Vastaus

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1721

https://www.google.fi/#q=el%C3%A4inten+tavoista+varmistaa+isyytens%C3%A4

Asiaa koskevat lähinnä ensimmäinen, kolmas ja viides artikkeli. Jopa groteskilta ihmisestä  tuntuvat eläinten perheonnen varmistamispyrkimykset herättävät ensi kättelyssä ajatuksen, jospa Dawkins onkin oikeassa itsekkään geenin hypoteesissaan. Jospa me keholliset olemme todella geenien itsensä kulkutieksi biosfäärissä muodostamia (tai geeneille muodostuneita..) valtateitä kohti jotain.., niin, mitä?

Biosfäärin ajassa etenevä geeniparvi jatkuvasti uusia hahmoja ottavana ja horisontaaleissa siirtymissä yhä uusia sukulaissuhteita kehittävänä, ilmentää ehkä jopa parviälyä.

Entä onko ihmisen rakkauselämässä jälkiä, heijastuksia, hyönteisten kuten lutikoiden "lisääntymistoimista"?

Veikkaisin, että tällaisia on. Kun ottaa huomioon, miten kipeää voi tehdä saadessaan osakseen kylmän torjunnan mielitietyltään, voi entisen laulajan tai laulajattaren tavoin laulaa "why does the sun go on shining,.."

 https://www.youtube.com/watch?v=syDRn3MHcds

ymmärtää myös, miten monta varsin epäjaloakin ajatusta nousee mieleen esimerkiksi mahdollista tai jopa epäiltyä "kilpakosijaa" kohtaan. Voi esiintyä myös itsetuhoisia tuntemuksia ja ajatuksia, jopa sellaisia, mitkä taatusti vahingoittaisivat mielitiettyä ja saisivat hänet katumaan kylmyyttään.

Mutta ihmisen luontainen optimismi ja esim. syvemmät periaatteet hillitsevät tuntemusten muuttumista teoiksi, niin että menetyksen tunne hetkittäin jopa unohtuu ja kasvoilla viipyy hymy. Monet seikat kuten kiireinen työ tai hyvien ystävien seura myös moduloivat tuntemusten voimaa ja kestoa.

Hyvässä lykyssä voi jo viikon päästä havaita esim. luentosalissa tai kirkon penkissä istuvan varsin lupaavalta näyttävän suhde-ehdokkaan..

Eräässä runossani olen kirjoittanut: Missä olet ollut, rakkauteni,/kierrellyt pimeitä pihoja/muistoja paossa,/tavoititko jälleen tulla?

 http://www.amazon.co.uk/Runot-rakkaudesta-kuolemasta-Pentti-Varis/dp/9524986736#reader_9524986736

Kerran istuessani Domuksella ulkoa alkoi kuulua huutoa, joka toistui toistumistaan. Kun huuto tuli lähemmä, saatoin erottaa jo sanatkin. Olisihan se pitänyt arvata, että ei keskellä Helsinkiä ilman syytä huudeta. Huuto kertasi ehkä juuri tapahtunutta tosiasiaa: "tyttö paska jätti.."

Joskus hylätty osapuoli ei lainkaan toivu, vaan hänestä tulee entiselle ja entisen perheelle päättymätön piina. Joskus joudutaan muuttamaan asuinkuntaa tai hakemaan lakiteitse lähestymiskieltoa. Joskus voi viimeinenkin järjen hiven sammua mustasukkaisuusajatuksen "koska en saanut sinua, ei sinua saa muutkaan" tieltä. Toinen uskoakseni ei kovin yleinen, mutta ikäviä seurauksia mahdollisesti omaava ilmiö on miehellä sukupuoliaktin jälkeen heräävä hillitön raivotila.

Kun samantapaisia käyttäytymispiirteitä pohtii, voi herätä kysymys, saattaisivatko ne olla sukua lutikan raatelevuudelle ym. eläinten isyydenvarmistamistoimille. Groteskeja ovat eläimen, mutta joskus myös ihmisen käyttäytymispiirteet.

Dawkinsin hypoteesia eivät nykyään kannata monet arvostetut evolutionistitkaan. Esimerkiksi Larry Moran on esittänyt epäilyksiä hypoteesin pätevyydestä. Olisiko mahdollista muotoilla toista vaihtoehtoa?

Naturalismin puitteissa tulee mieleen ainakin yksi monen mielestä varmaan infantiili ehdotus, joka on kuitenkin sopusoinnussa edustamani Intelligent Nature eli IN -evoluutiovision kanssa. Ehdotan siis, että universumi tai pikemminkin vakuumi, jonka osia mekin kaikki olemme, sisältää periaatteessa kaikkien olevaisten ja niiden toimintojen muodot eräänlaisina muotteina, joita olevaisen elementit, niin elollisen kuin elottoman, pikkuhiljaa täyttävät. Negatiivisuuksina esiintyvät olevaisen osat ilmenevät meistä säröinä systeemissä, mutta itse asiassa niidenkin olemassaolo on välttämätön kokonaiskentän eheyden vuoksi.

Ollakseen mielekkäämmän tuntuinen visio vaatisi varmaan paljon modifiointia ja perusteiden etsimistä muun muassa itsesimilaarisuuden ilmentymistä. Lähinnä juuri fysiikasta pitäisi löytää analogiamalli sille, mitä ihmisten kesken tapahtuu. Tämä voisi olla jopa mahdollista ottaen huomioon, että olen laatinut analogiamallin mittakenttäperustaisten teorioiden (lähinnä Weinbergin - Salamin teorian) matemaattisen formalismin ja tietoisuuden keskeisten piirteiden kuten oppimisen, luovuuden, unen, "oman minän" jne. välille

http://books.google.fi/books/about/Fysiikan_mittakentt%C3%A4teoriat_tietoisuude.html?id=8gxHAwAACAAJ&redir_esc=y