Sivut

Kommentit (50)

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
jussipussi
Läskiperse
jussipussi
lässyn, lässyn lässyn...

tuu vitttu sanomaan tuollaista päin näköä, niin pelkkä katse saa sinulle paskat housuihin. argumentistasi paistaa, että sinua on käsitelty koko elämä silkkihansikkain. jussipussi on iskän ja äiskän ainut pellavapäinen poikalapsi, joka on saanut kaiken haluamansa.

Kun minä hyppäsin hyppyristä entisajan rotanloukuilla joen jäälle, tein pituusennätyksen! Alastulossa myös kaaduin, ja kaksi etuhammasta poikki. menin kotiin veren punaisena ja verta vuotavana, ja äijä rupesi hakkaamaan ja potkimaan lisää. en ymmärrä vieläkään, miksi?

ehkä siksi perehdyin budolajeihin (judo, karate, aikido). nyt on harrastanut muutaman vuoden vapaaottelua. haluan, että veri lentää vieläkin vuolaammin, kuin silloin pikkupoikana, kun äijä hakkasi minua nurkassa, josta ei päässyt pakoon.

mieti sitä, saatanan paskapää. pellavapäinen iskän ja äiskän kultapoika.




No onhan siellä elämänvoimaa ja reippautta!



Mutta ei voi tietää etukäteen mitä joku tekee kun häntä potkii perseelle. Tiedän tapauksen jossa oli olemassa mielisairaala ja ravintola joilla oli sama nimi. Eräälle häiriintynelle naiselle oli hänen kaverinsa sanonut että mene [nimi] tarkoittaen ravintolaa, ja sekopää oli luullut että häntä kehotettiin menemään hullujenhuoneelle. Siitä suivaantuneena ja raivostuneena hän yritti itsemurhaa.

Lopputuloksena sitten tietenkin varmaan sinne lataamoon päätyminen. Kuitenkin.

jussipussi
Seuraa 
Viestejä52797
It is interesting to note that although our limbic
system functions throughout our lifetime, it does not mature.
As a result, when our emotional “buttons” are pushed, we
retain the ability to react to incoming stimulation as though
we were a two year old, even when we are adults.



Kuulostaako tutulta?

Although many of us may think of ourselves as
thinking creatures that feel, biologically we are feeling creatures
that think.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjekuori
Seuraa 
Viestejä2144
jussipussi
It is interesting to note that although our limbic
system functions throughout our lifetime, it does not mature.
As a result, when our emotional “buttons” are pushed, we
retain the ability to react to incoming stimulation as though
we were a two year old, even when we are adults.



Kuulostaako tutulta?



Kuulostaa. Oma havainto on että jos jokin teema x elämässä on ollut aktiivinen y vuotta sitten, niin vaikka muuten on mielestään kypsynyt vaikka kuinka paljon, niin kun teemaan x kosketaan tänään, niin kypsyystaso sen suhteen on tasan y vuoden takainen, vaikka sitä olisi mielessään järkeillytkin.

Hopeless? Ei sentään. Asioiden miettiminen kuitenkin varmaan kannattaa. Kun y vuoden takaiset tunnereaktiot uudessa tilanteessa astuvat esiin, voi sitä välillä tehtyä järkeilyä yrittää soveltaa tilanteeseen sen sijaan että ei milloinkaan yritä parantua.

So it may mature.

jussipussi
Seuraa 
Viestejä52797
Kirjekuori

Hopeless? Ei sentään. Asioiden miettiminen kuitenkin varmaan kannattaa. Kun y vuoden takaiset tunnereaktiot uudessa tilanteessa astuvat esiin, voi sitä välillä tehtyä järkeilyä yrittää soveltaa tilanteeseen sen sijaan että ei milloinkaan yritä parantua.

So it may mature.




Tässä ehkä menee kaksi asiaa hieman sekaisin, se limbinen ei välttämättä itsessään/reaktioissaan aikuistu mutta meidän ajattelu on saanut enemmän valtaa "aikuistuttuamme" ja pystymme paremmin kontrolloimaan / päättämään redusoidummeko kaksivuotiaan kiukutteluksi vai valitsemmeko muun reaktion/reagoimattomuuden tunnesignaaleihin. Opimme valitsemaan paremmin tunne/järki valintojen/reaktioiden välillä?

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
jussipussi
Kirjekuori

Hopeless? Ei sentään. Asioiden miettiminen kuitenkin varmaan kannattaa. Kun y vuoden takaiset tunnereaktiot uudessa tilanteessa astuvat esiin, voi sitä välillä tehtyä järkeilyä yrittää soveltaa tilanteeseen sen sijaan että ei milloinkaan yritä parantua.

So it may mature.




Tässä ehkä menee kaksi asiaa hieman sekaisin, se limbinen ei välttämättä itsessään/reaktioissaan aikuistu mutta meidän ajattelu on saanut enemmän valtaa "aikuistuttuamme" ja pystymme paremmin kontrolloimaan / päättämään redusoidummeko kaksivuotiaan kiukutteluksi vai valitsemmeko muun reaktion/reagoimattomuuden tunnesignaaleihin. Opimme valitsemaan paremmin tunne/järki valintojen/reaktioiden välillä?

Jossain aivojen osassa se itsehillintäkin sijaitsee. Muistaaksen etuaivolohkossa, joka ihmisellä kehittyy vasta n. parikymppisenä. Selittää miksi teinit tekee typeryyksiä. Siitä oli jossain dokkarissa Teemalla.

Hämmentää.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844

Meinaako jussipussi että kaikki itsemurha-ajatukset ovat verrattavissa 2-vuotiaan kiukutteluun?

Jos noin on, niin itsarista höpöttäviä ihmisiä pitäisi käsitellä kuin 2-vuotiaita, eikä kuten aikuisia joille voi (jos haluaa) olla sarkastinen, ivallinen, pilkallinen, välinpitämätön, älyllisesti asiaa seulova yms. Mutta tietysti meistä suurin osa vain sulkee mielensä kun toinen alkaa puhumaan itsemurhasuunnitelmistaan tai raivoaa että maailma on paska ja ihmiset perseestä ja minäpä tästä tapan itseni, hyvästi julma maailma. Itsesuojeluun on jokaisella oikeus.

Omalta kohdaltani en osaa sanoa millainen on 2-vuotias, kun en muista siltä ajalta kuin pari juttua ja en raivokohtauksia ollenkaan. Jälkikäteen on jäänyt sellainen käsitys että ei tainnut mitään uhmaikää ollakaan (lähimmäisen puheidenkin perusteella). Mutta oli minun kanssani miten oli, niin kyllä 2-vuotiaat varmaan myönteisiinkin tunteisiin kykenevät. Itkupotkuraivarit on mielestäni totaalisen läpikaluttu aihe jolla aikuiset lähinnä haluavat vain halveerata toisiaan. Ei meistä ketään pysty suppeuttamaan pelkäksi raivohulluksi, eikä tuntemisessa sinänsä ole mitään vikaa. Ei välttämättä edes kielteisissä tunteissa.

Kyllä itsarillakin uhoavan pitää saada ne tunteensa kokea ja purkaa pois. Raivoaminen voi olla varaventtiili, se viimeinen. Jos toinen ihminen haluaa olla aikuismainen toista kohtaan, niin se toinenhan voi sitten kestää tyynesti sen raivoamisen, eikä alkaa motkottamaan siitä miten toisen ihmisen tunteet ovat väärin. Tunnehan ei voi ikinä olla väärässä, se vain on mikä on.

jussipussi
Seuraa 
Viestejä52797
Vatkain
jussipussi
Kirjekuori

Hopeless? Ei sentään. Asioiden miettiminen kuitenkin varmaan kannattaa. Kun y vuoden takaiset tunnereaktiot uudessa tilanteessa astuvat esiin, voi sitä välillä tehtyä järkeilyä yrittää soveltaa tilanteeseen sen sijaan että ei milloinkaan yritä parantua.

So it may mature.




Tässä ehkä menee kaksi asiaa hieman sekaisin, se limbinen ei välttämättä itsessään/reaktioissaan aikuistu mutta meidän ajattelu on saanut enemmän valtaa "aikuistuttuamme" ja pystymme paremmin kontrolloimaan / päättämään redusoidummeko kaksivuotiaan kiukutteluksi vai valitsemmeko muun reaktion/reagoimattomuuden tunnesignaaleihin. Opimme valitsemaan paremmin tunne/järki valintojen/reaktioiden välillä?

Jossain aivojen osassa se itsehillintäkin sijaitsee. Muistaaksen etuaivolohkossa, joka ihmisellä kehittyy vasta n. parikymppisenä. Selittää miksi teinit tekee typeryyksiä. Siitä oli jossain dokkarissa Teemalla.



Mutta oleellista on huomata että ne "kaksivuotiaan impulssit" itsessä ei katoa mihinkään. "heikkoina hetkinä" ne tulee/pääsee läpi ja sitten tulee pahaa jälkeä...?

Seuraavan kerran kun uutisista katsoo tunteella virittäytyneitä ihmismassoja. Ymmärtää ehkä hieman paremmin kuinka surkeissa kantimissa sellaisen massan toiminta on ja osaa vältää sellaisiin liittymistä. Joukossa tyhmyys tiivistyy.

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
jussipussi
Mutta oleellista on huomata että ne "kaksivuotiaan impulssit" itsessä ei katoa mihinkään. "heikkoina hetkinä" ne tulee/pääsee läpi ja sitten tulee pahaa jälkeä...?

Nii joo, aivan. Toiset vaan kykenee kehittyneen itsehillinnän asiosta hallitsemaan niitä paremmin kuin toiset. Tämmönen "taantumahan" sattu muuten sille kuuluisalle ratakiskomiehelle. Tai mikä teräspalkki sillä menikään päästä läpi. Itsehillintä katosi ja käytös alkoi muistuttamaan kaksivuotiasta.

Hämmentää.

molineux
Seuraa 
Viestejä532
Barbaari
Mitäs jos lähtisi moottoripyörän selässä maailman ympäri. Jos reissussa kuolee eikä selviä niin sitten on sama kuin olisi tehnyt itsemurhan. Parempi yrittää kuin olla yrittämättä. Jos taas reissusta selviää niin on kokemusta rikkaampi ja tajuaa asioiden kontrasteja ja sitä haluaa jatkaa eteenpäin pelkästä tahdonvoimasta. Sitä ei tiedä ei mitä huominen tuo tullessaan. Auringonlaskuun siis.



Jokseenkin tuontyyppisen matkan - tosin pienemmässä mittakaavassa ja ilman moottoripyörää - tein aikoinani. Se avasi silmäni tajuamaan että pohjimmiltaan kaikki ihmiset kaikkialla ovat yllättävän samanlaisia. Koko rundi päätti kaikenlaisen romanttisen kaikokaipuun mielessäni jolloin Suomi on tuntui yhtä hyvältä tai yhtä huonolta maalta kuin muutkin.

“Science is the belief in the ignorance of the experts” – Richard Feynman

jussipussi
Seuraa 
Viestejä52797
Vatkain
jussipussi
Mutta oleellista on huomata että ne "kaksivuotiaan impulssit" itsessä ei katoa mihinkään. "heikkoina hetkinä" ne tulee/pääsee läpi ja sitten tulee pahaa jälkeä...?

Nii joo, aivan. Toiset vaan kykenee kehittyneen itsehillinnän asiosta hallitsemaan niitä paremmin kuin toiset. Tämmönen "taantumahan" sattu muuten sille kuuluisalle ratakiskomiehelle. Tai mikä teräspalkki sillä menikään päästä läpi. Itsehillintä katosi ja käytös alkoi muistuttamaan kaksivuotiasta.



Harjoituttaa, kuten mitä tahansa kykyä, pelkkä itsensä tarkkailu/"hetken tietoisuus" niissä tilanteissa jossa meinaa ns pinna palaa näyttää jostain syystä vaimentavan ja selvästi lyhentävän reaktion agressiivisuutta. Itsensä postiivista ehdollistuttamista voi tällä tavalla kokeilla / harjoitellla. Ja tarkkailu ei tarvitse olla ns tuomitsevaa, pelkkä tarkkailu/"tietoisuus" siitä ettei itse ole sama kuin se reaktio näyttää muuttavan/vaimentavan reaktiota.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat