Vastaus

BCK
Liittynyt9.7.2010
Viestejä6960
Marko Grönroos
BCK
Olen lukenut, että monogamia olisi yleisin suvunjatkamisjärjestelmä ihmisellä, jos lasketaan ihmisten lukumäärän mukaan. Jos taas lasketaan kulttuurien lukumäärän mukaan, polygynia on tavallisin (vaikka sellaisissakin kulttuureissa vain harvalla miehellä on mahdollisuus useampiin vaimoihin.) Käsittääkseni ihmiselle on mahdollisuus monenlaisiin suvunjatkamisjärjestelmiin, mutta monogamia nyt sattuu olemaan se todennäköisin.

Ihminen on luontaisesti ehkä avioinen, ei välttämättä niinkään yksiavioinen. Yksiavioisuus syntyy siitä yhtälöstä, että parisuhteen kumpikin osapuoli on mustasukkainen ja edellyttää toiselta osapuolelta omistautumista vain itselle. Itsellä ei omistautumiseen ole erityistä tarvetta, muuta kuin toisen osapuolen tahdon täyttäminen silloin, kun halutaan osoittaa toiselle omaa arvoa kumppanina, mikä tietenkin on aika keskeinen asia parisuhteissa. Mustasukkaisuus taas on varsin universaali tunne ihmisellä, joskin melko kontekstuaalinen - sitä koetaan erityisesti sellaisia kumppaneita kohtaan, joiden arvo kumppanina ("markkina-arvo") on merkittävä. Mustasukkaisuuden lisäksi parisuhteita pitävät kasassa rakkauden tunteet, mutta ne ovat ehkä häilyvämpiä kuin mustasukkaisuus.

Avioisuuden lisäksi ihmisellä vaikuttaa olevan melko universaali taipumus myös lyhytkestoisiin suhteisiin. Evoluutiopsykologiassa puhutaankin lyhyt- ja pitkäaikaisten suhteiden pariutumisstrategioista. Siinä kun eri strategiat ovat muilla lajeilla paljolti lajityypillisiä, ihminen on niissä poikkeuksellisen joustava ja tilanteen mukaan dynaaminen.

En muista lukeneeni missään evoluutiopsykologisessa artikkelissa "markkina-arvosta" tai että mustasukkaisuus liittyisi siihen mitenkään. Muistatko mistä olet siitä lukenut? (Henry Laasasta ei ainakaan kai lasketa vakavasti otettaviin evoluutiopsykologiehin, hänhän ei ole evoluutiopsykologi vaan  sosiologi, jolla kaiken lisäksi on kai jokin oma poliittinen agenda tieteenteossa, miesten emansipaatio tms..)  

Tietty kyllä tuossa ajatuksessa jokin järki on. Olisi miehelle geneettisesti edullisempaa vahtia naistaan tarkemmin "hyvägeenisen" vieraan miehen lähettyvillä, kuin jonkun randomluuserin lähellä, koska jos nainen pettää, hän luultavimmin pettää ovulaation aikana, ja juurikin omaa aviomiestään "hyvägeenisemmän" kanssa. Naisen lienee edullisinta olla mustasukkaisimmillaan, jos mies osoittaa vakavaa kiinnostusta naista itseään kauniimpia ja hedelmällisempiä naisia kohtaan.

Tuosta lainauksestasi jäi pois toiseksi viimeinen lause " Polyandria ja täysi sekasopuisuus käsittääkseni ovat perin harvinaisia.". Sekasopuisuuteen (kaikki nai kaikkia -suvunjatkamisjärjestelmään) lasketaan lyhytkestoiset suhteet. Lyhytkestoiset suhteet eivät ole harvinaisia, mutta se lienee harvinaista, että pitkäkestoisia suhteita (lastenhankintatarkoituksessa) ei solmittaisi lainkaan.

Unohtui mainita sekin, että evoluutiopsykologiassa puhutaan myös sarjallisesta monogamiasta. Idea lienee se, että täysin monogamisessa lisääntymisjärjestelmässä menee lisääntymispotentiaalia hukkaan, jos toinen puoliso kuolee. Silloin on edullista, että psyyken rakenne sallii (jollain todennäköisyydellä) sen, että ihminen voi solmia uuden suhteen.

Tosiaankin, ihmisellä tosiaan on tilastollisesti taipus solmia pidempiaikaisia suhteita, mutta myös tietty tilastollinen taipumus lyhytkestoisiinkin suhteisiin, kenellä tätä taipumusta on enemmän, kenellä vähemmän. Meillä on lajina jonkinasteinen taipumus pettämiseen. Muistelen, että noin joka kymmenes lapsi (länsimaissa?) on muun kuin aviopuolison geneettinen jälkeläinen. 

Meillä on lajina jonkinasteinen taipumus myös kuksia (paritella) ilman parisuhdetta. Olettaisin, että pleistoseenikaudella yksihuoltajien lapset eivät säilyneet hengissä yhtä hyvin kuin ne, joilla oli myös isä huoltamassa. Nykyisissä länsimaissa myös yksinhuoltajien lapset jäävät sosiaaliturvan ansiosta henkiin, joten tämä taipumus saattaa lisääntyä. Miehelle on evoluutiopsykologian mukaan geneettisesti edullista kuksia ympäriinsä, vieläpä niin, että edullisinta on kuksia korkeastatuksisen pariskunnan naista, jolloin mies ikään kuin käkeilee, antaa toisen miehen kasvattaa jälkikasvunsa. Toisaalta siemenen ylenmääräisestä levittämisestä lienee kustannuksiakin, en tiedä missä määrin näihin evoluutiopsykologiassa puututaan. Äärimmillään kustannus voi olla suuri, jos mustasukkainen aviomies tai raskaaksi tulleen teinitytön isä tai veljet ottavat oikeuden omiin käsiin, ja voi yhteiskuntakin asettaa sanktioita, raskaitakin (ääriesimerkkinä kivitystuomio aviorikoksesta). 

Mustasukkaisuuden tunteiden astevaihteluita tosiaan on laidasta laitaan, jotkut ovat sairaalloisen mustasukkaisia, toiset voivat harrastaa parinvaihtoa tai elää avoimissa suhteissa, ja kaikkea siltä väliltä.

Miehillä on evoluutiopsykologisten tutkimusten mukaan tilastollisesti naisia suurempi taipumus tuntea varsinkin seksuaalista mustasukkaisuutta. Taipumus seksuaaliseen mustasukkaisuuteen lienee valikoitunut, jotta miehen resurssit eivät kuluisi muiden geenien kuin omien levittämiseen. Naisilla evoluutiopsykologiset tutkimukset väittävät muistaakseni olevan enemmän miehiä enemmän mustasukkaisuuttaa silloin, kun kumppani on rakastunut toiseen, tai tuhlaa resursseja toiseen. Evoluutiopsykologit selittävät näiden uhkaavan naisen jälkeläisten selviämistä eniten.

Mustasukkaisuuden ja suvunjatkamisjärjestelmän osalta kyse on tilastollisista todennäköisyyksistä, eivät ne kaikkiin yksilöihin täysin päde.