Sivut

Kommentit (68)

Vierailija

Minijehova kirjoitti:
JepajeeMerlinmikälie kirjoitti:
Minijehova kirjoitti:
JepajeeMerlinmikälie kirjoitti:
Uittu te ootte sekasi. Teiniäitejä...

Olen huomannut kyllä, että olet näissä asioissa huomattavan pihalla. Sinulla ei ole mitään käsitystä kasvatuksesta, koska sinua ei ole kasvatettu, etkä ole itse päässyt siihen paneutumaan.

Noin fysiologisesti teini-ikä on se kaikista oikein aika saada ensimmäinen lapsi. Sukukypsyyden saavuttamisella on biologinen tarkoituksensa ja voin vakuuttaa ettei se ole lykätä raskaaksi tulemistaan hormonivalmisteilla 25 seuraavaa vuotta.


Uitun vuoto ei tosiaan merkitse minulle juurikaan mitään.

Etkä siksi osaa ajatella sellaista mahdollisuutta, että niille joita se koskee, sillä voi olla merkitystä. Ainoastaan äidille sillä raskauden runtelemalla kropalla on merkitystä. Toki myös lapselleen, koska se vaikuttaa suhtautumiseen.

Tyypillinen sosiopaatti.


Okei.

Minijehova
Seuraa 
Viestejä14785

Brainwashed kirjoitti:
Minijehova kirjoitti:
Olen jo jonkun aikaa suunnitellut vastaavani tuossakin esitettyihin pointteihin tyhjentävästi; motivaatorinani Toopen fantasiat ensisynnyttävistä mummoikäisistä.

Kasvanut ensisynnytysikä lienee suurin yksittäinen tekijä maailman henkisessä epäkypsyydessä.

Vanhemmuuden muutoksista ollaan kyllä puhuttu, mutta kukaan muu ei näytä löytävän syytä siihen. Minä uskon sen löytäneeni.

30-40-vuotias ensisynnyttäjä on liian valmis ihminen hoitamaan vauvaa ja 12 vuotta tuosta aivan liian vanha kasvattamaan nuorta. Noiden kahden maailmoissa ei ole mitään yhtymäkohtia, joten kaikki tuntuu molemmista käsittämättömältä.

Vanhemman kuuluu kasvaa aikuiseksi lapsensa kanssa ja ohjaamana. Aidosti toimiva äiti-tytärsuhde tai isä-poikasuhde lienee helpoin rakentaa mahdollisimman pienelle ikäerolle. Optimi voisi olla niin, että kun ensimmäinen lapsi on 15-vuotias, niin vanhemmilla olisi ikää tuplasti tuo. Tuossa ikäero ei tekisi vanhempi-lapsisuhdetta automaattisesti toimimattomaksi, joten nuorella olisi vähemmän syytä kapinoimiseen. Myös vanhemmille jäisi tuossa mallissa 50-80 vuotta omaa aikaa toteuttaa itseään ja kypsyä oikeaksi aikuiseksi, joten ei olisi syytä olla loppuelämää katkera lapselleen parhaiden vuosiensa varastamisesta.

Vauva ei tarvitse hoitajakseen mitään kypsää aikuista, sillä vauvalle riittää tissi suuhun ja raikasta ilmaa ajoittain. Kasvava lapsi tarvitsee jo enemmän aikuista ohjausta, mutta vanhemman kypsyminen lopulliseksi itsekseen tuskin tuossa auttaa. Nuoren kohdalla valmiina olemisesta on jo suoranaista haittaa monien kohdalla, koska sukupolvien välinen ymmärrys ei kata riittävän suurta ikäeroa.

15-vuotiaalla äidillä aivojen plastisuus vain auttaa lapsen kasvatuksessa ja hoidossa. Samaten oppimiskyky ja energiataso vastaavat lapsen vastaavia paremmin.

Nythän trendi on sellainen, että opetellaan kasvattajaksi ennen lapsen saamista ja kaikki muukin elämässä pitäisi olla melko valmista. Tuo malli ei vain toimi, sillä vanhoja vanhempia wituttaa kun lapsi mullistaa sen valmiin elämän. Ei ne sano että se wituttaa, mutta kokevat niin. Tuo aiheuttaa vakavia ongelmia lapselle, vanhemmalle ja noiden suhteelle.

Piti kirjoittaa ptkästi aiheesta, mutta tämäkin venähti, joten skipataan myöhempään.  :)

Vittu mitä paskaa, taas, ja ihan omasta päästäsi, kuten tavallista.

Oletko koskaan uskaltautunut analysoimaan miksi vietät päiväsi mieluummin rasvamontussa kuin tyttäriesi kanssa? Tuskin.  ;)

MJ

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Brainwashed
Seuraa 
Viestejä12632

Minijehova kirjoitti:
Brainwashed kirjoitti:
Minijehova kirjoitti:
Olen jo jonkun aikaa suunnitellut vastaavani tuossakin esitettyihin pointteihin tyhjentävästi; motivaatorinani Toopen fantasiat ensisynnyttävistä mummoikäisistä.

Kasvanut ensisynnytysikä lienee suurin yksittäinen tekijä maailman henkisessä epäkypsyydessä.

Vanhemmuuden muutoksista ollaan kyllä puhuttu, mutta kukaan muu ei näytä löytävän syytä siihen. Minä uskon sen löytäneeni.

30-40-vuotias ensisynnyttäjä on liian valmis ihminen hoitamaan vauvaa ja 12 vuotta tuosta aivan liian vanha kasvattamaan nuorta. Noiden kahden maailmoissa ei ole mitään yhtymäkohtia, joten kaikki tuntuu molemmista käsittämättömältä.

Vanhemman kuuluu kasvaa aikuiseksi lapsensa kanssa ja ohjaamana. Aidosti toimiva äiti-tytärsuhde tai isä-poikasuhde lienee helpoin rakentaa mahdollisimman pienelle ikäerolle. Optimi voisi olla niin, että kun ensimmäinen lapsi on 15-vuotias, niin vanhemmilla olisi ikää tuplasti tuo. Tuossa ikäero ei tekisi vanhempi-lapsisuhdetta automaattisesti toimimattomaksi, joten nuorella olisi vähemmän syytä kapinoimiseen. Myös vanhemmille jäisi tuossa mallissa 50-80 vuotta omaa aikaa toteuttaa itseään ja kypsyä oikeaksi aikuiseksi, joten ei olisi syytä olla loppuelämää katkera lapselleen parhaiden vuosiensa varastamisesta.

Vauva ei tarvitse hoitajakseen mitään kypsää aikuista, sillä vauvalle riittää tissi suuhun ja raikasta ilmaa ajoittain. Kasvava lapsi tarvitsee jo enemmän aikuista ohjausta, mutta vanhemman kypsyminen lopulliseksi itsekseen tuskin tuossa auttaa. Nuoren kohdalla valmiina olemisesta on jo suoranaista haittaa monien kohdalla, koska sukupolvien välinen ymmärrys ei kata riittävän suurta ikäeroa.

15-vuotiaalla äidillä aivojen plastisuus vain auttaa lapsen kasvatuksessa ja hoidossa. Samaten oppimiskyky ja energiataso vastaavat lapsen vastaavia paremmin.

Nythän trendi on sellainen, että opetellaan kasvattajaksi ennen lapsen saamista ja kaikki muukin elämässä pitäisi olla melko valmista. Tuo malli ei vain toimi, sillä vanhoja vanhempia wituttaa kun lapsi mullistaa sen valmiin elämän. Ei ne sano että se wituttaa, mutta kokevat niin. Tuo aiheuttaa vakavia ongelmia lapselle, vanhemmalle ja noiden suhteelle.

Piti kirjoittaa ptkästi aiheesta, mutta tämäkin venähti, joten skipataan myöhempään.  :)

Vittu mitä paskaa, taas, ja ihan omasta päästäsi, kuten tavallista.

Puhdasta biologiaa, kuten yleensä.

Argumenttisi oli tasosi mukainen. Jatka ihmeessä valitsemallasi linjalla.

Itse asiassa sinä olet tyyppiesimerkki absurduksesta.

Minijehova
Seuraa 
Viestejä14785

Brainwashed kirjoitti:
Minijehova kirjoitti:
Brainwashed kirjoitti:
Minijehova kirjoitti:
Olen jo jonkun aikaa suunnitellut vastaavani tuossakin esitettyihin pointteihin tyhjentävästi; motivaatorinani Toopen fantasiat ensisynnyttävistä mummoikäisistä.

Kasvanut ensisynnytysikä lienee suurin yksittäinen tekijä maailman henkisessä epäkypsyydessä.

Vanhemmuuden muutoksista ollaan kyllä puhuttu, mutta kukaan muu ei näytä löytävän syytä siihen. Minä uskon sen löytäneeni.

30-40-vuotias ensisynnyttäjä on liian valmis ihminen hoitamaan vauvaa ja 12 vuotta tuosta aivan liian vanha kasvattamaan nuorta. Noiden kahden maailmoissa ei ole mitään yhtymäkohtia, joten kaikki tuntuu molemmista käsittämättömältä.

Vanhemman kuuluu kasvaa aikuiseksi lapsensa kanssa ja ohjaamana. Aidosti toimiva äiti-tytärsuhde tai isä-poikasuhde lienee helpoin rakentaa mahdollisimman pienelle ikäerolle. Optimi voisi olla niin, että kun ensimmäinen lapsi on 15-vuotias, niin vanhemmilla olisi ikää tuplasti tuo. Tuossa ikäero ei tekisi vanhempi-lapsisuhdetta automaattisesti toimimattomaksi, joten nuorella olisi vähemmän syytä kapinoimiseen. Myös vanhemmille jäisi tuossa mallissa 50-80 vuotta omaa aikaa toteuttaa itseään ja kypsyä oikeaksi aikuiseksi, joten ei olisi syytä olla loppuelämää katkera lapselleen parhaiden vuosiensa varastamisesta.

Vauva ei tarvitse hoitajakseen mitään kypsää aikuista, sillä vauvalle riittää tissi suuhun ja raikasta ilmaa ajoittain. Kasvava lapsi tarvitsee jo enemmän aikuista ohjausta, mutta vanhemman kypsyminen lopulliseksi itsekseen tuskin tuossa auttaa. Nuoren kohdalla valmiina olemisesta on jo suoranaista haittaa monien kohdalla, koska sukupolvien välinen ymmärrys ei kata riittävän suurta ikäeroa.

15-vuotiaalla äidillä aivojen plastisuus vain auttaa lapsen kasvatuksessa ja hoidossa. Samaten oppimiskyky ja energiataso vastaavat lapsen vastaavia paremmin.

Nythän trendi on sellainen, että opetellaan kasvattajaksi ennen lapsen saamista ja kaikki muukin elämässä pitäisi olla melko valmista. Tuo malli ei vain toimi, sillä vanhoja vanhempia wituttaa kun lapsi mullistaa sen valmiin elämän. Ei ne sano että se wituttaa, mutta kokevat niin. Tuo aiheuttaa vakavia ongelmia lapselle, vanhemmalle ja noiden suhteelle.

Piti kirjoittaa ptkästi aiheesta, mutta tämäkin venähti, joten skipataan myöhempään.  :)

Vittu mitä paskaa, taas, ja ihan omasta päästäsi, kuten tavallista.

Puhdasta biologiaa, kuten yleensä.

Argumenttisi oli tasosi mukainen. Jatka ihmeessä valitsemallasi linjalla.

Itse asiassa sinä olet tyyppiesimerkki absurduksesta.

Taas onelineri lyömättömillä perusteilla.

Kuusuhteesi taas tekee sinusta malliesimerkin tuollaisesta huomattavan monen mielestä.

MJ

Minijehova
Seuraa 
Viestejä14785

Brainwashed kirjoitti:
Minijehova kirjoitti:
Brainwashed kirjoitti:
Minijehova kirjoitti:
Olen jo jonkun aikaa suunnitellut vastaavani tuossakin esitettyihin pointteihin tyhjentävästi; motivaatorinani Toopen fantasiat ensisynnyttävistä mummoikäisistä.

Kasvanut ensisynnytysikä lienee suurin yksittäinen tekijä maailman henkisessä epäkypsyydessä.

Vanhemmuuden muutoksista ollaan kyllä puhuttu, mutta kukaan muu ei näytä löytävän syytä siihen. Minä uskon sen löytäneeni.

30-40-vuotias ensisynnyttäjä on liian valmis ihminen hoitamaan vauvaa ja 12 vuotta tuosta aivan liian vanha kasvattamaan nuorta. Noiden kahden maailmoissa ei ole mitään yhtymäkohtia, joten kaikki tuntuu molemmista käsittämättömältä.

Vanhemman kuuluu kasvaa aikuiseksi lapsensa kanssa ja ohjaamana. Aidosti toimiva äiti-tytärsuhde tai isä-poikasuhde lienee helpoin rakentaa mahdollisimman pienelle ikäerolle. Optimi voisi olla niin, että kun ensimmäinen lapsi on 15-vuotias, niin vanhemmilla olisi ikää tuplasti tuo. Tuossa ikäero ei tekisi vanhempi-lapsisuhdetta automaattisesti toimimattomaksi, joten nuorella olisi vähemmän syytä kapinoimiseen. Myös vanhemmille jäisi tuossa mallissa 50-80 vuotta omaa aikaa toteuttaa itseään ja kypsyä oikeaksi aikuiseksi, joten ei olisi syytä olla loppuelämää katkera lapselleen parhaiden vuosiensa varastamisesta.

Vauva ei tarvitse hoitajakseen mitään kypsää aikuista, sillä vauvalle riittää tissi suuhun ja raikasta ilmaa ajoittain. Kasvava lapsi tarvitsee jo enemmän aikuista ohjausta, mutta vanhemman kypsyminen lopulliseksi itsekseen tuskin tuossa auttaa. Nuoren kohdalla valmiina olemisesta on jo suoranaista haittaa monien kohdalla, koska sukupolvien välinen ymmärrys ei kata riittävän suurta ikäeroa.

15-vuotiaalla äidillä aivojen plastisuus vain auttaa lapsen kasvatuksessa ja hoidossa. Samaten oppimiskyky ja energiataso vastaavat lapsen vastaavia paremmin.

Nythän trendi on sellainen, että opetellaan kasvattajaksi ennen lapsen saamista ja kaikki muukin elämässä pitäisi olla melko valmista. Tuo malli ei vain toimi, sillä vanhoja vanhempia wituttaa kun lapsi mullistaa sen valmiin elämän. Ei ne sano että se wituttaa, mutta kokevat niin. Tuo aiheuttaa vakavia ongelmia lapselle, vanhemmalle ja noiden suhteelle.

Piti kirjoittaa ptkästi aiheesta, mutta tämäkin venähti, joten skipataan myöhempään.  :)

Vittu mitä paskaa, taas, ja ihan omasta päästäsi, kuten tavallista.

Puhdasta biologiaa, kuten yleensä.

Argumenttisi oli tasosi mukainen. Jatka ihmeessä valitsemallasi linjalla.

Itse asiassa sinä olet tyyppiesimerkki absurduksesta.

Ja luulen tuota suomeksi taivutettavan muodolla "absurdiuksesta". Varma en toki ole.

MJ

Brainwashed
Seuraa 
Viestejä12632

Minijehova kirjoitti:
Brainwashed kirjoitti:
Minijehova kirjoitti:
Olen jo jonkun aikaa suunnitellut vastaavani tuossakin esitettyihin pointteihin tyhjentävästi; motivaatorinani Toopen fantasiat ensisynnyttävistä mummoikäisistä.

Kasvanut ensisynnytysikä lienee suurin yksittäinen tekijä maailman henkisessä epäkypsyydessä.

Vanhemmuuden muutoksista ollaan kyllä puhuttu, mutta kukaan muu ei näytä löytävän syytä siihen. Minä uskon sen löytäneeni.

30-40-vuotias ensisynnyttäjä on liian valmis ihminen hoitamaan vauvaa ja 12 vuotta tuosta aivan liian vanha kasvattamaan nuorta. Noiden kahden maailmoissa ei ole mitään yhtymäkohtia, joten kaikki tuntuu molemmista käsittämättömältä.

Vanhemman kuuluu kasvaa aikuiseksi lapsensa kanssa ja ohjaamana. Aidosti toimiva äiti-tytärsuhde tai isä-poikasuhde lienee helpoin rakentaa mahdollisimman pienelle ikäerolle. Optimi voisi olla niin, että kun ensimmäinen lapsi on 15-vuotias, niin vanhemmilla olisi ikää tuplasti tuo. Tuossa ikäero ei tekisi vanhempi-lapsisuhdetta automaattisesti toimimattomaksi, joten nuorella olisi vähemmän syytä kapinoimiseen. Myös vanhemmille jäisi tuossa mallissa 50-80 vuotta omaa aikaa toteuttaa itseään ja kypsyä oikeaksi aikuiseksi, joten ei olisi syytä olla loppuelämää katkera lapselleen parhaiden vuosiensa varastamisesta.

Vauva ei tarvitse hoitajakseen mitään kypsää aikuista, sillä vauvalle riittää tissi suuhun ja raikasta ilmaa ajoittain. Kasvava lapsi tarvitsee jo enemmän aikuista ohjausta, mutta vanhemman kypsyminen lopulliseksi itsekseen tuskin tuossa auttaa. Nuoren kohdalla valmiina olemisesta on jo suoranaista haittaa monien kohdalla, koska sukupolvien välinen ymmärrys ei kata riittävän suurta ikäeroa.

15-vuotiaalla äidillä aivojen plastisuus vain auttaa lapsen kasvatuksessa ja hoidossa. Samaten oppimiskyky ja energiataso vastaavat lapsen vastaavia paremmin.

Nythän trendi on sellainen, että opetellaan kasvattajaksi ennen lapsen saamista ja kaikki muukin elämässä pitäisi olla melko valmista. Tuo malli ei vain toimi, sillä vanhoja vanhempia wituttaa kun lapsi mullistaa sen valmiin elämän. Ei ne sano että se wituttaa, mutta kokevat niin. Tuo aiheuttaa vakavia ongelmia lapselle, vanhemmalle ja noiden suhteelle.

Piti kirjoittaa ptkästi aiheesta, mutta tämäkin venähti, joten skipataan myöhempään.  :)

Vittu mitä paskaa, taas, ja ihan omasta päästäsi, kuten tavallista.

Oletko koskaan uskaltautunut analysoimaan miksi vietät päiväsi mieluummin rasvamontussa kuin tyttäriesi kanssa? Tuskin.  ;)

Kyse ei ole nyt minusta, sillä minä tiedostan että olen hyvinkin vajavainen mitä tulee esim. lasten kasvatukseen ja kaikkeen siihen liittyvään, ja siksi pyrin aktiivisesti minimoimaan mahd. huonoa ifluenssiäni sen suhteen, kun sinä taasen selvästikin luulet tietäväsi esim. gastronomiasta kaiken kokkikolmosen ja Väiskin K-kaupan väsäämän ruokaohjekirjan luettuasi, oikea klassinen dunning-kruger esimerkkitapaus siis, ja siksi sinä aiheutat lapsellesi enemmän hallaa omilla ”kasvatusmetodeillasi” kuin mitä minä teen omilleni oikeastaan tekemättä mitään.

MooM
Seuraa 
Viestejä9390

Minijehova kirjoitti:
Brainwashed kirjoitti:
Minijehova kirjoitti:
Brainwashed kirjoitti:
Minijehova kirjoitti:
Olen jo jonkun aikaa suunnitellut vastaavani tuossakin esitettyihin pointteihin tyhjentävästi; motivaatorinani Toopen fantasiat ensisynnyttävistä mummoikäisistä.

Kasvanut ensisynnytysikä lienee suurin yksittäinen tekijä maailman henkisessä epäkypsyydessä.

Vanhemmuuden muutoksista ollaan kyllä puhuttu, mutta kukaan muu ei näytä löytävän syytä siihen. Minä uskon sen löytäneeni.

30-40-vuotias ensisynnyttäjä on liian valmis ihminen hoitamaan vauvaa ja 12 vuotta tuosta aivan liian vanha kasvattamaan nuorta. Noiden kahden maailmoissa ei ole mitään yhtymäkohtia, joten kaikki tuntuu molemmista käsittämättömältä.

Vanhemman kuuluu kasvaa aikuiseksi lapsensa kanssa ja ohjaamana. Aidosti toimiva äiti-tytärsuhde tai isä-poikasuhde lienee helpoin rakentaa mahdollisimman pienelle ikäerolle. Optimi voisi olla niin, että kun ensimmäinen lapsi on 15-vuotias, niin vanhemmilla olisi ikää tuplasti tuo. Tuossa ikäero ei tekisi vanhempi-lapsisuhdetta automaattisesti toimimattomaksi, joten nuorella olisi vähemmän syytä kapinoimiseen. Myös vanhemmille jäisi tuossa mallissa 50-80 vuotta omaa aikaa toteuttaa itseään ja kypsyä oikeaksi aikuiseksi, joten ei olisi syytä olla loppuelämää katkera lapselleen parhaiden vuosiensa varastamisesta.

Vauva ei tarvitse hoitajakseen mitään kypsää aikuista, sillä vauvalle riittää tissi suuhun ja raikasta ilmaa ajoittain. Kasvava lapsi tarvitsee jo enemmän aikuista ohjausta, mutta vanhemman kypsyminen lopulliseksi itsekseen tuskin tuossa auttaa. Nuoren kohdalla valmiina olemisesta on jo suoranaista haittaa monien kohdalla, koska sukupolvien välinen ymmärrys ei kata riittävän suurta ikäeroa.

15-vuotiaalla äidillä aivojen plastisuus vain auttaa lapsen kasvatuksessa ja hoidossa. Samaten oppimiskyky ja energiataso vastaavat lapsen vastaavia paremmin.

Nythän trendi on sellainen, että opetellaan kasvattajaksi ennen lapsen saamista ja kaikki muukin elämässä pitäisi olla melko valmista. Tuo malli ei vain toimi, sillä vanhoja vanhempia wituttaa kun lapsi mullistaa sen valmiin elämän. Ei ne sano että se wituttaa, mutta kokevat niin. Tuo aiheuttaa vakavia ongelmia lapselle, vanhemmalle ja noiden suhteelle.

Piti kirjoittaa ptkästi aiheesta, mutta tämäkin venähti, joten skipataan myöhempään.  :)

Vittu mitä paskaa, taas, ja ihan omasta päästäsi, kuten tavallista.

Puhdasta biologiaa, kuten yleensä.

Argumenttisi oli tasosi mukainen. Jatka ihmeessä valitsemallasi linjalla.

Itse asiassa sinä olet tyyppiesimerkki absurduksesta.

Ja luulen tuota suomeksi taivutettavan muodolla "absurdiuksesta". Varma en toki ole.

Absurdus on latinassa adjektiivi (absurdi), absurdius taas adverbi komparatiivimuodossa (absurdimmin suomeksi)

"MooM": Luultavasti entinen "Mummo", vahvimpien arvelujen mukaan entinen päätoimittaja, jota kolleega hesarista kuvasi "Kovan luokan feministi ja käheä äänikin". https://www.tiede.fi/keskustelu/4000675/ketju/hyvastit_ja_arvioita_nimim...

Minijehova
Seuraa 
Viestejä14785

Brainwashed kirjoitti:
Minijehova kirjoitti:
Brainwashed kirjoitti:
Minijehova kirjoitti:
Olen jo jonkun aikaa suunnitellut vastaavani tuossakin esitettyihin pointteihin tyhjentävästi; motivaatorinani Toopen fantasiat ensisynnyttävistä mummoikäisistä.

Kasvanut ensisynnytysikä lienee suurin yksittäinen tekijä maailman henkisessä epäkypsyydessä.

Vanhemmuuden muutoksista ollaan kyllä puhuttu, mutta kukaan muu ei näytä löytävän syytä siihen. Minä uskon sen löytäneeni.

30-40-vuotias ensisynnyttäjä on liian valmis ihminen hoitamaan vauvaa ja 12 vuotta tuosta aivan liian vanha kasvattamaan nuorta. Noiden kahden maailmoissa ei ole mitään yhtymäkohtia, joten kaikki tuntuu molemmista käsittämättömältä.

Vanhemman kuuluu kasvaa aikuiseksi lapsensa kanssa ja ohjaamana. Aidosti toimiva äiti-tytärsuhde tai isä-poikasuhde lienee helpoin rakentaa mahdollisimman pienelle ikäerolle. Optimi voisi olla niin, että kun ensimmäinen lapsi on 15-vuotias, niin vanhemmilla olisi ikää tuplasti tuo. Tuossa ikäero ei tekisi vanhempi-lapsisuhdetta automaattisesti toimimattomaksi, joten nuorella olisi vähemmän syytä kapinoimiseen. Myös vanhemmille jäisi tuossa mallissa 50-80 vuotta omaa aikaa toteuttaa itseään ja kypsyä oikeaksi aikuiseksi, joten ei olisi syytä olla loppuelämää katkera lapselleen parhaiden vuosiensa varastamisesta.

Vauva ei tarvitse hoitajakseen mitään kypsää aikuista, sillä vauvalle riittää tissi suuhun ja raikasta ilmaa ajoittain. Kasvava lapsi tarvitsee jo enemmän aikuista ohjausta, mutta vanhemman kypsyminen lopulliseksi itsekseen tuskin tuossa auttaa. Nuoren kohdalla valmiina olemisesta on jo suoranaista haittaa monien kohdalla, koska sukupolvien välinen ymmärrys ei kata riittävän suurta ikäeroa.

15-vuotiaalla äidillä aivojen plastisuus vain auttaa lapsen kasvatuksessa ja hoidossa. Samaten oppimiskyky ja energiataso vastaavat lapsen vastaavia paremmin.

Nythän trendi on sellainen, että opetellaan kasvattajaksi ennen lapsen saamista ja kaikki muukin elämässä pitäisi olla melko valmista. Tuo malli ei vain toimi, sillä vanhoja vanhempia wituttaa kun lapsi mullistaa sen valmiin elämän. Ei ne sano että se wituttaa, mutta kokevat niin. Tuo aiheuttaa vakavia ongelmia lapselle, vanhemmalle ja noiden suhteelle.

Piti kirjoittaa ptkästi aiheesta, mutta tämäkin venähti, joten skipataan myöhempään.  :)

Vittu mitä paskaa, taas, ja ihan omasta päästäsi, kuten tavallista.

Oletko koskaan uskaltautunut analysoimaan miksi vietät päiväsi mieluummin rasvamontussa kuin tyttäriesi kanssa? Tuskin.  ;)

Kyse ei ole nyt minusta, sillä minä tiedostan että olen hyvinkin vajavainen mitä tulee esim. lasten kasvatukseen ja kaikkeen siihen liittyvään, ja siksi pyrin aktiivisesti minimoimaan mahd. huonoa ifluenssiäni sen suhteen, kun sinä taasen selvästikin luulet tietäväsi esim. gastronomiasta kaiken kokkikolmosen ja Väiskin K-kaupan väsäämän ruokaohjekirjan luettuasi, oikea klassinen dunning-kruger esimerkkitapaus siis, ja siksi sinä aiheutat lapsellesi enemmän hallaa omilla ”kasvatusmetodeillasi” kuin mitä minä teen omilleni oikeastaan tekemättä mitään.

Vai niin.

Kyse taitaa olla siitä, että sinun tietotasosi ei riitä käsittämään minun tietotasoni syvyyttä.

Säästyt monelta harmilta kun vain skippaat kaikki yli kaksiriviset tuotokseni. Jos pää ei anna myöden ymmärtämään miten on teknisesti mahdollista matkustaa kuuhun, niin ei se pää anna myöden vaikeammissakaan asioissa. :)

MJ

Minijehova
Seuraa 
Viestejä14785

MooM kirjoitti:
Minijehova kirjoitti:
Brainwashed kirjoitti:
Minijehova kirjoitti:
Brainwashed kirjoitti:
Minijehova kirjoitti:
Olen jo jonkun aikaa suunnitellut vastaavani tuossakin esitettyihin pointteihin tyhjentävästi; motivaatorinani Toopen fantasiat ensisynnyttävistä mummoikäisistä.

Kasvanut ensisynnytysikä lienee suurin yksittäinen tekijä maailman henkisessä epäkypsyydessä.

Vanhemmuuden muutoksista ollaan kyllä puhuttu, mutta kukaan muu ei näytä löytävän syytä siihen. Minä uskon sen löytäneeni.

30-40-vuotias ensisynnyttäjä on liian valmis ihminen hoitamaan vauvaa ja 12 vuotta tuosta aivan liian vanha kasvattamaan nuorta. Noiden kahden maailmoissa ei ole mitään yhtymäkohtia, joten kaikki tuntuu molemmista käsittämättömältä.

Vanhemman kuuluu kasvaa aikuiseksi lapsensa kanssa ja ohjaamana. Aidosti toimiva äiti-tytärsuhde tai isä-poikasuhde lienee helpoin rakentaa mahdollisimman pienelle ikäerolle. Optimi voisi olla niin, että kun ensimmäinen lapsi on 15-vuotias, niin vanhemmilla olisi ikää tuplasti tuo. Tuossa ikäero ei tekisi vanhempi-lapsisuhdetta automaattisesti toimimattomaksi, joten nuorella olisi vähemmän syytä kapinoimiseen. Myös vanhemmille jäisi tuossa mallissa 50-80 vuotta omaa aikaa toteuttaa itseään ja kypsyä oikeaksi aikuiseksi, joten ei olisi syytä olla loppuelämää katkera lapselleen parhaiden vuosiensa varastamisesta.

Vauva ei tarvitse hoitajakseen mitään kypsää aikuista, sillä vauvalle riittää tissi suuhun ja raikasta ilmaa ajoittain. Kasvava lapsi tarvitsee jo enemmän aikuista ohjausta, mutta vanhemman kypsyminen lopulliseksi itsekseen tuskin tuossa auttaa. Nuoren kohdalla valmiina olemisesta on jo suoranaista haittaa monien kohdalla, koska sukupolvien välinen ymmärrys ei kata riittävän suurta ikäeroa.

15-vuotiaalla äidillä aivojen plastisuus vain auttaa lapsen kasvatuksessa ja hoidossa. Samaten oppimiskyky ja energiataso vastaavat lapsen vastaavia paremmin.

Nythän trendi on sellainen, että opetellaan kasvattajaksi ennen lapsen saamista ja kaikki muukin elämässä pitäisi olla melko valmista. Tuo malli ei vain toimi, sillä vanhoja vanhempia wituttaa kun lapsi mullistaa sen valmiin elämän. Ei ne sano että se wituttaa, mutta kokevat niin. Tuo aiheuttaa vakavia ongelmia lapselle, vanhemmalle ja noiden suhteelle.

Piti kirjoittaa ptkästi aiheesta, mutta tämäkin venähti, joten skipataan myöhempään.  :)

Vittu mitä paskaa, taas, ja ihan omasta päästäsi, kuten tavallista.

Puhdasta biologiaa, kuten yleensä.

Argumenttisi oli tasosi mukainen. Jatka ihmeessä valitsemallasi linjalla.

Itse asiassa sinä olet tyyppiesimerkki absurduksesta.

Ja luulen tuota suomeksi taivutettavan muodolla "absurdiuksesta". Varma en toki ole.

Absurdus on latinassa adjektiivi (absurdi), absurdius taas adverbi komparatiivimuodossa (absurdimmin suomeksi)

Eli olet absurdus, josta saa malliesimerkin absurdiuksesta tyypillisimmillään? Vai absurduksesta?

Äh. Onpa vaikea. Prkl, kun ei tullut koskaan opeteltua kielioppisääntöjä, koska aina mennyt melko hyvin ihan kielikorvalla.

Piti googlata adverbi.  =D

MJ

Brainwashed
Seuraa 
Viestejä12632

Minijehova kirjoitti:
Brainwashed kirjoitti:
Minijehova kirjoitti:
Brainwashed kirjoitti:
Minijehova kirjoitti:
Olen jo jonkun aikaa suunnitellut vastaavani tuossakin esitettyihin pointteihin tyhjentävästi; motivaatorinani Toopen fantasiat ensisynnyttävistä mummoikäisistä.

Kasvanut ensisynnytysikä lienee suurin yksittäinen tekijä maailman henkisessä epäkypsyydessä.

Vanhemmuuden muutoksista ollaan kyllä puhuttu, mutta kukaan muu ei näytä löytävän syytä siihen. Minä uskon sen löytäneeni.

30-40-vuotias ensisynnyttäjä on liian valmis ihminen hoitamaan vauvaa ja 12 vuotta tuosta aivan liian vanha kasvattamaan nuorta. Noiden kahden maailmoissa ei ole mitään yhtymäkohtia, joten kaikki tuntuu molemmista käsittämättömältä.

Vanhemman kuuluu kasvaa aikuiseksi lapsensa kanssa ja ohjaamana. Aidosti toimiva äiti-tytärsuhde tai isä-poikasuhde lienee helpoin rakentaa mahdollisimman pienelle ikäerolle. Optimi voisi olla niin, että kun ensimmäinen lapsi on 15-vuotias, niin vanhemmilla olisi ikää tuplasti tuo. Tuossa ikäero ei tekisi vanhempi-lapsisuhdetta automaattisesti toimimattomaksi, joten nuorella olisi vähemmän syytä kapinoimiseen. Myös vanhemmille jäisi tuossa mallissa 50-80 vuotta omaa aikaa toteuttaa itseään ja kypsyä oikeaksi aikuiseksi, joten ei olisi syytä olla loppuelämää katkera lapselleen parhaiden vuosiensa varastamisesta.

Vauva ei tarvitse hoitajakseen mitään kypsää aikuista, sillä vauvalle riittää tissi suuhun ja raikasta ilmaa ajoittain. Kasvava lapsi tarvitsee jo enemmän aikuista ohjausta, mutta vanhemman kypsyminen lopulliseksi itsekseen tuskin tuossa auttaa. Nuoren kohdalla valmiina olemisesta on jo suoranaista haittaa monien kohdalla, koska sukupolvien välinen ymmärrys ei kata riittävän suurta ikäeroa.

15-vuotiaalla äidillä aivojen plastisuus vain auttaa lapsen kasvatuksessa ja hoidossa. Samaten oppimiskyky ja energiataso vastaavat lapsen vastaavia paremmin.

Nythän trendi on sellainen, että opetellaan kasvattajaksi ennen lapsen saamista ja kaikki muukin elämässä pitäisi olla melko valmista. Tuo malli ei vain toimi, sillä vanhoja vanhempia wituttaa kun lapsi mullistaa sen valmiin elämän. Ei ne sano että se wituttaa, mutta kokevat niin. Tuo aiheuttaa vakavia ongelmia lapselle, vanhemmalle ja noiden suhteelle.

Piti kirjoittaa ptkästi aiheesta, mutta tämäkin venähti, joten skipataan myöhempään.  :)

Vittu mitä paskaa, taas, ja ihan omasta päästäsi, kuten tavallista.

Oletko koskaan uskaltautunut analysoimaan miksi vietät päiväsi mieluummin rasvamontussa kuin tyttäriesi kanssa? Tuskin.  ;)

Kyse ei ole nyt minusta, sillä minä tiedostan että olen hyvinkin vajavainen mitä tulee esim. lasten kasvatukseen ja kaikkeen siihen liittyvään, ja siksi pyrin aktiivisesti minimoimaan mahd. huonoa ifluenssiäni sen suhteen, kun sinä taasen selvästikin luulet tietäväsi esim. gastronomiasta kaiken kokkikolmosen ja Väiskin K-kaupan väsäämän ruokaohjekirjan luettuasi, oikea klassinen dunning-kruger esimerkkitapaus siis, ja siksi sinä aiheutat lapsellesi enemmän hallaa omilla ”kasvatusmetodeillasi” kuin mitä minä teen omilleni oikeastaan tekemättä mitään.

Vai niin.

Kyse taitaa olla siitä, että sinun tietotasosi ei riitä käsittämään minun tietotasoni syvyyttä.

Säästyt monelta harmilta kun vain skippaat kaikki yli kaksiriviset tuotokseni. Jos pää ei anna myöden ymmärtämään miten on teknisesti mahdollista matkustaa kuuhun, niin ei se pää anna myöden vaikeammissakaan asioissa. :)

MOT

Minijehova
Seuraa 
Viestejä14785

Brainwashed kirjoitti:
Minijehova kirjoitti:
Brainwashed kirjoitti:
Minijehova kirjoitti:
Olen jo jonkun aikaa suunnitellut vastaavani tuossakin esitettyihin pointteihin tyhjentävästi; motivaatorinani Toopen fantasiat ensisynnyttävistä mummoikäisistä.

Kasvanut ensisynnytysikä lienee suurin yksittäinen tekijä maailman henkisessä epäkypsyydessä.

Vanhemmuuden muutoksista ollaan kyllä puhuttu, mutta kukaan muu ei näytä löytävän syytä siihen. Minä uskon sen löytäneeni.

30-40-vuotias ensisynnyttäjä on liian valmis ihminen hoitamaan vauvaa ja 12 vuotta tuosta aivan liian vanha kasvattamaan nuorta. Noiden kahden maailmoissa ei ole mitään yhtymäkohtia, joten kaikki tuntuu molemmista käsittämättömältä.

Vanhemman kuuluu kasvaa aikuiseksi lapsensa kanssa ja ohjaamana. Aidosti toimiva äiti-tytärsuhde tai isä-poikasuhde lienee helpoin rakentaa mahdollisimman pienelle ikäerolle. Optimi voisi olla niin, että kun ensimmäinen lapsi on 15-vuotias, niin vanhemmilla olisi ikää tuplasti tuo. Tuossa ikäero ei tekisi vanhempi-lapsisuhdetta automaattisesti toimimattomaksi, joten nuorella olisi vähemmän syytä kapinoimiseen. Myös vanhemmille jäisi tuossa mallissa 50-80 vuotta omaa aikaa toteuttaa itseään ja kypsyä oikeaksi aikuiseksi, joten ei olisi syytä olla loppuelämää katkera lapselleen parhaiden vuosiensa varastamisesta.

Vauva ei tarvitse hoitajakseen mitään kypsää aikuista, sillä vauvalle riittää tissi suuhun ja raikasta ilmaa ajoittain. Kasvava lapsi tarvitsee jo enemmän aikuista ohjausta, mutta vanhemman kypsyminen lopulliseksi itsekseen tuskin tuossa auttaa. Nuoren kohdalla valmiina olemisesta on jo suoranaista haittaa monien kohdalla, koska sukupolvien välinen ymmärrys ei kata riittävän suurta ikäeroa.

15-vuotiaalla äidillä aivojen plastisuus vain auttaa lapsen kasvatuksessa ja hoidossa. Samaten oppimiskyky ja energiataso vastaavat lapsen vastaavia paremmin.

Nythän trendi on sellainen, että opetellaan kasvattajaksi ennen lapsen saamista ja kaikki muukin elämässä pitäisi olla melko valmista. Tuo malli ei vain toimi, sillä vanhoja vanhempia wituttaa kun lapsi mullistaa sen valmiin elämän. Ei ne sano että se wituttaa, mutta kokevat niin. Tuo aiheuttaa vakavia ongelmia lapselle, vanhemmalle ja noiden suhteelle.

Piti kirjoittaa ptkästi aiheesta, mutta tämäkin venähti, joten skipataan myöhempään.  :)

Vittu mitä paskaa, taas, ja ihan omasta päästäsi, kuten tavallista.

Oletko koskaan uskaltautunut analysoimaan miksi vietät päiväsi mieluummin rasvamontussa kuin tyttäriesi kanssa? Tuskin.  ;)

Kyse ei ole nyt minusta, sillä minä tiedostan että olen hyvinkin vajavainen mitä tulee esim. lasten kasvatukseen ja kaikkeen siihen liittyvään, ja siksi pyrin aktiivisesti minimoimaan mahd. huonoa ifluenssiäni sen suhteen, kun sinä taasen selvästikin luulet tietäväsi esim. gastronomiasta kaiken kokkikolmosen ja Väiskin K-kaupan väsäämän ruokaohjekirjan luettuasi, oikea klassinen dunning-kruger esimerkkitapaus siis, ja siksi sinä aiheutat lapsellesi enemmän hallaa omilla ”kasvatusmetodeillasi” kuin mitä minä teen omilleni oikeastaan tekemättä mitään.

Kasvatus on muuten ainoa käsittelemistäni aiheista, johon minulla on koulutus ja työkokemusta. Molemmat luonnollisesti kiitettävällä menestyksellä. Koulutus aiheesta lienee tehokkain DKn estäjä, joten vaikea nähdä miten tuo voisi olla totta kohdallani. Et ole tainnut käsittää DKtä ihan ikein? Tuota kommenttiasi olisi melko helppo pitää Dunning-Kruger-argumenttivirheenä (false Dunnin-Kruger argument). Ilmeisesti sinulla ei ole kykyä arvioida kykyjäni tässä(kään) aiheessa.

https://theness.com/neurologicablog/index.php/misunderstanding-dunning-k...

https://www.talyarkoni.org/blog/2010/07/07/what-the-dunning-kruger-effec...

Noista voit tutustua käyttämääsi termiin.  :)

MJ

Minijehova
Seuraa 
Viestejä14785

JepajeeMerlinmikälie kirjoitti:
Ei kyllä sä Minijehova olet ihan ehta idiootti.

Kävikö taas niin, että tunnin yritit googlata kamaa, joka puhuisi esittämääni vastaan, mutta päädyit tuohon, koska et mitään onnistunut löytämään?

MJ

Major_Breakthrough
Seuraa 
Viestejä24180

Minijehova kirjoitti:
Brainwashed kirjoitti:
Minijehova kirjoitti:
Brainwashed kirjoitti:
Minijehova kirjoitti:
Olen jo jonkun aikaa suunnitellut vastaavani tuossakin esitettyihin pointteihin tyhjentävästi; motivaatorinani Toopen fantasiat ensisynnyttävistä mummoikäisistä.

Kasvanut ensisynnytysikä lienee suurin yksittäinen tekijä maailman henkisessä epäkypsyydessä.

Vanhemmuuden muutoksista ollaan kyllä puhuttu, mutta kukaan muu ei näytä löytävän syytä siihen. Minä uskon sen löytäneeni.

30-40-vuotias ensisynnyttäjä on liian valmis ihminen hoitamaan vauvaa ja 12 vuotta tuosta aivan liian vanha kasvattamaan nuorta. Noiden kahden maailmoissa ei ole mitään yhtymäkohtia, joten kaikki tuntuu molemmista käsittämättömältä.

Vanhemman kuuluu kasvaa aikuiseksi lapsensa kanssa ja ohjaamana. Aidosti toimiva äiti-tytärsuhde tai isä-poikasuhde lienee helpoin rakentaa mahdollisimman pienelle ikäerolle. Optimi voisi olla niin, että kun ensimmäinen lapsi on 15-vuotias, niin vanhemmilla olisi ikää tuplasti tuo. Tuossa ikäero ei tekisi vanhempi-lapsisuhdetta automaattisesti toimimattomaksi, joten nuorella olisi vähemmän syytä kapinoimiseen. Myös vanhemmille jäisi tuossa mallissa 50-80 vuotta omaa aikaa toteuttaa itseään ja kypsyä oikeaksi aikuiseksi, joten ei olisi syytä olla loppuelämää katkera lapselleen parhaiden vuosiensa varastamisesta.

Vauva ei tarvitse hoitajakseen mitään kypsää aikuista, sillä vauvalle riittää tissi suuhun ja raikasta ilmaa ajoittain. Kasvava lapsi tarvitsee jo enemmän aikuista ohjausta, mutta vanhemman kypsyminen lopulliseksi itsekseen tuskin tuossa auttaa. Nuoren kohdalla valmiina olemisesta on jo suoranaista haittaa monien kohdalla, koska sukupolvien välinen ymmärrys ei kata riittävän suurta ikäeroa.

15-vuotiaalla äidillä aivojen plastisuus vain auttaa lapsen kasvatuksessa ja hoidossa. Samaten oppimiskyky ja energiataso vastaavat lapsen vastaavia paremmin.

Nythän trendi on sellainen, että opetellaan kasvattajaksi ennen lapsen saamista ja kaikki muukin elämässä pitäisi olla melko valmista. Tuo malli ei vain toimi, sillä vanhoja vanhempia wituttaa kun lapsi mullistaa sen valmiin elämän. Ei ne sano että se wituttaa, mutta kokevat niin. Tuo aiheuttaa vakavia ongelmia lapselle, vanhemmalle ja noiden suhteelle.

Piti kirjoittaa ptkästi aiheesta, mutta tämäkin venähti, joten skipataan myöhempään.  :)

Vittu mitä paskaa, taas, ja ihan omasta päästäsi, kuten tavallista.

Oletko koskaan uskaltautunut analysoimaan miksi vietät päiväsi mieluummin rasvamontussa kuin tyttäriesi kanssa? Tuskin.  ;)

Kyse ei ole nyt minusta, sillä minä tiedostan että olen hyvinkin vajavainen mitä tulee esim. lasten kasvatukseen ja kaikkeen siihen liittyvään, ja siksi pyrin aktiivisesti minimoimaan mahd. huonoa ifluenssiäni sen suhteen, kun sinä taasen selvästikin luulet tietäväsi esim. gastronomiasta kaiken kokkikolmosen ja Väiskin K-kaupan väsäämän ruokaohjekirjan luettuasi, oikea klassinen dunning-kruger esimerkkitapaus siis, ja siksi sinä aiheutat lapsellesi enemmän hallaa omilla ”kasvatusmetodeillasi” kuin mitä minä teen omilleni oikeastaan tekemättä mitään.

Kasvatus on muuten ainoa käsittelemistäni aiheista, johon minulla on koulutus ja työkokemusta. Molemmat luonnollisesti kiitettävällä menestyksellä. Koulutus aiheesta lienee tehokkain DKn estäjä, joten vaikea nähdä miten tuo voisi olla totta kohdallani. Et ole tainnut käsittää DKtä ihan ikein? Tuota kommenttiasi olisi melko helppo pitää Dunning-Kruger-argumenttivirheenä (false Dunnin-Kruger argument). Ilmeisesti sinulla ei ole kykyä arvioida kykyjäni tässä(kään) aiheessa.

https://theness.com/neurologicablog/index.php/misunderstanding-dunning-k...

https://www.talyarkoni.org/blog/2010/07/07/what-the-dunning-kruger-effec...

Noista voit tutustua käyttämääsi termiin.  :)

Neutroni ja Vapaa Radikaali sovittivat tätä DKta minuun koska esitin heille asioita joita he eivät ymmärtäneet.

Tarkkana sen kanssa.

Our ignorance is not so vast as our failure to use what we know !
- M. King Hubbert

Vierailija

Minijehova kirjoitti:
JepajeeMerlinmikälie kirjoitti:
Ei kyllä sä Minijehova olet ihan ehta idiootti.

Kävikö taas niin, että tunnin yritit googlata kamaa, joka puhuisi esittämääni vastaan, mutta päädyit tuohon, koska et mitään onnistunut löytämään?


Viittitkö sä kertoa mistä noita kristallipalloja saa? Tuntuu olevan joka toisella käytössä.

Sä nyt pidät arkaa lasta epäsosiaalisena ja tupakkaa nuorisolle sopivana.

Minijehova
Seuraa 
Viestejä14785

JepajeeMerlinmikälie kirjoitti:
Minijehova kirjoitti:
JepajeeMerlinmikälie kirjoitti:
Ei kyllä sä Minijehova olet ihan ehta idiootti.

Kävikö taas niin, että tunnin yritit googlata kamaa, joka puhuisi esittämääni vastaan, mutta päädyit tuohon, koska et mitään onnistunut löytämään?


Viittitkö sä kertoa mistä noita kristallipalloja saa? Tuntuu olevan joka toisella käytössä.

Sä nyt pidät arkaa lasta epäsosiaalisena ja tupakkaa nuorisolle sopivana.

Tähän sopii laina:

Olkinukke ja ad hominem ovat kai sitten niitä erityisvahvuuksiasi joilla jepsiskukkuu pärjäät tilanteessa kuin tilanteessa?

Tapasi luovuttaa.

MJ

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat