Sivut

Kommentit (28620)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tokkura
Seuraa 
Viestejä6848

Vierailija kirjoitti:
Jaska
Arkkis
Niin se asia on, että kun noiden suomen ja lapin vanhimpien balttilainojen mukaan tuon žemẻ-sisämaan lainautumistransformaatiot suorittaa, niin "SAIMAA" SIITÄ TULEE!

Ei tarvitse vaahdota, ei se saa meitä uskomaan yhtään enempää selityksiisi.

Ei tule Saimaa: itämerensuomessa ja saamessa on i-loppuinen diftongi lainasanoissa vain silloin kun baltissakin on. Ei tyhjästä tule i:tä.

Ei todellakaan tarvitse tullakaan. Tässä on balttikielten aluejakautuma n. vuodelta 1200:

http://lt.wikipedia.org/wiki/Vaizdas:Ba ... %BEius.svg

Näistä kielistä liettuan nousevapainoisen tavallisen e:n (jota sanakirjoissa merkitään ẽ:llä), joka etymologoissani esiintyy, korvaa i-loppuinen muoto, joko -ei- tai -ai-, kaikissa muissa paitsi latgallissa, joka on nykylatvian perusta, ja jossa sen korvaa tavallinen -e-, ja liettuassa. Voimme jättää nykykiettuan ja latvian pois niiden kielten joukosta, joista lainat ovat suomeen tulleet, eikä mitään ole menetetty!

(Nykyliettuan murteet ovat varsinainen viidakko johtuen juuri sulautuneista lähisukulaiskansoista, mutta siihen on luotu järjestys yksinkertaisesti päättämällä hallinnollisesti oikea muoto mahdollisimman varhaisen kielitilanteen perusteella.)

Mutta jos noin todella on kuin sanot tuon i:n kanssa, niin tieto on suorastaan supermielenkiintoinen. Ei toki edellisen kannalta, jossa ei ole mitään uutta, vaan sellaisten sanojen lainautumisen kannalta joissa ei ole tuo ẽ , vaan diftongi -ie-!

Niitä ovat jo esille ottamani

"piemuo" (m. piemenys) > paimen,
"Dievas" (= Jumala) > taivas (pienellä ja isolla...)
"piena" (= maito) > piimä

ja edelleen muita:

"siena" > seinä
"šienas" > heinä
"viena(s)" (yksi, ykkönen) > Viena, Väinä(-joki), Väinä(möinen) jne.
"šeima" = perhe > heimo
"siela" = sielu
"pirtis" = sauna > pirtti
("likti....lieka....lieko" = jättää (paikalleen), kiinnittää > lieka)
("lipti...lipa...lipo" = ryömiä, kavuta ym. hidasta liikettä > lipua)
"liešus" > laiha, josta: "liešėti...liešėja....liešėjo" = laihtua
("lieti....lieja...liejo"= tippua, tästä tulisi "kuurista lainattuna" > leijua)
("lyti....lyja....lyjo"= sataa, josta "lietus"= sade > liettyä, liettää
("lėlė" =nukke > lelu)
"lėkti....lėkia....lėkė lentää, lennättää, kiitää, kiidättää, paeta > lähteä (erittäin vanha laina)
(Uudempana lainana tästä voisi tulla myös "leikkiä".)
"leisti...leidzia...leito" = päästää, vapauttaa, johtaa (sähkövirtaa ym.), tuhlata, lorvailla > laistaa, sanasta tulee myös "laiska".
"kirvis > kirves"
"kirmis, kirmelė" = mato > käärme (vanha, varma laina)
"kiemas" = naapuri > kaima (varma vanha laina)
"kibti...kimba...kimbo" = ketjuuntua, liittyä yhteen liimata, iskeä koukkuun (kala) > kimppu, kimppa ?
"kęsti....kenčia....kentė" = kestää
"kerṥtauti...kerṥtauja...kerṥtavo = kostaa, vihoitella (sanasta "kerṥtas" = kosto) > kärsiä ?
"kepure"=lakki>kypärä(vokaalivaihdoksista huolimatta varma laina)
"kelias" = tie > keli
"karṥta" = kuumuus > karsta (palanut aines)
"kartas" = kerta (poikkeuksellisuudesta huolimatta varma laina)
"kamṥtis"= korkki > kansi
"kambarys" = huone > kamari (germaania jompaan kumpaan suuntaan)
"kanklės" mon. > kantele
"kapas" = hauta > kuoppa (lapin kautta)
"kalva" = holvi, kumpu, nystyrä, patti, kuhmu, kyhmy > kalvo ?
"kakla" > kaula (poikkeuksellisuudesta huolimatta varma laina)
"žvitrus" = elävä, nopea > vetreä
"žvilgtelėti" = silmäillä, vilkuilla (esim. tytöt ja pojat)
"žvirblis"=varpunen (poikkeuksellisuudesta huolimatta varma laina)
"žnybti...žnybia...žnybė" = nipistää
"žirnis" = herne
"žiurkė" = rotta > hiiri ?
"žiebti....žiebia...žiebė" = syttyä, lyödä > siepata
"žmogus, pl. žmonės" > ihminen (poikk. huolimatta 99% varma)

Jatketaan toiste...

Etuvokaalisesta sanasta ei myöskään tule takavokaalista, sen sijaan päinvastaisesta on esimerkkejä.

Latvian kieli ei tunne etu- ja takavokaalisuuden kategoriaa ollenkaan sanan rakennetta rajoittavana tekijänä. Liudentuneet ja liudentumattomat konsonantit ovat kokonaan eri äänteitä ja kirjaimia, ja niillä on muutakin eroa kuin tämä, ja niitä voidaan yhdistellä kaikkien vokaalien kanssa.

Liettuassa vokaalit i ja e liudentavat KAIKKI edeltävät konsonantit ennen seuraavaa vokaalia, mutta erilaisia tavuja voidaan yhdistellä vapaasti. Sanan etu- tai takavokaalisuus on sattuma, jolla ei ole merkitystä. Ei kai tuota kategoriaa ole virossa eikä liivissäkään? Eikä lapissa. Se tulee kuvaan vasta, kun lainataan suomeen.

Balttilaista ž:tä ei tietenkään olisi korvattu myöhäiskantasuomessa tai sen jälkeen h:lla vaan s:llä – h-edustus selittyy vain varhaiskantasuomeen lainatulla sanalla, jossa B *ž --> vksm. > suomen  h ~ saamen s.

Höpsistälöpsis! TUOLLAISTAKO ne opettaa Helsingin "yliopistossa"?

Eikö mikään asia ole niille EDES TARPEEKSI VÄHÄPÄTÖINEN, ettei sitäkin kannattaisi suurella vaivalla valehdella ja vääristellä muuksi kuin se on?!

Minä voin heittää täältä vaikka kuinka paljon myöhäisiä lainoja, joissa jokin välittömästi ennen ensimmäistä vokaalia ässälle SUHAHTAVA äänneyhdistelmä muuttuu lainattaessa h:ksi: esimerkiksi

"džaba" = havu
"žaltis" = tarhakäärme (pyhä eläin) > haltia
"žaizda" = haava > haitta
"žąsis" = hanhi (varma laina)
"žalia(s)" = vihreä, raaka, ei kypsä (puussa tai padassa), harmaa, väritön > haalea (vihreässä Baltissa "ei minkään värinen"...)
"žemė" = maa > Häme
"širma(s)" = harmaa(tukkainen) (kuten kirmis > käärme)
"šimtas" = sata (no tässä ei ole h, mutta muuten samaa kaavaa)
("Liettualainen kiroaa " Šimtas Perkunų!" = "Sata Perkelettä!")
"šiena" = heinä
"šeima" = heimo
"šerti(s)" = hiertää, (haaleta, kesiä, hiertyä, luoda nahkansa jne.) > hiertää (hiertyä)
"šalna" > halla
"šakės", "piikit, oksat, haarat" = hanko
"šaka" = oksa, piikki, haara > haka
Ilmeisesti kyseessä on ollut nasaali-a: ṥąka < ṥanka, ja tästä tulee myös "sanka", eri ajalta.

Eiköhän nuo riitä...

Arkkis
Tässä mennään sellaiseen ilmiöön, kuin IE-kielten jakautuminen satem- ja kentum-kieliin, jossa balttikielet kuuluvat tuoone satem-puolelle, mutta eivät täysin johdonmukaisesti. On tapahtunut siirtymä  k:sta  s:än, jos vaikka taivutusmuodossa onkin etuvokaali.

Kantaindoeuroopan *k’ on baltissa aina satemisoitunut.

http://www.kortlandt.nl/publications/art253e.pdf

Noista balttikielistä jotvingin ja preussin kielet ovat säilyttäneet k-, g- asun näissä mainitunlaisissa "e-saimaa"-tapauksissa. Ja siellä on myös liettuan nousevan painon (tavallista, ei pisteitä eikä koukkuja!) e:tä vastannut viimeisenä -ai- . Eli se lehmälauman tömistely ja rymistely "žergti" olisi "kiarkti" ( i  k:n jälkeen toimii pehmennysmerkkinä),  josta sitten "karkaamiset", "karjat" ja "Karjalat" lainautuvat, ei välttämättä jotvingeilta, mutta vastaavalta kielimuodolta.

Jotvingin kieltä puhuttiin viimeksi Valkovenäjän suoalueen syrjäkulmilla muka "liettuana" ja viime vuosisadankin puolella on saattanut olla vielä puhujia, joten sitä voi olla vaikka nauhalla, ja joka tapauksessa erilaisissa asiapapereissa, kun vain tiedetään, mitä haetaan.

Etymologiasi ovat semanttisesti liian löyhiä ja äänteellisesti vastoin kaikkea tiedettyä ollakseen uskottavia.

Niissä ei ole äänteellisesti mitään vikaa, ja missä muodosta "oikaistaan", sen korvaa sitten sisällön samuus, kuten usein todellisuudessakin kielen kehityksessä.

Sinun germanistisi vaan eivät tiedä balttikielistä mitään muuta kuin mitä vastavanlaiset saksalaiset ovat sepustaneet, eivätkä tunne toonien, painotuksen ja pituusmerkkien merkitystä liettuassa: "e kuin e", he ajattelevat, "ei ole i:tä", "joten sellaista ei voi lainatakaan"...

Minä taas voin käyttää liettuankielisiä lähteitä ja myös venäläisiä lähteitä.

Jos ottaisit lähtökohdaksi varmoina pidetyt balttilainat ja yrittäisit niiden substituutiokaavojen mukaan etsiä uusia, voisi onnistaakin.

Sinun suosittelemasi substituutiokaavat ovat liian suppeita ja sellaisina virheellisiä.

Mutta se tietosi siitä i:n välttämättömyydestä lainausaikaan oli sikäli tärkeä, että se pudottaa pohjoisimman latgallin/latvian pois muiden kuin aivan satunnaisten lainausten lähdekielen asemasta, ja liettuan pois silloin kun -ie- lainautuu joksikin muuksi kuin -ie-:ksi tai -e-:ksi. Selonien ja jotvinkien kieli putoavat pois kaikkien muiden paitsi kaikkein vanhimpien lainoja lähteenä. Jäljelle jäävät preussin, kuurin ja žiemgallin kielet, ja kaikki nämä tarkoittavat, että ainakin myöhempi vuorovaikutus on tapahtunut meritse, tai sitten liivin välityksellä meritse. Latvian ja viron kielet ovat kehittyneet nopeasti omaan suuntaansa, suomi ja liettua ovat olleet konservatiivisia.

Lähi  ja  liki  ovat samaa balttilaista juurta, josta tulee myös sellaiset sanat kuin lähteä ja lieka, ehkä lieko = jäte, ehkä myös liika. Kyseessä on kantabaltin aspektisarja juuresta *lek- = irrota, lentää, nykyliettuassa (periaatteessa *lek- voisi olla alun perinmyös SU-alkuperää ja lainautunut kantabalttiin):

likti (lieka, liko) = jäädä, pysyä kun muut(a) lähtee

lėkti (lekia, lekė) = lentää (prosessi), intr. "linnut, lehmät lentää"

lakstyti (laksto, lakstė) = karata, lentää (tuulen mukana ym.), lakus = lento- (hiekka ym.), päin vastoin kuin likti:ssä "se mikä irtoaa"

Liettua ligi = (johonkin) asti.

Tokkura
Seuraa 
Viestejä6848

Vierailija kirjoitti:
Arkkis
Jaska
Germaaniset sanat loppuivat yleensä *z-äänteeseen, joka johtaa joko *-as tai *- (> *-eh) -substituutioon. Jälkimmäinen siis taipuu *hyljeh : *hylkehen (> hylje : hylkeen). Silti myös e-vartaloita tavataan, kuten

umpi,

Ei näyttöä germaanisuudesta.

Tähän kuitenkin ilmeisimmin liittyvät sanat "ympyrä" (ympäri) ja "ymmärtää", jotka ovat muotoa "hämärtää" (linkki "jaskaa"...), "kähertää", vihertää, "punertaa", "sinertää", "kellertää", "kähertää", "kihartaa", "kupertaa", "kovertaa" jne., joissa muuhun kuin germaaniperäiseen sanaan liittyy germaaninen -r-johtopääte [joka ei ole germaninen! T.], ja joista osa on kuurista, mutta osa myöhemmin saman kaavan mukaan muodostettu. Tässä yhteydessä "umpi" on vaihtunut takavokaaliseksi. Veikkaisin "umpea" kotiperäiseksi. Se tarkoittaa erityisesti "lumen peittämää", ja myös "tuhkan peittämää" (umpimähkä, jossa tulta säilytettiin). Voi olla germaaninenkin perimmäiseltä taustaltaan, mutta asettunut nykyiselle paikalleen osana balttilaista vaikutusta. Silloin se olisi "poikkeus joka vahvistaa säännön".

Sen vastakohta on "auki, aueta, avara, avartaa, avo-, aukea"

Molemmat ovat itämerensuomen ja saamen yhteistä sanastoa, joilla on ilmeisesti vastineita myös volgansuomessa.

Tähän on hieman korjattava: Sana "umpi" on olemukseltaan ennen kaikkea TAIPUMATON ABJEKTIIVI: "umpi jäässä", "umpi juovuksissa", "umpi hankeen", "umpi metsästä", "umpi rehellinen", "umpi kiero".

Ei voida sanoa, että jokin "kierretään umpi", vaikka voidaankin sanoa, että kierretään auki. "Auki" on adverbi, ja sen vastakohta on "kiinni". "Umpi"-sanan vastakohta vanhana taipumattoman adjektiivina onkin "ilmi": "ilmi riita", "ilmi taantumuksellinen".

"Umpi konservatiivi" on siis "sisältä konservatiivi", vaikka olisi esimerkiksi ulkonaisesti radikaalin näköinen.

Muistaaksen Mikko Korhonen on väittänyt, että alun perin kaikki varsinaiset vanhat adjektiivit olivat taipumattomia. Kannattaakin miettiä, löytyykö niistä lainasanoja (paitsi tietysti "sika"!). Eri, ensi, viime, ilmi, (tosi, pistetty taipumaan?) jne.

Huomain, että "ump" esiintyy ehkä vanhassa kuurissa sijamuodon, oikestaan kahdenkin, päätteessä.

Kyseessä on kuurin vanha allatiivi, pääte on -(j)ump ja
adessiivi, jonka pääte -isump ("is" prepositio, joka merkitsee elatiivia -sta, -stä). Sijat ovat ehkä olleet alun perin adverbin muodostavia, kuten suomen prolatiivi: vesitse, puhelimitse, ja joka tapauksessa ne ovat sitä uudessa kuurissa.

http://en.wikipedia.org/wiki/Curonian_grammar

" Curonian nouns have eight grammatical cases: nominative case, accusative case, genitive case, dative case, ablative case, instrumental case, locative case and vocative case.The locative case has four forms: inessive (the regular and most common form), illative (iekš(k)an tan pirman vietan 'in the first place',āran 'outdoors, outside', priekšan 'for', laukaisnā 'to country'), allative (only used in a few idiomic expressions like: mājump, kalnump, šurp, turp), adessive (namaip, namaisump). The later three are adverb-forming cases. "

Tuosta ei käy täysin ilmi, esiintyykö -ump vain monikon pääteissä, ja ovatko nuo sijat oletusarvoisesti monikkomuotoisia (kuten suomen instrumentaali ja komitatiivi) tai oletusarvoisesti sitä, kuten liettuan ja kuurin genetiivi erilaisissa ilmauksissa jotka vastaavat esimerkiksi suomen yhdyssanoja.

Jos tämä on suomen "umpi", tämä ei ratkaise kysymystä "ummen" omaperäisyydestä tai germaanisuudesta, mutta jos se olisi germaaninen, sitä ei olisi lainattu suomeen germaanista, vaan kuurista.

Arkkis
Aukko, avoin kulkutie on liettuaksi ja preussiksi "anga". Jotenkin vivahtaa samaan suuntaan.

On myös sana "umus, umi" , joka tarkoittaa henkilöstä "nopeaa, äkkipikaista, kiivasta, päättäväistä". Tällä ei äkkiseltään näyttäsi olevan mitään tekemistä "ummen" kanssa, mutta sana on samaa kantaa kuin venäjän "um" = "viisaus", "umnyj" = "viisas", sillä aroaluella pidettiin toisenlaista regointia "viisaana" kuin havumetsävyöhykkellä tai tundralla, ja sellaiseen harjaannutettiin. Sanasta tulee myös venäjän " umet' "= "osata". Tarkoittaako tuo "um" jotakin "sisusta", ja onko sellaista oletettu mahdollisesti myös luonnossa esiintyvän shamanistisesti "sisällä" (ja että että siihen jotkut jotenkin muka voisivat jopa "saada yhteydenkin", riippuu muinaisten iihmisten uskonnollisista käsityksistä. Ne olivat vastakkaisia "nopean ja hitaan toiminnan" vyöhykkeillä.


"Um" on liettua "aumuo", tietoisuus, oivallus, päähänpisto, savon oimen = oivallus, hämeem äimen = tyrmistys.

"Umpi" liittyy tadennäköisesti verbiin "upota".

Sana "joki" on todennäköisesti ollut vasarakirveeksi "*upa".
Tämä niminen joki on Oka-joen (Akaa; Akwa = "suuri vesialue"), ja sen katsotaan tulevan samasta juuresta kuin liettuan upė ja latvian upe.
https://vasmer.lexicography.online/%D1%83/%D1%83%D0%BF%D0%B0

" Упа

Упа́ — правый приток Оки, в [бывш.] Калужск. и Тульск. губ. Охотно производят из лит. ùpė «река», лтш. uре «река = joki, ручей = puro» (Трубецкой, ZfslPh 14, 353 и сл., Погодин, Сборник статей по арх. (1902 г.) 155 и сл., Карский, РФВ 49, 6). Возражения по этому поводу см. у Фасмера (Sitzber. Preuss. Аkаd., 1932, стр. 661 и сл.). Это название могло бы быть одного происхождения с чеш. úра — название реки, которое Шварц (Zur Namenf. 16 и сл.) объяснял как герм., а позднее — Ortsnamen dеr Sudetenländer 11 и сл. — как иллир.; ср. также Фасмер, ZfslPh 2, 527; 14, 354. [См. еще специально Топоров-Трубачев, Лингв. анализ гидронимов Верхнего Поднепровья, стр. 5, 237. — Т.] "

Saman alueen muita goljadin, myöhäisvasaralieveen kielisiä nimiä ovat itse Oka, "Suojoki" Merka, "Sorajoki" Žizdra, "(Raudan?)huuhtelujoki" Moskva (myös useita muita etymologioita, esim. volgansuom. Mezkäzvod eli mesikäsivesi eli Karhujoki), "Sopimusjoki", "Proti"joki Protva, goljadien hallintokeskus, jne. Yksi sivujoki on Ugra. Sekin ninu voi olla vasarairvestä ja tarkoittanut "Viljelysjokea". SU-kansat viljelivät nykyisen tiedon mukaan maata ennen kuin ainakaan kovin pohjoiset indoeurrooppalalaiset.

Verbi upota jokeen, joutua tulvan alle voisi olla *upti (umba, up(p)o(i)), kuten kepti (kempa (kepsta), kepo) = paistua, palaa kovaksi, jähmettyä hyytyä, ja kepti (kepa, kepo) = paistaa, keittää polttaa kovaksi.

Missää tapauksessa "umpi" ei ole germaanisana, koska se taipuu vanhalla SU-sanojen sekä vanhojen balttilaisten ja joidenkin kelttiläisten sanojenkaavalla, jolla germaaniset,slaavilaiset tai iranilaiset lainat eivät taivu.

Tokkura
Seuraa 
Viestejä6848

[quote=Vierailija]

Jaska
Luuttu
Kun tämä on niin pitkä ketju, saattaa olla tätäkin kysymystä käsitelty. Eli: Saimaa lienee vanhimpia suomalaisia paikannimiä. Mikähän mahtaa olla sanan etymologia? Jotain vanhaa suomea kenties?

HMV
Saimaa ja esimerkiksi myös Päijänne voisivat olla tällaisia nimiä, ellei niitä voida selittää uralilaisten kielten pohjalta. Arkkis varmaan tarjoaa näille nimille balttiselitystä.

Niinhän tuo tekee. Kerron sitten jos balttilainen Loimaa-selitys on uskottava – Saimaa ei ainakaan ollut.

Saimaan ja Päijänteen alkuperä on hämärän peitossa, yhtään uskottavaa omaperäistä tai lainaperäistä selitystä (olemassaolevista kielistä tai niiden esimuodoista) ei ole esitetty. Niinpä on hyvin mahdollista, että ne palautuvat paleoeurooppalaiseen kieleen. Isojen vesien nimiä pidetään parhaiten säilyvinä, ja usein juuri ne ovat vanhimpia.

Tässä vielä Suomalaisen paikannimikirjan (ostakaa jo!) näkemyksiä:

Loimaa: Loima-, Loimi- ja Loimo-nimiä on yhdistetty sanaan loima ’notko; alava, vesiperäinen maa’. Nykyinen Loimaa-asu on myöhäinen supistumamuoto, vrt. Tyrväjä > Tyrvää.

Päijänne: Sysmässä on Päijä(t)-nimiä, samoin Hiitolassa ja Hirvensalmella, ja -nne on vanha vesistönnimijohdin. Nimien alkuperää ei kuitenkaan tiedetä; yhdistystä verbiin päijätä ’varoittaa’ pidetään semanttisista syistä epäuskottavana järvennimen motivaationa.

Mikäs tässä selityksessä tarkasti ottaen on oikein vikana?

post1310817.html?hilit=banga#p1310817

Saimaa: alkuaan Saimas(vesi) tms. Nimeä on haluttu yhdistää saamelaisia merkitseviin Saama-, Säämä-nimiin, mutta i-loppuinen diftongi ei mitenkään voi selittyä tästä.

Sille ei ole mitään estettä tulla kantabaltista, sillä seelissä "maa" = "zaima" ja kuuriksi" zeime [zäimä]".

Että selvästi samaa kantaa kuin "suomi", "saame" ja "häme"!!!!

Loimaa ja Saimaa olisivat siis sattumalta samannäköisiä, toinen supistumamuoto (< -aja) ja toinen analoginen yleistys (< -as).

Ralf Peter Ritter kumoaa Loimaan "ufologisen" pronssikautisen kermaaniselitysksen "muinaiseksi anglosaksilainaksi"....

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/12/suomalaisten-ja-germaanisten-kielten-varhaisimmista-lainakosketuksista-ajalaskun-alun-aikaan-2

... 160.

Die Eruierung von Lehngut sollte sich zunächst auf die linguistische Evidenz beschränken. Hat man hinreichende Indizien, die auf einen bestimmten Lehngeber deu- ten, ist es belanglos, ob es eine geographische Wahrscheinlichkeit für den anzuneh- menden Kontakt gibt. Läßt sich das einschlägige Lehngut mit linguistischen Mitteln feststellen, so beweist es diesen Kontakt, mag er historisch noch so überraschend sein. Man kann sich dann post festum darüber Gedanken machen,wie diese Kontak- te zustandegekommen sind. Wenn die linguistische Argumentation nicht stichhaltig ist, sollte man natürlich die Erkenntnisse über die historischen

Sitze der mutmaßlichen Lehngeber berücksichtigen.Eben diese Sachlage ist bei den angeblichen bronzezeitlichen germanischen Elementen des Ostseefinnischen und dem von der Frühgeschichte erarbeiteten Ursprungsgebiet der Germanen gegeben (s. § 66).

Es wäre noch anzumerken, daß in der Vorgeschichtsforschung gelegentlich tatsäch- lich von "finnisch-angelsächsischen Beziehungen" die Rede ist. So meint ERÄ-ESKO, daß der Stil der Hülse von Loima "durch angelsächsische Goldschmiede direkt und ohne Vermittlung des übrigen Skandinavien übertragen worden" sei.

VIERCK indessen äußert "Zweifel an der Unmittelbarkeit" von "angelsächsisch-finnischen Werkstattbeziehungen" und plädiert für gotländische Vermittlung, wobei er die Hülse von Loima als "Vorläufer dieser mittelbaren Beziehungen zwischen Finnland und dem angelsächsischen England" wertet. Aus den Angaben, daß die Bronzehülse in die Zeit um 500 n.Chr. bzw. an den Anfang des 6. Jahrhunderts datiert werden kann und "eine sicher südenglische Sachform" ist, "auch wenn sie vielleicht nur einem importierten Stück nachgeahmt wurde", darf man wohl schließen, daß die Prähistoriker in der Lage sind, mit Sicherheit Angelsächsisches zu identifizieren.

Prinzipiell dürften also angelsächsische Siedlungen in Finnland archäologisch nachweisbar sein. Bedenklich bleibt dann aber, daß die angelsächsische Geschichts-schreibung von dem sicher erwähnenswerten Ereignis einer Besiedlung Südwestfinnlands durch Angeln und Sachsen offenbar keine Kunde bewahrt hat.

... "

Tokkura
Seuraa 
Viestejä6848

Ilmari Kosonen

http://keskustelu.suomi24.fi/node/5226474
Tässä on ihan tähdellinen juttu jäänyt aikanaan vähälle huomiolle.

" Vaiettu totuus balttivaikutuksesta

Lue ja hämmästy

2.1.2008 15:35

Ilmari Kosonen, Jyväskylä
Pohjolan Sanomat 31.12.07

Lappi, Turja ja Ruija saivat nimensä muinaisten aikojen balttiasuttajilta

Taustoja nimille on etsittävä baltti- ja prussikielen sanakirjoista.
Itä-Preussissa vaikuttaneen ritarimunkki Simon Grunaun 500 vuotta sitten laatima nyt kadonneen prussikielen sanasto mainitsee sanan labbis, jonka selitetään tarkoittavan sekä tavaraa, majataloa ja kauppakartanoa. "

T.: Labbis, labbas, labs, labbans tarkoitti tosiaan "(kaikkea) hyvää", (kauppa)tavaraa, (kuljetus)rahtia preussissa.
Sana yhdistetään ousein kantaindoeurooppalaiseen juureen *lap-. Sana liene peräisin vaeltamisesta ja kulkemisesta.
Sen sijaan myöhempi (myynti)tavara-sana, venäjän tovar jne.  tulee mm. sotimista tarkoittavasta juuresta *kwer-,tai on lähtöisin muista, turkkilaista kielistä.

IK: " Muinaisprussit [preussit, HM) olivat jo parituhatta vuotta sitten merenkulkijoita ja kauppiaita, liikkuivat kaikkialla Itämeren ja Pohjanmeren rannoilla hyvillä laivoillaan ja heillä oli vilkkaat kauppayhteydet Rooman ja Ruijanrannan välillä.

Virallisten tietolähteiden mukaan Turku juontuu muinaisvenäjän kauppapaikkaa merkinneestä sanasta torgu. Nimi tuli käyttöön muka Novgorodin kauppiaiden mukana. Mutta paremmat sanakirjat kertovat, että laaja turg-sanasto on balttiperua, vaikka osa sanastoa on myös slaavisanastossa. Turgus tarkoittaa markkinoita, tavarakauppaa. Yhdyssanoissa sen muotona on turga-, joten Oulun Turkansaari osoittautuu sekin balttien markkinapaikaksi.

Sanakirjoista löytyy myös selitys suomenkielen pirk-sanastolle ja paikannimille. Pirkia on yksinkertaisesti talonpoikaistalo ja pirkikas taas kauppamies. Maakuntanimelle Pirkanmaa, Pirkkalan pitäjännimelle, Hailuodon Pirko-nimistölle ja Tornion seudun Pirk-nimistölle ja Ruotsin Birkan perustajille löytyy siis perusteltu selitys. Ne kertovat balttiasuttajista, jotka ilmeisesti jo parituhatta vuotta sitten hankkivat Suomesta Lappia myöten erävaltauksia, perustivat eräasemia. Ja muodostivat jo silloin suuren osan Suomen asuttajista. "

T.: Pirkti, perka, pirko = ostaa

IK: " Hämeen pirkkamiehillä oli balttitulokkaiden vanhana peruna vielä 1500-luvulle oikeus kantta lapinveroa. "
Pirkkalaiset olivat vähän eri väkeä kuin hämäläiset, he olivat tuleet rannikolta ja osin epäilemättä skandinaavejakin, mutta he tappelivat hämäläisten kansa ruotsalaisia vastaan ja hämäläistyivät.

... "

Tokkura
Seuraa 
Viestejä6848

" ... IK: Mutta kaikkein vahvin nimitodistus balttiheimojen erävaltauksista ja kauppa-asemista pohjoisessa on Turja-nimistö, jota historioiden kirjoittajat ovat satakunta vuotta jäljittäneet - perimmäistä selitystä löytämättä. Tutkijat ovat arvelleet Turjan olevan vanhaa omaperäistä pohjaa ja pitäneet jonkin henkilön nimeen pohjautuvana.
Mutta turja kertoo sanan vastaan väittämämättömästä balttitaustasta. Nimittäin verbit turéjau, turiù ja liettuan nykykielessä yleisimpänä perusmuotona turėti, turi, turėjo tarkoittavat kaikki 'omistaa', 'pitää hallussa' - nettisanakirjoissakin löytyvinä sanoina. Latvian (lätti) kielessä sana on nyt tureju. Turjanmaa voidaan kääntää nimillä 'balttien veromaa', 'balttien eränkäyntimaa'. "
T.: Latviassa kyseistä verbiä ei juuri käytetä, vaan siellä on samanlainen "jollakin on" -rakenne kuin suomessakin, mutta preussissa on turrītwei, pr. 3. turri, imperfektistä ei mainintaa, kuten ei myöskään kuurissa: turitum, turi.

Ei todennäköisesti veromaa eikä läänitys, sillä verbi turit´´ = ajaa, kuljettaa mukanaan omaisuutta on myös venäjässä. Se kyllä yhditetään myös balttiverbiin tverti (tveria, tverė) = kiinnittää, vahvistaa, venäjän tvërdyj = kova. Balttikielissä sosiaaliset merkitykset kulkivat varsinkin vanhaan aikaan aina luonnon merkitysten edellä, luontoa taas personifioitiin.

... "

Tokkura
Seuraa 
Viestejä6848

" ... IK: Pidän myös Savo-nimistöä kaikilta osin maakuntanimeä myöten turja-nimistön kaltaisena, balttiasuttajista kertoen - savo kun balttikielessä tarkoittaa omaa, tureja-sanan synonyymiä. "

T.: Tämä Savo tulee mielummin savusta, oikeasta teknisesti savustamisesta, kaskenpoltosta: latvian žaut (1. žauju, žāvu, 3. žauj, žāva) = asettaa kuivattavaksi, savustettavaksi, tervaksi poltettavaksi, žāvēt (žāvē, žāvēja) = kuivata (sušit'), savustaa (kalaa tai lihaa). Savu ei ole suomen alkuperäinen savu-sana, vaan sellaisia ovat kaasu ja katku (sitäkin rinnakkaismuoto kitku saa epäilemään balttilaiseksi), katajakin on "savupuu", sitä samaa on se sukulainen seetri. Savu ei sellaisenaan ole baltinkaan alkuperäinen savu-sana, kuten esimerkiksi rukas = savu, usva, tihku (Rauch), vaan se on luoteeltaan "tekninen", teknologinen, uudehko sana. Tuo alakuperäinen on siirtynyt merkitsemään mm. tupakansavua.

IK: " Sana Kemi tuli balttiasuttajien sanasta kiemas tarkoittaen labbis-sanan tavoin kartanopihaa, kylää tulokasasukkaiden kauppakylinä. "
Kiemas-sana vastin suomessa on kaima; "kaikilla sama nimi samassa kylässä" lienee ollut periaatteena vasakirveskansalla.
Kemi (-in) on iranilaina, Khem = Suuri joki, nimi on luultavasti alaanien antama, jotka kävivät kauppaa Jäämeren ja Itämern rannikoiden ja Persian välillä kaviopanssaroiduilla hevoskaravaaneillaan.

Lab(b)is ei ole tarkoittanut pihaa, vaan enempi irtainta omaisuutta.

... "

Tokkura
Seuraa 
Viestejä6848

" ... IK: ” Myös ikivanha nimi Ruija selviää balttikielen sanasta syntyneeksi – edelleenkin rujà tarkoittaa ’hehku, loistetta’. Turjanmeren Ruijanranta sai nimensä balttipurjehtijoilta, jotka siellä kesäisin joutuivat ympärivuorokautisen auringonpaahteen piiriin. ”
T.: Mooses! Liettuan rùja, latvian la. roja [ruoja], la. rūja, raũnas = (lauma)kiima, (kiima)lauma käärmeillä, poroilla (rykimä, etymologia äänestä väärä) jne, rauna = kissan ym. kiimajakso, rūte = koiran k., venäjän rëva (tosin tämä periaatteesta voi johtua ääntelemisestä, rev = huuto).

Sellaisia elukoitahan Ruijassa piisaa: poroja, hylkeitä, mursuja ja jopa valaita.

Tuon näköiset liettuan ja latvian punainen-sanat ovat ongelmallisia tässä yhteydessä, sillä ne ovat tulleet veren ja surun symbolista, hautavärinä käytetystä punamullasta, jonka käytön he omaksuivat kampakeraamikoilta, jotka olivat omaksuneet Kundan ja Suomusjärven kulttuurien alkuperäisiltä asukkailta, keitä nämä sitten olivatkin ja mitä kieltä puhuivat (siitä on vain löysiä epäilyksiä). Samat sanat kuten rauda tarkoittavat surua ja punahehkua. Germaanikielten tavalliset punainen-sanat röd, rot, red ovat vasarakirveslainoja. Balttikielten alkuperäisiä punainen-sanoja ovat mm. wormyan/urminan ja sarkans. Suomen punainen on alun perin tarkoittanut punaisia hiuksia, mikä antaa aiheen olettaa, että sellaiset olivat tavalliset kampakeraamikoilla samoin kuin esimerkiksi komi-kansalla.
... "

Tokkura
Seuraa 
Viestejä6848

" ... IK: ” Balttitulokkaat perustivat tarunhohtoisen Vienanmeren Bjarmian, joka kukoisti kaupallaan ja maanviljelyllä 2000 – 1200 vuotta sitten, kunnes noin 800 jKr. ilmaston kylmenemisen takia Bjarmia hajosi. Heidän jumalansa Jomal kertoo heidän balttimytologiasta. ”

T.: Jomal voi yhtä hyvin olla kampakeraamista perua. Mutta se esiintyy myös latviassa ja skalvissa, mm. Jumne eli Jomsborg. Bjarmit olivat permiläisiä.

IK: ” Suomalaisen sukunimistön läpikäyminen osoitti, että parituhatta suomalaista sukunimeä on nimen taustaosalta balttiperua, osa on jo parintuhannen vuoden takaisia tulokkaita. Mutta suurin osa nimistä on balttiperua myöhäisemmmän muuton mukana. Esimerkiksi Suomen toiseksi yleisin sukunimi Korhonen kertoo pellonjumala Korhoa palvoneista balttipakanoista.

T.: Pellonjumala oli Curche. Korhonen voi tulla muutakin kautta, esimerkiksi korkeaan (pitkään) ja karkeaan / karheaan liittyen, balttia yhta kaikki, ettei sen puoleen.

IK: ” Laaja Kemppaisten balttisuku Sotkamon asuttajina sai nimensä laukuissa kantamistaan tulitauloista (kempa). ”

T.: ” Kémpė [kämpee], latviaksi piepe. Kempelekin on Kääpälä. Saamen hylkeen etukäpälä gaeppel voi hyvin tulla tasan samasta sama

IK: ” Kun Saksan ristiritarit verisellä kansanmurhalla 1200-luvulla valtasivat Itä-Preussin (Vähä-Liettuan, T.) ja Liivinmaan, suuri osa heimojen väestä ei antautunut eikä alistunut. Vanhat kronikat kertovat asukkaitten joukkopaosta. Kovimmat soturiruhtinaat ja varakkaimmat kauppiaat nousivat turgine-kauppaveneisiinsä ja suuntasivat pohjoiseen tänne entisille kauppa- ja eräsijoilleen. Kun pakolaisina mukana tuli suuria joukkoja liiviläisiä, vaihtoivat muutkin tulokkaat kohta kielensä heidän suomenkieleensä. ”
T.: Liiviläiset eivät puhuneet suomea, mutta suomessa on paljon liivilainoja – ja liiviläisiä paikannimiä, samoin Karjalassa, mm. ”Maininkijärvi” Aldoga > Ladoga > Laatokka, Õnega / Ääninen (Äńńi), Ilmen = ”Ylimenojärvi” (sieltä pääsi kiertämään laivalla Baltian ympäri, jne.IK: ” Mutta heidän vanhan kielensä perua on myös maannimi Suomi. ”

Tokkura
Seuraa 
Viestejä6848

Kyllä. Tosin se on syntynyt paljon aiemmin kuin nuo viimeisemmät väestöjen siirtymiset.

IK: ” Kun nuo purjehtijat Viron Hiidenmaan vesillä ottivat suunnan luoteeseen purjehtiakseen Turkuun ja myös edelleen pohjan perille, oli suuntana heidän kielessään luoteinen – ’suominis’ yhtenä luoteisen nimityksistä. ”

T.: Hiisikin on väännetty muka "(kanta)persermaaniseksi", MITÄ SE EI MISSÄÄN TAPAUKSESSA OLE. KOSKA SE TAIPUU NS. VANHALLA KAAVALLA, JOLLA EI YKSIKÄÄN – KOROSTAN EI YKSIKÄÄN KERMAAILAINA TAIVU!

KAIKKI Koivulehdon päinvastaiset väännöt on osoitettu väärennöksiksi.

IK: ” On suuri puute, että viralliset historian tutkijat eivät osaa kertoa näistä balttinimistöistä ja meidän suomalaisten balttigeeneistämme yhtään mitään. ”

Kyllä se korjataan.

Tokkura
Seuraa 
Viestejä6848

Aleksandr Brükner (1856 -1939)

[quote=Vierailija]

Jaska
sigfrid
Huomion arvoista on, että Veiksel on mm. englannksi Vistula ja puolaksi Wisła. Noissa on sekä gooteille että suomalaisille tuttu -la -pääte.

On sellainen porukka kuin Vistula Veneti eli wendit.
http://en.wikipedia.org/wiki/Vistula_Veneti

Artikkelissa on kartta, joka näyttää balttien, preussilaisten ja slaavien asuinalueen nykyisen Baltian rannikon kaakkoispuolella pronssikaudella.


" Though Jordanes is the only author to explicitly associate the Veneti with what appear to have been Slavs and Antes, the Tabula Peutingeriana, originating from the 3rd–4th century AD, separately mentions the Venedi on the northern bank of the Danube somewhat upstream of its mouth, and the Venadi Sarmatae along the Baltic coast. [17] "
Sarmaatit saivat nimensä "lisko(nnäköiset) ihmiset" käyttämistään kaviohaarniskoista. Myös heidän kielisukulaisensa alaanit käyttivät sellaisia käydessään hevoskaravaanikauppaa Persian ja pohjoisten alueiden välillä. Venadi Sarmatae tarkoittaa "liskonnäköisiä (sarmaatinnäköisiä) veneettejä": se tarkoittaa todennäköisesti sitä, että myös veneetit käyttivät ainakin joissakin vaiheissa sellaisia. Kaviohaarniskalla on sellainen ominaisuus, että se torjuu metalliskärkisiä nuolia ja keihätä, ja jopa miekanpistoa sitä paremmin, mitä terävämpiä nämä ovat. Sittemmin viikinkimiekkojen kärjet tetiinkin paksuiksi ja pyöreiksi: ei katkennut ja lumpsahti haarniskan suojen tai kavioiden välistä.

" Henry of Livonia in his Latin chronicle of c. 1200 described a tribe of the Vindi (German Winden, English Wends) that lived in Courland and Livonia in what is now Latvia. The tribe’s name is preserved in the river Windau (Latvian Venta), with the town of Windau (Latvian Ventspils) at its mouth, and in Wenden, the old name of the town of Cēsis in Livonia. The fact that 12th century Germans from Saxony referred to these people as 'Winden' suggests that they were Slavs. [18] (See Vends). "
Puolalainen slavisti Aleksandr Brückner  esitti, että Venta on kantaindoeurooppaa ja latinaa lähellä olevaa veneetin kieltä, joka kuului kelttiläis-romaaniseen kieliperheeseen. (Tosin eräät venäläiset lähteet arvelevat väiden Roomankin veneettien olleen länsislaaveja.)

http://etimologija.baltnexus.lt/?w=Venta

https://www.tiede.fi/comment/1445254#comment-1445254

Tokkura
Seuraa 
Viestejä6848

Vierailija kirjoitti:
Arkkis
Arkkis
Jotuni

Turku vepsää?:

torgu₍i̯da -in, -iu̯, -i̯dau̯ 'pitää kauppaa' -

"Slaavia" myös balttian mukaan, vaikka siellä "turgus" onkin sekä markkinat että kauppapaikka.

Ja venäjän "markkina, (kauppa)tori" taas on vuorostaan "rynok", joka tulee baltin sanasta "rinkti (renka, rinko)" = "kerätä".  [Suomen vanha liettua-lainasana ennen "turkuja" ja "markkinoita" on luultavsti ollut "*renko" pronssikaudella. T.]

"Turgus" on erityisesti basaari, joten "markkinalait" ovat siellä vahän eri, olleet ainakin ennen, "asiakas vastuussa kaikesta".

http://keskustelu.suomi24.fi/node/5226474

historia-kulttuurit-ja-yhteiskunta-f13/euroopan-islamisoitumisen-aikataulu-t17541-6690.html

" "Barbaari" on mielenkiintoinen sana. Se on yhdistetty lähinnä kahteen vaihtoehtoiseen selitykseen:

1. Se on yhdistetty sanskritin, kanta-IE:n sanaan "barbar(ati)" = änkyttää, puhua epäsilvästi, osata kieltä huonosti, joka lienee samaa kantaa kuin liettuan "burbulis" (Gennadi...) = kupla, burbuliuoti = pulputa, pulahdella, pulista.

http://www.etymonline.com/index.php?sea ... hmode=none

" barbarian

mid-14c., from M.L. barbarinus (cf. O.Fr. barbarin "Berber, pagan, Saracen, barbarian"), from L. barbaria "foreign country," from Gk. barbaros "foreign, strange, ignorant,"

from PIE base *barbar- echoic of unintelligible speech of foreigners (cf. Skt. barbara- "stammering," also "non-Aryan").

Greek barbaroi (n.) meant "all that are not Greek," but especially the Medes and Persians. Originally not entirely pejorative, its sense darkened after the Persian wars. The Romans (technically themselves barbaroi) took up the word and applied it to tribes or nations which had no Greek or Roman accomplishments.

Barbary

c.1300, "foreign lands" (especially non-Christian lands), from L. barbaria (see barbarian). Meaning "Saracens living in coastal North Africa" is attested from 1590s, via Fr. (O.Fr. barbarie), from Arabic Barbar, Berber, ancient Arabic name for the inhabitants of N.Africa beyond Egypt. Perhaps a native name, perhaps an Arabic word, from barbara "to babble confusedly," but this might be ultimately from Gk. barbaria. "The actual relations (if any) of the Arabic and Gr[eek] words cannot be settled; but in European langs. barbaria, Barbarie, Barbary, have from the first been treated as identical with L. barbaria, Byzantine Gr[eek] barbaria land of barbarians" [OED]. "

Toinen selitys tarkoittaa "parrakasta" tai "turkiksiin pukeutunutta"

" barb

late 14c., from O.Fr. barbe (11c.) "beard, beardlike appendage," from L. barba

"beard," cognate with O.E. beard.

barber

early 14c., from Anglo-Fr. barbour (attested as a surname from 1221), from O.Fr. barbeor, barbieor (Mod.Fr. barbier, which has a more restricted sense than the English word), from V.L. *barbatorem, from L. barba "beard." Originally also regular practitioners of surgery and dentistry, they were restricted to haircutting and dentistry under Henry VIII. Barber-shop is from 1570s; in reference to close harmony male vocal quartets, it is attested from 1910.

beard

O.E. beard "beard," from W.Gmc. *barthaz (cf. O.Fris. berd, M.Du. baert, Ger. bart),

seemingly from PIE *bhar-dha "beard" (cf. O.C.S. brada, Lith. barzda, and perhaps L. barba "beard").

The verb is from M.E. phrase rennen in berd "oppose openly," on the same notion as modern slang get in (someone's) face. Pubic hair sense is from 1600s; in the 1811 "Dictionary of the Vulgar Tongue," the phrase beard-splitter is defined as, "A man much given to wenching" (see beaver).

The Grecian beard was curly; the Roman, trimmed; but in the Roman Empire shaving became general about 450 B.C., partly for greater safety in close combat, not to be grasped by the beard. When Pope Leo III shaved, in 795, the Roman Catholic clergy followed his practice, and still generally do. [Shipley, p.28] "

Ylhäisiltä roomalaisilta ja legioonalaista oli siis pitkä parta turvallisuussyistä kielletty, koska rosvot ja viholliset kävivät erityisen mielellään parrasta kiinni ja tempaisivat siitä esimerkiksi niskat poikki.

Tuota änkytys- ja "kielipuoliselitystä" vastaan, jota English etymology näyttäisi suosivan, puhuu eräs seikka, ihan samassakin teoksessa:

Iranilaisissa kielissä oli nimittäin TOINEN SANA TÄSMÄLLEEN SAMASSA MERKITYKSESSÄ kuin latinan "barbaarin" tulkinta "partainen/turkiksiin pukeutunut raakalainen".

Tuo sana on "turk":

http://www.etymonline.com/index.php?sea ... hmode=none

" Turk

c.1300, from Fr. Turc, from M.L. Turcus, from Byzantine Gk. Tourkos,

Pers. turk, a national name, of unknown origin. Said to mean "strength" in Turkish. Cf. Chinese tu-kin, name given c.177 B.C.E. as that of a people living south of the Altai Mountains (identified by some with the Huns).

In Persian, turk, in addition to the national name, also could mean "a beautiful youth," "a barbarian," "a robber."

The country name Turkey (c. 1369) is from M. L. Turchia. Young Turk (1908) was a member of an early 20c. political group in the Ottoman Empire that sought rejuvenation of the Turkish nation. Turkish bath is attested from 1644; Turkish delight from 1877. "

Saattaapa olla samaa kantaa kuin baltin sana "turgus" = markkinat, ja suomen sana "turkis, turkki", joilla sitä kauppa markkinoilla käytiin.


Persian sana voi olla täysin indoeurooppalainen, eikä sen tarvitse liittyä turkkilaisten omiin nimityksiin.
Todennäköisimmin nämä sanat liittyvät kantaindoeuroopan tai kantabaltoslaavin sanaan *twerḱ-

Antraštė: tvarkà = järjestys ym.

Straipsnelis:

Lie. tvarkà ir tvìrkti kildintini iš šaknies ide. *twerḱ- / *tworḱ- / *turḱ- (*twr̥ḱ-) ‘erschaffen = luoda, bilden = muodostaa’, galbūt ‘formen = muodostaa’, paliudytos graikų ir indų-iranėnų (plg. gr. σάρκ- [sark], Pokorny, 1102, av. θwarəs-, s. i. tváṣṭar- iš *tvárṣṭar-) [22 išn.: Risch 1961 norėjo iš ide. *twerḱ- kildinti ir het. tuekka-, ką labai aiškiai paneigė Mayrhofer 1991, 685.], galbūt ir germanų [23 išn.: germ. *þwerh-a > go. þwairhs, s. ang. þweorh, Bammes-berger 1990, 254] bei keltų [24 išn.: s. air. torc McCone 1992 kildina iš ide. *tworkós] kalbose. Iš nykstamojo laipsnio kilusi forma tvìrkti = huonontua, huonotapaistua, su nelauktinu akūtu (DLKŽ nurodomas ir variantas tvir̃kti) perdirbta pagal -žìnti.
Tuosta germaanin sanasta saattais tulla verho, joka olisi siten samaa juurta kuin turkis,

Tokkura
Seuraa 
Viestejä6848

Vierailija kirjoitti:
Jotuni
Arkkis
Jaska
SSA:n mukaan germaanisella sanueella tavataan merkityksiä ’ostaa, myydä, käydä kauppaa’, joten rinnastus on moitteeton. Itämerensuomen sanan nuoruuden paljastaa sekä vastineiden puuttuminen muista kielihaaroista että myös sen äännerakenne: kauppa-tyyppistä sanaa, jossa on kolmimorainen ensitavu, ei ole voinut olla vielä varhaiskantasuomessa. Sana on siis itämerensuomessa nuori laina.

Germaanin sana taas tulee mainitusta latinan sanasta caupokauppias jne.’.

http://www.etymonline.com/index.php?search=cheap&searchmode=none

Latinan sanan alkuperä ei näyttäisi palautuvan kantaindoeurooppaan, ainakaan Beekes ei tunne sellaista, joten se voi joko olla nuori johdos jostain vanhasta IE-juuresta tai lainattu Italian ei-indoeurooppalaisilta.

Mitä muinaispreussin sanaan tulee, niin jos sanuetta ei tavata muista balttikielistä, se on selvästi lainattu latinasta joko suoraan tai germaanien välityksellä. Jukagiirin sanalla ei ole mitään tekemistä tämän sanueen kanssa, kun pysytellään tieteellisesti uskottavissa vertailuissa.

Tämä löytyy kaikista balttikielistä ja sitä vataava löytyy myös ilmeisestikin kaikista slaavikielistä.

Sanan sikäläisestä perustasta ei ole vähäisintäkään epäilystä ja sieltä on luultavimmain myös peräisin latinan "viinavarastonhoitaja", sillä pohjoiset naapurit varmasti kävivät mielellään muun ohella kauppaa viinalla.

Germaanit eivät suinkaan maailmassa ole kauppaa keksineet, mikä olisi ainoa mahdollinen perusta tuolla tavalla levinneen sanueen mahdolliselle germaaniperustalle. Se sanue ei ole kermaaninen eikä romaaninen ja piste.


https://www.tiede.fi/comment/1798827#comment-1798827

Suomen sana kauppias ei voi mitenkään lainautua germaanin *kaupo:sta (kauppamies), koska lainatessa sana ei vaikeudu.

Jos suomen sana olisi lainaa germaanin *kaupo:sta sana kuuluisi olla kaupo/kaupa eikä kauppa.

Toiseen suuntaan - suomesta germaaniin sana kauppa lainautuu helposti kaupo:ksi.

Lanasta "kaupti (kaupia, kaupė)" kuten myös ilmeisestä kuurin sanasta "*kaupti...*kaupi...*kaupei" saadaan molemmista tekijännimi "kaupėja(s)".


Caupo on todennäköisesti veneettiä ja lainaa länsibaltista, taattua indoeurooppaa. Kantabalt(oslaav)in juuri on ollut ilmeisimmin *kem-p- = on kiristellä, kuormitella, jännitellä (edestakaisin), kamppailla. Ellei sitten tuo juuri *kem- = kimmota, joustaa, ole SU-laina; todennäköisimmin se tulee kantaindoeuroopan "ja"-sanasta -kʷe, joka tarkoittaa myös lisäämistä.
Tässä on edustava rivi liettua kaup-sanoja, lainaa länsibaltista nekin, itäbaltista,latgallista, tulee sitten kuop-sanoja kuten kuopa = komppania; englannin etymologia company = "yhteisleipä, -yhteistruokinta" on sanosinko kaukaa haettu varsinkin, kun sellainen kompensaatio, ihan eri sana (tosin sekin siellä väärin)...

kaũpas (4)
1. kaudze = kasa, röykkiö
2. uzvija = kukku, ylimäärä, lisä(arvo) ym.
su kaupu - ar uzviju = yli normin, kaupan päälle
kaupėjas -a (1) sk. kaupìkas = onkyntökone, (kone)kyntäjä;
kaupikas (2) kaudzē metējs (rīks = työkone);
kaupikas -ė (2)
1. kaudzē metējs -a = (kone)kyntäjä (cilvēks = henkilö)
2. uzkrājējs -a = kasain;
kaupimas (2)
1. kaudzē mešana = vaotus; aprušināšana = multaus
bulvių kaupimas - kartupeļu aprušināšana = peruna(pellon)n multaus
2. uzkrāšana = kasaus, läjitys
kapitalo kaupimas - kapitāla uzkrāšana = pääoman kasaantuminen
kaupimasis (1)
1. /sa/spiešanās /kopā/ = (kokoon)puristus-, tiivistys-
2. pārn. krāšanās, koncentrēšanās; pieaugšana;
kaupinas -à (3b) sk. kùpinas = ;
kaupinėti (~inė́ja, ~inė́jo), iter. dem. sk. kaũpti;
kaupinti (~ina, ~ino), mest kaudzi; rakt kaudzē;
kaupyti (kaupo, kaupė), iter., kokoilla, kartutella, kauppailla
kaupti (~ia, ~ė) = koota, kartuttaa
1. (dārzeņus) rušināt; kaplēt
2. pārn. sakrāt, uzkrāt (piem., kapitālu, spēkus) = koota, kartuttaa (pääomaa, säästöjä)
kauptis (~iasi, ~ėsi), krāties = kasautua, keräytä, kokontua, koncentrēties = tiivistyä, väkevöityä; pieaugt = lisääntyä
jėgos kaupiasi - spēki pieaug = voimat lisääntyvät
kartėlis kaupėsi širdyje - rūgtums krājās sirdī = katkeruus kertyy sydämeen
kauptukas (2), kauptuvas (2) = kaivin, (rokas rīks) vagotājs, pierausējs; kaplis = kuokka;
kaupuotas -a (1)
1. ar uzviju = yli (normin, odotusten, "määränsä")
kaupuotas saikas - mērs ar uzviju = ylimäärä, liika
2. grumbuļains -a = mättäinen, kumpuileva, töyssyinen, nelīdzens -a = epätasainen (piem., ceļm. = ite y.);
kaupuoti (~úoja, ~ãvo)
1. aprušināt, apraust (dārzeņus) = mullata
2. likt (mērīt) ar uzviju = kukuttaa, ylimitata

Mahdollisesti kyse on sanasta Proto: *käppä
> Nostratic:
English meaning: paw; hand
German meaning: Pfote; Hand
Finnish: käppä 'hand, tass; Hand, Pfote'
Estonian: käpp (Gen. käpä) 'Klaue, Pfote, Hand'
Mordovian: kepe (E), käpä (M) (Adj., Adv.) 'barfuß'

*käppä kehittynyt sekä kädeksi (käppä, käpälä?), kepeäksi (paljasjaloin) ja kauppa, josta germaaniin on lainattu merkitys handel eli käsittely merkityksessä kaupankäynti.

Sana on sama kuin kiettuan kempė = kääpä, latvien piepe = em. saamen gaeppel = hylkeen etujalka.

Tokkura
Seuraa 
Viestejä6848

https://www.pirkanblogit.fi/2019/risto-koivula/onko-historiasta-loydetty-uusi-suomalais-ugrilainen-kieli/

https://screenshots.firefox.com/0J35WjJKJCc0kMGj/www.pirkanblogit.fi
http://www.paabo.ca/papers/veneticgrammar+dots.pdf

Veneetin ja itämerensuomen hämmästyttäviä yhtäläisyyksiä.Veneetit olivat Rooman toiseksi tärkein kansa sen muodostuessa suurvallaksi II puunilaissodan aikana n. v. 200 e.a.a. (Hannibal Barca, Karthago vs. Fabius Cunctator). He ratkaisivat tuon sodan liittoutumalla Rooman kanssa ”tasavertaisesti” ilman alistetun äänetön kumppani -”liittolaisen” vaihetta.
Veneetit olivat sotavaunukansojen jälkeläisiä kuten latinalaiset ja keltitkin. He olivat asuttaneet Aigeian meren pohjisrantaa viimeitään edellisestä vuosituhannenvaihteesta ja käyneet pronssi- ja meripihkakauppaa aikaisempien asuinsijojensa suuntaan Baltiaan ja Tanskaan.

... "

Tokkura
Seuraa 
Viestejä6848

" ... Heidän kielessään on paljon sanoja kantaindoeuroopasta, jotka ovat muuntuneet samalla tavalla kuin latinassakin, mutta on paljon myös muuta sanastoa. Jos edes jotkut heistä, vaikka vanhojen sotavaunujumalien (Reitia-jumalatar, mahdollisesti sotavaunukansan tammajumalatar Ratainyčia eli ”Rattaiska”) papit, olisi puhunut suomalaisperäistä kieltä, se tarkoittaisi, että myös sotavaunukansaan olisi osallistunut kielellisesti uralilaisiakin heimoja omana itsenään eikä vain Volgan vasarakirveskansan (Fatjanovon kulttuuri) kielessä ja geeneissä ”lisämausteena”. Tätä kanadanvirolainen Andres Pääbo tulee väittäneeksi.

Veneettien (Esten kulttuuri) tärkeitä vanhoja kaupunkeja olivat Tergeste (”Torille asti”, Trieste), (At)Este , Opiterge (”Ruokatori”, Oderso), ja mahdollisesti etruskeilta vallattu Padoa, Padova, josta Rooman aikana tuli pääkaupunki). Venetsian kaupunki perustettiin vasta 400-luvulla balttilaiseen tapaan suoalueiden keskelle linnakkeeksi ja turvapaiksi hunneja vastaan.

Andres Pääbon tulokset eivät osoita varmuudella, että veneetti olisi koskaan ollut SU-kieli, sillä vastaavanlaisia yhtäläisyysluetteloja on joiden balttikieltenkin kuten kuurin  kanssa. Mutta niiden kanssa on myös ratkaisevia eroja kuten nominien suvut ja verbien aspektit, liettuan tooni ja liikkuva paino jne. Pääbo väittää, että sellaisia eroja ei ole ollut veneetin kanssa. Mutta verbisysteemiä, joka ratkaisee, ei huippuhyvin tunnetakaan. "

Tokkura
Seuraa 
Viestejä6848

Tokkura kirjoitti:
admin kirjoitti:
Itseä on aina kiinnostanut mm Lallin tarinassa tämä Erik, joka nousi yhtäaikaa maihin Suomessa piispa Henrikin kanssa, mutta häipyi meteliä pitämättä kun Piispasta tehtiin kalanruokaa Köyliöjärven jäällä Hämäläisen suurtalonpojan ja kartanonherra Lallin toimesta ....

No, jokatapauksessa Ruotsissahan oli kuollut kuningas Sverker 1156, seuraavaksi kuninkaasi valittiin Erik 1158, onkohan kyseessä sama Eerikki joka otti täältä ritolat varsin vähin äänin kun Lalli jakoi lakia ....

No tämähän Eerik joka sitten valittiin kunikaaksi 1158 oli sitten sama tai eri mies, niin oli vallassa vain vuoteen 1160, eli kaksi vuotta.

Olikohan lyhyen virkauran syynä, ennenaikainen kuolema Lallin toimesta vai muuten vain tämän Suomessa tapahtuneen turpiinvetokisan häviäminen Lallille ja oman piispansa menettäminen siinä ...
Olihan se varmaan aika nolo kohta mihen CV listassa, tämä "Suomen menettäminen" Lallille, mikäli mies oli Suomea valtakuntansa osaksi edes väittänyt ...
Ristiretki meni ainakin täysin vituksi ...


Myös Henrik itse on asetettu kyseenalaiseksi:
http://www2.uta.fi/ajankohtaista/uutinen/uusi-tutkimus-piispa-henrikista

" Uusi tutkimus piispa Henrikistä

Julkaistu 19.1.2017 - 08:45

http://www2.uta.fi/sites/default/files/inline-images/heikkila%20suomi100%20JR%20850pix.jpg

Herra Heinärikin ja talonpoika Lallin kohtaamiskertomuksessa on monenlaista jännitettä. Kielen- ja historiantutkija Mikko Heikkilä arvioi, että se on eräs syy, miksi mitä ilmeisimmin tosi tarina on säilynyt vuosisatojen ajan. Kuva: Jonne Renvall

Filosofian tohtori Mikko Heikkilän mukaan talonpoika Lallin uhri ei ollutkaan piispa Henrik vaan herra Heinärikki

Talonpoika Lalli tappoi 1100-luvulla Köyliönjärven jäällä kirkonmiehen, joka ei ehkä ollutkaan Uppsalan piispa Henrik kuten koulukirjoissa opetetaan.

Kielitieteilijä Mikko Heikkilän tutkimusten mukaan Köyliönjärven surmatyö on kyllä historiallisesti totta, mutta uhri oli englantilaisen piispan Henrikin sijaan saksalainen lähetyssaarnaaja Heinrich, keskiajan suomeksi Heinärikki.

Heikkilä esittää tulkintansa vertaisarvioidussa, muun muassa kieli- ja historiatieteen metodeja ja todisteita yhdistävässä monitieteisessä tutkimuksessaan Kuka oli herra Heinäricki? ‒ Piispa Henrikin arvoitus, joka on Tampere University Pressin viime vuonna julistaman kirjoituskilpailun voittotyö. "

jatkuu,,,

Tänään on  Pyhän Henrikin päivä.

Pastori näkee YLEssä nimen Lalli eli Laurentius = "Laakeri(puu)mies" todistuksena siitä, että Lalli olisikin ollut kristitty.

Noin EI tarvitse olla, sillä laakeripuu, ja vielä laakerinäsiä on laurus paljon lähempänäkin olevilla kielillä kuin sabiiniksi ja latinaksi, eikä se yhteys ole alun perin kulkenut kristinuskon kautta.

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/08/lalli-myrkkymies

" Lalli = "Myrkkymies"

... Lalli, "satakuntalaisen ystävällisyyden ja vieraanvaraisuuden ja naapurisovun" kanta-isä oli "Laurel" ("Laulel") eli "Laakeripuumies", nimen kieli on alun perin sabiinia, latinaksi (jonka ei ole tarvinnut vaikuttaa Lalliin, se on voinut tulla ihan muutakin kautta), Laurentius. Suomeen latina ei tuolloin vielä ollut yltänyt, mutta tuollaiset "tekniset" (oletuksen mukaan...) sanat leviävät muutenkin. Laakeripuu taas taas on "lacrimel" eli "kyyneliä aiheuttava puu". Puu, josta tuo nimi on tullut, aiheuttaa kyyneliä, koska se on myrkyllistä.

"Kreikkalaisen tarinan mukaan, jossa Daphne -jumalatar muuttuu laakeripuuksi, se on ollut Daphne eli näsiä, tuolla etelässä todennäköisesti erehdyttävästi isompaa serkkuaan laakeripuuta muistuttava laakerinäsiä Daphne laureola.

Kreikkalaisessa mytogiassa Daphne merkitsee ”kaunista mutta tappavaa metsästäjätyttöä”:

”Daphne is a mortal girl fond of hunting and determined to remain a virgin”
http://fi.wikipedia.org/wiki/Laakeripuu

" Latin laurus "laurel tree", probably related to Greek daphne "laurel" (for change of d- to l- see lachrymose), probably from a pre-IE Mediterranean language. The change of second -r- to -l- after mid-14c. is by dissimilation "lachrymose (adj.) 1660s, "tear-like",

from Latin lacrimosus "tearful,sorrowful,weeping",also "causing tears, lamentable" from lacrima "tear", a dialect-altered borrowing of Greek dakryma "tear", from dakryein "to shed tears," from dakry "tear," from PIE *dakru- (see tear (n.1)).

The -d- to -l- alteration in Latin is the so-called "Sabine -L-";compare Latin olere "smell", from root of odor, and Ulixes,the Latin form of Greek Odysseus. The Medie- val Latin practice of writing -ch- for -c- before Latin -r- also altered anchor, pulchri- tude, sepulchre. The -y- is pedantic, from belief in a Greek origin. Middle English had lacrymable "tearful" (mid-15c.). "

Tuo lainaus kr.dakrima > lat.lacrima sabiinin kautta tarkoittaa,että kyse voi olla myös siitä, että puusta puristetaan mehua "kyyneleinä", ei pelkästään siitä, että "kyyneleet" aiheuttavat tavallisia kyyneleitä. "

Tokkura
Seuraa 
Viestejä6848

Vierailija kirjoitti:
sigfrid
Arkkis
sigfrid

Arkkis: Mistä tämä dogmi on peräisin, ettei "kuningas" olisi germaaninen eikä edes indoeurooppalainen sana?
[T.: Ralf-Peter Ritterin teoksesta Studien zu den ältesten germanischen Entlehnungen im Ostseefinnisehen
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/12/suomalaisten-ja-germaanisten... ]

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/07/suomen-kuninkaista

Lisäksi on todennäköistä, että jos germaanijoukon "pomo" on ollut kunnig, heidän kanssaan asioineet ja/tai tapelleet baltit (vandaalit?) ovat lainannet sen juuri muodossa "kunigas": ei kaksoiskonsonanttia ja maskuliinin pääte perään, että sanaa voidaan taivuttaa. Tässä muodossa se liettuassa yhä tarkoittaa jotksin "pikkuruhtinasta".

[T: Se tarkoittaa seurakuntapappia, alun perin on tarkoittanut pakanallista pappia

http://etimologija.baltnexus.lt/?w=kunigas ]

Sen sijaan "druhtinas" on vanha germaaninen sana, ja se on tarkoittanut viikinkien "kuningasta" huomattavasti vaikutusvaltaisempaa henkilöä.
[T.: Tarkemmin tutkittuna ei ole.]

Sigfrid: Mistä syystä kuninGAZ ei voi olla germaaninen, mutta druhtiNAZ olisi.
[ T.: http://kaino.kotus.fi/algu/index.php?t=sanue&lekseemi_id=122682&hakusana...
http://kaino.kotus.fi/algu/index.php?t=sanue&lekseemi_id=73205&hakusana=...
Nuo ovat siis väärin.]
Perustelusi näyttää aikasidotulta, viikinkiaikainen havainto on perustellumpi, koska siitä on enemmän tietoa, mutta sitä aikaisempi lainahavainto ei. Sen perusteella ei voi kuitenkaan tehdä päinvastaista johtopäätöstä sanan kuningaz kohdalla.

Minähän väitän, että molemmat ovat germaanisia , mutta niiden pääte olisi eri lähtöä, "kuninkaassa" balttilaista aivan tavallisen "osaajaa" merkitsevän germaanisen sanan perään liitettynä, joka germaaninen sana on yhä tuosta johtuvassa merkityksessä. Kovin monenhan ei viikinkiveneessä tarvinnut edeltä käsin tuntea reittiä, ja "kunigas" oli ennen kaikkea veneen päällikkö.

Druhtinaz oli isompi viskaali, eikä se ole johdettavissa arkikielen sanoista.

Siis mitä se "kuningas" olisi, ellei germaanista alkuperää?

Tarkoitin tietenkin sitä, että miksi mielestäsi az- pääte toisessa sanassa on balttia, toisessa germaania.

Siinä ei ole mitään ihmeellistä. Gootin kielessä, joka on voimakkasti balttivaikutteinen germaaninen kieli, on paljon tuollaisia az-päätteisiä henkilöä tai vastaavaa tarkoittavia sanoja, joista osa on balttiperäisiä ja osa ei.

Minun alkeellisen suomenkielen taitoni pohjalta väitän, että g sanalopussa -gaz ei ole tämä mainitsemasi itsenäinen osaajaa tai ammattia kuvaava sanapääte, vaan osa sanavartaloa.

Mitähän se "kuningas" oli gootin kielellä, tai oliko siellä jokin muu suuresti tuonkaltainen sana"?

Gootissa ei ole sellaista sanaa. Kuingas on gootiksi  þiudans eli "johtava" < *tent-ant-. Siellä on myös sanat kuni, joka tarkoittaa "heimoa, sukua", mutta joka on Rittein mukaan lainasana, koska se on tullut gootin kieleen kahteen eri haaraan eri aikaan, sekä  kunþi = tieto, taito, osaaminen, joka tulee kantagermaanista.

Muka "kantagermaanin **kuningaz" lienee täysin sepitteellinen oletus. Hämärää on myös, mitä se tarkoittaisi.

 

Minä siis väitin, että kantasana on kunna/können, mitä se tuoloin sitten olikin muinaisgermaanissa ja germaaninen johtopääte -ig, josta saadaan kunnig/kön(n)ig on "taitava", ja -az on balttilaistaustainen pääte, mahdollisesti gootin kielestä. Se ei kuitenkaan ollut tekijäsuffiksi, sillä se oli gootissa "-ri", ja sieltä lainautunut myös meille.

"Pikkuruhtinas" on liettuaksi "kunigaikštis", jossa tuo -kšti- on sikäläinen yleensä adjektiiveilla ilmeisesti vähättelevä johtopääte.

Jos lähtösana on konung tai könig, niin -ng tulee tuohon ng-äänteen säännön vuoksi. Sen sijaan sanarunko druhtin, jos se vastaavasti oletettaisiin lähtömuodoksi, ei voi olla **druhtingas.

Druhtinas ei tarvitse olla adjektiivijohdannainen.

Mutta MIKSI olisi niin hirveän "tärkeää", että "kuningas" ei olisi germaaninen sana?

Ts. molemmissa on loppupääte az ja sanavartalo ääntämyssääntöjen mukainen -> ei voi osoittaa tuon az-päätteen perusteella sellaista, että toinen olisi erikielestä kuin toinen.

Minä väitän, että ne ovat ilmeisesti samasta kielestä (gootista?) mutta toinen on verbi/adjektiivijohdannainen ja siirtynyt tyypillisellä tavalla kielistä toisiin, ja toinen ei ole verbi/adjektiivijohdannainen.

Toivottavasti palstalta löytyy joku joka osaa selittää tämän Arkkikselle uskottavan tieteellisesti.

Eli siis että miksi "kuningas" ei voi olla germaaniperäinen.

Sana ruhtinas muistuttaa epäilyttävän paljon liettuan sanoja  drugtinas, draugtinas = "tutustuttava, kaveerattava". Noita on melko turha hakea sanakirjoista, sillä ne ovat säännöllisiä perusjohdannaisia verb(e)istä

Sana on tullut luultavasti SLAAVIEN mukana ja kristiuskoon liittyen.
Karjalan kielessä Ruohtina = Vapahtaja (synneistä, kuva).
https://www.zodynas.lt/terminu-zodynas/D/drugti

drugti, -sta, -o. bendrauti = olla tekemisissä, kanssakäymisissä.
sudrugti. susidraugauti, bendrauti: Tu su daugia draugalų sudrugai. Demetrijas sudrugo su Apoloniju. Efraim su stulpais (stabais) sudrugo.

draũgti, -sta, -o. darytis draugu = ystävystyä, imti draugauti: Tuodu par daug pradėjo draũgti, reikės parskirti.
susidraũgti susidraugauti = olla jonkin tuttu, tulla tuntemaan: Jis buvo susidraũgęs su blogais vaikais = hän oli ilkeiden lapsien tuttu.
Draugas = ystävä, kaveri, toveri.

http://etimologija.baltnexus.lt/?w=draugas
 

Tokkura
Seuraa 
Viestejä6848

http://etimologija.baltnexus.lt/?w=draugas

draũgas = ystävä, (työ)kaveri, toveri, yhteistyökumppani

Aišku, kad šiame pr. draugi- [98] [turimas galvoje pr. draugiwaldūnen ‘miterben – kas paveldi drauge su kuo, paveldėjimo bendrininkas = kanssaperillinen (preussi)’ III 117₆ acc. sg. – vertinys iš vok. Miterbe ‘kas paveldi drauge su kuo…’ (galbūt net paties A. Vilio padaryta): draugi- ‘mit- (drauge, kartu = yhdessä)’ + waldūnen ‘Erbe (paveldėtojas, įpėdinis = perillinen, seuraaja, jälkeläinen)’ [plg. 96]] slypi ne pr. *draugas, o vardažodis (matyt, s. *draugē ‘būrys = joukko, parvi’) – vedinys iš pr. *draugas < bl. *draugas (> lie. draũgas, la. dràugs) = sl. drugъ (slaavi). Bl.-sl. *draugas laikytinas vediniu iš bl.-sl. v. *dreug- [PIE *dreng-, T.] (vargu ar tiesioginis jo palikuonis yra lie. su-drugti ‘susidraugauti = tulla tuntemaan, joutua/päästä tekemisiin’ LKŽ II² 752), kurio aiškesni giminaičiai aptinkami germ. kalbose: go. driugan ‘atlikti karo tarnybą = suoritta asepalvelus(ta) (gootti)’, s. ang. dréogan ‘atlikti’ (< ide. *dhreugh-   [T.: ei vaan *dreng- = apulainen, tästä tulee myös ruotsin dreng > sm. (t)renki), plg. šio germ. veiksmažodžio vedinius go. s. draúhts ‘karių būrys = sotajoukko, palyda = saatto, saattue ’ = s. isl. drótt ‘t. p. = em.’ ir t. t. (su priesaga *-ti-), go. ga-dráuhts ‘karys = sotaväki’ ir kt. (žr. Kluge, Mitzka, Etymologisches Wörterbuch der deutschen Sprache, 1975, 794, Vries AEW, 84t., Toporov ПЯ A–D, 396t.).

Šios bl.-sl.-germ. šaknies t. y. (ide. dial.) *dhreugh- atitikmenys kitose ide. kalbose (Pokorny IEW, 254t.) yra abejotini (Stang, Lexikalische Sonderübereinstimmungen zwischen dem Slavischen, Baltischen und Germanischen, 1972, 20), o ir pati jos tolimesnė etimologija nėra aiški.

(Etymologian suunta epäselvä. *Draug- on länsibalttilainen seuraaja kantabalt(oslaav)in/-IE:n vartalosta *dreng-)

Bl.-sl.-germ. verb. *dhreugh- reikšmė galėjo būti ‘atlikti kokį darbą = suorittaa jokin työ, veiksmą = toiminto’ (plg. s. ang. dréog-an), vėliau tarmėse ji buvo specializuota į ‘atlikti vyrišką darbą = tehdä miehen työ’ (plg. Stang, ten pat), iš čia nebesunku atsirasti ir reikšmei ‘atlikti karo žygį = suorittaa asepalvelus’ (plg. go. driugan).

Taigi iš bl.-sl.-germ. *dhreugh- = bl.-sl. *dreug- (v.) išvestas bl.-sl. *draugas galėjo reikšti: ‘vyrišką darbą atliekantis’ > ‘bendrą darbą = yhteistyö, žygį atliekantis vyras (ne moteris!)’ > ‘draugas = ystävä, (työ)kaveri ("alempi" mielummin kuin "ylempi", T.)’, plg. slaviškąjį *družina ‘vyrų, kartu su jų vadu atliekančių karo žygius bei prievolę = asevelvollisuus, būrys = (sota)joukko; tokia vado palyda’ (> s. sl. družina ir t. t.) [99].

...

Vytautas Mažiulis 1978a, 97–99(Preussin etymologisesta: http://www.prusistika.flf.vu.lt/zodynas/paieska/1?id=388 )
... "

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat