Sivut

Kommentit (16)

Kontra1
Seuraa 
Viestejä4974

Minähän en muovipukua päälleni laita – villaa sen olla pitää.

Oltiin emännän kanssa kävelyllä, kun hän sanoi: ”Tuossa on sulle hyvät sukat”. Tien poskessa oli sukkapari ruohojen ja lehtien alla. Miksi hän niin sanoi selviää seuraavassa.

Oltiin menossa ostamaan minulle tummansinistä pukua. Vaihdoin puhtaat aluspaidan, flanellipaidan ja pitkät kalsarit, kun ajattelin, ettei vaan mitään hajuja tartu myymälän vaatteisiin.

Myymälässä sitten se alkoi se hulapaloo. Ensin piti löytää sopiva takki. No soviteltiin ja soviteltiin. Sitten myyjä ehdotti, että vaihdetaan ohuempi paita. Tuli tiukka paikka. Muistin että aluspaita oli T-paita, josta  molemmat hihat oli ajan saatossa repeytyneet melkein irti. Estelin, että ei se flanellipaita liian paksu ole, mutta myyjä haki valkoisen pukupaidan, ja sanoi kyllä se nyt vaan on viisanta vaihtaa, ei se sovitus muuten onnistu. Olin menossa pukukoppiin, mutta myyjä sanoi, että vaihdetaan se ihan vaan tässä, ja vaimo oli samaa mieltä. No ei siinä sitten mikään auttanut. Kyllä näki, että myyjällä oli naurussa pitelemistä, mutta vaimo näytti kauhistuneelta. Jos olisi tiennyt minun aluspaidastani, olisi ollut varmasti  minun puolella. Alkuhämmingistä kun oli selvitty soviteltiin takkia toisensa perään, vaan ei meinannut sopia, ja myyjä (nainen) tunki naamansa ihan kiinni minun naamaani, kun sovitteli kauluksia, ja hänen hengityksensä ei haissut orvokille eikä ruusuille, mutta muina miehinä vaan piti seistä asennossa, kunnes sitten pari kolme takkia istui. Sitten niiden housupareja alettiin sovitella. Kaikki oli vyötäröltä tiukkoja, vaikka malli oli C vähän tukeva. Myyjä sitten keksi taas, että ota ne alushousut pois. Sitten minä vasta kauhistuin, jos sama rulianssi siinä myyjän silmien alla. Minä intin että ei nyt sentään, ja vaimo oli samaa mieltä, vaikka muuten oli ollut ihan hiljaa. No ei sitten siihen pakotettu sentään. Kun vaimon kanssa myöhemmin sitten asiasta ihmeteltiin ja naureskeltiin, siis sen jälkeen kun hän oli taas alkanut puhua, pääteltiin että myyjä varmaan luuli, että minulla oli välihousut, ja että alla oli lyhyet kalsarit. No myyjä selitti, että housuissa selkäpuolelle on jätetty saumoihin varaa, että kyllä se tuikkuus helpottaa kun avaa sauman ja neuloo uudestaan. No sitten myyjä kysyi, tarvitaanko muuta, niin minä pyysin aluspaidan jos vielä saisi. Sitten tehtiin kaupat, ja alennukset tuli ihan pyytämättä – ehkä myyjä ajatteli että oli niin hauskaa kaupantekoa, ja että varmaan tullaan uudestaankin. Kotimatkalla oli aluksi ihan hiljaista, mutta sitten emäntä alkoi nauraa, että oli se ihan kuin Uuno Turhapuro elokuvissa olisi ollut.

Ostin siten kaikkiaan 6 uutta aluspaitaa, ettei mokoma episodi enää toistuisi. Kyllähän emäntä niitä risoja aluspaitoja on yrittänyt heitellä pois, mutta minä olen aina ehtinyt hätiin – mutta kyllä minä nyt ymmärrän, että niistä on aika luopua. Housut sitten levennettiin sieltä mistä myyjä neuvoi, kun meidän emännällä on peräti kolme erilaista ompelukonetta joka lähtöön, ja nyt on niin fantastisen hyvin istuva puku, että ihan mihin tahansa sillä voi mennä, paitsi hautajaisiin.

Tuossa alussa mainittu sukkaepisodi juonsi siis juurensa minun rakkaista melkein ehjistä aluspaidoista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat