Vastaus

BCK
Liittynyt9.7.2010
Viestejä6960
SamikoKu

Hiukka pitemmälle fundeerattuani tuli tämmösiä ajatuksia mieleen.

Omistaminen on edunvalvontaa, omia oikeuksia ja etuja turvaava järjestelmä.

Materiaalinen omistaminen sekä "henkinen" omistaminen.
Voisi jopa kuvitella että rakkaus on omistamisen "sivutuote".

Ajatellaan vaikka näin, minun poikani, minun vaimoni, minun äitini jne. Uhkatilanteen vaaniessa ihminen toimii tietyllä tapaa koska minun vaimoni, minun poikani minun äitini.

Eli rakkauttakin voidaan mitata sanalla minun ja sillä efortilla mitä niihin henkilösuhteisiin on sijoittanut omaa henkistä pääomaansa, aikaa ja taloudllisia resursseja. Eli rakkaus saattaa syntyä jopa näiden lopputuloksena.

Miten sinulla voi tulla tunne omistusoikeudesta omaa äitiäsi kohtaan? Eikö se olisi loogisinta nähdä pänvastoin, että äidillä voisi tulla tuon logiikan perusteella tunne omistusoikeudeta sinuun, koska hän on panostanut omia resurssejaan sinuun prosentuaalisesti luultavasti paljon enemmän kuin sinä häneen? Vai tarkoitatko ehkä, että molemmat omistatte toisenne, ja poikasi ja vaimosi omistaa myös sinut? Entä isäsi, "omistatko" sinä hänetkin?

(Lisäys. Hoidan aika paljon Alzheimeria sairastavan omaiseni asioita, ja häntä itseään, mutta en tunnista itsessäni minkäänlaista omistusoiekuden tunnetta häneen.)

Minusta tuo, että läheiset ihmiset nähdään jonkinlaisina hyödykkeinä, joihin sinulla on oikeuksia, ja jotka turvaavat sinun etujasi (ja jotka ovat olemassa sinua varten, ei kai sentään?), on aika kummallinen näkökanta.