Vastaus

Hänen pyhyytensä
Liittynyt13.5.2005
Viestejä28076
aggris aggris
aggris aggris
BCK

Miten kvanttidarwinismi selittää evoluutiopsykologian käsittelemiä ongelmia, esimerkiksi ihmisen luontaisen taipumuksen tuntea insestiaversiota, esimerkiksi mustasukkaisuuden tunteen, esimerkiksi sen, miksi naiset elävät vielä pitkään menopaussin jälkeenkin?

Kvanttidarwinismin yksi ydintapahtuma on dekoherenssi (karkeistus?), jossa kvanttitilan normaalisti ajatellaan romahtavan klassiseksi. Mutta kvanttidarwinismissa ei kvanttitilojen dekoherenssi välttämättä johdakaan klassiseen tilaan, vaan eräänlaiseen kohdistintilaan (pointteriin), joka on kestävä kvanttitila.

Evoluutiopsykologiaan kohdistintilojen ajatellaan mielestäni liittyvän siitä syystä, että me ihmiset olemme edellämainittuja kestävästi kvanttisia makroskooppisia kohdistintiloja tai niiden yhdelmiä.

Kohdistintiloilla on niin suuri kvanttinen kestävyys, että ne makroskoopisinakin käyttäytyvät kuten klassiset tilat. Mutta niiden sisältämä informaatio voi luullakseni olla paljon suurempi kuin vastaavien klassisten tilojen. Onhan kvanttisuus paljon klassista syvempi, informaatiorunsaampi taso universumissa, luulisin.

Niinpä kvanttidarwinismia voisi pitää yhtenä vastaukset antamiisi kysymyksiin sisältävänä teoriana, jos vain osattaisiin vetää ne esille.

Joka tapauksessa monet kohdistintilojen, siis esim. ihmisten, ominaisuudet perustuvat niissä jo syntynsä puolesta olevaan kvantti-informaatioon.

Ei, oikeasti en käsitä kvanttidarwinismista yhtään mitään. Se varmaan käy ilmi ylläolevasta höpinästäni. Joku, joka käsittää, voi ehkä selittää..

Jos me olisimme suuresta kvanttitilojen joukosta erityisellä tavalla muodostuneita kestäviä makroskooppisia kvanttitiloja, kohdistintiloja eli pointtereita, voisi olettaa, että pointtereissa tiivistynyt kvantti-informaatio juuri tekee meistä, mitä me olemme, millaisia me olemme.

Mitä ihmeen tekemistä tällä ylläkuvaamallasi olettelullasi on a) evoluution, b) psykologian, c) evoluutiopsykologian ja d) kvanttimekaniikan kanssa?

Jos argumentista ei voi johtaa yleistä sääntöä, sillä ei ole sisältöä.