Seuraa 
Viestejä8958

[size=85:34j251se](Pääministeri Jyrki Katainen (kok.) kertoi, että eurokriisi vie väjäämättä itsenäisyyttämme enenevästi Brysseliin - takimmainen syy siirtoon on koko EU-Euroopan kilpailukyky Kiinaa ja Yhdysvaltoja kohtaan - pitää olla "vastuullinen ja solidaarinen")[/size:34j251se]

[ ... suuriruhtinaskunnan kansalaiset pitivät Venäjän keisaria pelastajana ja kansallisen herämisemme aloittajana, jo 1810 -luvulla - kansa eli uuden toivossa ja vaati ainoaksi kieleksemme suomea. Itsenäisyystiemme alkutahdit soitti G. M. Sprengtporten1], joka taitavalla politiikallaan ja sukkuloinnillaan loi venäläisille tarpeen tehdä suomennimestä puskuri itsensä ja Ruotsin väliin 2] ... ]

Voimakkaat kansallisuusmiehet n.n johdolla olivat jo 1800 -luvun alussa vaatimassa kieleksemme suomea, jonka piti syrjäyttää ruotsi. Venäläiset "vapauttajat" tukivat ajatusta, tietäen, että suomalaisuuden juuret ovat kulkeutuneet niin idästä kuin lännestä. Nykyisen Suomen alueen ja tämän vaikutuspiirin sekä venäläisyyden rajat ovat olleet veteen piirretty viiva - sen "liikkuessa" laajasti pitkin Karjalan laulumaita - ulottuen jopa Savoon.

Itsenäistymishenki kasvoi pitkin 1800 -luvun alkua venäläisten hyväntahtoisuuden säestyksellä - saimme oman valtion pankin (Suomen Pankki on vanhempi kuin Venäjän oma vastaava pankki), saimme oman markan, saimme markka-arvoiset postimerkit ...

- venäläiset rahoittivat suuria yhteiskuntahankkeita - rautatiet, kanavistot jne ... tosin maksoimme myös eräänlaista veroa näistä hankkeista. Innokkuutemme kasvoi niin suureksi, että venäläisten oli toppuuteltava muutoshalujamme. Syntyi yrityksenä pieni venäläistämisen aikakausi - joka päättyi Leninin allekirjoittamaan Suomen tasavallan itsenäisyyden tunnustukseen.

Suomi kukoisti suuriruhtinaskuntakautena

- siirryimme Euroopan pohjoisen takapajulan ahdingosta reippaasti keskikastiin ja ylikin. Kauppa kukoisti erityisesti Pietariin. Viipuri oli merkittävin kauppakaupunki ja vaikutuksemme saksalaisten kanssa oli myös Pietarissa suuri. Vaikutus ulottui kielikysymyksinä Helsinkiin saakka - stadin slangi syntyi, ja se sai paljon vaikutteita muun muassa venäjän kielestä. Ruotsinkielestä suuri kansa olisi halunnut päästä eroon.

Tänään käymme itsnäisyytemme eloonjäämiskamppailua

- pääministeri Katainen haluaa myydä itsenäisyyttämme yhteisen eurooppahengen nimissä. Todellisuudessa takana on huoli mahoutuvan eurooppalaisen kilpailukyvyn hiipumisesta. Meillä on nyt rahaunionikriisi, meillä on juuri ryöstäytyvä Euroopan laajuinen pankkikriisi -

...mutta ennen kaikkea meillä on laaja työttömyyskriisi "maailmanlaajuisessa työn uudelleenjaon taistelussa" ja kriisi identiteetistä. Mitä tämä entisaikojen "ristin ja miekan" kolonnialismi on seuraavina vuosikymmeninä, kun idästä nouseva kiinalaisten aurinko levittää punakeltaista paistettaan ja taloudellista valtaansa kaikkialle.

Kiinalaiset suunnittelevat kaikkiin merkittäviin länsimaihin omia kulttuurikeskuksiaan, hankkivat omia mediakanavia - myös Suomesta - levittääkseen omaa sanomaan läntisen ajattelumaailman rinnalle ja vaihtoehdoksi.

Miten meidän suomalaisten käy?
[size=85:34j251se](Vladimir Putin vihjaisi jotain sellaista mitä hän tietää ja minkä me olemme unohtaneet! *]) [/size:34j251se]

Venäjän presidentti Putin sanoi hyvin loogisesti meidän menettävän lisää itsemääräämisoikeuksia, jos liitymme Natoon - Putin sanoi myös, että Naton laajeneminen tältäkin osin heidän rajoilleen lisää varmasti Venäjän puolustusaktiviteetteja. Jos Suomi olisi Natossa, saisimme Naton ohjusasemien etuvartiot Etelä-Karjalaan, ehkä Savitaipaleelle. Voitte arvata miten Putin tähän reagoisi. Haluaako suomalaiset lisätä entisestää itsemääräämisoikeuksiemme kaventumista? Vielä nyt me päätämme itse, miten maatamme puolustamme.

[size=85:34j251se][HUOM] Putin antoi uudelle presidentillemme harvinaisen huomenlahjan - lupasi tutkia lainsäädäntöä, jos vaikka maakaupat onnistuisivat Venäjältä helpommin myös suomalaisille yksityishenkilöille - muistamme, että Venäjän maakauppasäännöt koskevat kaikkia, meidän raja on vain noin 4 prosenttia Venäjän rajoista)[/size:34j251se]

Itsenäisyyshanke jo 1800 -luvun alusta jäi lopullisesti kesken
[size=85:34j251se](E.G. Ehrnström ” … lopullinen päämäärä on saada suomen kieli virkakieleksi ja ainoaksi kotimaiseksi kieleksi ... ” ja A.I. Arwidsson ” ... kieli on jokaisen kansakunnan ilmenemismuoto ja koko kansan henkisen elämän ilmaus ...” –nämä sanat ja ponnet lausuttiin jo 1800 –luvun alussa!) [/size:34j251se]

Jo tuolloin todettiin, että oma kieli - yhteinen ja enemmistön laajasti ymmärtämä äidinkieli on kansallisuuden kehto ja itsetunnon lähtökohta. Suomi on meidän äidinkieli, ja jos ajattelemme syvällisesti, niin itsenäisyystaistelumme mahdollistaja Venäjä, kielenä voisi olla mieluumminkin se toinen "kotimainen", vapaaehtoisena. Venäjän kielestä on meille tänään suurempi hyöty kuin ruotsista. Ruotsi on kuoleva kieli, kuten valitettavasti meidän omammekin.

Venäläiset tuovat reippaasti rahaa kituvaan kansantalouteemme

Tänään venäläiset matkailijat täyttävät lisääntyvästi maamme ja tuovat muassaan kahmaloittain euroja - niitä euroja, joilla maksamme lisääntyvän energialaskumme Venäjälle ja muualle. Me tarvitsemme työtä. Työ on kansakunnan hyvinvoinnin mittari, ei bruttokansantuote per henkilö. Venäläiset matkailijat työllistävät jo Itä-Suomessa paljon työn puutteessa kärvisteleviä suomalaisia. Talous elpyy siellä, missä venäläiset matkailevat - muusta EU-Euroopasta riippumatta.

Miksi hylkäsimme sen itsenäisyystaistelun ja sen lähtökohdan innokkuuden,

joka sai syntysävelensä jo 1700 -luvun lopulla? Ruotsi lypsi suomalaisilta kaikkea mikä oli mahdollista - Ruotsin valtakunnan alueella ei olla sodittu "käytännössä juuri koskaan" - sodat siirrettiin suomenniemelle ja muualle. Me olimme ruotsalaisten takuulukko ja me kannoimme kokoomme nähden vähintäänkin suhteellisen osuuden Ruotsin suurvalta-aikauden sotilas- ja sotimisvastuusta.

Kansa voi vielä nyt keskeyttää itsenäisyytemme myynnin Brysseliin

Vielä on mahdollisuus keskeyttää pääministerimme ajaman itsenäisyytemme alasajon. Vielä on mahdollisuus sanoa kansan suurena enemmistönä stoppi hankkeille, joilla hiljalleen viedään loputkin identiteetistämme, pois Brysseliin. Voimme silti olla EU:ssa, kun sinne on nyt menty, mutta autonomiaamme emme voi enää enempi luovuttaa - myöhemmin itsenäisyys, oma reviiri ja oma kansakuntaylpeys on vaikeaa saavuttaa takaisin.

Aitosuomalaisia ei voi viedä kuin pässiä narussa -

on heräämisen aika, kuten oli älymystöllä jo 1700 -luvulla, jolloin luotiin Suomen itsenäisyyden tie ja linjaus. Tänään hallituksemme ei edusta älymystöä, joka vastuullisesti ajattelisi kansakunnan kokonaisetua - nyt on vallalla hännystelevät marionetit. Saksaa ei tarvitse narrimaisesti miellyttää, näillä Jyrki Kataisen keinoilla - Saksaa voidaan arvostaa kunniakkaasti oma päätäntä säilyttäen.

Saksa arvosti jo 1940 -luvulla itsenäistä Mannerheimin ajatuskulkua, Mannerheim ei hännystellyt. Silti Mannerheimiä kunnioitettiin (myös idässä Stalinin päätöksissä), jopa 1944 kesän loppupuolella Saksaa kohtaan tehdystä "valtiopetoksesta" huolimatta.

Keskikesän auringolle ja valtiomme lipulle - siniristilipulle kunnia ja itsenäisyys!

Olkaamme suomalaisia ja pitäkäämme omasta identiteetistä kiinni ylpeinä, mutta diplomaatteina niin itään kuin länteen - se on tiemme. Jos maamme hallitus ei sitä ymmärrä, niin vaaditaan ennenaikaiset eduskuntavaalit, ja vaihdetaan eduskunta aidosti mieleiseksemme.

Juhannuksena Suomen liput hulmusivat hienosti saloissaan kertoen sitä tarinaa, mitä kansakunta rakastaa.

...
[size=85:34j251se]VIITE
1] [WIKI] ~ http://fi.wikipedia.org/wiki/Georg_Magnus_Sprengtporten ---

2] Päiviö Tommila – “Suomen autonomian synty 1808-1819 (Valtioneuvoston kanslia – Valtion painatuskeskus – ISBN 951 – 859 – 603 – 4, vuosi 1984)

*]
Vladimir Putin on lukenut maamme itsenäistymishistorian huolellisesti - jos kuuntelitte hänen lausuntonsa presidentti Sauli Niinistön Karjalan vierailun yhteydessä tarkasti, huomasitte hänen kysymyksen - "Pitäisikö näin olla?" -tämähän liittyi lausunnon osaan, jossa Putin totesi päätäntävaltamme kapenevan entisestää, jos liitymme Natoon. – Tämä Putinin ilmaus oli historiallinen ja paljasti paljon sellaista, mitä ääneen ei ole sanottu - ensinnäkin vierailu tapahtui Karjalan alueella, ja toisekseen Putin on tietoinen Suomessa intellektuellien keskuudessa virinneistä Karjalan vapaakauppa-alueesta, joka voisi päättyä maalissaan jopa koko historiallisen Karjalan maakunnan täyteen itsenäisyyteen.

Kun Putin ilmaisi nyt selkokielellä kantansa Suomen Nato-jäsenyydestä, antoipa myös ydinasevaltion presidenttinä melkoisen porkkanan, verhotusti - maali on todellakin tuo kokonaisvaltainen Karjala, sen vapaakauppaominaisuus Venäjän ja EU:n välissä ja lopulta sen täysitsenäisyys - tuohon tasavaltaan saattaa joskus myöhemmin liittyä joukko nykysuomen Karjalan kuntia, jolloin ikiaikainen karjalaisheimo saa täyttymyksensä. [/size:34j251se]
...

Ilkka Luoma

[size=50:34j251se][11219/626625][/size:34j251se]

Ilkka Luoma

"Sanat ovat vaillinaisuutta, mutta yritettävä on ~ kunnes kuvat aukeavat mieliin harmonisena jatkumona. Tajunnanvirta on ajallista vilinää sielun peilissä - silmissä, mutta jäikö yhteys ymmärrykseen ja mieleen saavuttamatta? ..."

Kommentit (2)

kahannin
Seuraa 
Viestejä3784

Varsin hyvä yhteenveto!

Joitakin seikkoja voidaan tarkastella syvemminkin. Ruotsin ja Venäjän suhteita vuoteen 1809 leimasivat jatkuvat hyökkäyssodat, joissa Ruotsi 1600-luvun loppuun laajentui itään. Pietari Suuren hallituskaudesta alkaen Venäjä laajeni länteen. Kustaa III aloittamien sotien aikana 1700-luvun lopulla mm. Katariina Suuren oli peruttava venäläisten kannalta suotuisia odotuksia herättänyt sota turkkilaisia vastaan ja tilanteen ollessa pahimmillaan hän jopa harkitsi Pietarin hylkäämistä hallintokaupunkinaan!

Hänen pojanpoikansa Aleksanteri I käytti ns. Napoleonin sotien aikana tilaisuutta hyväkseen ja rauhoitti tilanteen Venäjän luoteisrajalla. Hän valtasi Ruotsilta sen itäisimmän maakunnan (eli nykyisen Suomen etelä- ja keskiosan Kemin-Oulun - Kuusamon korkeudelta alaspäin). Ruotsia pelkäsi samaan aikaan tanskalaisten hyökkäystä, eikä voinut (halunnut) riskeerata valtakunnan arvokkaita eteläisiä maakuntia vähäpätöisemmän itäisen maakunnan vuoksi.

Rauhansopimuksessa Venäjä sai myös silloin Ruotsiin suoraan kuuluuneen Lapin.

Kustaa Mauri Armfelt onnistui tsaarin ja hänen hallintonsa kanssa keskustellen liittämään Suomen suuriruhtinaskuntaan Lapin ja 1700-luvun sodissa menetetyt itäiset osat. Suursuomi oli syntynyt ja sen vahvisti sitten 1917 Lenin tunnustus. Kustaa Mauri Armfeltiä voidaan näiden ansioiden perusteella pitää suurena suomalaisen valtiomiehenä.

Itsenäisen Suomen historia alkoi varsin venälaisvastaisesti. Englantilaiset perustivat 1919 lentotukikohdan Koivistoon Karjalan kannakselle ja pommittivat sieltä Petrogradia (kuten Pietaria ko. aikaan kutsuttiin).

Ns. heimosotien aikaan 1920-luvun alussa Pajari (lienee silloin ollut majuri) joutui luopumaan Petroskoin valtauksesta, mikä hänelle sitten onnistui 1941.

1930-luvun alussa Saksan ensimmäiset sukellusveneet valmistettiin Crichton Vulcanin telakalla Turussa.

1930-1939 Suomella ja Virolla oli salaista sotilaallista yhteistoimintaa (Jari Leskinen Vaiettu Suomen silta, Bibliotheca Historica, Helsinki 1997). Keskeisenä tavoitteena ko. suunnitelmissa oli katkaista Suomenlahti sen kapeimmasta kohdasta tykkitulella sekä Suomen että Viron puolelta. Suomen sotilastahot informoivat asiasta myös ruotsalaisia. Ruotsin kuningas yllytti Suomea ja Viroa jatkamaan. Ruotsin etu oli heidän mukaansa heikko Venäjä.

Ruotsin etuna oli (ja on) myöskin se, että Suomi on heidän ja Venäjän välissä. Ruotsalaisille puolueettomuus on kaikkein tärkein asia. Nyt he tekevät esim. Naton suhteen kaiken mahdollisen yhteistyön, minkä voivat, kunhan se ei vain johda Natoon liittymiseen. Heille yhteiset sotilasharjoitukset Naton kanssa eivät ole mikään ongelma.

Voitaneen sanoa, että Stalin oli paranoidinen luonteeltaan. Hrutshev sanoi 1960-luvulla, että kun Stalin käski kumartamaan, niin viisas mies kumarsi. Saattaa olla mahdollista, että suunnitelma Suomenlahden katkaisemisesta tykkitulella tuli mahdollisesti Ruotsin kautta Stalinin tietoon? Joka tapauksesa se oli sellainen, että varmasti herätti hänen kiinostuksensa.

Sen seurauksena on hyvin voinut olla ns. Jartsev-keskustelujen aloittaminen ja myöhemmin sotilastukikohtien vaatiminen Hangosta ja Porkkalasta. Jartsev-neuvottelut eivät johtaneet mihinkään tulokseen. Eljas Erkko paheksui mm. Jartsevin alhaista asemaa Neuvostoliiton suurlähetystössä. Viestintuoja nolattiin. Suomalaiset osoittivat suoraselkäisyytensä ja rohkeutensa: venäläisille ei kumarrella eikä heidän kanssaan keskustella kaikista asioista.

Mannerheim olisi halunnut luovuttaa loppuvaiheessa Suomenlahden saaret. Niiden tilalle Suomi olisi saanut enemmän maata Pohjois-Karjalasta (Suomi olisi siis suurentunut). Mannerheimin kanta jyrättiin tunnetuin seurauksin.

Vuoden 1944 elokuussa Suomen pääesikunta totesi, että venäläisten joukkojen vahvuutta oli Karjalan kannaksella vähennetty niin paljon, että Pääesikuntamme suuressa viisaudessaan havaitsi mahdollisuuden ottaa Viipuri jälleen omistukseemme yllätyshyökkäyksellä. Mannerheim esti suunnitelman täytäntöönpanon. Onneksi!

Syyskuussa 1944 aselevon ehdot eivät vaatineet, että suomalaiset joukot olisivat välittömästi vetäytyneet aselepoehtojen mukaisen rajan taakse. Mannerheim kuitenkin niin määräsi. Tästä seurasi mm. eduskuntakysely! Nämä seikat pelastivat Mannerheimin ja venäläiset eivät kohdistaneet häneen sotarikosvaatimuksiaan. Stalin kunnioitti Mannerheimiä, koska Mannerheim kunnioitti Stalinia!

Mitä tulee Karjalan liittämiseen Suomeen, niin sen suhteen ikkuna sulkeutui vuoden 1943 lopulla. Silloin Suomi sai Englannin kautta tiedon, että Viipurista voidaan neuvotella, jos Suomi vetäytyy sodasta ja karkoittaa saksalaiset maaperältään. Suomi ei näin tehnyt.

Alkuvuodesta 1944 Neuvostoliitto mursi Leningradin piirityksen ja sen hyökkäykset etenivät mm. Ukrainassa. Saksaa vastaan käymässään sodassa venäläisten taisteluvoima oli kasvanut.
Voidaan ajatella, että Stalin halusi hyvitystä talvisodan epäonnistumiselleen ja havaitsi sen mahdolliseksi. Stalin lukitsi tilanteen mm. Helsingin pommituksilla.

Hän oli luvannut länsiliittoutuneille hyökätä heti, kun maihinnousu Länsi-Eurooppaan olisi onnistunut. Heti oli kuitenkin Stalinille suhteellinen käsite. Hän halusi varmistua, että maihinnousu olisi onnistunut. Sitä odotellessaan hän käynnisti hyökkäyksen Suomeen 9.6.1944 ja hyökkäyksen Saksaa vastaan Valko-Venäjän lohkolla vasta 23.6.1944.

Hyökkäys Suomea vastaan oli venäläisten mielestä hyvin menestyksekäs. He valtasivat mm. Viipurin ennalta asettamassaan aikataulussa. Stalin ammutti kunnialaukaukset valtauksen johdosta, kuten oli sitä ennen tehnyt jo vuoden 1943 alkusyksystä, kun venäläiset vapauttivat saksalaisilta venäläisen kaupungin. Se merkitsi, että niistä Neuvostoliitto ei enää luopuisi.

Kun suomalaiset joukot oli Petroskoin suunalta työnnetty kauemmaksi, odottivat paikalliset, että nyt Stalin valtaisi koko Suomen. Heille kuitenkin selitettiin, että niin ei tehdä, koska Lenin on tunnustanut Suomen itsenäisyyden ja Neuvostoliitolla ei ole tarvetta vallata Suomea. Toki tässä vaikutti myös 23.6.1944 alkanut operaatio Bagraiton Valko-Venäjällä. Se oli menestyksekäämpi kuin mitä venäläiset olivat odottaneet. Suomen suunta ei ollut niin tärkeä, että sinne olisi kannattanut uhrata joukkoja. He tyytyivät siihen, mitä olivat siihen mennessä saavuttaneet, jos tulisi lisää menestystä niin hyvä, jos ei niin hyvä sekin. Vereksiä joukkoja ei kuitenkaan kannattanut tuoda Karjalan kannakselle uusiin hyökkäyksiin Talin-Ihantalan maastossa tai muualla. Politiikka hoitaisi loput. Saksalaisia vastaan he uudistivat hyökkäyksensä aina niin monta kertaa, että pääsivät läpi (esim Nikopolissa yli puolen tusinaa hyökkäystä).

Kekkosen sanotaan keskustelleen Hrutshevin kanssa Karjalan palauttamisesta ja keskustelujen väitetään edenneen kannaltamme jopa myönteisissä merkeissä. Toisaalta voidaan arvella, että tällainen myöntyväisyys olisi ollut eräs syy siihen, miksi Hrutshev syrjäytettiin pääsihteerin virastaan!

Nyt Koiviston öljysatama on erittäin tärkeä ajatellen USA:n öljyhuoltoa. Jopa niin tärkeä, että sen turvaamiseksi USA on valmis hyväksymään Suomen Natoon. Voisi kontrolloida Suomea paremmin, koska täällä edelleen vaaditaan Karjalaa takaisin.

Jos Suomi liittyy Natoon, niin tukikohdaksi tullee jokin länsirannkon kaupunki. Porissa on jo kauan huhuttu, että se olisi juuri Pori. Sinne on saatu nyt mitat täyttävä syväsatama ja armeijan käyttöön varattua aluetta on laajennettu. Samalla tulisi myös Ruotsin suunta hoidettua, vaikka Ruotsi ei olisikaan Naton jäsen.

Nato on ennen kaikkea merisodankäyntiin orientoitunut liittouma ja jos sotilastukikohta olisi Porissa, niin Ahvenanmaa jäisi mukavasti reitin varrelle. Jos Suomen suhteen kaikki muu epäonnistuisi, niin Natolle voisi hyvinkin kelvata Ahvenanmaa korvaukseksi menetyksistä. Pohjoisen Itämeren valvonta olisi joka tapauksessa silloin turvattu.

Mennäkseni vielä Jartsev-keskusteluihin. Samaan tapaan venäläiset toimivat myös Kuuban kriisissä. Silloin Kennedyn hallitukseen otti yhteyttä hyvin alhaisessa asemassa oleva Neuvostoliiton suurlähetystön kauppaedustaja. Hän kertoi venäläisten olevan valmiita hyväskymään kompromissina sen, että USA vetää ohjuksensa Turkista.

Toisin kuin Eljas Erkko, Kennedy ei käyttänyt aikaansa halveksimaan "pianistin" ala-arvoista asemaa. Kennedy pani CIA:n toimiin, havaitsi, että ko. kauppaedustaja ja Hrutshev olivat olleet sotakavereita Ukrainassa 1943. Hän päätteli, että viesti oli suoraan Hrutshevilta ja välitti tiedon: USA hyväksyy tarjouksen, kuitenkin niin, että ohjukset poistettaisiin Turkista vasta 6 kk menossa olleen kriisin loputtua. Venäläiset laivat kääntyivät takaisin, kriisi oli ohi ja ohjukset poistettiin Turkista puoli vuotta myöhemmin.

Nyt Suomi on lähdössä puolustamaan mm.USA:n sotilastukokohtaa Keflavikissä, Islannissa ja USA:n sotilaita on ollut Suomessa sotaharjoituksissa. Venäjällä se on voitu tulkita kumarrukseksi USA:aa kohtaan.

Venäläiset lienevät myös panneen merkille, että suomalaisia oli häirinnyt Jartsevin alhainen asema. [size=85:12ejqkrv](He tutkivat asioita myös jälkikäteen. Esim. talvisodan jälkeen 1940 he perustivat komitean tutkimaan, miksi he eivät pärjänneet talvisodassa odotustensa mukaisesti. Komitea mietti asioita ja totesi, että 1) suomalaisten aseet, erityisesti konepistooli oli korpisodassa ylivertainen jalkaväen ase, 2) suomalaisten aseet eivät jäätyneet pakkasella, koska heidän aseöljynsä kesti jäätymättä kovaa pakkasta, 3) suomalaiset joukot käyttivät suksia ja lumipukuja, joten he sulautuivat lumiseen maastoon ja saattoivat hyökätä kuin aaveet marssirivistön kylkeen, 4) suomalaisten joukkojen komentosuhteet olivat joustavia, eivät menettäneet aloitekykyään tiukoissakaan tilanteissa. Venäläiset aloittivat oman konepistoolin suunnittelun, mistä tulikin toisen maailmansodan ratkaisuaseita, he perustivat omat lumipuvuilla varustetut hiihtojoukot ja paransivat aseöljyjensä pakkasenkestävyyttä. Lisäksi he muuttivat siihen asti kaksivuotisen upseerikoulutuksen kolmevuotiseksi. Englantilaisten ja amerikkalaisten sotahistorioitsijoiden mukaan tehdyt parannukset olivat ratkaisevan tärkeässä asemassa, kun venäläiset torjuivat saksalaisten hyökkäyksen Moskovaan vuoden 1941 lopulla. Yleisesti ottaen venäläisten sotilaallisen mennestyksen parantumiseen vuoden 1942 lopulla he mainitsevat yhtenä syyynä olleen uusien 3-vuotisen upserikoulutuksen saaneiden henkilöiden saapumisen rintamalle).[/size:12ejqkrv]

Vuonna 2012 venäläiset korjasivat Jartsevin ala-arvoisuuden aiheuttaneen haitan ja määräsivät viestintuojaksi Venäjän pääesikunnan päällikön. Kohtelu Suomessa ei kuitenkaan ollut muuttunut. Presidenttimme nolasi viestintuojan julkisessa radio- ja TV-lähetyksessä. Sen on Suomessa tulkittu osoittavan suoraselkäisyyttä ja rohkeutta: venäläisille ei kumarrella eikä heidän kanssaan kaikista asioista keskustella.

Olisi kuitenkin tärkeää, ottaa huomioon historian opetukset: länteen suuntautuva sotilaallinen yhteistyö itsenäisyytemme aikana ei ole parantanut maamme asemaa. Päinvastoin. Jos ajatellaan, että saksalaisille lasketaan vuoden 1940-1944 aikana yksi sotilastukikohta ja englantilaisille 1919 yksi sotilastukokohta Suomen alueella, niin keskimääräiset maa-aluemenetykset per sotilastukikohta ovat olleet noin 22 000 km2 maata, puhumattakaan noi 75 000 kaatuneesta sotilaasta, siviilihenkilöstön menetyksistä ja rahallisista tappioista!

Sen sijaan, aina kun Venäjän kanssa on rakentavasti keskusteltu, tulosta on tullut. Kustaa Mauri Armfeltistä jo olikin puhetta, Kekkonen onnistui saamaan Porkkalan tukikohdan takaisin keskustelemalla ja oli vähällä ehkä saada jopa enemmänkin.

Myös Mauno Koiviston toiminta presidenttinä on hyvä osoitus siitä, että historian opetukset kannattaa huomioda ja että venäläisen osapuolen kunnioitus ei välttämättä ole maallemme haitaksi. Kun Neuvostoliitto rauhanomaisesti hajosi, niin kysymys maailmalla oli: Kuka tunnustaa Venäjän? Suomen kannalta pidettiin tärkeämpänä asiana sitä, että Venäjä tunnustaisi Suomen.

Koivisto ratkaisi asian hyvin elegantista: hän totesi, että Venäjä on Neuvostoliiton valtioseuraaja. Neuvostoliitto on tunnustanut Suomen itsenäisyyden 1917. Se riittää Suomelle. Se riitti myös Venäjälle, joten suhteemme perustuvat edelleen Lenin tunnustukseen!

Sotilaspoliittisesti Saksa maksoi kalliin hinnan Suomen liittolaisuudesta. Näillä raukoilla rajoilla ei ole sotilaallista merkitystä. Hitlerin hyökkäys Pohjois-Suomesta Neuvostoliittoon oli sotilaallinen fiasko. Se pysähtyi Petsamon suunnassa jo syyskuussa 1941 ja sen jälkeen kyseessä oli paikallaan pysynyt rintamasota.. Syynä menestymättömyyteen oli lähinnä se, että saksalaiset vuoristodivisioonat olivat täysin tottumattomia toimimaan pohjoisen maastossa.

Vuoristojääkäreitä olisi tarvittu esim. loppukesästä 1942 Mustan meren ja Bakun suunnalla erittäin kipeästi. Hyökkäykset siellä pysähtyivät saksalaisten oman kertoman mukaan siihen, että heiltä puuttui "viimeinen pataljoona". Yksikin vuoristodivisoona olisi siis merkinnyt hyökkäyksen menestyksekästä jatkumista!

Venäläiset pysäyttivät sakasalaisten hyökkäyksen Leningradiin syyskuussa 1941 muutaman raitiovaunupysäkin päähän Leningradin keskustasta. Zukovin otti ratkaisevaan taisteluun mm. kaikki Suomea vastaan olevan rintaman reservit.

Kun Suomessa taisteltiin Talin-Ihantalan suunnalla, niin lento-osasto Kuhlmeyen kaksinkertaisti Suomen ilmavoimat. Sillä oli oma tärkeä merkitys hyökkäyksen pysäyttämiseen. Ehkä jopa yhtä suuri merkitys kuin sillä, että venäläiset alkoivat jo kesäkuun 1944 lopussa siirtää raskaita panssareitaan Valko-Venäjälle operaatio Bagrationin edetessä odotettua nopeammin.

Saksalaisten kannalta osasto Kuhlmeyenin poissaolo Valko-Venäjältä kesä- heinäkuussa 1944 merkitsi Keskustan armeijaryhmän tuhoutumisen nopeutumista. Saksa ei siitä enää toipunut. Voimmeko olla varmoja siitä, että kaikki muutkin länsimaat, joiden kanssa mahdollisesti sotilaallisesti liittoudumme, toimivat yhtä uhrautuvasti Suomen suhteen?

Ilkka Luoma
Seuraa 
Viestejä8958
kahannin
Varsin hyvä yhteenveto!

Joitakin seikkoja voidaan tarkastella syvemminkin. Ruotsin ja Venäjän suhteita vuoteen 1809 leimasivat jatkuvat hyökkäyssodat, joissa Ruotsi 1600-luvun loppuun laajentui itään. Pietari Suuren hallituskaudesta alkaen Venäjä laajeni länteen. Kustaa III aloittamien sotien aikana 1700-luvun lopulla mm. Katariina Suuren oli peruttava venäläisten kannalta suotuisia odotuksia herättänyt sota turkkilaisia vastaan ja tilanteen ollessa pahimmillaan hän jopa harkitsi Pietarin hylkäämistä hallintokaupunkinaan!

Hänen pojanpoikansa Aleksanteri I käytti ns. Napoleonin sotien aikana tilaisuutta hyväkseen ja rauhoitti tilanteen Venäjän luoteisrajalla. Hän valtasi Ruotsilta sen itäisimmän maakunnan (eli nykyisen Suomen etelä- ja keskiosan Kemin-Oulun - Kuusamon korkeudelta alaspäin). Ruotsia pelkäsi samaan aikaan tanskalaisten hyökkäystä, eikä voinut (halunnut) riskeerata valtakunnan arvokkaita eteläisiä maakuntia vähäpätöisemmän itäisen maakunnan vuoksi.

Rauhansopimuksessa Venäjä sai myös silloin Ruotsiin suoraan kuuluuneen Lapin.

Kustaa Mauri Armfelt onnistui tsaarin ja hänen hallintonsa kanssa keskustellen liittämään Suomen suuriruhtinaskuntaan Lapin ja 1700-luvun sodissa menetetyt itäiset osat. Suursuomi oli syntynyt ja sen vahvisti sitten 1917 Lenin tunnustus. Kustaa Mauri Armfeltiä voidaan näiden ansioiden perusteella pitää suurena suomalaisen valtiomiehenä.

Itsenäisen Suomen historia alkoi varsin venälaisvastaisesti. Englantilaiset perustivat 1919 lentotukikohdan Koivistoon Karjalan kannakselle ja pommittivat sieltä Petrogradia (kuten Pietaria ko. aikaan kutsuttiin).

Ns. heimosotien aikaan 1920-luvun alussa Pajari (lienee silloin ollut majuri) joutui luopumaan Petroskoin valtauksesta, mikä hänelle sitten onnistui 1941.

1930-luvun alussa Saksan ensimmäiset sukellusveneet valmistettiin Crichton Vulcanin telakalla Turussa.

1930-1939 Suomella ja Virolla oli salaista sotilaallista yhteistoimintaa (Jari Leskinen Vaiettu Suomen silta, Bibliotheca Historica, Helsinki 1997). Keskeisenä tavoitteena ko. suunnitelmissa oli katkaista Suomenlahti sen kapeimmasta kohdasta tykkitulella sekä Suomen että Viron puolelta. Suomen sotilastahot informoivat asiasta myös ruotsalaisia. Ruotsin kuningas yllytti Suomea ja Viroa jatkamaan. Ruotsin etu oli heidän mukaansa heikko Venäjä.

Ruotsin etuna oli (ja on) myöskin se, että Suomi on heidän ja Venäjän välissä. Ruotsalaisille puolueettomuus on kaikkein tärkein asia. Nyt he tekevät esim. Naton suhteen kaiken mahdollisen yhteistyön, minkä voivat, kunhan se ei vain johda Natoon liittymiseen. Heille yhteiset sotilasharjoitukset Naton kanssa eivät ole mikään ongelma.

Voitaneen sanoa, että Stalin oli paranoidinen luonteeltaan. Hrutshev sanoi 1960-luvulla, että kun Stalin käski kumartamaan, niin viisas mies kumarsi. Saattaa olla mahdollista, että suunnitelma Suomenlahden katkaisemisesta tykkitulella tuli mahdollisesti Ruotsin kautta Stalinin tietoon? Joka tapauksesa se oli sellainen, että varmasti herätti hänen kiinostuksensa.

Sen seurauksena on hyvin voinut olla ns. Jartsev-keskustelujen aloittaminen ja myöhemmin sotilastukikohtien vaatiminen Hangosta ja Porkkalasta. Jartsev-neuvottelut eivät johtaneet mihinkään tulokseen. Eljas Erkko paheksui mm. Jartsevin alhaista asemaa Neuvostoliiton suurlähetystössä. Viestintuoja nolattiin. Suomalaiset osoittivat suoraselkäisyytensä ja rohkeutensa: venäläisille ei kumarrella eikä heidän kanssaan keskustella kaikista asioista.

Mannerheim olisi halunnut luovuttaa loppuvaiheessa Suomenlahden saaret. Niiden tilalle Suomi olisi saanut enemmän maata Pohjois-Karjalasta (Suomi olisi siis suurentunut). Mannerheimin kanta jyrättiin tunnetuin seurauksin.

Vuoden 1944 elokuussa Suomen pääesikunta totesi, että venäläisten joukkojen vahvuutta oli Karjalan kannaksella vähennetty niin paljon, että Pääesikuntamme suuressa viisaudessaan havaitsi mahdollisuuden ottaa Viipuri jälleen omistukseemme yllätyshyökkäyksellä. Mannerheim esti suunnitelman täytäntöönpanon. Onneksi!

Syyskuussa 1944 aselevon ehdot eivät vaatineet, että suomalaiset joukot olisivat välittömästi vetäytyneet aselepoehtojen mukaisen rajan taakse. Mannerheim kuitenkin niin määräsi. Tästä seurasi mm. eduskuntakysely! Nämä seikat pelastivat Mannerheimin ja venäläiset eivät kohdistaneet häneen sotarikosvaatimuksiaan. Stalin kunnioitti Mannerheimiä, koska Mannerheim kunnioitti Stalinia!

Mitä tulee Karjalan liittämiseen Suomeen, niin sen suhteen ikkuna sulkeutui vuoden 1943 lopulla. Silloin Suomi sai Englannin kautta tiedon, että Viipurista voidaan neuvotella, jos Suomi vetäytyy sodasta ja karkoittaa saksalaiset maaperältään. Suomi ei näin tehnyt.

Alkuvuodesta 1944 Neuvostoliitto mursi Leningradin piirityksen ja sen hyökkäykset etenivät mm. Ukrainassa. Saksaa vastaan käymässään sodassa venäläisten taisteluvoima oli kasvanut.
Voidaan ajatella, että Stalin halusi hyvitystä talvisodan epäonnistumiselleen ja havaitsi sen mahdolliseksi. Stalin lukitsi tilanteen mm. Helsingin pommituksilla.

Hän oli luvannut länsiliittoutuneille hyökätä heti, kun maihinnousu Länsi-Eurooppaan olisi onnistunut. Heti oli kuitenkin Stalinille suhteellinen käsite. Hän halusi varmistua, että maihinnousu olisi onnistunut. Sitä odotellessaan hän käynnisti hyökkäyksen Suomeen 9.6.1944 ja hyökkäyksen Saksaa vastaan Valko-Venäjän lohkolla vasta 23.6.1944.

Hyökkäys Suomea vastaan oli venäläisten mielestä hyvin menestyksekäs. He valtasivat mm. Viipurin ennalta asettamassaan aikataulussa. Stalin ammutti kunnialaukaukset valtauksen johdosta, kuten oli sitä ennen tehnyt jo vuoden 1943 alkusyksystä, kun venäläiset vapauttivat saksalaisilta venäläisen kaupungin. Se merkitsi, että niistä Neuvostoliitto ei enää luopuisi.

Kun suomalaiset joukot oli Petroskoin suunalta työnnetty kauemmaksi, odottivat paikalliset, että nyt Stalin valtaisi koko Suomen. Heille kuitenkin selitettiin, että niin ei tehdä, koska Lenin on tunnustanut Suomen itsenäisyyden ja Neuvostoliitolla ei ole tarvetta vallata Suomea. Toki tässä vaikutti myös 23.6.1944 alkanut operaatio Bagraiton Valko-Venäjällä. Se oli menestyksekäämpi kuin mitä venäläiset olivat odottaneet. Suomen suunta ei ollut niin tärkeä, että sinne olisi kannattanut uhrata joukkoja. He tyytyivät siihen, mitä olivat siihen mennessä saavuttaneet, jos tulisi lisää menestystä niin hyvä, jos ei niin hyvä sekin. Vereksiä joukkoja ei kuitenkaan kannattanut tuoda Karjalan kannakselle uusiin hyökkäyksiin Talin-Ihantalan maastossa tai muualla. Politiikka hoitaisi loput. Saksalaisia vastaan he uudistivat hyökkäyksensä aina niin monta kertaa, että pääsivät läpi (esim Nikopolissa yli puolen tusinaa hyökkäystä).

Kekkosen sanotaan keskustelleen Hrutshevin kanssa Karjalan palauttamisesta ja keskustelujen väitetään edenneen kannaltamme jopa myönteisissä merkeissä. Toisaalta voidaan arvella, että tällainen myöntyväisyys olisi ollut eräs syy siihen, miksi Hrutshev syrjäytettiin pääsihteerin virastaan!

Nyt Koiviston öljysatama on erittäin tärkeä ajatellen USA:n öljyhuoltoa. Jopa niin tärkeä, että sen turvaamiseksi USA on valmis hyväksymään Suomen Natoon. Voisi kontrolloida Suomea paremmin, koska täällä edelleen vaaditaan Karjalaa takaisin.

Jos Suomi liittyy Natoon, niin tukikohdaksi tullee jokin länsirannkon kaupunki. Porissa on jo kauan huhuttu, että se olisi juuri Pori. Sinne on saatu nyt mitat täyttävä syväsatama ja armeijan käyttöön varattua aluetta on laajennettu. Samalla tulisi myös Ruotsin suunta hoidettua, vaikka Ruotsi ei olisikaan Naton jäsen.

Nato on ennen kaikkea merisodankäyntiin orientoitunut liittouma ja jos sotilastukikohta olisi Porissa, niin Ahvenanmaa jäisi mukavasti reitin varrelle. Jos Suomen suhteen kaikki muu epäonnistuisi, niin Natolle voisi hyvinkin kelvata Ahvenanmaa korvaukseksi menetyksistä. Pohjoisen Itämeren valvonta olisi joka tapauksessa silloin turvattu.

Mennäkseni vielä Jartsev-keskusteluihin. Samaan tapaan venäläiset toimivat myös Kuuban kriisissä. Silloin Kennedyn hallitukseen otti yhteyttä hyvin alhaisessa asemassa oleva Neuvostoliiton suurlähetystön kauppaedustaja. Hän kertoi venäläisten olevan valmiita hyväskymään kompromissina sen, että USA vetää ohjuksensa Turkista.

Toisin kuin Eljas Erkko, Kennedy ei käyttänyt aikaansa halveksimaan "pianistin" ala-arvoista asemaa. Kennedy pani CIA:n toimiin, havaitsi, että ko. kauppaedustaja ja Hrutshev olivat olleet sotakavereita Ukrainassa 1943. Hän päätteli, että viesti oli suoraan Hrutshevilta ja välitti tiedon: USA hyväksyy tarjouksen, kuitenkin niin, että ohjukset poistettaisiin Turkista vasta 6 kk menossa olleen kriisin loputtua. Venäläiset laivat kääntyivät takaisin, kriisi oli ohi ja ohjukset poistettiin Turkista puoli vuotta myöhemmin.

Nyt Suomi on lähdössä puolustamaan mm.USA:n sotilastukokohtaa Keflavikissä, Islannissa ja USA:n sotilaita on ollut Suomessa sotaharjoituksissa. Venäjällä se on voitu tulkita kumarrukseksi USA:aa kohtaan.

Venäläiset lienevät myös panneen merkille, että suomalaisia oli häirinnyt Jartsevin alhainen asema. [size=85:293b75h6](He tutkivat asioita myös jälkikäteen. Esim. talvisodan jälkeen 1940 he perustivat komitean tutkimaan, miksi he eivät pärjänneet talvisodassa odotustensa mukaisesti. Komitea mietti asioita ja totesi, että 1) suomalaisten aseet, erityisesti konepistooli oli korpisodassa ylivertainen jalkaväen ase, 2) suomalaisten aseet eivät jäätyneet pakkasella, koska heidän aseöljynsä kesti jäätymättä kovaa pakkasta, 3) suomalaiset joukot käyttivät suksia ja lumipukuja, joten he sulautuivat lumiseen maastoon ja saattoivat hyökätä kuin aaveet marssirivistön kylkeen, 4) suomalaisten joukkojen komentosuhteet olivat joustavia, eivät menettäneet aloitekykyään tiukoissakaan tilanteissa. Venäläiset aloittivat oman konepistoolin suunnittelun, mistä tulikin toisen maailmansodan ratkaisuaseita, he perustivat omat lumipuvuilla varustetut hiihtojoukot ja paransivat aseöljyjensä pakkasenkestävyyttä. Lisäksi he muuttivat siihen asti kaksivuotisen upseerikoulutuksen kolmevuotiseksi. Englantilaisten ja amerikkalaisten sotahistorioitsijoiden mukaan tehdyt parannukset olivat ratkaisevan tärkeässä asemassa, kun venäläiset torjuivat saksalaisten hyökkäyksen Moskovaan vuoden 1941 lopulla. Yleisesti ottaen venäläisten sotilaallisen mennestyksen parantumiseen vuoden 1942 lopulla he mainitsevat yhtenä syyynä olleen uusien 3-vuotisen upserikoulutuksen saaneiden henkilöiden saapumisen rintamalle).[/size:293b75h6]

Vuonna 2012 venäläiset korjasivat Jartsevin ala-arvoisuuden aiheuttaneen haitan ja määräsivät viestintuojaksi Venäjän pääesikunnan päällikön. Kohtelu Suomessa ei kuitenkaan ollut muuttunut. Presidenttimme nolasi viestintuojan julkisessa radio- ja TV-lähetyksessä. Sen on Suomessa tulkittu osoittavan suoraselkäisyyttä ja rohkeutta: venäläisille ei kumarrella eikä heidän kanssaan kaikista asioista keskustella.

Olisi kuitenkin tärkeää, ottaa huomioon historian opetukset: länteen suuntautuva sotilaallinen yhteistyö itsenäisyytemme aikana ei ole parantanut maamme asemaa. Päinvastoin. Jos ajatellaan, että saksalaisille lasketaan vuoden 1940-1944 aikana yksi sotilastukikohta ja englantilaisille 1919 yksi sotilastukokohta Suomen alueella, niin keskimääräiset maa-aluemenetykset per sotilastukikohta ovat olleet noin 22 000 km2 maata, puhumattakaan noi 75 000 kaatuneesta sotilaasta, siviilihenkilöstön menetyksistä ja rahallisista tappioista!

Sen sijaan, aina kun Venäjän kanssa on rakentavasti keskusteltu, tulosta on tullut. Kustaa Mauri Armfeltistä jo olikin puhetta, Kekkonen onnistui saamaan Porkkalan tukikohdan takaisin keskustelemalla ja oli vähällä ehkä saada jopa enemmänkin.

Myös Mauno Koiviston toiminta presidenttinä on hyvä osoitus siitä, että historian opetukset kannattaa huomioda ja että venäläisen osapuolen kunnioitus ei välttämättä ole maallemme haitaksi. Kun Neuvostoliitto rauhanomaisesti hajosi, niin kysymys maailmalla oli: Kuka tunnustaa Venäjän? Suomen kannalta pidettiin tärkeämpänä asiana sitä, että Venäjä tunnustaisi Suomen.

Koivisto ratkaisi asian hyvin elegantista: hän totesi, että Venäjä on Neuvostoliiton valtioseuraaja. Neuvostoliitto on tunnustanut Suomen itsenäisyyden 1917. Se riittää Suomelle. Se riitti myös Venäjälle, joten suhteemme perustuvat edelleen Lenin tunnustukseen!

Sotilaspoliittisesti Saksa maksoi kalliin hinnan Suomen liittolaisuudesta. Näillä raukoilla rajoilla ei ole sotilaallista merkitystä. Hitlerin hyökkäys Pohjois-Suomesta Neuvostoliittoon oli sotilaallinen fiasko. Se pysähtyi Petsamon suunnassa jo syyskuussa 1941 ja sen jälkeen kyseessä oli paikallaan pysynyt rintamasota.. Syynä menestymättömyyteen oli lähinnä se, että saksalaiset vuoristodivisioonat olivat täysin tottumattomia toimimaan pohjoisen maastossa.

Vuoristojääkäreitä olisi tarvittu esim. loppukesästä 1942 Mustan meren ja Bakun suunnalla erittäin kipeästi. Hyökkäykset siellä pysähtyivät saksalaisten oman kertoman mukaan siihen, että heiltä puuttui "viimeinen pataljoona". Yksikin vuoristodivisoona olisi siis merkinnyt hyökkäyksen menestyksekästä jatkumista!

Venäläiset pysäyttivät sakasalaisten hyökkäyksen Leningradiin syyskuussa 1941 muutaman raitiovaunupysäkin päähän Leningradin keskustasta. Zukovin otti ratkaisevaan taisteluun mm. kaikki Suomea vastaan olevan rintaman reservit.

Kun Suomessa taisteltiin Talin-Ihantalan suunnalla, niin lento-osasto Kuhlmeyen kaksinkertaisti Suomen ilmavoimat. Sillä oli oma tärkeä merkitys hyökkäyksen pysäyttämiseen. Ehkä jopa yhtä suuri merkitys kuin sillä, että venäläiset alkoivat jo kesäkuun 1944 lopussa siirtää raskaita panssareitaan Valko-Venäjälle operaatio Bagrationin edetessä odotettua nopeammin.

Saksalaisten kannalta osasto Kuhlmeyenin poissaolo Valko-Venäjältä kesä- heinäkuussa 1944 merkitsi Keskustan armeijaryhmän tuhoutumisen nopeutumista. Saksa ei siitä enää toipunut. Voimmeko olla varmoja siitä, että kaikki muutkin länsimaat, joiden kanssa mahdollisesti sotilaallisesti liittoudumme, toimivat yhtä uhrautuvasti Suomen suhteen?





...

Erinomainen jatko alustukseen, toi myös täysin uusia näkökulmia framille. Harvinainen kommentti, täynnä asiaa ja tarkasteltuna asiallisesti, tietävästi ja haastavasti.

Mielenkiintoiseksi asiaksi jää mm. Kuhlmeyn uhrautuvaisuuden näkökulmasta saksalaisten asenteet Suomen Ryti-Hitler sopimuksen pettämiseen - erojärjestelyin. Kuhlmeyn roolia ja osuutta peiteltiin Suomessa aina 1980 -luvun lopulle saakka. Miksi?

Olisiko presidentti Niinistöllä rohkeutta ottaa Angela Merkelin kanssa kahden kesken esille tuo kesä 1944, ja antaa diplomaattinen ja huomioiva kertomus kiitoksella saadusta ratkaisevasta avusta?

PS
Miten pääsen korjaamaan kirjoitusvirheen alustuksesta?

Ilkka Luoma

"Sanat ovat vaillinaisuutta, mutta yritettävä on ~ kunnes kuvat aukeavat mieliin harmonisena jatkumona. Tajunnanvirta on ajallista vilinää sielun peilissä - silmissä, mutta jäikö yhteys ymmärrykseen ja mieleen saavuttamatta? ..."

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat