Sivut

Kommentit (219)

Judas I. Käkriäinen

Pohjoiseen sotilasorganisaatio, muodostelma ja tunnus olisi voinut tulla vaikka long barrows-kompleksin mukana etelästä. Tämä meni nyt siis kärsäosastolle. Mosse tykkää.


Kärsäosastollepa hyvinkin:

http://en.wikipedia.org/wiki/Svinfylking

The Svinfylking, or the 'Swine Array,' or Boar Snout, was a version of wedge formation used by the Vikings. The formation consisted of heavily-armed, presumably hand-to-hand warriors and less-armored archers grouped in a triangle formation with the warriors in the front lines protecting the archers in center or rear. Cavalry charging a group in Svinfylking formation were frequently attacked by the outer warriors with spears causing complete chaos among the horses. The Swine Array could also be used as a wedge to break through enemy lines. Several Svinfylking formations can be grouped in a side by side appearing something like a zig-zag to press or break the opposition's ranks.
The weakness of the swine array was that it couldn't handle setbacks. A tactic widely used by the Romans[citation needed] to counter it was by letting the legionaries in the center retreat in order while the flanks held their ground.[citation needed] Roman cavalry and horse-archers attacked the swine array from behind and then the legionaries in the center held their ground.[citation needed]
Swine array was based on a monumental shock. If the swine array didn't break the enemy lines immediately then the men in the swine array would not hold long. This is the same tactic that Hannibal used at Cannae which led to some 40,000 Roman dead.
Jaska
Seuraa 
Viestejä2765
Arkkis
Tämä nyt kuitenkin asettaan ns. "OUTOON VALOON" Koivulehden "ikivanhojen kermaanilainojen" jokoon kuuluvan "väkä"-"etymologian":

Ei suinkaan aseta. Ei väkä liity mitenkään vaaja-sanueeseen: ensimmäinen on germaanilaina, toinen balttilaina. Väki puolestaan on jo kantauralista peritty sana.

Arkkis
A. Helvetin sössö ja sekoittaja (tuo Koivis)!

Ei ole hänen syynsä että sinä olet niin pihalla lainasanatutkimuksesta.

Judas
En sekaannu kielitieteilijöiden keskusteluun enempää, mutta muistaakseni long barrow-kumpuhaudan esikuvaksi on myös ajateltu balttilaista ( liettualaista) kumpuhautaa. Pohjoinen versio vain yhdisti aiemman uralilaisen kuolleiden talo perinteen puurakenteineen maan päällä näkyvään kumpuun. Jos muuttajat olivat esim. etnisesti heterogeenisiä gootteja ( thiudos in aunxis ) , mukana saattoi hyvin tulla balttilaista ammattisanastoa, mm. vaaja ja karja.

Mikä olisi aikataso? *vakja on omaksuttu jo pronssikaudella (säännöllinen vastine saamessa), ja *karja ’sotajoukko’ lienee edelleen germaaninen laina jostain rautakauden alkupuolelta.

Jaakko Häkkisen puolikuiva alkuperäsivusto http://www.elisanet.fi/alkupera/
Jaakko Häkkisen kuiva politiikkasivusto https://blogit.kansalainen.fi/author/jaakkohak/

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaska
Mikä olisi aikataso? *vakja on omaksuttu jo pronssikaudella (säännöllinen vastine saamessa), ja *karja ’sotajoukko’ lienee edelleen germaaninen laina jostain rautakauden alkupuolelta.

Olet oikeassa. Long barrow-kompleksi voisi liittyä esim. käsitteen vaaja nostamiseen yhteisön tunnukseksi, ei itse sanalainaan joka lienee siis vanhempi.

Aikataso lienee lähellä myöhäiskantasuomen hajomista, noin 400-luku jos oikein muistan.

Nyt minäkin uskon, että "hiisi"-sana on peräisin saamelaisilta. "Hiisi"-sanan sisältäviä paikannimiä näyttää olevan lähinnä Itä- ja Etelä-Suomesta ja ne tuntuvat puuttuvat I1-valtaisesta Länsi-Suomesta (Vakka-Suomi, Satakunta, Pirkanmaa ja E-Pohjanmaa):

Hiiden-alkuisia paikkoja on jonkin verran myös lännessä, mutta ei niin paljon kuin idässä:

Anna Wessman kysyykin aiheellisesti artikkelissaan "IRON AGE CEMETERIES AND HIISI SITES: IS THERE A CONNECTION?", miksi hiisi-nimiä esiintyy vain osan rautakautisten kalmistojen läheisyydessä:

http://www.folklore.ee/folklore/vol42/wessman.pdf

However, Koski was not the first to make a list of possible hiisi sites. The
Finnish archaeologist Aarne Michaël Tallgren wrote an article about Finnish
hiisi sites already in 1933. Tallgren listed 15 or 16 possible hiisi sites,
2
all of
which are located in Finland Proper. He believed that these sites had been in
use already during pre-Christian times. Even though Tallgren noticed a link
between the hiisi sites and Iron Age cemeteries, he never attempted to associ-
ate these directly and merely mentions the place names that are connected to
the word hiisi (Tallgren 1933).
Not much is known about what happened at these hiisi sites and when
exactly they were in use. A hiisi site is typically described quite vaguely as a
cultic place which is situated on top of a stony hill or mountain. Evidently, the
name hiisi often appears in a place name together with the compound – mäki
(‘hill’ in Finnish) to mark these places (Finnish: Hiisimäki/Hiidenmäki). In
addition, the hiisi sites are linked to the cult of the dead because, as mentioned
in the thesis by Koski, cemeteries can be often found on top of hiisi hills. But
do these cemeteries differ in any way from other cemeteries of the period?
Why the toponyms containing the word hiisi do not appear more frequently in
the names of Iron Age cemeteries in Finland? Is there perhaps something
unique in the topography or in the nature of grave goods?



Ehkä hiidet liittyivät vain N1c-valtaiseen kulttuuriin, mutta eivät I1-valtaiseen kulttuuriin?

Moses Leone
Nyt minäkin uskon, että "hiisi"-sana on peräisin saamelaisilta....

Jaa, eikö paikannimien tasolla jokin tyyppiä siili ( tai ehkä lännessä siiri ) olisi paremminkin peräisin saamenkielisiltä?

P.S. itse johtopäätös lienee kyllä jollain tavalla oikean suuntainen. Siitin-, siilin- ja siirin-paikat puuttuvat lähes kokonaan tietyltä alueelta, esim. Kokemäenjoki on selkeä raja. Jos saamenkieliset jakoivat ensin tontteja esim. Suomen germaanien kanssa, näin kai pitäisi ollakin. Germaaneilla/paleoeurooppalaisilla saattoi hyvinkin olla vastaavia pyhiä paikoja, nimi oli vaan toinen.

Tämänkin perusteella Vesilahdella ehkä asusti rautakaudella kaksi erilaista väestöä, toinen Hiidennokassa ja toinen Karholannokassa:

http://www.narva.sci.fi/museo/arkeologi ... kausi.html

Narvan kylän pohjoislaidalla sijaitseva Karholannokka on samoin ollut käytössä melko pitkään. Helmer Salmo kaivautti vuonna 1930 kaksi hautaa, joista toinen oli nuoremmalta roomalaisajalta (200-400) ja toinen merovingiajalta (550-800). Hautoja on laajalla alueella ainakin 30. Vanhemmasta haudasta löytyi kuuluisa emalikoristeinen hevosenkenkäsolki (nyk. "Karhottaren koru").

Nils Cleve ja Eino Jutikkala tutkivat Karholannokan vastakkaisella rannalla Alhonlahden Hiidennokassa 1929 kaksi hautaa. Vanhempi ja runsaslöytöisempi ajoittunee kansainvaellusajalle; löytöinä oli lapiojalkasolki, ristinuppinen neula ja keihäänkärkiä. Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilanderin näkemyksen mukaan Hiidennokassa voi olla laajahkokin hauta- tai kulttialue. Helena Honka-Hallilan mukaan sekä Karholannokassa että Hiidennokassa ovat sijainneet Narvan alueen ensimmäiset pysyvämmät sukutilat.

3. Merovingiaika (550-800)

Vaikka merovigiajaksi luetaan vain hieman yli 200 vuotta, ajanjakso on jättänyt hyvin runsaan ja kirjavan jäämistön. Jos Unto Salon teoria pitää paikkansa, Kokemäenjoen varren ja Pirkanmaan alueen väestö oli kasvanut nopeasti pisteeseen, jossa toimeentulomahdollisuuksista tuli kova kilpailu. Suomen sisämaassa alkoi joka tapauksessa 500-luvun lopulla erityisen rauhaton ja kansainvälisesti vilkas aikakausi. Kaupankäyntiä varten organisoitiin tehokas turkismetsästysjärjestelmä, ja kilpailevia ryhmiä vastaan varustauduttiin sotaisasti. Helmer Salmon vuonna 1930 kaivauttama Karholannokan merovingiaikainen hauta osoittautui todelliseksi sotavarustemuseoksi; miekkoja kilvenkupuroita, keihäänkärkiä, puukkoja, putkikirveitä, nuolenkärkiä, angoja ja jokapäiväisen elämän metallitarvikkeita. Helena Honka-Hallilan mukaan kysymyksessä on varakkaiden ratsusotilaiden joukkohautaus. Mitä oli tapahtunut?

Myös Hiidennokan merovingiaikaisen kummun varustus oli hyvin sotaisaa; keihäänkärkiä (10 kpl), angoja, kilvenkupuroita, onsikirves, nuolenkärkiä, vyönsolkia jne. Koska löydöissä on myös suitsien osia, kumpuun haudattujen 3-4 miehen on täytynyt olla ratsusotilaita. Myös naisten haudoista oli viitteitä; neuloja, nappeja, sokia, rannerengas, kierukkasormus (nyk. Kalevala-koru), ketjuja, kampoja. Honka-Hallila on kiinnittänyt huomiota siihen, että muutoin samanaikaiset Karholannokan ja Hiidennokan kalmistojen esineet eroavat toisistaan melkoisesti.

Moses Leone
Ainakin Vesilahdella kerrotaan Hiidennokkassa asuneen lappalaisia, mikä sopisikin kuvaan:

http://www.narva.sci.fi/kktie/hiittenm.html

Hiittenmaaksi kutsutaan runsaan neliökilometrin kokoista aluetta Alhonlahdesta itään ja kaakkoon päin. Alueen tunnetuin kohde on Hiidennokka (eli Kuparinokka tai Vaskiniemi), jossa lappalaisten kerrotaan aikoinaan asustaneen.

Jaska kertoo miten asia tarkaan ottaen on, mutta ymmärtääkseni yhteisen kantakielen schiida tyyppinen sana muuttui suomessa hiideksi, l. sch-> h ja t(i)->si, sen sijaan saamessa sana jatkoi enemmän entisen kaltaisena. Siksi Hiidennokka liittynee siis nimenomaan itämerensuomalaisiin, mitä todistavat myös paikan arkeologiset löydöt. Ns. saamelainen paikka olisi nimeltään vaikka Siitinnokka, mutta kartassa sen nimenä olisi tietysti häveliäisyyssyistä esim. Pippelinkärki.

Judas I. Käkriäinen

Jaska kertoo miten asia tarkaan ottaen on, mutta ymmärtääkseni yhteisen kantakielen schiida tyyppinen sana muuttui suomessa hiideksi, l. sch-> h ja t(i)->si, sen sijaan saamessa sana jatkoi enemmän entisen kaltaisena. Siksi Hiidennokka liittynee siis nimenomaan itämerensuomalaisiin, mitä todistavat myös paikan arkeologiset löydöt. Ns. saamelainen paikka olisi nimeltään vaikka Siitinnokka, mutta kartassa sen nimenä olisi tietysti häveliäisyyssyistä esim. Pippelinkärki.

Käsittääkseni itämerensuomalaiset ja Etelä-Suomen saamelaiset olivat samaa väkeä ennen kuin he jakautuivat kahtia niin kielellisesti kuin kulttuuriltaan. Nuo Hiidennokassa asuneet lappalaiset olivat siis ehkä heitä, jotka kieleltään ja kulttuuriltaan itämerensuomalaistuivat.

Ehkä Agricolan jumalaluettelossaan mainitsemat "metsäläiset" olivat hiisipaikoilla asuneita metsästäjä-keräilijöitä = lappalaisia), joista sitten maanviljelijät saivat voiton?

http://www.folklore.ee/folklore/vol42/wessman.pdf

In his text Agricola names two gods who rule over the forest and
hunters. Tapio is the god who brings home the game from the forest: “Tapio,
Metzest Pydhyxet soi”. Hiisi is described as another god that “Metzeleist soi
woiton”
, which either means that it is Hiisi who brings catch from the forest
(fur?) or that it is the god of big wild game (Agricola 1551, Pentikäinen 1999:
7–8, Siikala 1992: 140).
Jaska
Seuraa 
Viestejä2765
Moses Leone
Nyt minäkin uskon, että "hiisi"-sana on peräisin saamelaisilta.

Ei se voi olla, koska se on osallistunut kantasuomalaiseen (ja kantasaamelaiseen) kehitykseen: *šijti > hiisi ~ siida.

Moses Leone
Ehkä hiidet liittyivät vain N1c-valtaiseen kulttuuriin, mutta eivät I1-valtaiseen kulttuuriin?

Teoriassa jotenkuten mahdollista. Kyse voi kuitenkin olla myös sanan merkityksen kehityksestä ja erilaisista nimeämismotivaatioista. Hiisihän oli alkuaan kulttipaikka, pyhä lehto; siihen liittyi usein kalmisto, mistä syystä ”Hiisi”-paikoiksi on sittemmin alettu käsittää yleensäkin kivinen mäki. Murteissa hiisi-sana merkitsee ’syrjäinen, kammottava paikka’, ja luultavasti juuri itämurteissa, vaikka tämä pitäisikin tarkistaa Suomen murteiden sanakirjasta.

Judas
Jaa, eikö paikannimien tasolla jokin tyyppiä siili ( tai ehkä lännessä siiri ) olisi paremminkin peräisin saamenkielisiltä?

Aivan oikein, ainakin Siilin- ja Siitin-nimet viittaavat saamelaisalkuperään.

Judas
Ns. saamelainen paikka olisi nimeltään vaikka Siitinnokka, mutta kartassa sen nimenä olisi tietysti häveliäisyyssyistä esim. Pippelinkärki.

Tai nimi voidaan korvata aivan toisenlaisella:
http://fi.wikipedia.org/wiki/J%C3%A4rvikyl%C3%A4_%28Siikalatva%29

Moses Leone
Käsittääkseni itämerensuomalaiset ja Etelä-Suomen saamelaiset olivat samaa väkeä ennen kuin he jakautuivat kahtia niin kielellisesti kuin kulttuuriltaan. Nuo Hiidennokassa asuneet lappalaiset olivat siis ehkä heitä, jotka kieleltään ja kulttuuriltaan itämerensuomalaistuivat.

Miten ihmeessä sinä näin olet päässyt käsittämään? Luepa ketjun nimikkoartikkelit.

Jaakko Häkkisen puolikuiva alkuperäsivusto http://www.elisanet.fi/alkupera/
Jaakko Häkkisen kuiva politiikkasivusto https://blogit.kansalainen.fi/author/jaakkohak/

Jaska
Moses Leone
Nyt minäkin uskon, että "hiisi"-sana on peräisin saamelaisilta.

Ei se voi olla, koska se on osallistunut kantasuomalaiseen (ja kantasaamelaiseen) kehitykseen: *šijti > hiisi ~ siida.
.



Juurihan sinä taannoin väitit, että hiisi on samaa perua siita-sanan kanssa, eikä esimerkiksi ruotsin hed-sanan (engl. heath) kanssa. Vaikka hed on juuri sellaista maastoa, missä Wessmanin mukaan hiidet usein sijaitsevat ja mistä löytyy kivikautisia hautoja:

http://sv.wikipedia.org/wiki/Hed

Hed på Tjörn, utanför Göteborg. Användes som gravfält under stenåldern.
Jaska

Moses Leone
Käsittääkseni itämerensuomalaiset ja Etelä-Suomen saamelaiset olivat samaa väkeä ennen kuin he jakautuivat kahtia niin kielellisesti kuin kulttuuriltaan. Nuo Hiidennokassa asuneet lappalaiset olivat siis ehkä heitä, jotka kieleltään ja kulttuuriltaan itämerensuomalaistuivat.

Miten ihmeessä sinä näin olet päässyt käsittämään? Luepa ketjun nimikkoartikkelit.

Ihan vain maalaisjärjellä: Jos ensin yksi ja sama asia haarautuu kahdeksi eri asiaksi, niin ennen haarautumista ne ovat olleet yksi ja sama asia.

Itämerensuomi oli ehkä sen ajan stadin slangi ja saami savon murre. Maanviljelijöiksi ryhtyneet puhuivat omaa slangiaan, johon olivat lainanneet vaikutteita germaaneilta ja balteilta, samaan tapaan kuin stadin slangiin on lainattu vaikutteita ruotsista, venäjästä ja saksasta, kun taas metsästäjä-keräilijöinä pysyneet puhuivat omaa murrettaa, mihin ulkopuoliset vaikuttivat vähemmän (koska he asuivat syrjässä nk. Lapissa).

Jaska
Seuraa 
Viestejä2765
Moses Leone
Juurihan sinä taannoin väitit, että hiisi on samaa perua siita-sanan kanssa,

Aivan, ja väitän edelleen, ks. äskeinen viestini.
"Sama peru" ei tietenkään automaattisesti tarkoita, että se olisi lainaa saamesta tai päinvastoin, vaan sana periytyy kummallekin taholle suomalais-saamelaisen kantakielen tasosta.

Moses Leone
Ihan vain maalaisjärjellä: Jos ensin yksi ja sama asia haarautuu kahdeksi eri asiaksi, niin ennen haarautumista ne ovat olleet yksi ja sama asia.

Aivan. Mutta sinä kirjoitit:
”Käsittääkseni itämerensuomalaiset ja Etelä-Suomen saamelaiset olivat samaa väkeä ennen kuin he jakautuivat kahtia niin kielellisesti kuin kulttuuriltaan.”

Tämä ymmärtyy niin, että jakautuminen olisi tapahtunut Etelä-Suomessa, mikä ei pidä paikkaansa. Ja että nykyiset saamelaiset eivät olisi tuon jakautumisen tulosta yhtä lailla, mikä ei myöskään pidä paikkaansa. Eli kannattaa kirjoittaa auki se mitä haluaa sanoa, niin keskustelukin sujuu paremmin.

Moses Leone
Itämerensuomi oli ehkä sen ajan stadin slangi ja saami savon murre. Maanviljelijöiksi ryhtyneet puhuivat omaa slangiaan, johon olivat lainanneet vaikutteita germaaneilta ja balteilta, samaan tapaan kuin stadin slangiin on lainattu vaikutteita ruotsista, venäjästä ja saksasta, kun taas metsästäjä-keräilijöinä pysyneet puhuivat omaa murrettaa, mihin ulkopuoliset vaikuttivat vähemmän (koska he asuivat syrjässä nk. Lapissa).

Se on edelleen saame suomen kielellä, ei saami.
Elinkeinoeroa ei kuitenkaan näytä olleen, eikä Lappi-nimityskään uskottavasti liity lape ’syrjä’ -sanaan, kuten on jo moneen kertaan tuotu esiin:

http://www.mv.helsinki.fi/home/jphakkin/Lappalaiset.html

Muistisi on näköjään tänään hieman kesäterässä.

Tuoreessa jutussa muuten hahmotellaan taas Euroopan geneettistä muinaisuutta:
http://www.cell.com/current-biology/retrieve/pii/S0960982209020697
(PDF ladattavissa sivulta.)

Jaakko Häkkisen puolikuiva alkuperäsivusto http://www.elisanet.fi/alkupera/
Jaakko Häkkisen kuiva politiikkasivusto https://blogit.kansalainen.fi/author/jaakkohak/

Jaska
Moses Leone
Juurihan sinä taannoin väitit, että hiisi on samaa perua siita-sanan kanssa,

Aivan, ja väitän edelleen, ks. äskeinen viestini.
"Sama peru" ei tietenkään automaattisesti tarkoita, että se olisi lainaa saamesta tai päinvastoin, vaan sana periytyy kummallekin taholle suomalais-saamelaisen kantakielen tasosta.

Moses Leone
Ihan vain maalaisjärjellä: Jos ensin yksi ja sama asia
haarautuu kahdeksi eri asiaksi, niin ennen haarautumista ne ovat olleet yksi ja sama asia.

Aivan. Mutta sinä kirjoitit:
”Käsittääkseni itämerensuomalaiset ja Etelä-Suomen saamelaiset olivat samaa väkeä ennen kuin he jakautuivat kahtia niin kielellisesti kuin kulttuuriltaan.”

Tämä ymmärtyy niin, että jakautuminen olisi tapahtunut Etelä-Suomessa, mikä ei pidä paikkaansa. Ja että nykyiset saamelaiset eivät olisi tuon jakautumisen tulosta yhtä lailla, mikä ei myöskään pidä paikkaansa. Eli kannattaa kirjoittaa auki se mitä haluaa sanoa, niin keskustelukin sujuu paremmin.

Moses Leone
Itämerensuomi oli ehkä sen ajan stadin slangi ja saami savon murre. Maanviljelijöiksi ryhtyneet puhuivat omaa slangiaan, johon olivat lainanneet vaikutteita germaaneilta ja balteilta, samaan tapaan kuin stadin slangiin on lainattu vaikutteita ruotsista, venäjästä ja saksasta, kun taas metsästäjä-keräilijöinä pysyneet puhuivat omaa murrettaa, mihin ulkopuoliset vaikuttivat vähemmän (koska he asuivat syrjässä nk. Lapissa).

Se on edelleen saame suomen kielellä, ei saami.
Elinkeinoeroa ei kuitenkaan näytä olleen, eikä Lappi-nimityskään uskottavasti liity lape ’syrjä’ -sanaan, kuten on jo moneen kertaan tuotu esiin:

http://www.mv.helsinki.fi/home/jphakkin/Lappalaiset.html

Muistisi on näköjään tänään hieman kesäterässä.

Tuoreessa jutussa muuten hahmotellaan taas Euroopan geneettistä muinaisuutta:
http://www.cell.com/current-biology/retrieve/pii/S0960982209020697
(PDF ladattavissa sivulta.)




post1289217.html?hilit=sieti#p1289217

”Seinä”, ”seita” (”siita”) ja ja ”sija” mm. tulevat samasta verbistä. Siitä tulee myös osa sekä preussin että saksan olla-verbin taivutusmuodoista. Arvasin yllä oikein verbien vanhan muodoan ”sinti”, ennen kantabalttia. ”Murmelimafian” kyselemä preussilainen nimi ”Seitonen” skalviksi ”Sīdonen” näyytäisi olevan merkitykseltään ”Sikäläinen (naispuolinen kanta-asukas)”.

Lithuanian: ”siẽti... siẽja(siẽna)...siẽjo” = sitoa, kiinnittää

siẽtis = kiinnittyä, takertua, asettua paikalleen”

Etymology: 'binden'; siejù, siejaũ, in östl. Mundarten noch sejù, sėjaũ neben sienù, siniaũ (s. darüber Verf. Balticosl. 3, 49),
lett. siet..sienu...seju” 'binden, knüpfen = solmia'.

Davon sind Nomina mit verschiedenen Formantien gebildet, s.s.v.v. -saja, saĩlas = ämpärinsanko = seĩlas = vetokahva = saĩtas (pidin, otin), saĩstas = kiinnitys, velvollisuus, siela = henki (?) 2., síena = seinä, siẽtas, = kaide (kankaspuissa), sijà = kannatin, jonkin sija, alusta, vgl. noch s.v. seĩnyti,
ferner ai. syáti, sinéti, sin¡ti 'bindet', av. he(y) 'binden, fesseln',
heth. iṥhii¸a-, iṥhei 'binden' (Friedrich Wb.).

Die balt.-slav., mit kons. Formantien gebildeten Wörter, zeigen idg. ei/oi- Ablaut (s. MeilletMSL 14, 348).

Über den Inf. sints'ie 'aufhängen' s.s.v. sinti.

Liter. : Trautmann Wb. 253, Būga KZ 51, 133; 52, 251, Verf. KZ 63, 187.

Bei Daukantas, z. B. Būd. 20. 21, findet sich die žem. Form -sijti, vgl. Geitler Lit. St. 102 sowie Verf. FBR 111, 54.

Lithuanian: ”sinti...sina...sine” = riippua, roikkua jostakin (vanh.)

Etymology: 'aufhängen'; vgl. Arumaa Mund. 16, 4 pas´in´me suplauk'es (s. Anm. 1 sina, s'inė, s´in´ts´ie 'aufhängen') 'hängen wir eine Wiege auf'.

Nach Endzelin AASF 27, 25ff. zu siẽti, lett. siet 'binden'.

Das n- Suffix zeigt sich auch im ai. Praes. sinéti 'binden'. Seine Versehleppung auch in die übrigen Tempora ist der Analogie von pìnti 'flechten' = punoa zu verdanken (vgl. Verf. Balticosl. 2, 72; 3, 49).

(Sanat ovat siin joka tapauksessa IE-perua, joskin taaskin balttikielet ja intialaset kielet näyttäisivät kehittyneen vielä jonkin aikaa yhdessä, kun muita oli jo irrattaunut kantaindoeuroopan yhteydestä...)

Lithuanian: sýti...sýja...sýjo = liittyä, kuulua jhk.

Etymology: (syjù, sijaũ) 'verbunden, verknüpft sein' (Skardžius ŽD 48, N.-S.-B.), gehört zu siẽti 'binden' (s.d.).

Lithuanian: síena = seinä, raja

Etymology: 'Wand = seinä, Grenze = raja', bei R., R.-M., Nesselmann 462, Kurschat [ ] noch 'Schmitz der Leinweber, ein mit Röthel gemachtes Zeichen vonacht zu acht Ellen' (s. noch N.-S.-B.);

vgl. lett. siena in der Bed. 'Einrichtung zum Garnaufscheren = hirren katkaisusuunta, der Umfang des ganzen Scherrahmens = leikkaususalueen piiri',
lit. sienójas 'Balken' (vgl. DabLKŽ), auch schon bei Szyrwid Dict. s.v. balka (Skardžius ŽD 85. 86 leitet es von urbalt. *seine-jas ab); sienólis dass. (aus Tverečius und Lazū'nai s. Skardžius ŽD 184), sienójinis 'den Balken betreffend', s. Szyrwid Dict. s.v. balkowy, Nesselmann 462, Kurschat [ ]; aus Dovỹdai, Bez. Biržai, s. Skardžius ŽD 249.

Bei dem Žemaiten Daukantas finden sich die Formen sina (vgl. Darb. 133, 7; 134, 26; 149, 35), syina (vgl. a.a.O. z.B. 142, 16; 167, 38; 168, 13) neben siena (a.a.O. 149, 39).

Die Wörter gehören mit lett. siena 'Wand' (vgl. auch oben) zu der Sippe von lit. siẽti, lett. siet 'binden' (Oṥtir WS 4, 214, Verf. ZPhon. 7, 426, KZ 72, 196, Trautmann Wb. 253). Es ist von einer balt. Form seĩ neben séi auszugehen (Būga KZ 52, 251).

Mit demselben Formans sind versehen: av. hinu- 'Band, Fessel', aisl. sin 'Sehne', ir. sin 'Kette, Halsband', ahd. senawa 'Sehne' (vgl. W.-P. 2, 463).

(Joissakin kielissä, muissakin kuin suomessa (hiisi), esiintyy täällä h , mikä antaa aihetta olettaa, että alun perin sana alussa olsi ollut suhu-ṥ.

Suhuässän vaihtumiselle tavalliseen olisi ollut hyvä syy, sekaantumisen estäminen sanan ”ṥiena” = heinä kanssa.)

Specht KZ 66, 271 stellt bakt. siena zu der Wz. *sæi- 'säen' = kylvää und vergleicht es mit ai. sῑrá- 'Pflug', sῑme 'Grenze, Streifen', síte 'Fürche' = vako, poimu (vgl. noch Trier Lehm 42).

Aus der urbalt. Form sind entlehnt finn. seina, estn. sein (Gen. seina), liv. saina 'Wand' (Thomsen Ber. 217, Nieminen FUF 22, 14. 40, Senn KZ 71, 175).

(Suomen sana ”seinä” tietysti väärin...)

Lithuanian: siẽtas = naru, side, lieka

Etymology: 1. 'Strick' = nuora, köysi, naruansa, paula, ”vipu”, ”hirttonaru” (kuv.) (vgl. Skardžius ŽD 321, ArchPhilK 5, 61, aus Tilsit, Kvėdarna, Rietavas, Vabalniñkas), sietẽlis 1. dass. und 'eine Art Reigen' = eräs piiritanssi,
lett. sēta 'Bauemhof = maatila, Zaun = aita' (vgl. Būga KZ 52, 251), saite 'Band, Fessel = kahle, Schnur'.

(”Aita” on periteisesti ollut raskaimman luokan kirosana sekä arolla (ja aivan erityisesti metsäarolla, joka pysyy nimenomaan viljelemällä ja laiduntamalla peltona, ja muuten ensin puskittuu ja sitten metsittyy) että tundralla, jota ”aita” ja ”seita” (siita, pysyvä asustuspiste) ovat olleet ”sama asia”, ja sia, joka on kuulunut nimenomaan havumetsävöhykkeen ”talousjärjetelmään.

Herää kysymys, saattaisko nimitys ”setu” myös tulla tästä. He olisivat täten maata viljlemään jääneitä entisiä saamelaisia, kun muut ovat lähteneet (takaisin?) pohjoiseen.)

Bei Daukantas kommt die žem. Form sijtas vor (s. Verf. FBR 11, 5412).

Lautet ab mit saĩtas (cf. Skardžius a.a.O.) und gehört wie dieses zur Familie von siẽti 'binden'.

Aus anderen Sprachen noch: abg. sét' 'Netz = verkko, Schlinge' = köynnös, kiemura, paula, russ. set', poln. siec' usw. 'Netz',
ai. setár- 'Fessel' = kahle, lieka, sætu- 'bindend, fesselnd' und 'Band, Fessel Brücke',
av. haætu- 'Damm' = pato, lat. saeta 'Borste = harjas, Angelschnur = nilkkanaru' (s. jedoch die Bedenken bei W.-P. 2, 464),
anord. seidr 'Band, Sell', ae. seda, ahd. seito, nhd. Saite 'Strick = kaista, Seite = (joen ym., toinen) puoli'.
(Germaanin sana sida (r), side (e) voisi periaatteessa tulla tästä sekin.
http://www.etymonline.com/index.php?sea ... hmode=none

S. auch Būga a.a.O., KS 226. 282, Aist. st. 87, Izv. 17, 1, 31, Scheftelowitz KZ 56, 188, Specht Dekl. 227.

Blesse KZ 75, 102 ff. vertritt die Ansicht, dass. lett. sēta nicht zu der Sippe von siẽti 'binden' gehöre, und er bringt es zusammen mit russ. posetit' 'besuchen' = vierailla, ferner mit lett. sēt 'säen' = kylvää.

Petersson ArArmSt. 35ff. stellt dagegen lett. sēta zu idg. sæ(i)-te 'stacheliges Gewächs = piikkipensasto, dornige Pflanze', das mit lat. saeta identisch sein kann.

Lithuanian: síetas = seula, kudontakaide (mutta myös: sidottu, sitomalla tehty)

Etymology: 2. 'Sieb, besonders feines Sieb', sietẽlis 2. dass. und 'Seiher, Kopfnetz (der Imker)', síetininkas 'Siebmacher, -händler' (Nesselmann 465, Kurschat), síetinis 'Sieb-, siebartig', lett. siets 'Sieb = seula, Weberkamm = kudontakaide', sietnieks 'Siebmacher'.

Abltd. mit lit. sijóti 'durchsieben' = päästää läpi (jauho, hiekka) (s.d.).

Verw. mit aksl. russ. poln. sito, serb. sito, čech. síto 'Sieb', griech. ºqmój 'Sieb, Seihtuch',
cymr. hidl, aisl. sáld 'Sieb' (vgl. auch s.v. sajùs 1. sowie die Liter. s.v. sijóti).

(Kappas vaan, kanta-IE-sanasto yhdistää tämän ”sieti”, ”siet” -sanaton ”seulomista” tarkoittavaan sanaan:

http://en.wiktionary.org/wiki/Appendix: ... ots#.C7.B5

*seh₁i- = to sift = seuloa

Alb. shosh, Lith. sietas, Ltv. siets, Ir. sithlad/síolthughadh, Welsh hidl, ON sáld, Gk. ἠθέω (ētheō), Russ. сито (sito), Polish sito, OCS sito ” )

Lithuanian: sietis = syvyys, tarkoittanee kaivamalla kaivettu, ”leikattu" syvänne. Hitaasti virtaava joen luonnonsyvä kohta on ”dubuõ” (pl. dubenys, ”tyven”), ja meren syvyydet ovat ”gilmės”)

Etymology: s.s.v. sietuvà.

Lithuanian: sietuvà = (keinotekoinen?) syvänne

Etymology: 'tiefe Stelle im Fluss, Einsenkung, Vertiefung, Grube' (DabLKŽ, nach N.-S.-B. auch dial. siẽtuva), R. + R.-M.s.v. Mitte im Fluss führen pati setuwa upės an, daher haben Nesselmann464 und Kurschat [ ]

sietuva 'Mitte' mit Fragezeichen; Juṥkevič Wb. s.v. gilmė gibt sietuvà neben siėtva (Skardžius ŽD 387 ändert das letzte in sietvà), Geitler Lit. St. 23, 6 führt (aus dem Memelgebiet) die žem. Form seituwose (Loc. pl.) an; cf. ders. 108 sætuwa 'sehr tiefe Stelle im Fluss' und Bezzenberger LF 168, der noch sietis dass. aus Kretingà (žem.) zitiert; bei Fortunatov BB 3, 60 findet sich aus dem Wb. von Kreiczinski (žem.-russ.) sytuva (y = ie).

Aus dem Lett. gehören hierher siets, sietus, sietava 'eine tiefe Stelle im Fluss'.

Nach Fortunatov a.a.O. gehören die Wörter zu aisl. sῑdr 'herabhängend, weit, gross sῑd 'spät',
got. seidus, ae. as. sῑd, ahd. sῑd usw. 'spät', während Persson Btr. 363 noch awnord. sῑda 'Seite, Strand, Ufer', mhd. sῑt, sῑde 'niedrig, tief', ahd. sῑta 'Seite' vergleicht.

Petersson Het. 178 möchte lit. sietuvà usw. zur gleichen Wz. stellen wie lit. sývas 'Saft', got. saiws 'See'.

Über alles s. noch Leskien Nom. 550ff. 566, Verf. AASF 51, 1, 56, Endzelin Lett. Gr. 281, Skardžius ŽD 89. 384. ”

(Suomen ”hidas” voisi hyvinkin tulla tuosta tahallisesti aiheutetusta syvästä ja hitaasta kohdasta virrassa, mutta tuo h... Sille voi kyllä vielä löytyä jokin selitys.)

Lithuanian: sijóti...sijója...sijójo = seuloa, jauhaa hienoksi, sataa tihuttaa

Etymology: (-óju, -ójau) 'durchsieben, sichten', übertr. 'zerstreuen', intr. 'fein schneien oder regnen', Adj. sijótas, sijótinis;

lett. sijāt 'sieben, beuteln, prüfen, kritisieren, fein regnen', sijas 'Ausgesiebtes' (vgl. lit. ãtsijos 'Abgesiebtes', Nesselmann 465, DabLKŽ), sijãtavas 'Vorrichtung zum Sieben'.

Lauten ab mit lit. síetas 'Sieb' (s.d. sowie Leskien Abl. 282).

Verw. mit abg. da bi se¹lú jako pṥenicą (Marianus, se¹alú Zogr.) toũ siniōsai æj tōn sĩton, ut cribraret sicut triticum (Luc. 22, 31), prose¹ati 'durchsieben' (Supr.), se¹ti 'sieben' (Marianus, s. Sadnik-Aitzetmüller),
russ. sejat' (z. B. muku 'Mehl') usw., aksl. russ. poln. usw. sito 'Sieb' (s.s.v. síetas und sajùs 1.), dazu griech. qein 'sieben'.

Die balt.-slav. Verbalformen sind auf den Praesensst. *sæ´i¸a-, Praeteritum-St. *sii¸e- mitverschiedenen Ausgleichungen zurµckzuführen; vgl. hierzu Persson Btr. 362. 698, Trautmann Wb. 254, Būga KS 261, Verf. REI 2, 47ff., KZ 71, 43ff, sowie s.v.v. sajùs = yhdistetty 1. und sėti .

Wie Trautmann Wb. 253ff. deutlich macht, geht das Verb lit. sė´ti 'säen' = kylvää usw. und die slav. Sippe se¹ti in der Bed. 'säen' und 'sieben' auf idg. *sæi¸- in beiden Bed. zurück (cf. noch W.-P. 2, 459ff, Pokorny Wb. 889 ff.).

(”Seuloa” liityy luutavasti tuohon ”kylvää”-verbiin eikä seulan sitomiseen. )

Lithuanian: ”sė'sti...sėda...sėdė” = istua

Etymology: (sė'du, sė'dau),
gew. Refl. sė'stis 'sich setzen' (über Metatonie s. Būga KZ 52, 250),
sėslùs (aus *sėd-slus, s. Skardžius ZD 160),
sėslỹs (Sereiskis, Ṥlapelis LLKŽ, Lyberis-Kosuchinas, LKV),
sėsnà (Slapelis LLKŽ, Sereiskis) 'sesshafter, ansässiger Mensch', sėslùmas (Sereiskis, Ṥlapelis LLKŽ, Lyberis-Kosuchinas),

sėslýbė (Lyberis-Kosuchinas), sėslỹbė (N.-S.-B.) 'fester Wohnsitz, Wohnstelle, Ansässigkeit', sėstuva dass. (Miežinis, vgl. Skardžius ŽD 599),

lett. sēst (sēžu, sēdu), Refl. -sties 'sich setzen',

preuss. sῑdons (Part. Perf. act.) 'sitzend' (eig. 'sich gesetzt habend' = vakiintunut, täysi-ikäinen, paikoilleen asettunut); über das Preuss. s. jetzt Endzelin FBR 12, 172.

Aus anderen Sprachen gehören hierzu: aksl. se¹sti (sędą), russ. sest´ (sjadu), poln. siąs´c´ (siądę) 'sich setzen' (slav. sędą ist morphologisch unklar, vgl. slav. bądą s.v. budė´ti, Wb. 62b),
ai. sῑ´dati 'sitzt', av. niṥhiaiti, griech. xw 'setze', lat. sῑdo 'setze mich' usw. (Trautmann Wb. 258ff., W.-P. 2, 483ff., W.-H. 2, 507ff. 509).

S. noch s.v. sėdė´ti.

Lithuanian: ”sėdė'ti...sėdi...sėdėjo” = istuutua

Etymology: (sė'džiu neben sė(d)mi, s.u.; -dė'jau, -dėsiu) 'sitzen',
sėdinė'ti (-nė'ju, -ė'jau, -ė'siu), Frequ. zu sė'dėti;

lett. sēdēt (sēdu oder sēžu, sēdēju) 'sitzen', sēdināt 'setzen (auf einen Stuhl), sitzen lassen' = sēdῑt.

Zur Wz. *sed- 'sitzen' gehrig, deren urspr. Charakter aoristisch war (s. Verf. ZslPh. 20, 285, Stang Verbum 152), vgl. noch s.v.v. persė'da, pasėdà.

Cf. noch lit. sė'stis, sodìnti = istuttaa (maahan) (s. Verf. Balt. Spr. 76). Über athem. Präsens sė(d)mi s. Verf. IF 46, 54ff., ZslPh. 20, 270. 285. der es nicht mit Specht KZ 62, 90ff. 100ff. für eine Umbildung einer der ai. 7. Klasse entsprechenden Konjugationsweise, aus der durch Thematisierung abg. sędą,

preuss. sinda(n)ts, syndens 'sitzend' erwachsen sind (vgl. noch Stang a.a.O. 103), sondern für eine jüngere Form hält.

Über preuss. sinda(n)ts, syndens, sῑdons 'sitzend' s. Trautmann Sprachd. 426 ff., Endzelin SV 247, FBR 12, 172.

Verw. mit aksl. se¹de¹ti (se¹dą), russ. sidet' (sižu, zum i s. Vasmer Wb. 2, 622), poln. siedziec´ (siedzę); aus urslav. *se¹de¹ti.

Aus anderen Sprachen sind zu erwähnen:
ai. sátsi 'sitzest', ásadat 'setzte sich', Kaus. sedáyati 'setzt',
av. hedaya- dass. (vgl. lit. sodìnti), ai. s´dati, av. hidaiti 'sitzt'; arm. hecanim 'sitze auf, reite' (wohl aus *sed-, s. Bugge KZ 32, 47, Pedersen KZ 38, 206),
griech. ›zomai 'sitze, setze mich',
lat. sedere 'sitzen' (über lat. sῑd¡ s. Specht KZ 62, 50f., W.-H. 2, 509),
aisl. sitja 'sitzen, wohnen', ae. sittan,
ahd. sizzen, got. satjan 'setzen, stellen, bestimmen',
aisl. setja, ae. settan, ahd. sezzen 'setzen'.

Über alles vgl. noch Bezzenberger BB 27, 182, Specht KZ 62, 50f.

http://en.wiktionary.org/wiki/Appendix: ... ots#.C7.B5

*sed- = to sit

OCS сѣдѣти (sěděti), Russ. сидеть (sidet'), Polish siedzieć, Lat. sedeō, Lith. sėdėti, Ltv. sēdēt, Gaul. essedum, Eng. sittan/sit, Gm. sizzan/sitzen; sezzal/, ON sitja, Goth. sitan, Gk. ἕζομαι (hezomai)/, Ir. saidim/suidh, Welsh seddu, Skr. सीदति( (sīdati), Av. nišaðayeiti, Pers. niyašayadan/nešastan, Arm. նիստ (nist), Old Prussian sīdons, Umbrian sersitu, Toch. sätk/ ”

”Vanha preussi” näyttää olevan joki- ja meripreussilaisten skalvia ja ”sīdons”, femiinissä ”sīdonen”, tarkoittaa ”istuva”, paikallaan pysyvä, kiinteä (asutus), liett. sėdąs (sėdantis).

http://www.etymonline.com/index.php?term=sedentary

sedentary = kiinteä (asutus ym.)
1598, "remaining in one place," from M.Fr. sedentaire, from L. sedentarius "sitting, remaining in one place," from sedentem (nom. sedens), prp. of sedere "to sit,"

from PIE base *sed- "to sit"

(cf. Skt. a-sadat "sat down," sidati "sits;" O.Pers. hadis "abode;" Gk. ezesthai "to sit," hedra "seat, chair, face of a geometric solid;" O.Ir. suide "seat, sitting;" Welsh sedd "seat," eistedd "sitting;" O.C.S. sezda, sedeti "to sit;"
Lith. sedmi "to sit;" Rus. sad "garden," Lith. soditi "to plant;"
Goth. sitan, O.E. sittan "to sit;" see sit). Of persons, meaning "not in the habit of exercise" is recorded from 1662. ”

Liettuan sanat ovat vakiintuneen käytännön mukaan väärin, kuten edeltä on luettavissa: ”istua” = ”sėsti” ja ”istuttaa” = ”sodinti”

sit = istua

O.E. sittan "to be seated, to seat oneself" (class V strong verb; past tense sæt, pp. seten),

from P.Gmc. *setjanan (cf. O.S. sittian, O.N. sitja, O.Fris. sitta, M.Du. sitten, Du. zitten, O.H.G. sizzan, Ger. sitzen, Goth. sitan),

from PIE base *sed- "to sit" (see sedentary).

settle (v.) = asuttaa, asettua asumaan

"come to rest," O.E. setlan, from setl "a seat" (see settle (n.)). Sense of "establish a permanent residence" first recorded 1627; that of "decide" is 1621. Meaning "reconcile" (a quarrel, differences, etc.) perhaps is infl. by M.E. sahtlen "to reconcile," from O.E. saht "reconciliation," from O.N. satt "reconciliation." Settled "firmly fixed" is attested from 1556.

settlement = siirtokunta

1645, "act of fixing or steadying;" from settle (v.). Meaning "colony" is attested from 1697; that of "payment of an account" is from 1729

settle (n.) = penkki, satula

"long bench," O.E. setl "a seat, position, abode," related to sittan "to sit," from P.Gmc. *setla- (cf. M.L.G., M.Du. setel, Du. zetel, Ger. Sessel, Goth. sitls),

from PIE *sedla- (cf. L. sella "seat, chair," O.C.S. sedlo "saddle," O.E. sadol "saddle"),

from base *sed- "to sit" (see sedentary).

Muotoja eri kielissä voi olla mahdotonta erottaa tämän verbin muodoista, joka on ehkä kauempaa samaa lähtöä:

send = lähettää

O.E. sendan "send, send forth, throw," from P.Gmc. *sandijanan (cf. O.S. sendian, O.N., O.Fris. senda, M.L.G., M.Du. senden, Goth. sandjan), causative form of base *sinþan, denoting "go, journey" (source of O.E. sið "way, journey," O.N. sinn, Goth. sinþs "going, walk, time"),

from PIE base *sent- "to head for, go" (cf. Lith. siusti "send;" see sense).

Also used in O.E. of divine ordinance (cf. godsend, from O.E. sand "messenger, message," from P.Gmc. *sandaz "that which is sent"). Slang sense of "to transport with emotion, delight" is recorded from 1932, in Amer.Eng. jazz slang. Send-off "farewell" (especially a funeral) is from 1872. ”

Edellisen verbin takana on vartalo ”*sen-” (”kb.” ”*sēnti...*sēna”) ja jälkimmaäisen takana edellisen johdannanen ”*sēnsti...*sēda”).

Jaska
Seuraa 
Viestejä2765
Moses Leone
Jaska

Muistisi on näköjään tänään hieman kesäterässä.

Et ole heitellyt tarpeeksi kylmiä kiviä järviin.

Joo, en kehdannut tänä vuonna. Vaikka olisi ollut syytä, kun moni järvi on jo liian lämmin vilvoittelemiseen... Siinä se taas nähdään: Jaakkojen merkitys nähdään vasta kun he eivät tee tehtäviään.

Moses Leone
Apråpå, kuuluuko muuten stadin slangi itä- vai länsimurteisiin, ja koska se on haarautunut savon murteesta?

Asenteellinen loppulause...
Stadin slangi on jonkinlainen sekoitus, joten sen polveutuminen ei ole suoran yksijuurinen.

Jaakko Häkkisen puolikuiva alkuperäsivusto http://www.elisanet.fi/alkupera/
Jaakko Häkkisen kuiva politiikkasivusto https://blogit.kansalainen.fi/author/jaakkohak/

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat