Sivut

Kommentit (230)

Lentotaidoton
Seuraa 
Viestejä6266

Kävimme kolmisen vuotta sitten ansiokkaan keskustelun Köpis vastaan MM. Dertz oli otsikoinut aiheensa hieman kömpelösti väittämällä, että MM on todistettu oikeaksi. Keskustelun tuloksena joutui hän myöntymään sitten siihen, että tuo ”todistettu” oli vähän liikaa uhoiltu.

Dertzin mukaan monimaailma on käsitteenä hieman toisenlainen kuin, mitä intuitiivisesti kuvittelemme. Mehän kuvittelemme sen/niiden olevan ”tuolla jossain” omana entiteettinään. Kun MM:n mukaan KAIKKI universumit JAKAVAT oman fyysisen kosmoksemme ja myös oman aikamme, tässä ja nyt. On vain kysymys siitä, onko dekoherenssiä eri universumeiden kesken tapahtunut vai ei.

Minun ei siis tarvitse itse asiassa tehdä mitään, ei mitään interferenssikokeita tai vastaavaa. Vain olla. Minussa tapahtuu tekemättäkin joka hetki miljardeittain hiukkasten dekoherenssiä, puhumattakaan ilmasta ympärilläni, puhumattakaan kuudesta miljardista muusta ihmisestä, puhumattakaan koko maapallosta, aurinkokunnasta, Linnunradasta, miljardeista galakseista ja niiden välisistä vetypilvistä, pimeästä aineesta, tyhjön kvanttiheilahteluista jne jne… loputtomiin. Aika tunkua, kun tiedämme kuinka herkästi dekoherenssiä tapahtuu.

Toki Derz selitti, että KAIKKI universumit toteuttavat samoja ”todennäköisyyslakeja”, eli, että tietyt asiat kaikissa universumeissa tapahtuvat vain tietyllä todennäköisyydellä (kuten meilläkin). Tämä ”renormalisoi” kosmosten ja siis tapahtumien muuten käsittämättömän ”äärettömyyden”.

Dekoherenssi ja sen myötä maailmojen ”jakautuminen” on sama kuin köpisläinen aaltoyhtälön ”romahtaminen”. Köpismissä romahtaminen tapahtuu omassa kosmoksessamme, MM:issä se ei romahda, vaan jatkaa eloaan determinismin säilyttäen. Siis kuitenkin spatiaalisesti omassa kosmoksessamme ja omassa ajassamme. Siis täällä joukossamme, vaikkemme tiedä siitä mitään eikä meillä ole mitään mahdollisuuksiakaan tietääkään siitä mitään. Ja kaikki tämä VAIN, että saataisiin kvanttifysiikan LOKAALI DETERMINISMINEN kuvaus.

Minusta jotenkin tuntuu, että (puutteellinenkin) köpisläinen tulkinta, joka jättää avoimeksi ja tulkinnanvaraiseksi ”romahtamisen” problematiikan (miten, milloin, minkä toimesta) on rehellisempi kuin sadut, joista emme periaatteessakaan voi saada verifiaatiota. Köpisläisen ”romahtamisen” tulos on joka tapauksessa klassisesti mitattavissa. MM:n ei.

Stratonovich
Seuraa 
Viestejä358
Lentotaidoton
Dertzin mukaan monimaailma on käsitteenä hieman toisenlainen kuin, mitä intuitiivisesti kuvittelemme. Mehän kuvittelemme sen/niiden olevan ”tuolla jossain” omana entiteettinään. Kun MM:n mukaan KAIKKI universumit JAKAVAT oman fyysisen kosmoksemme ja myös oman aikamme, tässä ja nyt. On vain kysymys siitä, onko dekoherenssiä eri universumeiden kesken tapahtunut vai ei.

Niin siis intuitiomielessä on ihan kätevää miettiä laskiessaan, että onkin olemassa monia mahdollisia maailmankaikkeuksia jotka sitten interferoivat tai sitten eivät keskenään. Eli toisin sanoen on olemassa klassisen todennäköisyysteorian mukaisia monia maailmankaikkeuksia ja klassisesta poikkeavuus tulee mukaan niiden interferoinnin kautta. Kuitenkin totuus on se, että kvanttimekaniikka ei tottele klassisen todennäköisyyslaskennan/stokastiikan sääntöjä ja tässä mielessä on "väärin" ajatella näin. Monta maailmaa -tulkinta oikeastaan jotenkin mappaa kvanttimekaniikkaa klassiseen maailmankuvaan ja onnistuu siinä vain osittain.

Kvanttimekaniikka on matemaattisessa mielessä isomorfinen klassisen todennäköisyysteorian kanssa vain, jos rajoitutaan kommutatiivisiin operaattoreihin jotka ovat suoraan mapattavissa klassisiksi satunnaismuuttujiksi. Siis tässä erikoistapauksessa kvanttimekaniikan maailman malli on matemaattisesti ekvivalentti sen mallin kanssa millä matemaattisesti mallinnetaan klassista satunnaisuutta. Mutta totta kai se on ekvivalentti myös monen muun mallin kanssa -- Hilbert-avaruuksilla voi mallintaa monenlaisia asioita.

Mutta kun oikeasti monet operaattorit eivät kommutoi ja klassinen analogia ei päde. Ainoa keino päästä yli analogioiden (tulkintojen) rajoitusten on olla käyttämättä mitään tulkintoja. Tai ainakaan niistä ei kannata tehdä mitään "tieteellisiä" päätelmiä. Operaattorit Hilbert-avaruudessa on ihan hyvä tulkinta.

Vielä ufommaksi homma menee jos suhteellisuusteoria otetaan huomioon. Nimittäin avaruuden koostumus ja periaatteessa kaikki ominaisuudet riippuvat siitä missä aika-avaruuden pisteessä mittaus tehdään ja minkälaisessa liiketilassa. Siis periaatteessa jokaisessa (itseis)ajassa, paikassa ja nopeudessa on olemassa oma erilainen maailmankaikkeutensa. Tai oikeastaan maailmankaikkeus näyttää erilaiselta joka pisteessä, mutta se että onko sitten edes olemassa yhtä objektiivista maailmankaikkeutta onkin vaikeampi sanoa. Fysikaalisten ennusteiden laskemisen (= fysiikan) mielessä tällä olemassaololla ei ole mitään väliä, koska se on tarpeeton oletus, mutta tieteen filosofia saattaisi olla kiinnostunut tällaisesta tulkinnasta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maalaisjärki
Seuraa 
Viestejä1313

Näitä teidän juttuja lukiessa tulee mieleen väistämättäkin ajatus siitä, että onko nämä ns. "universumit" vain havaitsijasta riippuvaisia käsityskyvylle rajoittuvaisia kokonaisuuksia.
Ihminen itsessään tuskin koskaan kykenee käsittelemään avaruutta kokonaisuutena sen "äärettömän" kokonsa vuoksi, koska ei ole mitään mihin sitä verrata, joten mieli pyrkii väkisinkin asettamaan tilan joihinkin rajoihin; Universumeihin.

Täysin ihmiselle tyypillinen tapa käsitellä asioita. Kokonaisuus täytyy saada "pakettiin" ja käsityskyvyn rajoihin, jotta asiaa pystytään tarkastelemaan edes jollain tapaa tieteellisin ja ymmärrettävin keinoin. Tosiasiahan on, että kokonaisuutena voimme olla vain väärässä, mutta ehkä oikeilla jäljillä, sillä mitään varmaa tietoa maailmankaikkeutemme todellisesta kokonaisuudesta ei ole. On vain "viimeisimpien" tutkimusten tuloksia, ja nämä antavat suunnan myös spekulaatioille.

Jos lähdemme ajassa taaksepäin, ja mietimme että kuinka kauan on siitä kun kirkko, uskonto, ja viimeisimmät tieteen tutkimustulokset vakuuttivat kansalle että tähdet ovat reikiä taivaan kannessa, ja maan ääreltä tippuu jos sen reunan yli astuu. Taikka kuinka kirkon vaikutusvalta pakotti Galilein pyörtämään tutkimustuloksensa, ja asetti hänelle rangaistuksen vääristä uskonvastaisista argumenteista.

Olemme edelleen hetkessä jossa tutkimme uutta ja opimme, olemme tuossa hetkessä aina.
Jos katsomme avaruuteen syvälle, kauas... Näemmekö itsemme? Muurahainen pallon päällä, kiertää ympyrää ymmärtämättä kokonaisuutta. Tutkimmeko itseämme kun haluamme selvittää kaikkeuden salaisuuksia? Onko universumi vain mielemme syvyyksissä piilevä pelko siitä että joudumme nostamaan kätemme ylös, ja on vain nöyrryttävä todellisuuteen; joudumme tulemaan toistemme kanssa toimeen, sillä luomme tulevaisuutemme itse, ja päätämme kuinka meille käy. Sillä kukaan muu ei meitä tule auttamaan.. Ei Jumala, ei jälleensyntyminen, eikä ulkopuoliset sivilisaatiot, ei edes rinnakkaisulottuvuudet.

Pohdintaa ja ajatuksen lentoa.

Savor, Olkoon sielusi kevyt kuin mielesi tuote.
- Maalaisjärki

Stratonovich
Seuraa 
Viestejä358
Maalaisjärki
Näitä teidän juttuja lukiessa tulee mieleen väistämättäkin ajatus siitä, että onko nämä ns. "universumit" vain havaitsijasta riippuvaisia käsityskyvylle rajoittuvaisia kokonaisuuksia.
Ihminen itsessään tuskin koskaan kykenee käsittelemään avaruutta kokonaisuutena sen "äärettömän" kokonsa vuoksi, koska ei ole mitään mihin sitä verrata, joten mieli pyrkii väkisinkin asettamaan tilan joihinkin rajoihin; Universumeihin.

Se on ainakin totta, että jokainen havaitsija "näkee" eri (äärellisen) osansa maailmankaikkeudesta ja eri tavalla tahdistettuna johtuen informaation äärellisestä etenemisnopeudesta. Näin on siis ihan jo erityisen suhteellisuusteoriankin mukaan. Siis maailmankaikkeus on erilainen eri havaitsijoille. Gravitaatio ja kvanttimekaniikka tuovat hommaan vielä oman sotkunsa.

Se, että onko maailmankaikkeus se mitä havaitaan, vai jotain muuta, on taas metafysiikan heiniä, mihin en osaa ottaa sen enempää kantaa.

Stratonovich
Lentotaidoton
Dertzin mukaan monimaailma on käsitteenä hieman toisenlainen kuin, mitä intuitiivisesti kuvittelemme. Mehän kuvittelemme sen/niiden olevan ”tuolla jossain” omana entiteettinään. Kun MM:n mukaan KAIKKI universumit JAKAVAT oman fyysisen kosmoksemme ja myös oman aikamme, tässä ja nyt. On vain kysymys siitä, onko dekoherenssiä eri universumeiden kesken tapahtunut vai ei.



Niin siis intuitiomielessä on ihan kätevää miettiä laskiessaan, että onkin olemassa monia mahdollisia maailmankaikkeuksia jotka sitten interferoivat tai sitten eivät keskenään. Eli toisin sanoen on olemassa klassisen todennäköisyysteorian mukaisia monia maailmankaikkeuksia ja klassisesta poikkeavuus tulee mukaan niiden interferoinnin kautta. Kuitenkin totuus on se, että kvanttimekaniikka ei tottele klassisen todennäköisyyslaskennan/stokastiikan sääntöjä ja tässä mielessä on "väärin" ajatella näin. Monta maailmaa -tulkinta oikeastaan jotenkin mappaa kvanttimekaniikkaa klassiseen maailmankuvaan ja onnistuu siinä vain osittain.



"Monimaalimatulkinta" sekoittaa ontologiset 'mahdollisuuden ja todellisuuden' käsitteet, koska näitä koskee sama matematiikka.

"Monimaalimatulkinta" on puutaheinää, jota harrastavat henkisesti laiskat ja tyhmänkankeat fyysikot, jotka suhtautuvat filosofiaan, logiikkaan ja matematiikkaan yliolkaisesti ja luulevat tällä "korottavansa fysiikan statusta" kultturissa, vaikka he tosiasiasiassa alentavat sitä.

post1305547.html?hilit='mahdollisuus%20ja%20todellisuus'#p1305547

Kvanttimekaniikka on matemaattisessa mielessä isomorfinen klassisen todennäköisyysteorian kanssa vain, jos rajoitutaan kommutatiivisiin operaattoreihin jotka ovat suoraan mapattavissa klassisiksi satunnaismuuttujiksi.

Siis tässä erikoistapauksessa kvanttimekaniikan maailman malli on matemaattisesti ekvivalentti sen mallin kanssa millä matemaattisesti mallinnetaan klassista satunnaisuutta. Mutta totta kai se on ekvivalentti myös monen muun mallin kanssa -- Hilbert-avaruuksilla voi mallintaa monenlaisia asioita.

Mutta kun oikeasti monet operaattorit eivät kommutoi ja klassinen analogia ei päde. Ainoa keino päästä yli analogioiden (tulkintojen) rajoitusten on olla käyttämättä mitään tulkintoja. Tai ainakaan niistä ei kannata tehdä mitään "tieteellisiä" päätelmiä. Operaattorit Hilbert-avaruudessa on ihan hyvä tulkinta.

Vielä ufommaksi homma menee jos suhteellisuusteoria otetaan huomioon. Nimittäin avaruuden koostumus ja periaatteessa kaikki ominaisuudet riippuvat siitä missä aika-avaruuden pisteessä mittaus tehdään ja minkälaisessa liiketilassa.




Ei siitä AIVAN KAIKKI ominaisuudet kuitenkaan riipu...

Sitä paisti mittaustulokset kuten nopeudet voidaan muuntaa, ja näin samaa kohdetta kuvata eri "kulmista".

Siis periaatteessa jokaisessa (itseis)ajassa, paikassa ja nopeudessa on olemassa oma erilainen maailmankaikkeutensa.



Kaikkeus on "sama", kuva on eri.

Tai oikeastaan maailmankaikkeus näyttää erilaiselta joka pisteessä, mutta se että onko sitten edes olemassa yhtä objektiivista maailmankaikkeutta onkin vaikeampi sanoa.



Kauheasti ei menetetä teoriamuodostuksessa, jos oletetaan aksiommttisesti, että "on olemassa materiaaliseti yksi maailmankaikkeus."

Tällä aksioomalla, jota voidaan pitää myös metodisena periaatteena, on oikein nimikin: MAAILMANKAIKKEUDEN MATERIAALISEN YKSEYDEN PERIAATE.

Fysikaalisten ennusteiden laskemisen (= fysiikan) mielessä tällä olemassaololla ei ole mitään väliä, koska se on tarpeeton oletus, mutta tieteen filosofia saattaisi olla kiinnostunut tällaisesta tulkinnasta.



Tuo oletus tehdään aina jotakin laskettaessa ainakin siltä osin kuin lasketaan, joten TIETEESSÄ ei mitään menetetä, vaikka lkysinen metodinen periaate lausutaan rehellisesti julki!

derz
Seuraa 
Viestejä2431

Kvanttitietokone laskee laskematta

Tutkijat laittoivat kvanttitietokoneen superpositiotilaan [laskee]+[ei laske] ja tarkistivat koneen tilan. Vaikka kone havaittiin tilassa [ei laske], oli se silti antanut tuloksen laskutoimitukseen. Mistä tämä tulos tuli, jos kone ei sitä kerran laskenut?

Monimaailman vastaus on yksinkertainen: laskutoimitus tapahtui rinnakkaisessa maailmankaikkeudessa, joka haarautui (dekoheroitui) omastamme vasta lomittuessamme koneen tilan [ei laske] kanssa (eli kun tarkistimme onko Schrödingerin kissa tehnyt kotitehtävänsä vai ei).

∞ = ω^(1/Ω)

Goswell
Seuraa 
Viestejä14065

Jos tuo laskukone käyttää atomin "värinää" laskutoimitukseen, ei sitä värinää voi pysäyttää. Eli sillä ei ole sellaista olotilaa kuin ei laske. Kuin aine= materia ainex antimateria..
-1, 0, 1. Se rinnakainen "maailma" on atominytimien sisällä.

Minun mielestä noin.

Nagarjuna

"Monimaailma ottaa kirjaimellisesti kvanttiteorian idean, että kvanttientiteetti (entiteetti= "itsenäinen kokonaisuus") kuten atomi voi olla monessa tilassa yhtäaikaisesti ja perustuu siihen, että rinnakkaisien maailmankaikkeuksien olemassaolo sisältää äärettömän määrän kopioita sinusta erilaisine historioineen ja erilaisine tulevaisuuksineen."


Tämä on ehkä arkipäiväistä pohdintaa, mutta millaiset tapahtumat oikeasti siirtyvät rinnakkaisiin maailmankaikkeuksiin. Osa elämän asioista on sellaisia, joihin ei kvanttimaailma oikein sovi, koska tietoisesti pyritään johonkin. Esimerkiksi kun pääsin pääsykokeissa haluamaani opiskelupaikkaan, niin mikä tahansa historia ei enää toteudu sen jälkeen (ellei oleta pääsykoevastauksiani joksikin kvantti-ilmiöksi). Solutasolla jos esim. ruoalla tai alkoholilla rappeutan solujani enneaikaisesti kuolemaan johtavasti, joihin solutapahtumiin sinänsä ehkä kvantti-ilmiöt sopisivatkin, niin historia/tulevaisuus muuttuu (vai muuttuuko?). Ihan kaikki mahdolliset historiat/tulevaisuudet eivät toteudu ja mitäköhän näille "katkenneille" historioille tai mahdollisuuksille tapahtuu rinnakkaismaailmoissa.

Sinänsä rinnakkaiskaikkeudet ja muut eivät hämmästyttäisi minua. Jo nyky"tietämys" ja oletukset universumista operoivat niin järjettömän isoilla asioilla, etteivät äärettömät rinnakkaisuudet tuo siihen ainakaan itselleni mitään ongelmaa. Lähinnä on kyse jostain ääretön + 1 asiasta.

derz
Kvanttitietokone laskee laskematta

Tutkijat laittoivat kvanttitietokoneen superpositiotilaan [laskee]+[ei laske] ja tarkistivat koneen tilan. Vaikka kone havaittiin tilassa [ei laske], oli se silti antanut tuloksen laskutoimitukseen. Mistä tämä tulos tuli, jos kone ei sitä kerran laskenut?

Monimaailman vastaus on yksinkertainen: laskutoimitus tapahtui rinnakkaisessa maailmankaikkeudessa, joka haarautui (dekoheroitui) omastamme vasta lomittuessamme koneen tilan [ei laske] kanssa (eli kun tarkistimme onko Schrödingerin kissa tehnyt kotitehtävänsä vai ei).



derz
Seuraa 
Viestejä2431
Arkkis
derz
Kvanttitietokone laskee laskematta

Tutkijat laittoivat kvanttitietokoneen superpositiotilaan [laskee]+[ei laske] ja tarkistivat koneen tilan. Vaikka kone havaittiin tilassa [ei laske], oli se silti antanut tuloksen laskutoimitukseen. Mistä tämä tulos tuli, jos kone ei sitä kerran laskenut?

Monimaailman vastaus on yksinkertainen: laskutoimitus tapahtui rinnakkaisessa maailmankaikkeudessa, joka haarautui (dekoheroitui) omastamme vasta lomittuessamme koneen tilan [ei laske] kanssa (eli kun tarkistimme onko Schrödingerin kissa tehnyt kotitehtävänsä vai ei).







Selittäisitkö minulle sitten omin sanoin, miten kvanttitietokone antaa tuloksen laskutoimitukseen laskematta sitä? Mahdollinen vaikuttaa aktuaaliseen?

∞ = ω^(1/Ω)

derz

Selittäisitkö minulle sitten omin sanoin, miten kvanttitietokone antaa tuloksen laskutoimitukseen laskematta sitä? Mahdollinen vaikuttaa aktuaaliseen?




Arkkis selittäköön omiaan.

Mutta mikä kvanttitietokone, ja mitkä laskutoimitukset?

Lomittumisessahan ei varsinaisesti lasketa mitään.

Arkkimeedees
Seuraa 
Viestejä995
Tinke
Luin Esko Valtaojan haastattelusta

"Se (todellisuus) on aivan toisenlainen, kuin mitä kukaan on osannut aavistaa. Todellisuus ei noudata ihmisen logiikkaa; kaikki filosofit ovat olleet väärässä. Kvantti kumosi Kantin. Aika on yksi ulottuvuus ja siten tulevaisuus on jo olemassa samalla tavalla kuin menneisyyskin, vaikkemme pystykään sitä käsittämään."

http://www.polyteekkari.fi/index.php?k=10699

Onko tämä tieteessä yleisesti hyväksytty teoria? Että kuoleman ja syntymän hetket olisivat olemassa yhtä todellisina kuin nykyhetki

Jos on, niin onko teorialle esitetty vasta-argumentteja?




Tulevaisuus ei poikkea kovin paljon menneisyydestä. Se että olemme esimerkiksi maapallona tässä, ei riitä osoittamaan, missä olimme eilen tai kuukausi sitten, ellemme sitä osoita. Samoilla kaavoilla pystymme osoittamaan, missä olemme myös kuukauden tai miljoonan vuoden päästä. Se mitä meille ihmisinä tapahtuu, jää vain meidän omille kovalevyillemme ja kuoltuamme todisteet olemassa olostamme ovat kirjallisia tai viitteellisiä todisteita, että olemme olleet.

Tulevaisuuden ja menneisyyden, ajan kulun erottaa siis oikeastaan vain entropia. Kun rikot maljakon, et voi sitä ehjätä enää koskaan samanlaiseksi. Entropia kasvaa aina. Paitsi että elämä on sellainen salaisuus, että se alkaa järjestää kaaosta järjestykseen elämäksi, ja siitä minä en tiedä paljon mitään muuta kuin että viisi sekuntia sitten kirjoitin sanan "sekuntia". Sekin on entropian järjestelemistä joksikin muuksi kuin biteiksi omassa päässäni. Tämähän menee filosofiseksi.

heskam
Seuraa 
Viestejä935
Kun rikot maljakon, et voi sitä ehjätä enää koskaan samanlaiseksi. Entropia kasvaa aina.



Minä rikoin niin kamalan maljakon, että tulin kerrassaan hyvälle mielelle. Entropia taisi vähentyä!

derz
Arkkis
derz
Kvanttitietokone laskee laskematta

Tutkijat laittoivat kvanttitietokoneen superpositiotilaan [laskee]+[ei laske] ja tarkistivat koneen tilan. Vaikka kone havaittiin tilassa [ei laske], oli se silti antanut tuloksen laskutoimitukseen. Mistä tämä tulos tuli, jos kone ei sitä kerran laskenut?

Monimaailman vastaus on yksinkertainen: laskutoimitus tapahtui rinnakkaisessa maailmankaikkeudessa, joka haarautui (dekoheroitui) omastamme vasta lomittuessamme koneen tilan [ei laske] kanssa (eli kun tarkistimme onko Schrödingerin kissa tehnyt kotitehtävänsä vai ei).







Selittäisitkö minulle sitten omin sanoin, miten kvanttitietokone antaa tuloksen laskutoimitukseen laskematta sitä? Mahdollinen vaikuttaa aktuaaliseen?



Emme voi esittää kysymyksiä, joihin ei ole vastauksia (Wittgenstein). Ei ole mitään syytä, miksi vastaukset kaikkiin mahdollisiin kysymyksiin eivät jo olisi olemassa maailman joihinkin rakenteisiin kätkeytyneinä. Niinpä esimerkiksi laskutoimitusten vastaukset ovat olemassa jo ennen laskutoimitusten suorittamista erilaisilla laskimilla. Laskutoimitukset voivat olla tie vastaukseen, mutta toinen tie voi olla paljon lyhyempi "madonreikä"; saattaapa vastaus piillä kysymyksen materiassa valmiinakin.

Esimerkiksi hiukkasfysiikan törmäysten ratojen ym. laskeminen vie tietokoneilta hyvin pitkän ajan, mutta hiukkaset itse saavat vastauksen alle 10^-30 sekunnissa.

derz
Kvanttitietokone laskee laskematta

Tutkijat laittoivat kvanttitietokoneen superpositiotilaan [laskee]+[ei laske] ja tarkistivat koneen tilan. Vaikka kone havaittiin tilassa [ei laske], oli se silti antanut tuloksen laskutoimitukseen. Mistä tämä tulos tuli, jos kone ei sitä kerran laskenut?

Monimaailman vastaus on yksinkertainen: laskutoimitus tapahtui rinnakkaisessa maailmankaikkeudessa, joka haarautui (dekoheroitui) omastamme vasta lomittuessamme koneen tilan [ei laske] kanssa (eli kun tarkistimme onko Schrödingerin kissa tehnyt kotitehtävänsä vai ei).


Tuokaa minulle toimiva kvanttitietokone niin uskon. Sitä ennen pidän kvanttitietokonetta samanlaisena satuna kuin yli avaruuden lomittuneita hiukkasia. Minulle kvantti-ilmiöiden ongelmat ovat enemmän avaruuden rakenteen ymmärtämisen ongelmia. Kun asiat tulkitaan väärien avaruusolettamien mukaan, saadaan outoja tulkintoja. Itse kaikkeen muuhun luonnontieteeseen vedoten luotan siihen, että maailma toimii kausaalisti. Schrödingerin kissa siis on laatikossa joko kuollut tai elävä kausaalien vuorovaikutusten seurauksena. Samat kausaalit vuorovaikutukset eli syyt, aiheuttavat jokaisen erillisen radioaktiivisen hajoamisen. Hajoamisaikojen tilastollisuus on samaa laatua kuin vaikkapa ihmisen eliniän tilastollisuus. Kummallakin on syyt, tosin radioaktiiviselle ytimelle hajoamisen syyt ovat vähäisemmät. Siinä missä ihminen voi kuolla lukemattomiin syihin, ydin hajoaa vain tiettyjen kvantittuneiden prosessien kautta. Kvantittumisella en tässä tarkoita mitään epämääräistä, vaan epäjatkuvin suurein tapahtuvaa. Eli tietty prosessi tai prosessit hajottaa/hajottavat tietyn ydinlajin. Hajoamistodennäköisyys riippuu hajottamisen mahdollistavien tekijöinen määrästä tietyssä tilavuusyksikössä sekä vaikutusalasta ja hajoavan ytimen erillisten kvanttitilojen määrästä. Periaatteessa siis siitä missä kohtaa avaruutta suhteessa toisiinsa ytimen kvarkit ja voimanvälittäjät ovat, ja mikä on ytimen energiatila. Tuntemalla nämä tekijät, saadaan hajoamistodennäköisyys. Tuntemalla avaruuden rakenne, saadaan myös yksittäisen ytimen hajoamissyy. Holografiaperiaatteella ja spinverkoilla höystetty kvanttiteoria on yksi mahdollisuus avaruuden maalaisjärkiseen ymmärtämiseen. Ymmärtämämme 3D-tila-avaruus onkin ehkä liian karkea yksinkertaistus. Se luo liikaa vapaustiloja todelliseen avaruuteen nähden, ja siksi kvantti-ilmiöt näyttäytyvät niin outoina.

Ronron
Seuraa 
Viestejä9265

Jotta olisi relevanttia vastata otsikon kysymykseen, tulisi termi "todellinen" määritellä absoluuttisesti irralleen subjektoivista kokonaisuuksista, kuten ajallinen suhteutus ja terminologinen paradigma. Viimeksi mainitulla viittaan Strösgaudenin palkittuun teoreemaan kiihtyvyyden infunktioituvuudesta. Tällöin menneisyys ja tulevaisuus voidaan luokitella ns. 4. ulottuvuuteen, jossa ei tapahdu kehitystä eikä muutosta koska aika vaikuttaa vain alempiin ulottuvuuksiin. Menneisyys ja tulevaisuus ovat tälläisestä flegmaattiskoheroidusta tarkastelunäkökulmasta validoituna todellisia. MOT.

くそっ!

uniDP
Oon aika varma että sen minkä kohta teen, on kohta tehty.

Eli vastasin. Ja tämä on siis historiaa tulevaisuudessa juurikin nyt.


Veikkaanpa että maailma toimii hieman soluautomaattien tapaan. Joten on päivittyvä nykyhetki. Menneisyyden ja tulevaisuuden tapahtumat voi ajaa ja niiden informaatio löytyy nykyhetkestä, mutta niitä ei ole aktuaaleina tai pysähtyneinä olemassa. Aika on vain alkeistilojen, eli automaatin päivittymisen väli. Samanaikaisuus tai nykyhetki on absoluutti, joka päivittää ajallisesti kaikki alkeistilat yhdellä kertaa.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat