Vastaus

BCK
Liittynyt9.7.2010
Viestejä6960
Tuomas Aivelo
Markus väittää, että kyky parisuhteeseen tai rakkauteen ovat sopeutumia. Olen asian suhteen epäileväinen. En sano, etteivätkö ne olisi, mutta tällä todistusaineistolla en myöskään lähtisi niitä sopeutumiksi kutsumaan.

Meneeköhän todistusketju jotenkin niin, että jos jokin on universaali ominaisuus (kuuluu "ihmisluontoon"), se todennäköisesti on sopeutuma? Eikös nimittäin kyky solmia parisuhteita ole universaali ilmiö? Vaikka toki on olemassa järjestettyjäkin parisuhteita, polygyniaa ja polyandriaa, niin eikös kaikissa yhteiskunnissa ihmisillä ole taipumus ihastua toisiinsa, ja myös taipumus tuntea mustasukkaisuutta rakastetustaan? Jopa kommuunikokeiluista olen lukenut, että sielläkin ihmiset tuppasivat pariutumaan, vaikka sekasopuisuuteen kannustettiin. Eri kulttuureissa on kyllä joko löyhemmät tai tiiviimmät parisuhteet, ääripäässä ehkä juurikin kommuunit ja ns. köyhyyden kulttuuri, jossa miehet liittyvät löyhemmin perheeseen, jossa äidit ja äidinäidit ovat perhettä koossa pitäviä voimia. 

Olen lukenut, että monogamia olisi yleisin suvunjatkamisjärjestelmä ihmisellä, jos lasketaan ihmisten lukumäärän mukaan. Jos taas lasketaan kulttuurien lukumäärän mukaan, polygynia on tavallisin (vaikka sellaisissakin kulttuureissa vain harvalla miehellä on mahdollisuus useampiin vaimoihin.) Polyandria ja täysi sekasopuisuus käsittääkseni ovat perin harvinaisia. Käsittääkseni ihmiselle on mahdollisuus monenlaisiin suvunjatkamisjärjestelmiin, mutta monogamia nyt sattuu olemaan se todennäköisin.