Vastaus

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1634

 

Luonnonvalinta lienee uskomuksenomainen kaava, johon pitäytymällä voidaan helposti kehittää toinen toistaan pätevämmän tuntuisia Just- So-Storyja. Näin jopa ilman tietoa luonnonlaeista ja genetiikasta. Luonnonvalinta on niin itsestään selvä ja helppo käsite, että evoluutiobiologi, akatemiaprofessorikin esitelmässään (2009) sanoo, että kaikki selittyy luonnonvalinnalla (tosin eri sanoin). Mielestäni sitä voisi verrata lasten palapeliin.

Biokemian professori Larry Moran sanoo luonnonvalinnasta evoluution "peruspilarina":

evoluutio-ja-fossiilit-f8/nykydarwinismi-heikkoa-tiedetta-t20186-765.html

Monimutkaisuuden evoluutiosta. Voitko siirtyä yksinkertaisesta ominaisuudesta kompleksimpaan turvautumatta luonnonvalintaan? Kyllä voit. Kompleksit ominaisuudet voivat kehittyä ilman luonnonvalinnan vaikutusta.

Asia on tärkeä. Et voi tuosta vain otaksua, että joku kompleksi kyky on sopeutuma ja luonnonvalinnan tuote. Sama pätee sekä komplekseihin rakenteisiin että kompleksiin käyttäytymiseen.

 

.....

 

Kykyä parisuhteeseen ei siis välttämättä  voi luokitella sopeutumien, luonnonvalinnan tulosten joukkoon. Lyhytaikainen parisuhde voi olla jo bakteereilla. Jos oletetaan, että kaikki tapahtumat toteuttavat pienimmän vaikutuksen periaatetta, täytyy kyvyn parisuhteeseen edustaa yhtä tällaista "optimia".

 

Parisuhteeseen asettuminen voidaan viime kädessä purkaa maailman (toistaiseksi tuntemattomien) peruslakien kompleksiksi.

Asian ydin voisi myös olla toinen: maailmnkaikkeudessa olisi matematiikan kaltaisia henkisiä tasoja, joiden konfiguraatioihin niin pienimmän vaikutuksen periaate kuin kyky parisuhteeseen perustuisi.

Tuli vain mieleen, kun huvikseni yritin kerrata lähes 50 v sitten 3/3 suorittamaani funktioteoriaa, mutta en ymmärtänyt yhtään mitään. Tuntui, että oli olemassa platonistinen ymmärtämisen sfääri, johon työtä tekemällä tunkeudutaan.

Jokin samanlainen sfääri voisi sisältää myös maailmankaikkeuden periaatteet ja niiden toteutumisen tiet.