Kuva: Tux Paint / Wikimedia commons

Päivälleen viisi vuotta sitten kotini verkkoyhteys katkesi. Olin juuri saanut valmiiksi ensimmäisen blogikirjoitukseni, eikä sitä voinut julkaista ilman nettiä. Naapuritkin olivat suojanneet yhteytensä salasanojen taakse. Sitten muistin lähistöllä olevan kaupan, joka mainosti avointa verkkoaan. Pakkasin tietokoneen laukkuun ja marssin kauppaan. Mutta se aukesikin vasta yhdeksältä. Odottelin aikani, pääsin sisään, ja kello 9:03 sain viimein julkaistua kirjoitukseni Mistä fysiikan lait ovat peräisin? Niin sai alkunsa Rajankäyntiä-blogi.

Nyt, blogin viisivuotispäivänä, lienee jo aika esitellä hieman kirjoittajaakin. Teen sen jakamalla viisi suosikkimietelmääni. Mietteet ovat osin opittu muilta (etenkin kaksi ensimmäistä), osin keksitty itse (etenkin kolme viimeistä). Muotoilut ovat kaikki omiani.

1. Harmaansävyisessä maailmassa on tehtävä mustavalkoisia päätöksiä.

Jokaiseen mittaukseen liittyy virhe, jokaiseen ennusteeseen epävarmuus. Kussakin tilanteessa voimme kuitenkin toimia vain yhdellä tavalla. Puolikas sateenvarjo ei suojaa, vaikka sateen todennäköisyys olisi 50%. Koko varjo on joko otettava tai jätettävä. Mutta epävarmuuksien täsmällinen arviointi, eli tiede, kannattaa, sillä siihen perustuvat päätökset osuvat useimmin oikeaan ja harvimmin väärään.

2. Rikkaalta vieminen on rikos, köyhältä vieminen liiketoimintaa.

Jos sinulta peritään ruuhkalaskua maasta, jossa et ole edes autoillut, joudut maksamaan. Valinnanvapaus toteutuu ainoastaan siinä, maksatko vähän (eli perusteettoman ruuhkamaksun) vai paljon (ajassa ja vaivassa, taistellessasi vaurasta perijää vastaan, mahdollisesti tuloksetta). Todistuksen taakka kun on tässä laskun vastaanottajalla. Eli köyhällä. Mutta jos köyhä lähettää rikkaalle laskun, todistuksen taakka onkin laskun lähettäjällä. Eli jälleen köyhällä. Kaava toistuu kaikkialla. Oikeudenmukaisessa maailmassa virheellisen laskun perijä olisi velvoitettu maksamaan uhrilleen kunnon korvauksen, joka kattaisi myös vaivan korkoineen; tämä poistaisi sekä kannustimen lähettää perusteettomia laskuja että vastaanottajan kokeman vahingon. Todellisessa maailmassa raha on valtaa ja valta rahaa.

3. Mikään ei yhdistä ihmisiä niin kuin yhteiset harhat.

Ihminen on herkkä erehtymään kohinaa signaaliksi, tunnistamaan hahmoja satunnaisuudessa. Jokaisella meillä on päässään satoja sisäsyntyisiä vinoumia, jotka nopeuttavat päättelyä mutta johtavat helposti harhaan. Laumaeläimellä nämä harhat voivat levitä laajalle ja nopeasti, etenkin nykyisen informaatioteknologian tehostamana. Perinteiset uskonnot, poliittiset ideologiat ja totuudenjälkeisen aikakauden uskomukset erottavat vastustajansa, mutta yhdistävät kannattajansa.

4. Tieteen suhde filosofiaan on kuin signaalin suhde kohinaan.

"Syvällinen filosofia" on oksymoron. Syvällisyys tarkoittaa filosofiassa vain monimutkaisuutta. Nimittäin filosofia jos jokin on pinnallista. Sehän on nimien antamista ja sanoista kiistelyä. Filosofia tutkii kieltä, tiede todellisuutta, ja kieli on vain pieni osa todellisuutta. Fyysikot harjoittavat filosofiaa esimerkiksi riidellessään siitä, merkitäänkö tiheyttä epsilonilla vai rhoolla. Filosofia on toki pinnallisuudestaan huolimatta ihmiselle korvaamattoman tärkeää, sillä kieli (ml. matematiikka) on tapamme kommunikoida (vaikka fyysikoidenkin riidat on periaatteessa hoidettavissa ilman filosofiaa, vaikkapa nyrkein).

5. Mietelmät. Tunnetta tiedon valeasussa.

Ihminen janoaa yksinkertaisia vastauksia monimutkaisiin ongelmiin. Tähän markkinarakoon erilaiset mietelmät, sanonnat ja muut meemit iskevät. Todellisuudessa mikään lyhyt sanojen yhdistelmä ei voi tavoittaa sitä suunnatonta informaation määrää, joka luontoon kätkeytyy. Kaiken teoria voi asettaa tapahtumien reunaehdot, mutta pieneen kirjaan mahtuva, eleganteinkaan teoria ei voi edes periaatteessa paketoida koko kaikkeuden informaatiota itseensä.

Jos luet tätä, se todistaa että tänään ei nettiyhteyteni katkennut. Historia ei onneksi toistanut itseään, vaikka kuuluisa sanonta muuta väittäisikin. Ei niihin ole luottaminen. Tarjoilevat vain tunnetta tiedon valeasussa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (4)

Pasi Karonen

Olisikohan fysiikan tutkijan syytä pitäytyä vain fysiikkaan? Kun filosofia tutkii esimerkiksi sitä, mistä puhumme, kun puhumme todellisuudesta, ei sitä kohinaksi kannattaisi nimitellä.

Eusa
Liittynyt16.2.2011
Viestejä16182

En näe fyysikkojen ja filosofien keskinäisessä kaunapuheessa mitään mieltä. Aivan kuin molemmat kokisivat tarpeellisuutensa uhatuksi.

Painin teoreettisen fysiikan fundamentaalitutkimuksen parissa ja siellä poikkitieteellinen filosofinen leluilu ikään kuin kuuluu kalustoon...

Hienorakennevakio vapausasteista: (1+2¹+3²+5³+1/2¹*3²/5³)⁻¹ = 137,036⁻¹

Käyttäjä4499
Liittynyt21.7.2017
Viestejä5779

"Filosofia tutkii kieltä, tiede todellisuutta, ja kieli on vain pieni osa todellisuutta."

Siis mitä tiede tutkii -- todellisuutta, mitä se on? (heh hee...) Tieteessä on paljon hypoteeseja, ja hypoteesit on filosofiaa. Ilman hypoteesejä tiede etenisi hitaasti, moneen suuntaan ei laisinkaankaan.  Vai millaisesta filosofiasta puhumme? Minusta filosofia on "tieteen aivot". 

Tuli mieleen pari juttua. Ensinnäkin, taiteilijoiden näkemykset kaksoisjuosteesta on aina kuin venytetty torso...  Histonit puuttuu. Vähän kuin kuvaisit huonekalun rakentamista, ja poistaisit kuvankäsittelyllä ihmisen kuvasta: "vasara teki työn"!

Toiseksi, tämä on hauska kuvaus ajattelutavasta, jota voisi mielestäni pitää filosofisena:

"In a sea of interpretations of quantum weirdness, QBism swims alone. The traditional “Copenhagen interpretation” treats the observer as somehow standing outside of nature, imbued with mysterious wave-function-collapsing powers, governed by laws of physics that are different from those that govern what’s being observed. That’s all well and good until a second observer comes along to observe the first observer. The “many worlds” interpretation claims that the universe and all of its observers are described by a single, giant wave function that never collapses. Of course, to make that work, one must insist that at every fork in the road — every coin toss, every decision, every moment — the wave function branches and so do we, splitting into countless versions of ourselves who have collectively done and not done everything we’ll ever do or not do. For those to whom a set of infinite parallel realities is too high a price to pay to avoid wave-function collapse, there’s always the Bohmian interpretation, which seeks to restore a more concrete reality to the world by postulating the existence of a guiding force that permeates the universe and deterministically governs everything in it. Unfortunately, this new reality lies forever out of reach of scientific probing.

Those interpretations all have something in common: They treat the wave function as a description of an objective reality shared by multiple observers. QBism, on the other hand, treats the wave function as a description of a single observer’s subjective knowledge. It resolves all of the quantum paradoxes, but at the not insignificant cost of anything we might call “reality.” Then again, maybe that’s what quantum mechanics has been trying to tell us all along — that a single objective reality is an illusion." 

A Private View of Quantum Reality

Mitä illuusio tarkoittaa, sekin on varmaan filosofinen kysymys... ai niin, kohta 1.  No miten olisi "todellinen illuusio". 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Rajankäyntiä

Teppo Mattsson on kosmologiaan ja suhteellisuusteoriaan erikoistunut teoreettisen fysiikan tutkija, joka harrastaa matkailua tieteenalojen välisillä rajaseuduilla. Blogi on matkakertomus näiltä retkiltä.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat