Vastaus

Niklas H

Kyseiset tutkimukset mittaavat äo:ta henkilöiden fenotyypin mukaan. Ei genotyypin. Siinä ei ole esim. tutkittu miten jälkipolven äo muuttuisi, jos vastasyntynytlapsi adoptoitaisiin hyvinkoulutuettuun perheeseen(joka stimuloisi lapsen mieltä) ja osallistuisi hyvässä maineessa olevaan kouluun (jolloin siellä olisi enemmän muiden hyvin koulutettujen lapsia, ja keskimääräistä stimuloivempia opettajia, joka edelleen ympäristönä stimuloisi enemmän).

Jensen itsekkin sanoo, että :
"Could it make a difference that Africans have less experience in solving problems such as those on the Raven’s, are less testwise, and have less access to coaching than non-Africans? Raven (2000) showed that students who were encouraged to engage in complex cognitive tasks increased in self-direction, understanding, and competence. In South Africa, Skuy and Shmukler (1987) applied Feuerstein’s (1980) Mediated Learning Experience and raised the Raven scores of Black high school students...[from 87 to 97]"- p. 244.

Eli ongelmien ratkaisu nosti heidän älykkyyttään.

Nyt voimme siirtyä dietiin puolelle. Kun katsomme keskimääräisiä äo tuloksia maista (http://fi.wikipedia.org/wiki/IQ_and_the_Wealth_of_Nations)
Voimme huomata, että pelkästään Afrikan sisällä äo eroaa jopa 30 äo pisteen verran, kun vertaa melkein naapurivaltiota - Libyaa (90) ja Etiopiaa (63). Tämä ei luultavimmin johdu pelkästään ympäristön virikkyydestä, vaan myös siitä, että Etiopiassa ei ruokaa riitä kaikille ja proteiini- ja omega-3-rasvahappo-rikkaan dieetin voi unohtaa, jolloin aivot ei luultavimmin kehity potentiaaliinsa.

Nämä edeltävää kolme asiaa, dieetti, sosiaalinen ympäristö, ongelmien ratkaiseminen, selittää varmaan myös miksi Ruotsilla (101) on keskimäärin hieman korkeampi älykkyys kuin Suomella (97). Ruotsissahan on myös paljon enemmän maahanmuuttjia Afrikasta kuin Suomessa.

Ja Hong Kongiin (107) verrattuna meillä on eroa 10 pistettä. Eli olisimme Hong Kongilaisiin verrattuna yhtä älykkäitä kuin Irakilaiset (87) meihin verrattuna.