Seuraa 
Viestejä1521

Jos ihmisellä on jokin psyyken sairaus, niin häntä pyritään kuntouttamaan. Aika usein tilanne paraneekin nykyhoidon avulla.

Se kysymys heräsi, että kestääkö oikeasti sairas ihminen täyttä elämää? Eikö se ole vähän liikaa vaadittu? Tarkoitan, että oireilu voi lisääntyä.

Onko muita vaihtoehtoja kuin hiljentää tai vaimentaa "järjestelmää"?

Juha Myllärinen, Lappeenranta

Sivut

Kommentit (24)

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
eskimo
Se kysymys heräsi, että kestääkö oikeasti sairas ihminen täyttä elämää? Eikö se ole vähän liikaa vaadittu? Tarkoitan, että oireilu voi lisääntyä.

Onko muita vaihtoehtoja kuin hiljentää tai vaimentaa "järjestelmää"?


Määrittele täysi elämä ja "järjestelmä".

Hämmentää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eskimo
Seuraa 
Viestejä1521

Täysi elämä on sitä, että asiat surraavat Tarkoitan siis sitä, että pystyy kokemaan elämän eri tilanteet ja vaiheet ja niihin liittyvät tunteet jollain tapaa. Sehän ei ole itsestäänselvyys. Täysi elämä on sitä, ettei ole kovasti keloutunut, vaan että asioita tapahtuu ja niitä koetaan. Ei tarvitse olla kummoinenkaan elämä kun tuo toteutuu. Eli aikalailla perus ihmisenä olemiseen liittyvää tarkoitin. Elämä ei ns. jätä kylmäksi.

"Järjestelmällä" tarkoitin psyykeä. Siis sitä henkistä puolta. Miten sitä nyt nimittäisikään.

Onhan se totta, ettei "täysin tervekkään" elä aina ihan tärinättä, mutta jos ihmisellä on jokin sairaus, niin pienemmätkin jutut voivat vähän viedä tolalta.

Voisiko terveen ja tasapainoisen ihmisen eräs merkki olla tietynlainen "elastisuus"? Ei mene rikki ja palautuu kohtuullisen ajan kuluessa tasapainoon eikä vaurioidu ihan vaikeissakaan prosesseissa. Vai onko tälläiset odotukset utopiaa myöskin terveen osalta?

Juha Myllärinen, Lappeenranta

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
eskimo
Voisiko terveen ja tasapainoisen ihmisen eräs merkki olla tietynlainen "elastisuus"? Ei mene rikki ja palautuu kohtuullisen ajan kuluessa tasapainoon eikä vaurioidu ihan vaikeissakaan prosesseissa. Vai onko tälläiset odotukset utopiaa myöskin terveen osalta?

Ehkä tuo elastisuus on ihan hyvä käsite tässä. Mutta sikäli sekin on monimuotoinen käsite, että monet mielisairaat kestää miljoona kertaa rankempia juttuja järkkymättä kuin "terveet". Jotenkin niitten kamalien ja traumaattisten kokemusten jälkeen, jotka usein ihmisen hulluuteen ajaa, normaalit arkipäivän vastoinkäymiset kuten läheisen kuolema, työttömyys, oma ruumiillinen sairastuminen tai vammautuminen jne tuntuvat lähinnä naiivilta ja lapselliselta räpöstelyltä. Tietynlainen kovuus ja empatian puute voi iskeä. "Jaa mummos kuoli, lopeta se märinä, tuo ei oo vielä mitään." Toisaalta mielisairaan saattaa saada tolaltaan jokin vähäpätöinen juttu, kuten lemppari jälkiruokavanukkaan poistuminen kaupan valikoimasta.

Hämmentää.

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
eskimo
"Järjestelmällä" tarkoitin psyykeä. Siis sitä henkistä puolta. Miten sitä nyt nimittäisikään.

Niin ja tästä vielä. Joskus järjestelmää on pakko vähän hiljentää ja vaimentaa, mutta yhtä suuressa roolissa mielensairauksissa on psykoedukaatio. Eli mielisairasta opetetaan olemaan oireittensa kanssa. Oireet integroidaan osaksi omaa elämää, opetetaan tunnistamaan seikat jotka niitä pahentaa, opitaan tunnistamaan niiden ilmaantuminen ja opitaan kuinka niitä voi vähentää. Jos ei voi olla oireeton niin pitää oppia hallitsemaan oireitaan ettei ne hallitse sua.

Hämmentää.

eskimo
Seuraa 
Viestejä1521

post1916391.html#p1916391

Tuo Vatkaimen stoori selittyy varmaan sillä, että sairaalla voi olla käytössään kehittyneitä puolustautumismekanismeja. Siinä vaiheessa kun jälkiruokavanukas saa sairaan tolaltaan, niin siinä voi olla kyseessä pikkainen "vuoto". Sairas ei näe tarpeelliseksi suojautua tällaiselta ja se iskee läpi ilman, että hälytyskellot ovat soineet. Mielestäni tämmöinen on helppo selittää sillä, että kaikelta ei osaa ainakaan kovin tietoisesti suojautua. Suklaavanukkaan puuttuminen voi saada aikaan jonkin erikoislaatuisen yhdistelmän mielessä.

Juha Myllärinen, Lappeenranta

eskimo
Seuraa 
Viestejä1521
Vatkain
Joskus järjestelmää on pakko vähän hiljentää ja vaimentaa, mutta yhtä suuressa roolissa mielensairauksissa on psykoedukaatio. Eli mielisairasta opetetaan olemaan oireittensa kanssa. Oireet integroidaan osaksi omaa elämää, opetetaan tunnistamaan seikat jotka niitä pahentaa, opitaan tunnistamaan niiden ilmaantuminen ja opitaan kuinka niitä voi vähentää. Jos ei voi olla oireeton niin pitää oppia hallitsemaan oireitaan ettei ne hallitse sua.



Näin kai. Se vain kiinnostaa, että missä määrin sairas voi oikaista itsensä joutavasta.

Jos jotain negatiivista opitaan, niin miksi sen opitun täytyy olla täysin palautumaton tila jos kerran puhutaan muovautuvista aivoista?

Muistuipa mieleen koe, jossa lapsi sai 2 namua jos malttoi olla kärsivällinen. Kokeen tulos taisi olla se, että lapsi, joka on kärsivällinen, osaa säädellä itseään fiksummin. Karkkia ei voi sinällään vastustaa eikä mielihyvää ja se vie voiton, mutta tilanteeseen voi löytää ratkaisuja muuten kuin tuloksettomalla kärsimyksellä.

Useimmat aivoratoihin perustuvat urautumiset ovat myös jotain, mistä ei tokene kuin haudassa. Silti jotkut osaavat muokata itseään jotenkin ja esimerkkinä vaikka tuo karkki-koe. Käsitän oppimisen työläänä ja usein vastenmielisenä, mutta ehkä oppimisella olisi jotain annettavaa muussakin mielessä kuin siinä, että sen avulla voidaan tulla sinuiksi sairauden kanssa.

Tässä oli jokin aika sitten tutkimus kaapatuista ja selviytyjiä olivat he, jotka uskoivat johonkin mahdollisuuteen. Samalla tapaa ajattelen henkisiin liittyvistä. En tarkoita, että sairas voisi parantua kokonaan, mutta en pyytäisi heittämään kirvestä kaivoonkaan. Aikoinaan uskottiin, että sejase oli kuolemaksi. Joku halusi joskus uskoa jotenkin toisin ja nyt tehdään sitten jo vähän mitä vain ihmisenkin suhteen.

Juha Myllärinen, Lappeenranta

Vatkain
Seuraa 
Viestejä27432
eskimo
Se vain kiinnostaa, että missä määrin sairas voi oikaista itsensä joutavasta.

Kyllä jossain määrin voi. Esim. jos mulla alkaa iso pyörä heittään, niin osaan monesti ihan järjellä itseä komentaa että hei haloo, tuo ei ole loogista. Jotain vainoharhoja saa tolleen kuriin. Toinen on ihan sitten se, että sallii itsensä mennä mukaan joutavaan, tiettyyn pisteeseen asti. Siinä pisteessä voi sitten todeta, että nyt on tämä rituaali taas käyty tähän asti, aika palata.

Jos jotain negatiivista opitaan, niin miksi sen opitun täytyy olla täysin palautumaton tila jos kerran puhutaan muovautuvista aivoista?

Eihän se olekaan. Terapiat on enimmäkseen mun mielestä pois oppimista ennemmin kuin oppimista.

En tarkoita, että sairas voisi parantua kokonaan, mutta en pyytäisi heittämään kirvestä kaivoonkaan.

Toisaalta toivoa ja energiaa ei kannata haaskata kroonisen sairauden parantamiseen. Joskus on parasta vaan opetella maksimoimaan oireettomat ja/tai vähäoireiset päivät.

Hämmentää.

taucalm
Seuraa 
Viestejä7047

jos sairaus onkin oire, ei syy?

"Everything is backwards; everything is upside down. Doctors destroy health, lawyers destroy justice, universities destroy knowledge, governments destroy freedom, the major media destroy information and religions destroy spirituality."

Vierailija
Vatkain
Eihän se olekaan. Terapiat on enimmäkseen mun mielestä pois oppimista ennemmin kuin oppimista.

Enemmän tai vähemmän oppimista.

JuurikinNiin
Seuraa 
Viestejä1887

Kyllä pystyy elämään normaalisti.
Itselläkin on noita diagnooseja vaikka muille jakaa.
Entisenä narkkina tuhosin pääni.
Mutta nyt olen korvaushoidossa ja mulla on oikeanlaiset lääkkeet, ei sivuvaikutuksia.

Olen työssä, omistan auton ja ajokortin, nautin arjen iloista, harrastan juttuja jne jne.

Eli elän varmaankin nyt sitten sitä "normaalia" elämää.

Mutta psyyke on kyllä ainoastaan lujittunut noista alamaailman koukeroista, aseista, rikkinäisistä polvista ja moottoripyöräkerhoista, niin ihan pienestä en hätkähdä.

Mutta alkoholin olen jättänyt todella pienelle käytölle ja hyvin harvoin saatan jointin polttaa.
Siinä on minun nykyiset päihteilyt.

Selvinpäin on mukava, siihen tottuu kyllä entinen narkkikin. Korvaushoito pitää mieliteot, piikitykset ja muut huumekokemukset poissa. Minun tapauksessani asiaa auttoi suuresti "ystävä" -piirin totaalinen vaihtaminen.

Suomen uusriistokapitalismin pääjehu on Sauli Niinistö. -Pirta-

eskimo
Seuraa 
Viestejä1521
Vatkain

eskimo
En tarkoita, että sairas voisi parantua kokonaan, mutta en pyytäisi heittämään kirvestä kaivoonkaan.
Toisaalta toivoa ja energiaa ei kannata haaskata kroonisen sairauden parantamiseen.



Tämä on tietysti ehdoton. Jos toivoa pitää yllä, niin se on oltava mukana tietyllä tavalla. Esim lottoa ei pelata sillä tavoin, että lyhennän asuntolainan kokonaisuudessaan kunhan saan lottovoiton. Samalla tapaa sairas ei voi ajatella, että nousempa sängystä kunhan nyt olen muuttunut terveeksi. Eli en tarkoita tällaista, vaan toivoa toisenlaisessa mielessä.

Jos ihminen vaikean sairauden alkuvaiheessa, niin hän voisi tukeutua mihin puolustuskeinoon tahansa, kunhan ajatus lähtee siitä jossain vaiheessa jalostumaan. En lähtisi puhumaan realiteettejä eli puhumaan toista epätoivoon ellei kovin painavaa syytä.

Ympäristölle on toki hyvä, että sairas tietää oman tilansa ja se on heidän prioriteeteissä korkeaksi rankattu arvo. En ole täysin ymmärtänyt kuitenkaan tämän arvoa. Joskus tai ehkä yleensä(?) ongelma on tietysti siinä, että sairaudentunto puuttuu ja silloin lisäinfot ovat aikasen tärkeitä.

Juha Myllärinen, Lappeenranta

MooM
Seuraa 
Viestejä8293
eskimo
Vatkain

eskimo
En tarkoita, että sairas voisi parantua kokonaan, mutta en pyytäisi heittämään kirvestä kaivoonkaan.
Toisaalta toivoa ja energiaa ei kannata haaskata kroonisen sairauden parantamiseen.



Tämä on tietysti ehdoton. Jos toivoa pitää yllä, niin se on oltava mukana tietyllä tavalla. Esim lottoa ei pelata sillä tavoin, että lyhennän asuntolainan kokonaisuudessaan kunhan saan lottovoiton. Samalla tapaa sairas ei voi ajatella, että nousempa sängystä kunhan nyt olen muuttunut terveeksi. Eli en tarkoita tällaista, vaan toivoa toisenlaisessa mielessä.

Jos ihminen vaikean sairauden alkuvaiheessa, niin hän voisi tukeutua mihin puolustuskeinoon tahansa, kunhan ajatus lähtee siitä jossain vaiheessa jalostumaan. En lähtisi puhumaan realiteettejä eli puhumaan toista epätoivoon ellei kovin painavaa syytä.

Ympäristölle on toki hyvä, että sairas tietää oman tilansa ja se on heidän prioriteeteissä korkeaksi rankattu arvo. En ole täysin ymmärtänyt kuitenkaan tämän arvoa. Joskus tai ehkä yleensä(?) ongelma on tietysti siinä, että sairaudentunto puuttuu ja silloin lisäinfot ovat aikasen tärkeitä.




Minusta on hassua puhua mielenterveyden häiriöistä ja sairauksista yhtenä nippuna. Ei kukaan käsittele keuhkosyövän ja astmankaan hoitoa tyyliin "auttaako lääkkeet" ja "voiko parantua". On sairauksia, joista voi parantua, toisiin auttaa lääke ja toisiin elämäntavat (luen terapian tavallaan tähän) ja joidenkin kanssa pitää vaan oppia elämään. Osa on rajalla siinä, onko sairaus vai henkilön ominaisuus (luen esimerkiksi oman atooppisen ihoni enemmän ominaisuudeksi kuin ongelmaksi).

En tiedä, oliko mulla joku pointti, mutta kai se lähinnä on, että eri ihmisille ja varsinkin eri sairauksiin tehoaa eri jutut. Ja jokaisen soisi löytävän sen keinon, millä saa olon paremmaksi, vaikkei ongelmaa saisikaan pois.

"MooM": Luultavasti entinen "Mummo", vahvimpien arvelujen mukaan entinen päätoimittaja, jota kolleega hesarista kuvasi "Kovan luokan feministi ja käheä äänikin". https://www.tiede.fi/keskustelu/4000675/ketju/hyvastit_ja_arvioita_nimim...

eskimo
Seuraa 
Viestejä1521
MooM
Minusta on hassua puhua mielenterveyden häiriöistä ja sairauksista yhtenä nippuna.
...
En tiedä, oliko mulla joku pointti, mutta kai se lähinnä on, että eri ihmisille ja varsinkin eri sairauksiin tehoaa eri jutut.



Sairausnimike voi joskus olla kätevä erityisesti välityksellisessä mielessä ja toisaalta oikea diagnoosi tuo jotain oivallukseen liittyvää nimeämisen johdosta. Osaa vaikka hakea apua netistä(heh).

Silti herää epäilyksiä nimikkeen kaikenkattavasta hyödyllisyydestä. Ihminen kun tuppaa olemaan yksilöllinen bipolaari, skitsofreenikko etc. Vaikka olisi paljon samaakin, niin silti sairauden kanssa "pelaamisessa" ja kokemisessa on pitkälle yksin.

Eilen jossain ketjussa joku viittasi luovaan ajatteluun, joka ei olisi niin sidottu käsitteisiin ja että joku kykenee olemaan tällä tavoin melko vapaa. Sairaudessa voisi kuvitella olevan apua joskus samanlaisesta vapaudesta ilman mitään käsittemuodostuksia ja nimikkeitä, josta käsin ei välttämättä pääse pudottautumaan sisälle omaan tilanteeseensa.

Näkisin, että jos pystyy jotain muuttamaan (oppimaan), täytyy nähdä tai kokea (jollain tasolla) se fiba ja muulla kuin wikipedia-tasolla. Mitä on suhde itseen jos se on vaikka luokkaa Wikipedia?

Juha Myllärinen, Lappeenranta

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat