Vastaus

Yliopistotutkija

Tästä Räsäsen kirjoituksesta tuli päällimmäisenä mieleen sanonta "pata kattilaa soimaa". On vaikea olla ihmettelemättä sitä ylemmyydentunnon määrää, mitä Räsäsen teksti huokui, kuten esim. lause "Eräs vaihtoehto olisi ollut blogini käyttäminen Hamilon kirjoitusten korjaamiseen ja keskustelun suuntaamiseen terveemmille reiteille". Ei Räsäsen teksti ollut yhtään sen "tieteellisempää" tai "faktapohjaisempaa" kuin Hamilonkaan tekstit vaan vähintään yhtä vahvasti nimenomaan ideologiaan pohjautuvaa poliittista propagandaa. Harmi sinänsä.

Jos Räsäsen tarkoitus oli kritisoida Hamilon kirjoituksessa esille nostettua väitettä, että luonnolliset prosessit voisivat johtaa hyvin merkittävän muslimivähemmistön syntyyn Euroopassa, jäi argumentaatio lähinnä pilkunviilaamisen tasolle: kuinka tarkka/luotettava ennuste nimenomaan 20% rajan saavuttamisesta 2050 mennessä on. Jos asiasta oikeasti haluaisi keskustella, ei alkaisi viilaamaan pilkkua prosenttilukujen tarkkuudesta vaan esittäisi jotain hiemankin luotettavia perusteluita sille, miksei merkittävää muslimivähemmistöä synny. Esim. jos 2050 mennessä muslimivähemmistö olisi kooltaan "ainoastaan" 15%, olisik Hamilon esille tuoma kysymys merkityksetön?

Toinen kysymys sitten koski sitä, miksi muslimivähemmistö yleensä pitäisi nostaa erillisen tarkastelun kohteeksi. Ainakin itse työnkin puolesta tieteen parissa puuhastelevana olen tottunut siihen, että konkreettisesti maailmassa havaitut seikat ovat painoarvoltaan kertaluokkaa merkittävämpiä kuin hypoteesin tasolla olevat hatarat oletukset. Ja mitä konkreettisesti tiedämme muslimien ja muiden kansaryhmien välisestä yhteiselosta? Ainakin sen, että mm. Somaliassa, Tsetseniassa, Kosovossa/Serbiassa, Afganistanissa ja Nigeriassa käydyissä/käytävissä konflikteissa on uskonnolla merkittävä rooli. Ja siitäkin on saatu jo useita esimerkkejä (esim. Englannista), että päästessään kooltaan riittävän merkittävään asemaan, muslimivähemmistö haluaa ottaa käyttöön uskonnollisia lakeja. Sen sijaan sellaisia esimerkkejä, jossa muslimiväestö olisi merkittävästi länsimaalaistunut (lue: hylännyt uskonnon aseman arkielämää ensisijaisesti määrittävänä tekijänä, esim. lainkäytön suhteen), on todella vaikea löytää. Turkkia on pidetty sellaisena, mutta sielläkin poliittinen liike on viime vuosina edennyt takapakkia, uskonnon noustessa taas osaksi politiikkaa. Mitä Räsäsellä sitten oli esittää tähän kysymykseen? Taas melko pilkun viilaamisen tasolle meneviä kommentteja esim. siitä, onko oikein puhua muslimeista yhtenäisenä ryhmänä. Tällainen nyanssi on täysin merkityksetön vaan Räsäsenkin olisi pitänyt pyrkiä ottamaan kantaa (ja perustellusti) esimerkiksi siihen, miksi edellä mainitut konkreettisesti havaitut ongelmat muslimien ja muiden väestöryhmien välillä eivät olisi potentiaalisesti erittäin vakava ongelma?

Pukisin oleellisen kysymyksen näin: voidaanko faktapohjaisesti perustella, ettei ole esim. 5% todennäköisyydellä mahdollista, että nykymenolla jossain Euroopan maassa muslimiväestö alkaisi muutaman kymmenen vuoden sisällä pyrkiä luomaan islamistista valtiota? Tällainen kysymys kun ei ole mikään leikin asia: lopputuloksenahan olisi käytännössä sota, koska oletettavasti länsimainen väestö mieluummin tarttuu aseisiin kuin hylkää eurooppalaiset vapauden arvot.

Toki tällaisia asioita pohtivia voi haukkua rasisteiksi tai ties miksi xenofoobikoiksi, mutta kyllä valitettavasti esim. Ranska, Englanti ja Ruotsi antavat hieman osviittaa siitä, etteivät ajatukset ihan tuulesta temmattuja ole. Niissä kaikissa, useiden sukupolvienkin yli, muslimiväestön integroituminen (esim. länsimaalaisten vapauksia ja velvollisuuksia koskevien arvojen omaksuminen) on epäonnistunut.