Vastaus

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1721
Japetus
aggris aggris

Luonnonvalinta lienee uskomuksenomainen kaava, johon pitäytymällä voidaan helposti kehittää toinen toistaan pätevämmän tuntuisia Just- So-Storyja.

Tämä on näyttäytyy vähän hauskana, kun katsoo millaista teoriaa itse jäljessä pusket.

Kykyä parisuhteeseen ei siis välttämättä  voi luokitella sopeutumien, luonnonvalinnan tulosten joukkoon. Lyhytaikainen parisuhde voi olla jo bakteereilla. Jos oletetaan, että kaikki tapahtumat toteuttavat pienimmän vaikutuksen periaatetta, täytyy kyvyn parisuhteeseen edustaa yhtä tällaista "optimia".

Parisuhteeseen asettuminen voidaan viime kädessä purkaa maailman (toistaiseksi tuntemattomien) peruslakien kompleksiksi.

Asian ydin voisi myös olla toinen: maailmnkaikkeudessa olisi matematiikan kaltaisia henkisiä tasoja, joiden konfiguraatioihin niin pienimmän vaikutuksen periaate kuin kyky parisuhteeseen perustuisi.

Tuli vain mieleen, kun huvikseni yritin kerrata lähes 50 v sitten 3/3 suorittamaani funktioteoriaa, mutta en ymmärtänyt yhtään mitään. Tuntui, että oli olemassa platonistinen ymmärtämisen sfääri, johon työtä tekemällä tunkeudutaan.

Jokin samanlainen sfääri voisi sisältää myös maailmankaikkeuden periaatteet ja niiden toteutumisen tiet.

Juu ei. On, katsohan, olemassa sellainen asia kuin unohtaminen. Muistot eivät ole fossiileja meripihkassa vaan toiminnallisia kytkentöjä neuronien välillä. Näiden kytkentöjen vahvuus riippuu siitä, kuinka usein niitä käytetään. Käyttämättömiin yhteyksiin ei kannata haaskata metabolisia resursseja, joten hiljaisimmat väylät alkavat ajan myötä karsiutua pois. Tähän ei tarvita mitään hiton henkisiä ymmärtämisen sfäärejä. En oikein näe, miten moisia tunteita edes herää, mutta sinun olisi 50+-vuotisen elämäsi aikana luullut oppineen, ettei niillä ole mitään totuusarvoa. Vaikka Platonin henkinen kukkamaa hipsuttaisi kuinka vehmaana masusi kivanurkassa, ei se muuta ajatusta henkisistä haamutasoista yhtään vähemmän abstruusiksi. Todisteilla on väliä, ei hölmöillä tuntemuksilla.

Näin varmaan on, enkä pyrikään pitämään kiinni kolmen viimeisen kappaleeni "sfääreistä".

Siitä olen kuitenkin varma, että maailmankaikkeuden "koneisto", jota emme toistaiseksi tunne, on myös evoluution ja evoluutiopsykologian ilmiöiden todellinen moottori. Taannoin Teppo Mattssonin blogissa ja siihen tulleissa kommenteissa pohdittiin paitsi fysiikan lakien, myös maailmankaikkeuden perimmäisten lakien olemusta, mutta pohdinta jäi kesken

http://www.tiede.fi/keskustelu/4000503/ketju/mista_fysiikan_lait_ovat_peraisin/sivu/1

Vastoin yleisesti hyväksyttyjä ajatustapoja tunnen kuitenkin tarvetta ajatella teleologisesti, joskin "sfäärit" ovat liian helppo ratkaisuehdotus. Jotkut ilmiöt viittaavat teleologisuuden mahdollisuuteen. Esimerkiksi CERNin törmäyttimessä nopeiden protonien törmätessä syntyvän hiukkasjoukon luulisi olevan mielivaltainen, mutta kaikki syntyvät hiukkaset ovat ominaisuuksiltaan täysin määrättyjä. Tekijä, joka määrää syntyvien hiukkasten ominaisuudet, ei ilmeisestikään synny vasta törmäyksessä, vaan on olemassa jo ennen. Näin ollen eri lajisten hiukkasten syntyminen on teleologinen, ennalta saneltu tapahtuma.

Samalla tavalla voisi ilmeisesti ajatella monissa muissakin fysiikan ilmiöissä. Mutta jos näin on, teleologiasääntö voidaan yleistää koskemaan myös monimutkaisempia ilmiöitä, kuten evoluutiopsykologian ilmiöitä, eikö totta.