Ihminen kesytti suden proteiinilla
klo 13:24 | 14.1.2021
Ihminen ei pysty elämään pelkällä rasvattomalla lihalla, mutta susille se kelpasi. Suomalaistutkija kehitti uuden hypoteesin siitä, miten sudesta kehittyi koira.Lue koko juttu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näinköhän? Onko mietitty sitä yksinkertaista mahdollisuutta että ihminen olisi saanut käsiinsä sudenpentuja joko tappamalla emon tai löytämällä pennut, jonka emo on kuollut? Tätä on voinut tapahtua ero puolilla maailmaa. Kylmiltä alueilta tehdään löytöjä koska siellä ne ovat säilyneet parhaiten.
Taas tuli todettua se että ihminen tarvitsee rasvaa. Mitä kylmempi, sitä enemmän rasvaa tekee mieli.
Mä kerran melkee panin kansanedustajaa.
Lihaa syömällä ihminenkin sivistyi ja nousi ainakin omasta mielestään johtavaksi nisäkkääksi eläinkunnassa.
https://www.livescience.com/24875-meat-human-brain.html
Ihan looginen ja luonnonmukainen ajatuskulku, toivottavasti tutkija saa jatkettua aiheen kanssa.
Susilauma usein erottaa joukostaan yhden nuoren uroksen, jonka kyvyt saada saalista on vielä heikot. Lehdissäkin on paikoin kirjoituksia ihmisen perässä seuraavasta sudesta, joka tuossa vaiheessa on hyvin alistunut ja hakee vain mitä tahansa kumppania.
Tuo on herkkä vaihe saada sudesta jonkinlainen kaveri.
Tämän jälkeen voidaan helpommin saada pennut kesyimmiksi. Suoraan laumasta otetut pennut eivät ole ainakaan muutamissa kokeiluissa kesyyntyneet. Vaaditaan vähintään useita sukupolvia.
Sudesta/koirasta oli merkittävää hyötyä metsästyksessä, mutta myös kylmien aikojen majan lämmittäjänä.
Tietoni ovat alan kirjoista jolloin hankimme ensimmäisen koiramme, luin kaikki kirjastosta saatavilla olevat myös susista.
Olet tuossa oikeassa, sillä kesyttämiseen ei riitä pesästä viety pentu, vaan kesytettävän on tuota itse haluttava. Yhä voi käytännössä jokainen koira (myös kissa) karata pysyvästi ihmiskumppaniltaan, eli vain oma tahtotila tuota estää.
Minä sanoisin suurimman yhteisen hyödyn olevan turva, eli sudet varoittaa, ihmiset hoitaa vihulaisen. Lisänä vammojen korjaus, joka on ihan game changer villieläimille, jotka järjestään kuolevat esimerkiksi murtumaan; ihmisen seurassa kaikki on toisin tuossa mielessä.
Tuo nuorien uroksien häätäminen on hauska nähdä uhrilahjana ihmisille, eli noita suorastaan kannustetaan ihmisen läheisyyteen. :)
I want a perfect body
I want a perfect soul
Tuota voi miettiä myös toisinpäin ja muistan lapsena nähneeni teeveestä ohjelman kossiivista, jota ihmettelin silloin kovasti ja olen siitä myöhemminkin hieman lukenut.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Villilapsi
" Käsittämätöntä luonnossa on sen käsitettävyys. " Albert Einstein
Juuri noin; älykäs olento huomaa toisen kyvyt ja osaa laskelmoida niistä hyödyn itselleen. Ja ihan kiistatta susi on yksi älykkäimmistä maaeläimistä. Samaa sarjaa norsun ja apinoiden kanssa.
I want a perfect body
I want a perfect soul
Villi naaraskoira teki pennut tilallemme.
Pyydystin pennut ja pidin niistä kaksi itse.
Kesyjä ovat nyt.
Jopa ikänsä villinä ollut naaras alkaa hengailla nyt talomme liepeillä, kun pennut on siellä.
Narttu katsoo minua miettivästi ja kun lähestyn niin lopulta pakenee. Ilmainen ruoka nähtävästi kelpaisi sillekin.
Pennut taas hengaa suveneeristi emonsa, meidän ihmisten ja tontin ison uroskoran välillä.
Uroskoira otti pennut suojelukseensa ja "koulutukseen".
Mä kerran melkee panin kansanedustajaa.
Sitä mä vaan että veikkaan kyllä pesästä viedyt sudenpennutkin sopeutuu ihmiseen ja ne haluaa sopeutua.
Mä kerran melkee panin kansanedustajaa.
Jos pennut ottaa erittäin pienenä, ruokkii ja juottaa, niin ne on ihmisestä riippuvaisia ja pitää ihmistä emonaan.
Siis hyvissä ajoin ennen vieroitusikää.
Mä kerran melkee panin kansanedustajaa.
Veikkaan että lapset on pitäny huolta pienistä sudenpennuista. Leikkineet ja syöttäneet. Ollut siis lasten homma, niiden leikkikaveri ja kasvaessa suojelija.
Noi pennutkin seuraa mun 4v tytärtä kaikkialle kun sevon ulkona, tyttöö kiipee edellä ja pari pentuu perässä.
Mä kerran melkee panin kansanedustajaa.
Suomesta on menneiltä vuosikymmeniltä kokemuksia miten pesältä otetut karhunpennut ovat hyvin sopeutuneet ihmiseen.
Ihmisellä on ollut kymmeniä tuhansia vuosia aikaa tehdä suden kanssa tuttavuutta. Muinaisihmisillä on taatusti ollut erittäin kehittyneet menetelmät tehdä sudesta hyödyllinen kumppani. Mutta olen kyllä sillä kannalla, että ensimmäiset lähentymiset ovat tulleet suden taholta. Ensimmäiset ”jalostus”-toimenpiteet ovat ehkä olleet, että aggressiivisimmat hangaround sudet on tapettu.
Silence is golden, duct tape is silver.