Tyttösiittiöiden uintia osataan hidastaa kemikaalilla

Pseudopimppi kirjoitti:

Käyttäjä4499 kirjoitti:

Onko sana "uintinopeus" harhaanjohtava? Perille pääsy on hedelmöitymisen perusedellytys, mutta nopeus ei ole ainoa ratkaiseva tekijä: munasolu on valikoiva.

Kun siittiöitä on miljoonia, erot uinnissa eivät voi olla niin suuria, että sillä olisi merkittävää vaikutusta parhaimmiston joukossa. Jos puhuttaisiin uintinopeuden sijaan uintikyvystä, olisiko vähemmän virhetulkinnan varaa? Siis kyvystä päästä ylipäänsä perille, ei niinkään nopeudesta suhteessa muihin kunnossa oleviin siittiöihin, koska se ero on tosiaan mitätön.

Vaikka siittiön kelpoisuus munasolulle on näennäisen pieni seikka verrattuna kuljettuun matkaan, se on mekanismina ratkaiseva. Hedelmöitymisen toteuttaja ei välttämättä ole nopein [siitä joukosta, joka munasolun luo pääsi]: se voi olla parhaiten hyväksytty.

”Uintikisoista” puhuminen on harhaanjohtavaa: eivät ne mitään kisaa. Ei siittiöillä ole todettu tietoisuutta toistensa suhteen. Kai se niiden ytimeen jollain muotoa sisältyy... mutta tuskin yksittäisellä tasolla. Siittiö yrittäisi munasolun luo, vaikka olisi yksin.  Todennäköisyys onnistumiselle olisi häviävän pieni, mutta se on toinen asia.

Totta, munasolu on ronkeli.
Oon lukenu tosta jostain myös.

Pseudopimppi kirjoitti:

Nalle pUh kirjoitti:

Pseudopimppi kirjoitti:

Käyttäjä4499 kirjoitti:

Onko sana "uintinopeus" harhaanjohtava? Perille pääsy on hedelmöitymisen perusedellytys, mutta nopeus ei ole ainoa ratkaiseva tekijä: munasolu on valikoiva.

Kun siittiöitä on miljoonia, erot uinnissa eivät voi olla niin suuria, että sillä olisi merkittävää vaikutusta parhaimmiston joukossa. Jos puhuttaisiin uintinopeuden sijaan uintikyvystä, olisiko vähemmän virhetulkinnan varaa? Siis kyvystä päästä ylipäänsä perille, ei niinkään nopeudesta suhteessa muihin kunnossa oleviin siittiöihin, koska se ero on tosiaan mitätön.

Vaikka siittiön kelpoisuus munasolulle on näennäisen pieni seikka verrattuna kuljettuun matkaan, se on mekanismina ratkaiseva. Hedelmöitymisen toteuttaja ei välttämättä ole nopein [siitä joukosta, joka munasolun luo pääsi]: se voi olla parhaiten hyväksytty.

”Uintikisoista” puhuminen on harhaanjohtavaa: eivät ne mitään kisaa. Ei siittiöillä ole todettu tietoisuutta toistensa suhteen. Kai se niiden ytimeen jollain muotoa sisältyy... mutta tuskin yksittäisellä tasolla. Siittiö yrittäisi munasolun luo, vaikka olisi yksin.  Todennäköisyys onnistumiselle olisi häviävän pieni, mutta se on toinen asia.

Totta, munasolu on ronkeli.
Oon lukenu tosta jostain myös.

tasa-arvopropagandaa. Munasolu on ronkeli mutta ominaisuus jonka perusteella se valikoi on siittiössä. Elikkä siis ei vaikuta sen enempää kuin nopeuskaan.

Ehkä kyse on siitä kuka jaksaa uida paksun nahan läpi.
Ei mistään valinnasta. Nahassa voi olla myös heikompii kohtii.

Nahassa :). nopsasti vilkaisten muutama mielenkiintoinen kohta (joita en tiennyt):

https://en.wikipedia.org/wiki/Human_fertilization

Sperman pitää vähän muhia, ennen kuin on optimaalisessa iskussa

At the beginning of the process, the sperm undergoes a series of changes, as freshly ejaculated sperm is unable or poorly able to fertilize.[7] The sperm must undergo capacitation in the female's reproductive tract over several hours, which increases its motility and destabilizes its membrane, preparing it for the acrosome reaction, the enzymatic penetration of the egg's tough membrane, the zona pellucida, which surrounds the oocyte.

Osa simpoista uhrautuu

Some sperm cells consume their acrosome prematurely on the surface of the egg cell, facilitating the penetration by other sperm cells. As a population, sperm cells have on average 50% genome similarity so the premature acrosomal reactions aid fertilization by a member of the same cohort.[8] It may be regarded as a mechanism of kin selection.

Munasolullakin on oma osuutensa hommassa (viitannee tuohon uhrautumiseen; tämä on kai se valintamekanismi)

Recent studies have shown that the egg is not passive during this process.[9][10]

Sen jälkeen, kun yksi on päässyt sisään, pinnan proteiinit linkkautuvat läpäisemättömäksi kalvoksi.

Nalle pUh kirjoitti:

Käyttäjä4499 kirjoitti:

Nalle pUh kirjoitti:

En löytänyt alkuperäistä artikkelia taikka ko. Tutkimusta. Mitäs sitte ku jarrullinen tyttösiittiö ehtii ensimmäisenä, Ei varmaan aiheuta mitään ongelmia, niinku ei yleensäkkää sukusoluissa lojuvat ylimääräiset molekyylit.

Niin mä kans mietin, et miten kemikaali vaikuttaa alkion/sikiön kehitykseen [silloin kun hedelmöityminen on sellaisesta siittiöstä, jonka geenien aktiivisuutta on manipuloitu sillä tietyllä kemikaalilla]? Onkohan seurattu sellaisen sikiön kehitystä, joka on saanut alkunsa kemikaalilla hidastetusta siittiöstä. Luulisi, että on! Mitä vaikutuksia sillä altistumisella voi olla, ja missä kohtaa se näkyy - ei tiedä.

Entä jos mies syö esim. jotain lääkettä ja sen aineenvaihduntatuotteita on myös siittiöiden ympärillä, mitäs siittiöiden perimä siihen sanoo? Kai ne tuntee ympäristönsä monipuolisesti, ei ne teflonia ole.

Voiko kemikaali vaikuttaa siittiöihin jossain määrin ilman, että se heikentää olennaisesti niiden liikkuvuutta? Ajattele, kemiallisesti *masentunut* siittiö. Siittiössä on kaikki tarvittava informaatio hoitaa tehtävänsä, ja kun siihen pukataan liikaa muuta informaatiota, lopputulos lienee aika sekava - entä kun ollaan rajamailla..? Osittain seonnut perimäaines, eli *hullu* siittiö?

Aika naiivi saa olla, jos on valmis uittamaan siittiönsä kemikaaleissa ja kuvittelee, ettei mitään riskiä voi olla.

Salaa toivoin että joku olisi linkannut jonkun järkilähteen aiheeseen. Hitostakaan tiedä mistä on edes kyse. Mutta omassa pienessä päässä kuvittelin että ulkopuolelta jälkijunassa tuleva "jarru" täytyy olla kokonainen molekyyli tai jopa proteiini joka tarrautuu siittiöön. Naiviudesta olet oikeassa eikä ihan varmasti ole hyvä asia jos se kulkee kehittymään solun mukana.

Miehen siittiön aktiivisuus taas normaalisti riippuu valtaosin flagellan pyörintätehosta, joka taas on riippuvainen solun omasta kalvojännitteestä. Johon elintavat vaikuttaa mutta sillä ei ole paljoakaan tekemistä perimän kanssa.

Jos viesti kulkee pinnalta ytimeen, se reseptoriin (pinnalla) tarttunut molekyyli on vain sanansaattaja perimälle (ytimelle)... vaikutus elää, vaikka molekyyli irtoaisi. Geenin aktiivisuus voi asettua eri "modeen" ja siihen jämähtää, vaikka sitä muutoksen aiheuttanutta molekyyliä ja signaalia ei enää olisikaan. Mut sama ajatus.

Käyttäjä4499 kirjoitti:

Nalle pUh kirjoitti:

Käyttäjä4499 kirjoitti:

Nalle pUh kirjoitti:

En löytänyt alkuperäistä artikkelia taikka ko. Tutkimusta. Mitäs sitte ku jarrullinen tyttösiittiö ehtii ensimmäisenä, Ei varmaan aiheuta mitään ongelmia, niinku ei yleensäkkää sukusoluissa lojuvat ylimääräiset molekyylit.

Niin mä kans mietin, et miten kemikaali vaikuttaa alkion/sikiön kehitykseen [silloin kun hedelmöityminen on sellaisesta siittiöstä, jonka geenien aktiivisuutta on manipuloitu sillä tietyllä kemikaalilla]? Onkohan seurattu sellaisen sikiön kehitystä, joka on saanut alkunsa kemikaalilla hidastetusta siittiöstä. Luulisi, että on! Mitä vaikutuksia sillä altistumisella voi olla, ja missä kohtaa se näkyy - ei tiedä.

Entä jos mies syö esim. jotain lääkettä ja sen aineenvaihduntatuotteita on myös siittiöiden ympärillä, mitäs siittiöiden perimä siihen sanoo? Kai ne tuntee ympäristönsä monipuolisesti, ei ne teflonia ole.

Voiko kemikaali vaikuttaa siittiöihin jossain määrin ilman, että se heikentää olennaisesti niiden liikkuvuutta? Ajattele, kemiallisesti *masentunut* siittiö. Siittiössä on kaikki tarvittava informaatio hoitaa tehtävänsä, ja kun siihen pukataan liikaa muuta informaatiota, lopputulos lienee aika sekava - entä kun ollaan rajamailla..? Osittain seonnut perimäaines, eli *hullu* siittiö?

Aika naiivi saa olla, jos on valmis uittamaan siittiönsä kemikaaleissa ja kuvittelee, ettei mitään riskiä voi olla.

Salaa toivoin että joku olisi linkannut jonkun järkilähteen aiheeseen. Hitostakaan tiedä mistä on edes kyse. Mutta omassa pienessä päässä kuvittelin että ulkopuolelta jälkijunassa tuleva "jarru" täytyy olla kokonainen molekyyli tai jopa proteiini joka tarrautuu siittiöön. Naiviudesta olet oikeassa eikä ihan varmasti ole hyvä asia jos se kulkee kehittymään solun mukana.

Miehen siittiön aktiivisuus taas normaalisti riippuu valtaosin flagellan pyörintätehosta, joka taas on riippuvainen solun omasta kalvojännitteestä. Johon elintavat vaikuttaa mutta sillä ei ole paljoakaan tekemistä perimän kanssa.

Jos viesti kulkee pinnalta ytimeen, se reseptoriin (pinnalla) tarttunut molekyyli on vain sanansaattaja perimälle (ytimelle)... vaikutus elää, vaikka molekyyli irtoaisi. Geenin aktiivisuus voi asettua eri "modeen" ja siihen jämähtää, vaikka sitä muutoksen aiheuttanutta molekyyliä ja signaalia ei enää olisikaan. Mut sama ajatus.

Sinäkin lähes sivuston harvoina ymmärtävinä. Satunnainen ulkoisesti kiinnittynyy molekyyli ei lähetä paskanmoista viestiä minnekkään. Vaan roikkuu ja paskoo kaiken. Jos se toimisi geenitasolla olisi paljon harmittomampi. Ja ei toimisi niin että kannattaisi tehdä uutinen. Tämä on ehdottoman paska juttu.