Kuva: Hans Hillewaert

Huuhaata puskee joka tuutista. Uutisissa hehkutetaan bioenergiaa ympäristöystävällisenä. Telkkarissa kerrotaan, kuinka vanhemmat kasvattavat lapsen persoonallisuuden. Somessa kokemusasiantuntijat markkinoivat uskomushoitojaan.

Tutkijat tuskailevat, kun huuhaa vie rahaa, aikaa ja huomiota tärkeältä tutkimukselta. Tieteestä, perustutkimuksesta ja opetuksesta otetaan, poliittisesti ohjatulle innovoinnille ja näennäistieteelle annetaan. Uskomukset ohjaavat tiedettä, vaikka tieteen pitäisi ohjata uskomuksia.

Huuhaalla on silti hyvätkin puolensa. Tai ainakin hopeareunus.

Huuhaa opettaa, miten ihminen ajattelee. Hartaat uskomuksemme paljastavat päättelymme sisäsyntyisiä harhoja. On vahvistusharhaa, toimintaharhaa, näkyvyysharhaa, yksimielisyysharhaa, hahmontunnistusharhaa, oikeudenmukaisuusharhaa ja ainakin sata muuta. Päättelyharhojen tutkimuksesta on kehittynyt oma tieteenalansa.

Opetus on yksinkertaisen ytimekäs: mitä kiihkeämmin haluat uskoa, sitä enemmän on syytä epäillä!

Huuhaa innoittaa viestimään tieteestä yleistajuisemmin, niin kuin ovela rosvo innoittaa rikostutkijaa tai tietokonevirus ohjelmoijaa. 

Huuhaa on yleisöpalautetta, jonka avulla voi kehittää omaa tiedeviestintäänsä. Kun ymmärtää, miksi evoluutioon on vaikea uskoa, osaa kertoa evoluutiostakin ymmärrettävämmin.

Tiedettä arvostetaan, koska se on osoittanut maailman ymmärtämisessä, ennustamisessa ja tekniikassa ennennäkemättömän voimansa. Siksi suosituin huuhaakin naamioituu tieteen valeasuun kuin kukkakärpänen ampiaisen mustakeltaisiin raitoihin. Terä puuttuu, mutta kiireinen ei huomaa eroa.

Lääketiede ja taloustiede herättävät nimellään kunnioitusta, mutta kätkevät sisäänsä hämmästyttävän määrän höttöä ja huuhaata. Missä iso raha, siellä iso ongelma.

Mystikot ovat rakastuneet fysiikan sanastoon. Heille kvanttifysiikan kummallisuus todistaa yliluonnollisen: telepatia, uudelleensyntyminen ja edellisten elämien muistaminen onnistuu, koska kvanttitilat ovat epämääräisiä, hiukkaset lomittuvat ja tyhjiö poreilee. Halu uskoa paikkaa logiikan jättämän aukon.

Törmäsin Daily Galaxyn artikkelissa seuraavaan väitteeseen: kun ihminen kuolee, aivojen sisältämä informaatio säilyy kvanttifysiikan lakien mukaisesti ja voi jatkaa olemassaoloaan ikuisesti sielun muodossa.

Daily Galaxyn mukaan väite on Roger Penrosen sanoma. Penrose on esittänyt paljon villejä spekulaatioita, mutta en ole havainnut että hän olisi 86 vuoden iästään huolimatta sortunut tyylipuhtaaseen huuhaaseen. Siksi en uskonut väitteen olevan Penrosen, vaan selvitin asian.

Kävi ilmi, että oikeasti väitteen esittää lääkäri Stuart Hameroff amerikkalaisen dokumenttisarjan Through the Wormhole (suom. läpi madonreiän) jaksossa Is There Life After Death? (suom. onko kuoleman jälkeen elämää?).

Et luultavasti usko sieluun, mutta osaatko mitätöidä Hameroffin väitteen?

Väite on varsin sivistynyttä huuhaata, joten sen mitätöiminen vaatii hieman perehtyneisyyttä. Juuri sivistynyt huuhaa on erityisen opettavaista, koska se haastaa ottamaan selvää.

Ensinnäkin on totta, että kvanttifysiikan mukaan informaatio säilyy kaikissa luonnon tapahtumissa (paitsi mittauksessa, jossa epämääräinen kvanttitila romahtaa mitattavaan ominaistilaan, mutta tässä on nähdäkseni kyse vain entropian kasvusta). Aivojen informaation pitäisi siis periaatteessa säilyä myös kuolemassa, vaikka se ei olisi millään muotoa palautettavissa.

On myös mahdollista antaa tälle informaatiolle nimi "sielu". Mutta tällä "sielulla" ei tarvitse olla mitään tekemistä tajuntamme kanssa, mitä sieluksi yleensä nimitetään. Palavan kirjankin kvantti-informaatio säilyy samassa mielessä kuin kuolevien aivojen. Hameroffin logiikalla kirjallakin on siis "sielu", joka jatkaa elämäänsä vielä kirjan tuhouduttuakin.

Moni ajattelee, että huuhaan esittäjän kanssa ei kannata edes keskustella, koska hän ei kuitenkaan muuta mieltään. 

Ei niin, mutta sadat, tuhannet tai miljoonat sivustaseuraajat voivat muodostaa kantansa sen perustella, miten huuhaaseen vastataan.

Kommentit (4)

Eusa
Liittynyt16.2.2011
Viestejä15162

Tiede-keskustelupalsta on mainio esimerkki siitä kuinka huuhaaseen on syytä vastata yleisillä lainlainalaisuuksilla ja logiikkalla. Huuhaan levittäjien ajattelua ei voi muuttaa, mutta useille tiedonhaluisille "sieluille" voi osoittaa tieteellisen menetelmän hedelmällisyyden ja ehkä välttää joitain mutupinttymiin hairahtumisia jo alkuunsa.

Parhain lääke on tietysti riittävä yleissivistys - koulun oppimisympäristön tasokkuudella on siinä avainmerkitys.

Hienorakennevakio suoraan vapausasteista: 1 / (1^0+2^1+3^2+5^3+1^0/2^1*3^2/5^3) = 1 / 137,036

Aircraft

-Hauska sattuma tuossa kuvassa ampiais;

-Australiassa -70-luvulla sattuneen Friedrich Valentich nimisen lentäjän katoamisen aikaan sumusta oli meren ylle noussut (sähkö?)sumusta tuollainen, musta kylläkin, hyönteisen muotoinen olomuoto  jonka oli vahingossa kuvannut eräs rannalla ollut valokuvaaja. -Kyseinen lentäjä Valentich oli keskustellut lennonjohdon kanssa hänen kanssaan leikkineestä lentävästä aluksesta, kunnes lennonjohtoon tallentuneeseen keskusteluun oli tallentunut outoja ääniä, ja tallenne loppui siihen. Nasassa tutkittiin äänien luonne, ja kävi ilmi että äänet olivat ns. jaksottomia äänipurskeita. -Huuhaata, vai ei...?

Titanic
Liittynyt10.5.2014
Viestejä1041

Aloin aamulla lukemaan Bhagavatamin I osaa ja ihmetystä herätti humoristinen väite: Muurahainen on pienempi kuin DNA-molekyyli. Yleensä kai katsotaan, että niinkin iso ja omin silmin nähtävissä oleva eläin kuin muurahainen olisi jokaisen mielestä paljon paljon eli miljardeja kertoja suurempi kuin dna-molekyyli. Mutta erilaisen huu-haan avulla saattaa olla mahdollista herättää ajatuksia ajattelemaan asiaa jokaisesta  ja kaikenlaisesta näkövinkkelistä käsin.

Kyllähän DNA-molekyyli tavallaan on melko iso kokoinen jos ajatellaan, että se on läsnä ihmisen jokaisessa solussa.

Tuon kirjan mukaan muurahainen kuitenkin on lähes pienintä mitä luonnossa voi olla. Saattaa olla, että olen ymmärtänyt asian väärin?   :   )

Seuraa 

Rajankäyntiä

Teppo Mattsson on kosmologiaan ja suhteellisuusteoriaan erikoistunut teoreettisen fysiikan tutkija, joka harrastaa matkailua tieteenalojen välisillä rajaseuduilla. Blogi on matkakertomus näiltä retkiltä.

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat