Seuraa 
Viestejä8958

HS: Steve Jobs oli suuri visionääri ja isä, joka haukkui kuolin­vuoteella tytärtään pahan­hajuiseksi – Lisa Brennan-Jobs kertoo HS:lle isänsä kahdesta puolesta

~ https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006031446.html -

...
Ilkka Luoma 12.3.2019 - 9:31:

Useille isille tuttua tarinaa. Sisällä lämmin sydän - oman suojapanssarinsa sisällä, kärsivä mieli ja jatkuva toive, että saisi ulos sen todellisuuden mitä haluaisi osoittaa, mutta kun ei - niin ei. Miehen jähmeys ja reviiripuolustus - niin itseensä nähden kuin omaan perhepiirinsä liittyen. Eläinkunnassa urokselle on useimmiten sälytetty valvojan, fyysisen huolehtijan kuin hallitsemisen roolit. Siksi uros varustettiin suuremmilla lihaksilla. Aina eivät lihakset - vaan nykyavusteisessa yhteiskunnassa mieli ja aivot ajatusmaailmoineen astuvat esille.

Nerot ovat hulluja, ja hullut neroja -sanotaan usein. Niin tai näin, mutta nerouden ja hulluuden määritykset ovat ikuisuuskysymyksiä. Arvostus, näyttö- ja vertailutaloudelliset ilmiöt jakavat meitä karsinoihin. Rahalla voi osoittaa ja peitellä. Osalla on rehellisyys jo sillä tasolla, ettei peittoa ja salaamista tarvita. Steve Jobskin fiksuna kaverina tiesi, että lapset ovat hänen elonsa jatkeita - evoluution luomia geeniperijöitä, jotka vievät eteenpäin edellisen sukupolven perimää, joka kumpuaa lopulta kaukaa historiasta - ehkä aina syanoista lukien*

Ominaisuudet ja käyttäytymiskaaviot vahvistuvat ajansaatossa ja kertaavat - usein kertautuen - edellisestä käyttäytymistasosta. Menestys vahvistaa myös itsekkyyden esiintymistä, uskotellaan itselle, että olen oikeassa, vaikka usein tapahtuu katumus, kun oli sanottu, toimittu tai käyttäydytty väärin - tuolta kumpuaa se kärsimys - omaa itseään kohtaan. Tajutaan sisällä, mutta ei saada ulos.

Jokainen isä tietää yhden oleellisen asian - jokainen oma lapsi on yli kaiken rakas; hänelle halutaan vain hyvää, vaikka se ei aina ulos näkyisi. Uskallan sanoa, että niin moni isä ja isi kärsii teoistaan - kuitenkin haluten sitä parasta omalle rakkaalle elonsa jatkajalla. Moni isi kuolee yksin - kun noutaja saapuu. Tällöin elämä lipuu videon lailla nopeutetusti kaikesta siitä mitä jäi tekemättä - kuitenkin pienenä toiveoljenkortena se, että ehkä läheisimmät lopulta ymmärsivät!

.

Ilkka Luoma

"Sanat ovat vaillinaisuutta, mutta yritettävä on ~ kunnes kuvat aukeavat mieliin harmonisena jatkumona. Tajunnanvirta on ajallista vilinää sielun peilissä - silmissä, mutta jäikö yhteys ymmärrykseen ja mieleen saavuttamatta? ..."

Kommentit (3)

ahkera kalat
Seuraa 
Viestejä1765

Kyllä tuollainen kohtalaisen varautunut ja kylmä isähahmo lienee ollut se optimi jotta lapsi ja ennenkaikkea poika on oppinut raatamaan ja ylittämään jatkuvasti itsensä isänsä rakkauden ansaitakseen  ja myöskin oppinut kovettamaan ja valmistamaan itsensä aikuiselämän eloonjäämis ja lisääntymistaistelun varalle. Viimeisen sadan vuoden aikana vapautuneen oikean aivopuoliskon ansiostahan yhteiskunta on tietysti kehittynyt paljon feminiinimpään suuntaan ja nykyään halaileva ja tunteensa näyttävä herkkisisä on jo aika yleinen ilmiö. Tuo on mielenkiintoista nähdä mitkä tämän kulttuurin  feminisoitumisen psykologissosiaaliset seuraukset tulevat olemaan pitemässä juoksussa.

Situation: You're in danger of living a life so soft and comfortable, that you will die without ever realizing your true potential.
-David Goggins

Ilkka Luoma
Seuraa 
Viestejä8958

Kuva: Job's Family

[2006]

Aktiiviväestö herää omatunnon hellävaraiseen kolkutukseen,

kun juhlapuheissa muistellaan menneiden aktiivisukupolvien hyviä töitä antaen keräyksiin rahaa helpottamaan heidän yksinäisyyden tuskaa. Onpa nyt kehitetty operaattorien toimesta etähallintajärjestelmä, jossa omaiset ja läheiset voivat korvata kylässä käynnin telkkarin välityksellä; on ikäänkuin jatkuva läsnäolo.

Juoksemme elintasollisen näyttötalouden perässä huolehtiaksemme jälkikasvusta 

"Parantaaksemme" lapsiemme tulevaisuutta, juoksemme entistä lujempaa palkkamme, optioidemme ja bonuksiemme perään jättäen entistä suuremmat perinnöt tapeltaviksi uusjakoon.

Uurastaessamme unohdimme ajankäytön ja läsnäolon, kunnes lapsemme, vanhempamme ja isovanhempamme ajautuivat entistäkin kauemmaksi arkisesta yhteiselämästä. Yhteinen aika on minimaallistunut ja henkinen kontakti on kadonnut - tuoden tilalle vain ihmetyksen, mikä meni vikaan.

Juhlapuheet eivät ole osallistumista

Osallistumista on vilpitön mielenkiinto ja huolehdinta sekä yhteisöllisyys. Mieleen on aina jäänyt erään viime vuosikymmenen Joulun jälkeinen aika, jossa tuttavaperheen 5-vuotias poika kysyi pyörein silmin isältään:

"Miksei me enää leikitä sillä lailla aivan vain kahdestaan tai kolmistaan äidin kanssa, se olisi mukavampaa kuin yksinleikki kaikkien kummallisten joululahjojen kanssa."

Raha ja tavarat eivät korvaa läheisyyttä,

osallistumista ja yhteiseloa niin lapsien kuin vanhuksienkaan suhteen. Omat henkilökohtaiset "optiomme" ovat ylittäneet jo inhimillisyyden ja yhteiselon rajat. Mikä meni vikaan?

Ilkka Luoma

"Sanat ovat vaillinaisuutta, mutta yritettävä on ~ kunnes kuvat aukeavat mieliin harmonisena jatkumona. Tajunnanvirta on ajallista vilinää sielun peilissä - silmissä, mutta jäikö yhteys ymmärrykseen ja mieleen saavuttamatta? ..."

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat