Sivut

Kommentit (230)

John G. Cramerin mukaan vuonna 2004 tehty Afsharin koe osoittaa Kvanttimekaniikan Kööpenhaminan tulkinnan sekä monimaailmatulkinnan vääriksi. Artikkelissaan "A Farewell to Copenhagen"? hän kirjoittaa:

I now believe that the Copenhagen and Many-Worlds Interpretations (at least as they are usually presented) have been falsified by experiment. -- However, at this point, Afshar introduces a new element to the experiment. He places one or more wires at the previously measured positions of the interference minima. In one such setup, if the wire plane is uniformly illuminated, the wires absorb about 6% of the light. Then Afshar measures the difference in the light received at the pinhole images with and without the wires in place.

We are led by the Copenhagen Interpretation to expect that the positions of the interference minima should have no particular significance, and that the wires should intercept 6% of the light they do for uniform illumination. Similarly, the usual form of the Many Worlds Interpretation of quantum mechanics leads us to expect 6% interception and no interference, since a photon detected at image #1 is in one universe while the same photon detected at image #2 is in another universe, and since the two "worlds" are distinguished by different physical outcomes, they should not interfere.

However, what Afshar observes is that the amount of light intercepted by the wires is very small, consistent with 0% interception. There are still locations of zero intensity and the wave interference pattern is still present in the which-way measurement. Wires are placed at the zero-intensity locations of the interference minima intercept no light. Thus, it appears that both the Copenhagen Interpretation and the Many-Worlds Interpretation have been falsified by experiment.

http://www.analogsf.com/0410/altview2.shtml

Derz tai Nagarjuna, osaatteko sanoa tuohon jotain?

John G. Cramerin mukaan kvanttimekaniikan liiketoiminnallinen tulkinta olisi oikea, kertoo Wikipedia. Hän opettaa fysiikkaa ja kyseistä tulkintaa Washingtonin yliopistossa.

http://en.wikipedia.org/wiki/Transactio ... rpretation

Hänen mukaan aaltofuntkrio on todellinen, fyysinen, eikä matemaattinen kuvaus ja siksi se haastaa MM-tulkinnan.

Wikipedia kertoo myös lukuisista kritiikeistä Afsharia kohtaan. Derz, laskelmia? http://en.wikipedia.org/wiki/Afshar_experiment

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
derz
Seuraa 
Viestejä2431
Tinke
Similarly, the usual form of the Many Worlds Interpretation of quantum mechanics leads us to expect 6% interception and no interference, since a photon detected at image #1 is in one universe while the same photon detected at image #2 is in another universe, and since the two "worlds" are distinguished by different physical outcomes, they should not interfere.



Cramer ei näytä tietävän, että MMT:ssä eri maailmojen fotonit interferoivat toisiensa kanssa niin kauan kunnes maailmojen kvanttitilat dekoheroituvat toisistaan, ts. fotonit interferoivat keskenään kunnes ne vuorovaikuttavat ympäristönsä kanssa.
Afsharin kokeessa dekoherenssi tapahtuu vasta fotonin osuttua ilmaisimeen, joten MMT:n mukaan sitä ennen fotoni on interferoinut rinnakkaisten maailmojen vastineidensa kanssa. Cramerin argumentti monimaailmatulkintaa vastaan on siis virheellinen.

∞ = ω^(1/Ω)

Arkkis:

"Subejektiivisella ajan kokemuksella ei ole mitään tekemistä fysikaalisen ´ajan´ käsitteen kanssa."

Nagarjuna:

"Jossakin mikrokosmos (esim atomaarinen = atomien kokoskaala, kvanttimekaniikka) ja makrokosmos (suhteellisuusteoria) kuitenkin kohtaavat. Aika ei virtaa tai liiku. Aika on kvanttikäsite. Siksi ajan virta on subjektiivinen, tietoisuuden piirre.

Vaatiikin suurta tieteellistä läpimurtoa näiden kahden; suhteellisuusteorian ja kvanttimekaniikan yhdistäminen."

http://www.tsv.fi/ttapaht/991/lehti.htm

Derz, voisitko kommentoida, mikä on sinun käsityksesi ja oikein?

psykologia-aivot-ja-aistit-f12/miten-aivot-voivat-synnyttaa-tietoisuuden-t13269-1425.html

derz
Seuraa 
Viestejä2431
Arkkis
Suhteellisuusteoriat eivät väitä mitään tuollaista, että "kaikki mitä tapahtuu olisi jo olemassa".



Suhteellisuusteorian mukaan jokaisessa inertiaalikoordinaatistossa on oma "nykyhetkensä", ts. niiden tapahtumien joukko, jotka tapahtuvat kyseisessä koordinaatistossa samanaikaisesti. Puhutaan samanaikaisuuden suhteellisuudesta. Jonkun havaitsijan nykyhetkessä tapahtuvat asiat voivat siis olla jo toisen havaitsijan menneisyydessä tai vasta tulevaisuudessa. Tämä ei ole mahdollista mikäli tapahtumat eivät ole "jo olemassa" aika-avaruudessa. Vai onko mielestäsi? Kyse ei ole mistään mittausteknisestä seikasta, vaan mitään absoluuttista "nykyhetkeä" ei ole olemassakaan. Tapahtumien "nykyhetkisyys" riippuu havaitsijan koordinaatistosta.

Animaatiossa on kolme eri inertiaalikoordinaatistoa (kaksi jälkimmäistä on saatu Lorentz-muunnoksella ensimmäisestä). Koordinaatistojen x-akselit pitävät sisällään kunkin koordinaatiston samanaikaiset tapahtumat. Riippuen havaitsijan koordinaatistosta, tapahtumien A, B ja C ajalliset järjestykset ovat joko [tA = tB = tC], [tA > tB > tC] tai [tA < tB < tC].

Nagarjuna

"Jossakin mikrokosmos (esim atomaarinen = atomien kokoskaala, kvanttimekaniikka) ja makrokosmos (suhteellisuusteoria) kuitenkin kohtaavat. Aika ei virtaa tai liiku. Aika on kvanttikäsite. Siksi ajan virta on subjektiivinen, tietoisuuden piirre.

Derz, voisitko kommentoida, mikä on sinun käsityksesi ja oikein?




En tiedä, mikä on oikein, mutta suhteellisuusteoriassa aika ei tosiaankaan virtaa tai liiku, vaan on staattinen ulottuvuus.

∞ = ω^(1/Ω)

Jos olisi hyvät kiikarit seurata kuussa touhuavan tuttavansa puuhia, niin aikaero olisi se aika mitä valo kulkee sieltä. Jos toistaisi saman ei voisi tehdä samaan aikaan. Jos tekisi, pitäisi ennustaa.

Nagarjuna
No katso videot äläkä selitä pehmeitä, sitä katsomista et tehnyt tässä ajassa...



Minä halun nähdä tekstin painettuna, jotta voin kommentoida sitä yksityiskohtaisesti.

Nagarjuna
Ehkäpä kuitenkin luotan enemmän New Scientist-julkaisuun ja muihin virallisiin artikkeleihin ja kirjoihin kuin Arkkiksen sekoiluihin.

post1065135.html?hilit=New Scientist#p1065135

Kvanttimekaniikan (Huom! ei kosmologian) rintamalla taas tarkin tulkinta on, kuten New Scientist kertoo, Everett luoma Monta Maailmaa -tulkinta.




Erittäin ikävää, jos NS on ruvennut hörhöilemään uskonnon kanssa.

psykologia-aivot-ja-aistit-f12/miten-aivot-voivat-synnyttaa-tietoisuuden-t13269.html?start=1260

New Scientist kertoi: The "many worlds" concept is an interpretation of quantum theory - our best description of the microscopic world of atoms and their constituents. Many worlds takes literally quantum theory's idea that a quantum entity like an atom can exist in many states at once...

Quantum probability was originally developed specifically for the purpose of explaining interference effects found in physics. This same mathematical formalism provides an explanation for interference of thoughts in human judgments.”

"= "Monta maailmaa" käsite on kvanttimekaniikan tulkinta - meidän paras selitys atomien ja niiden perusosasten mikromaailmasta. Kosmologia käsittelee suurta kokonaisuutta, maailmankaikkeutta.

"Monimaailma ottaa kirjaimellisesti kvanttiteorian idean, että kvanttientiteetti (entiteetti= "itsenäinen kokonaisuus") kuten atomi voi olla monessa tilassa yhtäaikaisesti ja perustuu siihen, että rinnakkaisien maailmankaikkeuksien olemassaolo sisältää äärettömän määrän kopioita sinusta erilaisine historioineen ja erilaisine tulevaisuuksineen."




Puutaheinää.

Epämääräisyys on otettava kirjaimellisesti: Hiukkanen on todella kaikissa teorian sallimissa paikoissa yhtäaikaa. Toisin sanoen, joka voi johtaa useampiin lopputuloksiin, myös johtaa niihin (Leena Tähtinen, madonreikiä ja aikakoneita).

post1067769.html#p1067769




Ne ovat MAHDOLLISIA tiloja, joista yksi on todellinen vuorovaikutuksessa, kuin arpanoppa, joka pörii ilmassa, mutta vourovaikuttaa aiotussa mielessä lopulta vain yhdellä sivullaan, eri heitoilla eri sivuilla. Turha väittää, että "launantaina jokainen saa lottovoiton jossakin "todellisessa" versumissa"!

Kannattaisiko mahdollisesti vilkaista esimerkiksi Jaakko Hintikan mahdollisten maailmojen teoriaa?

http://fi.wikipedia.org/wiki/Mahdollist ... emantiikka

" Mahdolliset maailmat ja monien maailmojen tulkinta

Mahdollisten maailmojen käsitettä on joskus verrattu kvanttimekaniikan monien maailmojen tulkintaan, ja ne yhdistetään usein virheellisesti. Monien maailmojen tulkinta on yritys tarjota tulkinta epädeterministisille prosesseille ilman oletusta aaltofunktion romahduksesta, kun taas mahdollisten maailmojen teoria on yritys tarjota tulkinta modaalisille väittämille. Monien maailmojen tulkinnassa aaltofunktion romahdusta tulkitaan kvanttisuperpositioiden avulla. Identtisiä ”rinnakkaisuniversumeja” voi olla ääretön määrä, ja joidenkin fyysikoiden mukaan ne ovat ”aktuaalisesti” olemassa. Monien maailmojen tulkinta ei siis ota kantaa modaliteetteihin liittyviin kysymyksiin, joita mahdollisten maailmojen teoriat käsittelevät.

Koska sekä mahdolliset maailmat että monien maailmojen tulkinta ovat edelleen osittain kiistanalaisia, on luonnollista, että niiden väliset suhteet ovat myös kiistanalaisia. Mahdollisten maailmojen ja kvanttiteoreettisten maailmojen välillä voidaan kuitenkin nähdä joitakin ratkaisevia eroja:

* Kvanttiteoreettisten maailmojen tilat ovat lomittuneita tai toisiinsa kietoutuneita, kun taas mahdollisten maailmojen lomittuminen ei ole mielekästä.

* Monien filosofien mielestä on mahdollista, että on olemassa mahdollisia maailmoja jotka ovat mahdollisia loogisesti mutta eivät fyysisesti, kun taas kaikki kvanttiteoreettiset maailmat ovat fyysisesti mahdollisia. "

Arkkis: "Kannattaisiko mahdollisesti vilkaista esimerkiksi Jaakko Hintikan mahdollisten maailmojen teoriaa?"

Vilkaisin. Ei kannattanut.

Filosofien lörinöillä ei ole mitään painoarvoa verraten fyysikoiden laskelmiin (vrt Bohm, pilottiaalto).

Hintikka ei niin ikään selitä fotonien outoa interferenssiä, teoriassaan hän tarjoaa vain sanahöttöä, paljon melua tyhjästä.

Kyllä se siitä Arkkis, teoriaan totuttautuminen vaatii vain vähän aikaa. Pitää vain hyväksyä se, että jossain universumissa olemme massamurhaajia ja toisessa maailman pelastajia.

En kyllä tosin ymmärtänyt miten pelkällä atomin mittaamisella voi olla vaikutus todellisuuteen (vahditun kattilan paradoksi), jos MMT on totta.

E: Ja teoriasta seuraa myös se hirveä asia että joudut elämään ikuisesti. Mietin että onko sekin mahdollista että jossain universumissa meitä voidaan kiduttaa sietämättömästi ikuisuuden ajan. Jos se voi tapahtua, se on jo käynnissä.

Tinke
Kyllä se siitä Arkkis, teoriaan totuttautuminen vaatii vain vähän aikaa. Pitää vain hyväksyä se, että jossain universumissa olet massamurhaaja ja toisessa maailman pelastaja.



Minua ei ole missään muussa "versumissa" kuin tässä.

En kyllä tosin ymmärtänyt miten pelkällä atomin mittaamisella voi olla vaikutus todellisuuteen (vahditun kattilan paradoksi), jos MMT on totta.



Ei sillä kyllä varsinaisesti olekaan. Mutta tietysti, jos saadaa mitatuksi vaikkapa tyhjiön virtuaalisen fotonin spin, niin tiedetään sen virtuaaliparin spin, että se on päinvastainen, koska hiukkaskentän integraaliset ominaisuudet missä tansha alueessa (kun se on riittävän laaja) häviävät.

E: Ja teoriasta seuraa myös se hirveä asia että joudut elämään ikuisesti.



Joka ei ole totta.

Mietin että onko sekin mahdollista että jossain universumissa meitä voidaan kiduttaa sietämättömästi ikuisuuden ajan. Jos se voi tapahtua, se on jo käynnissä.



MUltiversumiteoriaa rikkoo maailmankaikkeuden materiaalisen ykseyden periaatetta vastaan, ja kuuluu siten "teorioihin", jotka ovat tosiasiassa uskontoa.

Sen virhe on, että 'mahdollisuutta ja todellisuutta' ei "tunnusteta" "taisteleviksi" dialektisiksi vatakohdiksi, joista toinen edellyttää ehdottomasti toisenkin olemassaoloa ollakseen itsekään olemassa, eivätkä ne voi silloin olla MUODOLLISLOOGISIA vastakohtia, joista toisen ilmeneminen tarkoittaisi toisen poissaoloa, negaatiota, kieltämistä.

"Monimaailmateoriassa" kiistetään 'mahdollisen' kategoria, ja halutaan sekin nähdä väellä ja vängällä 'todellisuutena'.

Satunnaisuutta ei voi olla. Se on luonnonjärjestykseen hakattu kuin naapurikaunaisen naapurinsa kalaverkot, sen kirveellä, kiveä vasten.
Siitä taas seuraa että kaikki mahdollisuudet toteutuvat muissa ulottuvuuksissa, joiden määrää ei rajoita mikään. Se miltä makromaailma näyttää, on vain korvien välissä tässä ulottuvuudessa.

Galaktisessa mittakaavassa, luonnonvoimat kiikuttavat meitä vääjäämättömästi eteenpäin oman järjestyksensä mukaan.
Luonnonvoimien mukaisena myös tapahtumat toteutuvat, ihan meistä riippumatta.

Vain ihmiskunnan omia vähäisiä vaikutusmahdollisuuksia voi hieman käytää, mutta se on vain pinnan raaputusta.

Galktiset tapahtumat, jotka meihinkin mahdollisesti vaikuttavat ovat tapahtuneet jo aikaa sitten, siis meidän kannaltamme aikaa sitten, ja niiden jälkivaikutuksen mukaan meidänkin pallomme saa osansa.

Tulevaisuus siis vetää.
Menneisyyden voi sanoa työntävän lähinnä ihmisen valinnan mukaisena (ihmiselon puitteissa.)

derz
Seuraa 
Viestejä2431
Arkkis
MUltiversumiteoriaa rikkoo maailmankaikkeuden materiaalisen ykseyden periaatetta vastaan, ja kuuluu siten "teorioihin", jotka ovat tosiasiassa uskontoa.



Ensinnäkään monimaailma ei ole teoria, vaan kvanttimekaniikan yksi fysikaalinen tulkinta... MMT on korkeintaan metateoria, kuten Everett sen ilmaisi. Toisekseen se ei riko ainuttakaan fysiikan lakia, joten voit heittää filosofiset höpinät "maailmankaikkeuden materiaalisen ykseyden periaatteesta" roskikseen. Filosofian painoarvo fysikaalisia teorioita tarkasteltaessa on minimaalinen.

Monimaailmankaikkeus pähkinänkuoressa

Idean universaalista tilafunktiosta esitti ensimmäisen kerran Hugh Everett III vuoden 1957 väitöskirjassaan yrittäessään formuloida kvanttimekaniikkaa yhteensopivaan muotoon yleisen suhteellisuusteorian kanssa. Hänen postulaattinsa, josta koko monimaailma seuraa, voidaan esittää seuraavasti [1]:

Kaikki eristetyt järjestelmät kehittyvät Schrödingerin yhtälön mukaisesti.

Postulaatti ei aluksi vaikuta liittyvän mitenkään monimaailmankaikkeuteen. Postulaatista kuitenkin seuraa, että

1. Koko maailmankaikkeus kehittyy Schrödingerin yhtälön mukaisesti, sillä maailmankaikkeus on eristetty järjestelmä.

2. Maailmankaikkeuden tilafunktion Schrödingerin yhtälön mukainen aikakehitys ei voi katketa, sillä se rikkoisi Everettin postulaattia. (ts. tilafunktio ei voi romahtaa)

Ja siinä se on: monimaailmankaikkeus. Universumin tilafunktio ei voi romahtaa, joten se pitää jatkuvasti sisällään universumin kaikki vaihtoehtoiset kvanttitilat. Havaitsemamme maailmankaikkeus on vain yksi universaaliin tilafunktioon osallistuvista kvanttitiloista.

MMT:ssä kvanttisysteemin tilan mittaaminen tai havaitseminen ei vaikuta systeemiin mitenkään erikoisesti (toisin kuin kööpenhaminalaisessa tulkinnassa), vaan mittaus on samanlainen vuorovaikutustapahtuma kuin mikä tahansaa vuorovaikutus. Sen sijaan MMT:ssä vuorovaikuttavat systeemit lomittuvat ja dekoheroivat universaalin tilafunktion useammiksi rinnakkaisiksi tiloiksi, ts. rinnakkaisiksi maailmankaikkeuksiksi!

[1] The Interpretation of Quantum Mechanics: Many Worlds or Many Words?

ps. Arkkis! Jos mielestäsi kvanttimekaniikan monimaailmatulkinta on väärä tulkinta, niin mikä on mielestäsi "oikea" tulkinta? Kannatatko kööpenhaminalaista tulkintaa kieltäen realismin, lokaalisuuden ja mystifioimalla havaintotapahtuman antaen tietoiselle olennolle jumalaisen mahdin asettaa maailmankaikkeuden tiettyyn tilaan vain havaitsemalla sitä? Kuulostaa vielä naurettavammalta kuin rinnakkaiset, keskenään interferoivat universumit!

∞ = ω^(1/Ω)

derz
Arkkis
Suhteellisuusteoriat eivät väitä mitään tuollaista, että "kaikki mitä tapahtuu olisi jo olemassa".



Suhteellisuusteorian mukaan jokaisessa inertiaalikoordinaatistossa on oma "nykyhetkensä", ts. niiden tapahtumien joukko, jotka tapahtuvat kyseisessä koordinaatistossa samanaikaisesti. Puhutaan samanaikaisuuden suhteellisuudesta. Jonkun havaitsijan nykyhetkessä tapahtuvat asiat voivat siis olla jo toisen havaitsijan menneisyydessä tai vasta tulevaisuudessa. Tämä ei ole mahdollista mikäli tapahtumat eivät ole "jo olemassa" aika-avaruudessa.



Nyt sää oletat tässä kuitenkin absoluuttisen aika-avaruuden, vaikkakin myönnät yksittäisen mittaajan havaitseman ajan suhteellisuuden.

"Olemassa oleminen" on "vuorovaikutusten piirissä ilmenemistä", ja se on tietyllä tavalla absoluuttista, "on tai ei", mutta sen kohdistuminen johonkin tiettyyn havaitsijaan sen sijaan riippuu kyllä myös havaitsijasta ja mm. hänen asemastaan aika-avaruudessa. Määrettä "olemassolo" on vähän vaikea useinkin kohdistaa YHTEEN TIETTYN TAPAHTUMAAN, sanotaan vaikkapa uloslausuttuun sanaan, jota ei välttämättä edes kukaan ole kuulemassa. Yksittäisestä TAPAHTUMASTA voidaan sanoa, että "SE ON OLEMASSA JUURI SILLOIN KUN SE TAPAHTUU". Ja tuo "silloin kun" jää kyllä riippumaan relatistisessa tahtumassa havaitsija koordinaatistossa, joten "olemassaolo" ei tässä juuri tuo asiaan uutta lisää ainakaan TEORIANMUODOSTUKSESSA.

Tällaisessa tapahtumisen yhteydessä erityisesti käytetäänkin hedelmällisemmin toista termiä, nimittän ´OBJEKTIIVISTA`.

Esimerkiksi suunnistajan nenänpään maastoon piirtämä viiva on objektiivista, koska nenänpää on ollut tietyssä pisteessä tai sitten ei. "Todellista" sen ei voi sanoa olevan, koska se ei vuorovaikuta muiden objektien kanssa, ELLEI SITÄ OLE VARTAVATEN OBJEKTIVOITU vaikkapa kolmiotallennuksella.

Objketiivinen on jollakin tietyllä tavalla miepiteistämme ja havainnoistamme riippumatta JOSSAKIN SUHTEESSA, ei toki kaikissa mahdollisissa sellaisissa. Objektiivinen voi olla nykyinen, mennyt ja myös tuleva, ehdottoman välttämätön tapahtuma (tiesimme sitä tai emme), ja siinä milessä se, mitä tuossa tarkoitat, ei ole olemassaoloa eli ´REAALISUUTTA´ vaan asiantilan havainnoitsijasta riippumatonta MÄÄRÄYTYNEISYYTTÄ eli objektiivisuutta!

´Objektiivisen´muodollislooginen vastakohta on ´epäobjektiivinen´, jonka voisi "suomentaa" vaikkapa että "väärin havaittu", ja sen dialektinen vastakohta on ´SUBJEKTIIVINEN´, joka tarkoittaa "havaitsijasta määräytynyt".

Ja ollakseen objektiivista ilmiön ei tarvitse olla reaalista, eikä sen myöskään ollakseen reaalista tarvitse välttämättä olla objektiivista.

Vai onko mielestäsi?



Mulla ei tuosta ole ehdotonta mielipidettä, enkä minä myöskään ehdottomasti tarvitse sellaista, kun kyse on rajankäynnistä dialektisten vastakohtien ´mahdollisen ja todellisen´ välillä, joita ei voi muodollisloogisesti erottaa toisistaan kategorisesti.

Kyse ei ole mistään mittausteknisestä seikasta, vaan mitään absoluuttista "nykyhetkeä" ei ole olemassakaan.

Tapahtumien "nykyhetkisyys" riippuu havaitsijan koordinaatistosta.

Animaatiossa on kolme eri inertiaalikoordinaatistoa (kaksi jälkimmäistä on saatu Lorentz-muunnoksella ensimmäisestä).

Koordinaatistojen x-akselit pitävät sisällään kunkin koordinaatiston samanaikaiset tapahtumat. Riippuen havaitsijan koordinaatistosta, tapahtumien A, B ja C ajalliset järjestykset ovat joko [tA = tB = tC], [tA > tB > tC] tai [tA < tB < tC].




Nagarjuna

"Jossakin mikrokosmos (esim atomaarinen = atomien kokoskaala, kvanttimekaniikka) ja makrokosmos (suhteellisuusteoria) kuitenkin kohtaavat. Aika ei virtaa tai liiku. Aika on kvanttikäsite. Siksi ajan virta on subjektiivinen, tietoisuuden piirre.

Derz, voisitko kommentoida, mikä on sinun käsityksesi ja oikein?




En tiedä, mikä on oikein, mutta suhteellisuusteoriassa aika ei tosiaankaan virtaa tai liiku, vaan on staattinen ulottuvuus.



"Ajan virta" EI OLE MIKÄÄN "TIETOISUUDEN PIIRRE", vaan aika-avaruudessa on havaitsijoista ja heidän keskinöisistä nopeuksistaan riippumaton täysin objektiivinen NORMI, joka luonnehtii "tapahtumien objektiivista etäisyyttä aika-avaruudessa".

Materian liike, on täysin reaalista, todellista, ja välttämätöntä, jotta itse materiakaan olisi olemassa.
Fysikaalinen aika on parametri, joka luonnehtii, tavallaan miittaa sitä materian liikettä kuissakin aika-avaruudellisissa olsosuhteissa. Nykyisen fysikaalisen ajan käsite ei varmasti ole "loppuun työtetty/tiedostettu, kaikkea muuta. Epäilemättä aika myös on jollakin tasolla kvanttikäsite.

Aika on "stabiili" tietyssä MATEMAATTISESSA MALLISSA, TULKITSEMATTOMASSA aksiomaattisessa järjestelmässä, mutta sen fysikaalinen TULKINTA ´liikkeen´ fysikaalisena parametrina on eri asia kuin matemaattinen aksiomaattinen järjestelmä, JKA VOI KUVATA ERI TAVOIN TULKITTUNA MUITAKIN FYSIKAALISIA ILMIÖITÄ kuin aika-avaruutta.

Arkkis
Tinke
Mietin että onko sekin mahdollista että jossain universumissa meitä voidaan kiduttaa sietämättömästi ikuisuuden ajan. Jos se voi tapahtua, se on jo käynnissä.



Multiversumiteoriaa rikkoo maailmankaikkeuden materiaalisen ykseyden periaatetta vastaan, ja kuuluu siten "teorioihin", jotka ovat tosiasiassa uskontoa.



Anteeksi, tarkoitukseni oli sanoa, että MONIMAAILMTULKINTA Hugh (Everett) sotii materialistisen tieteenfilosofian "maailmankaikkeuden materiaalisen ykseyden periaatetta" vastaan, on siten uskontoa.

Sen virhe on, että 'mahdollisuutta ja todellisuutta' ei "tunnusteta" "taisteleviksi" dialektisiksi vatakohdiksi, joista toinen edellyttää ehdottomasti toisenkin olemassaoloa ollakseen itsekään olemassa, eivätkä ne voi silloin olla MUODOLLISLOOGISIA vastakohtia, joista toisen ilmeneminen tarkoittaisi toisen poissaoloa, negaatiota, kieltämistä.



Tämä virhehän nimenomaan EI KOSKE MULTIVERSUMITEORIAA (Lee Smolin), vaan tämä "kosmisen evoluution" teoria nimen omaan on oikein tyylipuhdas versio "toteutumaan pääsemisestä taistelevien objektiivisten mahdollisuuksien" DIALEKTISESTA ONTOLOGIASTA fyskiaalisten teorioiden alueella.

Monimaalimtoria ei kuitenkaan aivan sellaisenaan esimerkiksi neuvostolitossa 80-luvulla viimeksi vallalla ollutta fysikaalista maailmankuvaa, vaan siinä oli Smolinin "alkuräjähdysten paikalla" "loivemmat" aika-avaruuden ominaisuuksien nopeiden paikallisten muutosten vyöhykkeet suhteellisen stabiileiden "versumien" välillä (mm. S,. T. Meljuhin: Luontotieteiden filosofisia kysymyksiä).

"Monimaailmateoriassa" kiistetään 'mahdollisen' kategoria, ja halutaan sekin nähdä väellä ja vängällä 'todellisuutena'.
derz
Arkkis
Multiversumiteoriaa rikkoo maailmankaikkeuden materiaalisen ykseyden periaatetta vastaan, ja kuuluu siten "teorioihin", jotka ovat tosiasiassa uskontoa.



Ensinnäkään monimaailma ei ole teoria, vaan kvanttimekaniikan yksi fysikaalinen tulkinta...



Taidat olla ajatustenlukija... Tarkoitin tuossa todellakin nimenomaan "monimaailmatulkintaa".

MMT on korkeintaan metateoria, kuten Everett sen ilmaisi.



Pitää paikkansa. Se on filosofian teoria, joka sekoittaa tieteen ja uskonnon.

Toisekseen se ei riko ainuttakaan fysiikan lakia, joten voit heittää filosofiset höpinät "maailmankaikkeuden materiaalisen ykseyden periaatteesta" roskikseen.



Kyllähän se rikko vähän kaikkia fysiikanlakeja, kun jossakin syntyy muka koko aja energiaakin mittamattomasti, ja se säilyisi vain "kunkin omassa maailmassa"...

Filosofian painoarvo fysikaalisia teorioita tarkasteltaessa on minimaalinen.



Ei suinkaa. Ei esimerkiksi fysiikan suhteita muihin tieteisiin voi tarkastella millään muulla keinoin kuin tieteenfilosofian avulla. Sen loogisena empiirisenä tutkimuskohteena on tieteellisten teorioiden kahitys.

Monimaailmankaikkeus pähkinänkuoressa

Idean universaalista tilafunktiosta esitti ensimmäisen kerran Hugh Everett III vuoden 1957 väitöskirjassaan yrittäessään formuloida kvanttimekaniikkaa yhteensopivaan muotoon yleisen suhteellisuusteorian kanssa. Hänen postulaattinsa, josta koko monimaailma seuraa, voidaan esittää seuraavasti [1]:

Kaikki eristetyt järjestelmät kehittyvät Schrödingerin yhtälön mukaisesti.

Postulaatti ei aluksi vaikuta liittyvän mitenkään monimaailmankaikkeuteen. Postulaatista kuitenkin seuraa, että

1. Koko maailmankaikkeus kehittyy Schrödingerin yhtälön mukaisesti, sillä maailmankaikkeus on eristetty järjestelmä.




Tuosta ei ole tarkasti ottaen mitään takeita. Tällainen väöite on ns. ENERGETISMIÄ, ja Schrödingerin yhtälön absolutisoiminen on ilman muuta sitä, koska ko. yhtälö koskee nimenomaan ENERGIATILOJA. Enegian säilyvyyden laki taas on voimassa niikauan kuin FYSIKAALISET LAIT SÄILYVÄ VAKIOISINA (esimerkiksi valon nopueus ja Planckin vakio).

Esimerkiksi Lee Smolinin MULTIVERSUTEORIASSA EI OLE VOIMASSA, että versumi/ multiversumi oli "eritetty järjestelmä".

2. Maailmankaikkeuden tilafunktion Schrödingerin yhtälön mukainen aikakehitys ei voi katketa, sillä se rikkoisi Everettin postulaattia. (ts. tilafunktio ei voi romahtaa)



Millä "oikeudella" Everett tuosta vaan iskee jonkin peffastaan repäisemänsä oman postulaattinsa ihmiskunnan tieteellisestä kokemuksesta yleistetyn "maailmankaikkeuden materiaalisen ykseyden periaatteen" TILALLE?

Ei millään muulla "oikeudella" kuin odottaen sille polittista (ja sotilaalista) "kannatusta" kirkkokuntien, imperialistivaltioiden taatumusbyrokratioiden ja hölynpölytieteilijöiden taholta!

Ja siinä se on: monimaailmankaikkeus. Universumin tilafunktio ei voi romahtaa, joten se pitää jatkuvasti sisällään universumin kaikki vaihtoehtoiset kvanttitilat.

Havaitsemamme maailmankaikkeus on vain yksi universaaliin tilafunktioon osallistuvista kvanttitiloista.




Johhas. "Universaali tilafunktio" on aikamoinen "viritys", kun esimerkiksi fotonin tai elektroninkaan "tilafunktion", Schrödingerin differentiaaliyhtälön muodollisen ratkaisun, FYSIKAALISESTA TULKINNASTA ei vallitse yksimielisyyttä.

Eikä kaikkien ratkaisujen tarvitse edes olla TULKINNALLISIA, kuten aina eivät ole esimerkiksi jonkin vaikka kolmannen asteen yhtälönkään kaikki muodolliset ratkaisut, konkreettiseen ongelmaan. Kun voi esimerkiksi olla, että imaginaariset ja negatiiviset ratkaisut eivät käy, eli niitä ei voi olla ko. tulkinnassa.

MMT:ssä kvanttisysteemin tilan mittaaminen tai havaitseminen ei vaikuta systeemiin mitenkään erikoisesti (toisin kuin kööpenhaminalaisessa tulkinnassa), vaan mittaus on samanlainen vuorovaikutustapahtuma kuin mikä tahansaa vuorovaikutus.



Silti ei voi mitata mielivaltaisella tarkkudella. Eikä se objektiinen epätarkkuus estä kööpenhamina¨laistulkinnassa saamasta objektiivisia testattavissa olevia tuloksia.

Sen sijaan MMT:ssä vuorovaikuttavat systeemit lomittuvat ja dekoheroivat universaalin tilafunktion useammiksi rinnakkaisiksi tiloiksi, ts. rinnakkaisiksi maailmankaikkeuksiksi!



Höpsis.

[1] The Interpretation of Quantum Mechanics: Many Worlds or Many Words?

ps. Arkkis! Jos mielestäsi kvanttimekaniikan monimaailmatulkinta on väärä tulkinta, niin mikä on mielestäsi "oikea" tulkinta?

Kannatatko kööpenhaminalaista tulkintaa kieltäen realismin, lokaalisuuden ja mystifioimalla havaintotapahtuman antaen tietoiselle olennolle jumalaisen mahdin asettaa maailmankaikkeuden tiettyyn tilaan vain havaitsemalla sitä? Kuulostaa vielä naurettavammalta kuin rinnakkaiset, keskenään interferoivat universumit![/quote]


Kannatan kööpenhaminalaista tuilkintaa sinää mielessä kuin Bohr sen itse esitti, objketiivisna todennäköisyyksinä (joka on MAHDOLLISUUDEN MÄÄRÄLLINEN MITTA filosofisesti)

Kööpenhaminalaistulkita ei mystifioi reaalisuutta, kun se vain nähddään ´mahdollisuuden´dialekstisena vastakohtana sitten että kaikkien objektiivisten mahdollisuuksien ei tarvitse toteutua, mikä kuuluu jo ko. käsitteen filosofiseen määritelmäänkin. (Silloin ne toteutumattomat JA VARSINKAAN "OHITETUT" mahdollisuudet eivät myöskään vuorovaikuta. Tämähän juuri on Everettillä eri tavalla.)

derz
Seuraa 
Viestejä2431

Oho, päässyt unohtumaan tämä ketju.

Arkkis

MMT on korkeintaan metateoria, kuten Everett sen ilmaisi.



Pitää paikkansa. Se on filosofian teoria, joka sekoittaa tieteen ja uskonnon.



Ei ole. MMT on kvanttimekaniikan mukainen matemaattinen malli maailmankaikkeuden kehityksestä yhtenä isona kvanttijärjestelmänä. Vrt. alkuräjähdysteoria on yleisen suhteellisuusteorian mukainen matemaattinen malli maailmankaikkeuden kehityksestä.

Arkkis
Toisekseen se ei riko ainuttakaan fysiikan lakia, joten voit heittää filosofiset höpinät "maailmankaikkeuden materiaalisen ykseyden periaatteesta" roskikseen.



Kyllähän se rikko vähän kaikkia fysiikanlakeja, kun jossakin syntyy muka koko aja energiaakin mittamattomasti, ja se säilyisi vain "kunkin omassa maailmassa"...



Pah.

"First, the law conservation of energy is based on observations within each world. All observations within each world are consistent with conservation of energy, therefore energy is conserved.

Second, and more precisely, conservation of energy, in QM, is formulated in terms of weighted averages or expectation values. Conservation of energy is expressed by saying that the time derivative of the expected energy of a closed system vanishes. This statement can be scaled up to include the whole universe. Each world has an approximate energy, but the energy of the total wavefunction, or any subset of, involves summing over each world, weighted with its probability measure. This weighted sum is a constant. So energy is conserved within each world and also across the totality of worlds.

One way of viewing this result - that observed conserved quantities are conserved across the totality of worlds - is to note that new worlds are not created by the action of the wave equation, rather existing worlds are split into successively "thinner" and "thinner" slices, if we view the probability densities as "thickness"."

Everett FAQ

Arkkis
Filosofian painoarvo fysikaalisia teorioita tarkasteltaessa on minimaalinen.



Ei suinkaa. Ei esimerkiksi fysiikan suhteita muihin tieteisiin voi tarkastella millään muulla keinoin kuin tieteenfilosofian avulla. Sen loogisena empiirisenä tutkimuskohteena on tieteellisten teorioiden kahitys.



Tarkoitin lähinnä sitä että fysiikan teorioita ei pidä tuomita niiden filosofisen mielekkyyden, vaan havaintojen, pohjalta.

Arkkis
Monimaailmankaikkeus pähkinänkuoressa

Idean universaalista tilafunktiosta esitti ensimmäisen kerran Hugh Everett III vuoden 1957 väitöskirjassaan yrittäessään formuloida kvanttimekaniikkaa yhteensopivaan muotoon yleisen suhteellisuusteorian kanssa. Hänen postulaattinsa, josta koko monimaailma seuraa, voidaan esittää seuraavasti [1]:

Kaikki eristetyt järjestelmät kehittyvät Schrödingerin yhtälön mukaisesti.

Postulaatti ei aluksi vaikuta liittyvän mitenkään monimaailmankaikkeuteen. Postulaatista kuitenkin seuraa, että

1. Koko maailmankaikkeus kehittyy Schrödingerin yhtälön mukaisesti, sillä maailmankaikkeus on eristetty järjestelmä.




Tuosta ei ole tarkasti ottaen mitään takeita. Tällainen väöite on ns. ENERGETISMIÄ, ja Schrödingerin yhtälön absolutisoiminen on ilman muuta sitä, koska ko. yhtälö koskee nimenomaan ENERGIATILOJA. Enegian säilyvyyden laki taas on voimassa niikauan kuin FYSIKAALISET LAIT SÄILYVÄ VAKIOISINA (esimerkiksi valon nopueus ja Planckin vakio).



Yleinen Schrödingerin/Diracin yhtälö kuvaa kvanttimekaanisen tilafunktion aikakehitystä. Tilafunktiot taas kuvaavat kvanttijärjestelmiä, ja kvanttijärjestelmät voivat lomittua keskenään siten, että yhdellä tilafunktiolla voidaan kuvata useimpien kvanttijärjestelmien lomittunutta järjestelmää. Yksi tällainen järjestelmä on atomi, ja jopa hiili-60 -molekyyleillä on havaittu kvanttimekaanisia ominaisuuksia (itseinterferenssi & superpositio). Monimaailmassa lomittuminen yleistetään koko maailmankaikkeuteen.

Arkkis
Esimerkiksi Lee Smolinin MULTIVERSUTEORIASSA EI OLE VOIMASSA, että versumi/ multiversumi oli "eritetty järjestelmä".



Smolin ei ole mitään multiversumiteoriaa kehittänyt (hän on niitä vastaan), joten viittanet nyt varmaan säieteorian/M-teorian hypoteettisiin braanimaailmoihin, jotka voivat mm. törmätä keskenään. Näillä ei ole mitään tekemistä kvanttimekaanisen monimaailman kanssa.

Arkkis
2. Maailmankaikkeuden tilafunktion Schrödingerin yhtälön mukainen aikakehitys ei voi katketa, sillä se rikkoisi Everettin postulaattia. (ts. tilafunktio ei voi romahtaa)



Millä "oikeudella" Everett tuosta vaan iskee jonkin peffastaan repäisemänsä oman postulaattinsa ihmiskunnan tieteellisestä kokemuksesta yleistetyn "maailmankaikkeuden materiaalisen ykseyden periaatteen" TILALLE?



En ole koskaan kuullut fysiikassa puhuttavan "maailmankaikkeuden materiaalisen ykseyden periaatteesta". Onko se jokin eksaktisti formuloitu luonnolaki, kuten energian tai liikemäärän säilymisen laki?

Arkkis
Ei millään muulla "oikeudella" kuin odottaen sille polittista (ja sotilaalista) "kannatusta" kirkkokuntien, imperialistivaltioiden taatumusbyrokratioiden ja hölynpölytieteilijöiden taholta!



En usko, että Everett haki väitöskirjallaan poliittista (tai sotilaallista) kannatusta. Hän halusi muotoilla kvantimekaniikan koskemaan koko maailmankaikkeutta, poistaa sen näennäiset paradoksit ja saattaa sen sopivampaan muotoon yleisen suhteellisuusteorian kanssa. Kahdessa ensimmäisessä kohdassa hän onnistui.

Arkkis
Ja siinä se on: monimaailmankaikkeus. Universumin tilafunktio ei voi romahtaa, joten se pitää jatkuvasti sisällään universumin kaikki vaihtoehtoiset kvanttitilat.

Havaitsemamme maailmankaikkeus on vain yksi universaaliin tilafunktioon osallistuvista kvanttitiloista.




Johhas. "Universaali tilafunktio" on aikamoinen "viritys", kun esimerkiksi fotonin tai elektroninkaan "tilafunktion", Schrödingerin differentiaaliyhtälön muodollisen ratkaisun, FYSIKAALISESTA TULKINNASTA ei vallitse yksimielisyyttä.



Niin. Yksi fysikaalinen tulkinta on käsittää tilafunktio/aaltofunktio reaalisena fysikaalisena kuvauksena kvanttijärjestelmän tilasta, eikä minään abstraktina todennäköisyyssoppana. Tämä on monimaailman tulkinta.

Arkkis
Sen sijaan MMT:ssä vuorovaikuttavat systeemit lomittuvat ja dekoheroivat universaalin tilafunktion useammiksi rinnakkaisiksi tiloiksi, ts. rinnakkaisiksi maailmankaikkeuksiksi!



Höpsis.



Matemaattisesti homma kuitenkin toimii, joten se ei ole mahdotonta.

Arkkis

Kannatan kööpenhaminalaista tuilkintaa sinää mielessä kuin Bohr sen itse esitti, objketiivisna todennäköisyyksinä (joka on MAHDOLLISUUDEN MÄÄRÄLLINEN MITTA filosofisesti)

Kööpenhaminalaistulkita ei mystifioi reaalisuutta, kun se vain nähddään ´mahdollisuuden´dialekstisena vastakohtana sitten että kaikkien objektiivisten mahdollisuuksien ei tarvitse toteutua, mikä kuuluu jo ko. käsitteen filosofiseen määritelmäänkin. (Silloin ne toteutumattomat JA VARSINKAAN "OHITETUT" mahdollisuudet eivät myöskään vuorovaikuta. Tämähän juuri on Everettillä eri tavalla.)




Kyllä ne toteutumattomat mahdollisuudet vuorovaikuttavat esimerkiksi juuri siinä kuuluisassa kaksoisrakokokeessa. Siinähän kööpenhaminalaisen tulkinnan mukaan todennäköisyysaallot interferoivat keskenään määrittäen hiukkasten paikat ilmaisimella.

Miten mahdollinen voi vuorovaikuttaa mahdollisen kanssa ja yhtäkkiä realisoitua aktuaaliseksi? Tätä en ole koskaan käsittänyt kööpenhaminalaisessa tulkinnassa. Sen mukaan elämme utuisessa "mahdollisuuksien maailmassa", jossa mikään ei ole konkreettista ennen havaitsemista. Pah.

∞ = ω^(1/Ω)

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat