Seuraa 
Viestejä45973

http://www.hs.fi/ulkomaat/Tutkimus+Onne ... 596807183#

Uskomatonta roskaa! Ensin psykologit tutkivat tälläistä itsestäänselvää asiaa ja sitten vielä tulkitsevat löydöksensä miten sattuu. En kylläkään ole lukenut alkuperäistä artikkelia.

Eihän se ole onnellisuuden ihannointi joka ihmisiä masentaa. Jos ihmisitä kielletään torjunnan, hylkäämisen tai paheksunnan uhalla näyttämästä negatiivisia tunteitaan, niin se on henkistä väkivaltaa ja kenelle muulle kuin psykologeille on yllätys, että henkinen väkivalta tekee ihmisistä onnettomia?

Lisäksi tätä nimenomaista henkistä väkivaltaa käyttävät juuri ne yksilöt jotka eivät halua olla kritiikin kohteena eli luultavammin ne jotka tehneet jotain väärää. Umpikorruptoituneen henkilön kannattaa syyllistää kritiikin esittäjät jotta he olisivat hiljaa eivätkä kyselisi mitään ikäviä kysymyksiä. Jos syyllistäminen tehoaa ja ihmiset hiljenee, niin se ulospäin näyttää siltä kuin enemmistö hiljaisesti hyväksyisi korruption ja vääryydet. Eli yksittäinen ihminen kokee olevansa yksin joukossa jonka muut jäsenet ovat moraalittomia. Luuletteko, että tämäkään edistää mielenterveyttä tai tekee onnelliseksi?

Edelleenkin ihan maalaisjärjellä tajuaa, että ihmisistä tekee onnellisia oikeudenmukaisuus, rehellisyys, vapaus ja hyvä tahto. Inhoanko mitään muuta ihmisryhmää niin paljon kuin "positiivisia" ihmisiä ?

Sivut

Kommentit (22)

Nuoret ihmiset ilmaisevat helpommin negatiiviset tunteensa, vanhoina ihmiset yleensä ovat myönteisempiä ja tyytyväisempiä (löysivät itsensä ja voivat rauhoittua).

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844

Laitetaan tämä vaikka tänne kun en suin surminkaan halua aloittaa omaa ketjua.

Olen nimittäin jo pidemmän aikaa ihmetellyt että kumma kun tällä foorumilla jaksetaan tahkota päivästä toiseen naisten iskemistä ja muuta tällaista seksuaalisuuteen liittyvää, mutta asiassa ei edetä eli perhe-elämään asti ei päästä. Mitään ketjuja ei näytä olevan ainakaan otsikon perusteella jotka käsittelisivät sitä miten pärjätään perheen kanssa. Toki niitä juttuja ON noissa naisen isku -ketjuissakin, mutta omaksi tarinakseen ne eivät näemmä kelpaa...

Lisäksi olen ihmetellyt että silloin kun nettideittipuolella on tyrkyllä jotain isukkimiestä ikäryhmässä 35 - 55 v, öpaut, niin aina kun heillä on lapsia, kyse on nimenomaan pikkuriikkisistä lapsista eli 3 - 7-vuotiaista. Hyvin harvoin keski-ikäinen mies toteaa että lapset ovat jo lähteneet kotoa, tai ovat edes kouluikäisiä. Lapset siis näemmä laitetaan hyvin vanhalla iällä, mutta varsinaisesti minua ei nyt kiinnosta se, vaan se että minkä takia nämä kypsänä lapset laittavat eroavat lähes heti kun on saatu se pari kolme lasta aikaiseksi ja kaikki ovat vielä pieniä? Ilmeisesti siitä että on oltu jo vanhoja ja "viisaita" kun lisääntyminen aloitetaan ei ole ollut mitään iloa tai etua.

En ole kehdannut kysyä keneltäkään eronneelta mieheltä joita netissä tulee vastaan että kenen idea se ero oli, vaimon vai miehen.

Olisiko siis ongelmana se mitä otsikossa seisoo? On odotettu jotain parempaa tai muuta kuin mitä se perhe-elämä on tai voi olla? Kaikkihan tietävät että kakarat voivat rääkyä päivät ja yöt läpeensä ties minkä koliikin kiusaamina, mutta eikö se tietoisuus sitten riitä kun väsymys pääsee pahasti yllättämään. Tai ei kestä enää kumppanin pikkuvikoja kun on ne lapset siinä rassaamassa hermot pilalle?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
Junebug

Lisäksi tätä nimenomaista henkistä väkivaltaa käyttävät juuri ne yksilöt jotka eivät halua olla kritiikin kohteena eli luultavammin ne jotka tehneet jotain väärää. Umpikorruptoituneen henkilön kannattaa syyllistää kritiikin esittäjät jotta he olisivat hiljaa eivätkä kyselisi mitään ikäviä kysymyksiä. Jos syyllistäminen tehoaa ja ihmiset hiljenee, niin se ulospäin näyttää siltä kuin enemmistö hiljaisesti hyväksyisi korruption ja vääryydet. Eli yksittäinen ihminen kokee olevansa yksin joukossa jonka muut jäsenet ovat moraalittomia. Luuletteko, että tämäkään edistää mielenterveyttä tai tekee onnelliseksi?

Edelleenkin ihan maalaisjärjellä tajuaa, että ihmisistä tekee onnellisia oikeudenmukaisuus, rehellisyys, vapaus ja hyvä tahto. Inhoanko mitään muuta ihmisryhmää niin paljon kuin "positiivisia" ihmisiä ?




Mhhh...
Tämmöstä käytöstä näkee täällä palstalaki.

Junebug
Edelleenkin ihan maalaisjärjellä tajuaa, että ihmisistä tekee onnellisia oikeudenmukaisuus, rehellisyys, vapaus ja hyvä tahto. Inhoanko mitään muuta ihmisryhmää niin paljon kuin "positiivisia" ihmisiä?



http://areena.yle.fi/tv/1749726

Mitä mieltä olet Ojasen käsityksistä?

Minä en voinut ymmärtää hänen näkemystä suomalaisuudesta ja masennuksesta. Hänen suhtautumistapa oli kevytmielinen ja edusti ylipäänsä sellaista valtavirtasuuntaa, miten ihmiset masennuksesta yleensä ajattelevat. Näen tuollaisten käsitysten ylläpitävän nappi naamariin ja taas mennään tyyppistä mentaliteettia. Osa suomalaisista käyttää napin sijasta myös pulloa. Voisin lyödä melkein vetoa, että vaikka Ojanen olisi katsonut vierestä monia depressiossa rypeviä ihmisiä, hänellä itsellään ei ole kokemuksen tasolla mitään hajuakaan. Surusta ei vapaudu unohtamalla tai vatvomalla, vaan kohtaamalla se. Ainakaan minä en usko yhteenkään terapiamuotoon, joka perustuu unohtamiseen ja/tai vatvomiseen. Ei tuollaisten tekniikoiden hyödyntäminen edes edellytä ammattiapua millään tavalla.

HuuHaata
Seuraa 
Viestejä6909
Junebug
Lisäksi tätä nimenomaista henkistä väkivaltaa käyttävät juuri ne yksilöt jotka eivät halua olla kritiikin kohteena eli luultavammin ne jotka tehneet jotain väärää.



Muuten olen pitkälti samaa mieltä, mutta mielestäni on täysin selvää, että ylivoimainen enemmistö henkisestä väkivallasta tulee massojen joukosta niinkuin on aina tullut.

Jos joku asian ottaa esille, vaikkapa työyhteisö hiljenee, koska tottahan tosiaan he hiljaisesti hyväksyvät itsensäkaltaisen käytöksen.

Shriek
Junebug
Edelleenkin ihan maalaisjärjellä tajuaa, että ihmisistä tekee onnellisia oikeudenmukaisuus, rehellisyys, vapaus ja hyvä tahto. Inhoanko mitään muuta ihmisryhmää niin paljon kuin "positiivisia" ihmisiä?



http://areena.yle.fi/tv/1749726

Mitä mieltä olet Ojasen käsityksistä?




Ojasella vaikutti olevan ihan realistisia käsityksiä ihmisluonnosta.

Onnellisuus on hyvyyden sivutuote. Oikeuden toteutuminen tekee saa meidät onnellisiksi (lukekaa vaikka Roald Dahlia) ja epäoikeudenmukaisuus tekee onnettomaksi.

Rehellisyys on virkistävää; turvallinen seura jossa voi paljastaa omat inhimilliset heikkoutensa eikä tarvitse teeskennellä eikä miettiä mitä peliä toinen pelaa. Se on todella ikävä tunne kun on juuri paljastunut oman heikon kohtansa ja huomaa, että toinen käyttää sitä hyväkseen nostaekseen omaa arvoaan.

Vapaus olla sellainen kuin on ilman pelkoa, vapaana syrjinnästä ja joutumatta käännyttämisen tai muutosyritysten kohteeksi. Se, että yrittää ohjailla toisten ihmisten elämää on vain toinen tapa sanoa, että muut ovat olemassa vain minua varten.

On aina ilahduttavaa kun joku tekee minulle jotain hyvää esim. tekee työnsä hyvin. Jos joku tekee työnsä huonosti, tulee tunne, että hän ei pidä minua vaivan arvoisena. Yleensä tätä ei sanota ääneen vaan se kätketään kiireen, kilpailukykypuheen tai teeskennellyn tyhmyyden alle.

Ärsyttää sekin kun jossain onnellisuustutkimuksessa todettiin, että hyväntekeväisyys tekee ihmisistä onnellisia. Melkoinen yksinkertaistus. Hyväntekeväisyys tosiaan tekee onnelliseksi jos halu auttaa muita nousee omasta moraalista ja säälin tunteesta. Sen sijaan joku facebook-hyväntekeväisyys jossa lähinnä yhteisön painostuksesta palvotaan silmää ja esitetään hyvää ihmistä, ei ole kenenkään sielulle hyväksi. Se kumpuaa ylpeydestä, kuolemansynnistä.

Amerikasta tännekin levinnyt positiivinen ajattelu -hömppä huolestuttaa. Se on merkki siitä, että pinnan alla on jokin pahasti vinossa. Jos kaikki olisi hyvin, ihmiset olisivat positiivisia ilman mitään ismejäkin. Miksi jou haluaisi kahlita ajattelunsa moisella ismillä? Senkö takia, että jokin on niin suurta ja pelottavaa ettei sitä saa edes ajatella?

Hänen pyhyytensä
Seuraa 
Viestejä28239

Onnellisuuden ihannoiminen tekee ihmisestä onnettoman

Pikku fanitus on varmasti jatkossakin ok, mutta ei minua nyt sentään ihailla tarvitse.

Jos argumentista ei voi johtaa yleistä sääntöä, sillä ei ole sisältöä.

deepndark
Seuraa 
Viestejä2645

Nykyinen epämääräinen maailma ruokkii epäonnellisuutta monella tasolla. Jos vielä joskus pystyi hahmottamaan missä mennään niin nykyisin tuntuu kuin maailman laivalla puuttuisi kapteeni. Kun joskus vielä ihmisillä oli pikkupeliä vaan, niin nykyisyys heijastaa sitä että ihmisten pikkupelistä on tullut suurta peliä. Marketit on suuria, EU on suurta ja suureksi on mennyt myös egot. Ihmiset usein tietää mitä tahtoa, muttei osaa realisoida sitä.
Ei meillä ole nappulaa onnellisuuden saavuttamiseksi. Mutta uskon että meidän ois aika katsoa peiliin ja kysyä itseltään että mikä kutakin ihmistä vaivaa. Jokaisen pitäis itse parhaiten tietää.

Olen usein miettinyt että onko maailma muuttunut paskaksi vai onko se vain sitä että minä itse olen.

Halki, poikki, pinoon - pois mielestä.

deep'n'dark
Olen usein miettinyt että onko maailma muuttunut paskaksi vai onko se vain sitä että minä itse olen.



Ei varmaan kumpaakaan. Ei muutama ihminen, joka ei osu elämässä pöntölle, riitä vielä paskoittamaan koko maailmaa.

Ojasen väite siitä, että masentunut olisi ainoastaan realisti, ei mielestäni pidä paikkaansa.

deepndark
Seuraa 
Viestejä2645
Shriek
deep'n'dark
Olen usein miettinyt että onko maailma muuttunut paskaksi vai onko se vain sitä että minä itse olen.



Ei varmaan kumpaakaan. Ei muutama ihminen, joka ei osu elämässä pöntölle, riitä vielä paskoittamaan koko maailmaa.



Taidat olla oikeassa - toi on hyvä ponnistuslauta paremmuuden saavuttamiseksi.

Halki, poikki, pinoon - pois mielestä.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
HuuHaata
Junebug
Lisäksi tätä nimenomaista henkistä väkivaltaa käyttävät juuri ne yksilöt jotka eivät halua olla kritiikin kohteena eli luultavammin ne jotka tehneet jotain väärää.



Muuten olen pitkälti samaa mieltä, mutta mielestäni on täysin selvää, että ylivoimainen enemmistö henkisestä väkivallasta tulee massojen joukosta niinkuin on aina tullut.

Jos joku asian ottaa esille, vaikkapa työyhteisö hiljenee, koska tottahan tosiaan he hiljaisesti hyväksyvät itsensäkaltaisen käytöksen.




Tai kääntää asian niin päin että valittajassa itsessään on jotain vikaa. "Koskaan ei ole kenenkään (muun) kanssa mitään ongelmia ollut!" - Ei kai, kun ei kukaan muu ole kehdannut valittaa.

Toisinaan näyttää siltä että edes anonyymina netissä ei saisi puhua kiusatuksi tulemisen kokemuksistaan (=henkinen väkivalta), kun heti paikalle ryntää joku sen teesin kanssa että kaikki kiusa on aina kuviteltua tai kiusattu onkin itse kiusaaja. (Minkä helvetin takia sitten missään vinkuisi kokemuksistaan, jos niin olisi? On se kumma kun ei edes sellaista perusinhimillistä tunnetta saisi esiintuoda, tai ymmärretä, kuin mielensä pahoittaminen toisten harjoittaman ilkeyden vuoksi.)

Eihän minkään kokemuksen vatvominen mitään auta, mutta jos kukaan ei koskaan millään taholla selkeästi sano sinulle että sinua kohtaan on tehty väärin, vatvominen jatkuu iän kaiken kun omaa oikeudenmukaisuuden tunnetta vastaan on rikottu ja silti edellytetään että pitäisi olla hissunkissun hiljaa, tai peräti hävetä ettei olekaan teflonista tehty.

En tiedä mistä se johtuu että ihmisen tunteet joskus (aina?) tarvitsevat oikeutuksen ulkopuoliselta taholta. Turvattomasta lapsuudesta? Mutta mikään ei hivele niin kuin se että joku toinen osoittaa ymmärtämystä ja toteaa että tuossa tilanteessa olisin itsekin tehnyt niin ja niin, tahi kehaisee että olet sentään jaksanut puskea elämässä eteenpäin vaikka onkin se ja se kokemus.

Tuollaista on turha odottaa kuulevansa kuin vahingossa kerran 10 vuodessa.

Otsikkoon päin enemmän siirtyen tulee toisinaan mieleen että me ihmiset jotenkin edellytämme itseltämme ja ehkä toisiltammekin täydellisyyttä jonkinlaisena "puhtoisuutena". Luurankoja ei saa löytyä kaapista, ei niin minkäänlaisia. Jos sattuu omaamaan jotain mielenterveyden häiriöitä, niin nuo kaksi sanaa itsessään, "mielenterveys" ja "häiriö" ovat joillekuille sama juttu kuin esim. HIV-positiivisuus. Halutaan karttaa kaikin mahdollisin tavoin. Toisaalta jos jotenkin kykenee kompensoimaan sitä "häiriötään" olemalla esim. kauhean ystävällinen, avoin ja mukava ihminen, niin sitten ehkä suhtaudutaan suopeammin. Mutta jos esim. masentunut alkaakin enemmän oirehtia ilmi niin että hän on apaattinen, kärttyinen, iloton, pessimistinen jne. niin kyllähän hän on kuin ruttotautinen ja on sata ukkoa ja akkaa kimpussa edellyttämässä että pitää alkaa tehokuuri johon kuuluu aimo annos positiivisuutta tai ne iänikuiset kalaöljyt ja muut kotkotukset.

Jos väkinäinen hymy tai rasvat tekisivät ihmiset tuosta noin vain onnellisiksi, niin ei kai täällä kukaan ikinä hirteen menisikään. Ne joilla ei satu sillä hetkellä olemaan mitään mielenhäiriötä saavat kovin helpostin sen, heh, mielenhäiriön että heille tulee vimmainen tarve tuputtaa kaikkea mahdollista että onneton saadaan äkkiä edes naama peruslukemille, koska vaaleanpunainen nami nami -utopia uhkaa mennä nurin jos näkyy yksikin apea ja murjottava pärstävärkki. Ja jos ei mikään tehoa tai uupunut ihminen ei jaksa edes kokeilla, tuputtaja puhdistaa Pilatuksen tavoin kätensä koko jutusta syyttäen uupunutta että omapa on vikasi että on paska olo, olethan paska eli negatiivinen ihminen. Sen pituinen se.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Junebug
Shriek
Junebug
Edelleenkin ihan maalaisjärjellä tajuaa, että ihmisistä tekee onnellisia oikeudenmukaisuus, rehellisyys, vapaus ja hyvä tahto. Inhoanko mitään muuta ihmisryhmää niin paljon kuin "positiivisia" ihmisiä?



http://areena.yle.fi/tv/1749726

Mitä mieltä olet Ojasen käsityksistä?




Ojasella vaikutti olevan ihan realistisia käsityksiä ihmisluonnosta.

Onnellisuus on hyvyyden sivutuote. Oikeuden toteutuminen tekee saa meidät onnellisiksi (lukekaa vaikka Roald Dahlia) ja epäoikeudenmukaisuus tekee onnettomaksi.

Rehellisyys on virkistävää; turvallinen seura jossa voi paljastaa omat inhimilliset heikkoutensa eikä tarvitse teeskennellä eikä miettiä mitä peliä toinen pelaa. Se on todella ikävä tunne kun on juuri paljastunut oman heikon kohtansa ja huomaa, että toinen käyttää sitä hyväkseen nostaekseen omaa arvoaan.

Vapaus olla sellainen kuin on ilman pelkoa, vapaana syrjinnästä ja joutumatta käännyttämisen tai muutosyritysten kohteeksi. Se, että yrittää ohjailla toisten ihmisten elämää on vain toinen tapa sanoa, että muut ovat olemassa vain minua varten.

On aina ilahduttavaa kun joku tekee minulle jotain hyvää esim. tekee työnsä hyvin. Jos joku tekee työnsä huonosti, tulee tunne, että hän ei pidä minua vaivan arvoisena. Yleensä tätä ei sanota ääneen vaan se kätketään kiireen, kilpailukykypuheen tai teeskennellyn tyhmyyden alle.

Ärsyttää sekin kun jossain onnellisuustutkimuksessa todettiin, että hyväntekeväisyys tekee ihmisistä onnellisia. Melkoinen yksinkertaistus. Hyväntekeväisyys tosiaan tekee onnelliseksi jos halu auttaa muita nousee omasta moraalista ja säälin tunteesta. Sen sijaan joku facebook-hyväntekeväisyys jossa lähinnä yhteisön painostuksesta palvotaan silmää ja esitetään hyvää ihmistä, ei ole kenenkään sielulle hyväksi. Se kumpuaa ylpeydestä, kuolemansynnistä.

Amerikasta tännekin levinnyt positiivinen ajattelu -hömppä huolestuttaa. Se on merkki siitä, että pinnan alla on jokin pahasti vinossa. Jos kaikki olisi hyvin, ihmiset olisivat positiivisia ilman mitään ismejäkin. Miksi jou haluaisi kahlita ajattelunsa moisella ismillä? Senkö takia, että jokin on niin suurta ja pelottavaa ettei sitä saa edes ajatella?




Olipas helkkarin hyvä kirjoitus ja jos olisin tämän lukenut ensin, olisin ehkä jättänyt osan omasta kommentistani tarpeettomana kirjoittamatta. Mutta olkoon nyt... (Tarttis kai opetella lukemaan ensin koko ketju ennen kuin ryntää kirjoittelemaan.)

Länsimaisessa kulttuurissa vaikuttaa onnellisuuden normi, josta poikkeamista ei katsota hyvällä. Se tulee osittain kaupallisesta kulttuurista, mainoskuvien maailmasta. Oman lisänsä tuo tasapainoisuutta korostava moderni psykologia ja yksilönä onnistumisen pakko. Pekka Sauri sanoikin äskettäin, että onnistumisen kulttuuri tuottaa masennusta.

Olen varma, että ihmiset, jotka antavat itselleen luvan tiettyyn haikeuteen maailmankatsomuksessaan, ovat tasapainoisempia ja tavallaan suojassa pahemmalta masennukselta. Mutta siis olen samaa mieltä siitä, että ei onni tai sen tavoittelu ketään onnettomaksi tee, vaan se persoonallisuusnormi, että pitää aina hymyillä ja olla pirteä.

Vierailija

Eihän tossa ole mitään ihmeellistä. Itseäni vituttaa suuresti se että koko ajan yritetään syöttää masennuslääkkeitä ja puhutaan kuin koiralle kun yrittää saada asioita hoidettua ihan vain sen takia että on kokenut jotain joka on sen kokemattomalle jotain aivan hirveää.
Tulee vaan sellanen fiilis että tekisi mieli ottaa skalpelli käteen ja viiltää kurkku auki.

Ja sit jos ne ei saa "auttaa" ne rupee vittumaisiksi ja lähtee politikoimaan diagnooseja.
Sitä niin ku on sitten joko masentunu tai hullu. Valitsen hullun ihan mikä päivä tahansa.
Mielummin viillan sen kurkun auki tollasilta kuin rupean itkemään heille.
Vitun kusipäitä melkein kaikki naislääkärit. Heille soisin ihan kunnon raiskaustuomiota jotta tajuais jostain jotain.

Eikä se lopu koskaan. Ne vitun merkinnät on siellä koko elämän. Eka kymmenen vuotta niitä kiskottiin väkisin ja sen jälkeen tää helvetin kouluampumisskeida sun muu tekee sen että jos ei ole hoidossa, on hoitoa vailla. Sit ku sanoo et nyt se vitun turpa kiinni ämmä ja hoidat sen duunis ni tulee hypokondria diagnoosiks. Vittu et on saanu repiä hiuksia.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat