Sivut

Kommentit (230)

Arkkis
Minerva
-:)lauri

En ymmärrä, mitä Einstein tarkoitti esittäessään, että todellisuus olisi vain illuusio. Tuossa jää mielestäni konteksti kokonaan ilmaan.




Ei ole mitään pysyvää, siis todellisuutta ei ole, on vain muutos joka on pysyvää.



Ei todellisen ilmiön tarvitse olla pysyvä, kunhan se vain ilmenee objektiivisesti vuorovaikututen piirissä. Oliot muuttuvat aina nimenomaan vuorovaikutuksissaan: ne mm. ottavat vastaan ja menettävät niissä energiaa ja informaatiota.

Ajatus on tavoittelija, ja sinänsä muutoksesta syntynyt, siis kuin koira joka tavoittelee häntäänsä.


Kysymys on mielikuvasta, joka on kokemuksen tulosta.
Mielikuva ei ole kuitenkaan koskaan mikään totuus, on koetun mukainen ihmisen oman ymmärryksen muovaama päätelmä, jota pidetään todellisena.

Ilmiöt ovat sinänsä todellisia, mutta niiden tulkitsija on rajoittunut, ymmärtämään vain omien tietojensa rajallisuuden puitteissa.

Yksinkertaisesti siis mielikuva ei ole totuus.

Pysymättömässä todellisuudessa vain pysyvyyden tavoittelija on ongelma,, itselleen..

Minerva
Arkkis
Minerva

"-:)lauri":

En ymmärrä, mitä Einstein tarkoitti esittäessään, että todellisuus olisi vain illuusio. Tuossa jää mielestäni konteksti kokonaan ilmaan.

"Minerva": Ei ole mitään pysyvää, siis todellisuutta ei ole, on vain muutos joka on pysyvää.




Ei todellisen ilmiön tarvitse olla pysyvä, kunhan se vain ilmenee objektiivisesti vuorovaikutusten piirissä. Oliot muuttuvat aina nimenomaan vuorovaikutuksissaan: ne mm. ottavat vastaan ja menettävät niissä energiaa ja informaatiota.

Ajatus on tavoittelija, ja sinänsä muutoksesta syntynyt, siis kuin koira joka tavoittelee häntäänsä.



Kysymys on mielikuvasta, joka on kokemuksen tulosta.

Mielikuva ei ole kuitenkaan koskaan mikään totuus, on koetun mukainen ihmisen oman ymmärryksen muovaama päätelmä, jota pidetään todellisena.




Takoitat varmaan, että pidetään TOTENA eli "todellisuuden mukaisena tietona".

Ilmiöt ovat sinänsä todellisia, mutta niiden tulkitsija on rajoittunut, ymmärtämään vain omien tietojensa rajallisuuden puitteissa.

Yksinkertaisesti siis mielikuva ei ole totuus.

Pysymättömässä todellisuudessa vain pysyvyyden tavoittelija on ongelma,, itselleen..




Puhut totta, mutta asian vierestä.

Mielikuva on eri asia kuin sellainen tiedollinen yksikkö, josta voidaan sanoa, onko se kokonaisuutena tosi vai epätosi.

Sellaisia yksiköitä nimitetään tietoteoriassa ajattelumuodoiksi. ja niitä on neljä: lause (väittämä), päätelmä, käsite, ja teoria.

Noiden ns. perustavuusjärjetyksestä on eri mielipiteitä, kaikilla on kannatajansa, lauseella mm. Aristoteles, loogiset empiristit ja kybernetistiset materialistit, päätelmällä mm. I. Kant, käsitteellä Hegel ja teorialla dialektiset materialistit.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arkkis

Puhut totta, mutta asian vierestä.

Mielikuva on eri asia kuin sellainen tiedollinen yksikkö, josta voidaan sanoa, onko se kokonaisuutena tosi vai epätosi.




Jos, kun jotain sanotaan jostakin, se tapahtuu mielikuvan perusteella.

Ihmismieli etsii pysyvyyttä, todellisuutta omista päätelmistään, jotka ovat peräisin tämän maailman ilmiöistä, siis kokemuksesta.

Todellisuus on siis illuusio, illuusio on tuon todellisuuden tulkitsija, ihminen, ihmisen mielikuva, mielikuva jota pidetään lähtökohtana totuuden ymmärtämiselle.

Minerva
Arkkis

Puhut totta, mutta asian vierestä.

Mielikuva on eri asia kuin sellainen tiedollinen yksikkö, josta voidaan sanoa, onko se kokonaisuutena tosi vai epätosi.




Jos, kun jotain sanotaan jostakin, se tapahtuu mielikuvan perusteella.



Tapahtuu, mutta olennaista siinä sanomassa on sen vaikuttavuuden kannalta, että onko se tosi vai epätosi, eli objektiivista todellisuutta vastaava vai ei.

Ihmismieli etsii pysyvyyttä, todellisuutta omista päätelmistään, jotka ovat peräisin tämän maailman ilmiöistä, siis kokemuksesta.

Todellisuus on siis illuusio, illuusio on tuon todellisuuden tulkitsija, ihminen, ihmisen mielikuva, mielikuva jota pidetään lähtökohtana totuuden ymmärtämiselle.




Nyt sää teet dialektisista vastakohdista 'subjektiivinen ja objektiivinen' muka "modollisloogisia vastakohtia": 'objektiivinen' tarkoittaa "(toiminnan) kohteesta (=objektista) määräytyvää" ja subjektiivinen tarkoittaa "toimijasta (mm. havaitsijastakin) määrytyvää".

Jos ja kun edelleen 'tosi' määritellään objektiiviseksi (vähän yksinkertaisten, ja muistaen että se on AINA ajattelumuodon ominaisuus tieto-opissa ja logiikassa), niin TULET VÄITTÄNEEKSI, ETTÄ KAIKKI TIETOMME OLISI MÄÄRITELMÄLLISESTI VÄÄRÄÄ!

Ja noinhan asia EI OLE, ja jos olisi, niin kenenkään ei koskaan kannattaisi kerätä mitään tietoa: tyhjänhän saa pyytämättäkin!

Kannattanee tunnustaa, että 'subjektiivinen ja objektiivinen' eivät ole muodollisloogisia vastakohtia: subjektista määräytyväkin voi olla myös objektiivista, koska subjektikin on eräänlainen tiedon kokonaisuus ja siten hänkin "toimitansa kohteesta määräytynyt persoonana"!

Esimerkiksi lauseista "Marsissa on elollista materiaa" tai "Marsissa ei ole elollista materiaa" JOMPI KUMPI ON VARMASTI TOSI.

Meillä on siis tässäkin ainakin yksi varmasti tosi lause käsillä.

Valitettavasti emme toistaiseksi tiedä, että kumpi.

Mutta ennemin tai myöhemmin tiedetään.

Eikä se ole "illuusio", onko Marsissa elollista materiaa vai ei.

'Illuusio' ei ole samaa kuin "puuttuva tieto", vaan se on jotakin, mihin uskotaan vaikka ei pitäisi.

Arkkis

Jos ja kun edelleen 'tosi' määritellään objektiiviseksi (vähän yksinkertaisten, ja muistaen että se on AINA ajattelumuodon ominaisuus tieto-opissa ja logiikassa), niin TULET VÄITTÄNEEKSI, ETTÄ KAIKKI TIETOMME OLISI MÄÄRITELMÄLLISESTI VÄÄRÄÄ!





Tieto voi olla vain yhtä tosi, kun on tiedon tulkitsija.

Tulkitsijan tieto on myös saatu, omaksuttu sanallisen ymmärryksen puitteissa, joten sen validisuus on myös "aina" puutteellinen.

Sitäpaitsi mitään autenttisen varmaa tietoa ei edes voi olla, on suhteellisen pätevää tietoa kyllä, eikä kaikkea tarvitse tietääkään.

Kaikki tieto ei siis ole väärää, suhteellista kylläkin.

Mitä tarkempaa tietoa haetaan, sen epämääräisemmäksi se muuttuu.
Mutta toki yleisellä tasolla se on ihan pätevää.

Hänen pyhyytensä
Seuraa 
Viestejä28239
Arkkis
-:)lauri
Arkkis

"Arkkis": AI ETTÄ "TODELLISUUS ON ILUUSIO"!?

"-:)lauri": Eihän mainittu Einsteinin lause mitään tuollaista sanokaan. Luepa se nyt uudestaan ja ajatuksella.

"Arkkis": Noin minä tätä lausetta tulkitsen:

" Reality is merely an illusion, albeit a very persistent one."

"-:)lauri": En ole tuota lausumaa tässä käsitellyt.

"Arkkis": Toinen juttu on sitten se lause, jossa "menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden välinen ero on "illuusiota".

En allekirjoita täysin tuota jälkimmäistäkään, mutta ensimmäinen varsinkin kytkee väärin todellisuuden ja lumetodellisuuden eli illuusion.

"-:)lauri": En ymmärrä, mitä Einstein tarkoitti esittäessään, että todellisuus olisi vain illuusio. Tuossa jää mielestäni konteksti kokonaan ilmaan.




Jos ihmiset mieltävät maailman klassisen mekaniikan näkökulmasta, on se sekä suhteellisuusteoreettisessa että kvanttimekaanisessa viitekehyksessä likimääräinen kuvaus todellisuudesta --- vain illuusio jota kutsumme todellisuudeksi.



Eistein ei tarkoittanut 'todellisuudella' tuota, paitsi korkeintaan silloin, jos kokeet ja mittarit näyttivät just sitä.



Mistä sinä muuten tiedät, mitä Einstein ei tarkoittanut?

EDIT: ei muuta kuin kaikki keksimään joukolla tai jokella --- näin tuttavallisesti ilmaistuna --- kontekstia tuolle Einsteinin toteamukselle.



Hänen mielestään maailma oli syvimmältä luonteeltaan "geometrinen". Hän yritti "geometrisoida" kaiken ja pääsi mielestään gravitaatiovoimaan asti.



Geometrinen? Mihin lähteeseen voimme kiinniittää tällaisen näkökulman?

Jos argumentista ei voi johtaa yleistä sääntöä, sillä ei ole sisältöä.

Minerva
Arkkis

Jos ja kun edelleen 'tosi' määritellään objektiiviseksi (vähän yksinkertaisten, ja muistaen että se on AINA ajattelumuodon ominaisuus tieto-opissa ja logiikassa), niin TULET VÄITTÄNEEKSI, ETTÄ KAIKKI TIETOMME OLISI MÄÄRITELMÄLLISESTI VÄÄRÄÄ!




Tieto voi olla vain yhtä tosi, kun on tiedon tulkitsija.



Suurista filosofeista vain Hegel jakoi TULKITSIJAT "tosiin ja epätosiin", ja hänkin tavallisesta suuresti poikkeavassa mielessä:

http://www.vapaa-ajattelijat.fi/lehti/a ... /dial.html

" Materialistinen ja hegeliläinen dialektiikka ovat eri oppeja

Dialektiikan keksijä oli saksalainen filosofi G.W.F.Hegel (1770 - 1831). Hegelismi näkee ainakin yhteiskunnassa ajattelun, yleensä sen objektivoitujen muotojen tieteen, taiteen, moraalin, politiikan jne. omalakisen liikkeen, "hengen itsekehityksen" myös materiaalisen kehityksen syynä ja tätä "perimmäisempänä", toisin kuin materialismi. Yleiskäsitteet kehittyvät Hegelin mukaan omalakisesti tiedollisten ja muiden ristiriitojen vaikutuksesta ilmentäen "maailmanhengen" kehitystä.

"Hegeliläis-marxilaista dialektiikkaa" ei siis ole olemassa, vaan hegeliläinen ja materialistinen dialektiikka ovat kaksi eri oppijärjestelmää, jotka ovat toisiinsa hieman epätäydellisessä analogiasuhteessa: useimpia käsitteitä ja lakeja vastaa suurin piirtein samannäköinen, mutta erisisältöinen vastin toisessa, joskaan hegelistit eivät tunne eivätkä tunnusta esimerkiksi materialistisessa dialektiikassa keskeistä ´heijastuksen´ käsitettä, joka merkitsee vuorovaikuttavien objektien kuvautumista toistensa ominaisuuksissa ja joka muun muassa muodostaa monimutkaistuvan kehityksen erään keskeisen mekanismin.

Perustavin ero vallitsee dialektisen materialismin ja hegelismin totuuskäsitteessä: Hegel käänsi ns. aristoteelisen totuuskäsityksen ajatuksen vastaavuutena kohteensa kanssa päälaelleen, materiaalisen kohteen vastaavuudeksi käsitteensä, "ideansa" kanssa (klassisessa hegelismissä "ylevän", vulgaarihegelismissä ties minkä päähänpiston). Jos siis herra/rouva Schmidtin ei voitu parhaalla tahdollakaan katsoa vastaavan edesottamuksiltaan Hegelin ´(tosi)saksalaisen´ käsitettä, se merkitsi itse asiassa sitä, että herra/rouva Schmidt ei fyysisenä saksalaisena henkilönä ollut hänen teoriansa mukaan tosi! Hegeliläisen dialektiikan totuuskäsityksestä kirjoittaa Juha Manninen teoksessaan Dialektiikan ydin /4/, kyseessä on siis hegelistisen dialektiikan ydin. Pohjimmiltaan hegelistisiä käsitteitä ovat Hegelin itsensä ´tosisaksalaisen´ ohella mm. 20-luvun ´neuvostoihminen´, taannoinen ´uudentyyppinen nainen/mies´ (parantamisen varaa toki puolin ja toisin varmasti löytyy...) jne.

Kysymys siitä, mitkä ilmiöiden väliset yhteydet ovat objektiivisia lakeja ja mitkä eivät, ei ilmeisesti ole hegelisteille kovin tärkeä: toisaalta he ovat saattaneet pitää vaikkapa elektroniikan perusteorioita ainakin osaltaan joinakin "voimalaitosinsinöörien yhteiskunnallisia valtapyyteitä legitimoimaan" formuloituina oppeina (sellaisiakin "teorioita" on, epäilen mm. sosiobiologiaa), toisaalta taas perättömyyksiä tosina latelevan humpuukitoimittajan, poliitikon, byrokraatin, kirkkoruhtinaan tai "diplomaattitiedemiehen/naisen" ei katsota vain vääristelevän, vaan myös "luovan" todellisuutta. "

Tulkitsijan tieto on myös saatu, omaksuttu sanallisen ymmärryksen puitteissa, joten sen validisuus on myös "aina" puutteellinen.



Joo niin on, mutta esimerkiksi lauseissa "Marsissa on/ei ole elollista materiaa", tai "sähköenergia voi muuttua liike-energiaksi" tai "Lontoo on Ranskan pääkaupunki" voidaan kyllä testata laajoissa rajoissa niiden käsitteiden ymmärtämien ja tarkkojen määritelmien suhteen että ovatko lauseet tosia vai ei.

En oikein ymmärrä, mikä tuossa "totuuden" (toteuden) käistteessä MIELEKKÄÄN ajattelumuodon ominaisuutena, suhteena todellisuuteen, oikei tökkii vastaan... 'Mielekäs' taas on juuri sellainen lause, päätelmä, käsite tai teoria, jolla on ominaisuus, mahdollisuus, olla tosi tai epätosi.

Sitä paitsi mitään autenttisen varmaa tietoa ei edes voi olla, on suhteellisen pätevää tietoa kyllä, eikä kaikkea tarvitse tietääkään.



Kenekään 'VARMUUS' jonkin asettamuksen totuudesta EI OLE SEN TOTUUDEN EDELLYTYS, vaan 'totuus' on pelkästään lauseen ja todellisuuden suhde, JA SEN TESTAA YHTEISKUNTA KOKONASUUTENA, ei yksittäinen subjekti. Yksilö voi olla (jonkin tiedon) totuuden suhteen aivan väärässäkin, kuten tiedät. Subektiivinen 'varmuus' joskakin on SUBJEKTIN SUHDE TIETOON eikä tiedon suhde kohteeseen, kuten totuus.

Kaikki tieto ei siis ole väärää, suhteellista kylläkin.



Joo, sitähän tieto yleensä kyllä on.

Tosin tieteelisessä totuudessa on aina hitunen jotakin absoluuttistakin, koska muuten se ei kumuloidu, vaan poukkoilee sinne tänne.

Mitä tarkempaa tietoa haetaan, sen epämääräisemmäksi se muuttuu.



Mitähän sää taas tuollakin tarkoitat...

Kun tietoa tarkennetaan, se YLEENSÄ myös tarkentuu...

Mutta toki yleisellä tasolla se on ihan pätevää.



'Pätevä' ja 'tosi' ovat nekin yleensä vähän eri asioita.

-:)lauri
Arkkis
-:)lauri

"Arkkis": AI ETTÄ "TODELLISUUS ON ILUUSIO"!?

"-:)lauri": Eihän mainittu Einsteinin lause mitään tuollaista sanokaan. Luepa se nyt uudestaan ja ajatuksella.

"Arkkis": Noin minä tätä lausetta tulkitsen:

" Reality is merely an illusion, albeit a very persistent one."

"-:)lauri": En ole tuota lausumaa tässä käsitellyt.

"Arkkis": Toinen juttu on sitten se lause, jossa "menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden välinen ero on "illuusiota".

En allekirjoita täysin tuota jälkimmäistäkään, mutta ensimmäinen varsinkin kytkee väärin todellisuuden ja lumetodellisuuden eli illuusion.

"-:)lauri": En ymmärrä, mitä Einstein tarkoitti esittäessään, että todellisuus olisi vain illuusio. Tuossa jää mielestäni konteksti kokonaan ilmaan.

Jos ihmiset mieltävät maailman klassisen mekaniikan näkökulmasta, on se sekä suhteellisuusteoreettisessa että kvanttimekaanisessa viitekehyksessä likimääräinen kuvaus todellisuudesta --- vain illuusio jota kutsumme todellisuudeksi.




Einstein ei tarkoittanut 'todellisuudella' tuota, paitsi korkeintaan silloin, jos kokeet ja mittarit näyttivät just sitä.



Mistä sinä muuten tiedät, mitä Einstein ei tarkoittanut?



Tutkimuksille hänen ajattelunsa kehityksestä tuossa suhteessa.

EDIT: ei muuta kuin kaikki keksimään joukolla tai jokella --- näin tuttavallisesti ilmaistuna --- kontekstia tuolle Einsteinin toteamukselle.



Hänen mielestään maailma oli syvimmältä luonteeltaan "geometrinen". Hän yritti "geometrisoida" kaiken ja pääsi mielestään gravitaatiovoimaan asti.



Geometrinen? Mihin lähteeseen voimme kiinniittää tällaisen näkökulman?



Boris Kuznetsov: Einstein

Viimmestä päälle hyvä kirja.

http://people.cohums.ohio-state.edu/ten ... stein.html

Maalaisjärki
Seuraa 
Viestejä1313

"Aika on yksi ulottuvuus ja siten tulevaisuus on jo olemassa samalla tavalla kuin menneisyyskin, vaikkemme pystykään sitä käsittämään." - Valtaoja

No vähän on ympäripyöreää, ja jos väitän vastaan niin olen yksi niistä jotka eivät ymmärrä.. Sen paremmin kuin muutkaan.. Kuten Valtaoja myös siinä samassa.. Kuinka Valtaoja itse pystyy käsittämään tämän, mutta ei kerro siitä meille sen tarkemmin? Onko hänen sanansa oikeutettuja tullakseen julkaistuiksi totena?...

Tulevaisuus onkin hieman omituinen käsite, sillä voit vaikuttaa tulevaisuuteen teoillasi, mutta et voi olla varma kuinka teot vaikuttavat muihin ja heidän päätöksiin.
Teot ja toiminta säätelee lopputuloksen, joten kaikkien asioiden vaikutus toisiinsa alkaa olla jo liian iso kokonaisuus käsitellä "varmana tietona" siitä kuinka tulevaisuus ja tulevat tapahtumat vaikuttavat olemiseemme.

Jos pöydällä on kynttilä, ja istut ystäväsi kanssa pöydän ääressä, ja kysyt häneltä että tietääkö mitä kynttilälle tapahtuu ajan kuluessa... Hän voi vastata loogisesti hänen oppimiinsa kokemuksiin vedoten, että se palaa loppuun ja sammuu. Kun hän on vastannut näin, voit tuupata kynttilän kumoon ja polttaa pöytäliinan ja aiheuttaa palohälytyksen, polttaa rivitalon tai jotain muuta. Oliko tekosi ennalta määrätty?

Ongelmana on se että tulevaisuus on muuttuva käsite, joka elää tapahtumien ruokkimana. Voit sanoa että tulevaisuus on todellista kuin on myös käsite nimeltä aika. Voit sanoa että aika kuluu aina, ja että se on loppumaton käsite riippumatta onko havaitsijaa.. MUTTA aika on myös ihmisen luoma käsite jolla mitataan tapahtumien kulkua, ja voidaan palata menneisyyteen ja hetkiin, voimme kertoa toisillemme kuinka kauan jostakin tapahtumasta on kulunut aikaa. Käsitys menneisyydestä ja tulevasta on kommunikaatiossa tärkeä käsite havannollistaaksemme tapahtumia ympäristössämme, sijoitellaksemme ne järjestykseen.

Tämä ei itsessään luo tulevaisuudelle mitään tiettyä rationaalista aikajanaa, muuten kuin että meidän on pakko käsittää tulevaisuus ajan jatkumona. Aikaa on loputon, ja aika tulee aina olemaan läsnä.. Mutta onko näinkään?

Tulevaisuus on oletus tapahtuvasta, niinkuin on oletus siitä että kun heität kiven ilmaan, se tippuu myös alas.
Tulevaisuutta ei ole ennalta määrätty muualla kuin raamatussa, ja siihenkin uskoo yllättävän moni vaikka emme pysty kaikkea aivan käsittämäänkään...

Savor, Olkoon sielusi kevyt kuin mielesi tuote.
- Maalaisjärki

Maalaisjärki
"Aika on yksi ulottuvuus ja siten tulevaisuus on jo olemassa samalla tavalla kuin menneisyyskin, vaikkemme pystykään sitä käsittämään." - Valtaoja

No vähän on ympäripyöreää, ja jos väitän vastaan niin olen yksi niistä jotka eivät ymmärrä.. Sen paremmin kuin muutkaan.. Kuten Valtaoja myös siinä samassa.. Kuinka Valtaoja itse pystyy käsittämään tämän, mutta ei kerro siitä meille sen tarkemmin? Onko hänen sanansa oikeutettuja tullakseen julkaistuiksi totena?...




Hän on väärässä. Hän ei osaa tehdä eroa matemaatisen ja prosessuaalisen olemassolon välille.

Se on hänen ikioman ajattelunsa rajoittenuneisuutta, josta hän syyttää muita.

Aika-avaruuden matematiikan mahdollistamista tulevaisuuden mahdollisuuksista vain hyvin pieni osa voi koskaan muuttua todellisuudeksi, mutta yhtälöissä ne käyttäytyvät samoin kuin todellisuuskin.

Valtaojan ongelma on, että hän ei ymmärrä mitään dialektiikasta, eikä aio siihen peryhtyäkään.

Se on hänen mielestsään "kymmenien miljoonien kansanmurhaa"...

Tai tarkemmin sanoen, hänelle maksetaan viime kädessä siitä, että HÄN ON OLEVINAAN TUOTA MIELTÄ. Samoin Enqvistille.

Tulevaisuus onkin hieman omituinen käsite, sillä voit vaikuttaa tulevaisuuteen teoillasi, mutta et voi olla varma kuinka teot vaikuttavat muihin ja heidän päätöksiin.



Aivan: vaikuttaa voi siihen JA VAIN SIIHEN, että MITKÄ MAHDOLLISUUDET TULEVAT TODELLISUUDEKSI.

Tyhjästä ja ilman syitä je edelltyksiä ei synny eikä ole mitään.

Teot ja toiminta säätelee lopputuloksen, joten kaikkien asioiden vaikutus toisiinsa alkaa olla jo liian iso kokonaisuus käsitellä "varmana tietona" siitä kuinka tulevaisuus ja tulevat tapahtumat vaikuttavat olemiseemme.



Tulevaisuuden objektiiviset mahdollisuudet voivat vaikuttaa vain älyllisen ennakoinnin tietä olemiseemme, ja niistä mahdollisuuksista saamme tietoa vain kulloisen todellisuuden signaaleista.

Jos pöydällä on kynttilä, ja istut ystäväsi kanssa pöydän ääressä, ja kysyt häneltä että tietääkö mitä kynttilälle tapahtuu ajan kuluessa... Hän voi vastata loogisesti hänen oppimiinsa kokemuksiin vedoten, että se palaa loppuun ja sammuu. Kun hän on vastannut näin, voit tuupata kynttilän kumoon ja polttaa pöytäliinan ja aiheuttaa palohälytyksen, polttaa rivitalon tai jotain muuta. Oliko tekosi ennalta määrätty?



Ei. Se on ollut pelkkä EPÄOLENNAINEN MAHDOLLISUUS, jota luonnonlait kuitenkaan eivät ehdottomasti kiellä, ennen kuin se tapahtuu.

Aivan kuten sekin. että kattotiili kuitenkin putoaa aivan vahingossa Halosen päähän hänen liikkuessaan henkivartijoiden kanssa kaupungilla.

(Onneksi "sellaiset" "professori"nimitykset on jo lopetettu ILMAN SITÄKIN!)

Ongelmana on se että tulevaisuus on muuttuva käsite, joka elää tapahtumien ruokkimana. Voit sanoa että tulevaisuus on todellista kuin on myös käsite nimeltä aika.



Ne ovat tietyin osin todellisia.

100% varmat mahdollisuudet ovat todellisia pidemmällä aikajänteellä kuin jokin suunnistajan nenänpään maastoon piirtämä viiva, joka on kyllä "objektiivista", mutta "todellisista" vain just kun se nenänpää sitä pitkin kiitää. Vähän kuin satunnainen ajatus. Matemaattiseen kuvaamiseen riittää kohteen objektiivisuus. Olemassaoloon eli vuorovaikutusten piirissä ilmenemiseen se ei pelkästään riitä.

Voit sanoa että aika kuluu aina, ja että se on loppumaton käsite riippumatta onko havaitsijaa..



Kyllä.

MUTTA aika on myös ihmisen luoma käsite jolla mitataan tapahtumien kulkua, ja voidaan palata menneisyyteen ja hetkiin,



...ajatuksissa.

voimme kertoa toisillemme kuinka kauan jostakin tapahtumasta on kulunut aikaa. Käsitys menneisyydestä ja tulevasta on kommunikaatiossa tärkeä käsite havannollistaaksemme tapahtumia ympäristössämme, sijoitellaksemme ne järjestykseen.



Tuo sama koskee avaruutta ja informaatiota: niitä on vaikea määritellä, mutta niitä voidaan objektiivisesti mitata jopa aika helpostikin.

Tämä ei itsessään luo tulevaisuudelle mitään tiettyä rationaalista aikajanaa, muuten kuin että meidän on pakko käsittää tulevaisuus ajan jatkumona.



Todellisuudeksi ja menneisyydeksi muuttuvien mahdollisuuksien jatkumona.

Sitä neliulotteista aika-avaruutta kuvaa dialektinen kategoriapari 'mahdollisuus ja todellisuus' ykseytenä, ei vain jompikumpi niistä.
Ja 'objektiinen todennäköisyys' on 'mahdollisuuden määrällinen mitta' tulla todellisuudeksi!

Aikaa on loputon, ja aika tulee aina olemaan läsnä.. Mutta onko näinkään?



Kun "aika" muttuu joksikin olennaisesti muuksi, niin tekee myös "läsnäolo" tarkoittamissamme merkityksissä, joten voit suurta virhettä tekemättä "ajan" ja "länsäolon" yhteyden periaatteesata, kunhan et erehdy uskomaan newtonilaiseen (materiasta riippumattomaan) "absoluuttiseen aikaan ja avaruuteen", jollaiset on todistettu olemattomiksi.

Tulevaisuus on oletus tapahtuvasta,



Se on objektiivisten mahdollisuuksien joukko.

niinkuin on oletus siitä että kun heität kiven ilmaan, se tippuu myös alas.



Se on LAKI eikä pelkkä "oletus".

Ja 'laki' taas on "yleinen olennainen ja välttämätön yhteys ilmiöiden välillä". Tämä lause koostuu muuteen pelkästään dialektisen ontologian käsitteistä". (Ja Enqvist ja Valtajoa pieree verta raivosta, kun heidän käsitteistöään ei käytetä tieteessä, kun se ei kelpaa johdonmukaisesti tieteelliseen ajatteluun.)

Tulevaisuutta ei ole ennalta määrätty muualla kuin raamatussa, ja siihenkin uskoo yllättävän moni vaikka emme pysty kaikkea aivan käsittämäänkään...



Tulevaisuus on sidottu OBJEKTIIVISIIN MAHDOLLISUUKSIIN. Ne ovat erityisesti matemaattisesti tutkittavissa objektiivisesti.

Maalaisjärki
Seuraa 
Viestejä1313

Arkkis, mukavaa että herätin ajatuksia, mutta osa lainauksistasi oli melko turhia toteamuksia, sillä konteksti hakee juurikin samaa kuin osassa lainattuja kohtia toteat.
Retorinen puoli varsinkin saa hyytävän fundalistisen vastaanoton.
Ja tekstin loppupuolella palaan vain Valtaojan itsensä kaltaiseen kommenttiin ymmärtämisestä, ja sen vaikeudesta..

Savor, Olkoon sielusi kevyt kuin mielesi tuote.
- Maalaisjärki

Sanonpa vaan, että mielestäni ei ole olemassa, kuin nykyhetki. Menneisyys ja tuleivaisuus pyörii meidän omissa päissämme. Ihmiset ovat vain halunneet aina kehitellä jotain mysteereitä päänsä menoksi.

Menneisyys on asia, jota voimme muistella mielessämme ja tulevaisuus on sitä, mitä voimme suunnitella tai miettiä. Ei kukaan voi olla täysin varma mitä kaikkea huomenna tulee tapahtumaan.

Maalaisjärki
[

Tämä ei itsessään luo tulevaisuudelle mitään tiettyä rationaalista aikajanaa, muuten kuin että meidän on pakko käsittää tulevaisuus ajan jatkumona. Aikaa on loputon, ja aika tulee aina olemaan läsnä.. Mutta onko näinkään?

Tulevaisuus on oletus tapahtuvasta, niinkuin on oletus siitä että kun heität kiven ilmaan, se tippuu myös alas.
Tulevaisuutta ei ole ennalta määrätty muualla kuin raamatussa, ja siihenkin uskoo yllättävän moni vaikka emme pysty kaikkea aivan käsittämäänkään...




Tulevaisuus on ennalta määrätty, ihan fysiikan lakien mukaan.
Sen yksityiskohtien, ja tarkan sisällön tietäminen onkin sitten toinen juttu.

Tyhjän tilan kannalta kaikki tapahtuu samaan aikaan, siis aika on aineen ominaisuus, ei erillinen ulottuvuus.
Erillinen ulottuvuus on aineen sidonnaisuuksista riippumaton.

Maalaisjärki
Arkkis, mukavaa että herätin ajatuksia, mutta osa lainauksistasi oli melko turhia toteamuksia, sillä konteksti hakee juurikin samaa kuin osassa lainattuja kohtia toteat.

Retorinen puoli varsinkin saa hyytävän fundalistisen vastaanoton.

Ja tekstin loppupuolella palaan vain Valtaojan itsensä kaltaiseen kommenttiin ymmärtämisestä, ja sen vaikeudesta..




Valtaoja yleistää aiheettomasti ikiomat ideologiastaan johtuvat (?) ymmärtämisvaikeutensa "yleisinhimillisiksi" ja "geneettiseen ihmisluontoon kuuviksi"!

Valtaoja voisi oikeastaan osoittaa jollakin tavoin, missä se "todellisuuden periaatteellisten ymmärtämisesteiden mekanismi" sijaitsee tajunnan neurofysiologisessa perustassa:

psykologia-aivot-ja-aistit-f12/miten-aivot-voivat-synnyttaa-tietoisuuden-t13269-1464.html

Ehkä siihen olisi vielä jokin geenikin osoitettavissa...

Niin sen voisi sitten vaikka poistaa!

Tinke
Luin Esko Valtaojan haastattelusta

"Se (todellisuus) on aivan toisenlainen, kuin mitä kukaan on osannut aavistaa. Todellisuus ei noudata ihmisen logiikkaa; kaikki filosofit ovat olleet väärässä. Kvantti kumosi Kantin. Aika on yksi ulottuvuus ja siten tulevaisuus on jo olemassa samalla tavalla kuin menneisyyskin, vaikkemme pystykään sitä käsittämään."

http://www.polyteekkari.fi/index.php?k=10699

Onko tämä tieteessä yleisesti hyväksytty teoria? Että kuoleman ja syntymän hetket olisivat olemassa yhtä todellisina kuin nykyhetki

Jos on, niin onko teorialle esitetty vasta-argumentteja?




Kyllä näin on... kaikki tapahtuu tässä ja nyt "now moment" menneisyys, nykyisyys, tulevaisuus on kaikki samassa aikamatriisissa ja jokaisella meillä on tässä aikamatriisissa 1728 samanaikaista inkarnaatiota. Omassa 3D-ulottuvuudessa ympäri universumia 12...

Paljon on näitä todisteita tullut esille viime vuosina. Nyt kun on vihdoin yhditetty universaali rakenne, tiede ja hengellisyys (spirituality) niin voidaan nämä asiat ymmärtää. Tiede on aina ollut tässä havaitsemassamme 3D-maailmassa irrallaan hengellisyydestä ja sen takia mitään ei olla osattu selittää luotettavasti. Yksikään perinteisen kaavan mukainen kapeakatseinen vasemmalla aivopuoliskolla ajattelva tiedemies ei voi todistaa miten kaikki sai alkunsa ja miten kaikki liittyy kaikkeen ellei ota sitä spirituality aspektia huomioon. Lähimmäksi todellisuutta toistaiseksi on päässyt heebo nimeltä Nassim Haramein..
http://theresonanceproject.org/
http://www.keylonticdictionary.org/Word ... 20Dora.htm

Amblyrhynchus
Sanonpa vaan, että mielestäni ei ole olemassa, kuin nykyhetki.



"Nykyhetki" riippuu havaitsijan koordinaatistosta ja on eri havaitsijoille erilainen. Minkäänlaista "absoluutista ajanalkuhetkeä" ei ole olemassa, vaan mikätahansa hetki voidaan ottaa ajanalkuhetkeksi NIISSÄ PUITTEISSA KUIN ENERGIAN SÄILYVYYDEN LAKI on voimassa. Jos se ei ole voimassa, niin sen korvaa jokin muu säilyvyyslaki, joka ottaa sitten esimerkiksi mahdollisen valoonnopeuden muutoksen huomioon.

"Nykyhetkeä" ei siis voi ottaa "olevaisuuden kriteeriksi", vaan 'mahdollisuuden ja todellisuuden' problematiikkaa on tarkasteltava laajemmaalla aikajänteellä.

Menneisyys ja tuleivaisuus pyörii meidän omissa päissämme.



Ne ovat kyllä "MEIDÄN KANNALTAMME objektiivisia".

Se objektiivisuus vain on eri havaitsijoille eri relativiitisesti.

Ne ovat kullekin havaitsijalle toidensa pois sulkevia käsitteitä, mutta 'mahdollisuus ja todellisuus' eivät sitä ole.

"Asiat" voivat olla myös "sekä että", eivätkä aivan välttämättä kumpaakaan!

'Mahdollisuudella ja todellisuudella' ovat myös MUODOLLISLOOGISET VASTAKOHDAT, joita voidaan käyttää aivan tavallisten sellaisten tapaan, vaikka negeeratut käsitteet ovatkin dialektisen vastakohtaparin "osapuolia", nimittän 'OLEMATON' ja 'MAHDOTON'. Nämä vastakohdat eivät ole keskenään dialektisia vastakohtia. Ne ovat lähes synonyymeja keskenään: jos jonkin on "mahdotonta", se on suorastaan määritelmällisesti myös "olematonta". Usein "olemattomuutta" yritetäänkin todidtaa nimenomaan "mahdottomuudella".

Ihmiset ovat vain halunneet aina kehitellä jotain mysteereitä päänsä menoksi.



"Mysteerit" johtuvat osin siitä, kaksipäisen muodollisen logiikan ontologiset taustaoletukset eivät päde kaikkiin todellisuuden objektiivisuuden ilmiöihin.

Ja tämä pätee nimenomaan osaan tieteenalat ylittävistä yleiskäsitteistä, KOSKA TIETEENALAT OVAT JAKAUTUNEET USEIN SITEN ETTÄ NE OLISIVAT VOIMASSA.

Sitä hän se Valtaojakin sanoo, että "ei ymmärrä", mutta hänellä on tyhmänkankeana sosiobiologistijunttina väärä käsitys, mistä se ymmärtämättömyys johtuu, ja että se koskisi kaikkia eikä vain hänen "kirkkoaan" (tuossa muodossa)!

Menneisyys on asia, jota voimme muistella mielessämme ja tulevaisuus on sitä, mitä voimme suunnitella tai miettiä. Ei kukaan voi olla täysin varma mitä kaikkea huomenna tulee tapahtumaan.



Ei todellakaan, koska 'tulevaisuus' koostuu toistaiseksi toteutumattomista mahdollisuuksista, joiden toteutumisaste ei ole vielä fikseerautunut.

derz
Oho, päässyt unohtumaan tämä ketju.

Pah.

"First, the law conservation of energy is based on observations within each world. All observations within each world are consistent with conservation of energy, therefore energy is conserved.

Second, and more precisely, conservation of energy, in QM, is formulated in terms of weighted averages or expectation values. Conservation of energy is expressed by saying that the time derivative of the expected energy of a closed system vanishes. This statement can be scaled up to include the whole universe. Each world has an approximate energy, but the energy of the total wavefunction, or any subset of, involves summing over each world, weighted with its probability measure. This weighted sum is a constant. So energy is conserved within each world and also across the totality of worlds.

One way of viewing this result - that observed conserved quantities are conserved across the totality of worlds - is to note that new worlds are not created by the action of the wave equation, rather existing worlds are split into successively "thinner" and "thinner" slices, if we view the probability densities as "thickness"."

Everett FAQ

Ei suinkaa. Ei esimerkiksi fysiikan suhteita muihin tieteisiin voi tarkastella millään muulla keinoin kuin tieteenfilosofian avulla. Sen loogisena empiirisenä tutkimuskohteena on tieteellisten teorioiden kahitys.




Tarkoitin lähinnä sitä että fysiikan teorioita ei pidä tuomita niiden filosofisen mielekkyyden, vaan havaintojen, pohjalta.

Idean universaalista tilafunktiosta esitti ensimmäisen kerran Hugh Everett III vuoden 1957 väitöskirjassaan yrittäessään formuloida kvanttimekaniikkaa yhteensopivaan muotoon yleisen suhteellisuusteorian kanssa. Hänen postulaattinsa, josta koko monimaailma seuraa, voidaan esittää seuraavasti [1]:

Kaikki eristetyt järjestelmät kehittyvät Schrödingerin yhtälön mukaisesti.

Postulaatti ei aluksi vaikuta liittyvän mitenkään monimaailmankaikkeuteen. Postulaatista kuitenkin seuraa, että

1. Koko maailmankaikkeus kehittyy Schrödingerin yhtälön mukaisesti, sillä maailmankaikkeus on eristetty järjestelmä.[/quote]


Yleinen Schrödingerin/Diracin yhtälö kuvaa kvanttimekaanisen tilafunktion aikakehitystä. Tilafunktiot taas kuvaavat kvanttijärjestelmiä, ja kvanttijärjestelmät voivat lomittua keskenään siten, että yhdellä tilafunktiolla voidaan kuvata useimpien kvanttijärjestelmien lomittunutta järjestelmää. Yksi tällainen järjestelmä on atomi, ja jopa hiili-60 -molekyyleillä on havaittu kvanttimekaanisia ominaisuuksia (itseinterferenssi & superpositio). Monimaailmassa lomittuminen yleistetään koko maailmankaikkeuteen.

En ole koskaan kuullut fysiikassa puhuttavan "maailmankaikkeuden materiaalisen ykseyden periaatteesta". Onko se jokin eksaktisti formuloitu luonnolaki, kuten energian tai liikemäärän säilymisen laki?

En usko, että Everett haki väitöskirjallaan poliittista (tai sotilaallista) kannatusta. Hän halusi muotoilla kvantimekaniikan koskemaan koko maailmankaikkeutta, poistaa sen näennäiset paradoksit ja saattaa sen sopivampaan muotoon yleisen suhteellisuusteorian kanssa. Kahdessa ensimmäisessä kohdassa hän onnistui.

Arkkis
Sen sijaan MMT:ssä vuorovaikuttavat systeemit lomittuvat ja dekoheroivat universaalin tilafunktion useammiksi rinnakkaisiksi tiloiksi, ts. rinnakkaisiksi maailmankaikkeuksiksi!



Höpsis.



Matemaattisesti homma kuitenkin toimii, joten se ei ole mahdotonta.

Kyllä ne toteutumattomat mahdollisuudet vuorovaikuttavat esimerkiksi juuri siinä kuuluisassa kaksoisrakokokeessa. Siinähän kööpenhaminalaisen tulkinnan mukaan todennäköisyysaallot interferoivat keskenään määrittäen hiukkasten paikat ilmaisimella.

Miten mahdollinen voi vuorovaikuttaa mahdollisen kanssa ja yhtäkkiä realisoitua aktuaaliseksi? Tätä en ole koskaan käsittänyt kööpenhaminalaisessa tulkinnassa. Sen mukaan elämme utuisessa "mahdollisuuksien maailmassa", jossa mikään ei ole konkreettista ennen havaitsemista. Pah.[/quote]


-------------------------------------------------------------------

Käsitinkö Derz oikein, että Michio Kaku säieteoria ei ole yhteensovitettavissa MM-tulkinnan ala Everett kanssa?

Niin tai näin, mutta David Deutschin ajatuksia pidemmälle vienyt Julian Barbour Oxfordista selittää videossa, että aivot olisivat eräänlainen "aikakapseli". Read Montague selittää kirjassaan, että mahdolliset tulevaisuudet vuoravaikuttavat keskenään, ennen kuin yksi niistä valitaan.

David Deutschin työ viittaa tähän: on annettava kaikkien uskottavien, tosiasioiden vastaisten simulaatioiden "törmätä toisiinsa" parhaan mahdollisen keskimääräisen tuloksen saamiseksi. Tätä asiaa tutkitaan nykyään teoreettisesti ja se voikin olla psykologian ja fysiikan tulevan yhtymisen kärki.

Kirjassaan Todellisuuden Rakenne hän toteaa, että parhaat fysikaaliset teoriamme eivät ole laskettavissa ja kuitenkin ne kuvaavat tapahtuvia fysikaalisia prosesseja.

Hänen oikea tai virheellinen päätelmänsä on, että ei-laskettavissa olevat osat toteutuvat muissa maailmankaikkeuksissa (joita kutsutaan "hetkiksi"). Ja jos se on tosi, se viittaa siihen, että aivomme käyttävät muutakin kuin omaa maailmankaikkeuttamme.

Näin päästää analogiaan ajan kokemuksesta!

Esimerkiksi käy tapa, jolla mielen ohjelmistomme rakentaa käsityksemme tapahtumien ajallisesta järjestyksestä.

David Eaglemanin kokeiden perusteella meidän kannaltamme tärkeää on, että ajan aistimus on rakennelma - kuten kaikki muutkin mielemme toiminnot.

Kvanttimekaniikassa kun tapahtuu perusteiltaa outo asia: tapahtumat, jotka voivat tapahtua (samaan tapaan kuin tosiasiain vastaiset seikat), todella vaikuttavat tapahtuviin vastauksiin (kokeessa havaittuihin vastauksiin, Montague s.247).

http://www.sott.net/articles/show/19537 ... -dimension

Eagleman wanted to know whether the brain's clock actually accelerates - making external events appear abnormally slow in comparison with the brain's workings - or whether the slo-mo is just an artefact of our memory.

It's just one of many mysteries concerning how we experience time that we are only now beginning to crack. "Time," says Eagleman, "is much weirder than we think it is."

http://www.newscientist.com/article/mg1 ... ?full=true

"It is not reality that has a time flow, it is our very approximate knowledge of reality that has a time flow," says Rovelli...as Rovelli and others suggest, time is all a matter of perspective - not a feature of reality but a result of your missing information about reality.

Lentis:

"Derz puhuu asiaa - ja myös Valtaoja.
Valtaoja tarkoittanee, että FYSIIKASSA ajankääntö on yksi symmetriaominaisuus. Fysiikan lait ovat symmetrisiä aikamuutoksissa.
Yhdistetty CPT-symmetria on vankkumaton luonnonlaki (siinä kuin termodynamiikan toinen pääsääntökin)."

Menneisyyden ja tulevaisuuden välillä on epäsymmetria, joka on liian syvällinen meille luonnollisella tavalla ymmärrettäväksi (Musta Joutsen, Nassim Taleb).

Hän tarkoittanee juuri NYT-hetkiä joista Julian Barbour puhuu videossa!

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat