Gambianepolettihekko poseeraa kameralle. Kuva: Charles Sharp / Wikimedia Commons
 

Länsi-Afrikan ebolaepidemia käynnistyi, kun lapsi sai tartunnan hedelmälepakosta. Arabian niemimaalla MERS levisi alunperin lepakoista. Aasiassa henipa-virukset leviävät lepakoiden kautta. Ovatko lepakot sitten erityisen vaarallinen eläinryhmä?

National Geographicin syyskuun numerossa on pitkä juttu kokeneesta luontokuvaajasta Joel Sartoresta, joka meni ugandalaiseen luolaan kuvaamaan 100 000-päistä hedelmälepakkoparvea. Sartore kuvaa elävästi kuinka hän meni luolaan, kuvasi, tuli pois, riisui suojavarustuksensa ja sitten sai silmälleen guanoa, lepakon ulostetta, yli lentävästä parvesta.

Loppuartikkeli kuvaa luontokuvaajan pelkoa siitä, kuinka mahdollisesti sai Marburg-virustartunnan, muttei sitten saanutkaan. Hän lensi kotiin ja asettautui vapaaehtoiseen kolme viikon karanteeniin omaan kotiinsa.

Lepakkotutkijoiden artikkelin tuomitseva reaktio oli nopea. Tutkijat ovat viime vuosien aikana vakuuttaneet ihmisille, että lepakoita ei ole erityistä syytä pelätä, ja että ne ovat oikeasti hyödyllisiä elämiä. Sensaatiomaisesti kirjoitettu artikkeli yhdessä luetuimmista luontolehdistä romuttaa paljon pitkäaikaista työtä. National Geographic myöhemmin vastasikin kirjoittamalla, ettei artikkelia ollut tarkoitettu syyllistämään lepakoita.

 

Tutkijalle ja tiedetoimittajalle riskien viestintä on tietenkin aina vaikea. Kun lepakkotutkimukselle haetaan rahoitusta, tautinäkökohtia kannattaa painottaa, koska kansanterveydellisesti merkittävälle tutkimukselle saa helpommin rahoitusta. Kun tutkimustuloksia uutisoidaan, mediassa menee helpommin läpi uutinen siitä, kuinka lepakoista on taas löydetty uusia tauteja.

Lisäksi lepakot ovat kiinnostava tutkimuskohde. Tiedämme, että lepakot kantavat laajempaa zoonoosien, eli eläimiltä ihmisille tarttuvien tautien joukkoa, kuin muut nisäkäsryhmät. Ongelmaksi muodostuu, ettemme tiedä kuinka merkittävä asia tämä on, eli kuinka usein taudit siirtyvät lepakoilta ihmisille.

Sen sijaan tiedämme, että lepakot ovat hyödyllisiä. Ne syövät hyönteisiä, jotka voivat olla viljelysmaiden tuholaisia tai paljon pelottavampia tautien levittäjiä. Kärpäsiä ja hyttysiä syövät lepakot voivat oikeasti pelastaa ihmishenkiä.

Lisäksi tiedämme, että zoonoosit leviävät erityisesti alueilla, joissa luontaiset elinympäristöt ovat pienentyneet ja pirstoutuneet. Lepakoista tarttuvien tautien riski pienenisi olemattomiin, jos suojelisimme lepakkojen elinalueita.

 

Pelko lepakkoja kohtaan leviää nopeasti, mutta arvostus kehittyy hitaammin. Monissa maissa ihmiset tappavat lepakoita, koska näitä pidetään tautien levittäjinä.

Lepakkojen kohdalla tutkijan vastuu siitä, miten hän viestii omasta tutkimuksestaan, korostuu. Huonosti harkitut sanat voivat johtaa lepakkojen tappamiseen ja sitä kautta myös ihmisten terveyden heikentymiseen. 

Suomessa onneksi tilanne vaikuttaa hyvältä: ihmisten suhtautuminen lepakoihin on yleisesti ottaen positiivinen. Siinä missä suomalaisistakin lepakoista löytyy mahdollisia zoonooseja, niiden riskit ovat pieniä.

Ja harrastaahan Jenni Haukiokin nykyään lepakkojen havainnointia.

 

Jos lepakot kiinnostavat, lisätietoa lepakoista ja harrastusmahdollisuuksista löytyy Suomen lepakkotieteellisen yhdistyksen sivuilta.

Kommentit (3)

Jukka Salo

Juttu painottuu liikaa lepakoiden zoonoosi-fobiaan. Lepakoiden hyväksyttävyys eri kulttuureissa perustuu paljon monipuolisempaan kirjoon, esimerkiksi niiden syöntiin, merkitykseen pölyttäjinä, esi-isien henkien kantamiseen ja vaikkapa suvi-illan mökkielömykseen tai syvään vihaan Andien rinteiden karjankasvattajilla vampyyreja kohtaan. Kaiken takana ei todellakaan ole loinen, vaan maailma on luontosuhteeltaan kulttuurien kimara, voi hyvä Sylvi sentään.

Teppo Mattsson
Liittynyt13.1.2014
Viestejä134

Jukka Salo kirjoitti:
Kaiken takana ei todellakaan ole loinen, vaan maailma on luontosuhteeltaan kulttuurien kimara, voi hyvä Sylvi sentään.

Kulttuurikin on loinen.

JPI
Liittynyt5.12.2012
Viestejä26586

Ihminenhän se tauteja levittää vaikka ne jossain päin maailmaa olidivatkin alunperin eläimistä kuten lepakoista lähtöisin.

3³+4³+5³=6³

Seuraa 

Kaiken takana on loinen

Tuomas Aivelo on ekologian ja evoluutiobiologian tutkijatohtori Helsingin yliopistossa. Hän karkaa arjestaan tutkimaan Helsingin viemärirottia, punkkeja ja metsämyyriä Alpeille, pohtimaan biologian oppimista tai ihan vain ihastelemaan loisia.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
Heinäkuu
2016
2015
2014