Seuraa 
Viestejä140

Joulun aikaan Israelin pääministeri Netanyahu teki salaisen vierailun Jordanian kuningas Abdulla II:n luo. Vierailun paljastuttua virallinen selitys oli keskustelut Syyrian kemiallisten aseiden kohtalosta. Debkafilen lähteiden mukaan todelliset keskustelut kuitenkin koskivat mahdollisuuksia Palestiinan länsirannalle kaavaillun valtion ja Jordanian keskeistä konfederaatiota. Vierailun voi nähdä olevan myös osa laajempaa operaatio Puolustuspilarin jälkeen muodostettua sunni-muslimijohtoista USA myönteistä koaliitiota.

Ns. Jordania opitio on noussut keskeiseksi puheenaiheeksi Ammanissa, Washingtonissa ja Palestiinalaisten keskuudessa. Netanyahu halusikin tietää mainitussa tapaamisessa mm miss' määrin Jordania tulee ottamaan vastuuta länsirannan turvallisuus ja tiedusteluaktiviteeteissa, miten nämä aktiviteetit voitaisiin ulottaa Gazaan ja miten Jordanian aikeet saadaan sovitettua Israelin turvallisuusvaateisiin.

Jordanian optiolla on lukuisia etuja verrattuna kahden valtion malliin ja sen kuolleeseen tiekarttaan. Koska Jordania on jo tunnustanut Israelin ei tällaista tunnustusta tarvitse kysyä länsirannan arabeilta laisinkaan joka aspekti tekisi sopimuksen helpommaksi hyväksyä myös Gazan arabeille mikäli nämä tilisivat konfederaatioon mukaan. Edelleen YK:n korotettua Palestiinalaishallinnon statusta ulkopuoliseksi tarkkailijavaltioksi sillä tässäkin mielessä olisi mahdollisuus tehdä konfederaatiosopimus Jordanian kanssa.

Jordanian optiolla on myös varhaisempi historia. Aiempaa brittimandaattia jaettaessa arabiväestöhän oli pääosin (trans)jordanialaisia. Israelia perustettaessa arabiarmeijat hyökkäsivät sitä kohtaan, Jordanian kuningaskunta perustettiin ja länsiranta liitettiin siihen. Alue palautui Israelille kuuden päivän sodan tuloksena 1967.

Kyseessä ei sinänsä ole aivan uusi ratkaisumalli nykyaikanakaan. Jo pari kuukautta sitten artikkelissani Palestinians Put Jordanian Option on the Table raportoin kuinka PLO:n veteraaniedustajiin ja Fatahin perustajiin kuuluva Farouk Kaddoumi haastattelussaan Al-Quds Al-Arabi uutislehdelle totesi, että Jordanian tulee liittää Länsiranta valtioonsa ja piti sitä myös positiivisena kehityksenä. Kaddoumin ohella Jordanian prinssi Hassan bin Talal totesi hiljattain palestiinalaisia tavatessaan länsirannan olevan alunperin osa Jordanian Hashemite kuningaskuntaa lisäten kahden valtion ratkaisun olevan nykyaikana irrelevantti. Molemmat kommentit kuvastavat sitä, että lähi-idän eri osapuolet näkevät viime vuosikymmenet ajetun kahden valtion mallin tulleen tiensä päähän.

Palestiinalaishallinto on ollut tietoinen operaatio Puolustuspilarin jälkeen, että konfederaatio malli saattaa nousta esiin kansainvälisen yhteisön kautta. Tällä tarkoitettaneen lähinnä uutta sunni-muslimien johtamaa länsimyönteiseksi tulkittavaa koalitiota käsittäen Egyptin, Jordanian, Turkin ja Qatarin. Jouluaikaan Turkki lähentyikin Israelia jatkaessaan Gaza flotillan katkaisemaa sotilaallista yhteistyötä Israelin kanssa. Viime kuukauden Mossadin päällikkö Tamir Pardo ja Turkin MIT tiedustelujohtaja Fidan Hakan ovatkin salaa pohjustaneet tulevaa yhteistyötä.

Nyt esitetty Jordania optio, kuten aiemmat Egyptiläis-Jordanialainen ratkaisu ja jaettu Jordanialais-Egyptiläinen hallinto, on hyvin lähellä itse jo vuosia propagoimaani kolmen valtion palautusmallia (kutsuttu myös nimellä “no-state option”), jossa länsirannasta Israelin kanssa sovittavat osat palautetaan Jordanian alaisuuteen ja Gaza Egyptin alaisuuteen. Sopimuksen hiomiselle hyvän pohjan nähdäkseni antaa Olmertin viimeinen esitys vuonna 2008 , jossa on ehkä päästy lähimmäksi Palestiinalaishallinnon ja Israelin yhteistä näkemystä keskinäisten kiistakysymysten ratkaisemiseksi.

Sinänsä on virkistävää, että virallisen kahden-valtion mallin ylistyslaulun taustalla etsitään myös todellisia ratkaisuja vuosikymmeniä jatkuneeseen konfliktiin – ratkaisuja jotka olisivat paitsi pragmaattisia myös saavutettavissa olevia. Jordanian option edetessä ja mikäli se jalostuisi jopa propagoimaani kolmen valtion valtion malliin saakka voisi lähi-idän rauhoittumiselle löytyä myös todellisia edellytyksiä korkealentoisten julkilausumien sijaan.

Aihetta olen käsitellyt pääblogini kirjoituksessa

A Jordanian-Palestinian Confederation Is On The Move

Olen bloggari jonka kiinnostuksen kohteita ovat konfliktit ja tarinoiden toinen puoli, alueista huomioni saavat Balkan, MENA ja erityisesti Serbia sekä Israel. Pääblogini on Conflicts By Ari Rusila (http://arirusila.wordpress.com). Olen myös käynnistänyt Ariel -sivuston, joka taustoittaa Israelin politiikkaa, puolustusta ja yhteiskuntaa (pl uskonnolliset teemat) suomen kielellä.

Kommentit (2)

Ateisti Kakkonen
Seuraa 
Viestejä1918

Kuulostaa enemmän kivuuksia lisäävältä ihanteelta kuin mälsyyksien määrää kasvattavalta.
Tavallaan Jordania loisi puskurivyöhykkeen Iranin raivonpurkauksia vastaan, tämä tuntuu olevan minusta ainakin Lähi-Idän rauhantyötä edistävä kannatettavissa oleva asiantila.
Golgatan hammastahnassa voima on, armo niin suuri ihmeinen.
http://www.youtube.com/watch?v=kb9GgkwJbb4

Aiheen vierestä: Hienoa että bloggari uskaltaa kirjoittaa omalla nimellään.
Ystävättäreni kielsi minua tekemästä moista. Harkitsin kahdesti, no nyt on sitten mullakin Blogi, tosin rohkeasti pseudonyymin kautta tykitettynä.

-

Toope
Seuraa 
Viestejä25688

Pääpiirteittäin järkevää tekstiä Rusilalta edellä. Ikävä kyllä Egypti ei Gazan kaltaista paikkaa halua itselleen, ei kirveelläkään. Egypti todennäköisimmin haluaa pitää gazalaiset vähintään kuuloetäisyydellä (pommien sellaisten). Gazan tulevaisuus on Länsirannan yhteydessä joko valtiona tai valtioliittona Jordanian kanssa.

Olen pitkälti samaa mieltä tuosta, että palestiinalaisalueiden olisi järkevintä joko muodostaa valtioliitto Jordanian kanssa tai liittyä suoraan Jordaniaan. Jälkimmäinen vaihtoehto olisi ehkä järkevin, mutta se ei palestiinalaisten kansalliskiihkon vuoksi toimi. He vaativat omaa valtiota, vaikkei ratkaisu toimisikaan. Nyky-palestiinalaisilla ja -jordanialaisilla ei 100 vuotta sitten ollut mitään eroa, mutta viimeisen vuosisadan poliittinen tilanne on luonut heistä eri ryhmiä, tietyssä määrin. Nykytilanteessa palestiinalaiset eivät kuitenkaan suostu Jordanian hashemiittien alaisuuteen, joten Jordaniaan liittyminen suoranaisesti ei onnistu.

Mutta valtioliitto Jordanian kanssa voisi teoriassa olla vaihtoehto. Itsenäinen palestiinalaisvaltio Länsirannalla ja Gazassa olisi joka tapauksessa varsin sidoksissa Jordaniaan, aiemmin etnisesti ja historiallisesti, sittemmin poliittisesti ja yhteiskunnallisesti. Pienempi muutoshan tuo olisi kuin Suomen ja Karjalan liitos. Palestiinalaisalueiden toimiessä yksinään uuden Libanonin uhka on suuri, sellaista eivät sen enempää Israel kuin Jordaniakaan halua. On kuitenkin epäselvää, miten Jordaniaa hallitseva eliitti suhtautuisi palestiinalaisalueiden liitokseen, koska se vaatisi väistämättä jonkinlaista vallanjakoa. Vallasta on aina kovin vaikea luopua...

Israel ja palestiinalaisalueet joka tapauksessa myös tarvitsevat tietynasteista alueidenvaihtoa, 1967-rajat eivät enää toimi, eritoten Jerusalemin alueella.

ps. Mode: Tämän ketjun voisi yhdistää tuohon vanhaan Israel-ketjuun, koska samoja ajatuksia on sielläkin käsitelty.

"Siirtolaisuuden hyväksyminen kehitysmaista oli pahin virhe, jonka länsimaat tekivät Toisen Maailmansodan jälkeen." - Toope

Peili olisi se keksintö, jota arabialainen ja islamilainen maailma tarvitsisi. He voisivat sen kautta nähdä syyllisen siihen, miksi omat yhteiskunnat eivät toimi.

http://tinyurl.com/jbs6kqp

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat