Seuraa 
Viestejä45973

Vieläkin näyttää elävän vahva usko siihen, että kiertelemällä ja kaartelemalla lapselle kerrotut tosiasiat tosielämästä jotenkin muka rikkovat lapset.

Onko todellisuus lapselle - nuorelle muka kestämätön?

Minusta asia on päinvastoin.

Onko muka järkyttävää kertoa lapselle hänen esim. olevan ns. ei toivottu?

Eikö siis ihmiskunta uskalla vieläkään ääneen sanoa Karhua Karhuksi?

Sivut

Kommentit (42)

i_gabe
Seuraa 
Viestejä153

Monesti olen sanonut karhua karhuksi, mutta lapselle täytyy kertoa sen jälkeen mikä on karhu. Lapsi ei yleensä ole sitten ymmärtänyt mitä yritän kertoa, joten sanon lapselle, että kun kasvat aikuiseksi alat ymmärtämään mikä on karhu.

Joten on parempi lapselle, että hän oppii elämän kautta asioita ja oppii tekemään itse omat päätelmänsä. Minun motiivit eivät ole opettaa lasta kumartamaan sitä, kuka kertoo, vaan sitä mikä on totuus.

Olen saattanut olla tätä mieltä

Nobelaner
Seuraa 
Viestejä1775

Eli olet valmis ottamaan sen riskin että kakarasi ei jotain asiaa koskaan tajuakaan oikein, ja elämänsä on pilalla sen takia? Onko sinulla oikeutta ottaa tuollaista riskiä lapsesi puolesta? Eikö turvallisempaa olisi kertoa asioista niinkuin ne on ja sen jälkeen antaa lapsen sitten ymmärtää asioita niinkuin ymmärtää, ja kokea mitä kokee.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844

En vain ymmärrä mitä järkeä on mennä sanomaan lapselle että olet ei toivottu lapsi. Onko kenties taustalla toive että kakara ymmärtäisi häipyä nopeasti kotoa tai peräti tappaa itsensä, että mokomasta riesasta pääsee eroon?

Ei alaikäinen, jos vanhempikaan, ole kykenevä järkeilemään niin viisaasti että hän tajuaa ajatella sen olevan vanhemman ihan oma moka jos menee tekemään lapsen jota ei halua. Läheisten ihmisten möläytyksistä herkimmät meistä ottavat kaikenlaisia syyllisyydentunteita hyvinkin hanakasti itselleen. Itse ensimmäisessä seurustelusuhteessani sain todistaa miehen pahoja ongelmia ja kun hän jätti minut sanoen että "sinun on parempi olla yksin" niin kyllähän minä sen tajusin että siihen loppuun kuuluu laittaa "...kuin hänen kanssaan", mutta kyllä se kumminin särähtää niin pirun pahasti korvaan tuollainen lause että parempi olla yksin. Parikymppisenä sitä voi uskoa ihan mistä tahansa mitä tahansa. Entäs sitten lapsena!

Jos on niin pirun dorka aikuinen että tekee väkisin lapsen vaikka ei sitä halua, niin sen verran voi sitä selkärankaa kyllä olla että yrittää keksiä kaikki mahdolliset syyt minkä vuoksi sen lapsen kannattaa nyt sitten kumminkin olla olemassa. Tai jos ei vaan rakkautta saa itsestään irti hohtimillakaan, niin parempi kun antaa lapsen adoptioon ja häipyy totaalisesti tämän elämästä.

En oikein ymmärrä että mikä ihmeen velvollisuus ja vastuu lapsilla olisi ottaa oikein kukkuramitalla paskaa vastaan ja niskoilleen vanhemmiltaan. Vanhempien syyhän se on että he ovat olemassa, ei lasten. Tai ainakaan tiedepalstalla tuskin voi mennä vakavalla naamalla väittämään että juonikkaat sielut kummittelevat ilmassa ja yrittävät saada naisia tiineiksi että pääsevät pesiytymään näiden kohtuihin pilatakseen naisen, tai miehen, elämästä seuraavat 18 v.

Aloittajan kannattaa ehkä vähän enemmän valaista että mikä se on se jippo siinä että pitää saada pahoittaa lapsen mieli, että minäkin tajuan. Lapsettomana ihmisenä itse herkemmin samaistun lapsiin kuin heidän vanhempiinsa enivei!

Perkaaja
Seuraa 
Viestejä77

Yhtä useasti joudut sanomaan lapsellesi en tiedä tai kukaan ei tiedä. Ole onnellinen sinä päivänä kun saat opettaa lapsellesi että karhu on karhu.

Ja kun sanot lapselle et tiedä niin lapsi kysyy miksi et tiedä.

qaz
Vieläkin näyttää elävän vahva usko siihen, että kiertelemällä ja kaartelemalla lapselle kerrotut tosiasiat tosielämästä jotenkin muka rikkovat lapset.

Onko todellisuus lapselle - nuorelle muka kestämätön?

Minusta asia on päinvastoin.

Onko muka järkyttävää kertoa lapselle hänen esim. olevan ns. ei toivottu?

Eikö siis ihmiskunta uskalla vieläkään ääneen sanoa Karhua Karhuksi?





Ihmisen toiminta tapahtuu omista lähtökohdista, ellei ole kykyä itsellä kertojalla, niin mistäpä hän sen osaisi, sanottavansa, sanoa muuta kuin omasta lähtökohdastaan (ymmärryksestään)

Lapsi ei juurikaan järkyty kuulemastaan, vaan ainoastaan siitä, ellei hänestä välitetä.

qaz
Vieläkin näyttää elävän vahva usko siihen, että kiertelemällä ja kaartelemalla lapselle kerrotut tosiasiat tosielämästä jotenkin muka rikkovat lapset.

Onko todellisuus lapselle - nuorelle muka kestämätön?

Minusta asia on päinvastoin.

Onko muka järkyttävää kertoa lapselle hänen esim. olevan ns. ei toivottu?

Eikö siis ihmiskunta uskalla vieläkään ääneen sanoa Karhua Karhuksi?




Tällaisia kommentteja olen kuullut usein ihmisiltä, joilla ei ole omia lapsia, ei muista tai ei halua muistaa omasta lapsuudestaan järkyttäviä tai pelottavia asioita.

Mitäpä tuohon muuta sanomaan.

Mutta on minulla yksi kälylankonato, jollekka isäpappa on ilmeisti melko aikaisin kertonut kuinka pettynyt hän on kun tuo typy ei olekaan poika. Tämä on vaivannut kln:ää koko elämän ja hallitsee koko ajan taustalla, luonnevika tuskin paranee koskaan.

Olisi voinut isäpappa harkita sanojaan, mitään ei ainakaan voittanut.

jogger
Seuraa 
Viestejä2936
qaz
Onko muka järkyttävää kertoa lapselle hänen esim. olevan ns. ei toivottu?

Taas näitä sosiaalisesti vammaisten ihmisten ajatuksia. Ei kaikkea pidä kertoa, vaikka se olisikin totuus.

Mieti vähän, mitä hyötyä siitä on lapselle että kerrot hänen olevan ei-toivottu? No ei tietenkään mitään, mutta sinulle sen sijaan on, koska voit purkaa pahaa oloasi puolustuskyvyttömään lapseen. Säälittävää.

Foorumin salainen sääntö #1: Pienellä alkukirjaimella kirjoitetut aiheet lukitaan.
Foorumin salainen sääntö #2: Älä kerro kenellekään säännöstä #1 tai tulee bannit!

Vaari
Seuraa 
Viestejä3331
qaz
Vieläkin näyttää elävän vahva usko siihen, että kiertelemällä ja kaartelemalla lapselle kerrotut tosiasiat tosielämästä jotenkin muka rikkovat lapset. (...) (...) Eikö siis ihmiskunta uskalla vieläkään ääneen sanoa Karhua Karhuksi?



Tä?

Siis kiertelemällä ja kaartelemalla ei muka ole hyvä! Siis on hyvä aloittajan mielestä. Tuo "muka" kääntää ajatuksen merkityksen. Kiertelemällä ja kaartelemalla on siis kuitenkin ok.

Eikä karhua saa edelleenkään sanoa karhuksi. Siis aloittajan mukaan pitäisi sanoa. Se olisi hyvä. Tulkitsen, että asioista asioiden ja eläimistä eläinten nimillä puhuminen lapselle on ok.

Putoon kärryiltä kuorman eteen. En tajuu, snaijaa, hogaa, hiffaa, hä.

Ei ihme, jos lapsesta tulee jotenkin säikky. Mä oon ihan hajalla tämän keskustelun aloituksesta. Mun turvallisuudentunne rakentuu loogisuudesta, arvattavuudesta, ajatuksen seurattavuudesta.

Ihan sama sen saatuani, kuulenko olevani toivottu tai en. Tai ei ihan sama, mutta selviän siitä, jos kuulen etten ole, jos maailma ja sen merkitykset eivät pyöri sen sanojan ympärillä hyrrää, että saan pitävän otteen jostain kun kuulen etten olekaan toivottu.

Mutta, että mun pitäisi sitten isona perustaa sille, että kiertelen ja kaartelen ja sanon samalla suoraan karhu.

Pelottavaa.

"Jos sanon olevani väärässä siinä että Jumala on olemassa, väitän samalla Jumalan olevan väärässä, mitä hän taas ei voi olla. Olen siis oikeassa m.o.t." (LivingHeart)

magez
Seuraa 
Viestejä104

Lapsena lapsi ei ymmärrä asiaa niinkuin hän sen "aikuisena" ymmärtäisi(tulisi ymmärtää).
Nuorena puberteetti-iässä hän on turhan herkkä ottamaan vastaan asioita, hän ei pysty käsittelemään asioita "järkevästi", vaan ottaa asioihin usein äärimmäisen kannan.
"Aikuisena" hän voi ottaa asioihin "neutraalin" kannan ja tuumata vaan vaikka huumorilla höystettynä että "tässä mä nyt oon, ette halunneet mua mutta prkl mäpä pistin vastaan ja tulin anyways".

Ei ole kysymys siitä etteikö hän sitä kestäisi, vaan siitä miten se vaikuttaa hänen kehitykseensä jos hänen mieltään manipuloidaan tiettyyn suuntaan liian aikaisin.

Lapsi ei ole valmis ymmärtämään "tosiasioita".
Nuori ei ymmärrä "tosiasioita" järkevällä tavalla.

Myös itse vanhempi voi ajatella mitä ja miten sanoo asiasta lapselleen jos lapsi on ei toivottu.

"Me ei kyllä äipän kans aateltu että oltais sut maailmaan tuotu, päätit vaan itte ottaa ohjat käsiis ja tulit. Se oli meille aika raskasta aikaa mutta nyt oot kasvanu niin vanhaksi että voin kertoa sulle tästä."

VS.

"Vidun penikka, jos sua ei olis niin mun asiat ois paljon paremmin, ei tarttis sun asioita hoitaa ja mä voisin elää vapaasti, oisimpa silloin tehny sen abortin mitä ajattelin kun sua ootin. Kukaan ei halunnu sun syntyvän."

Molemmat ihan genuine tapoja kertoa. Kumpi sitten on lapsen kannalta kehittävämpää? Ja todellisuuskinhan on jokaiselle eri.

kevät
Mutta on minulla yksi kälylankonato, jollekka isäpappa on ilmeisti melko aikaisin kertonut kuinka pettynyt hän on kun tuo typy ei olekaan poika. Tämä on vaivannut kln:ää koko elämän ja hallitsee koko ajan taustalla, luonnevika tuskin paranee koskaan.

Olisi voinut isäpappa harkita sanojaan, mitään ei ainakaan voittanut.




I understand procedure, I understand war, I understand rules and regulations. I don't understand sorry." "I don't really know what sorry means. I've been sorry all my life. I'm sorry I was born, that's what my mother told me.

http://tinyurl.com/c7v5tqo

...ja saadaan Charles Mansonin kaltainen ihminen - jos nyt patologinen valehtelija onnistuisi edes joskus kertomaan tosiasioita.

"Lapsi ei juurikaan järkyty kuulemastaan, vaan ainoastaan siitä, ellei hänestä välitetä."

Joo, ei järkyty.

Minusta välittäminen on parhaillaan sitä, että kertoo asiat niin kuin ne ovat. Missä iässä ja miten kertoo on se pointti. Jos haluaa parhaat ja aidot välit lapseensa, ei puhu puuta heinää, mutta jos riitttää että esitetään hyviä välejä, niin toki puhuu palturia. Eihän se ole kiellettyyä mutta typerää kyllä. Tyhmää on pitää lapsia tyhminä ja muka elämää ymmärtämättöminä.

Voiko lapselle toivoa mitään parempaa kuin - todellisuuden tajuisia - vanhempia?
että rehellisyys/tosi asiat ovat arvo sinänsä. Voiko lapselta odottaa sitä ellei itse ole esimerkki?

Mistä kumpuaa väittämä, ettei esim. vanhemmat voi olla puheissaan sitä mitä ovat?

Ps. ei toivotut ja toivotut lapset ovat kyllä loppujen lopuksi samalla viivalla... kun lapsia ei voi tehdä. Tämä on myös hyvä kertoa lapselle. Eli toivottu ja ei toivottu ovat todellisuudessa yhtä yllätyksellisiä olentoja, koska eivät vanhemmat voi tilata lapselleen tiettyä luonnetta yms. Sieltä syntyy ja jää eloon juuri se jonka oli "tarkoituskin" syntyä.

"Lapsi ei ole valmis ymmärtämään "tosiasioita".
Nuori ei ymmärrä "tosiasioita" järkevällä tavalla."

Lapsi kyllä vaistoaa myös sen mistä ei puhuta. On jotenkin lapsen/nuoren aliarvioimista ettei vanhemmat ole hänen edessään mitä oikeesti ovat. Aivot niin lapsella kuin aikuisellakin ovat taspainoa hakevat ja se löytyy kun vaistonvaraiset ja tapahtuneet tosiasiat kohtaavat. Siksi on mielekästä kertoa että joo-o, kyllä aavistit oikein. Et siis ole luulosairas tms.

Ja ottaen huomioon esim. rakkaat (?) sukulaiset, niin heistä joku todennäköisesti vihjailee tavalla ja tavalla lapsen olevan ei toivottu. Huono homma lapsen näkökulmasta ajatellen.

idiotus
Seuraa 
Viestejä1907

Tiedän tuollaisen tapauksen. Kyseinen äiti kertoi siitä ihan avoimesti ja selkeästi äidilleni, että kaduttaa ihan hirveesti tämä taakka, elämä pilalla jne (olin jotain 7-vee, ne lapset jotain 5-6) lastensa ollessa siinä hänen vierellään.

Tapahtuma jäi jotenkin pysyvästi mieleen. Aika puistattavan kuuloista se oli minusta.

Tuota asiaa sitten saisi ajatella reippaasti yli kymmenen vuotta... Aika hajottavaa.

Quidquid latine dictum sit, altum videtur.

In porto perse vitulus est.

Rousseau: "tämä keskustelufoorumi saattaa aiheuttaa itsetuhoisuutta, käytettävä vain hoitohenkilökunnan valvovan silmän alla ja/tai hyvin lääkittynä".

Varoitus! Saatan leikkiä välillä paholaisen asianajajaa jopa tiedostamatta sitä.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844

Minä olisin kyllä yläasteiässä tappanut itseni jos kaiken muun paskan ohella minulle olisi vielä kerrottu että olen ollut ei-toivottu lapsi. Ihan tarpeeksi tarpeettomaksi ja hyödyttömäksi sitä oli alkanut itsensä tuntemaan kun muutaman vuoden sisällä minut sysäsi sivuun oma äiti ja ainoa/paras kaveri koulussa. Ja isäänihän en ollut koskaan kiinnostanutkaan. Se on aika jännää olla 13-vuotiaana täysin oman itsensä varassa eli tietää että on ihan sama onko olemassakaan.

Enemmän kuin inhorealistisia vanhempia itse kyllä kaipaisin sellaisia jotka jaksavat kuitenkin välittää edes jonkin verran, vaikka elämässä olisi sillä hetkellä paljon muutakin mielenkiintoisempaa kuin se että jaksaako oma lapsi pysyä hengissä eli olla tappamatta itseään. Sitten tullaan itkemään että en minä tiennyt enkä arvannut kun kakara roikkuu hirressä.

Jos se lapsi pitää mennä väkisin tekemään jo nuorena niin että jää sitä omaa elämää elämättä tai mikä siinä sitten itsekullakin ämmällä ja äijällä on se katkeruuden paikka, niin antaa kakaran sitten pois tai yrittää kehittää sitä saatanan selkärankaa edes sen verran että kantaa vastuunsa kuin mies, tai nainen. Omassa perheessäni sentään molemmat vanhemmat eivät olleet lapsen tasolle jääneitä kusipäitä, mutta ymmärrettävistä syistä äitiäni ei jaksanut kaikki kiinnostaa kun isä oli itserakas juoppo ja elämä mitä oli. Mutta ei tämän tietäminen lohduta omaa itseä kun tulee tuntemuksia että kukaan ei ole koskaan halunnut eikä tarvinnut minua.

Tässä maassa kenenkään ei ole pakko poikia eikä penikoitaan katsella nokka rutussa jos ne eivät miellytäkään. Lapsettomia pariskuntia löytyy kyllä ottamaan ne ei-halutut lapset haluttuina omikseen. Ja se ääliö jonka pitäisi päästä esittelemään omaa erinomaisuuttaan sillä että on niin "rehellinen" että voi kertoa vaikka lapsilleen ettei näitä halunnut, voi aivan vapaasti lillua omassa yli-ihmisyydessään - jollainen oli tuo isäni, joka oli tehnyt selväksi ettei halunnut koko perhettään - senpä vuoksi tämä aggressiivinen asenteeni tässä asiassa!

Isäni kohdalla äärimmäisen ääliömäistä oli että vanhempani eivät menneet naimisiin sen takia että nainen on tiineenä.

jussipussi
Seuraa 
Viestejä48856
qaz
"Lapsi ei juurikaan järkyty kuulemastaan, vaan ainoastaan siitä, ellei hänestä välitetä."

Joo, ei järkyty.

Minusta välittäminen on parhaillaan sitä, että kertoo asiat niin kuin ne ovat. Missä iässä ja miten kertoo on se pointti. Jos haluaa parhaat ja aidot välit lapseensa, ei puhu puuta heinää, mutta jos riitttää että esitetään hyviä välejä, niin toki puhuu palturia. Eihän se ole kiellettyyä mutta typerää kyllä. Tyhmää on pitää lapsia tyhminä ja muka elämää ymmärtämättöminä.

Voiko lapselle toivoa mitään parempaa kuin - todellisuuden tajuisia - vanhempia?
että rehellisyys/tosi asiat ovat arvo sinänsä. Voiko lapselta odottaa sitä ellei itse ole esimerkki?

Mistä kumpuaa väittämä, ettei esim. vanhemmat voi olla puheissaan sitä mitä ovat?

Ps. ei toivotut ja toivotut lapset ovat kyllä loppujen lopuksi samalla viivalla... kun lapsia ei voi tehdä. Tämä on myös hyvä kertoa lapselle. Eli toivottu ja ei toivottu ovat todellisuudessa yhtä yllätyksellisiä olentoja, koska eivät vanhemmat voi tilata lapselleen tiettyä luonnetta yms. Sieltä syntyy ja jää eloon juuri se jonka oli "tarkoituskin" syntyä.




Mielenkiintoista miten joihinkin kirjoituksiin reagoi päällään ja joihinkin sydänlihaksellaan , tämä kuuluu jälkimmäiseen kategoriaan. Joku Iso (musta) aukko "Gaz"lla empatian kokemisen suhteen?

Teekkari
Seuraa 
Viestejä2347
Nobelaner
Eli olet valmis ottamaan sen riskin että kakarasi ei jotain asiaa koskaan tajuakaan oikein, ja elämänsä on pilalla sen takia? Onko sinulla oikeutta ottaa tuollaista riskiä lapsesi puolesta? Eikö turvallisempaa olisi kertoa asioista niinkuin ne on ja sen jälkeen antaa lapsen sitten ymmärtää asioita niinkuin ymmärtää, ja kokea mitä kokee.
Tiedätkö sinä siis kuinka asiat ovat? Et. Tiedät vain sen mitä tähän asti on saatu selville.

Mitä tulee alkuperäiseen kysymykseen, niin lapset todella kestävät todellisuuden, joten annetaan heidänkin elää elämänsä. Todellisuus ei paljastu kertomalla tai kirjoista lukemalla vaan elämällä. Näin ajattelet varmasti itsekin tekeväsi.

Ei ole mahdollista saavuttaa mitään kehitystä tuudittautumalla siihen, että vanhempien opettama on todellisuus. Ihan sama, mikä vanhempien koulutustaso on.

Everything you know, is about to change.

i_gabe
Seuraa 
Viestejä153
Nobelaner
Eli olet valmis ottamaan sen riskin että kakarasi ei jotain asiaa koskaan tajuakaan oikein, ja elämänsä on pilalla sen takia?



Ikävä kyllä näin on. Lapsi tai aikuinen ei koskaan ymmärrä "jotain" asiaa oikein. Tottakai neuvon omiin kokemuksiin pohjaten parhaani mukaan. En silti syötä lapselle asioita muuttumattomina totuuksina.

Onko sinulla oikeutta ottaa tuollaista riskiä lapsesi puolesta?

On.

Eikö turvallisempaa olisi kertoa asioista niinkuin ne on ja sen jälkeen antaa lapsen sitten ymmärtää asioita niinkuin ymmärtää, ja kokea mitä kokee.




Sinutko on kasvatettu niin, ettei asioita ole kerrottu?
Tekstistäsi päätellen näin on. Oletko paljonkin ymmärtänyt "asioita" "totuuksiesi" pohjalta?

Olen saattanut olla tätä mieltä

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat