Sulla onkädessä kumilanka johon olet sitonut kiven. Pudotat kiven, jolloin se jää pomppimaan kumilangan päässä. Pomppiminen vaimenee ja lakkaa. Kiven potetiaalienergia oli alussa mgh, mutta uudessa asemassa puolet alempana sen potentiaalienergia on (1/2) mgh.
Mihin katosi puolet energiasta? Se katosi kiven pomppiessa kumilangan kitkassa lämmöksi, kun kumimolekyylit hankasivat toisiaan ja ilmanvastukseen.
Aina kun siirretään energiaa korkeammasta energiatilasta alempaan energiatilaan, energiaa katoaa - yleensä lopulta lämmöksi.
Kun konkkaparissa energiaa katoaa resistiivisissä ja dielektrisissä häviöissä suoraan lämmöksi, osa sm-säteilyksi joka sekin lämmittää ilmamolekyylejä ja osuessaan seiniin lämmittää niitäkin (tyhjössä niin ei tapahtuisi).
Kontra1, 'Sinä nyt et ymmärtänyt, kun minä yritän opettaa Taukoa, enkä sinua, että osaisi käyttää omia aivojaan"
- Kontra1, olen koulutukseltani fyysikko
- en kaipaa alkeisopetusta fysiikasta, nykyfysiikasta kyllä mielellään
- kaikkea oppimaani en muista, esim. tuota kondensaattori tapausta, jota oli mielenkiintoista pohtia, kun ei selkärangasta auennut, vaan piti alkaa miettimään
Kontra1, minusta tämä foorumi voisi parhaimmillaan toimia tietokanavana.
Innostaa nuoria ja muitakin asioista kiinnostuneita, miettimään asioita ja ohjata tieteen suuntaan ajattelussa.
En nyt tarkoita tieteen ja uskonnon väliseen ajattelun ristiriitaan, vaan tieteelliseen näkökulmaan asioista, koska kyseessä tiede-lehden keskustelu.
Monestihan keskustelu menee, että juupas ja eipäs, mutta tässä koko foorumissa olisi kyllä potentiaalia tiedon jakamiseen uusille tiedonhaluisille.
Jos on lasi 40-asteista vettä, ja annat sen jäähtyä huoneenlämpötilaan 20-asteiseksi, lämpömäärä on pudonnut puoleen. Mihin puolet lämpömäärästä eli energiasta on kadonnut?
Asia lähti liikkeelle energian siirrosta systeemin puitteissa mahdollisimman vähin häviöin - ei sen ulkopuolelle energiahäviöt "maksimoiden". Jokainen ymmärtää miten energia systeemistä häviää, jos sen annetaan hävitä. Paljon haasteellisempaa on löytää ratkaisuja, jolla energia saadaan (siirron yhteydessä) pääosin säilymään rajatussa systeemissä. Mahdotonta se ei useinkaan ole.
Asia lähti liikkeelle energian siirrosta systeemin puitteissa mahdollisimman vähin häviöin - ei sen ulkopuolelle energiahäviöt "maksimoiden". Jokainen ymmärtää miten energia systeemistä häviää, jos sen annetaan hävitä. Paljon haasteellisempaa on löytää ratkaisuja, jolla energia saadaan (siirron yhteydessä) pääosin säilymään rajatussa systeemissä. Mahdotonta se ei useinkaan ole.
Minä aloitin keskustelun, mutta en suinkaan: energian siirrosta systeemin puitteissa mahdollisimman vähin häviöin.
Vaan kysyin mihin: energia katoaa, kun varattu kondensaattori ja tyhjä kondensaattori kytketään rinnan.
Kuulin Tauko:lta, että tuota tapahtumaa kutsutaan "paradoksiksi", vaikka minusta siihen ei ole mitään aihetta.
Jos on lasi 40-asteista vettä, ja annat sen jäähtyä huoneenlämpötilaan 20-asteiseksi, lämpömäärä on pudonnut puoleen. Mihin puolet lämpömäärästä eli energiasta on kadonnut?
Kysymys lienee huonosti muotoiltu.
Kun veden lämpötila laskee, sen sisäenergia pienee luovutetun lämmön verran mutta mistä tämä luovutettu lämpömäärä on puolet?
Jos on lasi 40-asteista vettä, ja annat sen jäähtyä huoneenlämpötilaan 20-asteiseksi, lämpömäärä on pudonnut puoleen. Mihin puolet lämpömäärästä eli energiasta on kadonnut?
Kysymys lienee huonosti muotoiltu.
Kun veden lämpötila laskee, sen sisäenergia pienee luovutetun lämmön verran mutta mistä tämä luovutettu lämpömäärä on puolet?
Kun lasin 20-asteisen veden lämpömäärä on puolet lasin 40-asteisen veden lämpömäärästä. Noiden erotus on louvutettu lämpömäärä, joka on yhtä suuri kuin 20-asteisen lasin lämpömäärä.
Lasin lämpömäärän merkitys on minulle tässä epäselvä, eikä tuo mainintani ole absoluuttinen fakta, mutta tässä oli tarkoitus vain osoittaa , että:
Aina kun energiaa siirtyy korkeammalta energiatasolta alemmalle energiatasolle, energiaa menetetään.
Tuon sisäenergian tässä mainitsit, että kertoisitko mikä se tässä oikein on, kun ajatus siitä on raastanut minua jo vuosia.
Aina kun energiaa siirtyy korkeammalta energiatasolta alemmalle energiatasolle, energiaa menetetään suoraan tai eri vaiheiden kautta lämmöksi (erittäin harvoin poikkeuksin).
Jos on lasi 40-asteista vettä, ja annat sen jäähtyä huoneenlämpötilaan 20-asteiseksi, lämpömäärä on pudonnut puoleen. Mihin puolet lämpömäärästä eli energiasta on kadonnut?
Kysymys lienee huonosti muotoiltu.
Kun veden lämpötila laskee, sen sisäenergia pienee luovutetun lämmön verran mutta mistä tämä luovutettu lämpömäärä on puolet?
Kun lasin 20-asteisen veden lämpömäärä on puolet lasin 40-asteisen veden lämpömäärästä. Noiden erotus on louvutettu lämpömäärä, joka on yhtä suuri kuin 20-asteisen lasin lämpömäärä.
Lasin lämpömäärän merkitys on minulle tässä epäselvä, eikä tuo mainintani ole absoluuttinen fakta, mutta tässä oli tarkoitus vain osoittaa , että:
Aina kun energiaa siirtyy korkeammalta energiatasolta alemmalle energiatasolle, energiaa menetetään.
Tuon sisäenergian tässä mainitsit, että kertoisitko mikä se tässä oikein on, kun ajatus siitä on raastanut minua jo vuosia.
Jos 40- asteisen veden lämpömäärä on Q, niin yllä olevan mukaan 20-asteisen veden lämpömäärä on Q/2.
Aina kun energiaa siirtyy korkeammalta energiatasolta alemmalle energiatasolle, energiaa menetetään suoraan tai eri vaiheiden kautta lämmöksi (erittäin harvoin poikkeuksin).
Ei energiaa mihinkään menetetä. Energia on säilyvä suure. Oikeampaa on sanoa, että matalamman entropian tilasta siirrytään korkeamman entropian tilaan (ja tämä näkyy tuotetussa lämmössä). Kaiken ”hyörimisen” mekanismi.
Asiahan on tietysti sama, mutta vakiintunut sanonta on vähän epätarkka.
Aina kun energiaa siirtyy korkeammalta energiatasolta alemmalle energiatasolle, energiaa menetetään suoraan tai eri vaiheiden kautta lämmöksi (erittäin harvoin poikkeuksin).
Ei energiaa mihinkään menetetä. Energia on säilyvä suure. Oikeampaa on sanoa, että matalamman entropian tilasta siirrytään korkeamman entropian tilaan (ja tämä näkyy tuotetussa lämmössä). Kaiken ”hyörimisen” mekanismi.
Asiahan on tietysti sama, mutta vakiintunut sanonta on vähän epätarkka.
Noinhan se on hienommin sanottuna, mutta jos lukijalla ei ole harmainta aavistusta, mitä on entropia, ymmärtää asian paremmin minun määritelmälläni.
Jos energiansiirto tapahtuu avaruudessa ja hukkaenergia on sm-säteilyä, se ehtii matkustaa kauan kauan avaruudessa, ennenkuin törmää johonkin muuttuakseen lämmöksi. Olisiko kuitenkin viisaampi jättää tämä maininta pois määritelämästä ja puhua vain lämmöstä?
Mutta sanokaa nyt sinä tai PPo mitä se sisärenergia tässä on?
Jos on lasi 40-asteista vettä, ja annat sen jäähtyä huoneenlämpötilaan 20-asteiseksi, lämpömäärä on pudonnut puoleen. Mihin puolet lämpömäärästä eli energiasta on kadonnut?
Kysymys lienee huonosti muotoiltu.
Kun veden lämpötila laskee, sen sisäenergia pienee luovutetun lämmön verran mutta mistä tämä luovutettu lämpömäärä on puolet?
Kun lasin 20-asteisen veden lämpömäärä on puolet lasin 40-asteisen veden lämpömäärästä. Noiden erotus on louvutettu lämpömäärä, joka on yhtä suuri kuin 20-asteisen lasin lämpömäärä.
Lasin lämpömäärän merkitys on minulle tässä epäselvä, eikä tuo mainintani ole absoluuttinen fakta, mutta tässä oli tarkoitus vain osoittaa , että:
Aina kun energiaa siirtyy korkeammalta energiatasolta alemmalle energiatasolle, energiaa menetetään.
Tuon sisäenergian tässä mainitsit, että kertoisitko mikä se tässä oikein on, kun ajatus siitä on raastanut minua jo vuosia.
Jos 40- asteisen veden lämpömäärä on Q, niin yllä olevan mukaan 20-asteisen veden lämpömäärä on Q/2.
Paljonko on 0-asteisen veden lämpömäärä?
Paljonko on -20-asteisen veden lämpömäärä?
Tulipa taas hölmäiltyä. Kiitti vaan huomiostasi. Minulle sattuu näitä jatkuvasti, mutta onneksi on tarkkoja kommentoijia.
Kelvineinä: 273 + 40 astetta olisi lähtötilanne Q1 ja lopputilanne 273 + 20 astetta Q2. Lämpömäärät menisi tuossa suhteessa.
Sivut
Tauko
Sulla on kädessä kumilanka johon olet sitonut kiven. Pudotat kiven, jolloin se jää pomppimaan kumilangan päässä. Pomppiminen vaimenee ja lakkaa. Kiven potetiaalienergia oli alussa mgh, mutta uudessa asemassa puolet alempana sen potentiaalienergia on (1/2) mgh.
Mihin katosi puolet energiasta? Se katosi kiven pomppiessa kumilangan kitkassa lämmöksi, kun kumimolekyylit hankasivat toisiaan ja ilmanvastukseen.
Aina kun siirretään energiaa korkeammasta energiatilasta alempaan energiatilaan, energiaa katoaa - yleensä lopulta lämmöksi.
Kun konkkaparissa energiaa katoaa resistiivisissä ja dielektrisissä häviöissä suoraan lämmöksi, osa sm-säteilyksi joka sekin lämmittää ilmamolekyylejä ja osuessaan seiniin lämmittää niitäkin (tyhjössä niin ei tapahtuisi).
Kontra1, 'Sinä nyt et ymmärtänyt, kun minä yritän opettaa Taukoa, enkä sinua, että osaisi käyttää omia aivojaan"
- Kontra1, olen koulutukseltani fyysikko
- en kaipaa alkeisopetusta fysiikasta, nykyfysiikasta kyllä mielellään
- kaikkea oppimaani en muista, esim. tuota kondensaattori tapausta, jota oli mielenkiintoista pohtia, kun ei selkärangasta auennut, vaan piti alkaa miettimään
tarkennus
Avaruuden tyhjössä ei niin tapahtuisi.
Älä kuunetele noita Naturen jorinoita - yrittää vain kohottaa heikkoa itsetuntoaan.
Tauko
Toistan: Aina kun siirretään energiaa korkeammasta energiatilasta alempaan energiatilaan, energiaa katoaa - yleensä lopulta lämmöksi.
Tauko
Mikset heti sanonut, että olet fyysikko - olisin heti kirjoittanut tuon em laudseen.
Kontra1, minusta tämä foorumi voisi parhaimmillaan toimia tietokanavana.
Innostaa nuoria ja muitakin asioista kiinnostuneita, miettimään asioita ja ohjata tieteen suuntaan ajattelussa.
En nyt tarkoita tieteen ja uskonnon väliseen ajattelun ristiriitaan, vaan tieteelliseen näkökulmaan asioista, koska kyseessä tiede-lehden keskustelu.
Monestihan keskustelu menee, että juupas ja eipäs, mutta tässä koko foorumissa olisi kyllä potentiaalia tiedon jakamiseen uusille tiedonhaluisille.
Jos on lasi 40-asteista vettä, ja annat sen jäähtyä huoneenlämpötilaan 20-asteiseksi, lämpömäärä on pudonnut puoleen. Mihin puolet lämpömäärästä eli energiasta on kadonnut?
Asia lähti liikkeelle energian siirrosta systeemin puitteissa mahdollisimman vähin häviöin - ei sen ulkopuolelle energiahäviöt "maksimoiden". Jokainen ymmärtää miten energia systeemistä häviää, jos sen annetaan hävitä. Paljon haasteellisempaa on löytää ratkaisuja, jolla energia saadaan (siirron yhteydessä) pääosin säilymään rajatussa systeemissä. Mahdotonta se ei useinkaan ole.
Eiköhän nyt mennä vähän liian kauas ketjun aiheesta.
Minä aloitin keskustelun, mutta en suinkaan: energian siirrosta systeemin puitteissa mahdollisimman vähin häviöin.
Vaan kysyin mihin: energia katoaa, kun varattu kondensaattori ja tyhjä kondensaattori kytketään rinnan.
Kuulin Tauko:lta, että tuota tapahtumaa kutsutaan "paradoksiksi", vaikka minusta siihen ei ole mitään aihetta.
Kun veden lämpötila laskee, sen sisäenergia pienee luovutetun lämmön verran mutta mistä tämä luovutettu lämpömäärä on puolet?
Kun lasin 20-asteisen veden lämpömäärä on puolet lasin 40-asteisen veden lämpömäärästä. Noiden erotus on louvutettu lämpömäärä, joka on yhtä suuri kuin 20-asteisen lasin lämpömäärä.
Lasin lämpömäärän merkitys on minulle tässä epäselvä, eikä tuo mainintani ole absoluuttinen fakta, mutta tässä oli tarkoitus vain osoittaa , että:
Aina kun energiaa siirtyy korkeammalta energiatasolta alemmalle energiatasolle, energiaa menetetään.
Tuon sisäenergian tässä mainitsit, että kertoisitko mikä se tässä oikein on, kun ajatus siitä on raastanut minua jo vuosia.
täydensin vielä tuota määritelmää
Aina kun energiaa siirtyy korkeammalta energiatasolta alemmalle energiatasolle, energiaa menetetään suoraan tai eri vaiheiden kautta lämmöksi (erittäin harvoin poikkeuksin).
Paljonko on 0-asteisen veden lämpömäärä?
Paljonko on -20-asteisen veden lämpömäärä?
Ei energiaa mihinkään menetetä. Energia on säilyvä suure. Oikeampaa on sanoa, että matalamman entropian tilasta siirrytään korkeamman entropian tilaan (ja tämä näkyy tuotetussa lämmössä). Kaiken ”hyörimisen” mekanismi.
Asiahan on tietysti sama, mutta vakiintunut sanonta on vähän epätarkka.
Matalamman entropian tilasta siirrytään korkeamman entropian tilaan.
Noinhan se on hienommin sanottuna, mutta jos lukijalla ei ole harmainta aavistusta, mitä on entropia, ymmärtää asian paremmin minun määritelmälläni.
Jos energiansiirto tapahtuu avaruudessa ja hukkaenergia on sm-säteilyä, se ehtii matkustaa kauan kauan avaruudessa, ennenkuin törmää johonkin muuttuakseen lämmöksi. Olisiko kuitenkin viisaampi jättää tämä maininta pois määritelämästä ja puhua vain lämmöstä?
Mutta sanokaa nyt sinä tai PPo mitä se sisärenergia tässä on?
Sisäenergia on systeemiin varastoituneen energian kokonaismäärä. Sisäenergian määrä ei ole (yleensä) mitattavissa, mutta sen muutos on.
Tulipa taas hölmäiltyä. Kiitti vaan huomiostasi. Minulle sattuu näitä jatkuvasti, mutta onneksi on tarkkoja kommentoijia.
Kelvineinä: 273 + 40 astetta olisi lähtötilanne Q1 ja lopputilanne 273 + 20 astetta Q2. Lämpömäärät menisi tuossa suhteessa.
Eli lopputilanne Q2 = (293/313) Q1 .
Esim. tuossa jäähtymisessä sisäenergian muutos on ΔU = Σm*Cp*ΔT, kun systeemi rajataan lasiin ja sen sisältämään nesteeseen.
Tuohon sisäenergian pienentymiseen on sitten erilaisia syitä, mm. säteily, konvektioa ja johtuminen.
Sivut