Sivut

Kommentit (30)

Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä7255

Ihminen reagoi heti syntymänsä jälkeen vaistomaisesti asioihin, kuten nänniin tai putoamisen tunteeseen. Puolivuotias seuraa aikuisia jo tarkasti, ja omaksuu heiltä arvomalleja. Hänellä on sisäsyntyisesti pieni uutuudenpelko (neofobia), eli varaus vieraita asioita kohtaan. Joku reagoi esim. oudon näköiseen helistimeen.

Vuosia sitten kun asuin maalla, ja ruokin harakoita ja jäniksiä, heitin kovilla pakkasilla hanhelle myös porkkanan kuoria. Harakat selvästi pelkäsivät oransseja suikaleita, eivätkä menneet syömään, ennen kuin suikaleet oli poistettu.

Ihmisellä fobia on kuitenkin opetettu asia: vauva on rekisteröinyt aikuisen suhtautumistavan, ja oma kokemus samoissa tunnelmissa on vahvistanut tunnetta. Pelko voi olla mihin tahansa epämääräiseen pieneen otukseen, johon äiti on reagoinut vähänkin hysteerisesti, tai huomattavan epävarmasti, vauvan ollessa sen ikäinen että kykenee jo näkemään pidemmälle.

Yli puolivuotiaalla, joka harjoittelee jo kiinteisiin, fobia voi olla myös uutta ruokaa kohtaan. Se lähtee yleensä järkytyksestä, että luotettu henkilö laittaa vauvan suuhun (hyvin herkkä) yllättäen jotain kamalaa - ja hän yrittää jatkaa sitä! Kun vauva tuskastuu, henkilö josta hän on riippuvainen muuttuu kireäksi, mikä on vauvasta pelottavaa. Myöhemmin syöttäjä keksii uusia kammottavuuksia, joita hän yrittää ahdistuneena "myydä," vaikka vauva selvästi osoittaa ettei niitä halua. Vauvasta on erityisen ahdistavaa, että hänen ilmaisuaan ei ymmärretä: hän olettaa, että hoitaja välittää hänen haluistaan, joten toimiminen sen vastaisesti aiheuttaa epäilyn omasta osaamisesta ilmaista mitä tarvitsee ja mitä ei. Osaamattomuus nakertaa vauvan itsehallinnan tunnetta. Vauva voi ruveta pelkäämään, että hän menettää rakkauden ja tulee hylätyksi. Toistuvasti toimimaton vuorovaikutus on siis uhka vauvan koko olemassaolon kokemiselle. Uusi ruoka, paha assosiaatio, sillä piittaamaton vanhempi ei ole vaihtoehto. Tietenkin vauvat ovat persoonallisia, ja esimerkkikokemukseen vaikuttaa vauvan ja hänen hoitajansa vuorovaikutus ja kiintymys kokonaisuudessaan.

Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä7255

Ei kannata aiheuttaa fobioita neuloista ja veitsistä. Voi tulla ongelmia rokottaa jne. Joskus lapsi joutuu kuitenkin käyttämään veistä, fobia ei lähde sormia napsauttamalla. Parempi pitää vaaralliset esineet vain pois lapsen ulottuvilta, ja kertoa turvallisuudesta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tammukka
Seuraa 
Viestejä5030

Käyttäjä4499 kirjoitti:
Ihminen reagoi heti syntymänsä jälkeen vaistomaisesti asioihin, kuten nänniin tai putoamisen tunteeseen. Puolivuotias seuraa aikuisia jo tarkasti, ja omaksuu heiltä arvomalleja. Hänellä on sisäsyntyisesti pieni uutuudenpelko (neofobia), eli varaus vieraita asioita kohtaan. Joku reagoi esim. oudon näköiseen helistimeen.

Vuosia sitten kun asuin maalla, ja ruokin harakoita ja jäniksiä, heitin kovilla pakkasilla hanhelle myös porkkanan kuoria. Harakat selvästi pelkäsivät oransseja suikaleita, eivätkä menneet syömään, ennen kuin suikaleet oli poistettu.

Ihmisellä fobia on kuitenkin opetettu asia: vauva on rekisteröinyt aikuisen suhtautumistavan, ja oma kokemus samoissa tunnelmissa on vahvistanut tunnetta. Pelko voi olla mihin tahansa epämääräiseen pieneen otukseen, johon äiti on reagoinut vähänkin hysteerisesti, tai huomattavan epävarmasti, vauvan ollessa sen ikäinen että kykenee jo näkemään pidemmälle.

Yli puolivuotiaalla, joka harjoittelee jo kiinteisiin, fobia voi olla myös uutta ruokaa kohtaan. Se lähtee yleensä järkytyksestä, että luotettu henkilö laittaa vauvan suuhun (hyvin herkkä) yllättäen jotain kamalaa - ja hän yrittää jatkaa sitä! Kun vauva tuskastuu, henkilö josta hän on riippuvainen muuttuu kireäksi, mikä on vauvasta pelottavaa. Myöhemmin syöttäjä keksii uusia kammottavuuksia, joita hän yrittää ahdistuneena "myydä," vaikka vauva selvästi osoittaa ettei niitä halua. Vauvasta on erityisen ahdistavaa, että hänen ilmaisuaan ei ymmärretä: hän olettaa, että hoitaja välittää hänen haluistaan, joten toimiminen sen vastaisesti aiheuttaa epäilyn omasta osaamisesta ilmaista mitä tarvitsee ja mitä ei. Osaamattomuus nakertaa vauvan itsehallinnan tunnetta. Vauva voi ruveta pelkäämään, että hän menettää rakkauden ja tulee hylätyksi. Toistuvasti toimimaton vuorovaikutus on siis uhka vauvan koko olemassaolon kokemiselle. Uusi ruoka, paha assosiaatio, sillä piittaamaton vanhempi ei ole vaihtoehto. Tietenkin vauvat ovat persoonallisia, ja esimerkkikokemukseen vaikuttaa vauvan ja hänen hoitajansa vuorovaikutus ja kiintymys kokonaisuudessaan.

Ihmiselläkin on perittyjä pelkoja kuten tuo tutkimuskin osoitti. Jo varhaiset kädelliset kohtasivat myrkyllisiä eläimiä, käärmeet ja hämähäkit etunenässä, joten on loogista että niitä vastaan on jo perimässä "pelkoja". Lapset kavahtavat käärmettä vaikkeivat olisi sellaista koskaan ennen nähneet.

Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä7255

tammukka kirjoitti:
Ihmiselläkin on perittyjä pelkoja kuten tuo tutkimuskin osoitti. Jo varhaiset kädelliset kohtasivat myrkyllisiä eläimiä, käärmeet ja hämähäkit etunenässä, joten on loogista että niitä vastaan on jo perimässä "pelkoja". Lapset kavahtavat käärmettä vaikkeivat olisi sellaista koskaan ennen nähneet.

Kyllä, mutta pointtini oli se mikä on pelon ja fobian ero. Pelkoon liittyy synnynnäisiä elementtejä, ja niiden merkitys muodostuu myös oppimisen kautta, siten että ihminen tietää konkreettisesti mitä varoa. Se on tärkeää itsesuojelun kannalta. Fobia on kuitenkin irrationaalinen, eli aiheettoman voimakas pelko. Vaikka fobiasta kärsivä saisikin tietää, ettei fobian aiheuttajasta ole hänelle mitään vaaraa, hän ei pysty reagoimaan toisin. Siitä voi olla haittaa elämässä. Vaarallisten tekijöiden tunnistaminen on siis synnynnäistä, ja vuorovaikutus ympäristöön määrittelee pelon tarpeellisuuden. Fobiassa kyse on siitä, että vauvan kiintymys-suhde ei riitä kompensoimaan uhan kokemista siten, että suhteellisuudentaju säilyisi. Fobia kehittyy asteittain siten, että aikuinen vahvistaa sitä omalla käytöksellään. 

ovolo
Seuraa 
Viestejä7944

Onhan niitä perinnöllisiä refleksejä muitakin. Esim. jos laittaa hanasta veden lorisemaan, niin vauvalle/ lapselle ja miksei aikuisellekin, tulee virtsaamistarve, jos rakko alkaa olla täysi.

Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä7255

Eläimillä vaistot takaavat vahvemmin itsesuojelun. Eläinlapset ovat uteliaita ja leikkisiä, kun emo huolehtii niistä - ne joutuvat myös oppimaan vaaroja, kuten ihminenkin - mutta jos poikaset eivät tarvitse emoa, itsesuojelun peritty malli on vahva. Se tarkoittaa samalla sitä, että joustovara  sopeutumisessa on pienempi: pelottavia kohteita ei ole mahdollista opetella tarpeen mukaan.

Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä7255

ovolo kirjoitti:
Onhan niitä perinnöllisiä refleksejä muitakin. Esim. jos laittaa hanasta veden lorisemaan, niin vauvalle/ lapselle ja miksei aikuisellekin, tulee virtsaamistarve, jos rakko alkaa olla täysi.

Veden lorina, on aina mukava... (Paitsi jos haluaa nukkua.) Vauva reagoi vahvasti myös ilmeisiin, se on synnynnäinen taipumus. Olisihan se hullua, jos ei olisi mitään valmista lähtökohtaa.

tammukka
Seuraa 
Viestejä5030

Käyttäjä4499 kirjoitti:
tammukka kirjoitti:
Ihmiselläkin on perittyjä pelkoja kuten tuo tutkimuskin osoitti. Jo varhaiset kädelliset kohtasivat myrkyllisiä eläimiä, käärmeet ja hämähäkit etunenässä, joten on loogista että niitä vastaan on jo perimässä "pelkoja". Lapset kavahtavat käärmettä vaikkeivat olisi sellaista koskaan ennen nähneet.

Kyllä, mutta pointtini oli se mikä on pelon ja fobian ero. Pelkoon liittyy synnynnäisiä elementtejä, ja niiden merkitys muodostuu myös oppimisen kautta, siten että ihminen tietää konkreettisesti mitä varoa. Se on tärkeää itsesuojelun kannalta. Fobia on kuitenkin irrationaalinen, eli aiheettoman voimakas pelko. Vaikka fobiasta kärsivä saisikin tietää, ettei fobian aiheuttajasta ole hänelle mitään vaaraa, hän ei pysty reagoimaan toisin. Siitä voi olla haittaa elämässä. Vaarallisten tekijöiden tunnistaminen on siis synnynnäistä, ja vuorovaikutus ympäristöön määrittelee pelon tarpeellisuuden. Fobiassa kyse on siitä, että vauvan kiintymys-suhde ei riitä kompensoimaan uhan kokemista siten, että suhteellisuudentaju säilyisi. Fobia kehittyy asteittain siten, että aikuinen vahvistaa sitä omalla käytöksellään. 

Pelon ja fobian erottaminen toisistaan on joskus vaikeaa varsinkin kun pelkotila johtuu "luonnollisesta" asiasta. Käärmeisiin, ahtaisiin tai korkeisiin paikkoihin liittyvät pelot ovat olleet evoluution aikana hyödyllisiä koska ne estävät ennenaikaista hengenlähtöä. Epäilisin kuitenkin ettei vauvaiässä ole vielä varsinaisia fobioita vaan jokainen vauva kokee pelkonsa erilailla.

Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä7255

tammukka kirjoitti:
Pelon ja fobian erottaminen toisistaan on joskus vaikeaa varsinkin kun pelkotila johtuu "luonnollisesta" asiasta.

Fobiasta kärsivä tuskin tekee mitään eroa termien välillä: hänelle pelko on todellinen. Kuten jo kirjoitin, hän voi tietää että pelon kohde ei aiheuta hänelle konkreettista vaaraa, mutta hän ei mahda pelolleen mitään. Tämä johtuu siitä, että varhaisessa vuorovaikutuksessa syntyneitä traumoja ei voi poistaa.  Fobia voi kuitenkin menettää merkityksensä, kun ihminen oppii tiedostamaan sen taustat. Muutos on pitkä prosessi.

tammukka kirjoitti:
Käärmeisiin, ahtaisiin tai korkeisiin paikkoihin liittyvät pelot ovat olleet evoluution aikana hyödyllisiä koska ne estävät ennenaikaista hengenlähtöä.

Kyllä, mutta hysteria ei enää palvele tarkoitusta.

tammukka kirjoitti:
Epäilisin kuitenkin ettei vauvaiässä ole vielä varsinaisia fobioita vaan jokainen vauva kokee pelkonsa erilailla.

Tarkoittanet, että "vauvaiässä ei ole fobioita" (ts. et epäile, että vauvaiässä  ei  olisi fobioita).

Tottakai jokainen vauva kokee pelkonsa yksilöllisesti. Fobiat ovat harvinaisia.

Vauvan maailma on kuin pienoismallissa, ja vauvalla on ilmiömäinen tunnemuisti; vauva ei välttämättä muista turhanpäiväsiä yksitysikohtia, koska hänen aivonsa kehittyvät kiivaasti luomaan mallia siihen, miten yksityskohtiin reagoidaan. Siinä vaiheessa yksityiskohdat voivat olla liian sitovia. Kuten fobioissa käy.

jouko kämäräinen
Seuraa 
Viestejä158

Luin Ylen artikkelin ( https://yle.fi/uutiset/3-9896026 ) uudestaan. Siinä puhutaan pelosta, mutta kirjoitetaan: "Max Planck -instituutissa ja Uppsalan yliopistossa tutkittiin silmien pupillien laajenemisesta, aiheuttavatko käärmeiden ja hämähäkkien kuvat vauvaikäisille stressireaktion".

Mitä "stressireaktio" tarkoittaa tässä tapauksessa? Tuskin kai pelkoa?

https://joukok.wordpress.com/
Olen vastuussa esittämistäni sanoista, joten kirjoitan omalla nimelläni.

Punde
Seuraa 
Viestejä2041

Meijän juniori söi kyllä konttausikäisenä kaikki hämähäkit mitkä kiinni sai.
Lukkien syöminen loppui kun puraisi peukalosta.
Muut maistuivat edelleen.
Harmi ettei sattunut kohdalle radioaktiivista hämähäkkiä, tai ainakaan ei ole vielä 20 vuoden jälkeen huomattu vaikutusta.

tammukka
Seuraa 
Viestejä5030

Punde kirjoitti:
Meijän juniori söi kyllä konttausikäisenä kaikki hämähäkit mitkä kiinni sai.
Lukkien syöminen loppui kun puraisi peukalosta.
Muut maistuivat edelleen.
Harmi ettei sattunut kohdalle radioaktiivista hämähäkkiä, tai ainakaan ei ole vielä 20 vuoden jälkeen huomattu vaikutusta.

Vauvoilla esiintyy eriasteisena tuo "pelko" hämähäkkejä yms. kohtaan. Ehkä iso lintuhämähäkki olisi juniorillasi aiheuttanut toisenlaisen reaktion. Evoluution kuluessa kuitenkin "kunnon" hämähäkeistä ja käärmeistä kiinnostuneet vauvelit ovat jääneet auttamatta vähemmistöön.

tammukka
Seuraa 
Viestejä5030

Käyttäjä4499 kirjoitti:
tammukka kirjoitti:
Pelon ja fobian erottaminen toisistaan on joskus vaikeaa varsinkin kun pelkotila johtuu "luonnollisesta" asiasta.

Fobiasta kärsivä tuskin tekee mitään eroa termien välillä: hänelle pelko on todellinen. Kuten jo kirjoitin, hän voi tietää että pelon kohde ei aiheuta hänelle konkreettista vaaraa, mutta hän ei mahda pelolleen mitään. Tämä johtuu siitä, että varhaisessa vuorovaikutuksessa syntyneitä traumoja ei voi poistaa.  Fobia voi kuitenkin menettää merkityksensä, kun ihminen oppii tiedostamaan sen taustat. Muutos on pitkä prosessi.

tammukka kirjoitti:
Käärmeisiin, ahtaisiin tai korkeisiin paikkoihin liittyvät pelot ovat olleet evoluution aikana hyödyllisiä koska ne estävät ennenaikaista hengenlähtöä.

Kyllä, mutta hysteria ei enää palvele tarkoitusta.

tammukka kirjoitti:
Epäilisin kuitenkin ettei vauvaiässä ole vielä varsinaisia fobioita vaan jokainen vauva kokee pelkonsa erilailla.

Tarkoittanet, että "vauvaiässä ei ole fobioita" (ts. et epäile, että vauvaiässä  ei  olisi fobioita).

Tottakai jokainen vauva kokee pelkonsa yksilöllisesti. Fobiat ovat harvinaisia.

Vauvan maailma on kuin pienoismallissa, ja vauvalla on ilmiömäinen tunnemuisti; vauva ei välttämättä muista turhanpäiväsiä yksitysikohtia, koska hänen aivonsa kehittyvät kiivaasti luomaan mallia siihen, miten yksityskohtiin reagoidaan. Siinä vaiheessa yksityiskohdat voivat olla liian sitovia. Kuten fobioissa käy.

Jos ei varmasti tunnista myrkyllisiä hämähäkkejä tai käärmeitä on viisaampi vähän pelätä kaikkia noita. Myös pureman kivuliaisuus kavahduttaa. Monet hyönteisethän purevat ja pistävät mutteivat ole varsinaisesti myrkyllisiä. 

jouko kämäräinen
Seuraa 
Viestejä158

Punde kirjoitti:
Meijän juniori söi kyllä konttausikäisenä kaikki hämähäkit mitkä kiinni sai.

Mielenkiintoista. Mainitussa tutkimuksessahan tutkittiin nimenomaan vauvaikäisten reaktioita.

Kuinka helposti mahtaa olla saatavissa tutkimustulos, joka halutaan saada (eli on ikään kuin ennalta tilattu vahvistamaan esim. muuta tutkimusta)? En tiedä, kun en kyseistä metodia sen tarkemmin tunne.

Ehkä testissä olisi pitänyt päästää vauvaikäiset samaan tilaan oikean (vaarattoman) hämähäkin tai käärmeen kanssa.

https://joukok.wordpress.com/
Olen vastuussa esittämistäni sanoista, joten kirjoitan omalla nimelläni.

MooM
Seuraa 
Viestejä9791

jouko kämäräinen kirjoitti:
Luin Ylen artikkelin ( https://yle.fi/uutiset/3-9896026 ) uudestaan. Siinä puhutaan pelosta, mutta kirjoitetaan: "Max Planck -instituutissa ja Uppsalan yliopistossa tutkittiin silmien pupillien laajenemisesta, aiheuttavatko käärmeiden ja hämähäkkien kuvat vauvaikäisille stressireaktion".

Mitä "stressireaktio" tarkoittaa tässä tapauksessa? Tuskin kai pelkoa?

En tiedä tuosta tutkimuksesta, mutta psyko(fysio)logiassa (akuutilla) stressireaktiolla takoitetaan yleensä sitä, kun tunnetila on negatiivinen, mukana on ahdistusta ja henkistä painetta, ja keho reagoi arousal-piirteen lisääntymisenä (sympaattinen hermosto dominoi, mm. syke kiihtyy ja sykevariaatio katoaa). Stressi on yläkäsite, jonka alla voi olla aika erilaisia tilanteita ja vastaavasti reaktioita.

Kyllä pelottavan asian katsominen tilanteessa, jossa ei pääse pakoon eikä voi muuten puolustautua on hvyä tapa synnyttää stressaava tutkimustilanne. Eli tässä stressin näkymisestä voi päätellä sen, että vauvastakin katsottu asia on pelottava ja/tai ahdistava. Toki pelkästään arousal on vahva myös voimakkaan positiivisille jutuille (vauvalle varmaan tärkeimpänä äitiin ja maitoon liittyvät aistivihjeet)

"MooM": Luultavasti entinen "Mummo", vahvimpien arvelujen mukaan entinen päätoimittaja, jota kolleega hesarista kuvasi "Kovan luokan feministi ja käheä äänikin". https://www.tiede.fi/keskustelu/4000675/ketju/hyvastit_ja_arvioita_nimim...

jouko kämäräinen
Seuraa 
Viestejä158

MooM kirjoitti:
Toki pelkästään arousal on vahva myös voimakkaan positiivisille jutuille

Niinpä! Vauvahan voi kokea käärmeen tai hämähäkin hyvinkin kiinnostavana juttuna (joka näkyy reaktiona, jota nimitetään peloksi, sillä se ehkä halutaan nähdä pelkona)?

https://joukok.wordpress.com/
Olen vastuussa esittämistäni sanoista, joten kirjoitan omalla nimelläni.

Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä7255

Punde kirjoitti:
Meijän juniori söi kyllä konttausikäisenä kaikki hämähäkit mitkä kiinni sai.
Lukkien syöminen loppui kun puraisi peukalosta.
Muut maistuivat edelleen.
Harmi ettei sattunut kohdalle radioaktiivista hämähäkkiä, tai ainakaan ei ole vielä 20 vuoden jälkeen huomattu vaikutusta.

Kiva! :) Hämähäkkien myrkkymäärä on niin pieni, ettei se syötynä varmaan mitään haittaa. 1-vuotiaat tutkivat maailmaa suullaan, mutta jos hän oikein "jahtasi" hämyreitä... Siihen liittyi ehkä positiivinen kokemus aikuisten reaktiosta: saiko se aikuisen hämmästymään, nauramaan? Hurjaa!

Muutama esimerkki siitä, miksi taaperon tai koiranpennun tapoja voi olla vaikea kitkeä:

Joskus tulee ongelmia, kun 2 v poimii kukan ja tuo sen äidille: äiti ilahtuu! Taapero tuo toisen kukan... äiti on vihainen? Missä menee raja. Taapero ei sitä ymmärrä - asia joko on kielletty, tai ei ole.  Taapero jatkaa kukkien tuomista. Ehkä hän teki jotain väärin, ehkä hän ei valinnut oikeaa kukkaa joka äitiä miellyttäisi... Jos äiti kerran  ilahtui suuresti, sen ilon täytyy olla uudelleen mahdollinen.  Mutta äitiä vaan ahdistaa - ja lasta myös. Positiivinen ensikokemus oli niin voimakas, että sen järjetön vesittäminen ei mene lapsen luontaiseen logiikkaan.

Jotkun taaperot kaivaa nenäänsä, ja laittaa ajatuksissaan kökkäreen suuhun, koska suuhun nyt menee helposti sen ikäisillä: yhtäkkiä aikuisen voimakas reaktio säikähdyttää! Sen jälkeen lapsi voi ehdollistaa käytöksensä siihen, kuin aikuisen käytös stressaa häntä.

Johdonmukaisuus korostuu myös koiranpennun kasvatuksessa: antaa sen kerran vetää pöydältä pitsan jämät, ja pitää sitä hauskana; seuraavalla kerralla ei pidä ihmetelä, kun koira ei ymmärrä mikä on jämä ja mikä ei, ja milloin ruokapöydältä saa suoraan hotkia.

Lapselle opetetaan, että lattialta ei saa laittaa mitään suuhun - riippumatta siitä, onko se likaista vai ei, elossa tai kuollut, jne.  Jotkut sanovat murusta suuhun laittavalle lapselle: "hyi hyi, kakka..." mikä on lapselle hämmentävää ja epäjohdonmukaista: saiko hän ohjeen? Jos muru ei ole kakkaa, saako sen laittaa suuhun? Onko hänen vessahätänsä häpeä? Jne. Manipulointiyritys on huodo idea - pitää olla selkeä sääntö, johon ei liity voimakkaita tunteita. Säännöstä pitää muistuttaa, ohjaamalla lasta positiivisin keinoin.

Minä olin taaperona aika villi. Huono tapani (yksi niistä) oli purra ihmisiä, jos pidin heitä hyvinä kohteina. Minusta se oli hauskaa!

Mutta mitä tulee poikaasi, lapset nyt innostuu laittamaan asioita suuhun, eikä valintakriteerit toimi kuten aikuisilla. 20-vuotiaasta et pysty päättelemään vielä mitään, se on poikkeava ikävaihe, kun aikuisuus alkaa. Mutta ei varmaan mitään syytä huoleen. Sen sijaan huolestuttavaa on, jos ihmisellä on Pica! Ihminen jaksaa aina yllättää... 

http://www.mirror.co.uk/news/world-news/young-woman-eats-20-kitchen-6640815

MooM
Seuraa 
Viestejä9791

jouko kämäräinen kirjoitti:
MooM kirjoitti:
Toki pelkästään arousal on vahva myös voimakkaan positiivisille jutuille

Niinpä! Vauvahan voi kokea käärmeen tai hämähäkin hyvinkin kiinnostavana juttuna (joka näkyy reaktiona, jota nimitetään peloksi, sillä se ehkä halutaan nähdä pelkona)?

Jos tuossa tutkmuksessa on ollut mitään tolkkua, siinä on ollut verrokkina myös neutraaleita kuvia (esim. vaarattomia eläimiä). 

"MooM": Luultavasti entinen "Mummo", vahvimpien arvelujen mukaan entinen päätoimittaja, jota kolleega hesarista kuvasi "Kovan luokan feministi ja käheä äänikin". https://www.tiede.fi/keskustelu/4000675/ketju/hyvastit_ja_arvioita_nimim...

Punde
Seuraa 
Viestejä2041

Koiran koulutuksessa olen onnistunut yhdesti täydellisesti.
Bulldogin pentu tuli taloon, ekana iltana opetin ruokapöydän vieressä vaatimaan osansa.
Oppi kerrasta.
Nyt 6-vuotta myöhemmin alkaa jo ottamaan pattiin tuo ainainen murina ja rähinä pöydän vieressä kun ruokaillaan. :(

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat