Tiede on ennustamista. Tuntemattoman ennustaminen on ainoa tapa testata, onko jollain todellista tietoa. Ilman ennustusta teoria jää pelkäksi jälkiviisaaksi tarinaksi. "Ei edes väärin", kuten teoreettinen fyysikko Wolfgang Pauli tokaisi.

Joskus sanotaan, että historia- ja ihmistieteiden tavoite on ainoastaan selittää ja ymmärtää. Mutta selitys vailla ennustusta ei ole tiedettä. Ymmärrys ei ole tiedettä vaan pelkkä tunne, ellei se ennusta mitään.

Ennustusten ei tarvitse olla suuria ja mullistavia. Kuvitellaan, että historioitsijan teorian mukaan siniset hävisivät taistelussa punaisille, koska sinisten aseiden kantama ei yltänyt punaisten muurien yli. Jos tunnetaan punaisten linnakkeet ja sinisten aseteknologia, teoriasta seuraa ennustus, jota voidaan testata: entisöidään sinisten aseet ja punaisten linnakkeet, ja kokeillaan yltääkö ammukset muurien yli.

Ennustusten ei tarvitse olla myöskään täydellisen täsmääviä. Yhteiskunnan kaltaisten äärimmäisten monimutkaisten ilmiöiden tapauksessa jo arvausta parempi ennustus riittää osoittamaan, että jotain todellista tietoa asiasta on. 

Psykologiassa ja lääketieteessäkin ennusteet ovat luonteeltaan tilastollisia. Esimerkiksi syntymäpaino(ssa havaitut yksilöiden väliset erot) saattaa ennustaa muutaman prosentin elinvuosista (havaituista yksilöiden välisistä eroista). Kuulostaa mitättömän pieneltä, mutta edes prosentin ennustaminen ihmiselämän monimutkaisuudesta vuosikymmenten päähän on jo huomattava saavutus.

Usein väitetään, että evoluutioteoria ei tee ennustuksia vaan on pelkkää historiaa, eikä siten tiedettä lainkaan. Tällaisten väitteiden takana on tietysti vaikeus uskoa evoluutioon, jonka syistä kirjoitin aiemmin.

Todellisuudessa evoluutio ennustaa ja on ennustanut lukemattomia ilmiöitä, jotka havainnot ovat vahvistaneet oikeiksi. Esimerkiksi mistäpäin löytyy ja minkälaisia fossiileja, lajiutuminen laboratoriossa, surkastumia sekä muuta anatomiaa ja DNA:n monia yksityiskohtia.

Alkuräjähdysteoriakin on ennustuksia tuottavaa tiedettä. Teoria ennusti esimerkiksi kosmisen taustasäteilyn tarkkoine yksityiskohtineen, jotka havainnot ovat vahvistaneet oikeiksi. 

Kosmologia on hyvä esimerkki siitä, kuinka myös tulevien havaintojen ennustaminen on tulevaisuuden ennustamista, vaikka havainnot koskisivatkin tapahtumia kaukana menneisyydessä.

Ainoa luotettava tapa erottaa tiede ja tieto näennäistieteestä ja luulosta on ennusteet ja niiden täsmäävyys. 

"Mitä uutta ennustat?" on kysymys, joka kannattaa esittää kun tuttusi väittää tietävänsä jotain, mitä muut eivät tiedä. Ennusteen pitää olla sellainen, että se voi osoittautua vääräksi.

Sillä tieteessä suurin synti on väittää jotain, mikä ei ole edes väärin.

Kommentit (17)

Raspu
Liittynyt12.7.2010
Viestejä13878

Kyllä tavallisenkin kansalaisen kannattaa väittää. Joskus on oikeassa ja muut väärässä.

You have to die few times before you really can live.
- Charles Bukowski

Käyttäjä4499
Liittynyt21.7.2017
Viestejä4446

Raspu kirjoitti:
Kyllä tavallisenkin kansalaisen kannattaa väittää. Joskus on oikeassa ja muut väärässä.

Jos esittää samasta aiheesta erilaisia väitteitä eri nimillä, voi olla jopa usein oikeassa. 

Tämä blogikirjoitus on erinomainen. Selkeyttää omia juttuja... Ja tätä voi aina käyttää apuna.

VVM = varhainen vuorovaikutusmalli

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1634

Teoriasta voi seurata oikeita ja vääriä ennusteita, jos teoria ei ole täysin oikea vaan olennaisesti väärä. Usein myös tutkija tulkitsee teorian seurauksia väärin. Esimerkiksi silmän verkkokalvon nurinkurisuus selittyy monen mielestä evoluutioteorialla (Modernilla Synteesillä), mikä ei täysin pidä paikkaansa

 https://www.sciencedaily.com/releases/2015/02/150227131018.htm

Teoria voi myös estää toisenlaisiin tuloksiin johtuvan tutkimuksen. Niinpä M.S. ei myöskään ennusta 70 vuotta sitten julkaistua Barbara McClintockin (Nobel 1982) havaitsemaa solun tarkoituksellista itsensäkorjaavuutta tai Annilan ja Baverstockin äskettäin julkaisemaa tulosta DNA:n merkityksestä, eikä näin ollen suosi aiheiden tutkimustakaan.

http://shapiro.bsd.uchicago.edu/Shapiro.1992.McClintockObit.Bioessays.pdf

http://blogs.plos.org/dnascience/2014/03/20/challenge-supremacy-dna-gene...

Teoriakehitelmää tai hypoteesia luotaessa ei toisaalta saisi antaa mahdollisen paikkansapitämättömyyden estää ajatuskulkuja. Esimerkiksi Pasteur loi jatkuvasti hypoteeseja, jotka pian hylättiin, mutta joiden tekeminen oli tyypillistä ja välttämätöntä Pasteurin luovuudelle.  Jotkut fyysikotkin ovat varmaan sorvanneet useita hypoteeseja tyytyväisinä luovuuteensa, vaikka testaustulokset olisivat puuttuneet tai olleet negatiivisia.

Täysin pätevän teorian kehittäminen on monesti ylivoimaista. Näin on esimerkiksi ilmaston lämpenemisen suhteen.  Vaikuttavia tekijöitä, joiden vaikutus vielä riippuu olosuhteista, on todella paljon. Niinpä Markku Kulmala joutuu tyytymään rajoitettuja alueita koskeviin pieniin teorioihin

http://blogs.helsinki.fi/sfs-70/2017/10/10/markku-kulmala-fyysikko-ja-tieteen-moniottelija/

joita testausten perusteella hylätään tai hetkeksi hyväksytään.

Joskus tiedeyhteisö hyväksyy teorian, vaikka testaus ei sitä tukisikaan. Menneinä aikoina tämä oli varsin yleistä. Esimerkiksi hyönteisiä tai mikrobeja uskottiin syntyvän liasta. Samoin flogiston-teorian uskottiin kuvaavan palamista. Jonkun tällaisen teorian pysyvyyteen vaikutti usein uskomus, josta luopuminen oli vaikeaa. Uskomuksilla on varmaan vaikutusta nykyiseenkin tiedeyhteisöön. Olipa M.S. enemmän tai vähemmän pätevä, tiedeyhteisön usko siihen hallitsee suurta osaa tiedeyhteisöstä, jolle esimerkiksi Shapiron hypoteesin vakavissaan ottaminen on kauhistus ja saattaa tietää erottamista työpaikastaan

http://shapiro.bsd.uchicago.edu/publications.shtml

Pieni joukko tutkijoita uskaltaa tunnustaa kaipaavansa parannettua evoluutioteoriaa. Varsinkin satunnaisia mutaatioita ja luonnonvalintaa keskeisimpänä evoluution tekijänä ei

koeta riittäväksi. Radikaalisti nykyisestä evoluutioteoriasta poikkeavia näkemyksiä on muun muassa Eugene Kooninilla ja James A. Shapirolla

http://www.discovery.org/scripts/viewDB/filesDB-download.php?command=dow...

Vaikka alkuräjähdysteoria ennustaakin joitakin asioita, siinä on vielä sen verran puutteita, että toisenlaisten teorioiden kehittely on motivoitua

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1634

<a href="https://www.google.fi/search?source=hp&amp;ei=BnmJWoHcNIv0kwXexZaIBw&amp...">https://www.google.fi/search?source=hp&amp;ei=BnmJWoHcNIv0kwXexZaIBw&amp...

Tietoisuuden tutkimus kuuluu myös tieteisiin, mutta testattavia tietoisuuden teorioita ei vielä ole olemassa.&nbsp;&nbsp;Ylipäänsä ainoa tietoisuuden teoria on IIT, jonka testaamismahdollisuutta ei kuitenkaan tiedetä&nbsp;&nbsp;

https://www.areiopagi.fi/2015/07/kohti-tietoisuuden-tiedetta-tsc-2015-ko...

Biofotonien olemassaolo on tiedetty jo sata vuotta, mutta niiden syntyä ja merkitystä ei tunneta. &nbsp;Biofotonien teorian kehittely&nbsp;olisikin yksi merkityksellisimmistä, omaisihan se mahdollisesti yhteyden solun energia- ja viestintäjärjestelmiin ja ehkä myös tietoisuuteen.&nbsp; Pasteurin kiihkeästi hypoteeseja tuottava toimintamalli olisi ehkä edullisin biofotonien kohdalla&nbsp;

https://www.google.fi/search?source=hp&amp;ei=m2VbWq_AIYTa6ATX3LvACQ&amp...

Pimeä massa ja energia ovat kiistelyn kohteena. Kaikki viitaa uudenteorian tarpeeseen

http://www.helsinki.fi/~aannila/arto/light.pdf

https://www.google.fi/search?source=hp&amp;ei=_NOJWraQCsrWkwWVwZaoAw&amp...

MrPressure

Ennustan että galaksien havaitaan syntyneen sisältä ulos päin. Eli keskeltä ulos päin.

Ensin syntyivät supermassiiviset kohteet valmiiksi kauaksi toisistansa ikuiseen avaruuteen joka on ei yhtään mitään ja joka ei siksi voi muuttua millään tavalla.

Ziljoonien erillisten laajenevien tihentymien yhtäaikainen räjähdyksenomainen laajeneminen ja niistä koostuvan alueen keskustaan yks kaks erittäin suuri paine ilman vetävää voimaa jne.

Supermassiivisten kohteiden kohtaamisia jyrkässä kulmassa alkumatkan aikana, niistä vapautui paljon laajenevaa työntävää voimaa josta samalla periaatteella paljon uusia laajenevia tähtiä ilman vetävää voimaa jne.

Laajeneva avaruus on huuhaata.

Avaruudessa laajenevaa työntävää voimaa kierrättävät laajenevat tihentymät ovat avain ymmärrykseen sen suhteen miten ikuinen maailmankaikkeus ikuista työntävää voimaa kierrättää äärettömässä avaruudessa joka on ei yhtään mitään.

.

Eusa
Liittynyt16.2.2011
Viestejä15182

Selvännäkeminen eli ennustaminen ilman argumentaatiota on aika turhaa. Kun tarpeeksi useita erilaisia kuvauksia annetaan, jokin niistä osuu hyvinkin lähelle toteutumaa. Perustelu on oleellista uuden ymmärryksen kannalta. Sen toki käsitän, että tulkinnoilla saatetaan kehitellä uskomusargumentaatioita, jotka saattavat olla hyvnkin haitallisia eri näkökulmien avautumiselle.

Hienorakennevakio suoraan vapausasteista: 1 / (1^0+2^1+3^2+5^3+1^0/2^1*3^2/5^3) = 1 / 137,036

MrPressure

Jos avaruuteen rakennetaan pitkä kouru ja sen toiseen päähän kaukoputki jolla havannoidaan kaukaista galaksia jonka paikka tiedetään, niin ennustan että galaksi näyttää olevan eri paikassa kuin sen tiedetään olevan.

Tämä sen takia että miljardeja vuosia vanha laajeneva valo joka työntyy kourun pohjaa kohti, työntää kourun suojassa liikkuvia laajenevia fotoneita kohti kourun pohjaa ja näin valo taipuu kourun pohjaa kohti ilman kaareutuvaa avaruutta

.

Kasvisruoka2
Liittynyt29.8.2015
Viestejä4399

Tulipa tässä luettua "Superennustajat" -kirja.

Äkkiä tuli mieleen sellainen muodikas ja naiivi työhypoteesi, että poliitikon tehtävänä on opettaa ihmiset siileiksi, toisin sanoen huonoiksi ennustajiksi.

Eikös tuolla "et ole edes väärässä" sanonnalla tarkoiteta, että jos teorian avulla ei voida tehdä mitattavia ennusteita, niin et ole edes väärässä?

Saatan olla tulkintoineni myös väärässä.

Ruhollah.

MrPressure

Ennustan että tästä havainnosta alkaa kosmologian "laivan" käännös kohti oikeaa suuntaa. Tyhjä väite laajenevasta avaruudesta heitetään laidan yli.

Hubble-avaruusteleskoopin poikkeava mittaus universumin laajenemisnopeudesta vahvistui

https://www.avaruus.fi/uutiset/kosmologia-ja-teoreettinen-fysiikka/hubbl...

Laajenevan valon vauhti kiihtyy samassa suhteessa kuin aine ja valo laajenevat.

Kun toisesta laajenevasta galaksijoukosta peräisin oleva laajeneva valo työntyy toisen laajenevan galaksijoukon sisälle, se työntyy alueelle jossa on tiheämmin laajenevaa valoa joka kiihdyttää sen laajenemista ja vauhtia.

Toisen galaksijoukon sisälle työntyvä vanha laajeneva valo vuorovaikuttaa energisemmän ja vähän nopeammin liikkuvan valon kanssa ja se kiihdyttää sen vauhdin samaksi mikä sen oma vauhti on.

Näin vanha laajeneva valo itse venyy eli yleisesti punasiirtyy liikkuessaan avaruudessa joka ei laajene, eikä muutenkaan voi muuttua millään tavalla.

Avaruus kun on itsessään ei yhtään mitään, joten mitenkäpä se edes voisi muuttua?!?

.

MrPressure

Toisen galaksijoukon sisälle työntyvä vanha laajeneva valo vuorovaikuttaa energisemmän ja vähän nopeammin liikkuvan valon kanssa ja se kiihdyttää vanhemman vauhdin samaksi mikä sen uudemman oma vauhti on.

Eli avaruudessa työntyy joka suunnasta joka suuntaan laajenevaa valoa ja nämä valot vuorovaikuttavat koko ajan toistensa kanssa, saaden toisensa laajenemaan nopeammin.

Samalla ne kontrolloivat toistensa vauhtia, jolloin laajenevan valon vauhti on vakio suhteessa laajenevaan aineeseen, suhteessa suhteelliseen aikaan ja suhteessa tuon alueen olosuhteisiin.

Työntyessään alueelle jossa valon vauhti on erilainen kuin sen oma vauhti on, laajenevaan valoon kohdistuu laajenevaa työntävää voimaa joka muuttaa sen nopeuden samaksi millä laajenevat valot tuolla alueella työntyvät eteenpäin.

Ps. Ennustan että mitä hitaammin tämä ajatus työntyy isosti esille, sitä suurempi häpeä suomalaisuudelle.

.

MrPressure

"Työntyessään alueelle jossa valon vauhti on erilainen kuin sen oma vauhti on, laajenevaan valoon kohdistuu laajenevaa työntävää voimaa joka muuttaa sen nopeuden samaksi millä laajenevat valot tuolla alueella työntyvät eteenpäin."

Ai mistä tämä laajeneva työntävä voima on peräisin jota kohdistuu niihin erillisiin tihentymiin joista valo koostuu?

No juuri näistä tihentymistä itsestään. Juuri ne tihentymät joista valo koostuu, laajenevat ja kierrättävät laajenevaa työntävää voimaa keskenään. Siten että laajenevissa tihentymissä oleva laajeneva työntävä voima vaihtuu ajan kanssa kokonaan. Sama laajeneva fotoni jossa oleva laajeneva työntävä voima on vaihtunut ajan kanssa kokonaan.

Eli kun vanhan valon laajenevat tihentymät työntyvät toisen superjoukon alueelle, ne jatkavat matkaansa vähän nopeampien valon laajenevien tihentymien kanssa ja niistä peräisin oleva laajeneva työntävä voima kohdistaa niihin työntävää voimaa joka kiihdyttää niiden vauhdin samaksi mikä on ominaista laajenevalle valolle tuolla alueella ja näin vanha laajeneva valo venyy eli yleisesti punasiirtyy.

Ja siinä avaruudella ei ole mitään tekemistä sen kanssa mitä sille valolle tapahtuu silloin kun se työntyy avaruudessa eteenpäin.

.

MrPressure

Geometric clusters of cyclones churn over Jupiter's poles

https://m.phys.org/news/2018-03-geometric-clusters-cyclones-churn-jupite...

"Instead, they found an octagon-shaped grouping over the north pole, with eight cyclones surrounding one in the middle, and a pentagon-shaped batch over the south pole. Each cyclone measures several thousand miles (kilometers) across"

Ennustan että kyse on samasta energiasta / työntävästä voimasta joka ylläpitää Jupiterin punaista pilkkua.

1. Laajeneva työntävä voima joka on peräisin galaksin keskustan laajenevasta supermassiivisesta kohteesta.

2. Laajeneva työntävä voima joka on peräisin laajenevasta Auringosta

3. Laajeneva työntävä voima joka on peräisin laajenevan Jupiterin laajenevista atomien ytimistä. Varsinkin Jupiterin keskustassa olevista laajenevista atomien ytimistä silloin kun puhutaan Jupiterin punaisesta pilkusta.
Tämän uutisen yhteydessä keskustan ja napojen välisellä olevista laajenevista atomien ytimistä.

.

MrPressure

Oleellista näiden syklonien voimakkuuksien vaihtumisiin on se miten paljon laajenevaa työntävää voimaa laajenevan Jupiterin keskustaan työntyy ja mistä päin suhteessa muihin sinne työntyviin työntäviin voimiin.

Jatkuva työntävän voiman virtaus sinne on galaksin keskustan supermassiivisesta kohteesta ja Auringosta.

Ja kun Jupiter on about 12 vuoden välein ( vähän alleko se oli ) galaksin keskustan ja Auringon välisellä alueella, niin silloin Jupiterin sisältä vapautuu enemmän laajenevaa työntävää voimaa jonka seurauksena sitä alkaa työntyä kohti Jupiterin pintaa normaalia enemmän jne.
Työntävän voiman välittävät tihentymät kohtaavat toisiansa silloin vastapalloon jne.

Voidaan siis ennustaa näiden syklonien voimistuvan silloin kun Jupiter "laskeutuu" Aurongon ja galaksin keskustan väliselle alueelle, jonka jälkeen laajenevan Jupiterin työntyminen pois päin galaksin keskustasta kiihtyy ja se alkaa saavuttamaan laajenevaa Aurinkoa, kunnes ohittaa laajenevan Auringon, jolloin työntävän voiman tihentymät Aurkingosta ja galaksin keskustan supermassiivisesta kohteesta eivät törmäile toistensa kanssa nokkakolareissa Jupiterin sisällä.

Eli näitä sykloneja voimistaa tavallaan se polttoaine / energia / työntävä voima jolla laajenevan Jupiterin laajenevat atomien ytimet kiihdyttävät liikettään pois päin galaksin keskustasta.

.

MrPressure

Väite laajenevasta avaruudesta ei ole edes väärin.

Täysin tyhjä väite tieteellisesti ajateltuna.

Avaruus ei säteile infoa.

Sitä ei voi yrittää manipuloida.

Sitä ei voi yrittää tutkia tieteellisesti.

Sen tapaa laajentua ei voi kuvailla sanoin, eikä visuaalisesti.

Ja matemaattinenkin kaava voi vain kertoa kuinka paljon sitä oletetaan ilmestyvän lisää tietyssä ajassa hokkus pokkus.

.

MrPressure

Jupiter on about puolentoista vuoden päästä Auringon ja galaksin keskustan välisellä alueella.

Millä viiveellä tuo voimakkaasti laajeneva "pakokaasu" työntyy Jupiterin pintaan? Kannattaa seurata miten nämä syklonit tulevat voimistumaan.

Tällä hetkellä laajenevan Jupiterin vauhti pois päin galaksin keskustasta on kiihtynyt noin 1.5 vuoden ajan suhteessa laajenevaan Aurinkoon.

1.5 vuoden päästä se työntyy pois päin galaksin keskustasta yhtä nopeasti kuin laajeneva Aurinko ja sen jälkeen sen vauhti kiihtyy vielä about kolme vuotta, kunnes se ohittaa laajenevan Auringon. Sitten sen vauhti alkaa hidastumaan suhteessa Auringon vauhdin kiihtymiseen ja näin Aurinko saavuttaa kolmessa vuodessa saman nopeuden pois päin galaksin keskustasta kuin Jupiter ja silloin Aurinko on Jupiterin ja galaksin keskustan välisellä alueella.

Silloin Jupiterista peräisin oleva laajeneva työntävä voima kohtaa Auringon sisällä galaksin keskustan supermassiivisesta kohteesta peräisin olevaa laajenevaa työntävää voimaa ja näiden törmäykset syvällä Auringon sisällä saavat Auringon aineen laajenemaan voimakkaasti, jolloin sitä lähtee työntymään kohti Auringon pintaa, saaden aikaan Auringon pilkkuja. Ilmeisesti kuitenkin satojen vuosien viiveellä, jolloin pitkän aikavälin tarkkailu tuo esiin Jupiterin kiertoajan Auringon ympäri. Siis Auringonpilkut esiintyisivätkin keskimäärin about 12 vuoden välein. Eli tässä pitää ottaa huomioon pitkät jaksot ilman Auringonpilkkuja. Maunderit ym.

https://space.jpl.nasa.gov/cgi-bin/wspace?tbody=1000&vbody=1001&month=12...

.

MrPressure

Ennustan että supermassiivisesta kohteesta peräisin olevia tiheitä tihentymiä on jo havaittu, mutta tutkijat eivät ole sitä ymmärtäneet. Terveiseni Syksy Räsäselle.

MrPressure kirjoitti:
Kommenttisi odottaa hyväksyntää.
10.3.2018 10:20
”Kosmisilla säteillä on vielä se haittapuoli, että noita hyvin energisiä hiukkasia tulee melko harvoin, noin kerran vuosisadassa per neliökilometri.”

Tuo arvio perustuu havaintoihin. Siis siihen miten usein nämä kosmiset hiukkaset törmäävät ilmakehän atomien ytimiin niin että niiden energia on sen jälkeen havaittavissa?
Kuinka paljon näitä kosmisia hiukkasia työntyy oikeasti Maapallon läpi?
Saattaa nimittäin olla niinkin että niiden energia on havaittavissa vasta sitten jos ne ehtivät törmätä ilmakehässä kahteen erilliseen atomin ytimeen. Eli Maapallon läpi saattaa työntyä jatkuva suurienergisten hiukkasten virta joita meidän laitteet eivät voi rekisteröidä.

https://www.ursa.fi/blogi/kosmokseen-kirjoitettua/kaymattomista-korpimai...

.

MrPressure

"New theory to explain why planets in our solar system have different compositions"

https://m.phys.org/news/2018-03-theory-planets-solar-compositions.html

Ennustan että teoria Aurinkokunnan syntytavasta työntyy täysin uusiksi.

Laajenevien kiviplaneettojen aine on peräisin laajenevasta Auringosta. Ehkäpä neljä eri aikaan supernovana räjähtänyttä tähteä joista työntävää voimaa Auringon ja Jupiterin sisälle ja sieltä kovalla paineella laajenevaa ainetta ulos Auringosta ja Jupiterista. Melko voimakkaita Auringon pilkkuja ja erittäin voimakas Jupiterin punainen pilkku.

Entäpä yhdistyikö kaksi laajenevaa kaasuplaneettaa?!?

.

Seuraa 

Rajankäyntiä

Teppo Mattsson on kosmologiaan ja suhteellisuusteoriaan erikoistunut teoreettisen fysiikan tutkija, joka harrastaa matkailua tieteenalojen välisillä rajaseuduilla. Blogi on matkakertomus näiltä retkiltä.

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat