдворский — Германия и др.), и «гетерогенетические» теории, определяющие В. как нечто вторичное, продукт каких-либо других психических факторов и явлений — функцию мышления или представления (интеллектуалистические теории В. — многие представители школы И. Ф. Гербарта, К. Эренфельс — Австрия, Э. Мёйман — Германия и др.), чувств (Г. Эббингауз — Германия, Э. Блейлер — Швейцария), комплекс ощущений (ассоцианизм) и т.п. "

" Erilaiset filosofiset lähestymistavat tahdon ongelmaan ilmenivät psykologisissa tahtoteorioissa, jotka voidaan jakaa kahteen ryhmään: tahdon "autogeneettiset" teoriat, jotka tarkastelevat sitä jonakin erityisenä muihin prosesseihin palautumattomana (W.Wundt, N. Ach, I. Lindvorski, Saksa ym.) ja "heterogeneettisiin" teorioihin, jotka määrittelevät tahdon joksikin toissijaiseksi, muiden psyykkisten faktoreiden ja ilmiöiden tuotteeksi, ajattelun tai mieltämisen toiminnaksi (funktioksi) (tahdon intellektualistinen teoria - monet I.F.Herbartin koulukunnan edustajat, K. Ehrenfels, Itävalta, E. Meiman, Saksa ym.) tunteiden funktioksi (H.Ebbinghaus, Saksa, E. Bleiler, Sveitsi), aistimuskompleksiksi (assotianismi) jne. "

" Советская психология, опираясь на диалектический и исторический материализм, рассматривает В. в аспекте её общественно-исторической обусловленности. "

" Neuvostopsykologia nojautuen dialektiseen ja historialliseen materialismiin tarkastelee tahtoa sen yhteiskunnallishistoriallisen ehdollisuuden näkökannalta, "

" Основным направлением изучения В. в советской психологии является изучение фило- и онтогенеза произвольных (происходящих из В.) действий и высших психических функций (произвольного восприятия, запоминания и т.д.). "

" Tahdon tutkimuksen perussuunta neuvostopsykologiassa on mielivaltaisten (valinnaisten, tahdosta seuraavien) tekojen ja korkeimpien psyykkisten (=symbolirakenteisti ehdollituneiden) toimintojen fylo- ja ontogeneesin (=lajin- ja yksilönkehityksen) tutkimus (mielivaltaisten havaintojen, muistojen jne.) "

" Произвольный характер действия, как это было показано советским учёным Л. С. Выготским, есть результат опосредования взаимоотношений человека и среды орудиями и знаковыми системами. "

" Tekojen mielivaltainen, valinnainen (vapaa) luonne, kuten neuvostotiedemies L.S.Vygotski on näyttänyt toteen, on tulosta ihmisen suhteiden ympäristöönsä välillistymisestä työkalujen ja merkissyteemien välityksellä tapahtuviksi. "

" В процессе развития психики ребёнка первоначальные непроизвольные процессы восприятия, памяти и т.д. приобретают произвольный характер, становятся саморегулируемыми. Параллельно развивается и способность к удержанию цели действия. Важную роль в изучении В. сыграли работы советского психолога Д. Н. Узнадзе и его школы по теории установки. "

" Lapsen psyyken kehityksessä alkuperäiset ei-mielivaltaiset havainto-, muisti- jne. prosessit saavat mielivaltaisen, valinnaisen luonteen, muodostuvat itsesäädellyiksi. Tämän rinnalla kehittyy myös toimintoketjujen hallintakyky. Tärkeä rooli tahdontutkimuksessa oli neuvostopsykologi D.N.Uznadzen ja hänen koulukuntansa töillä asenneteorian alalta. "

" Проблема воспитания В. имеет большое значение для педагогики, в связи с чем разрабатываются различные методики, ставящие целью тренировку способности к поддержанию усилий, необходимых для достижения цели. В. тесно связана с характером человека и играет значительную роль в процессе его формирования и перестройки. Согласно распространённой точке зрения, характер является такой же основой волевых процессов, как интеллект — основой мыслительных процессов, а темперамент — эмоциональных процессов. "

" Tahdon kasvatuksen ongelmalla on suuri merkitys pedagogiikalle, siihen yhteydessä kehitetään erilaisia metodologioita, joiden päämäärä on kehittää kykyjä tukea päämäärien saavuttamiseksi välttämättömiä ponnistuksia. Tahto on vahvasti sidoksissa ihmisen luonteeseen ja ja sillä on tärkeä rooli sen sen muodostumisessa ja uudistamisessa (perestroika...). Laajalti levinneen käsityksen mukaan luonne on vastaavanlainen tahtoprosessien perusta kuin äly ajatteluprosessien perustana, ja temperamentti emootioprosessien perustana. "

Н. Г. Алексеев, Ш. Н. Чхартишвили.

" В. и эмоции. Подобно другим видам психической деятельности, В. — процесс рефлекторный по физиологической основе и типу совершения. "

" Tahto ja emootiot (Huom! EI ole sama kuin 'tunteet' (čubstva), suhteellisen pysvät emotionaaliset asenteet KOHTEISIIN, vaan ns. "alkeisemootioita", jolla on neirokemiallinen perusta!)

Muiden psyykkisten toimintojen lajien tapaan tahto on fysiologisesti refleksiperustainen suritustyyppinen prosessi. "

" Эволюционную предпосылку волевого поведения представляет так называемый рефлекс свободы у животных — врождённая реакция, для которой адекватным стимулом служит насильственное ограничение движений. «Не будь его (рефлекса свободы. — Ред.), — писал И. П. Павлов, — всякое малейшее препятствие, которое встречало бы животное на своём пути, совершенно прерывало бы течение его жизни» (Полн. собр. соч., т. 3, кн. 1, 1951, с. 343). По данным советского учёного В. П. Протопопова и других исследователей, именно характер преграды определяет у высших животных перебор действий, из которых формируется приспособительный навык. Таким образом, В. как активность, обусловленная потребностью в преодолении встретившейся преграды, обладает известной самостоятельностью по отношению к мотиву, первично инициировавшему поведение. Избирательное торможение реакции преодоления («гипноз животных»), а также специфическое действие на эту реакцию некоторых лекарственных веществ позволяют говорить о наличии специального мозгового аппарата, реализующего рефлекс свободы в павловском его понимании. В механизмах волевого усилия человека большую роль играет система речевых сигналов (Л. С. Выготский, А. Н. Леонтьев, А. Р. Лурия). Для целенаправленного поведения человека преградой нередко становится и конкурирующая потребность. Тогда доминирование одного из мотивов будет определяться не только его соотносительной силой, но и возникновением активности, по отношению к которой субдоминантный мотив есть препятствие, «внутренняя помеха». Подобная ситуация встречается в тех случаях, когда принято говорить о волевом подавлении эмоций, точнее — обусловивших эти эмоции потребностей. Будучи тесно связана с действиями, сознанием и эмоциями человека, В. представляет собой самостоятельную форму его психической жизни. В то время как эмоции обеспечивают мобилизацию энергетических ресурсов и переход к тем формам реагирования, которые ориентируются на широкий круг предположительно значимых сигналов (эмоциональные доминанты), В. препятствует чрезмерной генерализации эмоционального возбуждения и способствует удержанию первоначально избранного направления. В свою очередь, волевое поведение может явиться источником положительных эмоций до того, как будет достигнута конечная цель, за счёт удовлетворения самой потребности в преодолении препятствий. Вот почему наиболее продуктивным для деятельности человека оказывается сочетание сильной В. с оптимальным уровнем эмоционального напряжения.

П. В. Симонов. "

Japetus
Seuraa 
Viestejä12478
Arkkis
Jos olet viitsinyt lukea linkkaamani Fieldsin jutut, niin tiedät, mitä tarkoitan. (Muuten sitä et voi tietää.)

Et ole laittanut tähän mitään mitään Fieldsin juttuja. Linkintä tai siteeraa ne kohdat tai artikkelit, joissa tuota tahdon neurobiologista perustaa selvitetään, niin päästään eteenpäin. Fyysinen perusta tässä on kuitenkin ainoa olennainen. Jos vapaa tahto on fyysinen mahdottomuus, on se yhteiskunnallisestikin todellinen ainoastaan pseudokäsitteenä. En voi missään yhteudessä toteuttaa toimintoa, jota minulla ei ole. Pavlovilaiseen eli klassiseen ehdollistumiseen tahto ei voi perustua, koska tämä refleksi on aina välitön ja tietoisuudesta riippumaton.

Arkkis
Määrittelyni siitä, että KUKIN TAHTOTOIMINTO SISÄLTÄÄ MÄÄRITELMÄLLISESTI VALINNAN KAHDEN VASTKKAISEN VAIHTOEHON VÖLITÄ (esim. "rupeisko töihin vai panisko maata?"), YHDEN BITIN INFORMAATIOTA, jos niin mielummin sanotaan, ja oli se valinta iso tai pieni, ei onnu eikä heilu milliäkään.

Vai MITÄ oikein luulet sen 'tahdon' olevan?


Tahto ei sisällä valintaa, vaikka vaikuttaakin siihen. Tahto on sen subjektin sisäinen jännitystila eikä se sellaisenaan ole vapaa. Siksi kysymys vapaan valinnan mahdollisuudesta on kontroversiaalinen. Jos olemme vain tahtomme ohjalitavissa, emme ole vapaita ja jos olemme vapaita, meillä on oltava jokin tahdon ylittävä taso, jolla valinta tehdään riippumattomasti. Jälkimmäinen vaihtoehto on huomattavasti edellistä hankalmpi hyväksyä.

Olli S. paljastaa salaisuutensa: "Mä puhun tahallani ristiin, että Japetus saisi oikeita aiheita syyttää mua."
Sääpeikolla leikkaa: "No ihmisen vaikutus ei ole alle 50% ja ei ole alle 50%... eiköhän se olisi silloin 50-50 suurimman osan mukaan papereista... näin nopeasti pääteltynä"
Keijona ymmärtää naisia: "Onkohan sellaista munasolua edes olemassa ? Onko joku nähnyt sellaisen?"

Jorma
Seuraa 
Viestejä2351
Arkkis
Huonosti alkoi TIETEEN keskustelupalstan muodonmuutos: Palstatasta näyttää tehtävän kolmen blogistin saarnastuolia, jossa he suorittavat varsinaisen julistuksensa asioista, joista eivät tiedä mitään.

Pohjat veti Syksy Räsänen "'vapaan tahdon' suhteellisuusteoria-analogiassan viimeisimmässä kirjoituksessaan.


Mitä tekemistä keskustelupalstan muodonmuutoksella on Räsäsen blogissaan esittämien asioiden kanssa? Ei yhtään mitään.
En ole huomannut muidenkaan blogistien saarnaavan täällä.

Japetus
Seuraa 
Viestejä12478
Jorma
Arkkis
Huonosti alkoi TIETEEN keskustelupalstan muodonmuutos: Palstatasta näyttää tehtävän kolmen blogistin saarnastuolia, jossa he suorittavat varsinaisen julistuksensa asioista, joista eivät tiedä mitään.

Pohjat veti Syksy Räsänen "'vapaan tahdon' suhteellisuusteoria-analogiassan viimeisimmässä kirjoituksessaan.


Mitä tekemistä keskustelupalstan muodonmuutoksella on Räsäsen blogissaan esittämien asioiden kanssa? Ei yhtään mitään.
En ole huomannut muidenkaan blogistien saarnaavan täällä.

Eivät he saarnaakaan eikä olisi tullut kenenkään muun kuin saarnavan itsensä mieleen julistaa tällaista. Kummallista, että ei voi ottaa asioita asioina ilman kirjoituksen leimaamista saarnaksi ja koko palstan olkinukkemaista vertaamista kirkolliseen hierarkiaan.

Olli S. paljastaa salaisuutensa: "Mä puhun tahallani ristiin, että Japetus saisi oikeita aiheita syyttää mua."
Sääpeikolla leikkaa: "No ihmisen vaikutus ei ole alle 50% ja ei ole alle 50%... eiköhän se olisi silloin 50-50 suurimman osan mukaan papereista... näin nopeasti pääteltynä"
Keijona ymmärtää naisia: "Onkohan sellaista munasolua edes olemassa ? Onko joku nähnyt sellaisen?"

Japetus
Arkkis
Jos olet viitsinyt lukea linkkaamani Fieldsin jutut, niin tiedät, mitä tarkoitan. (Muuten sitä et voi tietää.)



Et ole laittanut tähän mitään mitään Fieldsin juttuja. Linkintä tai siteeraa ne kohdat tai artikkelit, joissa tuota tahdon neurobiologista perustaa selvitetään, niin päästään eteenpäin.



"Tahdon neurobiologia" on aivan sama kuin muukin EHDOLLISTUMISMEKANISMIN neurobiologia. Eli se on sitä "fieldsiä" aivokuorella.

post1334380.html?hilit=Fields#p1334380

Fyysinen perusta tässä on kuitenkin ainoa olennainen. Jos vapaa tahto on fyysinen mahdottomuus, on se yhteiskunnallisestikin todellinen ainoastaan pseudokäsitteenä.



Jos "vapaa tahto" onkin pseudokäsite (koska se sisältää piilotetusti 'vapauden', apausasteen' kahdessa eri ja eri tason merkityksessä, niin "tahto" ei ole pseudokäsite, VAIKKA SITÄ EI OLEKAAN LUONNOSSA ILMAN YHTEISKUNTAA, ei fysiikassa, eikä biologiassa! Sitä ei ole myöskään geneettisellä ihmisyksilöllä, ellei hän ole kasvanut yhteiskunnalla, niin sanotulla susilapsella.

Tahto on ehdottoman todellinen kuitenkin yhteiskunnassa, ja myös yhteiskunnan olemassaolon edellytys samalla. Eikä se ole suikaan ainoa tuollainen todellinen ilmiö yhteiskunnassa.

En voi missään yhteudessä toteuttaa toimintoa, jota minulla ei ole.



Sulla on se, jos olet elänyt yhteiskunnassa, ja oppinut siinä puhumaan ja ajattelemaan.

Ilman näitä oppeja ei sitten kyllä ole tahtoakaan, vaan olet "apina".

Pavlovilaiseen eli klassiseen ehdollistumiseen tahto ei voi perustua, koska tämä refleksi on aina välitön ja tietoisuudesta riippumaton.



Symboliset systeemit perustuvatkin aina Pavlovin instrumentaalisille (eli Skinnerin operandisille) ehdollisille reflekseille.

Kyllä klassinen ehdollinenkin refleksi voi olla myös ainakin huomattavan tietoinen (esimerkiksi jos jokin aine yrjöttää pelkästään ajateltuna mielikuvanakin), ja inrtrumentaalinen taas voi hyvin harjoittelemalla automatisoitumalla olla sekin jotakuinkin tiedostamaton.

Arkkis
Määrittelyni siitä, että KUKIN TAHTOTOIMINTO SISÄLTÄÄ MÄÄRITELMÄLLISESTI VALINNAN KAHDEN VASTAKKAISEN VAIHTOEHON VÖLITÄ (esim. "rupeisko töihin vai panisko maata?"), YHDEN BITIN INFORMAATIOTA, jos niin mielummin sanotaan, ja oli se valinta iso tai pieni, ei onnu eikä heilu milliäkään.

Vai MITÄ oikein luulet sen 'tahdon' olevan?




Tahto ei sisällä valintaa, vaikka vaikuttaakin siihen.



Kyllä se sisältää.

Tahto ei muodostu muutoin kuin käytössä, eikä se voi ilmetä muussa kuin valinnassa.

Tämä ei suinkaan tarkoita, että "tahtoa ei ole", yhteikunnassa.

Ei esimerkiksi 'internettiäkään' ole pelkässä fysikaalisessa tai biologisessa luonnossa!

Tahto on sen subjektin sisäinen jännitystila eikä se sellaisenaan ole vapaa.



Älä vaan sekoita suomen kielessä sanaan "halu" joka on sellinen jännite. Ne ovat täysin erilaisia, osin vastakkaisia imiöitä.

Siksi kysymys vapaan valinnan mahdollisuudesta on kontroversiaalinen.



No ainakin "vapaan tahon".

Mutta pelkkä 'valinta' ei ole ristiriitainen sisäisesti ritiriitainen, vaikka siinäkin on ainakin kasio vaitoehtoa määritlmällisesti..

Jos olemme vain tahtomme ohjailtavissa, emme ole vapaita ja jos olemme vapaita, meillä on oltava jokin tahdon ylittävä taso, jolla valinta tehdään riippumattomasti. Jälkimmäinen vaihtoehto on huomattavasti edellistä hankalmpi hyväksyä.



Tuo oli nyt justiin itä sisäisti ristiriitaisella käsitteellä lallattelua, josta päästään mitään menettämättä eroon käyttämällä vain termiä "tahto".

Tahdon vapauttakin, esimerkiksi sen rajoja, voidaan pohtia, mutta ei "täysin vappata tahtoa".

Pistän tähän nyt tuon loppuosan SE:n käännöksestä, joka käsittelee tahdon suhdetta aivokoneitotekijöihin ja sen syntytaustaa:

" В. и эмоции. Подобно другим видам психической деятельности, В. — процесс рефлекторный по физиологической основе и типу совершения. "

" Tahto ja emootiot (Huom! EI ole sama kuin 'tunteet' (čuvstva), suhteellisen pysyvät emotionaaliset asenteet KOHTEISIIN, vaan ns. "alkeisemootioita", jolla on neurokemiallinen perusta!)

Muiden psyykkisten toimintojen lajien tapaan tahto on fysiologisesti refleksiperustainen suoritustyyppinen prosessi. "

" Эволюционную предпосылку волевого поведения представляет так называемый рефлекс свободы у животных — врождённая реакция, для которой адекватным стимулом служит насильственное ограничение движений. «Не будь его (рефлекса свободы. — Ред.), — писал И. П. Павлов, — всякое малейшее препятствие, которое встречало бы животное на своём пути, совершенно прерывало бы течение его жизни» (Полн. собр. соч., т. 3, кн. 1, 1951, с. 343). "

" Tahtokäyttäytymisen edellytyksenä evoluutiossa on eläimillä esiintyvä ns. "vapausrefleksi", synnynnäinen reaktio, jonka adekvaattina ärsykkeenä toimii liikkumisen rajoittaminen pakolla.
"Jos tällaista reflekiä ei olisi", kirjoitti I.P.Pavlov, "niin pieninkin este, jonka eläin kohtaa tiellään, katkaisisi sen toiminnan".

" По данным советского учёного В. П. Протопопова и других исследователей, именно характер преграды определяет у высших животных перебор действий, из которых формируется приспособительный навык. "

” Neuvostoliittolaisen tiedemiehen V.P.Protopopovin ja muiden tutkijoiden mukaan nimenomaan esteiden luonne määrää korkeimmilla eläimillä sellaisten tekojen valikoitumisen, joista muodostuu sopeuttava käyttäytymismalli (=ehdollinen refleksi). ”

” Таким образом, В. как активность, обусловленная потребностью в преодолении встретившейся преграды, обладает известной самостоятельностью по отношению к мотиву, первично инициировавшему поведение. ”

” Siten tahdolla toimintana, jonka on aiheuttanut tarve voittaa kohdattuja esteitä, on tunnettu itsenäisyys suhteessa käytäytymisen primääristi initioineeseen motiiviin. ”

” Избирательное торможение реакции преодоления («гипноз животных»), а также специфическое действие на эту реакцию некоторых лекарственных веществ позволяют говорить о наличии специального мозгового аппарата, реализующего рефлекс свободы в павловском его понимании. ”

” Selviytymisreaktion (vapautumisreaktion) valikoiva jarruttuminen (”eläinhypnoosi”) ja myös joidenkin lääkeaineiden erityinen vaikutus tähän reaktioon antavat aihetta puhua erityisestä aivolaitteesta joka toteuttaa vapausrefleksiä sen pavlovilaisessa merkityksessä. ”

” В механизмах волевого усилия человека большую роль играет система речевых сигналов (Л. С. Выготский, А. Н. Леонтьев, А. Р. Лурия). ”

” Ihmisen tahdonponnistuksen mekanismeissa suuri rooli on puhesignaalien systeemillä (L.S.Vygotskij, A.N.Leontjev, A.R.Lurija), ”

” Для целенаправленного поведения человека преградой нередко становится и конкурирующая потребность. Тогда доминирование одного из мотивов будет определяться не только его соотносительной силой, но и возникновением активности, по отношению к которой субдоминантный мотив есть препятствие, «внутренняя помеха». Подобная ситуация встречается в тех случаях, когда принято говорить о волевом подавлении эмоций, точнее — обусловивших эти эмоции потребностей. ”

” Ihmisen päämääräsuuntautuneelle toiminnalle muodostuu usein esteeksi myös kilpaileva tarve. Silloin yhden motiivin dominointia ei määrää vain sen suhteellinen voima, vaan myös sellaisen toiminnan ilmeneminen, johon suhteessa subdominantti motiivi on este, ”sisäinen häiriö”. Samankaltainen tilanne tavataan niissä tapauksissa, jolloin tavataan puhua emootioiden tukahduttamisesta tahdolla, tarkemmin sanoen näitä emootiota aiheuttavien tarpeiden tukahduttamisesta. ”

” Будучи тесно связана с действиями, сознанием и эмоциями человека, В. представляет собой самостоятельную форму его психической жизни. ”

” Ollen tiukasti sidoksissa ihmisen toimintaan, tajuntaan ja emootioihin, tahto on luonteeltaan hänen psyykkisen elämänsä itsenäinen muoto. ”

” В то время как эмоции обеспечивают мобилизацию энергетических ресурсов и переход к тем формам реагирования, которые ориентируются на широкий круг предположительно значимых сигналов (эмоциональные доминанты), В. препятствует чрезмерной генерализации эмоционального возбуждения и способствует удержанию первоначально избранного направления. ”

” Samalla kun emootiot takaavat energiavarojen liikkeellepanon ja siirtymisen niihin reagointimuotoihin, jotka suuntautuvat verraten merkittävien signaalien laajaan piiriin (emotionaalisiin dominantteihin), tahto estää emotionaalisten herätteiden yletöntä yleistymistä ja mahdollistaa pitäytymisen alun perin valittuun suuntaan (linjaan). ”

” В свою очередь, волевое поведение может явиться источником положительных эмоций до того, как будет достигнута конечная цель, за счёт удовлетворения самой потребности в преодолении препятствий. Вот почему наиболее продуктивным для деятельности человека оказывается сочетание сильной В. с оптимальным уровнем эмоционального напряжения.

П. В. Симонов. "

” Tahtokäyttäytyminen voi vuorostaan muodostua myönteisten (palkitsevien) emootioiden lähteeksi silloin, kun lopullinen päämäärä saavutetaan, itse tarpeen tyydytyksen ansiosta esteet voittaen. Tämän vuoksi ihmisen toiminnan tuottavuudelle osoittautuu parhaaksi voimakkaan tahdon ja optimaalisen emotionaalisen jännitystason yhdistelmä. ”

ovolo
Seuraa 
Viestejä7667

Noista kilometrejä pitkistä lainauksista. Tekeekö ne mielestäsi sinusta viisaamman ja pätevämmän tuntuisen? Mielestäni pelkät linkit riittäisi. Se olisi paljon enemmän lukijaystävällisempää. En usko, että kukaan jaksaa kahlata sinun jättipitkiä lainauksia, vaan ne jää lukematta.

ovolo
Noista kilometrejä pitkistä lainauksista. Tekeekö ne mielestäsi sinusta viisaamman ja pätevämmän tuntuisen? Mielestäni pelkät linkit riittäisi. Se olisi paljon enemmän lukijaystävällisempää. En usko, että kukaan jaksaa kahlata sinun jättipitkiä lainauksia, vaan ne jää lukematta.



Minä pistän käännöksen takia, joka on minun tekemäni, ja voi periaatteessa olla vähän pielessäkin siellä täällä, nuo alkuperäitekstit välittömästi näkyville. Siinä on nytkin pari epäilyttävää kohtaa.

Tästä aiheesta on palstalla uskomaton määrä avauksia pelkästään tunnistettavissa olevalla nimelläkin, ja sen lisäksi varmasti vaikka kuinka paljon näitä Räsäsavauksi, joss "varsinaninen asia" "vapaasta tahdosta" on piilotettu lopun sivulaueeseen...

Jos tällä asialla on ollut tarkoitus skabata uskonnollista moraalikäsitystä vastaan, joka edellyttää yleensä "vapaata tahtoa" ("hyvään" tai "pahaan") niin menetelmä on väärä, ja hyökätään mm. nimenomaanmoraalia eikä sitä uskontoa vastaan!

Japetus
Seuraa 
Viestejä12478
Arkkis
Japetus
Arkkis
Jos olet viitsinyt lukea linkkaamani Fieldsin jutut, niin tiedät, mitä tarkoitan. (Muuten sitä et voi tietää.)



Et ole laittanut tähän mitään mitään Fieldsin juttuja. Linkintä tai siteeraa ne kohdat tai artikkelit, joissa tuota tahdon neurobiologista perustaa selvitetään, niin päästään eteenpäin.



"Tahdon neurobiologia" on aivan sama kuin muukin EHDOLLISTUMISMEKANISMIN neurobiologia. Eli se on sitä "fieldsiä" aivokuorella.

post1334380.html?hilit=Fields#p1334380


Missä kohtaa Fields väittää tahdon perustuvan pelkkään pavlovilaiseen ehdollistumiseen?

Fyysinen perusta tässä on kuitenkin ainoa olennainen. Jos vapaa tahto on fyysinen mahdottomuus, on se yhteiskunnallisestikin todellinen ainoastaan pseudokäsitteenä.



Jos "vapaa tahto" onkin pseudokäsite (koska se sisältää piilotetusti 'vapauden', apausasteen' kahdessa eri ja eri tason merkityksessä, niin "tahto" ei ole pseudokäsite, VAIKKA SITÄ EI OLEKAAN LUONNOSSA ILMAN YHTEISKUNTAA, ei fysiikassa, eikä biologiassa! Sitä ei ole myöskään geneettisellä ihmisyksilöllä, ellei hän ole kasvanut yhteiskunnalla, niin sanotulla susilapsella.

Miten vapaa tahto sisältää "piilotetusti vapauden vapausasteen"?

Pavlovilaiseen eli klassiseen ehdollistumiseen tahto ei voi perustua, koska tämä refleksi on aina välitön ja tietoisuudesta riippumaton.



Symboliset systeemit perustuvatkin aina Pavlovin instrumentaalisille (eli Skinnerin operandisille) ehdollisille reflekseille.

Refleksi on aina tietoisuudesta riippumaton. Miten on mahdollista kokea tietoisesti vaikuttavansa johonkin, jos kyseessä kuitenkin on pelkkä ehdollinen refleksi? Ei ole mitenkään mahdollista ehdollistaa jokaista mielikuvaa erikseen. Jokin uusi kokemus voi esimerkiksi laukaista vanhan muiston ilman mitään operanttia tai klassista ehdollistumista. Kyseessä ei voi olla ehdollistuminen, koska kokemus on uusi. Tapaus on selitettävissä konnektionistisessa hermoverkossa tapahtuvan "leviämisen" avulla. Uden asian tunnistaminen laukaisee aktiootentiaalin myös viereisissä neuroneissa ja saa aikaan spontaanisti aktivoituvan mielikuvan.

Kyllä klassinen ehdollinenkin refleksi voi olla myös ainakin huomattavan tietoinen (esimerkiksi jos jokin aine yrjöttää pelkästään ajateltuna mielikuvanakin), ja inrtrumentaalinen taas voi hyvin harjoittelemalla automatisoitumalla olla sekin jotakuinkin tiedostamaton.

Jonkin "yrjöttävyys" ja tietoisuus siitä ovat kaksi eri asiaa. Mielikuva saattaa laukaista ehdollistuneen refleksin, mutta itse tietoisuus ei ole refleksi.

Arkkis
Määrittelyni siitä, että KUKIN TAHTOTOIMINTO SISÄLTÄÄ MÄÄRITELMÄLLISESTI VALINNAN KAHDEN VASTAKKAISEN VAIHTOEHON VÖLITÄ (esim. "rupeisko töihin vai panisko maata?"), YHDEN BITIN INFORMAATIOTA, jos niin mielummin sanotaan, ja oli se valinta iso tai pieni, ei onnu eikä heilu milliäkään.

Vai MITÄ oikein luulet sen 'tahdon' olevan?


Valinta voi tapahtua ja yleensä tapahtuukin useamman kuin kahden vaihtoehdon välillä, mutta tahto itsessään ei tee valintaa.

Tahto ei sisällä valintaa, vaikka vaikuttaakin siihen.



Kyllä se sisältää.

Tahto ei muodostu muutoin kuin käytössä, eikä se voi ilmetä muussa kuin valinnassa.

Tämä ei suinkaan tarkoita, että "tahtoa ei ole", yhteikunnassa.

Ei esimerkiksi 'internettiäkään' ole pelkässä fysikaalisessa tai biologisessa luonnossa!


Tahto voi ilmetä valinnassa, mutta ei tee sitä. Jokainen dilemma perustuu juuri kahden tai useamman tahdotun vaihtoehdon välille, joista sitten valitaan suotavin. Valinassa on mahdollista ohittaa vaihtoehto, jota hetkellisesti kiivaimmin tahtoo.

Tahto on sen subjektin sisäinen jännitystila eikä se sellaisenaan ole vapaa.



Älä vaan sekoita suomen kielessä sanaan "halu" joka on sellinen jännite. Ne ovat täysin erilaisia, osin vastakkaisia imiöitä.

Ne ovat synonyymejä niin yleiskielessä kuin sanakirjamääritelmänkin mukaan. Jos itse operoit jonkin muun käsityksen alaisena, käytät termiä poikkeavasti.

Jos olemme vain tahtomme ohjailtavissa, emme ole vapaita ja jos olemme vapaita, meillä on oltava jokin tahdon ylittävä taso, jolla valinta tehdään riippumattomasti. Jälkimmäinen vaihtoehto on huomattavasti edellistä hankalmpi hyväksyä.



Tuo oli nyt justiin itä sisäisti ristiriitaisella käsitteellä lallattelua, josta päästään mitään menettämättä eroon käyttämällä vain termiä "tahto".

Tahdon vapauttakin, esimerkiksi sen rajoja, voidaan pohtia, mutta ei "täysin vappata tahtoa".


Tahto ei ilman lisämääreitä ole muuta kuin sisäinen intentio suhteessa johonkin objektiin. Kysymys vapaasta tahdosta onkin juuri kysymys siitä, voidaanko tuon intentionaalisen jännitteen raja koskaan ylittää ja siten olla täysin vapaa.

Olli S. paljastaa salaisuutensa: "Mä puhun tahallani ristiin, että Japetus saisi oikeita aiheita syyttää mua."
Sääpeikolla leikkaa: "No ihmisen vaikutus ei ole alle 50% ja ei ole alle 50%... eiköhän se olisi silloin 50-50 suurimman osan mukaan papereista... näin nopeasti pääteltynä"
Keijona ymmärtää naisia: "Onkohan sellaista munasolua edes olemassa ? Onko joku nähnyt sellaisen?"

Japetus
Arkkis
Japetus

"Arkkis": Jos olet viitsinyt lukea linkkaamani Fieldsin jutut, niin tiedät, mitä tarkoitan. (Muuten sitä et voi tietää.)

"Japetus": Et ole laittanut tähän mitään mitään Fieldsin juttuja. Linkintä tai siteeraa ne kohdat tai artikkelit, joissa tuota tahdon neurobiologista perustaa selvitetään, niin päästään eteenpäin.




"Tahdon neurobiologia" on aivan sama kuin muunkin EHDOLLISTUMISMEKANISMIN neurobiologia. Eli se on sitä "fieldsiä" aivokuorella.

post1334380.html?hilit=Fields#p1334380


Missä kohtaa Fields väittää tahdon perustuvan pelkkään pavlovilaiseen ehdollistumiseen?



Hän esittää pavlovilaisen ehdollistumisen, eli karkeasti ottaen pitkäaikaismuistin neurofysiologisen mekanismin.

Tahdon perustuminen juuri sille seuraa sitten tietoisten toimintojen kieliperustaisuudesta.

http://www.vapaa-ajattelijat.fi/keskust ... #msg-14634

Fyysinen perusta tässä on kuitenkin ainoa olennainen.

Jos vapaa tahto on fyysinen mahdottomuus, on se yhteiskunnallisestikin todellinen ainoastaan pseudokäsitteenä.




Jos "vapaa tahto" onkin pseudokäsite (koska se sisältää piilotetusti 'vapauden', 'vapausasteen' kahdessa eri ja eri tason merkityksessä, niin "tahto" ei ole pseudokäsite, VAIKKA SITÄ EI OLEKAAN LUONNOSSA ILMAN YHTEISKUNTAA, ei fysiikassa, eikä biologiassa! Sitä ei ole myöskään geneettisellä ihmisyksilöllä, ellei hän ole kasvanut yhteiskunnassa, niin sanotulla susilapsella.



Miten vapaa tahto sisältää "piilotetusti vapauden vapausasteen"?



Sano ihan vaan "vapausasteen" kuten minäkin, se riittää erinomaisesti.

Etkö tiedä, mikä on vapausaste? Matematiikassa, logiikassa, mekaniikassa, informaatioteoriassa (jossa se on samalla "(yksi) bitti", informaatiota, sen perusmitta)?

post1014056.html?hilit=%20t%C3%A5rta%20p%C3%A5%20t%C3%A5rta%20#p1014056

Pavlovilaiseen eli klassiseen ehdollistumiseen tahto ei voi perustua, koska tämä refleksi on aina välitön ja tietoisuudesta riippumaton.



Symboliset systeemit perustuvatkin aina Pavlovin instrumentaalisille (eli Skinnerin operandisille) ehdollisille reflekseille.



Refleksi on aina tietoisuudesta riippumaton.



No ei kyllä ihmisellä ole, vaan lähes kaikki ihmisen refleksit, myös ehdottomat, reagoivat pääasiassa juuri titoisuuden ilmiöihin, ja ihmisellä on hyvin vähän sellaisia refeleksejä, jotka vaikuttavat TÄYSIN OHI tietoisuuden!

Mistä ihmeestä "ammennat" tuollaisia aivopieruja?

http://www.vapaa-ajattelijat.fi/keskust ... #msg-14634

Miten on mahdollista kokea tietoisesti vaikuttavansa johonkin, jos kyseessä kuitenkin on pelkkä ehdollinen refleksi? Ei ole mitenkään mahdollista ehdollistaa jokaista mielikuvaa erikseen.



Koska käsite näyttää olevan sinulle uppo-outo, kehoittaisin lukemaan yllä olevan linkin, ja kysymään sitten lisää. Minä en ainakaan sen paremmin osaa selittää kuin siellä on esitetty.

Pavlov on sekä ehdottomien että ehdollisten refleksien löytäjä ja tieteellinen kuvaaja. Itse käsite kokeellisesti lainalaisuuksiltaan erittelemättömänä on hänen oppi-isältääm Mihail Sečenovilta. Ja täällä on vielä siitä kielen roolista siten kuin hän sen esitti:

post1172961.html?hilit=signaalisysteemi#p1172961

Jokin uusi kokemus voi esimerkiksi laukaista vanhan muiston ilman mitään operanttia tai klassista ehdollistumista.



Ei voi, koska se kokemus on ehdollistumisen tuote.

Kyseessä ei voi olla ehdollistuminen, koska kokemus on uusi.



En ymmärrä, mitä tarkoitat. Ei TYHJÄSTÄ voi mitään kokemusta tulla. Kokemus rakentuu aina aistimuksille joita tulkitaan aikempien kokemuksen pohjalta.

Tapaus on selitettävissä konnektionistisessa hermoverkossa tapahtuvan "leviämisen" avulla.



????

Uden asian tunnistaminen laukaisee aktiootentiaalin myös viereisissä neuroneissa ja saa aikaan spontaanisti aktivoituvan mielikuvan.



Menee ns. fiu minulta... MINKÄ "viereisissä neuroneissa"???

Jos vaikka lukisit sen Fieldsin jutun uudestaan...

Kyllä klassinen ehdollinenkin refleksi voi olla myös ainakin huomattavan tietoinen (esimerkiksi jos jokin aine yrjöttää pelkästään ajateltuna mielikuvanakin), ja instrumentaalinen taas voi hyvin harjoittelemalla automatisoitumalla olla sekin jotakuinkin tiedostamaton.



Jonkin "yrjöttävyys" ja tietoisuus siitä ovat kaksi eri asiaa. Mielikuva saattaa laukaista ehdollistuneen refleksin, mutta itse tietoisuus ei ole refleksi.



Kyllä se rakentuu juuri instrumentaalislle ehdollisille reflekseille sekin kielen välityksellä.

Arkkis
Määrittelyni siitä, että KUKIN TAHTOTOIMINTO SISÄLTÄÄ MÄÄRITELMÄLLISESTI VALINNAN KAHDEN VASTAKKAISEN VAIHTOEHON VÄLILTÄ (esim. "rupeisko töihin vai panisko maata?"), YHDEN BITIN INFORMAATIOTA, jos niin mielummin sanotaan, ja oli se valinta iso tai pieni, ei onnu eikä heilu milliäkään.

Vai MITÄ oikein luulet sen 'tahdon' olevan?




Valinta voi tapahtua ja yleensä tapahtuukin useamman kuin kahden vaihtoehdon välillä, mutta tahto itsessään ei tee valintaa.



Ne voidaan aina palauttaa valintaan kahden vaihtoehdon välillä, kuten mitä tahansa luku voidaan esittää kaksikantaisessa järjestelmässä. Biitimäärä on kaksikantainen logaritmi valittavien vaihtoehtojen määrästä. Tahtotoiminnossa bittimäärä on ²log2 = 1. Kun valitaan isommasta määrästä, sen voi katsoa jjakautuvan useammaksi tahttoiminnoksi bittimäärän mukaan.

Tahto ei sisällä valintaa, vaikka vaikuttaakin siihen.



Kyllä se sisältää.

Tahto ei muodostu muutoin kuin käytössä, eikä se voi ilmetä muussa kuin valinnassa.

Tämä ei suinkaan tarkoita, että "tahtoa ei ole", yhteiskunnassa.

Ei esimerkiksi 'internettiäkään' ole pelkässä fysikaalisessa tai biologisessa luonnossa!




Tahto voi ilmetä valinnassa, mutta ei tee sitä. [/quote]


Tekeepäs. Ilman valintaa ei ole tehtoakaan.

Jokainen dilemma perustuu juuri kahden tai useamman tahdotun vaihtoehdon välille, joista sitten valitaan suotavin.



Tahto on just se valinta. Sitä ei pidä sekoittaa HALUN kanssa, joka sitten on ihan eri asia (joskin voi sekin pelta mukana valinnassa).

Valinassa on mahdollista ohittaa vaihtoehto, jota hetkellisesti kiivaimmin tahtoo.



Haluaa. Tieteessä on yksi käsite ja yksi nimi. Tahtoimiön olemassaolon kannalta on sama, millä perusteilla kulloinkin valitset, kunhan vain valitset, vaikka sitten pyssy otsalla.

Tahto on sen subjektin sisäinen jännitystila eikä se sellaisenaan ole vapaa.



Älä vaan sekoita suomen kielessä sanaan "halu" joka on sellinen jännite. Ne ovat täysin erilaisia, osin vastakkaisia imiöitä.



Ne ovat synonyymejä niin yleiskielessä kuin sanakirjamääritelmänkin mukaan. [/quote]


Eivät ole psykologiassa, vaan täysin eri asioita.

Jos itse operoit jonkin muun käsityksen alaisena, käytät termiä poikkeavasti.



Käytän sitä psykologiatieteen mukaisessa merkitykseessä, tasan samassa kuin vaikkapa Fields. Tai Pavlov.

Jos olemme vain tahtomme ohjailtavissa, emme ole vapaita ja jos olemme vapaita, meillä on oltava jokin tahdon ylittävä taso, jolla valinta tehdään riippumattomasti. Jälkimmäinen vaihtoehto on huomattavasti edellistä hankalmpi hyväksyä.



Tuo oli nyt justiin itä sisäisti ristiriitaisella käsitteellä lallattelua, josta päästään mitään menettämättä eroon käyttämällä vain termiä "tahto".

Tahdon vapauttakin, esimerkiksi sen rajoja, voidaan pohtia, mutta ei "täysin vappata tahtoa".




Tahto ei ilman lisämääreitä ole muuta kuin sisäinen intentio suhteessa johonkin objektiin.



Se on yhden vapauasteen valintatoiminto kahden vaihtoehdon välillä.

Tässä linkissä sitä tosin käsitellään enemmän sosiaaliseta kuin psykilogiselta kannalta;

post1335129.html?hilit=%D0%92%D0%BE%D0%BB%D1%8F#p1335129

Ja täällä käsitellään "vapaata tahtoa" filosofiselta kannalta.

post1334254.html?hilit=%20%D0%A1%D0%B2%D0%BE%D0%B1%D0%BE%D0%B4%D0%B0%20%D0%B2%D0%BE%D0%BB%D0%B8%20#p1334254

Kysymys vapaasta tahdosta onkin juuri kysymys siitä, voidaanko tuon intentionaalisen jännitteen raja koskaan ylittää ja siten olla täysin vapaa.



Se, mitä tarkoitat "ylittämisellä" on juuri se tahto, ihan tavallinen tahto. Ainakin tuon yllä esittämäni linkin mukaan.

Japetus
Seuraa 
Viestejä12478
Arkkis
Japetus
Missä kohtaa Fields väittää tahdon perustuvan pelkkään pavlovilaiseen ehdollistumiseen?



Hän esittää pavlovilaisen ehdollistumisen, eli karkeasti ottaen pitkäaikaismuistin neurofysiologisen mekanismin.

Tahdon perustuminen juuri sille seuraa sitten tietoisten toimintojen kieliperustaisuudesta.

http://www.vapaa-ajattelijat.fi/keskust ... #msg-14634


Kopioi sitten vaikka tähän lainaus jostakin Fieldsin artikkelista, kirjasta, blogista tai haastattelusta, jossa hän omana näkemyksenään esittää pitkäkestoisen muistin perustuvan juuri pavlovilaiselle ehdollistumiselle. Fields ei juuri pitkäkestoista muistia käsittelevässä artikkelissaan edes mainitse Pavlovia muuten kuin historiallisessa viittauksessa Hebbin teoriaan.

http://www.lispectrum.com/pdfarticles/42_Making_Memories_Stick.pdf[/quote]


Jos "vapaa tahto" onkin pseudokäsite (koska se sisältää piilotetusti 'vapauden', 'vapausasteen' kahdessa eri ja eri tason merkityksessä, niin "tahto" ei ole pseudokäsite, VAIKKA SITÄ EI OLEKAAN LUONNOSSA ILMAN YHTEISKUNTAA, ei fysiikassa, eikä biologiassa! Sitä ei ole myöskään geneettisellä ihmisyksilöllä, ellei hän ole kasvanut yhteiskunnassa, niin sanotulla susilapsella.



Miten vapaa tahto sisältää "piilotetusti vapauden vapausasteen"? [/quote]


Sano ihan vaan "vapausasteen" kuten minäkin, se riittää erinomaisesti.

Etkö tiedä, mikä on vapausaste? Matematiikassa, logiikassa, mekaniikassa, informaatioteoriassa (jossa se on samalla "(yksi) bitti", informaatiota, sen perusmitta)?[/quote]
Tiedän kyllä, mikä on vapausaste. Käsitteellä "vapaa tahto" ei tarkoitetakaan tahtoa siinä mielessä kuin sinä sen näytät ymmärtävän. Nykypsykologiassa ja neurotieteessä ei juuri enää puhuta tahdosta muuna kuin halun synonyyminä, koska sen yksiselitteinen operationalisoiminen empiiristä tutkimusta varten on hyvin hankalaa. Tahdon sijaan puhutaan mm. eksekutiivisesta kontrollista, aktiivisesta tarkkaavaisuudesta ja itsesäätelystä. On tosin myös tutkimuksia - joskin harvemmassa - joissa pyritään tutkimaan tahtoa intentionaalisen toiminnan yläkäsitteenä. Näissä tahto jaetaan usein erilaisiin aspekteihin tai "kattavuusalueisiin" kuten: (1) volition as the mental act of decision-making; (2) volition as the mental act of voluntary action initiation; and (3) volition as the mental activity of executive control.

linkki

Vapaalla tahdolla ei kuitenkaan tarkoiteta tahtoa tässä mielessä, vaan kysymys on aidon valinnan mahdollisuudesta, kutsu sitä sitten miksi haluat. Puhutaan siitä nyt sitten vaikka pelkkänä tahdon vapausasteena. Näin ilmaistuna kysymys voitaisiin myös asettaa tahdon agentin olemassaoloa koskevaksi. Jos siis teen tahdonalaisen liikkeen, onko aktuaalisesti kyseessä minun päätökseni vai johtuuko tekemäni liike jostakin ukopuolisesta tekijästä.

Oletetaan, että tajunta perustuu ehdollisille reflekseille kuten väität. Tällöin kaikki reaktioni ovat jonkin ehdollistuman tulosta. Jokaisen toimintoni siis “laukaisee” jokin edeltävä ehdollinen tai ehdoton ärsyke. Tämä aiheuttaa vakavia ongelmia tahdonalaisten ja tahdottomien toimintojen erottamiselle toisistaan. Mitä eroa tällöin on esim. sillä, että päätän nostaa oikean käteni ylös ja sillä, että nostan automaattisesti oikean käteni ylös, koska kuulen äänen, jonka olen oppinut yhdistämään pöydän kautta saamaani sähköiskuun. Jos tajunta perustuu pelkille ehdollisille reflekseille, on toiminnan mekanismi sama kummassakin tapauksessa. Edellisessä tapauksessa jokin ehdollinen ärsyke aiheutti liikkeen aivan yhtä vääjäämättömästi kuin jälkimmäisessäkin. Saatoin esim. ajatella vapaata tahtoa, mikä aiheutti opitun reaktion eli päätöksen nostaa kättä, mikä taas aiheutti tämän liikkeen.

Jälkimmäisessä tapauksessa on täysin selvää, että suorittamani liike oli tahdosta riippumaton refleksi eikä minulla ollut mitään mahdollisuutta valita toisin ja olla nostamatta kättäni kuullessani äänen, mutta koska kyseessä on täsmälleen sama toiminnan periaate kuin edellisessäkin, ei voida sanoa, että minulla olisi siinäkään tapauksessa ollut mitään vaihtoehtoa. Vapaan tahdon ajatteleminen laukaisi päätöksen nostaa kättä aivan yhtä suurella vääjäämättömyydellä kuin ääni itse liikkeen. Päätös nostaa kättä toimi ehdottomana ärsykkeenä agenttiuden kokemukselle ja kuin suorittavani liikkeen omasta tahdostani, vaikka todellisuudessa mitään valintaa ei tapahtunut.

Ei ole mahdollista valita, minkä ehdollisen tai ehdottoman refleksin kulloinkin toteuttaa. Minulla ei siis koskaan ole mahdollisuutta valita yhtään mitään, vaan jokainen ajatukseni ja tekoni toteutuu vääjäämättömästi saamani stimulaation pohjalta. Minulla ei koskaan ole mitään mahdollisuutta toimia tai ajatella toisin ellen sitten ehdollistamisen kautta opi uutta tapaa reagoida samaan ärsykkeeseen. Mikä sitten on tahdon funktio? Koska tahto on tajunnallinen ilmiö ja kaikki tajunnalliset ilmiöt perustuvat ehdollisiin reflekseihin, perustuu niihin myös tahto. Aktiivinen, tahdonalaiseksi koettu toiminto on aivan samanlainen ärsyke-reaktio-ketju kuin tahdotonkin toiminto. Tahdonalaisessa toiminnossa ketju vain on yhtä askelta - päätöksen teon kokemusta - pidempi. Todellisuudessa mitään valintaa tai päätöstä ei kuitenkaan tapahdu. Valinnan kokemus on vain reaktio ärsykkeeseen eikä siten ole olemassa mitään erityistä tahdon vapausastetta. Tahto ilmenee ainoastaan kokemuksena agenttiudesta, kokemuksena, että vaikuttaa omiin tekoihinsa ja ajatuksiinsa vaikka kyseessä ei ole mitään aktuaalista vaikuttamista. Minulla ei aktuaalisesti ole mahdollisuutta valita tai säädellä toimintojani, tietyn reaktiovasteen takia vain luulen niin. Aivan samoin kuin jokin ärsyke aiheuttaa kokemuksen paremmuudesta, aiheuttaa tietty ärsyke kokemuksen agenttiudesta, vaikuttamisesta tai valinnan tekemisestä. Tahdolla ei voi siis olla sen kummempaa vapausastetta kuin Pavlovin koiran kuolaamisrefleksilläkään, koska se on täsmälleen samalla tavoin linkitettynä ärsyke-reaktio-ketjuun.

Vapaa tahto siis tarkoittaisi, että minä todella voisin vaikuttaa tekoihini ja ajatuksiini, että tahdolla todella olisi oma vapausasteensa, parametri, jota pelkällä reaktiolla ärsykkeeseen ei ole. Väitteesi tajunnan perustumisesta puhtaasti ehdollisille reflekseille poissulkee tahdon vapausasteen mahdollisuuden - sikäli kun pelkkää toimintoa yksiulotteista toimintaa ärsyke-reaktio-ketjussa ei lueta vapausasteeksi.

Skinnerläinen instrumentaalinen ehdollistuminen toimii periaatteessa aivan samalla tavoin. Tietty reaktio johtuu positiivisen tai negatiivisen palautteen tuloksena tapahtuneesta vahvistamisesta. Kyseessä on myös tällöin ärsyke-reaktio-järjestelmä, joka ei salli mitään erityistä tahdon vapaustastetta. En yhä edelleenkään tee aktuaalisesti yhtään päätöstä, vaan ajatukseni ja tekoni määräytyvät suoraan niitä edeltävien ärsykkeiden pohjalta. Minkään reaktion alkuperä ei tällöinkään ole tahdossa, vaan automaattisesti toteutuvissa ärsyke-reaktio-kytkennöissä, joissa agenttiuden kokemus on yhtenä linkkinä.

Refleksi on aina tietoisuudesta riippumaton.



No ei kyllä ihmisellä ole, vaan lähes kaikki ihmisen refleksit, myös ehdottomat, reagoivat pääasiassa juuri titoisuuden ilmiöihin, ja ihmisellä on hyvin vähän sellaisia refeleksejä, jotka vaikuttavat TÄYSIN OHI tietoisuuden!

Kyllä niitä löytyy vaikka kuinka paljon. Yleinen esimerkki on tapauksesta, jossa manuaalivaihteisella autolla ajamaan tottunut henkilö polkaisee käynnistäessään "kytkintä" useaan kertaan ennen kuin ehdollistuma häviää. Samoin monia muitakin esineitä voidaan hapuilla tahattomasti ja ilman tietoista kontrollia. Hyvin monet motoriset rutiinit sujuvat tällä tavoin. Tietysti tähän kuuluvat myös kaikenlaiset automaattiset väistö- ja välttämisrefleksit kuten käden vetäminen pois kuumalta hellalta ym. Kyseessä ei enää ole refleksi, jos teko on suoritettu tietoisesti.

Mistä ihmeestä "ammennat" tuollaisia aivopieruja?

Tämä on jälleen tätä rakentavaa kritiikkiä. Jotenkin tästä nyt jää kuitenkin hieman laimea vaikutelma. LAITA ENSI KERRALLA ISOLLA, LIHAVOITUNA JA PUNAISELLA, NIIN VARMASTI TEHOAA. Muutama huutomerkki ja oikein ilkeännäköinen hymiö vielä korostavat mahtavan argumentointisi ylivertaisuutta. Kehottaisin pitämään nämä omat älylliset ilmavaivasi kurissa, mutta jos pää on perseessä, ei sitä henkikään voi kovin raikkaalta tuoksua.

Jokin uusi kokemus voi esimerkiksi laukaista vanhan muiston ilman mitään operanttia tai klassista ehdollistumista.



Ei voi, koska se kokemus on ehdollistumisen tuote.

Miten kokemus voisi olla ehdollistumisen tuote, jos sitä ei ole koettu koskaan ennen. Jos esim. ei ole koskaan nähnyt punaista, miten siihen reagoiminen voisi olla ehdollistumisen tulosta. Vetääkö jokin maaginen signaalisystemi esiin ehdollistuman, jota ei ole olemassakaan. Miten voi olla ehdollistunut refleksi ärsykkeelle, jolle ei ole koskaan ennen altistunut.

Uden asian tunnistaminen laukaisee aktiopotentiaalin myös viereisissä neuroneissa ja saa aikaan spontaanisti aktivoituvan mielikuvan.



Menee ns. fiu minulta... MINKÄ "viereisissä neuroneissa"???

Muistot ovat kytkeytyneet "lähelle" toisiaan siten, että tietyt kontekstuaaliset vihjeet voivat temporaalisen summautumisen ansiosta aiheuttaa tietyn muiston aktivoitumisen. Tämä selittää myös miten uusi kokemus voi muistuttaa jostakin vanhasta. Tätä on hankala tehdä sinulle ymmärrettäväksi, koska et hyväksy LTP:n kiistattomaksi - Fieldsinkin taholta - todettua vaikutusta pitkäkestoisessa muistissa.

Jos vaikka lukisit sen Fieldsin jutun uudestaan...

Jospa sinä lukisit tässäkin viestissä linkittämäni Fieldin teorian muistojen lujittumisesta.

Valinta voi tapahtua ja yleensä tapahtuukin useamman kuin kahden vaihtoehdon välillä, mutta tahto itsessään ei tee valintaa.



Ne voidaan aina palauttaa valintaan kahden vaihtoehdon välillä, kuten mitä tahansa luku voidaan esittää kaksikantaisessa järjestelmässä. Biitimäärä on kaksikantainen logaritmi valittavien vaihtoehtojen määrästä. Tahtotoiminnossa bittimäärä on ²log2 = 1. Kun valitaan isommasta määrästä, sen voi katsoa jjakautuvan useammaksi tahttoiminnoksi bittimäärän mukaan.

Esitä sitten kolmen vaihtoehdon valintatilanne kaksikantaisessa "tahtojärjestelmässä". Jos minun pitäisi valita yksi vaihtoehdoista A, B ja C, miten tämä voidaan esittää valintana kahden vaihtoehdon välillä? Kysessä ei voi olla monta erillistä tahtotoimintoa, koska vaihtoehtoja pitää verrata keskenään. Kyseessä ei siis ole kolmea erillistä toimintoa A tai ei-A, B tai ei-B, C tai ei-C, koska kaikkia kolmea on samaan aikaan verrattava keskenään. Empiiresestä tutkimus osoittaa kuinka valintatilanne käy äkillisesti paljon vaikeammaksi vaihtoehtojen lukumäärän kasvaessa yli työmuistin kapasiteetin. Tämä osoittaa, että vaihtoehtoja on pidettävä mielessä samanaikaisesti ja valinta tehdään vertaamalla niitä kaikkia keskenään, ei erillisillä päätöksillä.

Olli S. paljastaa salaisuutensa: "Mä puhun tahallani ristiin, että Japetus saisi oikeita aiheita syyttää mua."
Sääpeikolla leikkaa: "No ihmisen vaikutus ei ole alle 50% ja ei ole alle 50%... eiköhän se olisi silloin 50-50 suurimman osan mukaan papereista... näin nopeasti pääteltynä"
Keijona ymmärtää naisia: "Onkohan sellaista munasolua edes olemassa ? Onko joku nähnyt sellaisen?"

Japetus
Seuraa 
Viestejä12478
Arkkis
Olet muuten, Japetus, ainoa palstalla, joka on äänestänyt palstalla KAIKENLAISEN ´TAHDON' TÄYDELLISEN OLEMATTOMUUDEN puolesta!

Ei ole minun ääneni, en ole äänestänyt ollenkaan eikä 7 ääntä kerro juuri mitään kaikkien palstalaisten näkemyksestä asian suhteen. Tahdon olemattomuuden puolustaja ei ole kovinkaan pienessä vähemmistössä kun äänestyksen suosio otetaan huomioon.

Olli S. paljastaa salaisuutensa: "Mä puhun tahallani ristiin, että Japetus saisi oikeita aiheita syyttää mua."
Sääpeikolla leikkaa: "No ihmisen vaikutus ei ole alle 50% ja ei ole alle 50%... eiköhän se olisi silloin 50-50 suurimman osan mukaan papereista... näin nopeasti pääteltynä"
Keijona ymmärtää naisia: "Onkohan sellaista munasolua edes olemassa ? Onko joku nähnyt sellaisen?"

Japetus
Arkkis
Japetus
Missä kohtaa Fields väittää tahdon perustuvan pelkkään pavlovilaiseen ehdollistumiseen?



Hän esittää pavlovilaisen ehdollistumisen, eli karkeasti ottaen pitkäaikaismuistin neurofysiologisen mekanismin.

Tahdon perustuminen juuri sille seuraa sitten tietoisten toimintojen kieliperustaisuudesta.

http://www.vapaa-ajattelijat.fi/keskust ... #msg-14634


Kopioi sitten vaikka tähän lainaus jostakin Fieldsin artikkelista, kirjasta, blogista tai haastattelusta, jossa hän omana näkemyksenään esittää pitkäkestoisen muistin perustuvan juuri pavlovilaiselle ehdollistumiselle. Fields ei juuri pitkäkestoista muistia käsittelevässä artikkelissaan edes mainitse Pavlovia muuten kuin historiallisessa viittauksessa Hebbin teoriaan.

http://www.lispectrum.com/pdfarticles/42_Making_Memories_Stick.pdf




Heppillä ei ole mitään tekemistä Pavlovin neurofysiologian kanssa, ainakaan ennen kuin toisin näytetään (mitä ei tule tapahtumaan Fieldsin mekanismin valossa).

"Heppi" on neuraaliverkkolaskennan, matematiikan haaran, jota sovelletaan ATK-teknologiassa, teoria. Nuo verkkoilijat ovat vain keksineet nimittää tuollaista tiedostojen kommunikointia "palvovilaiseksi" joidenkin yhteisten ominaisuuksien perusteella. Se on, niinkun, vitsi. Join nimi on keksittävä, ja mielellään "havainnollinen". Aivoissa ei ole Fieldsin teorian mukaan "muistilokeroita" joita käydään avaamassa ja sulkemassa ja "joissa olisi ajatuksia ja muistoja säilöttyinä jossakin neuronaftaliinissa", vaan siellä on signaalien erilaisia todennäköisyyksiä kulkea tiettyjä eikä joitakin muita reittejä.

Fields on selvittänyt oppimismekanimismin kohta-kolmea organisaatiosaatiotasoa syvemmältä kuin Pavlovin ehdollistumislait, joten hän ei tietenkään sano "tulostensa perustuvan pavlovilaiselle ehdollistumiselle", koska PAVLOVILAISET EHDOLLITUMISLAIT PERUSTUVAT HÄNEN LÖYTÄMILLEEN ILMIÖILLE!

Kyllä se Pavlov siellä kuitenkin aina jotakin kautta mainitaan vaikka sitten aika epäsuorassakin yhteydessä.

Tietysti olisi tietellisesti aina vaan painavampaa löytää vielä mekanismipohjalta PAVLOVIN LAEISTA SELVÄSTI POIKKEAVIAKIN OPPIMISLAKEJA.

(Sellaiseksi ei kuitenkaan kelpaa, että jotkin tärkeät signaalislinjat olisivat synnynnäisesti myelinisoituneita, sillä Pavlovin oma viime käden kriteeri refleksin ehdollisuudelle on nimenomaan sen periaatteellinen POISOPITTAVUUS, EIKÄ SE, ETTEI SIINÄ VOISI OLLA MITÄÄN SYNNYNNÄISTÄ. Tämä puoli Pavlovintuloksissa on pitkälle unohtunut, ja Fields on sen palauttanut siten kuin se Pavlovilla on.

"Arkkis": Jos "vapaa tahto" onkin pseudokäsite (koska se sisältää piilotetusti 'vapauden', 'vapausasteen' kahdessa eri ja eri tason merkityksessä, niin "tahto" ei ole pseudokäsite, VAIKKA SITÄ EI OLEKAAN LUONNOSSA ILMAN YHTEISKUNTAA, ei fysiikassa, eikä biologiassa! Sitä ei ole myöskään geneettisellä ihmisyksilöllä, ellei hän ole kasvanut yhteiskunnassa, niin sanotulla susilapsella.

"Japetus": Miten vapaa tahto sisältää "piilotetusti vapauden vapausasteen"?




Sano ihan vaan "vapausasteen" kuten minäkin, se riittää erinomaisesti.

Etkö tiedä, mikä on vapausaste? Matematiikassa, logiikassa, mekaniikassa, informaatioteoriassa (jossa se on samalla "(yksi) bitti", informaatiota, sen perusmitta)?




Tiedän kyllä, mikä on vapausaste. Käsitteellä "vapaa tahto" ei tarkoitetakaan tahtoa siinä mielessä kuin sinä sen näytät ymmärtävän.



Minä käytän vain sanaa "tahto", ja sellaisessa tiukan tieteelliessä merkityksessä, joka on yhteensopiva myös kaikkein uusimpien ja luotettavimpien empiiristen tuloksien eli Fieldsin ja Catersonin kanssa:

http://www.cultinfo.ru/fulltext/1/001/008/006/552.htm

" Воля, способность к выбору цели деятельности и внутренним усилиям, необходимым для её осуществления. В. — специфический акт, не сводимый к сознанию и деятельности как таковой. "

"Tahto, kyky valita päämäärä toiminnalle ja sisäisille ponnistuksille sen toteuttamiseksi.

Tahto on erityinen toiminto (akti), joka ei redusoidu tajuntaan ja toimintaan sellaisenaan. "

" Не всякое сознательное действие, даже связанное с преодолением препятствий на пути к цели, является волевым: главное в волевом акте заключается в осознании ценностной характеристики цели действия, её соответствия принципам и нормам личности. "

" Jokainen tietoinen teko ei ole tahdonalainen, vaikka siihen sisältyisi esteiden voittamista tiellä päämäärään: pääasia tahtotoiminnossa liittyy teon päämäärän arvojen tiedostamiseen, sen vastaavuuteen persoonan normien ja periaatteiden kanssa. "

" Для субъекта В. характерно не переживание «я хочу», а переживание «надо», «я должен». Осуществляя волевое действие, человек противостоит власти актуальных потребностей, импульсивных желаний. "

"Tahdon subjektille ei ole luonteenomaista "minä haluan" -elämys (-kokemus), vaan "on pakko, minun täytyy" -elämys. Tahtotoimintoa toteuttaessaan ihminen torjuu aktuaalisten tarpeiden ja impulsiivisten toiveiden vallan. "

Nykypsykologiassa ja neurotieteessä ei juuri enää puhuta tahdosta muuna kuin halun synonyyminä,



Ei tarkoiteta. Tuo yllä esittämäni nimittäin juuri ON NYKYPSYKOLOGIAA, samoin Fields ja Caterson.

En ole kiinnostunut "Kaija_tahtoo_keksin"-"käännösvirheistä", kaikkein viimeksi muka "nykypsykologiana"...

'Tahto' ja 'halu'/'tarve' ovat täysin erilaisia, osin jopa vastakkaisia psyykkisiä ilmiöitä.

Nojaan täysin yksvakaasti AINOASTAAN JA VAIN EHDOTTOMAN TIETEELLISIIN LÄHTEISIIN:

koska sen yksiselitteinen operationalisoiminen empiiristä tutkimusta varten on hyvin hankalaa. Tahdon sijaan puhutaan mm. eksekutiivisesta kontrollista, aktiivisesta tarkkaavaisuudesta ja itsesäätelystä.



Eri asioita. Tarkkavaisuus on kyllä psykologian käsite, nuo muut varmaan ATK-tekonogiaa ja kybeernettistä matematiikkaa, kuten se Heppikin...

On tosin myös tutkimuksia - joskin harvemmassa - joissa pyritään tutkimaan tahtoa intentionaalisen toiminnan yläkäsitteenä. Näissä tahto jaetaan usein erilaisiin aspekteihin tai "kattavuusalueisiin" kuten: (1) volition as the mental act of decision-making; (2) volition as the mental act of voluntary action initiation; and (3) volition as the mental activity of executive control.

linkki




Minä annoin omat määritelmäni, mitä minä tarkoitan: valintaa kahden vaihtoehdon välillä, joka valinta voidaan tehdä kummin päin tahansa. Tässä yhteydessä valinta "panen maata" on teknisesti yhtä 'tahdonalainen' kuin valinta "rupean työhön".

Vapaalla tahdolla ei kuitenkaan tarkoiteta tahtoa tässä mielessä, vaan kysymys on aidon valinnan mahdollisuudesta, kutsu sitä sitten miksi haluat.



Psykologaissa ei käytetä tuollaista huomosti määriteltyä tårta på tårta -käsitettä, vaan siellä puhutaan PELKÄSTÄÄN 'TAHDOSTA'.

Kasvatustiede on sitten sellainen, jossa voidaan vääntää "tahdon vapaudesta" eri näkökulmista. Ja sitten on teologia...

Puhutaan siitä nyt sitten vaikka pelkkänä tahdon vapausasteena. Näin ilmaistuna kysymys voitaisiin myös asettaa tahdon agentin olemassaoloa koskevaksi. Jos siis teen tahdonalaisen liikkeen, onko aktuaalisesti kyseessä minun päätökseni vai johtuuko tekemäni liike jostakin ukopuolisesta tekijästä.

Oletetaan, että tajunta perustuu ehdollisille reflekseille kuten väität. Tällöin kaikki reaktioni ovat jonkin ehdollistuman tulosta. Jokaisen toimintoni siis “laukaisee” jokin edeltävä ehdollinen tai ehdoton ärsyke.




Kyllä.

Tämä aiheuttaa vakavia ongelmia tahdonalaisten ja tahdottomien toimintojen erottamiselle toisistaan.



Varmaan aiheuttaa niitäkin, mutta on kuitenkin totta.

Mitä eroa tällöin on esim. sillä, että päätän nostaa oikean käteni ylös ja sillä, että nostan automaattisesti oikean käteni ylös, koska kuulen äänen, jonka olen oppinut yhdistämään pöydän kautta saamaani sähköiskuun.



Ensimmäinen on tahdonlainen, toinen ei. Tämä riippuu usein signaalin voimakkuudesta. Se nimittäin kulkee aivoissa aivan eri reitin tahdonlaisessa ja automaattisessa reaktiossa. Tämäkin asia on tiedetty ainakin 60 vuotta. Muistaakseni nobelisti ja Nobel-komitean puheenjohtaja Ragnar Granit niitä yksittäisiä hermosignaaleja ensimmäisenä mittaili, kun hän pystyi mittamaan näkösignaalin hermosta. Ja hän mm mittasi, että eri päävärit lähettävät oman signaalin.

Jos tajunta perustuu pelkille ehdollisille reflekseille, on toiminnan mekanismi sama kummassakin tapauksessa.



On se mekanismi sama, mutta signaalin ("sikanallin") reitti on eri.

Edellisessä tapauksessa jokin ehdollinen ärsyke aiheutti liikkeen aivan yhtä vääjäämättömästi kuin jälkimmäisessäkin.



Jälkimmäinen reaktio oli kuitenkin tiedostamaton ja "kirkastui" tajunnassa vasta kun se olisi ainakin pääasiassa jo tapahtunut.

Mulla on suomalainenkin tietosanakirjasarja, Söderströmin "Suuri Tietokirja", kahdeksan paksua osaa, jonka olen muuten pikkupoikana lukenut kannesta kanteen, jossa justiin tuo mainitsemasi ilmiö on selitetty parissakin artikkelissa kuvien kanssa.

Saatoin esim. ajatella vapaata tahtoa, mikä aiheutti opitun reaktion eli päätöksen nostaa kättä, mikä taas aiheutti tämän liikkeen.

Jälkimmäisessä tapauksessa on täysin selvää, että suorittamani liike oli tahdosta riippumaton refleksi eikä minulla ollut mitään mahdollisuutta valita toisin ja olla nostamatta kättäni kuullessani äänen, mutta koska kyseessä on täsmälleen sama toiminnan periaate kuin edellisessäkin, ei voida sanoa, että minulla olisi siinäkään tapauksessa ollut mitään vaihtoehtoa.




Ei se ollut sama refleksikaari. Edellinen tahdonalainen toimi oli myös paljon hitaampi.

Vapaan tahdon ajatteleminen laukaisi päätöksen nostaa kättä aivan yhtä suurella vääjäämättömyydellä kuin ääni itse liikkeen.



Ei nostanut samalla välttämättömyydellä. Introspektio ei kerro totta tuollaisissa asioissa.

Päätös nostaa kättä toimi ehdottomana ärsykkeenä agenttiuden kokemukselle ja kuin suorittavani liikkeen omasta tahdostani, vaikka todellisuudessa mitään valintaa ei tapahtunut.



Älä sekoita termejä: EHDOTON ÄRSYKE on GENEETTINEN!

Samannimisellä sanalla ei saa samassa lauseessa toisessa paikassa lallatella ja toisessa puhua tieteellisiä!

http://www.vapaa-ajattelijat.fi/keskust ... hp?3,14549

" EHDOTON REFLEKSI

(Termi on peräisin I.P.Pavlovilta) (samoin käsite)

Refleksi, joka toteutuu pysyvän geneettisesti määräytyneen hermostollisen yhteyden pohjalta hermoston aistinelementtien ja toimeenpanevien elinten välillä. Ehdoton refelksi on synnynnäinen reaktio, joka toteutuu aina määrättyjen (ehdottomien) ärsykkeiden vaikuttaessa elistöön. "

KAIKKI, MITÄ NOISSA KUVAAMISSASI KÄSIENHEILUTUKSISSA TAPAHTUU ON EHDOLLISTA ELI SIIS OPITTUA. Mutta toinen tapahtuu tietoisena tahdonalaisena ja toinen alitajuisena automaattisena.

Sitten on myös täysin ehdottomia refleksejä kuten automaattinen vetäytyminen, tempautuminen poispäin pistävästä tai polttavasta kohteesta.

Ei ole mahdollista valita, minkä ehdollisen tai ehdottoman refleksin kulloinkin toteuttaa.



Ensimmäisessä on.

Minulla ei siis koskaan ole mahdollisuutta valita yhtään mitään, vaan jokainen ajatukseni ja tekoni toteutuu vääjäämättömästi saamani stimulaation pohjalta.



On kyllä. Introspektiosi pettää, ja puheesi on pelkkiä yksityisiä perstutumia.

Minulla ei koskaan ole mitään mahdollisuutta toimia tai ajatella toisin ellen sitten ehdollistamisen kautta opi uutta tapaa reagoida samaan ärsykkeeseen.



Voit muokata tietoisesti toimintaasi ajattelemalla, suunnitella sitä, uudelleenjärjestää ärsykehirarkiaa, jos niin halutaan sanoa.

Mikä sitten on tahdon funktio?



Valinta. Joka voidaan pelkistää kussakin "tahtoaktissa" kahden vaihtoehdon väliseksi. Kuin Linnén tai Lamarckin kasvien lajintunnitusjärjestelmässä.

Koska tahto on tajunnallinen ilmiö ja kaikki tajunnalliset ilmiöt perustuvat ehdollisiin reflekseihin, perustuu niihin myös tahto.



Kyllä. Mutta se tarvitsee työkalukseen EHDOTTOMASTI KIELEN.

Aktiivinen, tahdonalaiseksi koettu toiminto on aivan samanlainen ärsyke-reaktio-ketju kuin tahdotonkin toiminto.



Ei ole. Tosin kännissä se tahdoton voi olla varmaan lähes identtinen, ja kulkea tietoisia linjoja ilman tietoisuutta, mutta sellainen automaattiseksi treenattu reaktiorefleksi kulkee omia nopeita teitään.

Tahdonalaisessa toiminnossa ketju vain on yhtä askelta - päätöksen teon kokemusta - pidempi.



Älä selitä. Pelkästään "järkelemällä" et pääse asiassa senttiäkään eteenpäin.

Todellisuudessa mitään valintaa tai päätöstä ei kuitenkaan tapahdu.



Paapati. Satutko muuten olemaan "Masto" tuolta WTC-ketjusta? Nyt esiintymässä "neuroasiantuntijana" samalla "menestyksellä" kuin siellä "lujuuasintuntijana"?

Valinnan kokemus on vain reaktio ärsykkeeseen eikä siten ole olemassa mitään erityistä tahdon vapausastetta. Tahto ilmenee ainoastaan kokemuksena agenttiudesta, kokemuksena, että vaikuttaa omiin tekoihinsa ja ajatuksiinsa vaikka kyseessä ei ole mitään aktuaalista vaikuttamista. Minulla ei aktuaalisesti ole mahdollisuutta valita tai säädellä toimintojani, tietyn reaktiovasteen takia vain luulen niin. Aivan samoin kuin jokin ärsyke aiheuttaa kokemuksen paremmuudesta, aiheuttaa tietty ärsyke kokemuksen agenttiudesta, vaikuttamisesta tai valinnan tekemisestä. Tahdolla ei voi siis olla sen kummempaa vapausastetta kuin Pavlovin koiran kuolaamisrefleksilläkään, koska se on täsmälleen samalla tavoin linkitettynä ärsyke-reaktio-ketjuun.

Vapaa tahto siis tarkoittaisi, että minä todella voisin vaikuttaa tekoihini ja ajatuksiini, että tahdolla todella olisi oma vapausasteensa, parametri, jota pelkällä reaktiolla ärsykkeeseen ei ole.




Ehkä sulla ei sellaista todella ole noine pakkomielteinesi, mutta muilla ihmisillä on.

En välitä vastata ykstyiskohtaisesti noihin aina samanlaisina toistuviin pulinareaktioihin, koska sillä ei ole mitään vaikutusta kuitenkaan...

Väitteesi tajunnan perustumisesta puhtaasti ehdollisille reflekseille poissulkee tahdon vapausasteen mahdollisuuden - sikäli kun pelkkää toimintoa yksiulotteista toimintaa ärsyke-reaktio-ketjussa ei lueta vapausasteeksi.



Ei sulje, vaan mahdollistaa.

Skinnerläinen instrumentaalinen ehdollistuminen toimii periaatteessa aivan samalla tavoin.



Ei toimi. Mutta kyllä sitäkin ihmiselläkin tapahtuu, paljonkin. Se ei ole tahdonalaista, mutta sellaisia refleksejä vastaan voi kyllä joutua tietoisesti toimimaan tahdonalaisesti. Ja silloin ne todella sammuttuvat, toisin kuin ehdottomat refleksit.

Tietty reaktio johtuu positiivisen tai negatiivisen palautteen tuloksena tapahtuneesta vahvistamisesta.



Skinneriläinen reaktio. "Skinneröiminen" tarkoittaa asioiden tekemistä mieleisiksi tai epämieleisiksi liittämällä niihin aivan muita, tuollaisia reaktiota aiheuttavia asioita keinotekoisesti. Se on äärimmäisen tehotonta toiminnaohjausta.

Ihmisen tulee mieltää toimintansa ideologisesti järkeväksi ja hyödylliseksi toimiakseen tehokkaasti.

Kyseessä on myös tällöin ärsyke-reaktio-järjestelmä, joka ei salli mitään erityistä tahdon vapaustastetta.



Kyllä se vaan sallii, kun on kieli. Symbolit itsessään ovat myös muuntuneita instrumentaalisia ehdollisia refleksejä. ärsykkeen ja "kuvan", sisällön yhteys on täysin yhteiskunnallinen, konventionaalinen, "sovittu".

En yhä edelleenkään tee aktuaalisesti yhtään päätöstä, vaan ajatukseni ja tekoni määräytyvät suoraan niitä edeltävien ärsykkeiden pohjalta.



Kielen sanat ajatellessasi ja päättäessäsi ovat myös ärsykkeitä.

Minkään reaktion alkuperä ei tällöinkään ole tahdossa, vaan automaattisesti toteutuvissa ärsyke-reaktio-kytkennöissä, joissa agenttiuden kokemus on yhtenä linkkinä.



Älä suotta "luo uusia teorioita", kun et tunne perusteita kunnolla.

Refleksi on aina tietoisuudesta riippumaton.



No ei kyllä ihmisellä ole, vaan lähes kaikki ihmisen refleksit, myös ehdottomat, reagoivat pääasiassa juuri tietoisuuden ilmiöihin, ja ihmisellä on hyvin vähän sellaisia refleksejä, jotka vaikuttavat TÄYSIN OHI tietoisuuden!

Kyllä niitä löytyy vaikka kuinka paljon. Yleinen esimerkki on tapauksesta, jossa manuaalivaihteisella autolla ajamaan tottunut henkilö polkaisee käynnistäessään "kytkintä" useaan kertaan ennen kuin ehdollistuma häviää.



Joo... tiedän oikei hyvin...

Samoin monia muitakin esineitä voidaan hapuilla tahattomasti ja ilman tietoista kontrollia. Hyvin monet motoriset rutiinit sujuvat tällä tavoin. Tietysti tähän kuuluvat myös kaikenlaiset automaattiset väistö- ja välttämisrefleksit kuten käden vetäminen pois kuumalta hellalta ym. Kyseessä ei enää ole refleksi, jos teko on suoritettu tietoisesti.



Jos se on vedetty jo kun ei vielä mitään polttamisen tunnetta ole ollut.

Mutta tietoinenkin toiminta KOOSTUU REFLEKSEISTÄ, mutta niitä vaan ohjataan kiellisesti perustuen siihen, että sanatkin ovat luonnonhistoriallisesti ärsykkeitä.

Mistä ihmeestä "ammennat" tuollaisia aivopieruja?



Tämä on jälleen tätä rakentavaa kritiikkiä. Jotenkin tästä nyt jää kuitenkin hieman laimea vaikutelma. LAITA ENSI KERRALLA ISOLLA, LIHAVOITUNA JA PUNAISELLA, NIIN VARMASTI TEHOAA. Muutama huutomerkki ja oikein ilkeännäköinen hymiö vielä korostavat mahtavan argumentointisi ylivertaisuutta. Kehottaisin pitämään nämä omat älylliset ilmavaivasi kurissa, mutta jos pää on perseessä, ei sitä henkikään voi kovin raikkaalta tuoksua.

Jokin uusi kokemus voi esimerkiksi laukaista vanhan muiston ilman mitään operanttia tai klassista ehdollistumista.



Ei voi, koska se kokemus on ehdollistumisen tuote.



Miten kokemus voisi olla ehdollistumisen tuote, jos sitä ei ole koettu koskaan ennen.



Kierre, positiivinen kierre.

Kokemukset rakentuvat aikaisemmille, kerta kerralta kehittyneempinä.

Jos esim. ei ole koskaan nähnyt punaista, miten siihen reagoiminen voisi olla ehdollistumisen tulosta.



Ei mitenkään, eikä siihen mitenkään rationaalisesti silloin voikaan reagoida, eikä sitä punaista väriä noin vain Keenistä tunnistakaan, ellei sitä koskaan aikaisemmin ole nähnyt.

Vetääkö jokin maaginen signaalisystemi esiin ehdollistuman, jota ei ole olemassakaan.



Ei vedä.

Miten voi olla ehdollistunut refleksi ärsykkeelle, jolle ei ole koskaan ennen altistunut.



Ei mitenkään.

Uden asian tunnistaminen laukaisee aktiopotentiaalin myös viereisissä neuroneissa ja saa aikaan spontaanisti aktivoituvan mielikuvan.



Menee ns. fiu minulta... MINKÄ "viereisissä neuroneissa"???

Muistot ovat kytkeytyneet "lähelle" toisiaan siten, että tietyt kontekstuaaliset vihjeet voivat temporaalisen summautumisen ansiosta aiheuttaa tietyn muiston aktivoitumisen. Tämä selittää myös miten uusi kokemus voi muistuttaa jostakin vanhasta. Tätä on hankala tehdä sinulle ymmärrettäväksi, koska et hyväksy LTP:n kiistattomaksi - Fieldsinkin taholta - todettua vaikutusta pitkäkestoisessa muistissa. [/quote]


Et vain ollut lukenut tai ymmärtänyt sitä kaikkein viimeisintä juttua maaliskuulta 2008.

Potentiaation ja johtavuuden vaikutus on TASAN SAMA, koska VIRTA = Potentiaatio*johtavuus eli JÄNNITE PER VASTUS.

Potentiaatio nousee 50% tai johtavuus nousee 50%, TASAN SAMA VAIKUTUS!

Kyllä tuo sähkön johtavuuden nousu on ilman muuta PITKÄAIKAISIMMAN PALAUTUVAN MUISTIN MEKANISMI.

Potentiaation nousu voi aivan hyvin olla yksi lyhytaikaisemman muistin mekanismi, ja se voi muuttua täksi johtavuudeksi, ja sitä sääntelevät synapsit varsin keskeisesti.

Sitten silloin kun suntyy kokonaan uusia haaroja massamitassa aivoalueiden välille, kuten tapahtuu vaurioidenkin jälkeen, se ei kaikinpuolin ole palautuvaa.

Jos vaikka lukisit sen Fieldsin jutun uudestaan...



Jospa sinä lukisit tässäkin viestissä linkittämäni Fieldin teorian muistojen lujittumisesta.



Kunhan ehdin.


Valinta voi tapahtua ja yleensä tapahtuukin useamman kuin kahden vaihtoehdon välillä, mutta tahto itsessään ei tee valintaa.



Ne voidaan aina palauttaa valintaan kahden vaihtoehdon välillä, kuten mitä tahansa luku voidaan esittää kaksikantaisessa järjestelmässä. Biitimäärä on kaksikantainen logaritmi valittavien vaihtoehtojen määrästä. Tahtotoiminnossa bittimäärä on ²log2 = 1. Kun valitaan isommasta määrästä, sen voi katsoa jakautuvan useammaksi tahttoiminnoksi bittimäärän mukaan.

Esitä sitten kolmen vaihtoehdon valintatilanne kaksikantaisessa "tahtojärjestelmässä". Jos minun pitäisi valita yksi vaihtoehdoista A, B ja C, miten tämä voidaan esittää valintana kahden vaihtoehdon välillä? Kysessä ei voi olla monta erillistä tahtotoimintoa, koska vaihtoehtoja pitää verrata keskenään.



Se on nyt yksi tai kaksi askelta. Tässä ei mene "bitit tasan", koska 2-kantainen logaritmi 3:sta ei ole kokonaisluku, kuten se on 4:stä.

Kyseessä ei siis ole kolmea erillistä toimintoa A tai ei-A, B tai ei-B, C tai ei-C, koska kaikkia kolmea on samaan aikaan verrattava keskenään.



Ei ole, vaan niitä verrataan vähän eri aikaan.

Empiiresestä tutkimus osoittaa kuinka valintatilanne käy äkillisesti paljon vaikeammaksi vaihtoehtojen lukumäärän kasvaessa yli työmuistin kapasiteetin. Tämä osoittaa, että vaihtoehtoja on pidettävä mielessä samanaikaisesti ja valinta tehdään vertaamalla niitä kaikkia keskenään, ei erillisillä päätöksillä.



Informaation bittimäärä on 2-kantainen logaritmi mahdollisuuksien määrästä.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat