Vastaus

Raspu
Liittynyt12.7.2010
Viestejä13878

Hiukka pitemmälle fundeerattuani tuli tämmösiä ajatuksia mieleen.

Omistaminen on edunvalvontaa, omia oikeuksia ja etuja turvaava järjestelmä.

Materiaalinen omistaminen sekä "henkinen" omistaminen.
Voisi jopa kuvitella että rakkaus on omistamisen "sivutuote".

Ajatellaan vaikka näin, minun poikani, minun vaimoni, minun äitini jne. Uhkatilanteen vaaniessa ihminen toimii tietyllä tapaa koska minun vaimoni, minun poikani minun äitini.

Eli rakkauttakin voidaan mitata sanalla minun ja sillä efortilla mitä niihin henkilösuhteisiin on sijoittanut omaa henkistä pääomaansa, aikaa ja taloudllisia resursseja. Eli rakkaus saattaa syntyä jopa näiden lopputuloksena.

Otan esimerkin tanskalaisesta miehestä joka rakasti koiraansa. Mies muutti thaimaaseen, hommasi sieltä vuokralle rivitaloasunnon ja toi myöhemmin koiransa mukanaa. Koira osasi kaikenlaisia temppuja ja tämä parivaljakko olikin asuinalueen vetonaula, lapset ja kaikki pitivät heistä ja katselivat koiran temppuja paitsi joku, yhtenä yönä koira oli myrkytetty kuoliaaksi. Mies murtui, muutti toiseen kaupunkiin, rakensi purjeveneen ja purjehti pois vannoen että ei koskaan enää palaa thaimaahan. 

Tässä korostuu hyvin se ajatus rakkaudesta koska minun. Mies oli kouluttanut koiran pennusta, laittanut siihen omia henkilökohtaisia henkisiä ja taloudellisia resurssejaan vuosien ajan. Kouluttanut ja viettänyt yhdessä kaiken aikaa ja kaikkialla. Sitten kun se otettiin pois tapahtui murtuminen, koska minun.

Se että oliko rakkaus ensin vaiko omistaminen niin siitä kai voidaan väitellä. Omistaminen kuitenkin synnyttää sitoutumista ja syventää rakkautta samoin kuin johonkin sijoitettu oma henkinen ja taloudellinen pääoma, aika ja vaiva. Oman "työn" tuloksen menettäminen on aina kivuliasta.

You have to die few times before you really can live.
- Charles Bukowski