Petri Riikonen

Kirjoitit:

“Meilläkin ovat alkamassa taas yhdet yt-neuvottelut, ja aika iso osuus talon porukasta joutunee lähtemään.”

Itse olen sitä mieltä, että Laki Yhteistoiminnasta vain lisää tuskaa. Joskus yritysten on vähennettävä väkeään ja YT –laki vain hankaloittaa ja hidastaa tuota prosessia. Irtisanomiset voisivat olla osa normaalia liiketoimintaa, mutta nykyään kun joudutaan käynnistämään virallinen YT –prosessi, joutuu koko henkilökunta paniikin valtaan ja tuntee syvää pelkoa tulevaisuudestaan.

Lisäksihän saneeraavan yrityksen tilanne vain heikkenee pitkittyneen irtisanomisprosessin aikana, joten lopulinen irtisanotujen määrä vain kasvaa. Ilmoitus alkavista YT –neuvotteluista myäs helposti johtaa siihen, että parhaat työntekijät löytävät noeasti uuden työpaikan ja jättävät YT –prosessin käynnistäneen yrtyksen, siten edelleen heikentäen yrityksen tilannetta.

Laki varmastikin tehtiin hyvä mielessä, Valitettavasti vain maailma ei ole sellainen, kuin nuo hyvää tarkoittavat idiootit Arkadianmäellä luulevat.

Tsemppiä kuitenkin ja kuten kirjoitat, on todellinen onni muualla kuin jossain helvetin työssä.

Tuos on kyllä sellainen aihe et tekis mieli käydä vouhottamaan. Ehkä en kuitenkaan Just Nyt siihen rupea.

Sen vaan tyydyn sanomaan et tuommoisiin Oikeisiin Duuneihin (eli niihin mihin YT-käsite pätee) ei ole minkäänlaista hinkua. Ainoa konfiguraatio missä voisin hyväksyä tuon "potkut tulee koska tahansa kenelle tahansa ihan vaikka juvin vuoksi" - systeemin on semmoinen missä minä hoidan potkimiset. Niin joo ei tommosta sais sanoa mut tota nyt tais lipsahtaa.

Kai siihen pärjäämiseen auttais jos kykenisi sisäistämään semmoisen äärimmäisen nihilismin että kaikki on Aivan Sama. 

Menee elämä hukkaan, jos joutuu tekemään töitä, siksikin on turha ryhtyä murehtimaan lisääntynyttä vapaa-aikaa.

Eletäänkö me muuten nykyään maailmassa jossa on vähemmän huolia kuin ennen?
Psyykkiset ja hermostoperäset sairaudet senkun lisääntyy.

Itseasiassa tälläkin foorumilla on ainakin pari kirjottajaa maininnut YT-hommeleista firmassa. 
Joku on sitten onnekkaampi kuin joku toinen mikäli ei napsahda omalle osalle.

Tää on tämmöstä, pelossa elämistä. Sama homma jatkuu firmasta riippuen jopa vuosikausia.
Joissain firmoissa se on jopa tekniikka hallita tulotasoa tai sen kehitystä. Toisesta ovesta jengiä ulos ja toisesta ovesta sisään. Monissa firmoissa ei edes välttämättä oikeasti punnita tuota mahdollisuutta uudelleenkouluttamiseen. Eli että saman firman jonkun osa-alueen ihmisestä pienellä treenauksella tehtäis jonkun toisen osa-alueen osaaja.  En oo käytännössä huomannu että tää olis kovinkaan usein toteutettu malli.

Tietty ennakoitavuus olis hyvä olla olemassa. Eli jos firma on kuralla niin selkeesti tuodaan niitä lukuja esille mitä se huutaa. Mitä täytyy saavuttaa että työpaikat säilyy ja jos ei saavuteta niin paljonko täytyy leikata. Yleensä noi tavoitteet ei ole selkeesti tiedossa. Usein se tulee duunarille kuin nuijalla päähän että kohta täytyy monottaa, sensijaan että olis puol vuotta aikasemmin asettettu yhteisiä tavotteita jolla koko firman taloudellinen tila on selkeesti tiedostettu.

Tohon voi olla monia syitä ja tietyissä olosuhteissa se voi lietsoa paniikkia, mutta mä olen sitä mieltä että yhteiset julkiset tavoitteet ihan numerotasolla auttaa puhaltaa yhteiseen hiileen.
Se on se positiivinen toivo joka tekee ihmeitä ja kannustaa kaikkia.

Toinen juttu on se että sen duunarireservin pitäminen on joskus ihan järkevää.
Eli kannatan nimenomaan lyhennettyä työviikkoa, pakollisia palkattomia vapaaviikkoja jne.
Jatkuvat irtisanomiset on nopee tapa tuhota firman henki. Sitten kun bisnes alkaa taas juosta ne jannut on käytössä. Irtisanomiskierre on oravanpyörä josta firman on vaikee nousta. Isoja firmojakin  katoaa ja joutuu susien suihin sillä meiningillä.

Pelko vastataan positiivinen toivo.
Siinä on kaks tunnetilaa jotka hallitsee noissa tilanteissa, riippuen firmasta. Oon vankasti sitä mieltä että vaikeet ratkasut on helpompi hyväksyä jos on luotu positiiivinen toivo, eikä ainostaan jatkuvaa pelkotilaa veitsen terällä keinumisestä. Pelossa kokonaisuus häviää ja ihminen alkaa tuijottaa vain puol metriä eteensä siihen mihin askel yltää.

Tietysti valehdella ei saa vaan kaikki on perustuttava faktaan.

Toinen  juttu on että palkkaustapaa pitää alkaa muttamaan. Ite jakaisin sen karkeesti kolmeen osaan. Peruspalkka, henkilökohtanen bosnus eli hyvän miehen lisä ja firman kokonaistulokseen sidoksissa oleva bonus.

Noi vois mennä vaikka esimerkiks 60-20-20 suhteella, jossa se peruspalkka pysyy, mutta ekana leikataan tosta firmakohtasesta tulosbonarista ja tarvittaessa henkilökohtasistakin kaikilta saman verran.Tossa saadaan jo helposti 30 prossaa palkkajoustoa. Vaikka palkka tippuiskin 30 prossaan niin verotuksessa saa hieman tasotusta. Samalla ihmiset oppis ehkä hieman pelaamaan lainanotossaan ym. varmanpäälle, eikä niin isoja lainoja mentäis ottamaan vaan oltais varovaisempia mikäli talous horjuu.

MooM

29.08.2014 klo 11:39

Jerry Cotton

29.08.2014 klo 11:20

Elätäänkö me muuten nykyään maailmassa jossa on vähemmän huolia kuin ennen?

Psyykkiset ja hermostoperäset sairaudet senkun lisääntyy.

Mitä aikaa tuolla "ennen" tarkoitat? Tavallisten ihmisten elämä länsimaissa on perustarpeiden osalta varmaan huolettominta ikinä ihmiskunnan historiassa. Todennäköisyys sairastua vakavasti (ja kuolla siihen) on pieni, yhteiskunnan rakenteisiin voi pääsääntöisesti luottaa (mielipiteestä tai teosta ei lähde henki, on terveydenhuolto ja työttömänäkin elää ilman nälkää jne) ja kanssaihmisetkin ovat melko rauhanomaisia ja samoilla pelisäännöillä pelaavia.

Mutta kaikkki on suhteellista ja nykyisin pelko siitä, että työttömyyden myötä joutuu luopumaan omakotitalosta, ulkomaanmatkoista ja kakkosautosta voi olla ihan oikea huoli ja ahdistuksen aihe. Kun ympärillä olevilla ihmisillä (ainakin isolla osalla) asiat ovat paremmin.

Vertaan siihen kun mä alotin nuorena jullina hommia niin jos duunimesta olis menny alta olis voinnu mennä johonkin toiseen duuniin kohtalaisen helposti. Eli niitä duunimestoja oli saatavilla paremmin. Nythän mä ite olen "downgreidannu" itteni irti noista ympyröistä jo 7 vuotta sitten, mut viimeset kymmenen vuotta oli aika kovia aikoja. Se oli pari kerta vuodessa aina potkukierros menossa ja vaikka ite ei oliskaan ollu liipasimella niin kyllä se rassas. Mut ne jotka sai kenkää niin ei ne välttämätttä päässeet enää koskaan duuniin vaan putosivat lopullisest kelkasta. Mä tarkotan vaikeemmalla sitä että nykyään nelikybänen alkaa olla "vanha" jo joihinkin hommiin ja viiskybänen on pelkkää jätettä jota ei palkkaa kukaan mikäli ei ole TODELLA speciaalimies ja omaa sopivaa erikoisosaamista.

Esimekis ulkomailla työskenteleville entisille tietotyöläisille ei muuten suomesta mitään sosiaaliturvaa heru. Ne on maailmalla ei kenenkään malla ja ulkona suomen sosiaaliturvasta. Jos ei oo duunia ja tulee suomeen niin esim. työttömyyskorvausta ei saa jos ei ole ollut sitä ennen vähintään 6kk duunissa. Noita jannuja savustettiin tuhansia perustamaan omia firmoja ja nykyään moni kiertää "heittopussina" ja syö kohtuullisesti paskaa joka päivä.

Tietty ihan eri meininki kuin suomessa ikänsä duunia tehnyt, mutta esim. meikä on tehnyt koko ikänsä duunia ulkomailla. Onneks kuitenkin tuli pelattua pelimerkit siihen malliin että ei tarvii tuota sirkusta. Kaikilla ei ole sama tilanne.

Sun mallissas taas puhuu enempi semmonen hyvintoimeentulevan ylemmän keskiluokan ääni.
Persaukisilla ei suomessa ole koskaan edes ollu kakkosautoa ja sen työpaikan menetys saattaa heijastua heti suoraan siihen aamupuuroon tai meneekö velkanen kaksio perheen perseenalta.

Jerry Cotton

29.08.2014 klo 12:17

Vertaan siihen kun mä alotin nuorena jullina hommia niin jos duunimesta olis menny alta olis voinnu mennä johonkin toiseen duuniin kohtalaisen helposti. Eli niitä duunimestoja oli saatavilla paremmin. Nythän mä ite olen "downgreidannu" itteni irti noista ympyröistä jo 7 vuotta sitten, mut viimeset kymmenen vuotta oli aika kovia aikoja. Se oli pari kerta vuodessa aina potkukierros menossa ja vaikka ite ei oliskaan ollu liipasimella niin kyllä se rassas. Mut ne jotka sai kenkää niin ei ne välttämätttä päässeet enää koskaan duuniin vaan putosivat lopullisest kelkasta. Mä tarkotan vaikeemmalla sitä että nykyään nelikybänen alkaa olla "vanha" jo joihinkin hommiin ja viiskybänen on pelkkää jätettä jota ei palkkaa kukaan mikäli ei ole TODELLA speciaalimies ja omaa sopivaa erikoisosaamista.

Esimekis ulkomailla työskenteleville entisille tietotyöläisille ei muuten suomesta mitään sosiaaliturvaa heru. Ne on maailmalla ei kenenkään malla ja ulkona suomen sosiaaliturvasta. Jos ei oo duunia ja tulee suomeen niin esim. työttömyyskorvausta ei saa jos ei ole ollut sitä ennen vähintään 6kk duunissa. Noita jannuja savustettiin tuhansia perustamaan omia firmoja ja nykyään moni kiertää "heittopussina" ja syö kohtuullisesti paskaa joka päivä.

Tietty ihan eri meininki kuin suomessa ikänsä duunia tehnyt, mutta esim. meikä on tehnyt koko ikänsä duunia ulkomailla. Onneks kuitenkin tuli pelattua pelimerkit siihen malliin että ei tarvii tuota sirkusta. Kaikilla ei ole sama tilanne.

Sun mallissas taas puhuu enempi semmonen hyvintoimeentulevan ylemmän keskiluokan ääni.
Persaukisilla ei suomessa ole koskaan edes ollu kakkosautoa ja sen työpaikan menetys saattaa heijastua heti suoraan siihen aamupuuroon tai meneekö velkanen kaksio perheen perseenalta.

Tällä hetkellä Suomessa pienituloisen työssäkäyvän ja työttömän lapsiperheen taloudellinen tilanne on aika sama, työttömillä vain on enemmän vapaa-aikaa. YT ei paljon muuta tilannetta, kun tulotason pudotusta kompensoi asumistuen piiriin pääsy, pienemmät päivähoitomaksut jne. Kun keskituloinen putoaa päivärahalle, tulotaso puolittuu ihan oikeasti (joo, on enemmän edelleen kuin pienituloisilla, mutta niin on juoksevat kulutkin). Sitä tarkoitin esimerkilläni.

Olen samaa mieltä, että joksu 70/80-luvulla "töitä riitti tekevälle" ja kouluttautuminen oli varma sijoitus työn saamisen mielessä. Mutta eipä ole enää kumpikaan totta.Mutta tilanteeseen sata vuotta sitten verrattuna työ ei ole enää henkiinjäämisen välttämätön edellytys, vaikka se mahdollistaakin kaikkea kivaa.

Nykyään totta kai hanttihommia on. Mutta niihin voi olla satoja tai kymmeniä hakijoita. Eli ei niitäkään ole tarpeeksi.