Sivut

Kommentit (28620)

Jaska
Seuraa 
Viestejä2765
Moses Leone
Luepa uudestaan. Juttu on ranskalaisilla viivoilla ja se Sonkkila liittyy alla seuraavaan luuanalyysiin, ei edelliseen riviin:

Luit todella huolimattomasti. Lainauksessasi on neljä pääkohtaa, jotka erottaa siitä että niiden rivien alussa ei ole ranskalaista viivaa. Nämä rivit ovat:

Maanalaiset yksilöhauta Kärsämäentyyppi
Nousiaisten Mäeksmäen ja Mynämäen Franttilannummen kalmisto. Laitila, Sonkkilan kalmisto (18 hautaa) .
Sonkkilan luuanalyysi
Untalaman tyyppi

Käsittelemäni kohdat olivat kakkoskohdan alaisia, eli ennen luuanalyysiä.

Moses Leone
Przeworskin kulttuuri taas vaikutti Dneperillä olleen Zarubintsyn kulttuurin länsiosiin:

Naapurikulttuureilla on aina yhteisiä piirteitä. Mutta se että A ja B, B ja C, C ja D jne. jakavat yhteisiä piirteitä, ei todellakaan todista että A:lla ja E:llä olisi yhteisiä piirteitä.

Moses Leone
Olisit lukenut Huurretta pidemmälle, niin olisit huomannut, ettei asiaa suinkaan ole ratkaistu Kivikosken tappioksi:

Voi Jösses. Huurteen ensipainos on vuodelta 1979. Sanoinhan jo aiemmin että sinulla on taitona kaivaa mahdollisimman vanhoja juttuja. Salon jutut ovat uudempia, seuraavilta vuosikymmeniltä. Lue niitä ja puhu sitten.

Moses Leone
Morbyn keramiikkaa on pidetty todisteena asutuksen jatkumisesta Suomessa pronssikaudelta rautakaudelle. Vertailua Morbyn keramiikan ja Lusatianin kulttuurin välillä. Mielenkiintoisesti yhtäläisyyksiä löytyi Lusatianin kulttuurin eteläosista

Tottakai yhteneväisyyksiä löytyy. Kaiva kuvia esiin niin voimme katsoa, onko niitä riittävästi perustelemaan keskinäinen vaikutus. Tarvitset lisäksi aineistoa muualtakin Itämeren piiristä, jottet ohittaisi mahdollisia vielä läheisempiä yhtäläisyyksiä.

Jaakko Häkkisen puolikuiva alkuperäsivusto http://www.elisanet.fi/alkupera/
Jaakko Häkkisen kuiva politiikkasivusto https://blogit.kansalainen.fi/author/jaakkohak/

Jaska
Moses Leone
Luepa uudestaan. Juttu on ranskalaisilla viivoilla ja se Sonkkila liittyy alla seuraavaan luuanalyysiin, ei edelliseen riviin:

Luit todella huolimattomasti. Lainauksessasi on neljä pääkohtaa, jotka erottaa siitä että niiden rivien alussa ei ole ranskalaista viivaa. Nämä rivit ovat:

Maanalaiset yksilöhauta Kärsämäentyyppi
Nousiaisten Mäeksmäen ja Mynämäen Franttilannummen kalmisto. Laitila, Sonkkilan kalmisto (18 hautaa) .
Sonkkilan luuanalyysi
Untalaman tyyppi

Käsittelemäni kohdat olivat kakkoskohdan alaisia, eli ennen luuanalyysiä.

Moses Leone
Przeworskin kulttuuri taas vaikutti Dneperillä olleen Zarubintsyn kulttuurin länsiosiin:

Naapurikulttuureilla on aina yhteisiä piirteitä. Mutta se että A ja B, B ja C, C ja D jne. jakavat yhteisiä piirteitä, ei todellakaan todista että A:lla ja E:llä olisi yhteisiä piirteitä.

Moses Leone
Olisit lukenut Huurretta pidemmälle, niin olisit huomannut, ettei asiaa suinkaan ole ratkaistu Kivikosken tappioksi:

Voi Jösses. Huurteen ensipainos on vuodelta 1979. Sanoinhan jo aiemmin että sinulla on taitona kaivaa mahdollisimman vanhoja juttuja. Salon jutut ovat uudempia, seuraavilta vuosikymmeniltä. Lue niitä ja puhu sitten.

Salo höperhtii muissakin asioissa jota kuinkin päättömästi, mikski ei siis myö tässä?




Lähde kertoo aika lailla muuta kuin Salo:

" From a long-term perspective there is a change after the Scandinavian-influenced Bronze Age. During the Pre-Roman Iron Age the Bräcksta type necklaces associate the Swedish, coastal Finnish and Estonian materials. After that – during the Early Roman Iron Age at the latest – it is quite obvious that East Baltic ornament forms became predominant in southwestern Finnish burial grounds. No native ornament styles have been found, and Scandinavian ornaments are rare exceptions. This East and South-East Baltic dominance either has nothing to do with the expression of identity, or the people buried in Finnish cemeteries were signalling an association with the East Baltic cultural sphere. In the Late Roman Iron Age and especially,during the Migration Period the material culture started to change. East Baltic ornaments were still frequent, but Scandinavian forms increased in number and the first few local style ornaments appeared. Such ornaments were introduced in
Ostrobothnia, the area most strongly influenced by Scandinavia at the time. This
may have been a case where increased contacts led to the expression of a local
group identity in opposition to the Scandinavian influence, or (perhaps more likely) the general flourishing of the region simply stimulated craftsmanship and led to new variations and inventions. Later, during the Merovingian Period, ‘Finnish’ ornament forms occurred also in southwestern Finland. Local forms increased in number in the Viking Age, as did the Scandinavian ones, while the number of East Baltic forms diminished.131 "

Moses Leone
Morbyn keramiikkaa on pidetty todisteena asutuksen jatkumisesta Suomessa pronssikaudelta rautakaudelle. Vertailua Morbyn keramiikan ja Lusatianin kulttuurin välillä. Mielenkiintoisesti yhtäläisyyksiä löytyi Lusatianin kulttuurin eteläosista

Tottakai yhteneväisyyksiä löytyy. Kaiva kuvia esiin niin voimme katsoa, onko niitä riittävästi perustelemaan keskinäinen vaikutus. Tarvitset lisäksi aineistoa muualtakin Itämeren piiristä, jottet ohittaisi mahdollisia vielä läheisempiä yhtäläisyyksiä.



" 5.2.3.6. Morby­related ceramics in Sweden

A good summary (or simplification) of the main Late Bronze Age pottery provinces
in the northern Baltic region – the western and the eastern – has been given by
Jaanusson (1985: 39; cf. 1981). Within this coarse division the western pottery is
characterized by an abundance of rusticated ware and a rarity of decorated vessels.

Eastern pottery is distinguished by a large proportion of striated ware, mostly
associated with varying quantities of textile-impressed ware. The eastern pottery is most often decorated, usually with horizontal rows of imprints forming the main
motif. The boundary of these provinces runs along the Baltic, whereas some coastal and archipelago areas show a variegated amount of mixture of western and eastern elements. This is the case in the Mälaren area in eastern Sweden, where Late Bronze Age and Early Iron Age pottery of East-Baltic types occur at some settlement sites (Ambrosiani 1958; 1959; Schönbäck 1959; Jaanusson 1981; 1993, 12; Reisborg 1989; Eriksson 2005: 371-372).

The most important of the sites studied in Sweden is Darsgärde, excavated by
Björn Ambrosiani in 1957-60. The most interesting part of the complex is the oldest layer, dated to the Late Bronze Age and the Pre-Roman Iron Age, although there are eastern influences in the material from the first centuries AD as well. The ceramics from the lower layer at Darsgärde have been studied in detail by Reisborg (1989). Most of the material (61 %) consists of shards with a striated surface, but fragments of textile-impressed and polished vessels also occur. Ornamentation (pits or oblong pits in horizontal rows, nail- and finger-impressions, twisted cord impressions, comb stamp impressions, pin impressions, short vertical lines, ring marks as well as other types of lines and impressions) is found on at least 72 % of the 162 identified vessels. The ornaments are concentrated on the shoulder and the upper part of the vessels. Reisborg (1989) has tried to divide the Darsgärde material into two hypothetical groups on the basis of the ornamentation – one Late Bronze Age group and one Pre-Roman Iron Age group. The hypothesis was tested by examining the clay material, the vessel form and the form of the rim. Some differences can be noticed when the two groups are compared with respect to material and form.

The most interesting examination is the one where different rim forms are compared; it seems quite obvious that cornered rims occur more frequently in the hypothetically younger group (Reisborg 1989: 98-100). This is a small but important observation, possibly useful for chronological interpretations elsewhere as well. "

post1276649.html?hilit=%20Sverige%20latvia*#p1276649

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaska
Moses Leone
Olisit lukenut Huurretta pidemmälle, niin olisit huomannut, ettei asiaa suinkaan ole ratkaistu Kivikosken tappioksi:

Voi Jösses. Huurteen ensipainos on vuodelta 1979. Sanoinhan jo aiemmin että sinulla on taitona kaivaa mahdollisimman vanhoja juttuja. Salon jutut ovat uudempia, seuraavilta vuosikymmeniltä. Lue niitä ja puhu sitten.

Voi Jösses itsellesi. Tutustuisit asioihin ennen kommentointia. Salon mielipide on peräisin hänen väitöskirjastaan vuodelta 1968, eli 11 vuotta ennen Huurteen ensipainosta, tosin hän toistelee sitä vielä vuosikymmeniä myöhemmin. Tämäkin linkki löytyy tästä ketjusta:

Unto Salo Turun Sanomissa v. 2007

Perniöläinen arkeologi Helmer Salmo totesi 1930 Kärsämäelle vastineita Ruotsista, Ella Kivikoski 1939 Veikseliltä ja selitti sen vuoksi Kärsämäen sieltä tulleiden goottilaiskauppiaiden kalmistoksi ja sellaisena asutushistorian poikkeusilmiöksi. Professori A. M. Tallgren luki goottilaistulkinnan Kivikosken väitöskirjan päätuloksiin.

Tutkimus meni kuitenkin eteenpäin sodan jälkeen. Niinpä saatoin 1968 osoittaa, että kärsämäentyyppisiä kalmistoja tunnettiin muitakin - siitä oli kyllä professori Ella Kivikoskikin selvillä - joten kyseessä ei ollut poikkeusilmiö. Kun kärsämäentyypin haudat ja lisäksi niiden esineistökin osoittivat yhteyksiä Ruotsiin, katsoin niiden todistavan läntisestä maahanmuutosta. Saman selityksen annoin Laitilasta jo aikaisemmin tunnetuille untamalantyypin hautakummuille.

Uurna- ja asehautaukset näköjään tulivat Ruotsiin jo esiroomalaisella rautakaudella, mutta se ei kuitenkaan todistane, että ne olisivat levinneet Suomeen sitä kautta eivätkä Suoraan Keski-Euroopasta:

http://en.wikipedia.org/wiki/Prehistori ... _-_AD_1100

From the 2nd century BC onward, urn cremation cemeteries and weapon burials with various above-ground stone markers appear, beginning a monumental cemetery record that persists unbroken until the end of the Iron Age. Cemeteries of these roughly 13 centuries are by far the most common type of visible ancient monument in Scandinavia. The reappearance of weapon burial after millennium's hiatus suggests a process of increased social stratification similar to the one at the beginning of the Bronze Age.

Peter Heather tiivistää erot Wielbarkin ja Przeworskin kulttuurien välillä:

There are many similarities between the two, but differences both in detail - for example pot decoration, weapon construction - and on a larger scale distinguish them. Wielbark males were never buried with weapons, whereas Przeworsk males often were, and Wielbark cemeteries often produce a mixture of cremation and inhumation rites, whereas Przeworsk populations only ever cremated. Such differencies indicate substantially different beliefs about any afterlife.
Moses Leone
Tutkimus meni kuitenkin eteenpäin sodan jälkeen. Niinpä saatoin 1968 osoittaa, että kärsämäentyyppisiä kalmistoja tunnettiin muitakin - siitä oli kyllä professori Ella Kivikoskikin selvillä - joten kyseessä ei ollut poikkeusilmiö. Kun kärsämäentyypin haudat ja lisäksi niiden esineistökin osoittivat yhteyksiä Ruotsiin, katsoin niiden todistavan läntisestä maahanmuutosta. Saman selityksen annoin Laitilasta jo aikaisemmin tunnetuille untamalantyypin hautakummuille.

Yhtä hyvin alue jota tänään kutsutaan Ruotsiksi, on voinut olla Länsi-Suomi, ja silloin kyseessä ei ole 'läntisestä maahan muutosta'. Kirkkohistorian ja rakennettujen kirkkojen mukaan, 'Ruotsalaiset' saapuivat nykyiseen Eteleä-Ruotsiin 800 -luvun jälkeen. Nykyisessä Keski-Ruotsissa, asui Englanninkielinen yhteisö joka oli paennut Englannista Norjaan, ja sieltä nykyiseen Ruotsiin, joka joukkotuhottiin 'uskonpuhdistuksessa' 1500 -luvulla (Katso m m Eskilstunan (Eskils Town) historia.

Jotuni
Seuraa 
Viestejä9534
Matti E Simonaho
Moses Leone
Tutkimus meni kuitenkin eteenpäin sodan jälkeen. Niinpä saatoin 1968 osoittaa, että kärsämäentyyppisiä kalmistoja tunnettiin muitakin - siitä oli kyllä professori Ella Kivikoskikin selvillä - joten kyseessä ei ollut poikkeusilmiö. Kun kärsämäentyypin haudat ja lisäksi niiden esineistökin osoittivat yhteyksiä Ruotsiin, katsoin niiden todistavan läntisestä maahanmuutosta. Saman selityksen annoin Laitilasta jo aikaisemmin tunnetuille untamalantyypin hautakummuille.

Yhtä hyvin alue jota tänään kutsutaan Ruotsiksi, on voinut olla Länsi-Suomi, ja silloin kyseessä ei ole 'läntisestä maahan muutosta'.





Juuri noin se oli. Ruotsi oli "Länsi-Suomea" ennen kuin siitä tuli Ruotsi.

-

Polttohautauksen on arveltu levinneen Balkanilta, mikä sopisi I1-haploryhmään sikäli, että I-haploryhmän on arveltu jääkauden aikana "talvehtineen" Balkanin refugissa.

http://en.wikipedia.org/wiki/Urnfield_culture

The origins of the cremation rite is commonly believed to be the Balkans, where it was widespread in the eastern part of the Tumulus culture. Some cremations begin to be found in the Proto-Lusatian and Trzciniec culture.
Jaska
Seuraa 
Viestejä2765
Moses Leone
Voi Jösses itsellesi. Tutustuisit asioihin ennen kommentointia. Salon mielipide on peräisin hänen väitöskirjastaan vuodelta 1968, eli 11 vuotta ennen Huurteen ensipainosta, tosin hän toistelee sitä vielä vuosikymmeniä myöhemmin.

Nypipä Moses ne haulit pois takamuksestasi ja ota järki käteen:

- Se että joku käsittelee samaa aihetta eri vuosikymmeninä, ei ole pelkkää toistoa: tutkimus etenee ja tarkentuu.
- Mikään maininta (edes perusteltu) ei voi automaattisesti kumota maininnan jälkeen esitettyjä näkemyksiä, niin kuin näyt kuvittelevan vetoamalla Huurteen mielipiteeseen.

Jaakko Häkkisen puolikuiva alkuperäsivusto http://www.elisanet.fi/alkupera/
Jaakko Häkkisen kuiva politiikkasivusto https://blogit.kansalainen.fi/author/jaakkohak/

Jaska
Moses Leone
Voi Jösses itsellesi. Tutustuisit asioihin ennen kommentointia. Salon mielipide on peräisin hänen väitöskirjastaan vuodelta 1968, eli 11 vuotta ennen Huurteen ensipainosta, tosin hän toistelee sitä vielä vuosikymmeniä myöhemmin.

Nypipä Moses ne haulit pois takamuksestasi ja ota järki käteen:

- Se että joku käsittelee samaa aihetta eri vuosikymmeninä, ei ole pelkkää toistoa: tutkimus etenee ja tarkentuu.
- Mikään maininta (edes perusteltu) ei voi automaattisesti kumota maininnan jälkeen esitettyjä näkemyksiä, niin kuin näyt kuvittelevan vetoamalla Huurteen mielipiteeseen.


Ei se välttämättä tarkennu, jos ei uusia löytöjä tehdä ja sama ihminen pyörittelee vanhaa aineistoa vanhojen löytöjen perusteella. Senpä vuoksi voisit Salon tueksi esittää vuoden 1968 jälkeen tehtyjä uusia löytöjä, jotka tukevat Salon vuoden 1968 näkemyksiä. Mielellään voisit myös esittää jonkun muun arkeologin Saloa tukevia näkemyksiä , jotka perustuvat noihin uusiin löytöihin.

Se, että joku näkemys on toista vanhempi ei todista, että se on väärässä ja uusi on oikeassa, joten pelkkään ikään on turha turvautua vastaväitteessään.

Kunnianhimo lisäksi ajaa tutkijoita tekemään uusia näkemyksiä vaikka väkisin. Luuletko esimerkiksi, että Salon väitöskirja olisi hyväksytty, jos se merkittävin tulos olisi ollut, että Kivikoski ja aiemmat tutkijat ovat olleet oikeassa, eikä Salolla ole asiaan mitään lisättävää? Luuletko, että Salo olisi suosiolla myöntänyt sen ilman, että olisi yrittänyt kehittää omaa teoriaa?

Kärsämäen haudat tiivistetysti. Uurnahautauksia ja palokuoppahautauksia, ruumishautaukset vain satunnaisia, mukana aseita. Muistuttaa siis enemmän Przeworskin kulttuuria kuin Wielbarkin kulttuuria:

http://www.mikroarkeologi.se/publicatio ... ckholm.pdf

These two burial forms, the urn and the pit graves, are
reminiscent of the well-known Kärsämäki cemetery in
Turku, SW Finland, which consisted of approximately 90
burials dated to the Roman Iron Age (AD 1-400). This
place has also given the name to the burial form known as
the Kärsämäki type. The type consists of urn burials,
cremation pits and occasional inhumations, often with
abundant metal finds such as imported weapons and
jewellery (Salo 1968:192pp; Raninen 2005:40-44).



http://www.kirj.ee/public/va-arh/arch-2006-2-3.pdf

Already in the Roman Iron Age both collective and individual cremation burials
were well known in south-western Finland (Keskitalo 1979). Of special interest
here are the individual cremation burials that belong to the group of the so-called
K‰rs‰m‰ki type of cemeteries. The level-ground cemeteries of the K‰rs‰m‰ki
type include urn burials and cremation pits, together with a small number of
inhumations. The male burials often include weapons. Cemeteries of the K‰rs‰-
m‰ki type are reminiscent of the Late Pre-Roman cemeteries in eastern Sweden
(Salo 1968, 193ñ197) as well as in the Oksywie Culture on Upper Vistula River
(Kivikoski 1939, 233ñ237). Many artefact types, especially in male burials, are
similar to the types found in Scandinavia and Continental Europe (Salo 1968,
232ñ234). According to Salo, cemeteries of the K‰rs‰m‰ki type were used by
immigrant groups who had moved to south-western Finland from eastern Sweden
and gradually assimilated into the local Finnic-speaking indigenous populations.
Not all migration hypotheses and ethnic interpretations typical of the culture-
historical approach might necessarily be correct. It is, however, safe to say that
the communities that lived in south-western Finland participated rather intensively
in the trans-regional systems of ritual and material exchange in the northern
Baltic Sea region. The burials of the K‰rs‰m‰ki type ended in the Migration period,
giving way to groups of cairns containing cremations as the prevailing cemetery
form. However, according to Pihlman (1990, 269, 270; 1992), many of the 5th and
6th century weapon burials inside cairns can still be understood as representing
direct continuity from the burials of the K‰rs‰m‰ki type. This continuity is seen
in the deposition practice (individual cremation, now apparent as an artefact
concentration inside a cairn) as well as in the material symbolism of the deposited
artefacts (weapons suggesting prestigious long-distance contacts and identification
with the Germanic areas of Scandinavia and Continental Europe; often also lack of
dress accessories in male burials). A continuation of the K‰rs‰m‰ki tradition is
even seen in the artefact assemblages in the richly furnished Early Merovingian
weapon burials, including the well-known inhumations in EurañKˆyliˆ region
(Pihlman 1992).



Eli Pihlmanin mukaan Kärsämäen traditio olisi jatkunut muuntunena vanhemmalta roomalaisajalta merovingiajalle. Uskoisin sen edustajien saaneen näin ollen vankan jalansijan Suomessa, joten heidän jälkeläisiään voisi hyvinkin olla myös nykysuomalaisissa.

Jaska
Seuraa 
Viestejä2765
Moses Leone
Kunnianhimo lisäksi ajaa tutkijoita tekemään uusia näkemyksiä vaikka väkisin. Luuletko esimerkiksi, että Salon väitöskirja olisi hyväksytty, jos se merkittävin tulos olisi ollut, että Kivikoski ja aiemmat tutkijat ovat olleet oikeassa, eikä Salolla ole asiaan mitään lisättävää? Luuletko, että Salo olisi suosiolla myöntänyt sen ilman, että olisi yrittänyt kehittää omaa teoriaa?

Käsityksesi tieteestä on todella erikoinen. Tulos on tulos, kunhan se perustuu käytettyyn aineistoon ja on saatu käyvillä metodeilla. Ei ole mitään merkitystä julkaisukynnyksen kannalta, onko tulos vanhaa mukaileva vai erimielinen ja uutta luova. Ei tutkija ala kumota vanhaa, ellei aineistossa ole jotain toisenlaisen tulkinnan tueksi.

Jaakko Häkkisen puolikuiva alkuperäsivusto http://www.elisanet.fi/alkupera/
Jaakko Häkkisen kuiva politiikkasivusto https://blogit.kansalainen.fi/author/jaakkohak/

Jaska
Moses Leone
Kunnianhimo lisäksi ajaa tutkijoita tekemään uusia näkemyksiä vaikka väkisin. Luuletko esimerkiksi, että Salon väitöskirja olisi hyväksytty, jos se merkittävin tulos olisi ollut, että Kivikoski ja aiemmat tutkijat ovat olleet oikeassa, eikä Salolla ole asiaan mitään lisättävää? Luuletko, että Salo olisi suosiolla myöntänyt sen ilman, että olisi yrittänyt kehittää omaa teoriaa?

Käsityksesi tieteestä on todella erikoinen. Tulos on tulos, kunhan se perustuu käytettyyn aineistoon ja on saatu käyvillä metodeilla. Ei ole mitään merkitystä julkaisukynnyksen kannalta, onko tulos vanhaa mukaileva vai erimielinen ja uutta luova. Ei tutkija ala kumota vanhaa, ellei aineistossa ole jotain toisenlaisen tulkinnan tueksi.

Kuules nyt Jaska. Väitöskirjassa on oltava (ainakin olevinaan) jotkin uutta.

Lisurin voi tehdä osoittamalla pelkkää tutkimusmenetelmien hyvää hallintaa.

Jaska
Moses Leone
Kunnianhimo lisäksi ajaa tutkijoita tekemään uusia näkemyksiä vaikka väkisin. Luuletko esimerkiksi, että Salon väitöskirja olisi hyväksytty, jos se merkittävin tulos olisi ollut, että Kivikoski ja aiemmat tutkijat ovat olleet oikeassa, eikä Salolla ole asiaan mitään lisättävää? Luuletko, että Salo olisi suosiolla myöntänyt sen ilman, että olisi yrittänyt kehittää omaa teoriaa?

Käsityksesi tieteestä on todella erikoinen. Tulos on tulos, kunhan se perustuu käytettyyn aineistoon ja on saatu käyvillä metodeilla. Ei ole mitään merkitystä julkaisukynnyksen kannalta, onko tulos vanhaa mukaileva vai erimielinen ja uutta luova. Ei tutkija ala kumota vanhaa, ellei aineistossa ole jotain toisenlaisen tulkinnan tueksi.

Kynnys kumoamaan alkamiseen varsinkin väitöskirjan kohdalla voi kuitenkin olla hyvin pieni, jolloin voidaan turvautua pelkkiin oljenkorsiin. Näin etenkin ns. "aukottomien teorioiden" kohdalla, eli sellaisten joita ei voida todistaa vääriksi sen enempää kuin oikeiksikaan. Jos Salo olisi väitöskirjassaan 1968 pystynyt vakuuttavasti todistamaan Kivikosken olleen väärässä, Huurre tuskin olisi 1979 kirjassaan maininnut molempien näkemyksiä ja sanonut asian olevan ratkaisematta. Salo taitaa tässä asiassa olla ainoa, joka on julistanut itsensä voittajaksi (ja nyt Jaska). Kivikoski ei valitettavasti ole enää elossa puolustamaan näkemystään.

Voisi olla hyvä avata tämä väittely uudelleen ja ottaa tällä kertaa mukaan Skandinavian ja Balttian lisäksi myös Keski-Eurooppa:

http://www.helsinki.fi/arkeologia/rauta ... salo2.html

II-ryhmän suhdemitat täyttävistä keihäänkärjistä muutamissa on korkea keskiharja. Tällainen on esimerkiksi Pernajan Malmsbyn kätkölöydön pitkä keihäänkärki KM 12130:5 (Salo 1968, Taf. 48:6; ks. myös esim. KM 12686:43 Maaria Kärsämäki: Kivikoski 1973, Abb. 46).
Kun Unto Salo vuonna 1968 väitteli, Suomen arkeologiassa keskusteltiin kiivaasti siitä, onko Etelä- ja Lounais-Suomen vanhemman roomalaisen rautakauden asutuksen alkuperä lännessä vai etelässä ja miltä pohjalta "suomalainen" rautaesinekulttuuri alkoi muotoutua (ks. myös Salo 1984:191-193; Raninen 2005).
Yksi länteen viittaava esineryhmä ovat korkeaharjaiset keihäänkärjet. Pitkät, korkeaharjaiset kärjet voivat olla kelttiläisiä tai germaanisia (ks. ryhmä I), mutta Salon mukaan monet niistä ovat skandinaavisiakin. Baltiassa ne olivat joka tapauksessa harvinaisia.

Sammallahti 1977:

http://www.kotikielenseura.fi/virittaja ... 77_119.pdf

Kivikosken mainitsemista tutkituista vanhemman roomalaisajan kalmis-
toista (mts. 108, 117—118) vain Karjaan Kroggärdsmalmenin j a Nakkilan
Penttalan kalmistot ovat »puhtaast i itäbalttilaisia», mikä tarkoittanee niillä
olevan vastineita Suomenlahden eteläpuolen ns. tarand-kalmistoissa, kun
taas Maarian Kärsämäen kalmistoa Kivikoski arvelee aliselta Veikseliltä
siirtyneiden goottilaisten kauppiaiden hautapaikaksi . Aliselle Veikselille viit-
taavat myös Piikkiön Rungon kalmiston useat esineet, j a Laitilan Untamalan
kalmisto on Kivikosken mukaan skandinaavinen, lähinnä gotlantilainen.
Tätä yleiskuvaa detaljoi edelleen Salo 1968a (ks. erityisesti karttaa s. 239).
Maahanmuuttajat olisi näin ollen varmaan helpompi katsoa germaaneiksi
(tai omaksutut kulttuuripiirteet germaanisiksi) kuin suomalaisten esi-isiksi.

Rooman kaupalla oli vaikutuksensa myös Itämeren piiriin, j a alisella Veikse-
lillä sijaitsi näihin aikoihin goottien luoma turkiskaupan keskus, jonka tär-
keänä hankinta-alueena Suomea j a Pohjois-Baltiaa voidaan pitää. Germaa-
nien ekspansio pohjoisesta Keski-Eurooppaan oli alkanut jo huomattavast i
aikaisemmin, j a se ulottui jo varhain idässä Veikselille saakka. Eräät arkeo-
logit (mm. Gimbutas, Kossinna) ovat halunneet pitää germaanien alkukotina
nimenomaan Skandinaviaa (ks. kuitenkin Hachmann 1970).



Miksi ei germaaneja voisi laskea suomalaisten esi-isiksi?

Raninen asettui vuonna 2005 Kivikosken kannalle (vai onko 5 vuotta arkeologiassa jo vanha):

https://oa.doria.fi/bitstream/handle/10 ... sequence=1

One of the most signifcant Early Roman Iron Age cemeteries is that of Kärsämäki in
Turku, introducing a burial custom involving the deposition of cremated bones and
grave-goods in pits. Salo (1968: 232-234; 1984b: 94) has interpreted cemeteries of the
Kärsämäki type (as well as the so-called Untamala and Koskenhaka types) as indications
of Scandinavian immigration during the Early Roman Iron Age. These cemeteries
contain relatively rich graves with weapons. Salo (e.g. 1995a: 9) has suggested that this
refects an immigration mainly of groups of armed men who setled among the Finnish
population, possibly as tax collectors and merchants. The weaponry in the graves is
interpreted as Scandinavian, but as the (female) fbulae, bracelets and necklaces are
similar to those in other Finnish grave types, they have been interpreted as belonging
to local people (Salo 1968; Salo 1984b: 94; 1995a: 9). It is, however, not at all certain
whether the gender relations or the idea of the origin of the immigrants can be that
straight forward. Within the Kärsämäki material there is, according to an osteological
analysis, at least one man who had a bracelet (Raninen 2005c: 54). Whether the origin
of the people buried in Kärsämäki should be sought in some specifc area is not self-
evident either. According to Raninen (2005c), it is possible that the origin was both in
eastern Sweden and the southeast Baltic area (more specifcally the Wielbark culture in
the Vistula area), instead of either of them. Thus Raninen thinks in the same manner
as Kalif (2001), pointing out the interaction between these two areas. One step further
would be to focus on the old connections throughout the Baltic, like between Estonia,
southwestern Finland and eastern Sweden, visible already during the Pre-Roman Iron
Age. Contacts and bonds may have existed between far away areas that made the
diference between local people and ‘immigrants’ a secondary issue.
More interesting
than the possibility or probability of immigration is the question of why the Kärsämäki
people buried their dead in such an expressive manner in the frst place? The most
plausible explanation is that the rich weapon graves are related to the expression of
identity in an atempt to consolidate or promote the position of the Kärsämäki people in
relation to their neighbours. The idea of consolidation could be linked with immigration
(cf. Pihlman 1985: 27; 1992: 48), while a more general expression of power and wealth
may well have come about due to local competition. This is probably the case also with
regard to many other rich cemeteries occurring throughout the Roman Iron Age.

Sikäli Raninen erehtynee Wielbarkin kulttuuriin liittyen, että Kärsämäen haudoissa oli aseita kuten Przeworskin kulttuurissa, Wielbarkin ei.

Arkkis
Jaska
Moses Leone
Luepa uudestaan. Juttu on ranskalaisilla viivoilla ja se Sonkkila liittyy alla seuraavaan luuanalyysiin, ei edelliseen riviin:

Luit todella huolimattomasti. Lainauksessasi on neljä pääkohtaa, jotka erottaa siitä että niiden rivien alussa ei ole ranskalaista viivaa. Nämä rivit ovat:

Maanalaiset yksilöhauta Kärsämäentyyppi
Nousiaisten Mäksmäen ja Mynämäen Franttilannummen kalmisto. Laitila, Sonkkilan kalmisto (18 hautaa) .
Sonkkilan luuanalyysi
Untalaman tyyppi

Käsittelemäni kohdat olivat kakkoskohdan alaisia, eli ennen luuanalyysiä.

Moses Leone
Przeworskin kulttuuri taas vaikutti Dneperillä olleen Zarubintsyn kulttuurin länsiosiin:

Naapurikulttuureilla on aina yhteisiä piirteitä. Mutta se että A ja B, B ja C, C ja D jne. jakavat yhteisiä piirteitä, ei todellakaan todista että A:lla ja E:llä olisi yhteisiä piirteitä.

Moses Leone
Olisit lukenut Huurretta pidemmälle, niin olisit huomannut, ettei asiaa suinkaan ole ratkaistu Kivikosken tappioksi:

Voi Jösses. Huurteen ensipainos on vuodelta 1979. Sanoinhan jo aiemmin että sinulla on taitona kaivaa mahdollisimman vanhoja juttuja. Salon jutut ovat uudempia, seuraavilta vuosikymmeniltä. Lue niitä ja puhu sitten.

Salo höperhtii muissakin asioissa jota kuinkin päättömästi, mikski ei siis myö tässä?




Lähde kertoo aika lailla muuta kuin Salo:

" From a long-term perspective there is a change after the Scandinavian-influenced Bronze Age. During the Pre-Roman Iron Age the Bräcksta type necklaces associate the Swedish, coastal Finnish and Estonian materials. After that – during the Early Roman Iron Age at the latest – it is quite obvious that East Baltic ornament forms became predominant in southwestern Finnish burial grounds. No native ornament styles have been found, and Scandinavian ornaments are rare exceptions. This East and South-East Baltic dominance either has nothing to do with the expression of identity, or the people buried in Finnish cemeteries were signalling an association with the East Baltic cultural sphere. In the Late Roman Iron Age and especially,during the Migration Period the material culture started to change. East Baltic ornaments were still frequent, but Scandinavian forms increased in number and the first few local style ornaments appeared. Such ornaments were introduced in
Ostrobothnia, the area most strongly influenced by Scandinavia at the time. This
may have been a case where increased contacts led to the expression of a local
group identity in opposition to the Scandinavian influence, or (perhaps more likely) the general flourishing of the region simply stimulated craftsmanship and led to new variations and inventions. Later, during the Merovingian Period, ‘Finnish’ ornament forms occurred also in southwestern Finland. Local forms increased in number in the Viking Age, as did the Scandinavian ones, while the number of East Baltic forms diminished.131 "

Moses Leone
Morbyn keramiikkaa on pidetty todisteena asutuksen jatkumisesta Suomessa pronssikaudelta rautakaudelle. Vertailua Morbyn keramiikan ja Lusatianin kulttuurin välillä. Mielenkiintoisesti yhtäläisyyksiä löytyi Lusatianin kulttuurin eteläosista

Tottakai yhteneväisyyksiä löytyy. Kaiva kuvia esiin niin voimme katsoa, onko niitä riittävästi perustelemaan keskinäinen vaikutus. Tarvitset lisäksi aineistoa muualtakin Itämeren piiristä, jottet ohittaisi mahdollisia vielä läheisempiä yhtäläisyyksiä.



" 5.2.3.6. Morby­related ceramics in Sweden

A good summary (or simplification) of the main Late Bronze Age pottery provinces
in the northern Baltic region – the western and the eastern – has been given by
Jaanusson (1985: 39; cf. 1981). Within this coarse division the western pottery is
characterized by an abundance of rusticated ware and a rarity of decorated vessels.

Eastern pottery is distinguished by a large proportion of striated ware, mostly
associated with varying quantities of textile-impressed ware. The eastern pottery is most often decorated, usually with horizontal rows of imprints forming the main
motif. The boundary of these provinces runs along the Baltic, whereas some coastal and archipelago areas show a variegated amount of mixture of western and eastern elements. This is the case in the Mälaren area in eastern Sweden, where Late Bronze Age and Early Iron Age pottery of East-Baltic types occur at some settlement sites (Ambrosiani 1958; 1959; Schönbäck 1959; Jaanusson 1981; 1993, 12; Reisborg 1989; Eriksson 2005: 371-372).

The most important of the sites studied in Sweden is Darsgärde, excavated by
Björn Ambrosiani in 1957-60. The most interesting part of the complex is the oldest layer, dated to the Late Bronze Age and the Pre-Roman Iron Age, although there are eastern influences in the material from the first centuries AD as well. The ceramics from the lower layer at Darsgärde have been studied in detail by Reisborg (1989). Most of the material (61 %) consists of shards with a striated surface, but fragments of textile-impressed and polished vessels also occur. Ornamentation (pits or oblong pits in horizontal rows, nail- and finger-impressions, twisted cord impressions, comb stamp impressions, pin impressions, short vertical lines, ring marks as well as other types of lines and impressions) is found on at least 72 % of the 162 identified vessels. The ornaments are concentrated on the shoulder and the upper part of the vessels. Reisborg (1989) has tried to divide the Darsgärde material into two hypothetical groups on the basis of the ornamentation – one Late Bronze Age group and one Pre-Roman Iron Age group. The hypothesis was tested by examining the clay material, the vessel form and the form of the rim. Some differences can be noticed when the two groups are compared with respect to material and form.

The most interesting examination is the one where different rim forms are compared; it seems quite obvious that cornered rims occur more frequently in the hypothetically younger group (Reisborg 1989: 98-100). This is a small but important observation, possibly useful for chronological interpretations elsewhere as well. "

post1276649.html?hilit=%20Sverige%20latvia*#p1276649


Nimen "Sverige" balttietymologiaksi on kolme osapuilleen tasavahvaa vaihtoehtoa.

http://www.indoeuropean.nl/cgi-bin/resp ... &sort=word

Lithuanian: gaȓgždas = (karkea) sora,

Etymology: grãždas (Memel, Nesselmann Wb. 266, Būga Aist. st. 135. 141) 'Kies(sand) = sora, kiesiger Boden, Kiesboden',
gargãžė 'Schlacke' = kuona,
gárgužės 'Flockasche, die der Wind bei einer Feuersbrunst umherträgt' = lentotuhka,
”gargė'ti...gargė'jo...gargė'jo” 'sich mit einer Russschicht überziehen' = peittyä tuhkaan (hiekkaan)
(nicht zu verwechseln mit ”gargė'ti...garga...gergė'jo” 'gluckern beim Ausspülen der Kehle'
= kurlata, s.s.v. gargaliúoti = pulputtaa),
gargždӲne 'mit Kies(sand) bedeckter Platz' = sorakenttä, sorite, sorapäällyste

lett. gargzda 'grauer, sandiger Boden' = (karkea) sorapohja,

verwandt mit lit. ”girgė'ti...girga...girgėjo”, ”girgždė'ti...girgžda...girgždė'jo”, gurgždė'ti 'knarren = narista, knirschen = kirskua',
”girksė'ti...girksėja...girksėjo” dass. und 'schreien (von Gänsen), kreisehen',
gìrgždinti...gìrgždin...gìrgždino” 'knirschen machen' = naristaa, kirskuttaa
”gìrgžtelėti...gìrgžtelėja...gìrgžtelėjo” 'plötzlich aufknarren, aufknirschen' = narahtaa, kirkahtaa (s. auch s.v. gargaliúoti),

poln. zarstwa, zerstwa 'grober Sand', zerśc' 'Sandstein',
russ. dial. žerstva 'Schotter' neben gversta 'grober Sand, Kiessand, zerhackte Steine' (Brückner Wb. 668).

Zu der Sippe von lit. gaȓgždas, gargė'ti, gargãžė, gárgužės gehört wohl auch

lett. garuoza 'Brotkruste, Rinde',
das M.-Endz. unwahrscheinlich zu lit. gãras, lett. gars (s.s.v.) ziehen.

Vielfach findet Vermischung von lit. gaȓgždas statt mit synonymen žviȓ(g)ždas,

lett. zvῑrgzas, zvergzdi 'grober Sand = karkea hiekka, Kies = sora',
cf. lett. zvirgt (-stu) 'rieseln = rakeistua, grobkörnig werden, grobkörnig zerfallen' = tulla, jäädä karkearakeiseksi
skr. zvῑrst 'Art weichen Steins' (Zupitza GG 194, Specht KZ 55, 9, Būga RFV 70, 251, Trautmann Wb. 375).
Lett. zvìedris 'kiesige, sandige Stelle im Fluss oder See' könnte aus *zviezdris dissimiliert sein;

vgl. lit. žvizdra 'Kies', žvìzdras 'Sandkorn' (Daukantas Būdas Vorrede 2; Būdas 115).
Nach Būga ist freilich lett. zvìedris,
lit. žvìzdra(s) Kontamination von lit. žìzdras, žiezdrà 'Grandkorn' usw. mit lit. žviȓ(g)ždas etc.
Lit. žvӲras 'Sand' ist dagegen entlehnt aus poln. zwir (Brückner FW 158, Otrębski LPosn.1, 259, nicht erkannt von Specht Dekl. 212 mit Anm. 1).

Lithuanian: žiezdrà = sorakivi, hiekanjyvä (kuurismi, minkä -r- kertoo, kuuriksi ”*zeizdra”)

Etymology: (vgl. s.v. gaȓgždas, Wb. 137) 'Grand-, Sandkorn' (Ryteris, Sereiskis), žiẽzdras 'Sand' (R., R.-M.s.v. Sand),
Seename Žiẽzdras; žiẽzdrai '(Kies-, Grus)sand, Gries' (beides Būga RFV 65, 325 = Raštai 1, 292) neben žiẽ(g)zdros 'Grand' (Kurschat), žiegždrà (DabLKŽ), žiezdrýnas (Kurschat, Sereiskis, Ryteris) 'Grandhaufen, -masse', žiegzdrynas dass. (Nesselmann 541), žiegzdrýnas (DabLKŽ),
žiezdrinyčia (mit slav. Suffix) 'Grandbehälter = sorasäiliö, -büchse, Sanduhr = tiimalasi' (Kurschat, Ryteris) aus žiegzdrinýčia dass. (R. und R.-M. s.v. Sanduhr, Nesselmann 541. Kurschat),
ferner žìzdras 'Kies, grober Sand' (Būga a.a.O., DabLKŽ),
žigždras (R., R.-M. s.v. Sand),
žizdrìnė (kriaušė) 'die kleine, grüne, harte Frucht des wilden Bimbaums' (Bezzenberger LF 203);
mit verschiedenen Umstellungen noch žirzdrà (Jõniškis) 'Sand',
žrigždai (alit., s. MLLG 5, 165, beides Būga Aist. st. 165).

Aus dem Preuss. vgl. sixdo 'Sand' Voc. 26 (Trautmann Sprachd. 428),
ON Sixdelawks, Syxdeniten (Gerullis ON 158. 233, Endzelin SV 248).

Hierzu wohl auch russ. Žizdra, ON und Nebenfluss der Oka (Vasmer Wb.1, 424).

Über lett. ”zviedris” 'kiesige, sandige Stelle im Fluss oder See' s.s.v. gaȓgždas, Wb 137. ”

Tästä latvian ”sorarannasta” tulee ”Sora(rantainen)maa” ”Zviedrija”, EROTUKSEKSI ITÄMEREN ITÄRANNAN LENTOHIEKKADYYNIRANNOISTA, aivan sanoin kuin sanasta ”žviedris” tulee ”Tähtimaa”.

Weiteres s.v. žviȓgždas.

Lithuanian: žviȓgždas = karkea hiekka, sora
Etymology: 'grober Sand, Kies' (R. 2. 222; R.-M. 2, 296, Nesselmann 555, Kurschat [ ], Juškevič Wb.1, 414; Būga Aist. st. 135. 165; Ṥlapelis LLKZ, Sereiskis, DabLKŽ),
žvirgždė 'kiesiger Boden, kiesige Stelle' = sorapohja (Nesselmann 555, Kurschat [ ], Sereiskis, Skardžius ŽD 73),
žvyrgždýnas dass., žvirgždė'tas 'voller Kies' = soratäytteinen,
žvirgždúotas 'mit Kies bedeckt' = sorapeitteinen,
žvirgždúoti 'mit Kies bedecken' = sorata, sorittaa,

daneben ohne g : žvirždas (Nesselmann 555, Kurschat, in Ašmenà, s. Verf. Balticosl. 2, 29)
= žviȓždas (Daukša bei Skardžius Daukš. akc. 35. 311, Otrębski Gram.1, 372. 384), Pl. žviȓzdai
(vgl. Szyrwid Dict. s.v.v. piasek; kamieńdźiarstwisty; in Kvė'darna, s. Būga Aist. st. 135. 165. RFV 65, 326; 70, 251, KZ 51, 128 = Raštai 1, 292. 442; 2, 406).

Lett. zvirgzds 'Kieselstein' = sorakivi, Pl. zvirgzdi, zvirgžņi und zvirgzdis 'Kies, Grand, grober Sand', zvirgzdaine 'kiesiges Land = kivinen maa(perä), eine mit Kieselsteinen bedeckte Stelle' = kivetty paikka.

Aus Kontamination von žiẽzdras, žìzdras (s. dazu s.v. žiezdrà) und žviȓždas ist lit. žvizdras 'Sandkorn', žvizdra 'Kies' entstanden (s.s.v. gaȓgždas, Wb. 137).

Lit. žviȓ(g)ždas usw. ist urverw. mit skr. zvῑrst 'eine Art weichen Steins' (s. Būga a.a.O., Trautmann Wb. 375),
daneben slav. *gversta in russ. (dial.) gversta 'grober Sand', žverst' dass. (vgl. Vasmer Wb.1, 263).

Lithuanian: žviȓždas

Etymology: usw., s.s.v. žvirgždas.

Kummallista on että preussin ”sora” toisella sukupäättllää tarkoittaa ”ruukkua” ja ”pikaria”

ZWÎRKSTAN n <35> [Swixtis E 350 VM] žvyras, žvirgždas
ZWÎRKSTIS <40> [Swixtis E 350] puodynė = pikari

Ettei se tarkoittaisi ”ruotsalaista”. En ole löytänyt sanakirjoista preussin Ruotsi-sanaa. Siitä sai tietysti puhua vain hammasta purren.

Liettuan preussilainen nimi muuten tarkoittaa ”syrjään jätettävää/jätettyä, ”Laitamaata” , verbistä
”laistun...laidda...laiddā” = jättää, laittaa syrjään: ”LAITAWA”!

http://donelaitis.vdu.lt/prussian/Engl.pdf

LAÎSTUN <77> [polayde DK + Palaîstun MK] to admit to, let go (from hands),
let through (pass)
LAÎTAWA <45> [Lietuva + J`twa MK] Lithuania
LAÎTAWIBI <52> [Laîtawis drv] Lithuanian features
LAÎTAWINI <50> [Laîtawis drv] Lithuanian woman
LAÎTAWIS <40> [Laîtawa drv] Lithuanian man
LAÎTAWISKAN <35> [Laîtawiskas + Litauisch MK] Lithuanian language
LAÎTAWISKAS aj nom sg m <25> [Laîtawa drv] Lithuanian
LAÎTIKS dm <32> [Leitike APN VT] Lithuanian man dm
LAÎTUN <106> [pralieiton 75 drv] to pour
LAÎWAN <35> [hlaiw + laµvas + laµva MK] ship
LAÎWANPLUSNĀ <46> [Laîwan, plûtwei MK] navigation

Lithuanian: žvaigždễ = tähti

Etymology: 'Stern' (R., R.-M., Nesselmann 554, Kurschat, DabLKŽ),
žvaĩgždė, (beides Ṥlapelis LLKŽ, Senn Hdb. 2, 279), žveigzdės (Gervė'čiai, s. Verf. Balticosl. 2, 20),
žvaigždė'tas 'Stern-, mit Sternen', = tähtikuvioinen
žvaigždýnas 'Sternbild, Konstellation', = tähdistö
žvaigždiniñkas 'Sternseher, Astronom'; = tähtitieteilijä
daneben g- lose Formen : žvaizdễ
(Daukša s. Skardžius Daukš. akc. 107, Szyrwid Dict. s.v. gwiazda;
Nesselmann 554, Kurschat; dial., žem. und z.T. westaukšt., s. Jaunius Gram. 104, Būga Raštai 2, 681, Otrębski Gram.1, 333), žvaiždė
(in Zíetela, s. Verf. Balticoslav. 2, 29), mit z für ž : zvayzdė (Pietkiewicz, s. Verf. Erg.-H. zu KZ 14, 46),
žvaizdė'tas (Kurschat, KN, s. noch Skardžius ŽD 342),
žvaĩzdinykas (Daukša, s. Skardžius Daukš. akc. 53, ŽD 144,
Szyrwid Dict. s.v. gwiazdarz),

žvaizdrìs 'Stern' (Gerullis-Stang 94),

(kuurilais-r-:llä, kuurin vastaava oma sana olisi ”*zveizdris”, josta ”Tähtimaa” oli latvian sanalle Zviezdrija rinnakkainen kuurilainen ”murremuoto” ”*Zveizdrija”.

Tämän sanan ongelma on, että liettuan ”švedas”, Ṥvedija näyttäisivät tulevan aivan eri sanasta. Preussissa on sitten lähes latvian sanan muotoinen sana, jonka merkitys on kuitenkin se, mikä liettuan sanalla on ollut alkuperäinen, eli "valoisa, vaalea".

žvaizdinas = žvaigždė'tas (Daukša, s. Skardžius ŽD 241),
žvaizdės 'Name eines Webemusters' (Bezzenberger LF 203),
žvaizdara 'Sterndolde, Astrantia' = tähtiputki (kasvi),
žvaizdininkė 'Sternkraut, Stellaria' = tähtimö (kasvi),
žvaizdūnė 'Asterocephalis' (diese bei Pabreža, s. Skardžius ŽD 599).

Über lit. gvegždátė 'Sternchen' s.s.v. (Wb. 180).

Lett. zvài(g)zne 'Stern' = tähti,
zvàigznãjs 'Gestirn, Stembild' = tähdistö, tähtikuvio.

Urverw. mit aksl. (d)zvézda 'Stern',
russ. zvezdá,
poln. gwiazda,
čech. hvézda usw. (Trautmann Wb. 373, Vasmer Wb.1, 447, Sawski Wb.1, 384f.).

Schwierigkeiten bereitet die Deutung des Verhältnisses von lit. žvai(g)ždễ, lett. zvài(g)zne zu den slav. Wörtern (zu den Deutungsversuchen s. Endzelin SIBEt 113, Izv. 17, 4, 120, bei M.-Endz. s.v., Berneker Wb. 384f., Vasmer ZslPh. 2, 54, Machek Mnhῑma 417, Löwenthal AslPh. 37, 382, Brückner ibid. 39, 8. Otrębski LPosn. 2, 275, Specht KZ 69, 116, Būga Raštai 1, 151 f.; 2, 681).

Auszugehen ist von einer Wz. 'leuchten, strahlen, glänzen';
diese steckt in lett. zvaigala 'Kuh mit weissem, sternenartigem Mal auf der Stirn',
zvaidzeņa 'kleiner (oder lieber) Stern',
zvaigstῑties 'glänzen, flimmern',
zvidzēt 'flimmern, funkeln, undeutlich schimmern',

lit. žvygulӲs 'Glanz, Schimmer' usw. (s.s.v. žvygulӲs),

mit anderem 'Wz.-Determinativ' lett. zvaidrῑt 'schimmern, leuchten, Funken sprühen',
b]zviedras (alett. zveiras 'schielend') acis 'funkelnde Augen',
zviedrῑt 'glimmern, schimmern; heiss glänzen, glühen'.

Die w- lose Form tritt hervor in lett. zaigs, zaiga 'Schimmer, Glanz, Flimmern',
zaigs 'glänzend, schimmernd, flimmernd'
zaiguot 'leuchten, scheinen, schimmern, flimmern' usw.

Die nackte Wz. *žvai-, *žvei- zeigt sich in lit. žvaĩnas, žvaĩras (s.s.v.v.).

Natürlich ist das ie der einzelnen Wörter sekundär, denn dieser Vokal geht auf ein ei zurück, das in einer ai- Wz. keinen Platz hat. Da aber balt. ai auch auf idg. oi beruhen und dann mit ei, ie ablauten kann, so können gelegentlich auch in einer urspr. ai- Wz. balt. Neubildungen mit ie aufkommen.

Ich fasse balt. žvai(g)ždễ, slav. (d)zvézda als Kompositum von s- St. *žvaig(e)s-, *žvaid(e)s- mit Wz. dhē- 'setzen, legen, machen', also 'Glanz bereitend' auf.

Lett. zvài(g)zne ist dagegen eine Verbindung dieser Stämmemit Nasalsuffix.

Ost- und südslav. (d)zvézda beruht auf *gvézda, westslav. *gvézda hat gv vor é aus *oi nicht verändert.

Nach Meillet MSL 9, 374; 13, 243, Trautmann Wb. 374 ist *gvézda aus *zvézda dissimiliert. Wahrscheinlicher ist Fernversetzung des g eines zu lit. žvaigždễ stimmenden urspr. *zvégzda (so auch Berneker und Endzelin a.a O.).

Alkuperäinen alkukirjainyhdistelmä on liettuan ž'v'- eikä puolan ja joissakin tapauksissa balttikieltenkin g´v'-, joka ns. takaperilainautusen tulosta: noista kielistä jälkimmäinen lainautuu liettuaan edelliseksi, mutta jos edellisen mukaisen sanan lainutumissunta on liettuasta puolaan, se tapahtuu käänteisellä kaavalla.

Zu allem s. noch Verf. Balt. Spr. 39ff, KZ 70, 141 - 145;
über preuss. swēigstan 'Schein's s.s.v. šviẽsti.

” Švedija (lt.)SE ģeogr. = Zviedrija (lt) ” = Ruotsi

Liettuan sanan ”švedas” voi erikseen hakea ainakin savan šviesti = valaista avulla, joka noissa ”tähti” sanoissakin vähän eri tavoin taustalla.

Preussiksi sanat ovat yllättävän lähellä ”tähti”-sanoja:
švẽsti = SWINTINTUN <85> [swintintwey I 5] = valaista, vaaleta
šviesa SWĀIKSTAN n <35> [swāigstan 35] = valo
šviesybė PRASWĀIKSTISTA <45> [Durchlaucht + prakilnybė MK] = vaaleus, valkeus
šviesoforas ĀMPELS <32> [Ampel MK] = vololamppu
šviesti SWĀIKSTITWEI <138> [erschwāistiuns 45 VM], (auklėti) = valaista
ERSWĀIKSTINTUN <85> [erschwāigstinai 45 drv]
šviesus LĀUKS aj <26> [Laukappe ON VM] = valoisa, vaalea
švietimas ERSWĀIKSTINSNA <45> [Erswāikstintun drv], (išlavinimas)
IZTIKÎNSNA <45> [Ausbildung MK]
šviečias PRÎSKAS aj nom sg m <25> [prëskas + (rieska) + przaesny MK] = tuore (huom. rieska, tuore leipä, on preussia)

Jotvingiksi ”valo” = ”zvaizdan”

Lithuanian: šviedrùs = vaalea.

Etymology: s.s.v. šviẽsti.

Tämä kuurismi on muodostettu sanavartalosta ”*švēd-”, joka on aivan samanlainen kuin liettua nykyinen ”ruotsalaista” tarkoittava sana ”švedas”.

Sanasta on mahdollista saada niin kuurilasi-z-ilmiön kautta myös ”Zviedrija” = ”Valoisa maa” tai ”Vaaleiden (ihmisten) maa”, jolloin latvian ja liettuan, ja tietysti itsenä ruotsi, Ruotsi-sanat tulivivat samasta tietystä kanta-IE:tä myöhemmästä sanasta.

Lithuanian: šviẽsti...šviẽči...šviẽtė= valista (jtkn), loistaa, sivistää, opettaa
Etymology: (šviečiù, šviečiaũ) '(be)leuchten, Licht geben, scheinen; bilden, unterrichten, lehren', dial. 'sich zeigen =osoittautua, sichtbar werden = näkyä, sich sehen lassen = tulla näkyviin', žem. (vgl. Jaunius Gram. 174) 'reinigen, putzen, sich herausputzen, schmücken' = puhdista(utu)a, Refl. 'hell werden = vaaleta, (sich) aufheitern (vom Himmel) = kirkastua, sich bilden = sitoutua' (s. noch Szyrwid Dict. s.v. iaśnieię),
péršviečiamas 'durchsichtig, transparent', = läpinäkyvä
švietìmas '(Be)leuchten, Beleuehtung, Bildung, Aufklärung', = val(a)istus
atšvietìmas 'Abglanz', pašvietìmas '(Vor)leuchten, Beibringung der Bildung', = kiilto, loiste
šviẽtis (Ṥlapelis LLKŽ), švietỹs (beides DabLKŽ) 'Trumpf beim Kartenspiel', = ruutu (korttimaa)
šviẽtalas (Salantaĩ, vgl. Skardžius ŽD 172) dass. = em.

Hierher noch šviedrùs 'glänzend, hell' (im Dzūkengebiet, s. TiŽ 1, 252, Nr. 103, 4 aus Perlojà), dessen d statt t durch das Synon. sviedrùs, svidùs (s.s.v. svidė'ti) hervorgerufen worden ist (s. Verf. KZ 70, 142, ZslPh 22, 119f.).

Abltd. mit šveĩsti, švìsti, švai(s)týti (s. Leskien Abl. 286f.), -švèsti 2.,
švìtras, s- Erw. in šviesùs (s.s.v.v.). Vgl. noch s.v.v. pucũjas, svità 2.

Preuss. swēigstan (Fem.) 'Schein' gehört wegen erschwēigstinai 'er erleuchtet', Partic. praet. act. erschwēistiuns 'erleuchtet habend' wohl nicht zu žvaigždễ usw., sondern zu šviẽsti (s. Verf. KZ 70, 145, Balt. Spr. 39, Brückner KZ 50, 164, Otrębski LPosn 2, 275; gegen Trautmann Sprachd. 442, Wb. 373, Petersson ArArmSt 72).
Das g der preuss. Wörter ist sekundärer Einschub wie in den übrigen von Endzelin SV 40 besprochenen Beispielen.
Es ist möglich, dass swēigstan usw. zu diesem Guttural durch eine Bildung in der Art von lit. žvaigždễ, lett. zvaigsne gekommen ist.
Mit swēigstan hängt wohl auch der preuss. Göttername Suaikstix zusammen (s. dazu Brückner a.a.O., Būga KS 132f., TiŽ 1, 419, Raštai 1, 149f., Endzelin SV 259).

Lithuanian: šviesùs = valoisa, vaalea
Etymology: šviẽsus (Daukša, s. Skardžius Daukš. akc. 144. 145. 245) 'hell, licht'
(s. noch Juškevič Wb. s.v. atšviẽsti) und 'blank, heiter, fröhlich, nüchtern; gebildet, intelligent',
šviesà 'Licht, Helligkeit, Beleuchtung, Geflitter; Sonnenlicht, Bildung; Sehen, Sehvermögen' (vgl. Daukša Post. 389, 27 = Or. 292, 3, Skardžius Daukš. akc. 88; Pietkiewicz, s. Verf. Erg.-H. zu KZ 14, 131; Szyrwid Dict. s.v. iasnośc´; Nesselmann 532, DabLKŽ),
vakarìnė šviesà 'Abendrot' (Szyrwid s.v. zorza wieczorna),
šviesà mėnesio 'Himmelslicht, Mondhelle' (Szyrwid s.v. póswiata),
šviesóraštinė spaudà 'Lichtpausverfahren' (N.-S.-B. 4, 47),
šviẽsybė (Daukša, s. Skardžius a.a.O. 114), šviesýbė (DabLKŽ, LKRŽ) 'Licht (als Substanz), Helligkeit (vgl. Szyrwid s.v.v. iasnośc´ und światšo, Slavočinskis 519, Skardžius ŽD 25 aus Bretkun und Szyrwid), Erleuchtung, Aufklärung'. Lit. šviesybė tritt in alten Texten - im Gegensatz zu tamsýbė 'Finsternis' - fast aussehliesslich im Sg. auf (s. dazu Verf. Bsl. 30f., Erg.-H. zu KZ 14, 131).

Verba: šviẽsinti 'hell machen, leuchten, erscheinen' (vgl. TiŽ 1, 365, DabLKŽ),
šviesúoti (-úoju, -avaũ) 'leuchten, blinken, mehrfach scheinen, flimmern, blitzen' (bei Mažvydas, Kurschat, s. Skardžius ŽD 493; Bezzenberger Btr. 331, DabLKŽ),
šviesauti 'glänzen' (s. Geitler Lit. St. 115).

Erweiterungen der Wz. šviet- aus *šveit- (s.s.v. šviẽsti) mit s-Suffixen (s. Leskien Nom. 596, Skardžius ŽD 38. 91. 493, Verf. KZ 70, 1431).
Abltd. mit švaisùs, švaisà (s.s.v. švaitýti).

Aus anderen Sprachen vgl. aksl. aruss. svétú 'Licht, Welt',
poln. świat dass.,
aksl. svéšta 'Licht, Kerze, Fackel, Feuer' (vgl. Vasmer Wb. 2, 591),
ai. śvētá-, śvētya 'weiss, licht',
av. spaēta-, spita- 'weiss' und die s.v.v. šviẽsti, švìsti genannten Wörter.

Tämän kartan perusteella (Heather, Empires and Barbarians, 2009) Przeworskin väki olisi päässyt kulkemaan Wielbarkin alueen ohi Odra-jokea (Oder) pitkin Itämerelle ja sieltä Aura- ja Eurajoille. Vistulaa (Veiksel) pitkin he olisivat joutuneet kulkemaan Wielbarkin alueen läpi.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat