Vastaus

BCK
Liittynyt9.7.2010
Viestejä6960
Gaian
BCK
Gaian

Romanttinen rakkaus on tavallaan pitkittynyttä kiimaa samaa yksilöä kohtaan, jonka resurssit lisääntymismielessä halutaan varmistaa. 

Entä sanotaan vaikka 60-vuotiaiden romanttinen rakkaus, siis pariskunnan, joka tapaa toisensa vasta tuossa kypsässä iässä?

60 vuotiaiden ihmisten rakkaus on pakoa yksinäisyydestä. Se ei ole intohimoista lisääntymiseen verrattavaa "romanttista" rakkausta, niin kuin nuoremmilla. Osittain sama vietti siellä on taustalla, mutta noin vanhat ihmiset haluavat kumppania. Ei seksiparteria tekemään lapsia.

Niin yksinkertaista ymmärtää, kun tajuaa maailman pelisäännöt! 

Toki ymmärrän, etteivät 60-vuotiaat toki yleensä luule lisääntyvänsä silloin kun rakastelevat, mutta tarkoitatko, että he eivät tuntisi lainkaan intohimoa, eivätkä ollenkaan halua seksipartneria, vaan pelkästään ystävyyttä ja kädestä pitämistä? Aika yllättävä väite, jos tuota väität.

Toisaalta lisääntymisiässä olevat ihmiset tuntevat intohimoa myös silloin, kun heillä on ehkäisy kunnossa, joten ei intohimo liity pelkästään lisääntymiseen. Tunteehan yleensä nainen seksuaalista halua läpi kuukautiskierron, eikä pelkästään ovulaation aikana, vaikka ehkä toki eniten ovulaation aikana. Käsittääkseni miehet pitävät ovuloivaa naista erityisen seksikkäänä, mutta kyllä heille useimmiten kelpaa seksi muulloinkin.

Mihin perustat tuon väitteesi "60 vuotiaiden ihmisten rakkaus on pakoa yksinäisyydestä"? Onko se pelkkää mutua ja kuvitelmaasi? Onko 13-vuotiaiden rakkaus myöskin pakoa yksinäisyydestä? Miksi tai miksi ei?

***

Aika erikoinen näkemys sinulla tuosta sanasta "romanttinen", se tuntuu merkitsevän sinulle pelkkää raadollista kiimaa lastentekotarkoituksessa.  

Tuo ehkä rimmaa, ainakin vähän, evoluutiopsykologian käyttämän merkityksen kanssa, siis sillä, mitä romanttisella rakkaudella tarkoitetaan siinä tutkimustraditiossa? *)

Toisaalta esimerkiksi psykologiassa romanttisella rakkaudella voidaan tarkoittaa sitä, mikä eroittaa esimerkiksi äidinrakkauden siitä rakkaudesta, jota romanttisen rakkauden kohteeseen tunnetaan. Eli se voi olla pikemminkin relatiivinen kuin deskriptiivinen termi. Toisaalta siihen voidaan käsittääkseni liittää esimerkiksi (intensiivisen) kiintymyksen, huolenpidon, ystävyyden, kumppanuuden, tarvitsevuuden, myötätunnon, ja jopa epäitsekkyyden aspekteja, seksuaalisen pohjavireen lisäksi.

Tuo, että romanttiseen rakkauteen liitetään itsekkäitä, omistavia aspekteja on ristiriidassa sen kanssa, että romanttiseen rakkauteen liitetään myös epäitsekkäitä aspekteja. Itse näkisin epäitsekkäät aspektit romanttisempana kuin itsekkäät ja omistavat. Jälkimmäiset näkisin vähän narsismiin viittaavina. Onkohan mustasukkaisuus vähän narsistinen tunne, omanedunvalvontaa? Tätä omistusajatusta voisi verrata vanhemman rakkauteen lapseensa, sen ollessa puhtaimmillaan: muistaakseni Raamatussa kerrotaan kahdesta ihmisestä, jotka kiistelevät kumpi on lapsen oikea vanhempi. Viisas tuomari ehdottaa, että sahataan lapsi kahtia. Se vanhempiehdokkaista, joka mieluummin luopuu lapsesta kuin suostuu siihen että lasta vahingoitetaan, osoittaa suurempaa, puhtaampaa rakkautta kuin itsekäs "omistamisrakkautta" tunteva vanhempiehdokas. 

*) muistelen, että vastaavasti evoluutiopsykologian käsitystä estetiikasta on moitittu jotenkin vähän perverssihköksi, eräänlaiseksi riisutuksi, pöhköksi tai raadolliseksi Aku Ankka-estetiikkaksi. En muista miten tuo kritiikki perusteltiin, olisikohan se liittynyt jotenkin näköhavaintoon terveellisestä vs. pilaantuneesta ruoasta tms..

Lisäys:

http://en.wikipedia.org/wiki/Evolutionary_aesthetics

Aesthetics and evolutionary psychology[edit]

Many animal and human traits have been argued to have evolved in order to enhance survival and reproductive success. Evolutionary psychology extends this to psychological traits including aesthetical preferences. Such traits are generally seen as being adaptations to the environment during the Pleistocene era and are not necessarily adaptative in our present environment. Examples include disgust of potentially harmful spoiled foods; pleasure from sex and from eating sweet and fatty foods; and fear of spiders, snakes, and the dark.[1]

All known cultures have some form of art. This universality suggests that art is related to evolutionary adaptations. The strong emotions associated with art suggest the same.[1]