Vastaus

Neonomide
Liittynyt23.6.2005
Viestejä14239

Ainakin evoluutiopsykologi David M. Buss on teorisoinut rakkautta suhteessa mustasukkaisuuteen ja kuinka rakastuminen ylipäätään "aiheuttaa monenlaisia tunteita onnen tunteesta aina surun tai epätoivoon tunteeseen".

Mustasukkaisuus voi olla ikään kuin jossain määrin välttämätöntä, jotta parisuhteisiin (siis käytännössä usein 'rakkauden' kohteen painostamiseen, kyttäämiseen, eristämiseen ja imarteluun) kykenisi panostamaan jälkeläistuotannon maksimoimiseksi.

Temaattisesti tarkasteltuna on tietenkin itsestään selvää, että mustasukkaisuudenkin arkinen rakentuminen ja ilmeneminen on tavattoman monimutkainen ilmiö, mutta senkin voimakas pohja tunnepuolella täytyy nähdä ennakkoehtona. Ilman merkittävää tunnepohjaa palataan stoalaiseen Mr Spock-vatulointiin jossa tunnetalouden polttoaineena ovat vain loputtomat resurssineuvottelut ja seksuaaliroolittuneet tottumukset. Näitä tutkitaan jo ihan tarpeeksi hörhösosiologiassa ja feministisessä valtateoriassa, eikä niillä ole ollut asiaan tuoretta sanottavaa enää pitkään aikaan.

Siinä kuinka mustasukkaisuus koetaan, näyttäisi myös olevan jossain määrin keskimääräisiä sukupuolieroja.

"The Dangerous Passion
Why Jealousy Is as Necessary as Love and Sex
By DAVID M. BUSS"

http://www.nytimes.com/books/first/b/buss-passion.html

Noin muuten alkaa rivien välistä luettuna vaikuttaa, että Aivelo näkee evoluutioselityksissä vähän liikaakin niitä perinteisiä, eli ns. moraalisia ongelmia.

Viittasin jo tajunnat pirstaleiksi räjäyttävässä kandintyössäni (sukupuolten psykologisesta essentialismista, sivusin myös evoluutiopsykologian tematiikkaa), kuinka evoluutiopsykologit argumentoivat viimeksi 2013-4 (Sex Roles -lehdestä alkaen muistaakseni) kuinka evolutiivisten mekanismien ymmärtäminen voi hyvin lisätä ihmisten vapautta valita kun he ymmärtävät paremmin kuinka heidän sisäiset tuntemuksensa rakentuvat. Sisäisyyden ymmärtäminen kun voi välttyä kritiikiltä, paitsi jos alkuperäteorisointi kuten evoluutiopsykologia alkaa syventämään näitä perustaviksi katsottuja narratiiveja.

Pidin ajatusta evopsyn ymmärtämisen roolista valinnanvapauden mahdollistajana ihan järkeenkäypänä jo siksi, kuinka paljon evopsykaajien on täytynyt hioa väitteitään että ne ovat päässeet jopa hieman pinnalle jopa muuten äärimmäisen evoluutiovihamielisten durkheimiläis-vasemmistolaisten biokieltäjäsosiologienkin parissa. (muistutan taas kerran siitä 2013 vuoden 24 artikkelin evoluutiopsykologian tuplaerikoisnumerosta sukupuolentutkimuksen ykköslehti Sex Rolesissa, lukekaa)

Olisihan se kummallista ajatella, että ns. biologian kenttään merkityt muuttujat jotenkin maagisesti jähmettävät kaiken jäähän, kun tiedetään faktaksi että:

a) biologia ja sosiokulttuurispsykologinen (tai mitä halutaankaan arpoa biologialle vastakkaiseksi) toimivat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään (ks. mm. Irni 2010), ja

b) on valtavan paljon liikkeellä sosiaalista ja kulttuurista käsitysmakkaraa, jotka jähmettävät myös rakkaudenkaltaiset ilmiöt sekä aivan vapaasti kaikenlaisiksi muotoutuviksi (esim. queer-teorian liberaalein fraktio), kuin myös lähes liikkumattomiksi kategorioiksi (henrylaasas-puhe pariutumisesta) vähintään yhtä tehokkaasti kuin peruskoululaiselle, tai vielä pahempaa, Iltalehden lukijalle suunnattu mediassa vellova vulgaarievoluutiopsykologia.

Ajatus pahasta tiedosta on usein keskittynyt essentialistisen puheen ympärille, ikään kuin jonkin asian alkuperän ja toiminnan teorisointi ja tutkimus jähmettäisi ne paikalleen, jolloin täytyy hälyyttää päivystävät feministiset tieto/valta-teoreetikot ja davidbullerit räjäyttämään kaikki alkuperätutkijoiden pohdinnat kaivon pohjalle.

Jos moraalisaarnani meni ohi ja yli, pyydän anteeksi ja vinkkaan että noista vaisto/viettipohdinnoista juuri tuo David Buller on kirjoitellut mm. Science-lehden ylistävän arvion saaneessa teoksessaan Adapting Mind, jos syvemmin asia kiinnostaa.

PS: Akateemista kostoa ei tarvitse pelätä, sain evoluutiopsykasta tarpeekseni jo perustutkintovaiheessa. Voitte jatkaa kaikessa rauhassa.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris