Kuva: Perhelion, Wikimedia Commons
Kuva: Perhelion, Wikimedia Commons

Jokainen asiantuntija ei ole yhtä pätevä. Oikeusturvan kannalta on katastrofaalista, että maallikot joutuvat päättämään, keneen heistä uskoa.

Satakunnan käräjäoikeus tuomitsi Anneli Auerin elinkautiseen vankeusrangaistukseen miehensä murhasta. Kolmesta käräjäoikeuden tuomarista yksi piti mahdollisena, että asunnossa olisi voinut olla ulkopuolinen henkilö, joten hän hylkäsi syytteen. Auerin syyllisyydestä jäi käräjätuomari Väinö Ilveskosken mukaan varteenotettava epäilys.

”Hän kuitenkin totesi, että moni seikka puhui myös Auerin syyllisyyden puolesta. Hän piti esimerkiksi Auerin omaa kertomusta ulkopuolisesta tekijästä epäuskottavana.”

Ilveskosken käsitys vastaa omaani. En ole erityisemmin harrastanut case Aueria, niin kiehtova kuin se onkin, sekä inhimillisesti että skeptikon näkökulmasta. Pidän todennäköisenä, että Auer oli tekijä. Jos kyse olisi vangitsemisoikeudenkäynnistä, minusta olisi hyvin perusteltua, että Auer otettaisiin tutkintavankeuteen juuri ”todennäköisin syin” eikä ”syytä epäillä” -perusteella. Kyse kuitenkin oli tuomiosta. Ei riitä, että Auerin syyllisyys on todennäköisempää, kuin ulkopuolisen henkilön syyllisyys. Ulkopuolisen tekijän mahdollisuuden pitäisi olla järkevän epäilyn ulkopuolella.

En siis lähde käymään läpi kaikkia syyttäjän tai puolustuksen tarinan uskottavuutta tukevia tai horjuttavia seikkoja läpi. Kiinnitän huomiota vain kahteen seikkaan.

Ensin todennäköisyyteen liittyvä seikka. Olettaisin, että käräjätuomarin intuitio toimii jotakuinkin näin: jos puolustuksen esittämä näkemys vaikuttaa hyvin epätodennäköiseltä, on tuomittava syytteen mukaan. Jos epäilyä jää, tuomitaan syytetyn eduksi. Yleensä tämä intuitio varmaankin toimii hyvin. Syyttäjän tarina on yleensä kutakuinkin uskottava, mutta näyttö ei ole aivan täydellinen. Puuttuu esimerkiksi motiivi tai surma-ase. Jos puolustus joutuu turvautumaan johonkin hyvin epätodennäköiseen tapahtumien kulkuun, voi tuomari katsoa, ettei järkevää epäilyä ole jäänyt.

Tässä nimenomaisessa tapauksessa tilanne on kuitenkin symmetrisempi. Sekä syyttäjän että puolustuksen tarinat vaikuttavat hyvin epätodennäköisiltä. Kyse on siis todellisesta murhamysteeristä! Vaikuttaa epäuskottavalta, että ulkopuolinen tekijä olisi ehtinyt tehdä murhan ja kadota jälkiä jättämättä, mutta yhtä lailla epäuskottavaa on, että Auer olisi ehtinyt lyhyessä ajassa lavastaa kaiken.

Kyse ei ole ihan täsmälleen syyttäjän virhepäätelmästä, mutta ehkä sen sukulaisilmiöstä. Bayesilainen tilastotiede tulee mieleen, mutten ole ihan varma, onko kyse siitäkään.

Todella ongelmallista suomalaisen oikeusvaltion kannalta tässä ja Auerin seksirikosoikeudenkäynnissä on kuitenkin ollut se, että pienten lasten kertomuksille on annettu niin suuri paino.

Mikko Niskasaari on blogissaan käsitellyt Auer-oikeudenkäyntejä useammassakin postauksessa. Niistä yhteenvetoa tässä.

Murhaoikeudenkäynnissä lasten kuulemisessa oli kyse tästä:

”Murhan tapahtuma-aikaan 7-vuotias poika kertoi alun perin heränneensä murhayönä v. 2006 meteliin, mutta piiloutuneensa peloissaan peiton alle, mikä on uskottava kertomus.”

”Vuosia myöhemmin, 2011, hän kertoi sijaisvanhemmille, sittemmin myös näiden kuvaamille videoille, kuulleensa kuinka äiti ja isosisko murhasivat isän. Hän olisi vaiennut asiasta neljä ja puoli vuotta, kunnes tuotti murhaamisesta yksityiskohtaisen kuvauksen, noin 11-vuotiaana.”

”Kuinka uskottavaa tämä on?”

”Tällä välin poika on ollut – sosiaalityöntekijöiden, lääkäreiden ja isovanhempien yhtä pitävien todistusten mukaan – yli neljä vuotta erittäin hyvissä ja lämpimissä väleissä isosiskonsa ja äitinsä kanssa. Näin siitä huolimatta, että nämä olisivat – saman tarinan mukaan – viillelleet häntä ja pikkusiskoja, ja harjoittaneet paljon muuta, todella kovaa väkivaltaa.”

”Kuinka uskottavaa tämä on? Täytyy olla aika yksinkertainen sielu, ottaakseen tämän tosissaan. Tai sitten syyttäjä.”

”Lopullinen niitti tälle tarinalle oli Åbo Akademin tekemä tutkimus, joka osoitti ettei lapsi, eikä myöskään aikuinen, yksinkertaisesti kykene pelkän kuulon perusteella luomaan johdonmukaista kertomusta sellaisesta monimutkaisesta tapahtumasarjasta, kuin Ulvilan murhayö on ollut. Johtopäätös oli selkeä: pojan kertomus ei ole peräisin siitä, mitä hän on murhayönä kuullut.”

Seksirikosoikeudenkäynnissä oli kyse lasten kertomuksista ja gynekologin lausunnoista:

”Ensinnäkin kolmen lapsen huikeisiin kertomuksiin, jotka suurelta osin ovat ilmiselvästi pötyä, ns. valemuistoja (kts. Hymy 2013). Muistettakoon, että tarinoiden mukaan väitettyjä uhreja olisi ollut seitsemän (7), joista kuitenkaan neljä (4), ei tiedä seksuaalisesta hyväksikäytöstä mitään. Kolmen osalta myöskään tuomioistuimet eivät tarinoita nielleet. Siinä, miten tuomarit valitsivat sen mihin uskovat ja mihin eivät, on vaikea havaita mitään logiikkaa. Ainakaan minä en tuomioista sitä löytänyt.”

”Toisekseen, salaisilla tuomioilla tehtiin oikeuslääketieteen paradigman muutos, kysymättä yhdeltäkään oikeuslääkäriltä mitään. Kaikki väitetyt 7 lasta vietiin, osin pakotettiin, tamperelaisen gynekologin tutkittavaksi. Gynekologin, ”jolla on kokemusta yhteistoiminnasta poliisin kanssa”.”

”Kaikki lapset asuivat Turun seudulla, joten tutkivan lääkärin valinta vaikuttaa kovin tarkoitushakuiselta, ja epäilemättä myös on sitä.”

”Kaksi tyttöä, joista toisen väitettiin olleen kahdesti, toisen lukemattomia kertoja sukupuoliyhdynnässä aikuisen miehen kanssa, osoittautuivat lääkärintutkimuksissa neitsyiksi. Gynekologi selitti tämän pois sillä, että hän uskoo immenkalvojen kasvavan takaisin.”

”Nimenomaan tätä oikeuslääkärit eivät hyväksy.”

”Alkuvuonna haastattelin muinaisen Uudenmaan läänin lääninoikeuslääkäri Martti Tenhua, joka oli aikoinaan Suomen kokenein oikeuslääkäri. Eläkeläisellä ei ollut enää ura vaarassa, joten hän lausui kantansa avoimesti: ”Ainakin tapauksessa, jossa yhdyntöjä on ollut useita, ei immenkalvosta olisi kuin muisto. Se tuhoutuu toistuvissa penetraatioissa, eikä se kasva uudelleen. En koskaan joutunut tilanteeseen, jossa tästä olisi ollut epäselvyyttä.” Samoin lausuivat muut haastattelemani oikeuslääkärit, mutta he eivät halunneet nimeään julki.
Lausunnoissaan gynekologi vetosi norjalaiseen asiantuntijaan, joka hänen mielestään on yksi maailman parhaita. Murhaoikeudenkäynnissä ilmeni, että norjalaisen tieteelliset ansiot ovat ohkaiset. Gynekologilta ne puuttuvat melkein kokonaan.”

Oikeudenkäynnissä syyttäjällä ja puolustuksella on, tai heillä ainakin pitäisi olla, tasaveroiset mahdollisuudet vakuuttaa tuomarit todistelullaan. Kun tuomarit eivät tietenkään voi tuntea asioita joihin heitä ei ole koulutettu, he ovat pitkälti asiantuntijatodistajien armoilla, tässä tapauksessa psykologian asiantuntijoiden.

Järjestelmässä näyttäisi olevan oikeusturvan kannalta aivan katastrofaalinen valuvika. Tuomareilla ei ole edellytyksiä arvioida asiantuntijatodistajien pätevyyttä. He eivät joudu ottamaan itse tapaukseen kantaa maallikkona – sitä vartenhan asiantuntijatodistajat ovat olemassa – mutta he joutuvat ottamaan kantaa siihen, kumpaa asiantuntijatodistajaa uskoa, jos he ovat eri mieltä.
Ja kuten case Auerin kohdalla nähtiin, joskus voi käydä niin, että oikeus uskoo sitä osapuolta, jonka asiantuntijatodistaja edustaa hyvin marginaalista näkemystä. Erityisen kummallista oli, että edes Åbo Akademissa tehty kokeellinen tutkimus ei painanut kahden käräjätuomarin kohdalla.

Journalismissa ilmiön nimi on tasapainon tyrannia, The Tyranny of Balance. The New York Timesin ympäristötoimittaja ja blogisti Andrew Revkin kuvaa sitä seuraavasti:

”Journalism has long relied on the age-old method of finding a yea-sayer and a nay-sayer to frame any issue from abortion to zoning. It is an easy way for reporters to show they have no bias. But when dealing with a complicated environmental issue, this method is also an easy way to perpetuate confusion in readers’ minds about issues and about the media’s purpose. When this format is overused, it tends to highlight the opinions of people at the polarized edges of a debate instead of in the much grayer middle where consensus generally lies. The following maxim illustrates the weakness of this technique: ”For every Ph.D., there is an equal and opposite Ph.D.””

Lopputuloksena tasapainon tyranniasta on Yhdysvalloissa se, että tieteellinen konsensus ilmastonmuutoksesta ja ilmastodenialismi näyttäytyvät mediassa ikään kuin kahtena tasavahvana koulukuntana.

Jotta oikeusturva toteutuisi, täytyisi olla jokin mekanismi, ettei samanlainen tasapainon tyrannia toteutuisi asiantuntijatodistajien käytössä tuomioistuimessa. Nyt yleisölle jäi vaikutelma, että Auerin sekä seksirikos- että murhatuomiot perustuivat suurelta osin Auerin nuorempien lasten kertomuksille, vaikka niiden uskottavuutta oli tieteellisesti pätevän asiantuntijatodistajan toimesta merkittävästi horjutettu. Tuomareille kuitenkin esitettiin täysin tasaveroisena todistuksena näkemys, jonka mukaan Auerin nuorempien lasten kertomukset ovat uskottavia.

Kommentit (10)

Jäitä hattuun
Liittynyt5.1.2014
Viestejä4

En ota nyt kantaa varsinaiseen Auer-tapaukseen. Sen sijaan Markon tekstissä särähti pahasti seuraava kohta:

"Lopputuloksena tasapainon tyranniasta on Yhdysvalloissa se, että tieteellinen konsensus ilmastonmuutoksesta ja ilmastodenialismi näyttäytyvät mediassa ikään kuin kahtena tasavahvana koulukuntana."

Mitähän lienee Marko ajatellut tuon lapsuksen kirjoittaessaan? Pitäisihän hänen tiedetoimittajana tietää, että tiede ei ole mitään huutoäänestystä, eikä äänestystä ylipäätäänkään. Tieteellisessä keskustelussa voittaja on se näkökanta, jonka puolesta pystytään esittämään parhaat argumentit - ei suinkaan se näkökanta, jota eniten kannatetaan (mutta yksikään kannattajista ei kuitenkaan kykene pätevästi perustelemaan näkemystään).

Ilmastonmuutoksesta puhuttaessa merkille pantavaa on, että mikään taho ei ole tähän mennessä kyennyt vielä esittämään tieteellisiä todisteita siitä, että ilmasto olisi jotenkin epänormaalisti lämpenemässä ja tämä lämpeneminen johtuu nimenomaan ihmisen aiheuttamista hiilidioksidi- ja muista päästöistä. Koko oppirakennelma "ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta" nojautuu pelkkiin arvailuihin ja teoreettisiin hypoteeseihin. Tieteellisesti todistetut faktat loistavat poissaolollaan. Edes paljon puhutut tietokonemallinnukset eivät ole minkään arvoisia, koska tietokoneistakin saadaan juuri sellaisia tuloksia kuin halutaan: syöttämällä koneisiin vinoutunutta dataa saadaan ulos juuri halutulla tavalla vinoutuneita lopputuloksiakin. Juuri tämäntyyppisestä tieteellisestä vilpistähän ovat lukuisat ilmastotutkijat jääneet kiinni useaan otteeseen.

Eli aivan kuten Marko itsekin toteaa, kaikki "asiantuntijat" eivät ole yhtä päteviä ja vakuuttavia. Niinpä pelkkä tuijottaminen "asiantuntijoiden" lukumäärään vie helposti hakoteille. Ja kaiken lisäksi se on täysin epätieteellinen lähestymistapa.

Rousseau
Liittynyt13.11.2009
Viestejä16844
Jäitä hattuun

"Lopputuloksena tasapainon tyranniasta on Yhdysvalloissa se, että tieteellinen konsensus ilmastonmuutoksesta ja ilmastodenialismi näyttäytyvät mediassa ikään kuin kahtena tasavahvana koulukuntana."

Mitähän lienee Marko ajatellut tuon lapsuksen kirjoittaessaan?

Mikäs lapsus tuossa on? Eihän media ole mikään tieteellisesti pätevä taho asioihin kantaa ottamaan, joten on aivan normaalia että median suunnalta yleisölle tulee vaikutelma siitä kuin olisi olemassa kaksi tasavahvaa koulukuntaa. Varsinkin kun USA:sta on kyse, niin onhan siellä alueita ja ihmisiä joiden mielestä kreationismi ja evoluutio-oppi näyttäytyvät tasavahvoina koulukuntina!

asdf
Liittynyt16.3.2005
Viestejä11747

^Tässä taidettiin päästä siihen Hamilon viimeisessä viestissään tarkoittamaan kohtaan: "Kun skeptikkona puuttuu poliittis-ideologiseen huuhaaseen, saa usein itse kuulla epäilyjä poliittisesta agendasta – yleensä niiltä, joilla sellainen agenda on".

Rousseau
Liittynyt13.11.2009
Viestejä16844
asdf

^Tässä taidettiin päästä siihen Hamilon viimeisessä viestissään tarkoittamaan kohtaan: "Kun skeptikkona puuttuu poliittis-ideologiseen huuhaaseen, saa usein itse kuulla epäilyjä poliittisesta agendasta – yleensä niiltä, joilla sellainen agenda on".

Tällöin olisi tullut todeta lapsukseksi em. kohta, eikä puhua lapsuksesta sen lainauksen perään mikä siellä oli sijoitettu ennen lapsus-nimitystä. Tuli sellainen vaikutelma että aloittaja on käsittänyt väärin että Hamilon näkemys on sama kuin amerikkalaisen median.

asdf
Liittynyt16.3.2005
Viestejä11747

Sori Rossu, viestini oli tarkoitettu Jäitä hattuun -nikille, ei sinulle. Osuit väliin, enkä tullut tarkastaneeksi, ehtikö kukaan postata itseäni ennen.

koepallo
Liittynyt19.9.2008
Viestejä251
Rousseau
Jäitä hattuun

"Lopputuloksena tasapainon tyranniasta on Yhdysvalloissa se, että tieteellinen konsensus ilmastonmuutoksesta ja ilmastodenialismi näyttäytyvät mediassa ikään kuin kahtena tasavahvana koulukuntana."

Mitähän lienee Marko ajatellut tuon lapsuksen kirjoittaessaan?

Mikäs lapsus tuossa on? Eihän media ole mikään tieteellisesti pätevä taho asioihin kantaa ottamaan, joten on aivan normaalia että median suunnalta yleisölle tulee vaikutelma siitä kuin olisi olemassa kaksi tasavahvaa koulukuntaa. Varsinkin kun USA:sta on kyse, niin onhan siellä alueita ja ihmisiä joiden mielestä kreationismi ja evoluutio-oppi näyttäytyvät tasavahvoina koulukuntina!

Tuo tasapuolisuus taitaa johtua siitä, että media haluaa esittää molemmat kannat, mutta ei ottaa sen kummemmin kantaa siihen, kumpi on oikeassa. Kyse voi siis olla siitä, että lukija tulkitsee kannat tasavahvoiksi, eikä siitä, että media koittaa esittää ne tasavahvoina. Onko sitten median tehtävä ruveta junttaamaan totuuksia epävarmoista asioista lukijoidensa kalloihin, on toinen kysymys.

Tämä siis ottamatta kantaa erikseen yhteenkään noista esimerkeistä :)

Tillikum
Liittynyt6.1.2014
Viestejä1

Tasapainon tyrannia on totta. Erilaisia näkökantoja pyritään tarkoituksellisesti ottamaan esille. Väliä ei silloin ole sillä, miten marginaalisiin mielipiteisiin mennään. Itsestään selvästi tämä vie keskustelun paitsi inttämiseksi, myös kauas tosiasioista. Tietyllä tavalla on järkevää hakea mahdollisimman erilaisia mielipiteitä sellaisista asioista, jotka oikeasti ovat mielipideasioita. Homma nyrjähtää pahasti, jos näin ei ole. Tasapainon tyrannia vaikuttaa täysin tasapainoisiin (heh) ja korkeasti koulutettuihin ihmisiin. Vasta vähän aikaa sitten eräs yhteiskuntatieteilijä kommentoi polarisoitunutta geenimanipulaatiokeskustelua väitteellä "yleensä totuus löytyy jostain puolivälistä". Hän ei suostunut hämmentymään ristiriitaisten väitteiden ristitulessa, vaan löi riidan puoliksi. Valitettavasti mielestäni olemattomin perustein eli tasapainon tyrannian johdattelemana. 

Rikosoikeus on aivan erityinen ala. Oikeudenkäynnissä on yksi syyttäjä ja yksi puolustus. Kumpikin päästetään ääneen, mikä onkin oikein. Toinen ei lähtökohtaisesti ole tietävämpi toista. Usein siis kuullaan aivan uskomattomia pötypuheita tapahtumisen kulusta. Tässä yhdessä jutussa mielestäni useampi ihminen valehtelee ja muutama muu on muuten pihalla. Hirveän hyvää kuvaa tapahtumista ei sitten ilmeisesti ole kenelläkään.

Jäitä hattuun
Liittynyt5.1.2014
Viestejä4

Täytyy myöntää, että aika lailla kyllä ihmetyttävät nuo muutamat edelliset kommentit ja niissä esitetyt kysymykset. Olinhan omassa tekstissäni aivan selkeästi kertonut, mistä tuossa viittaamassani lapsuksessa on kyse. Mutta siitä huolimatta asiaa kuitenkin tivataan, aivan kuin kirjoittamaani ei olisi ollenkaan luettu.

Se on tietysti totta, että suuri yleisö reagoi asioihin melko lailla toisella tapaa kuin tiedemiehet. Mutta tämäkään ei silti kelpaa minkäänlaiseksi selitykseksi tässä tapauksessa, koska tiedetoimittajana Markon edellyttäisi toimivan nimenomaan tuon jälkimmäisen ryhmän tavoin ja sen käytäntöjä noudatellen - eikä tietämättömäksi ja oppimattomaksi maallikoksi tekeytyen.

Mutta kas kummaa, Marko ei olekaan menetellyt näin, vaan on itsekin ottanut jonkinlaisen tieteenteon käytäntöihin ja vaatimuksiin perehtymättömän maallikon roolin tässä ilmastoasiassa, toistellen nimenomaan maallikoiden käyttäytymiskaavoja. Eli uskoo nahkoineen karvoineen kaiken sen, mitä "viralliset" ilmastotutkijat saarnaavat - vaikka yksikään heistä ei ole kyennyt esittämään minkäänlaisia tieteellisesti päteviä perusteluja väitteidensä tueksi.

Aikamoinen rimanalitus tiedetoimittajalta. Hyvällä syyllä moista voi kutsua myös lapsukseksi.

 

 

pessi
Liittynyt19.4.2011
Viestejä13

Tämä on nyt vähän hankalasti aukeava juttu. Tasapainon tyrannia, juu, mutta miten se liittyy Auerin tapaukseen?

Onko Auerit v. Auer nyt sitten esimerkki tasapainon puuttumisesta ja mitä siitä seuraa, oikeudessa ja lehdistössä? Oikeudessa puolustuksella ei ollutkaan omaa erikoislääkäriä todistamassa ja raiskaustuomiohan siitä seurasi, lehdistössä taas Niskasaari pääsee tykittämään täysillä kun kukaan muu ei ilkeä vauhkota raiskattujen lasten asialla, ja sitten valitsemalla yksipuolisesti julkaisemansa palasia oikeuden salaiseksi julistamasta materiaalista Hymyn senttari saa sitten hyväuskoiset lukijat uskomaan syöttämäänsä hömppään?

Peruslandiassa Käteinen on Kuningas.

Rousseau
Liittynyt13.11.2009
Viestejä16844

Murhakeississä jos vaihtoehdot ovat

- tappoi

- ei tappanut

tasapainoa ilmeisesti olisi se että todetaan että "tappoi ihan pikkuisen". Näinhän asia ei tietenkään oikeasti voi olla... Ellei sitten mennä aivan mahdottomiiin skenaarioihin joissa uhri kompastuu sukkiinsa ja kaatuu toisen osapuolen pitelemään leipäveitseen (tai millä ranstakalla tässä sitten lieneekään ilmaan sohittu).

Seuraa 

Skeptikon päiväkirja

Blogin päivittäminen on päättynyt.

Marko Hamilo on vapaa toimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja. Hamilo ei usko homeopatiaan eikä psykoanalyysiin, eikä aina aamun sanomalehteenkään.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2010
2009